Yritin kyllä jakaa postaukseni väliboldauksilla aiheittain selkeisiin osioihin, mutta silti oli näemmä jäänyt kokonaisuus vähän epäselväksi. Pahoittelut tästä! Vaihdan sulle tähän alas oikean lainauksen, niin pysyy keskustelu loogisena:
Black Panther oli oikein hyvä supersankarielokuva. Sillä on vahva oma (visuaalinenkin) identiteetti, osaava näyttelijäkaarti ja yhteiskunnallinen sanoma, joka istuu Marvel-universumiin eikä astu leffan viihdyttävyyden tielle. Lopputaistelu on tosiaan aika sieluton tietokoneshow, mutta toisaalta useimmat supersankarifilkat kompuroivat grande final -telemarkin kanssa. #skybeam
Mikäli aika oli nyt viimein kypsä supersankarioscarehdokkuudelle, Infinity War olisi varmasti monen mielestä ollut ansaitsevampi tapaus. Taidokkaasti rakennettu kokemus, joka nostaa genren parhaat puolet esiin ja ländää tarinallisesti asioita, joiden ei oikeasti pitäisi olla edes mahdollisia. Filkka on ehdottomasti omankin 2018-listan kärkipäässä. Mutta, palkitsemisen suhteen IW on itse asiassa aika hankala tapaus, sillä yksittäisenä elokuvana se ei yksinkertaisesti toimi. Ilman usean elokuvan taustatietoja kokemuksesta katoaa leijonanosa, eikä se ole perinteisesti hyvän elokuvan merkki. Olisi siis melko hassua nähdä elokuvaa palkintopalleilla. Marvel-kontekstissa IW on kuitenkin huikea saavutus. Endgame ei voi tulla liian nopeasti.
Oscar-gaala taas on aina ollut politiikan ja insider-kulttuurin kehto. Akatemia pitää hyvin tietynlaisista elokuvista ja vanhojen alan miesten kerho on alkanut avata näkemyksiään vasta, kun valintojen epäkohtien ilmeisyys saavutti kriittisen pisteen. Aiempien valintojen pohjalta on esimerkiksi pomminvarmaa, että parhaan elokuvan ehdokkuus napsahtaa, jos teet historiaan pohjautuvan elokuvan näyttelijästä tai elokuvien tekemisestä. Lisäksi ehdokkaat ratkaisee lopulta suurimmaksi osaksi kampanjaraha, terveisin Netflixin 20 miljoonan Roma-kamppis. Ei kovin jännittävä pohja palkintogaalalle, eivätkä tämän vuoden poliittiset valinnat siis eroa kummemmin aiemmista.
Minua ei henkilökohtaisesti hierrä, että Black Panther on saanut ehdokkuuden osittain kulttuurimerkityksensä vuoksi, vaikka voittaa sen ei pitäisi. Suoraan sanottuna BlacKkKlansman voisi puolestani viedä potin, vaikka esim. Green Book ja Roma ovat vielä näkemättä, ja molemmista olen hyvää kuullut. Eniveis, maailmassa jossa Crash on Oscar-palkittu vuotensa parhaana elokuvana, ei näitä taida kannattaa liian vakavasti ottaa. :D
Niin tai sitten vaan naurattaa kun keskinkertainen Marvel-leffa nostetaan jalustalle täysin poliittisista syistä. Ei mitään henkilökohtaista. Ainoastaan läpinäkyvää Oscar-pelleilyä. Ts. voit postata ton saarnaamisen jonnekin sisun forumille.
Ihan sama mikä Marvel-leffa olisi ollut Oscar ehdokkaana parhaaksi leffaksi, olisin nauranut. Nyt vain vielä valitsivat sen huonoimman 2018 Marvel-leffoista.
No jaa, en minä nyt tätä kannanottoa mitenkään saarnaavaksi kokenut. Pointti lähinnä oli, että Oscarit ovat aina olleet politiikan näyttämö, kampanjointipelin tulokset vain hieman vaihtelevat aikakaudesta toiseen. Lisäksi Akatemia palkitsee usein elokuvia ja tekijöitä helpommin, jos kuolo on korjannut mestarin tai jos uran päätepiste on muuten lähellä (ns. viimeinen mahdollisuus palkita -momentti). Black Pantherin kulttuurimerkitystä vuonna 2018 ei oikein voi kieltääkään, joten vaikka täydellisessä maailmassa ehdokkaat olisivat puhtaasti ne laadukkaimmat ja vaikuttavimmat elokuvateokset ilman mitään ulkoisia tekijöitä, näin ei oikeastaan ole koskaan ollut.
Lauta on nyt niin liekeissä, että innostuin harrastamaan oikein ketjujen järjestelyä. :D Jatketaan automaailman parantamista tästä eteenpäin. Lukuisat innokkaat Tesla-sijoittajat voivat jatkaa arvopaperien parissa sijoitusketjussa.
HeinZin postaukseen, minulla ei ole tosiaan omaa autoa. Vaimon autolla käyn joskus kaupassa, mutta 95% ajasta elän VR:ää ja HSL:ää. Lapsia ei ole vasta kuin yksi, ja lisäksi (pardon my french) teikäläinen saa kyllä tunnetusti stressin aikaan vähän keskivertoa vähemmästä, eli meidän elintilanteet ja -asenteet ovat varmasti monella tavalla aika erit. Kuten sanottua, en ole varma ostanko autoa koskaan. Lähtökohtaisesti tuhansien eurojen laittaminen laitteeseen, jonka arvo puolittuu sillä sekunnilla kun sen ajaa ulos myymälästä ja jonka kulut juoksevat, käytti laitetta tai ei, ei ihan hirveästi napostele. Kulkemaan pääsee kyllä, kunhan tahtotilaa on, ja tuolle rahalle on parempaa käyttöä muualla. Mutta, jos auton hankkiminen tulisi jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, ostaisin epäröimättä sähköauton, ihan jo periaatteesta ja pienten aikatauluhaasteiden uhallakin.
Siitäkin huolimatta en edelleenkään tajua, miten se arki jo nykyisellä sähköautoteknologialla tuntuu niin vaikealta. Ensinnäkin, esim. Model 3:n kantosäde on 500km+, eli tosiaan se lataus kerran viikossa riittäisi vajaan satasen päiväajolla. (Leafissa näemmä alta 300km, mutta todetusti markkinoiden paras tekki löytyy Teslalta.) Lisäksi auton omistavan tavoite on tietysti saada latausmahdollisuus kotiin, mutta jos jostain syystä sitä ei saa järjestettyä (todistettavasti onnistuu kerrostaloissakin, jos on supliikkia talonyhtiön suuntaan), niin yksi stoppi vaikka safkalle jossain ei kuulosta haastavalta.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikkien olisi pakko ostaa sähköauto just nyt heti, tai että sellainen nykyspekseillä ihan kaikille sopisi (useimmille riittäisi kyllä hehe). Tekniikka kehittyy edelleen, ja eritoten hinnassa, akkuteknologiassa ja latausverkostoissa on vielä runsaasti tekemistä - varsinkin Suomen vinkkelistä. Samalla on kuitenkin fakta, että ihan muutaman vuoden sisällä on tapahtunut todella paljon, ja tulevina vuosina tapahtuu varmasti vielä vauhdikkaammin lisää, eli valmista tulee kyllä. Sähköauto on nykypäivän älypuhelin: turhaa teknologiakikkailua, kunnes homma on tarpeeksi valmis ja innovaatiosta tulee lähes kaikille se paras vaihtoehto.
Mitä ajamiseen ylipäätään tulee (nyt ollaan jo aika lujaa off-topicissa) niin ei se ole kuin omantunnonkysymys. Jos ei päästöt huoleta ja haluaa aidosti optimoida elämäänsä, niin ei muuta kuin tehokas ja luotettava malli käytettynä alle ja säästämään niitä tunteja viikossa. Allekirjoitan tuon oman ajan arvostamisen, vaikka ajoinkin pyörällä töihin vuosikausia (toki pitää ottaa huomioon fyysinen kunto, joka ei mersun penkillä parane). Itselle se oma auto merkitsee lisääntynyttä vapautta lähteä nopeasti reissuun, liikkua nopeasti paikasta toiseen eikä tarvitse olla kavereitten armoilla, kun tarvitsee kyytiä tai rahtausapua.
Tässäpä se ydin on. Jokaisen pitää itse tasapainotella oman elämän helppouden ja tiedostavien valintojen välillä. Tärkeintä lienee, että valintansa tekee kunnon informaation pohjalta, tietäen mihin mikäkin ratkaisu todellisuudessa yltää.
Eilisen katselulistalla oli Glass. Splitistä pidin erittäin paljon ja odotukset olivat näin ollen kovat, vaikka ensivastaanotto Shyamalanin uusimmalle onkin ollut aika karua. Ja tiedättekö mitä? Tykkäsin ihan oikeasti! Elokuva on omintakeinen eikä erityisen hienovarainen, mutta tyylillisesti se sopii eritoten Unbreakablen perään kuin sormi nenään. Lisäksi arvostan monia ratkaisuja, joita elokuva tarinassaan tekee.
Ei sovi varmasti kaikille, mutta jos saagan aiemmat osat ovat maistuneet, kyllä tämä kannattaa itse katsastaa.
Jep. Tykkäsin kans itse tosi paljon, tosin loppu oli kyllä rapaa ja pieni budjetti spoilasi heti, ettei mitään suurta isoa kahakkaa voi edes tapahtua. Aika hullu veto sinällään ottaa jostain Splitistä niin paljon juttuja, jotka menee ihan varmasti suurelta yleisöltä sitten ohi. Glass sentään hiukan tunnetumman leffan "jatko-osa" ja tunnetut näyttelijät vetävät uusia katsojia, joista varmasti suurin osa ei ollut nähnyt ollenkaan Splittiä. Hahmoista ja juonesta ei olisi saanut läheskään samalla tavalla irti, jos ei ole nähnyt Splittiä, mikä varmasti vaikuttaa monen leffakokemukseen.
Joo, meilläkin oli porukassa useampi, jotka eivät olleet Splitiä katsoneet. Mennyt varmasti monelta salajatkaristatuksensa vuoksi ohi, ja luonnollisesti Glassista saa enemmän irti, jos Split on myös nähtynä.
No siis onhan se nyt selvä, että jos sen sähkönsä hommaa huonoista lähteistä, niin etu häviää nopsaan. "Sähköauton ajonaikaiset lähipäästöt jäävät toki nollaan, mutta päästöjä syntyy sähkön tuotannossa – eri määriä sähkön tuotantotavasta riippuen. Sähköauton omistajana itse ainakin huolehtisin siitä, että mahdollisimman suuri osa sähköstä tulee uusiutuvista lähteistä - mistä toki koetan huolehtia kotona ilman autoakin. Tärkeintä tässä lienee se, että ajokki antaa sentään mahdollisuuden toimia jossain määrin luonnonmukaisesti.
(Uuden auton hankinta on toki aina kulutuspalapeli, jossa on suhteellisen monta osaa. Periaatteessa vanhalla polttiksella ajaminen voi olla ympäristöystävällisempää kuin täysin uuden Teslan ostaminen, jos autoa ei ole pakko vaihtaa, kun ottaa huomioon ajoneuvon tuotantolinjan päästöt. Näin ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta riippunee noin miljoonasta vaikuttimesta ja jokaisen tilanne on yksilöllinen. Alkaa kuitenkin toisaalta haista vähän öljymainosrahan vaikutukset, jos on aidosti sitä mieltä, että vastaavan ikäisten polttomoottori- ja sähköautojen äärellä olisi fiksumpi valinta ostaa aiempi.)
Ja noiden vartin kiertojen ja tiukkojen kellonaikamenojen perusteella siirryit vissiin puhumaan arkiajosta? Pitkä matkahan oli keskustelussa aiemmin, kun kaikki oletti sen olevan ainoa "haaste" sähköautoille. Eli montako sataa kilsaa autosi nielee tietä perus-maanantaissa? Itse hoitaisin yhden viikon työmatkat ja lapsenhaut lähes kokonaan ilman yhtään latausta tämän hetken parhaimmilla kantomatkoilla - jotka tosiaan paranevat joka mallilla entisestään, latauspaikkaverkoston tihentyessä. Eiköhän sitä kerran viikossa ehtisi jossain istahtaa lataamaan autonsa, jos ei jostain syystä voi latausmahdollisuutta kotiinsa hommata. Eli ihan ei edelleenkään aukea, miksi tuo kantosäde- ja latauskysymys tuntuu niin hankalalta.
Eilisen katselulistalla oli Glass. Splitistä pidin erittäin paljon ja odotukset olivat näin ollen kovat, vaikka ensivastaanotto Shyamalanin uusimmalle onkin ollut aika karua. Ja tiedättekö mitä? Tykkäsin ihan oikeasti! Elokuva on omintakeinen eikä erityisen hienovarainen, mutta tyylillisesti se sopii eritoten Unbreakablen perään kuin sormi nenään. Lisäksi arvostan monia ratkaisuja, joita elokuva tarinassaan tekee.
Ei sovi varmasti kaikille, mutta jos saagan aiemmat osat ovat maistuneet, kyllä tämä kannattaa itse katsastaa.
Ihanan monenlaista asiaa. Tuohon politiikkaan yleisesti sanon vain sen, että jos kokee henkilökohtaisena loukkauksena, että isolla näyttämöllä puidaan välillä yleistävin sanankääntein historiallisia epäkohtia, joiden vaikutukset ovat nähtävissä edelleen, niin kannattanee tosiaan suosiolla muuttaa sinne puulämmitteiselle mökille pilkkihommiin. Jänkhällä ei joudu vahingossakaan katsahtamaan sisäänpäin ja miettimään, päteekö tämä kritiikki omaan toimintaan vai ei. Tolkun Ihmisillä™ ei ole oikeasti tässä maailmassa mitään hätää, kunhan vain osaa katsoa läpi kaikkien ääriliikkeiden habatuksen. Se, että joku yksilö vetää asian överiksi, ei tee koko aiheesta naurettavaa tai tarpeetonta, ja ehdottomuus sekä ennakkoluulot ovat aina hanurista, tulivat ne mistä suunnasta tahansa.
Black Panther oli oikein hyvä supersankarielokuva. Sillä on vahva oma (visuaalinenkin) identiteetti, osaava näyttelijäkaarti ja yhteiskunnallinen sanoma, joka istuu Marvel-universumiin eikä astu leffan viihdyttävyyden tielle. Lopputaistelu on tosiaan aika sieluton tietokoneshow, mutta toisaalta useimmat supersankarifilkat kompuroivat grande final -telemarkin kanssa. #skybeam
Mikäli aika oli nyt viimein kypsä supersankarioscarehdokkuudelle, Infinity War olisi varmasti monen mielestä ollut ansaitsevampi tapaus. Taidokkaasti rakennettu kokemus, joka nostaa genren parhaat puolet esiin ja ländää tarinallisesti asioita, joiden ei oikeasti pitäisi olla edes mahdollisia. Filkka on ehdottomasti omankin 2018-listan kärkipäässä. Mutta, palkitsemisen suhteen IW on itse asiassa aika hankala tapaus, sillä yksittäisenä elokuvana se ei yksinkertaisesti toimi. Ilman usean elokuvan taustatietoja kokemuksesta katoaa leijonanosa, eikä se ole perinteisesti hyvän elokuvan merkki. Olisi siis melko hassua nähdä elokuvaa palkintopalleilla. Marvel-kontekstissa IW on kuitenkin huikea saavutus. Endgame ei voi tulla liian nopeasti.
Oscar-gaala taas on aina ollut politiikan ja insider-kulttuurin kehto. Akatemia pitää hyvin tietynlaisista elokuvista ja vanhojen alan miesten kerho on alkanut avata näkemyksiään vasta, kun valintojen epäkohtien ilmeisyys saavutti kriittisen pisteen. Aiempien valintojen pohjalta on esimerkiksi pomminvarmaa, että parhaan elokuvan ehdokkuus napsahtaa, jos teet historiaan pohjautuvan elokuvan näyttelijästä tai elokuvien tekemisestä. Lisäksi ehdokkaat ratkaisee lopulta suurimmaksi osaksi kampanjaraha, terveisin Netflixin 20 miljoonan Roma-kamppis. Ei kovin jännittävä pohja palkintogaalalle, eivätkä tämän vuoden poliittiset valinnat siis eroa kummemmin aiemmista.
Minua ei henkilökohtaisesti hierrä, että Black Panther on saanut ehdokkuuden osittain kulttuurimerkityksensä vuoksi, vaikka voittaa sen ei pitäisi. Suoraan sanottuna BlacKkKlansman voisi puolestani viedä potin, vaikka esim. Green Book ja Roma ovat vielä näkemättä, ja molemmista olen hyvää kuullut. Eniveis, maailmassa jossa Crash on Oscar-palkittu vuotensa parhaana elokuvana, ei näitä taida kannattaa liian vakavasti ottaa. :D
Kuten zoukka sanoi aiemmin, tuote on jo melko pitkälti kunnossa. Esim. nyky-Teslojen kantama, latausnopeus ja talvitoimintavarmuus riittävät aika lailla kaikkien suomalaisten tarpeisiin, jos työnkuva ei ole vetää joka päivä puukuormaa Helsingistä Rovaniemelle pelkkää ylämäkeä. Latauspisteitä saisi tietysti olla, ja jatkuvasti tuleekin, lisää, mutta ei tunnu tuokaan sähköauton omistajiin enää tänä päivänä juurikaan vaikuttavan. Pidemmällä reissulla joutuu ehkä käyttämään pari minuuttia reittisuunnitteluun niin, että matkalla on se 1-2 kaivattua laturia sopivissa paikoissa. Ja kuten Kaba huomautti, kaikki me pidetään ne pullatauot joka tapauksessa.
Ainoa käytännön ongelma on tosiaan hintataso, jonka alas saaminen taitaa olla Teslallakin eräs niistä päätavoitteista. Kyllä, viehän se aikaa ja täysin uudenlaista teknologiaa markkinoille puskiessa menee vielä toinen tovi, että vain käytettyä ostavalla normikansalla on sähköautopuolellakin valinnan varaa. Mutta jos nyt ihan tosiasioista puhutaan, niin juuri tästä syystä polttomoottoriautojen valmistus olisi pitänyt lopettaa jo aikaa sitten ja kaikkien lafkojen suunnata kehityskustannuksensa sähköautoihin. Porukkatekemisellä saattaisi akkuteknologiakin edetä hieman vauhdikkaammin.
Itselle on ainakin siis ihan selvää, että jos koskaan omistan autoa (mikä ei siis ole mitenkään varmaa), niin se tulee kyllä olemaan sähköauto. Nykyhinnoilla en minäkään Teslaa alkaisi laittamaan, tai muutakaan bränikkää nelirenkaista, mutta eipä kyllä naposta polttomoottorimarkkinatkaan lainkaan. Mieluummin VR:llä hieman myöhässä. :b
Aikoinaan X360 kun pelasin, niin oli kyllä parhautta. Nyt kun vuosi sitten pelasin uudeleen PS4:n version, niin oli vähän into hiipunut. Läpi asti jaksoin pelata, mutta jotenkin puuttui se sama hauskuus, mikä oli aikaisemmin. Kuitenkin pelaamisen arvoinen, jos ei ole vielä tullut koettua.
Jep, voi tosiaan hyvin olla, että itsekään en saisi enää samoja kiksejä pelistä näiden vuosien jälkeen. Parempi ehkä kylpeä kultaisissa muistoissa - ja onneksi peliaika on sen verran tiukilla, että tuskin edes ehtisin pelailemaan tätä uudellleen.
Omana aikanaan kuitenkin todella kova tapaus, ja jos ei koskaan ole peliin koskenut, sitä kannattaa ehdottomasti tyypata. Dragon's Dogmassa on monia pelillisiä neronleimauksia, joiden väittäisin edelleen olevan aika uniikkeja.
Harmi, ettei Capcom tehnyt jatko-osaa. Deep Down oli tulossa jossakin vaiheessa, mutta sekin taisi upota kehityshelvettiin.
Sitä seurasin itsekin aika tiiviisti aikanaan, mutta sinnehän se jäi. Uuden sukupolven (edes henkinen) DD-jatkari kelpaisi kyllä.
Aikoinaan X360 kun pelasin, niin oli kyllä parhautta. Nyt kun vuosi sitten pelasin uudeleen PS4:n version, niin oli vähän into hiipunut. Läpi asti jaksoin pelata, mutta jotenkin puuttui se sama hauskuus, mikä oli aikaisemmin. Kuitenkin pelaamisen arvoinen, jos ei ole vielä tullut koettua.
Jep, voi tosiaan hyvin olla, että itsekään en saisi enää samoja kiksejä pelistä näiden vuosien jälkeen. Parempi ehkä kylpeä kultaisissa muistoissa - ja onneksi peliaika on sen verran tiukilla, että tuskin edes ehtisin pelailemaan tätä uudellleen.
Omana aikanaan kuitenkin todella kova tapaus, ja jos ei koskaan ole peliin koskenut, sitä kannattaa ehdottomasti tyypata. Dragon's Dogmassa on monia pelillisiä neronleimauksia, joiden väittäisin edelleen olevan aika uniikkeja.
Aijai, Dragon's Dogmasta on kyllä erittäin lämpimät muistot. Pelillä on puutteensa ja hupaisat buginsa, mutta sopiva haastetaso ja menemisen vapaus yhdistettynä jotenkin kumman tunnelmalliseen pelimaailmaan ja ennen kaikkea edelleen täysin ylittämättömiin taisteluihin tekevät paketista helposti pelaamisen arvoisen. Niin, ja ne oikeasti liikkumiseen ja hengissä pysymiseen vaikuttavat, pilkkopimeät yöt! Pawnien rakastettavan hyödyttömät läpät! They're masterworks all, you can't go wrong! Hemmetti, kun pukkaa parhauden kyyneltä. DD on kyllä eräs kaikkien aikojen pelisuosikkejani.
Suosittelen tosiaan vahvasti vetämään ainakin alkuun jollain lähitaistelujantterilla, sillä iholle meneminen ja valtavissa hirviöissä kiipeily on DD:n parasta antia. Tässä pelissä ei tosiaan tarvitse huitoa jättien tai lohareiden nilkkoja, mikä esim. Skyrimissä on hieman surkuhupaisaa ajoittain. (Myöhemmin tietyillä luokilla voi myös yhdistää taikoja miekan heilutukseen, ja puhdas velhoilukin on kyllä erittäin tyydyttävää, eli kokeilla kannattaa toki laajemminkin.)
Dark Arisen avaa vielä suoraan lisää kuumottelevaa luolastokampetta päätarinan jälkeen, täydentäen mukavasti pakettia. Rikollisesti laajennuksen myötä pelistä kuitenkin katosi kaikkien aikojen kovin päävalikkobiisi. Mikäli näin on myös uudelleenjulkaisussa, voit simuloida alkuperäistä kokemusta kuvittelemalla, että avaat ensi kertaa eeppisen fantasiaseikkailun, ja laittamalla raidan linkin takaa soimaan kuvitelmasi taustalle. Et tule pettymään.
Nyt pelkään hullunkurisesti sitä, että peli on liian pitkä, kuten se monien mielestä onkin. Näin alkyvaiheessa hymyilyttää, sillä pelaan niin Zeldamaista peliä, etten paikoitellen voi uskoa sitä todeksi – eikä tämä ole pelkästään sielutonta apinointia, sillä vertauksista huolimatta peli omaa lämmintä viehätysvoimaa omasta takaakin.
Itse pelasin tämän kanssa aikanaan kahdessa osassa. Osittain intin vuoksi tuli pitkä tauko, ja palasin pelin jälkeen uusin silmin sitten hieman myöhemmin. Mitta riippuu kyllä ihan siitä, kuinka viimeisen päälle maailmaa lähtee koluamaan, eikä tämän vaikkapa BotW:iin laittamiesi tuntien rinnalla pitäisi olla juuri mitään. :b Vahva suositus, että nautit vain matkasta ja mieluummin preferoit tarinaa keräilyn sijaan, jos tuntuu aika olevan kortilla. Okami on ehdottomasti läpäisyn arvoinen.
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Laudalla keskustellaan sen verta harvakseltaa, että semiofftopic tuskin ketään haittaa ja voihan tästä oman aiheenkin tehdä jos paisuu.
Itse olen elänyt koko elämäni käytännön minimalistina. Omassa asunnossakin seinät on valkoiset ja mitään turhaa kapistusta ei löydy. Elintason nousu tarkoittaakin omalta osalta kokemuksiin "tuhlaamista", siksi heittomerkeissä koska en koe sitä tuhlaamisena. Mitään ideologiaa taustalla ei ole, inhoan vain tavaraa jolla ei ole käyttötarkoitusta. Annan esimerkiksi kaikki ostamani kirjat aina eteenpäin. Pelit tulee ostettua nykyään myös melkein aina digitaalisena, koska fyysisellä kopiolla ei ole itselle mitään arvoa.
Lensin viime vuonna lomalla 16 kertaa, taisi kerran vain olla ruumassa tavarat. Olen aina matkustanut mentaliteetilla visa + passi. Monesti otan aasian reissuille vain tyhjän repun mukaan. Tässäkään ei ole mitään ilmastonmuutos ideologiaa taustalla, kuten jo isosta lentomäärästä näkee, tykkään vain siitä että kaikki tarvittava on käsien ulottuvilla.
Yleisesti uskon minimalismin taustalla silti vaikuttavan vastareaktio himokulutukseen ja tavaran haalimiseen statussymboleina. Ja onhan se homma muuttunutkin, nykyään sixpack, terve elämä ja kokemukset ovat statusta. Ennen oli joka jätkällä oltava auto ja omakotitalo. 2019 -luvun ihminen ajattelee sen olevan hulluutta laittaa seiniin rahaa kiinni tai omistaa joku peltipurkki jonka arvo tippuu -20% kun ajat sen ovesta ulos. Itselle omistamisessa ei silti ole mitään väärää, jokainen elää kuten haluaa. Oman kassan laitan kiinni sijoituksiin ja kokemuksiin. Sijoituksiin siksi, jotta tulevaisuudessa olisi vielä enemmän resursseja matkustaa ja vaikka elää niiden sijoitusten tuotoilla ilman babylonian rattaiden narskumista.
Jep, suurimmilta osin minimalismihan on ihan järkiperäistä toimintaa, eli natsaa hyvin tuohon teikäläiseltä nähtävästi luonnostaan tulevaan arkitoimintaan. Nimettynä elämäntapana minimalismi voidaan toki nähdä vastaliikkeenä 2000-luvulla kärjistyneille kulutusjuhlille, mutta mistään hirveän radikaalista ei lopulta ole kyse. Linkkaamasi dokkarin olen myös katsonut, kun ajauduin tuijottelemaan filkan ohjanneen Matt D'Avellan YouTube-videoita. Hyvää kamaa molemmat: järkevää ja jalat maassa pitävää mietettä ja vinkkejä ilman yltiöpäistä paatoksellisuutta.
Tuolla leffa- ja pelipuolella olen itsekin jo pikkuhiljaa siirtynyt aika luontevasti digipuolelle. PS4-pelejä taitaa olla fyysisinä 2-3, kaikki loput löytyvät konsolilta. En usko, että tulevissa sukupolvissa ostan enää fyysisiä pelejä lainkaan, ellei hintapolitiikka tee siitä yksittäistapauksissa ratkaisevasti järkevämpää. Silloinkin peli varmasti lähtee kiertoon jossain vaiheessa. Toisaalta pelit ja elokuvat ovat myös aina olleet helppoja ja järkeviä säilyttää, eli meidän kotona suurin ongelma on kyllä kaikki käsittämätön pikkutilpehööri ja sellaiset "tartten tuota ehkä vielä joskus" -tekstiilit, joita ei oikeasti kaipaisi sekuntiakaan, jos ne eräänä päivänä kotoa vaivihkaa häviäisivät. Näihin tulen siis pureutumaan jatkossa ennen kaikkea, ja kunhan koti on saatu toimivaan ja sulavaan kuntoon, pitää opetella erikseen pysäyttämään se uuden kaman nurkkiin valuminen vanhan järkeistämisen lisäksi. Aika monesti on sortunut esimerkiksi siihen, että ostaa halpaa ja etäisesti ehkä jossain vaiheessa hyödyllistä, koska se on halpaa. Eihän siinä ole oikeasti mitään järkeä.
Kokemuksille perkeleen iso peukku. Itsensä kehittäminen, maailmankuvan laajentaminen ja aineeton hauskanpito ovat aina paras tapa kuluttaa rahaa. Toki siinäkään ei tosiaan voi vetää yli varojensa, ja näinä päivinä kannattanee jo vähän miettiä tuota ympäristökulmaakin vaikkapa lennoissa, mutta lähtökohtaisesti en kans näe tätä tuhlauksena.
JayeizHille onnittelut ylennyksestä! Maistuu aina hyvältä, itekin sain alkuvuodesta 2018 yhden ylennyksen ja taisi 2018 tulla jopa kaksi palkankorotusta, mikä maistuu aina. Jostain syystä rahaa jää edelleen sama määrä käteen, mikä lie vamma aivoissa kun menot nousee tulojen mukaan samaa tahtia.
Hehe, klassinen elintason automaattinosto tulojen noustessa. Allekirjoittanut nappasi kans vuodenvaihteessa ihan mukavan palkkatarkastuksen, ja samalla tehtiin kehityssuunnitelma vastuullisempaan rooliin pomon kanssa, mikä tuo mukavasti tavoitteellisuutta ja uusia tuulia työpäiviin. Lautalaisilla ns. hyvä pössis!
Samalla oon kuitenkin tässä jokusen viime viikon kylpenyt alati syvemmällä minimalistisessa ajatusmaailmassa. Homma lähti käyntiin niinkin pienestä asiasta kuin päivittäisen olkalaukun uusimisesta, kun vanha meinaa lahota alta. Perus-laukkuarvosteluista ajauduin pikkuhiljaa pakkaus- ja järjestelytutoriaaleihin, ja siitä mopo karkasi kokonaan minimalismin puolelle. Jonkinlaisessa kulminaatiopisteessä selkeästi ollaan monella tavalla. Sekä minä että puoliso aletaan olla vähän väsyneitä kaikkeen kotiin kertyneeseen rojuun, jota ensimmäinen vanhemmuusvuosi on tietty vain lisännyt. Samalla omasta kehosta huolehtiminen on jäänyt täysin nolliin. Jos ei kohta tehdä jotain, niin kymmenen vuoden päästä istutaan täpötäydessä olkkarissa joka ilta katsomassa Emmerdalea sipsikuppi kädessä.
Tulevina viikkoina kotona tapahtuukin melkoisia muutoksia ja jäljelle pitäisi jäädä vain kaikki oikeasti tärkeä niin vaatteista kuin teknologiastakin. Minimimalismista tulee tietty helposti mieleen yhdellä tuolilla istuminen tyhjässä huoneessa, mutta tästä ei tosiaan ole kyse. Tavaraa saa ja omassa tapauksessa pitääkin olla, kunhan kaikella on oikeasti tarkoitus, eikä ylimääräistä pidetä pelkästään sentimentaalisyistä tai uutta osteta pelkästään Order-napin aiheuttaman dopamiinihitin vuoksi. Allekirjoittaneelle on tärkeintä saada kaikki kama järkevästi säilytykseen, vaivatta löydettäväksi, ja nurkat siisteiksi. Kotiin viimein sitä tilan tuntua. Lapsen lelut toki edelleen levällään olkkarin lattialla, mutta niillekin pari selkeää paikkaa, joihin kamat voi luututa tunniksi talteen tarvittaessa ilman isompaa hikoilua. Matkustaminen tulee jatkossa tapahtumaan pelkällä carry-on-repulla aina, kun mahdollista. Harrastevälineistöäkin on viimeisen vuoden aikana ostettu sen verran, että pelattavaa, katseltavaa ja kuvattavaa riittää, joten tällaiset hankinnat voi laittaa hyväksi toviksi pannaan ja rauhoittaa tilanteen. Ostetaan jatkossa perustellusti, kun on tarve ja oikeasti aikaa hyödyntää.
Niin, ja näitä ajatuksia ja toimitapoja on alettu työstämään jo syksyllä, eli kyse ei varsinaisesti ole mistään uudenvuodenlupauksesta. Leffa- ja pelikokoelmat on leikattu jo varmaan puoleen, kirppikselle/jakeluun menevää kamaa on jo jokunen laatikko varastossa odottamassa, ja ensimmäistä kertaa ikinä sharkkiksella on myös salijäsenyys. :D Käytännössä ainoa tapa juuri nyt saada liikuntaa on hoitaa se tehokkaasti työmatkoilla, kun niin paljon aikaa menee tuossa lapsen kanssa teuskaamisessa. Rauhallisia ja pitkäjänteisiä muutoksia siis kaikin puolin kevyempään elämään, liikoja kuitenkaan uhraamatta.
Valtaisa offtopic, mutta osui niin ajankohtaiseen aiheeseen, etten malttanut olla. :D Kytkeytynee aiheeseen vähintään niin, että haluaisin nimenomaan välttää tuon turhan elintasonousun, jos/kun uraputki saa enemmänkin vauhtia. Aikaa pitäisi edelleen olla perheelle ja harrastuksille, eli ei pelkkää nollienhamstrausta töissä. Extrarahat voi taas jatkossa vaikka sijoittaa sen sijaan, että elää isollakin palkalla kädestä suuhun - mitä suoraan sanottuna on tullut nyt useampi vuosi vähän harrastettua.
Hauska lista! En ole ainoataan noista pelannut, paitsi God Of Waria, jonka sai PS+:ssa ilmaiseksi ja 5min jaksoin, sitten nappin hakkaaminen ei enää kiinnostanut.
Niin mitäs osaa olitkaan tarkalleen pelannut? Ei ole tuota uutta God of Waria tainnut vielä missään ilmaispeleissä olla. Reboot-henkinen nimi voi tietty helposti hämätä.
Huvitti kans, että aika lailla juuri sitä toivottua sieltä napsahti, vaikka tietty tovin päästä.
Itseäni ei kyllä haittaa odotus! Tässä on kuitenkin uutta AT:tä ja eventtiä tulossa sillä välin, ja eritoten Witcher-setti kiinnostaa, kun nähtävästi tuo myös jotain pelillistä uutta kehiin pelkän gearin sijaan. Plus, olen pitänyt nyt syksyn taukoa MHW:stä, ja mulla on vanhassakin kamassa vielä paljon tekemistä! Decofarmausta, hieman vaiheeseen jääneen Hunting Horn -masteroinnin jatkamista, paljon erikoisgearin ja layered armorin keräilyä. Plus aina voi tietty kokeilla muitakin uusia pelityylejä, jos meinaa tulla tylsää.
Niin, ja vissiin joku muukin peli tuossa listoilla.
Heh, jotakuinkin sama tilanne itsellä, taas kerran. Nykyrytmissä on ne pari massiivitapausta, jotka tulee ostettua vuosittain heti, ja muut pelailen alennuksesta myöhemmin. Tällä listalla voisivat hyvin olla Spindelmannet, Dad of Boit, Red Dedit, Switchin verkkopelaamisen riemuvoitot ja mitä näitä nyt vielä on, mutta alas, it was not meant to be.
Siksipä, ääneni ovat seuraavat:
1. Monster Hunter: World
Scarffin kanssa tästä onkin vuoden aikana iloittu sen verran, että tarkemmat perustelut löytää pelin omasta ketjusta. Pähkinänkuoressa uusin MH on edelleen haastava eikä pitele edes alussa pelaajaa turhaan kädestä kiinni, mutta samalla lähestyttävyys ja quality of life -hommat ovat ihan eri tasolla aiempiin osiin nähden. Itselle tämä kombo oli täydellinen sisuksiin iskeytymiselle, ja kun päälle laitetaan vielä upea ja elävältä tuntuva maailma, koukuttava gameplay-loop, oikeasti merkityksellinen lootti, mikromaksupaskeen vähyys ja järkyttävän monipuolinen pelityylivalikoima, niin vuoden peli on selvä.
2. Destiny 2: Forsaken
Onko tämä oikeasti oma pelinsä? Ei välttämättä. Oliko D2 toisaalta oikeasti kokonainen peli ennen tätä? Ei välttämättä. Entä onko mulla MHW:n lisäksi muita vaihtoehtoja tälle listalle? Ei välttämättä. Näillä mennään siis, kävi eli ei!
Destiny 2:n startti ei jälleen ollut se vahvin mahdollinen, ja itsekin pidin noin 7 kuukauden tauon pelistä tänä vuonna. Forsaken vaikutti kuitenkin alusta asti hyvältä, ja lopulta sieltä myös saatiin täysin The Taken Kingin veroinen jättilisäri eetteriin. Asejärjestelmän uudistukset muuttivat koko pelin luonteen ja dynamiikan railakkaasti parempaan suuntaan, Crucible on ollut taas hauskempaa kuin aikoihin, Gambit on loistava pelimuoto, uudet pelialueet siistejä, tarinassakin sentään jotain pointtia, uudessa varustepoolissa monia kovia tapauksia, ja yleisesti vaan erittäin hyvä meininki. Aika varauksetta voin sanoa, että Forsakenin julkaisun jälkeen ollaan saatu nauttia monin tavoin parhaasta Destinystä koskaan, ensimmäisen osan huippuhetket mukaan lukien. Kyseessä on myös edelleen ainoa FPS-peli, joka on allekirjoittaneen aidosti onnistunut koukuttamaan, joten kai siinä jokin taika on.
Enpä voisi juuri enempää HeinZin viimeiseen pointtiin yhtyä. Tuntuisi, että jokaisen tolkun ihmisen mielestä sekä natsikulkue Helsingissä vuonna 2018 että karmaiseva joukkoraiskausvyyhti Oulussa olisivat molemmat tuomittavia ja pelottavia tapahtumia. Miksi nämä ovat jotenkin toisensa pois sulkevia huolia? Miksi molemmille ei voitaisi tehdä jotakin?
Se on tietysti selvä, että kun oikeista toimista ei valtion tasolla olla välittömästi yhtä mieltä, ja kun ongelmapisteitä on Suomessa/maailmassa melkoisen paljon, käytännön toimista tulee vaikeita. Liekö tämä sitten demokratian rakenteellinen ongelma, että jos kansan intressit ovat tarpeeksi levällään, mitään ei oikein saada aikaan millään saralla ja kukaan ei ole tyytyväinen. Palaa mieleen Rantalan taannoinen kannanotto siitä, että kuluttajat eivät yksinkertaisesti tule saamaan elämäänsä ympäristöystävälliseksi, joten hallintoelinten pitäisi ottaa kassit naftaliinista ja pakottaa kaikki meidät elämään paremmin. Ehkä jonkun pitäisi samalla leikata sfäärin kaikista päistä muukin kakki pois kansan kitinästä välittämättä: kovemmat tuomiot fyysisille rikoksille, nollatoleranssi rikosten saralla turvapaikanhakijoille, kaikki natsi-ideologiaan nojaava toiminta tiukasti rangaistavaksi, veronkiertohommat poikki ja pinoon, enemmän rahaa koulutuksiin ja taiteisiin leikkausten sijaan, riisipuuro pois joulupöydistä, ja mitä näitä yleisesti hyväksyttyjä ja silti rempallaan olevia kipupisteitä nyt vielä on.
Joo, on ne samat kamat, kokomustana "erikoisvärinä" vaan.
Kävin vielä työmatkalla kurkkaamassa tuon liikkeen Bose-kuuloketilanteen, mutta olin VR:n ansiosta paikalla vasta vartin yli. Olivat odotetusti kadonneet. Eiköhän meikäläisen Black Friday ollut sitten tässä. :D
Helsingin myymälä? Nettisivu sanoo, että olisi vielä saldoa. Ei kai sitten päivity reaaliajassa.
Joo, Helsingin myymälä. Vähän vaikea itse asiassa sanoa. Ensimmäiset kappaleet hävisi saldosta pari minuuttia liikeen aukeamisen jälkeen (seurasin tilannetta sporasta), mikä viestii siitä, että hyvin päivittyy. Kun itse pääsin hyllylle ja varmistin loppumisen myös myyjältä, netissä saldona seisoi vielä 14. Nyt tosiaan näyttää kolmea.
Joko päivittyminen on kuitenkin vähän mitä sattuu, tai sitten ne kappaleet pyörii vielä himoshoppaajien kanssa liikkeessä.
Joo, on ne samat kamat, kokomustana "erikoisvärinä" vaan.
Kävin vielä työmatkalla kurkkaamassa tuon liikkeen Bose-kuuloketilanteen, mutta olin VR:n ansiosta paikalla vasta vartin yli. Olivat odotetusti kadonneet. Eiköhän meikäläisen Black Friday ollut sitten tässä. :D
Joo, niin näkyy. Ja sen tajusin kanssa, että vissiin nuo Verkkiksen liikekappaleet odottaa jo aamua, kun en muista nähneeni poikkeusaukioloja. Vielä on siis jonotusmahdollisuuksia. :b
Heh, ja sinnehän ne meni. Oli sekä pääsivu että tuotesivu valmiina, molemmat kaatui kymmeneltä ja sain ekan kerran onnistuneesti ladattua noin kymmenen yli. Bose-varastot jo tyhjät. Liikkeessä olisi vielä, sieltä ei saldon mukaan ole myyty yhtään.
Kyllä siinä suunnilleen kartalla ollaan. Muistilla vakautta ja moniajovapautta, suorittimella tehoa itse materiaalien prosessointiin. Pelkkä videoeditointi ei ehkä yksin hyödy maksimaalisesti useista coreista tai multithreadingistä, mutta näin erikseen googlettamatta Premiere on kait tullut tässäkin paremmaksi, eli ei se kovempi workstation-henkinen prossu ihan hukkaan menisi.
Mun puolesta pärjään kyllä vielä tovin, jos saan vaan lisää muistia koneeseen. Se ydinkysymys tässä ehkä alkuun olikin, että onko DDR3:n ostaminen ihan älytöntä Herran vuonna 2018. :D
Tattis Scarf, Boseilta tosiaan tuotekuvan perusteella näyttävät, ja hintakin mätsää jotakuinkin. Parisataa euroa on edelleen suht. paljon kuulokkeista omissa kulutustavoissa, mutta taidan kyllä yrittää vetää liipaisimesta. Sen verran pitkään noita on sivusilmällä vilkuiltu, ja tarve pitkille reissuille / imurointikäyttöön himassa on ihan selkeä.
Näytä kirjoitukset
