Katsoin ensimmäisen jakson. Oikeastaan heti nousi kysymys kenelle tämä on tehty? Lorea ei kunnioiteta, joten faneille tämä ei ole. Lapsille sarja on liian raaka ja kasuaaleille sanalla sanoen tylsä.

Aika paljon tuntuu tosiaan jakavan mielipiteitä. Yksi Tube-kriitikko, jonka kanssa tuppaan olemaan usein viihteestä samaa mieltä, linjasi, että mahdollisesti komein striimaussarja ikinä ulkoisesti, mutta samalla dialogi tyhjää täynnä eikä yhdestäkään hahmosta välitä pätkääkään. Toisaalta esimerkiksi oman kaveriporukan suurin Tolkien-fani oli oikein positiivinen sarjan alun suhteen.

Itselle tuli eniten yllätyksenä se, että Amazon on maksanut sen massiivisen hinnan lähinnä jo sovitetusta Tolkien sisällöstä, eli kolmesta LOTRista, Hobitista ja muutamasta näiden liitteestä. Eli esimerkiksi Silmarillion ei kuulunut pakettiin, mikä taas väkisin tarkoittaa sitä, että tätä sarjaa koitetaan luovia kasaan tuttujen hahmojen ja liitteiden voimalla vähän niinkun siellä ostettujen ja jo tehtyjen propertyjen välissä. Eipä siis mikään ihme, jos tarina tuntuu (ainakin osasta yleisöä) olevan täynnä pumpulia. Suoraan sanottuna hämmentävä veto Amazonilta tuossa oikeus- ja tarinapohjapuolella.

Itse en siis ole vielä katsonut, mutta vastaanoton perusteella ei ole kyllä mikään kiire. Pitää varmasti testata, kunhan jaksoja on vähän enemmän / kaikki ulkona - tai jos yhtäkkiä alkaa kuulua uutisia, että homma onkin kääntynyt kiistattomaksi parhaudeksi - mutta saa nyt kypsyä toistaiseksi. Ennemmin tosiaan laitan ensin House of the Dragonin pyörimään, ja on tässä katsottavaa ihan riittävästi myös ilman koko kansan fantasiaeepoksia.

Jotenkin tuntui myös siltä, että Hobitti-trilogiaan Jacksonin "intohimokaivo" oli kuivunut ja mies lähti mukaan ennen kaikkea rahan takia. Toki voi myös olla, että tuo kirja ei vain toiminut kolmeen osaan venytettynä elokuvina niin hyvin kuin LOTR. 

Tässä on hyvä muistaa, että alunperin Hobitin piti olla kahden elokuvan kokonaisuus ja toteuttaa ohjaajaksi asetetun Guillermo Del Toron visiota, jonka piti tyylillisesti tarkoituksella erota aiemmista LOTR-elokuvista. Tälle visiolle tehtiin esituotantoa melkein kaksi vuotta, kunnes jostain syystä Del Toro jätti projektin ja Peter Jacksonin - joka oli ihan suoraan sanonut, ettei halua enää ohjata lisää näitä jättileffoja, vaan pysyä lähinnä käsikirjoitus- ja tuottajapuolella - oli ikään kuin pakko astua ruoriin.

Virallinen syy Del Toron lähtöön oli, että projekti kesti liian pitkään ja hänellä painoi muut sitoumukset päälle, mutta kukapa näistä lopulta tietää. MGM:n velkatilanne ja erinäiset studiokaupat vissiin kyllä ihan oikeasti hidastivat projektia aikansa, eli voihan se olla. Tarkimmat tosifanijoukkojen foliohatut ovat toisaalta huomanneet, että ohjaajavaihdoksen jälkeen oikea tuotanto starttasi melkein välittömästi, mutta Del Toron vision sijaan tyyli palautettiin Jacksonin aiempien LOTRien mukaiseksi ja jossain vaiheessa proggis paisui myös kolmeen leffaan. Huvittavasti lisää esituotantoaikaa ei Jacksonille kuitenkaan suotu, ja niin mies painoi kolme leffaa kasaan käytännössä niin, että suunnittelupuolella heitettiin hiki hatussa lisää rataa just siihen jo täydessä vauhdissa olevan junan eteen. Eipä siis kaiken kaikkiaan ihme, että lopputulos oli mikä oli - ja kyllähän tässä vähän väkisin luovat erimielisyydet sekä tuotantoyhtiöiden mahdollinen taustavaikutus haisee.

Tämä siis lähinnä vaan tarkennuksena, että Jackson ei tosiaan olisi nähtävästi halunnut Hobitteja ohjata, mutta joutui siihen tilanteeseen monen tapahtuman kautta puoliväkisin.

Meillä menee sellaiset 250-350 kWh kuukaudessa. Ihan Gba-lukemiin ei pääse, kun ei ole massikeisari (eli pitää olla joskus kotonakin) ja kun lasten kanssa pelkästään pyykkikone pyörii sen 1-2 kertaa päivässä. :D

Hintapolitiikka on syyskuun puoleen väliin saakka vanhaa n. 5 sentin sopparia, ja sitten jatkuu seuraavat pari vuotta n. 13 senttiä / kWh. Varmistin laiskana miehenä vähän riskillä hinnan tuossa kesällä jo, mikä näyttää ainakin toistaiseksi olleen ihan kannattava veto - vaikka toki hinnat voi olla taas vuoden päästä matalalla ja sitten maksellaan ylihintaa tovi. C'est la vie.

Better Call Saul kannattaa myös laittaa liipasimelle. Ainakin parin ekan kauden perusteella Breaking Badin kaltaista laatukamaa, jossa hahmot ovat oikeasti fiksuja, eikä katsojaa aliarvioida. Kutkuttavia mindgameja hahmojen välillä.

Eipä paljoa enempää voi tätä painottaa. Juuri eilen katsoin sarjan viimein loppuun, ja huhhuh, mikä matka. Ehdottomasti Breaking Badin arvoinen sarja, joka on nykytarjonnassa täysin ylivoimaista kamaa nimenomaan hahmokirjoitukseltaan ja näyttelyltään. Jos joku on vielä skipannut jollain "yh spin-off" -ajatuksella, niin ehdottomasti katselulistan kärkeen, hop hop.

Prestige-draamasarjojen / tositarinafilmatisointien kanssa on pakko nostaa esiin myös Disney+. Eritoten Jenkkien opioidiepidemian synnystä kertova Dopesick koukutti todella isosti tullessaan, ja sitä voi Michael Keatoneineen aika varauksetta suositella kaikille laaturomppeesta pitäville. Sen lisäksi Theranos-jupakasta kertova Dropout oli sekin varsin mielenkiintoinen, vaikkakaan ei ihan niin tiivis tai tunnelmallinen. Ja Pam & Tommy tietysti oli väistämättä viihdyttävä paketti, hyvin eri tyylissään.

Galaxy S10 rokkaa nyt pian neljättä vuotta vissiin. Akkukesto varmaan on heikentynyt, mutta eipä juuri muuta valittamista. En varmaan vaihtaisi puhelinta ikinä, ellei softatuki tai Murphyn laki pudottelun kanssa jossain vaiheessa väistämättä siihen pakottaisi.

Eli alkuperäinen PS1-ohjain ja PS5-ohjain ovat millilleen saman mallisia, vain tatit on lisätty?

PS5 ohjainta en ole käyttänyt. Hyvä tietää, että siinä on paranneltu sijoittelua ja ollaan samaa mieltä, että DS1-3 (DS4 myös?) on paskasti sijoiteltu tatit.

Haha, kunhan nyt enimmät asiavirheet korjasin pois tästä sinnikkäästä ja aina niin huvittavasta tattipaniikista.

Jos tarkkoja ollaan, niin DS4 tosiaan uudisti ekana enemmän sitä ohjaimen muotoilua, ja todella hyvään suuntaan. Eli se pitää kyllä myöntää, että nykyään jonkun DS2:n käsiin ottaminen tuntuu vähän karulta. Ei tosin niinkään tattien vuoksi, tietenkään, vaan ohjain muuten on vaan niin kauhean rimpula. Nykyinen vähän tuhdimpi linja on paljon mukavampi.

Symmetrinen tikkuasettelu on jäänne 90-luvun puolivälistä. En vaan voi puoltaa sitä. 8Bitdo Pro 2:llakin pelaan mielelläni 2D-pelejä, mutta tikkuja vaativat pelit eivät tunnu hyviltä pelata. En ymmärrä miten Sony pitää tästä kiinni kuin hukkuva oljenkorresta.

Lienen onnekas, kun tikkujen asettelulla ei ole koskaan ollut kummempaa väliä itselleni. Pääsääntöisesti käytössä on toki ollut Xboxin ohjaimia, koska ne toimivat niin paljon helpommin ja paremmin PC-käytössä. Silti Playstationilla pelaillessa tatit eivät ole missään vaiheessa häirinneet.

Näinhän se on varmasti useimmiten, sillä normaalit peukalothan asettuvat neutraalitilassa tasan siihen kahden mahdollisen sijainnin keskivaiheille, josta yltää sitten molempiin suuntiin yhtä hyvin. Eli puhtaasti maku- ja tyyliasia.

Eli alkup. pleikkariohjain oli huonosti suunniteltu, koska ristiohjain ja napit eivät olleet neutraalilla kohdalla?

Eli alkuperäinen PS1-ohjain ja PS5-ohjain ovat millilleen saman mallisia, vain tatit on lisätty?

Symmetrinen tikkuasettelu on jäänne 90-luvun puolivälistä. En vaan voi puoltaa sitä. 8Bitdo Pro 2:llakin pelaan mielelläni 2D-pelejä, mutta tikkuja vaativat pelit eivät tunnu hyviltä pelata. En ymmärrä miten Sony pitää tästä kiinni kuin hukkuva oljenkorresta.

Lienen onnekas, kun tikkujen asettelulla ei ole koskaan ollut kummempaa väliä itselleni. Pääsääntöisesti käytössä on toki ollut Xboxin ohjaimia, koska ne toimivat niin paljon helpommin ja paremmin PC-käytössä. Silti Playstationilla pelaillessa tatit eivät ole missään vaiheessa häirinneet.

Näinhän se on varmasti useimmiten, sillä normaalit peukalothan asettuvat neutraalitilassa tasan siihen kahden mahdollisen sijainnin keskivaiheille, josta yltää sitten molempiin suuntiin yhtä hyvin. Eli puhtaasti maku- ja tyyliasia.

Vittu me ollaan vanhoja.

Miltäs jengistä nyt tuntuu, kun Lauta on jo 15 vuotta? Sitten viime näkemän: HeinZ osti viimein Switchin, Scarf nousi retroemuloinnin minmaxauksessa astraalitasolle ja Partajeesus omistaa nyt virallisesti finngameriakin enemmän PS2-pelejä. Itse pelaan vuodessa keskimäärin yhden pelin (ja kolme kertaa neljästä sekin on vaan Destiny 2:n lisäri) samalla kun Epi läpäisee joka viikko uuden kaikkien aikojen aikojen lempipelinsä - tietysti gyrolla. Onko lautalaisilla enää mitään saavutettavaa, vai onko kaikki jo nähty?

No joo, tulikuuma näyttö vs. TV -taisto on onneksi vielä ratkaisematta, niin on ainakin jotain seurattavaa 20v-bileitä odotellessa.

Meitä, eli valkoisia heteromiehiä? Onpa hyvä! Sen verran ahtaalla ollaan nykyään. 

Mikä on tekosyysi ettet ole jo ostanut lippuja?

Katselin, että vähän liian vähän wokea oli trailerissa.

Kovaa kamaa! Itsellä erityisesti tuon OG-SSX:n näkeminen vei miehen välittömästi muistoihin istumaan olohuoneen lattialle ohjainletkun päähän.

PS2-aikaa ei kyllä voita mikään. Silloin kaikki oli ennennäkemätöntä. Kaikki oli mahdollista. Todellinen seuraavan sukupolven konsoli. <3

Ihan vasta muistelin ekaa Rogue Legacya lämmöllä, oli hyvä. Pitääpä pistää siis kakkonen seurantaan sitä varten, että saapuu joskus ei-Windows-romppeillekin.

Omat chilit laitoin jo pari päivää sitten tulille. Ihan normi multaan ja kaupan halpissiemenistä. Alotellaan tälleen kevyesti.

Mutta miten despon ja Gba:n chileillä menee tänä päivänä!?

Mulla on kans PS4-versio edelleen muoveissa, ostin heti launchissa sillä kaikkialla olleella 30-jotain hinnalla. En kyllä tiedä, hennooko tuota avata, pelihistorian havinaa kuitenkin siinä julkaisufarssissa taas.

Chinatown Wars on edelleen paras GTA. Change my mind.

Bungie osaa kyllä tehdä hyviä räiskintöjä. Destiny ei oikein napannut, mutta siinäkin oli pelattavuus kohdallaan. Olisi mielenkiintoista nähdä Bungielta joku normiräiskintä eikä aina vain scifiä.

Tähän voi vahvasti yhtyä. Destiny on tosiaan ollut jännä franchise, joka lähti aikanaan kompuroiden liikkeelle, pääsi komeasti vauhtiin, ja sitten D2-julkaisussa jostain syystä toistettiin uudelleen kaikki aiemmin tehdyt virheet. (Jälleen on btw päästy aika komeasti vauhtiin.) Mutta, ehdottomana johtotähtenä kaikkien kakkiratkaisujen ja kuivien sisältöajanjaksojen läpi on ollut, että peliä on ihan järkyttävän hauska pelata puhtaasti sen räiskimisen kannalta. Sillä puolella lafkan osaaminen ei ole horjunut, vaikka monessa muussa on ehkä otettu hassuja takapakkeja Halon kulta-ajoista.

Sanoisin, että Bungien seuraavia tuotoksia kelpaa edelleen odotella/seurata vähintään mielenkiinnolla, vaikka skeptinen lopputuloksista olisikin. Potentiaalia on, varsinkin jos/kun Destinyn useista notkahduksista on aidosti otettu opiksi. Toki kaikki riippuu myös siitä, mitä tiimi päätyy Destinyn jälkeen tai ohella tekemään - koitetaanko jälleen ottaa jotain uutta genrekomboa haltuun vai pysytäänkö tutuilla tonteilla uusin konseptein?

Samoin kauppapuolella tämä on nyt jo kolmas lafka, jonka alla Bungie häärää. Joten tälläkin saralla voisi toivoa, että MS- ja Activision-irtautumisista on opittu ja että tässä Sony-diilissä ovat viimein synergiat kohdillaan parhaiden mahdollisten lopputulosten kannalta. Vaan kuten sanottua, vain aika näyttää, mihin ja miten kauppa lopulta todellisuudessa vaikuttaa.

Tuntuu että Sonyn piti vaan jotain paniikissa ostaa MS:n temppujen jälkeen.

Mjoo, ei taida tällainen kauppa ihan viikossa heilahtaa kasaan. Jossain jutussa taidettiin tiettyjen sisäpiiritietojen valossa arvioida, että jopa 6kk on ollut kauppa työn alla.

Mutta jännää on joka tapauksessa meininki näinä päivinä. Kovasti huutelevat, että Destinyn osalta ei vaikuta mihinkään ja tulevat pelitkin on multiplattaa, mutta nähtäväksi jää.

Tätä oli mukava lukea! Kaikkien ei tietenkään tarvitse tykätä kaikesta, mutta kun jossain näkee itse aivan timanttista pelisuunnittelua ja tunnelmaa, lämmittää se auttamatta sydäntä, kun joku muukin näkee samoin. Pisteet siitä, että annoit Epi pelille toisen mahdollisuuden! Maailma on pullollaan pelattavaa, joten ei ole mikään itsestäänselvyys, että jo kerran meh-luokkaan sijoitetun pelin pariin palaa toiste.

[Katamari Damacy Reroll]

Viime vuosien trendillä jatketaan siinä mielessä, että vuoden aikana oikeasti julkaistuja pelejä pelasin melkein nolla. Katamari Damacy Reroll saisi tässä melkein pisteet, mutta ikävä kyllä sen PS4-julkaisu oli jo loppuvuodesta 2020. Noh, pelasin silti, ja aivan kiva nostalgiatrippi oli tämä. Taitaa silti Katamari Forever olla se kattavin ja kivoin Katamari-julkaisu kautta aikain, ainakin omissa kirjoissa.

Se ainoa oikeasti 2021-peli, johon kynteni iskin, oli Hades. (Ja siis tämäkin on a technicality, kun nimenomaan pleikkari- ja boksiversiot pelistä tulivat tänä vuonna.) Taitaa olla oma lempi-roguelikeni sitten Rogue Legacyn, ja Supergiantin pelikirjastosta tämä nousee arvoasteikollani sijalle kaksi heti Bastionin jälkeen. Todella toimiva kokonaisuus kaikin puolin: hahmon kontrollointi on pienen totuttelujakson jälkeen luontevaa, pelin tyyli tosi viehättävä, ja ensiluokkainen panostus elävään tarinaan, kiinnostaviin hahmoihin sekä ääninäyttelyyn pitää homman mielenkiintoisena rundi toisensa perään. Maailmoja/kenttäteemoja voisi olla hieman enemmän, mutta muuten grindaus ei käy kovinkaan helposti puuduttavaksi. Varsin mukavasti pelityyliä muuttavista aseista on myös tuossa kiiteltävä, ja eri vaihtoehtojen käyttämiseen on tarpeeksi porkkanoita jopa kaltaiselleni helposti ekaan lemppariin jumiutuvalle pelaajalle. Ansaitsee suitsutuksensa!


Mitenkäs sitten ne vanhemmat pelit? Laihaa on sielläkin, sillä vuonna 2021 vähästä vapaa-ajasta suurin osa sattui menemään elokuvien, sarjojen ja sarjakuvien parissa - erityisesti anime ja manga kiinnostivat nyt. Katselin tuossa verrokiksi vuosien 2019 ja 2020 paras peli -keskustelut (viime vuonna tällaista ei tainnut olla, vaan tilalla oli konsolisukupolvimuistelo), ja niissä olivat mulla vahvasti edustettuina Destiny 2 ja Hollow Knight. Huvittavaa sinänsä siis, että Hadeksen lisäksi taisin pelata vuonna 2021 eniten nimenomaan Destiny 2:sta ja Hollow Knightia. Molemmissa oli sitten viime näkemän reilusti tekemistä edelleen (D2 tietty kehittyy jatkuvasti) ja kun kerran erehtyi loikkaamaan fiilistelemään, sinnepä niitä tunteja taas holahti. On kovia pelejä, ja Destiny 2 näyttäisi jatkavan aktiivikierrossa vielä ainakin tovin taas, kiitos helmikuun jättiexpansionin.

Muita padin jatkeena pyörineitä vanhuksia olivat muun muassa:

• Journey - Ihana matka edelleen.
• Thumper - Tosi kiehtova ja tunnelmallinen rytmipeli, jota en kuitenkaan jaksa jostain syystä pelata ihan kauheasti putkeen. Pari leveliä täydelliseen suoritukseen vuodessa tuntuu olevan hyvä tahti, kai tämä joskus menee läpi näinkin.
• The Last of Us II - Tätäkin pikkuhiljaa pelaillaan vaimon kanssa. Tarinan puolesta pitänee naputella loppuun, mutta vähän työlästä jotenkin on. Ykkönen koukutti ja piti mukanaan myös pelipuolella ihan eri tavalla.
• Super Meat Boy - Lisää ikuisuusprojekteja! Mulla on ollut pidempään haaveena saada tämä joskus 100% läpi laastareineen ja warp zoneineen, ja tällä targetilla oon pelannut peliä on-off jo vuosia. Nelisen maailmaa on täysin kaluttu, mutta nyt alkaa meininki loppua kohti olemaan sitä tasoa, että saatan jossain vaiheessa todeta pelin teknisen läpipeluun ja jo siihen päälle läpi käymäni kiirastulen riittävän. Katsotaan. Vaan kävi miten kävi, onhan tämä eräs pelihistorian kovimpia 2D-tasoloikkia, jossa kaikki on tehty nimenomaan sarjauudelleenyrittämisen kannalta täysin oikein. Harvassa pelissä kestää ottaa yhtä paljon iskua naamariin putkeen ennen kuin on pakko ottaa paussia.

Nyt joulu-tammikuun aikana selvästi jokin vaihe vaihtoi silmää ja pelaaminen on ottanut isompaa roolia arjessa kuin koko viime vuonna ennen tätä. Pari viime vuoden kovinta missattua helmeä onkin jo kaivettu wishlistille tai kirjastoon alennuksista, ja lisäksi pidän paria tämän vuoden lupaavaa julkaisua jo silmällä. Ehkäpä 2022 nähdään Sharkien telkussa enemmän pelejä kuin pitkään aikaan!?

Tosiaan, sekä ajoittain saatavat lisäkyvyt että nuo charmit muokkaavat ohjattavuutta ja pelattavuutta sekä yleisesti monipuolisemmaksi että tietysti valintojen perusteella pelaajan toivomaan suuntaan. Pienestä ritaristamme kasvaa ajan kanssa paketti, jonka ohjaaminen on erittäin sulavaa niin taistelussa kuin sen ulkopuolellakin, ja homma rullaa tiukoissakin paikoissa kuin ajatus. Ja vauhdilla pääsee tarvittaessa. Eli en olisi huolissani tästä.

Pelin tyyli muuten onkin sitten aika vahvasti makuasia. Juuri tuo Fungal Wastes on hyvä esimerkki alueesta, jolla fiilis on hieman kepeämpi/eloisampi, ja useimmat alueet onneksi erottuvat jo ihan visuaalisesti todella hyvin toisistaan. Samoin hahmokaartissa nähdään vienoa huumorihelpotusta ajoittain ja sekä hahmodesignin että ääninäyttelyn "söpöys" vähentää pelikokemuksen raskautta. Mutta, onhan tämä silti kokonaisuutena erittäin melankolinen peli, jossa aiempien tapahtumien ja kaatuneiden kuningaskuntien paino tuntuu kaikkialla, minne pelaaja meneekin. Ja tietyillä alueilla kulkeminen on tarkoituksellisesti todella synkkää ja raskasta. Eli jos tämä tyyli ei vie mukanaan, iso osa pelin tarjoomaa uhkaa jäädä valjuksi. Omaan makuunhan tämä on ollut yksi kauneimpia ja kiehtovimpia videopelimatkoja niin visuaalisesti kuin tunnelmaltaan ja teemoiltaan, mutta kaikki ei tykkää kaikesta.

[Stuff You Should Now]

Minkälaista tilastoa laudalle kertyi?

Reilu 56 000 kuunteluminuuttia, 104 eri genreä, kärjessä Chillhop, Synthwave ja Suomalainen metalli. Tosin, minuuteissa on hyvä ottaa huomioon, että tilin kautta soitetaan unimusiikkia lapsille iltaisin. Varmaan ainakin kolmannes tuosta menee siihen. Yksittäisten biisien kärjessä oli viime vuonna Viimeinen mammutti, tänä vuonna Tiitiäisen tuutulaulu. :D

Kuunnelluin artisti oli kuitenkin ihan omaa valikoimaa, nimittäin The Altogether (ja niiltä ennen kaikkea levy Silo). Tuli jossain vaiheessa maratoonattua suht. tiiviisti Polygonilla aikanaan hommia tehneen Brian David Gilbertin Unraveled-sarjaa ja myös mestarin oman kanavan huuruisia tuotoksia, ja sitä kautta sitten eksyin kuuntelemaan The Altogetheriä myös. Hieno mies, hieno bändi, hieno albumi. Viimeisen parin vuoden aikana on ollut aika paljon tilausta maadoittavammalle musalle: akustista, indietä, pehmeää rokkia, viimeisen päälle isämoodi siis. BDG:n poppoon ohella soitossa on ollut aktiivisesti esimerkiksi Pinegroven äärimmäisen tunnelmallinen Skylight sekä Phoebe Bridgersin tuorein kokopitkä Punisher. Nämä menee aamuhämärässä, duunijunassa, pyykkiä viikatessa ja hiljaista koti-iltaa viettäessä - käytännössä millon vaan.


Podcasteja tulee kuunneltua aika valikoidusti. Laudallakin joskus mainittu Stuff You Should Now on ollut jo vuosia luottokamaa, poimin sieltä aina tasaisin väliajoin mielenkiintoiselta / häröltä kuulostavia aiheita valmiiksi Pocket Castsiin, niin niitä voi sitten läväytellä tulille hetken mielijohteesta. Pandemian alussa kuuntelin jälleen sellaisena lempeänä elementtinä Dan Harrisin meditointia pääasiassa eri kulmista sivuavaa Ten Percent Happier -podcastia. Ja nyt tänä vuonna, kun tuli tuota mangan parissa seikkailua aloitettua, olen myös aika aktiivisesti kuunnellut Anime-lehteä aikanaan toimituspäälliköineen Petterin ja hänen puolisonsa Mangakartta-podcastia. Leppoisaa ja erittäin asiantuntevaa turinointia kaikesta alaan liittyvästä.

Olihan täällä D2-ketjukin! Ja vahvasti on näemmä aikanaan lähtenyt triidi käyntiin. 

Tulin vain ilmoittamaan, että muiden pelatessa Haloa mulla yksi asia johti toiseen, ja nyt vähän hotsittaisi palata Destinyn pariin pitkästä aikaa. Parin kaverin kanssa tuossa katsottiin eilen pelejä, joita voitaisiin ehkä pelata porukassa, ja siinä sitten kävi ilmi, että D2 jopa heitä kiinnostaa. Itsellä pelitunnit hupeni aika olemattomiin Forsaken-lisäriin panostuksen jälkeen, ja kokonaan peli jäi tauolle heti Shadowkeepin julkaisun jälkeen. Yhdistelmä vähää peliaikaa ja sitä, että ensin Suomen luottopeliporukka siirtyi paljolti PC:lle ja sen jälkeen netistä kaivettu jenkkihöntsäporukka kuivui kans parin kuukauden kivan pelailun jälkeen kasaan.

Noh, otin asiakseni päivitellä pelin ajan tasalle ja katsoa, mitä tässä reilun vuoden aikana on taas tapahtunut - ja onhan sitä. Nopsalla vilkaisulla skeneen D2 tuntuu monien aktiivien mielestä olevan aika hyvässä jamassa juuri nyt, tekemistä ja hyvää lorekontenttia riittää ihan okei, ja seuraava ns. jättilaunchi The Witch Queen saapuu helmikuun lopulla. Eli aika potentiaalinen aika nostaa peli ainakin toviksi takaisin lautaselle.

Näillä saatteilla, jos joku sattuu läpsyttelemään Destinyä edelleen tai saattaisi kans olla kiinnostunut haistelemaan pitkästä aikaa meininkejä, laitelkaahan viestiä. Mitä enemmän edes toisinaan onlinessä olevaa porukkaa löytyy listoilta, sitä mukavampaahan tämä tunnetusti on.

[Razer Barracuda X]

Kurvasin kuitenkin viime hetkellä eri ramppiin ja vedin nyt liipasimesta Razer Barracuda X -kuulokkeiden kohdalla, hinta esim. Gigantissa 69,95€.

Melko lailla identtinen feature set Arctis 1 Wirelessin kanssa (tärkeimpänä se monipuolinen USB-C-donkka), mutta koska reilusti uudempi malli, esimerkiksi lataus hoituu myös USB-C-liitännällä, mikä on luonnollisesti plussaa. Pitäisi olla oikein käypä kampe omiin tarpeisiin ja tuohon hintaan.

7P taitaa olla pleikkariversio ja siten valkoinen. 7X (musta) on taas xboxeille, mutta en nyt muista oliko noilla jotain muuta eroa värin lisäksi. Velcro nauha on varsin mukava päässä, enkä näe että olisi herkästi menossa rikki. Omassa yksilössäni on kuitenkin mikrofonikytkimessä hieman häikkää.

Ainakin maailmalla pleikkariversiota on myös mustana, siinä on edelleen yksityiskohdat sinisenä. Mutta en ole varma, onko sitä meillä myyty ikinä - ainakaan nyt ei näy missään. 7X on ulkoisesti muuten vastaava, mutta kuviot tietty vihreällä. Molemmat kävis kyllä siinä mielessä, ja käsittääkseni 7X saattaa toimia pleikkareillakin, mutta tätäkään mallia ei tunnu enää Suomen kaupoista löytyvän.

[SteelSeries Arctis 1 Wireless]

Kerrottakoon, että uudet pelikuulokkeet ois haussa tänä vuonna, kun vanhoista PS-kuulokkeista on kuoriutunut nahat jo tovin. Toimivuuden pitäisi olla ainakin PS4, PS5 ja PC, kaikki muu sen jälkeen vaan plussaa.

Kärkisijoilla hintaluokan ja mallin vuoksi olisi SteelSeries Arctis 1 Wireless: laatukampe ilman turhaa krumeluuria, USB-C-lähetin käytettävyydeltään monipuolinen (takaa mm. Nintendo Switch -tuen), eikä tässä mallissa ole sitä kalliimpien Arctis-luurien velcro-hässäkkää, joka hämmentää ratkaisuna ja epäilyttää kestävyydeltään. Toki myös 7P ois luonteva vaihtoehto, mutta sen velcron lisäksi tätä ei tunnun enää saavan ku valkoisena, ja musta malli olisi ollut paljon tyylikkäämpi.

Muita harkittuja luureja on olleet mm. Turtle Beach Stealth 700P sekä Corsair HS70 Pro Wireless. Eli olen katsellut tätä 100-150 euron suositushintalaaria, tarvetta ei sen high-endimpään oikein ole. Eli, jos jotain näistä tulee vastaan taskurahalla, saa vinkata. Ja siis toki myös jostain kohtuuhintaan nyt saatavista superkuulokkeista saa kans vinkkailla, äkkiähän nämä budjetit yleensä eskaloituvat kun laittaa ostohousut kunnolla jalkaan. :D

Kaikille sarjasta pitäneille suositellaan tietysti seuraavaksi sitä alkuperäistä Squid Gamea, eli Kaiji: Ultimate Survivor.

Ilmeisesti animesta kyse? Tuosta näköjään on useampi elokuvakin Kaiji Ultimate Gambler?. Ei taida olla missään laillisessa streampalvelussa? Täytynee latailla piraattilahdesta.

Joo, animea tosiaan on. Leffoista en tiedä, mutta sarja-kausia on käsittääkseni kaksi - ensin tuleva Ultimate Survivor ja sitten tarinaa jatkava Against All Rules. Molemmat löytyy ainakin HiDive-palvelusta, ja sitä saa muistaakseni pari viikkoa kärkeen ilmaiseksi, eli sieltä vaan rykäiset huiviin! (Ellei varmuuskopio nyt sitten muuten vaan houkuta.)

Ai saakeli, vois viimein tosiaan ottaa projektiksi! Se on roikkunut katselulistalla ikuisuuden.

Kaikille sarjasta pitäneille suositellaan tietysti seuraavaksi sitä alkuperäistä Squid Gamea, eli Kaiji: Ultimate Survivor.

Vielä en ole mitään oikeita sisältöjä ehtinyt katsoa, mutta täytyypä heti sanoa, että Maxin myötä HBO:n käyttökokemus ainakin loikkasi kilometrin eteenpäin. Vieläkin ihmetyttää, miten Nordicista ei saatu edes miljoonasta hyvästä esimerkistä matkimalla toimivaa oikein ikinä, vaikka ne kaikkein eniten Geneven sopimusta rikkoneet synnit jossain vaiheessa saatiinkin kitkettyä. Ja siis ei toki Maxikaan täydellinen ole, mutta on sujuvuus ja kamppeiden asettelu silti aika paljon mainiompaa. Kehtasin jopa tablettiin asentaa.

Ja mitä tulee tuohon tarjonnan pirstaloitumiseen, niin eipä se tosiaan uusi "ongelma" ole. Onneksi aika ei kellään meistä riittäisi kuin murto-osaan kaikesta kiinnostavasta, vaikka kuinka olisivat yhden ikonin takana, joten hyvin helppo pitää 1-2 tilausta voimassa kerrallaan ja vaihtaa laivaa aina, kun parhauden vaaka keikahtaa toisen lafkan suuntaan.

Pitipä muuten taas pari anime-kilkettä, joita ei rahalla päässyt katsomaan mistään, yrittää nauttia ns. ihan vaan netistä, ja yh, mitä hommaa. Virallinen ja maksullinen palvelu/taltiointi ennemmin kuin tuo säätö, any day. Oikeasti hyvät, ja jopa ihan vaan kohtalaiset, käyttökokemukset ovat näemmä hemmotelleet miehen pilalle.