Suosittelen kaikkia suuntaamaan nyt kesän viimeisten päivien kunniaksi Suomen uljaaseen Kajaaniin, ja majoittumaan Kainuun Prikaatin lomakeskukseen. Kaikki mitä tarvitset, heti kättesi ulottuvilla:

- Kajaanissa on vuosisadan kostein kesä meneillään, ja virkistävää sadetta saadaan joka päivä ja joka yö, usein jopa auringonpaisteen kera, joten Kajaani todella tarjoaa jokaiselle jotain.

- Koe kulttuurijäännöksiä Prikaatin alkukantaisten tapojen parissa. Siivousta 2-3 kertaa päivässä, ovet avoinna 90:n asteen kulmassa, taskut kiinni, kaulukset kuntoon, kättä lippaan ja vasemmalla portaisiin. Riko arkesi ainutlaatuisella tavalla!

- Liikuntamahdollisuudet ovat rajattomat. Prikaati tarjoaa käyttöösi maksutta kilokaupalla varusteita, jotka voit pukea päällesi ja lähteä Kajaanin sateisiin metsiin virkistävälle kävelylle. Kuntosi kohoaa takuulla, ja olosi on hyvä.

- Tuvista löytyy kaikki majoittumiseen tarvittava: sänky ja kaappi tavaroillesi, sekä pöytä jolla ei saa istua. Televisio ei kuulu varustukseen, mutta sitä voi käydä katsomassa erillisessä TV-tuvassa, öisin. Katselurauha on siis taattu, ja ei näin viihtyisässä kohteessa olisi kuitenkaan malttanut nukkua.

- Ruokatarjonta on ensiluokkaista. Näkkileipää niin paljon kuin jaksat sydä, monipuolisia pääruokia ja ilmastoon sopivasti vetistä salaattia. Leiriolososuhteissa voit kokea loppuviikon erikoisuuden, everybody-sopan, joka kokoaa viikon parhaat kulinaristiset nautinnot yhdeksi riemuisaksi kokemukseksi. Eikä siinä vielä kaikki! Erikoislahjana juuri Sinulle, Prikaati tarjoaa kaupanpäälle aamupuuron muodossa koko päivän tarpeiksi JARRUA!


Varaa siis oma paikkasi hetimiten. Pidempää lomaa kaipaaville on tarjolla hulppea 362 päivän lomapaketti, kiireisemmät taas voivat viettää Prikaatilla vain 180 päivää. Erikoispyynnöstä myös 270 päivän paketit ovat mahdollisia.

Tule ja rakastu, Kajaanin kostea syleily odottaa!

Mielummin ostan tietty alkuperäisiä, mutta vahingossa(esim. Playsta) hyllyyn eksyneitä Platinumeita en kyllä ole jaksanut alkaa ostamaan uusiksi ihan vain kannen vuoksi. Vaikka olenkin joskus niin itselleni vannonut tekeväni. Platinumeina taitaa löytyä ensimmäinen Splinter Cell, God of War, SSX3 sekä PSP:n LocoRoco.

PS2:n Platinum-kannet uusittiin muuten jonnin aikaa sitten, ja uusi design on itse asiassa vielä rumempi kuin ennen. Onneksi moinen ei silti vaikuta pelikotelon päätyyn, joten pelihylly näyttää jotakuinkin skarpilta.

Hihhih, musta tuntuu etten kirjoittele nykyisin laudalle mistään muusta kuin Phoenixista. Oh well, kyllä sarja huomionsa ansaitseekin, joten TAKE THIS!:


Selväähän on, että kyseiset pelit iskevät allekirjoittaneeseen kuin miljoona volttia. Hahmogalleria pursuaa ikimuistoisia, rakastettavia ja vihattavia hahmoja, suunnilleen jokaisen keissin juonikulku on jotain ihan muuta ja loppuratkaisut räjäyttävä pään poikkeuksetta, pelaamien on vaivatonta ja julmetun koukuttavaa, tunnelmat vaihtelevat hetkessä hersyvän hauskasta surulliseen, yllättävään, pelottavaan, hermostuttavaan tahi mihin vain, ja taas takaisin, ja kaiken kukkuraksi näitä jaksaa pelata aina vain uudestaan. Jos joku vielä kehtaa vaatia enempää, heilahtaa sukkasaippua ja vauhdilla.

Niin, ja sitten ne musiikit. Jumaleissöns. Jokainen kappale(eritoten ensimmäisessä osassa) sopii tilanteeseen ja tunnelmaan täydellisesti, ja vahvistaa sitä entisestään. Innon väristykset kulkevat selkäpiissä edelleen, kun oikeussalissa alkaa Objection-teemaa laulaa. Kakkososa esitteli joukon uusia kappaleita, muutaman vanhan sekä pari remiksausta(kuten Mayan teema). Oikeussalitarjonta oli varsin kohdallaan tässäkin osassa, mutta ikävä kyllä sydän oli jo menetetty niille alkuperäisille. Yksi erikoismaininta on kuitenkin annettava: kakkosen ns. onnellisen lopun teema keissin ratkettua on aivan järkyttävän kaunis kappale, ja meinaa tietyissä yhteyksissä kovastikin tuoda tippaa linssiin. Beautiful.

Kokonaisuutena kakkososa oli luonnollisesti loistava peli, mutta jää minunkin mielestäni piirun verran jälkeen ykköseen verrattuna. Ensimmäinen PW on vain niin tasapainoinen kokonaisuus, että sitä on melko lailla mahdoton ylittää. Toisaalta taas, kakkosen viimeinen keissi vei koko tarinallisen tarjonnan aivan uudelle tasolle, ja tuotti ihan uudenlaisia tunteita.

Kolmonen onkin jo ennakkotilattu, ja ensikuu on taatusti odotetuin pitkään aikaan. Jännittää ihan pirusti, mitä pelillä onkaan annettavanaan: uutta upeaa musiikkia, viisi tiukkaa keissiä, läjän uusia hulluja hahmoja sekä lastittain vanhoja ystäviä, entisestään Phoenixin tarinaa syventäviä tapauksia Mia Fayn kanssa ja paljon paljon muuta. Koko alkuperäisen trilogian päätös, nimetty vaatimattomasti sanoin The Magnificent Turnabout, tulee taatusti laajentamaan mieliä ihan uusiin sfääreihin. Jos jo kakkososan Grande Finalé oli mitä oli, en melkein uskalla ajatellakaan mitä Trials And Tribulations voi tarjota. Elämä on paussilla juuri nyt, jäljellä on vain odotus.



Mitä taas tulee nelosen Apollo Justice -aivopieruun, niin nauroinhan minä sille kun ensikerran kuulin. Kornius sai juuri uuden merkityksen. Toisaalta taas, mitä muutakaan tältä sarjalta enää voi odottaa? Jos käännös tosiaan on tämä, täytyy vain olettaa sen olevan erittäin vahvaa itseironiaa. Huumoriahan tästä tullaan pelissä repimään fo' sho'.

Nyt vasta oikeasti tajuaa tämän homman vaikeusasteen. Mutta eipä mitään, day 1 luovittu läpi esimerkillisesti!

Hahhah, on kait se nyt selvä, että kun tällaista koetta tehdään ihan vaan kokeena kokeen vuoksi vuoksi, ei ajattele paljoakaan mitään muuta. Hence all the drama.

Vuan onnea nyt silti. Kyllä tämä topikki darralukemisesta käy. 

The Fresh Prince of Bel Air.

Paras sitcom koskaan. Tyylilleen uskollinen alusta loppuun, ja kaiken kukkuraksi kasarimeininki uppoaa allekirjoittaneeseen kuin häkä. Suurimman osan Smithin vaatekaapista sarjassa omisin hetkessä, mikäli mahdollista. Läppä on yksinkertaisesti hervotonta, ja kestää niin aikaa kuin katselukertoja. Monissa tapauksissa huulet on vielä kiinnitetty silloiseen julkkis- tai politiikkarintamaan, ja näiden jekkujen löytäminen on erityisen palkitsevaa. Castingikin hipoo täydellisyyttä, ainoastaan Vivianin näyttelijän vaihtuminen sarjan puolivälissä voitaneen laskea tyylirikoksi, oli syy mikä tahansa.

Puhdas klassikko.

Jo itse asiassa viime viikolla laitoin Phoenix Wright 3:en ennakkotilaukseen Play-Asiasta. Tämä nyt vaan on pakko saada heti, ja tuleehan se räjäyttämään pankin. The Magnificent Turnabout, baby!

Ajattelin kanssa käydä hakemassa tänään Parappa The Rapperin PSP:lle inttikaveriksi, se ei meinaan maksa defaulttinakaan mitään hirveitä ja nostalgiariemu on taattu.

15. (DS, Nintendo) Apollo Justice: Ace Attorney - 455,540

Hihhih, en ollutkaan vielä tajunnut tarkistaa, onko Gyakuten Saiban 4:sen käännöksestä kuulunut mitään. Ei pieni kornius koskaan pahasta ole, ja onhan tuosta helppo heittää huulta. "It's not wrong to be Wright, Wright?"

Tulipahan sitten tuplaistua, kun ei kukaan tätä muuten olisi lukenut.

Tilasin juuri parin ekan Phoenix Wrightin yhdistetyn soundtrack-hässäkän. Tarvi sitten aina pelata jotain keissiä läpi(mikä on kyllä parasta viihdettä), kun haluaa tunnelmoida biisejä. Play-Asia, vajaa kolmekymppiä.

Lieköhän perjantaina oli, kun huomasin, että Yle näyttää taas Lonesome Dove -minisarjaa. Kyseessä oli kyllä jo kolmas jakso neljästä, joten mukaan on pikkuisen myöhästä hypätä, ellei ole vielä niin tehnyt, mutta onpahan tekosyy vannottaa ihmisiä tutustumaan. Leonen ohella parasta länkkäriä. Tunnarille sanon <3.


Muuten teeveetä ei kyllä nyt inttiaikana tule katsottua tasan yhtään. Mielummin lyö jonkun leffan pyörimään, kun ei kuitenkaan ole hollilla silloin kun jotain katsottavaa tulisi. Mitä tapahtuu harvoin. Niin, ja onhan mulla tuolla eka 24:n kausikin jemmassa, ja näkemättömänä, joten siitäpä revinkin pian hupia, kun löydän sopivan raon aloittamiseen.

- PSP Lite, ainoa mitä kaipaisin on tosiaan se kovempi akkukesto

Harmi vaan kun akkukesto ei oo nykyisestä kovenemassa..

Huh? Minä kun luulin jostain (EDIT. jo Laudaltakin löytyi pari mainintaa pidemmästä akkukestosta) lukeneeni, että on. Noh, jos näin, niin entistä turhempi vehjas. Jännä nähdä mitä mötikällä tulee meilläpäin olemaan hintaa.

Silmarillion jäi aikanaan kesken, ja on kehittänyt sittemmin itsestään sen luokan noidankehän, että saa nähdä aloittaako tuon lukemista enää koskaan. Olin siinä kuitenkin melko pitkällä, mutta kun ei enää nykyisellään ole mitään muistikuvaa kaikista haltiakansoista, kuninkaista ja muista tärkeistä tapahtumista, niin alustahan se olisi otettava. Mikä ei taas hirveästi nappaa. Noh, onpahan jotain tehtävää vanhoille päivillekin.

Olen lähes varma, että pelaaja pääsee ohjailemaan kaikkia sarjan keskiössä olevia henkilöhahmoja ja näillä on sarjasta tuttuja ominaisuuksia; Jack on nopea ja vahva, Locke on hyvä jäljittämään asioita viidakossa, Sawyer... keksii uuden lempinimen aina kun painaa Selectiä?

Mutta jos pelissä otetaan vain yksi hahmo keskiöön, sen pitäisi ehdottomasti olla Jack. Hän on nimittäin selvä Lost-mytologian keskipiste, miten kiistelty hahmona sitten onkaan.

Ei Jack, ei todellakaan. Sillä on tylsiä takautumia ja muutenkin...no mitäänsanomaton. Mielummin Locke tai Hurley. Sarjan mielenkiintoisimmat henkilöt.

Meh, aika dorka veto olisi(tai no, yllättävä vähintäänkin), ellei pelissä pääse useamman hahmon kimppuun. Lostissa niitä kuitenkin riittää, ja sarja on myös sen luontoinen että jokainen on vuorollaan ikään kuin keskiössä takaumien ja muiden muodossa. Mutta jos pelissä kuitenkin olisi vain yksi ohjattava hahmo, lienee Jack melko selvä vaihtoehto. Yllättyisin taas, mikäli siellä joku Hurlaus koko aikaa heiluu.

Vaan hei, yllätyksiä tapahtuu.

Ihan mielenkiintoista nähdä, minkälainen pelistä lopulta tulee, mutta sen enempää en silti jaksa innostuakin. Lostin seuraaminenkin jäi jo aikaa sitten, mikä on itseasiassa vähän harmi. Pohjaa pelin hurjalle fanittamiselle ei siis kuitenkaan ole.

Microsoft:
- Pelejä kyllä riittää, mutta mistään PeeGeeÄrristä ja CoDista en kyllä jaksa innostua.

Mass Effect, Blue Dragon, Lost Odyssey ja Bioshock. Eikö mikään noista nappaa? Siihen vielä Live Arcade ja multiplatform pelit? Eikä innosta?

No vittu ei.


Kuten sanottua, selasin matskun nopeasti läpi, enkä muistanut(tai edes yrittänyt) luetella jokaista peliläjän kiinnostavaa nimikettä. Kyllä, esimerkiksi Bioshock ja Blue Dragon kiinnostavat. Mass Effectistä olen aika ulkona, pitäisi perehtyä.

Tietenkään millään tällä ei ihan hirveästi ole toistaiseksi väliä, kun ei ole boksia millä pelata. Eikä tulekaan vielä pitkiin aikoihin, jos ollenkaan. Mutta olisihan noita pelejä.


EDIT. Niin ja perskeles, kun kaverin netti oli maissa, niin en päässyt taaskaan katsomaan mitään matskua mistään pelistä. Yhhyh.

Äeehhh, koitan tässä päivittää itseäni pelimaailmapimennosta kaivelemalla E3-tapahtumia, ja jo pelkästään nämä kahdeksan lukematonta sivua Laudalla aiheuttavat yyber-ahdistavaa informaatiotulvaa. Katsotaas nyt, mitä jäi pikaselauksella käteen.

Nintendo:
- WiiFit, lol
- Oikeita pelejä(Galaxy, MP3, SSBB) paljolti loppuvuodesta. Ainakin Jenkeissä. Mikäs sen Paper Marion tilanne on näinä päivinä?

Microsoft:
- Pelejä kyllä riittää, mutta mistään PeeGeeÄrristä ja CoDista en kyllä jaksa innostua.
- Assassins Creed(julkaisuaikoja tahi mitään...?)
- RE5

Sony:
- MGS4(no shit!?) Traileria katselen tänään myöhemmin kaverilla, ja toivottavasti gameplay-matskuunkin pääsen kiinni.
- PSP Lite, aina mitä kaipaisin on tosiaan se kovempi akkukesto, muuten laite on jo nykyisellään muikea. Kokoakin kun on varsin vaikea vähentää oikeasti. Onko tästä kuvia jossain?


Unohdinko nyt vielä jotain merkittävää? Saa sivistää.

Miggen kuvista kolmonen pudotti. Despire oli hiukan pelottava, ja mulla taas selvä ADHD. Näin.


Tuota, en katsellut miittikoostetta kokonaan, sattuneesta syystä, ja pitäneekin puskea kaverille kokemaan se oikeasti tänään. Sen verran sinnikäs kuitenkin olin, että latailin videota reilut pari minuuttia, toisinsanoen henkilöesittelyiden yli. Hupaisaa matskua kyllä. HeinZ oli kieltämättä aika riemukas näky näissä(vertaapa sitä poitsua Tuulistin lempikuvassa näkyneeseen - kaksoispersonoituma?), samoin kuin Freijo. Travis taas oltiin tosiaan otettu melko takavasemmalta, liekö mies sitten onnistunut pakoilemaan kameraa niin tehokkaasti. Mukavan näköistä matskua eniveis, kaikin puolin. Todennäköisesti loppukoostekin, ja nuo spin-offit, ovat samaa laatua. Nautin niistä myöhemmin. Kiitokset jo nyt Epille vaivannäöstä.

Tässä ei ainakaan ehtinyt ääniraidattomuus haitata, musa korvaa kyllä paljon ja ilmeet sekä eleet taas ovat korvaamattomia. Kuulosti silti ihan mukavalta tuo TK:nkin idea toisesta koosteesta. Milk it for all it's worth, baby!

Niin, ja minusta Tuulisti kyllä näytti esittelystillissään ihan CZJ:lta.

PS. Ei tainnut Sharkie saada videomateriaalista vahvistusta kolmen suoralleen Puzzle Bobblessa.

Niin, en ainakaan tästä koosteesta. Uskon silti vakaasti että totuus on siellä jossain, raakamateriaalin seassa.

Heh, omistettuja konsoleita kolme, joista kaksi kannettavia että ei paljoa jää vaihtoehtoja. Kyllä, NESillähän sitä aloitettiin, ja muistot ovat lämpimiä. N64:stä hypettyminen eräänä jouluna, ja eritoten lukemattomat tunnit Mariota sekä Golden Eyeta, ovat myös kirkkaana mielessäni täältä ikuisuuteen. Sega Megadrive oli kodissani lainassa perhetutuilta monta kuukautta, ja Turtles-mätöt, kaksi ekaa Sonicia, penteleen haastava Ecco sekä sellainen Akun ja Mikin taikaseikkailuloikinta, jonka virallista nimeä en tähän hätään muista, kulutettiin sinä aikana melko lailla loppuun. Myöskin eka Pleikkari, tutustuminen Abe's Oddyseehen, Driver, Tekken 3 ja lukemattomat lukemattomat muut ovat melkoinen järkäle pelihistoriaani. Kaikkia näitä on kunnioitettava.

Silti, jos yksi on valittava, vie PS2 voiton, hands down. Kovimmat pelit, joiden parissa viimeiset 5-6 vuotta ovat vierähtäneet melkoisella vauhdilla. Matka aina THPS3:sta Jakien ja Ratchetien kautta ICOon, SotC:een sekä Okamiin, pitäen sisällään lisäksi Fahrenheitia, Transformersia, MGS:ää, Guitar Heroa, Prince of Persiaa, Splinter Cellia, Sly Raccoonia ja Luoja ties mitä muuta, on hieno. Ja jatkuu edelleen. Musta laatikko on jaksanut esimerkillisesti, eikä sen parista tosiaan ole mikään kiire uuden sukupolven pariin, ainakaan täysipäiväisesti.

Kiitos siitä, mutta minä löydän laitteistani - u know, modeemi, kolmisatanen Pena, jokainen ohjelma versioltaan viimevuosituhannelta, the whole shebang - muutakin vikaa kuin sen, ettei niiden kyljessä lue Apple.

Eikä selainkaan itseasiassa kiukuttele kuin Laudan kanssa - mitä nyt on tietty hitaampi kuin fossiiloitunut laiskiainen. Luoja tietää miksi...

Justiinsa tänään totesin painiskellessani itseni kanssa, etten heti samalta istumalta laittaisi Play-Asiasta tilaukseen Gyakuten Saiban 4 Limited Editionia(täysin japsilaksi), että tämän peliarjan kohdalla ainakin on allekirjoittaneen syömmessä hellä kohta. Olisi kiva keräillä vähintään tuollaisia Limited Editioneita(liekö julkaistu joka osasta, itse kun tiedän vain ekan ja tämän neljännen), sekä soundtrackit(joita tulen itseasiassa jo tilaamaan ihan lähipäivinä) ja fanikirjat joka pelistä.

Lisäksi kolmen ensimmäisen pelin kohdalta on helppo erottaa euro-, japsila- ja jenkkijulkaisut, joista saisi mukavasti yhtenäiset rivit. Nyt hyllyssä on euroversio ekasta pelistä, muut japaniversioita, ne kun julkaistaan ensimmäisenä. Ongelmia tuottaa tietenkin se, että pelejä julkaistaan edelleen(toisaalta taas, eipähän loppuisi työ) ja sarjan luonne muuttuu neljännen osan kohdalla re-makeista originelliksi DS-matskuksi, joten jää nähtäväksi tuleeko esim. tuttua Best Price -japaniversiota ollenkaan.

Myös muutamasta muusta pelisarjasta pitäisi ehdottomasti tilailla ääniraitoja, ja esimerkiksi SotC:sta ja Okamista taidekirjat.


Ei minusta mihinkään massiiviseen keräilyyn ole, kun olen enemmän sellaista haaveilija-tyyppiä("olisihan se mahtavaa, mutta..."), mutta tällaisia pienempiä projekteja saattaisi vaikka saada aikaiseksikin. Pakko alkaa vähintäänkin kartoittamaan näitä mahdollisuuksia.

Kyllä se jumalauta taitaa niin olla, ettei meikäläisen ole jossain universaalisessa käsikirjoituksessa tarkoitettu koskaan ostavan uutta tietokonetta. Muutamankin saapumisajankohdan siirtymisen jälkeen kaiken piti viimein olla kuosissa, tilaus sisällä, päivät lukossa, vaan annas kun käy pari viikkoa intissä ja saapuu tarkistamaan tilannetta: koko fakin' läppäri tuntuu kadonneen maan päältä. Ei sitä enää minkään liikkeen valikoimista löytynyt. Nyt kävi näin.

Eipä silti, pianhan kaivelin MBNetin hintavertailun top-listan kärjestä tällaisen ominaisuuksiltaan lähes täysin samanlaisen(ja pari euroa halvemman btw, woo-fucking-hoo) Acerin Aspire-läppärin, ja pistin ennakkotilaukseen. 6.8. pitäisi saapua maahantuojalta, mutta paskat siitäkään mitään kuitenkaan tulee. Jään odottamaan uusia ongelmia.


Ja kuin vittuillakseen IE kaatui jälleen varmaan 15. kertaa tänään.

Niin ja tästä lähin rohmukuoriainen on pelimiittin virallinen maskotti. Jokaisessa pussissa asuu pieni infestaatio.

[Phoenix Wright: Ace Attorney]

Phoenix Wright: Ace Attorney on ihan tajuttoman hyvä peli. Dialogi rokkaa sukan jos toisenkin, hahmot ovat kaikki ikimuistettavia ja... no, kaikki tietävät sen orgastisen tunteen, kun on oikeasti perillä asioista ristikuulustelussa ja tietää mitä tuleman pitää ja miten homma handlataan kotiin. Peli on kirjoitettu todella hienosti, mutta imo en olisi edes välittänyt viidennestä keissistä. Neloskeissin loppu oli yksinkertaisesti niin hieno. Tai eihän siinä mitään niin kovinkaan hienoa ole, mutta loppu tuntui olevan oikeassa paikassa siinä kohtaa. Vitosta en ole edes vielä lopettanut. Ei vaan kiinnosta.

Phoenix on oikeasti peli, jossa näitä hetkiä tulee alituiseen, ja edelleen, eikä siitä voi liiaksi toitottaa. Ensimmäisen raon löytäminen tiukasta todistuksesta(musiikki), minkä vain keissin voittaminen(musiikki), mikä vain juonenkäänne(musiikki), juurikin neloskeissin loppu(Edgeyn Whooooooooop-huuto on jollain hassulla tavalla liikuttavinta ikinä) ja moni muu. Tänäänkin pelasin ykköstä pitkästä aikaa junassa, ja olin ihan yhtä fiiliksissä kuin ensimmäisellä pelikerralla(nyt taidetaan mennä kolmatta, ja neloskeissiä pelasin). Oli mukava pitkästä aikaa kuulla aitoa ja alkuperäistä Objection-teemaa, kuten muitakin salibiisejä, kun on pitkään kuunnellut kakkosen musiikkitarjontaa.

Vitoskeissiä ei silti kannata myöskään aliarvioida. Se lähtee hitaasti liikkeelle, ja on aika pitkä, mutta äityy lopussa varsin eeppiseksi ja tuo taattua tyydytystä. Täysiveristä Wright-matskua.

Joo, olihan se vähän kökkö juttu...

Vuan sitä sattuu. Pidetään hyvä mieli siitä huolimatta.

Peeäs. Varjelen luonnollisesti täältä ikuisuuteen muistoa siitä kolmen suorasta Puzzle Bobblessa.

Ei sillä että muistaisin niin ikinä käyneen.

Niin, kielto on ensimmäinen askel kohti...öh, ei-parantumista...?

Vaan kuten muistamme, videomateriaali voi paljastaa myös asioita, jotka eivät faktisesti siinä näy.

Poistin tuossa kuun alussa Machine Menin - varsin Iron Maiden -tyylistä mättöä - Circus of Fools -levyn, ja se onkin pyörinyt soittimessa siitä lähtien. Loistava albumi. Loppupuolella on vielä pari biisiä, joista en ole saanut kiinni, mutta muuten levyllä on pelkkiä hittejä. Aiemminkin olen joitain biisejä poppoolta kuullut, mutta vasta tämä kiekko kiinnitti Tuska-reissulla huomioni, kun velipoika sitä autossa soitteli. Aloitusraidan kertsi soi päässä kaksi viikkoa putkeen sen jälkeen. Nyt ne soivat kaikki. Meinasi kahtena viime viikkona intissä tulla oikeasti tätä levyä ikävä. Suomi tarjoilee taas laatua.

Niin ja onhan tämä virallisesti Bruce Dickinsonin lempilevy.

Tämän lisäksi ostin samaan syssyyn Dream Theaterin Train of Thoughtin, mutta en ole vielä ehtinyt sitä kuuntelemaan. Ehkä huomenna.

Todellakin, mukavata oli. Itselläkin on tuo pelaaminen ollut parisen viikkoa aika huolella katkolla, mitä nyt LocoRocoa iltaisin on tullut kerran pari näppäiltyä, joten tuntui kivalta päästä taas padin syrjään kiinni. Ja vielä tässä porukassa. On yhdyttävä Epiin tuossa rentousjutussa, jokaisen miittityypin kanssa tuntuu tulevan todella hyvin toimeen, vaikka itsekin olen vain pari kertaa ollut mestoilla ja Lantun kanssa tavattiin nyt ensi kertaa livenä. Tuntuuhan se mukavalta.

Skabailu oli hubaa, vaikkakaan mitään palkintoja ei jäänyt handuun. Mainittakoon silti, että Bombermanissa käytiin varsin lähellä, kun kahden miehen tasapeli mahdollisti jo pudonneille julleille toisen mahdollisuuden ja lopulta(muistaakseni) Despon voiton. Vaan ehkä sitten ensikerralla(like always). Tietysti muukin pelaaminen maistui ihan yhtälailla(Wario Wareen taitaa olla mahdotonta kyllästyä), iltamyöhälle asti, ja enemmän tahi vähemmän järkevillä turinoilla täytetyt suvantohetket, joita tosiaan oli viime kertaa enemmän, olivat nekin hulvattomia. Summa summarum, pirun hauska päivä. Kiitokset Tuulistille ja Suur-opalle palkintovyöryistä, finngamerille jälleen tämän mahdollistamisesta, ja kaikille muille paikalla olosta.

Ei muuta kuin miittikoostetta ja seuraavaa kertaa odottamaan. Halo 3:n tullen Jedimestari valmistautuu antamaan kaikkensa. Eli ottamaan vastaan niin maan perkeleesti runtua.



Peeäs. Varjelen luonnollisesti täältä ikuisuuteen muistoa siitä kolmen suorasta Puzzle Bobblessa.

Juu, et varmasti saa pidennystä jos sanot meneväsi kavereiden kanssa pelaamaan videopelejä, mutta siksipä kannattaakin sanoa jotain, tyyliin, meneväsi veljen luo jota et näe paljoa, tms.

Heh, videopelit jätin kyllä siitä tiedustelusta suosiolla pois, mutta koskapa firmalla perhetiedot löytyy, en alkanut koettamaan onneani sukulaisilla. Ja eipä silti, sitä ei varmaan siltikään olisi irronnut kuin siihen viimeiseen junaan kerkeämistä varmistavasti.


Mjeh, mitenkähän sitä sitten lopulta tekisi. Yöjunien kanssakin voisi kuitenkin toimia niin, että painelisi samoin tein Helsinkiin asti, hoitelisi vaikka paluuliput hansikkaaseen ja kävisi kaupungilla pyörähtämässä, saapuen sitten 10-11 mitenvaan. Tai sitten suosiolla sinne nukkumaan. Taidan katsella huomenna fiiliksen mukaan.

Pistän viestiä, kunhan saan jotain päätettyä. Näkymisiin.

No niin, nyt ollaan koneella.

Perjantainahan täältä ainakin oltaisiin tulossa(olenko nyt sitten ainoa?), suoraan kasarmilta kulkematta lähtöruudun kautta. 12.20 - 19.18 tahi 15.20 - 22.33 junalinjat olisivat parhaita, mutta ellen saa matka-ajan pidennystä(enkä usko että syy on kantapeikoille riittävä), niin palvelus loppuu vasta 17.30, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää rientäminen kiireellä 17.50 - 1.16 junaan. Myöhään menee, mutta ainakin viimeksi tuli jo perjantainakin kukuttua sen verran pitkään, ettei saapumiseni välttämättä ole ongelma. Sikäli mikäli sinne on joku muukin eksymässä jo perjantaina. Tästä myöhäisemmät junat menevät sitten Oulun kautta, ja niillä päädyn perille lauantai-aamuna varhain, mikä ei liene sekään ihannevaihtoehto. Näihin vaihtoehtoihin saa finngamer ottaa kantaa, kotinsa kun on.

Varaan koneaikaa myös huomisillalle, joten varmistelen minulle mahdolliset vaihtoehdot siihen mennessä. Sen jälkeen tapaankin kaikki seuraavan kerran miitissä, joten toivottavasti asiat selkiävät. Puhelinnumerovaihtoa voi tietty myös harrastaa, mikäli tilanne näyttää sitä vaativan.

Paska nakki kyllä, että zoukalle napsui jääkärit. Hassua, ettei kertaakaan olla täällä törmätty. Niin, ja oliko nyt oikein ymmärtää, ettei TK ole Kajaanin kautta tulossa?




Peeäs. Olin kaukaa viisas, ja Lite on mukana. 

Loma löytyy, joten tulossa ollaan. Nyt on kiire, joten kunhan pääsen paremmalla ajalla koneelle, voidaan tästä vielä porista tarkemmin.

Missähän lie zoukka, kun ei ole näkynyt?

Eikös se intissä ole yleensä niin että ensimmäinen vkl on gines ja että vasta toinen vkl on vapaa. Silloinhan ei pitäisi olla epäilystä miten lomansa viettää.

Mahdollisesti yleensä, mutta minun tietojeni mukaan ensimmäinen loma voi osastosta riippuen olla kolmannellakin viikonlopulla. Vaan uskoen ja toivoen.

Joo jos se tuoli on sielä vapaa missä viimeksikin loikoilin niin siihen voisin itteni laittaa oikoseks pelaamisen päätteeksi.

Hoh, hieman eri käsitys meidän vampyyrilla tästä "oikonaan" olemisesta kuin mulla. Kuitenkin katoat taas yön pimeydessä.

Niin, mikäli tämäkin pääsee, niin luonnollisesti yötä mielellään ollaan. Kaksi todennäköisesti, sekä kätevyyden että huvin vuoksi, pikkutunnit kun todettiin tunnelmallisimmaksi ajaksi miittimestoilla.

Huomenna se nakki napsahtaa. Ilmoitellaan heti, kun viikonloppuvapaan kohtalo paljastuu.

Nykyään kyllä tuntuu, että jos haluaa inttiin mennä yli 6kk:ksi, niin sitä saakin perustella enemmän kuin sivaria. Tänäänkin duunissa eräs nainen kysyä omia inttiaikeita ja vastasin että "varmaan lyhyimmän kaavan mukaan". Nainen siihen "no se on fiksua!".

Jännää. Mulla taas on pappa nimenomaan sitä mieltä, että aliupseerikouluun tietty. Muilla läheisillä ei kuitenkaan tunnu olevan sen kummempia mielipiteitä asiasta, mikä helpottaa. Ei tule liikaa pettymyksiä, kun julli kotiutuu jo jouluna.