Taidamme puhua nyt eri asioista mutta jos katsot asiaa isommassa kontekstissa niin ymmärrät varmaan että natsismi ja uusnatsismi ovat osa länsimaista kulttuuria siinä mielessä että ne ovat syntyneet länsimaisen kulttuurin tuloksena.
Olen aina pitänyt tätä paikkaa hyvänä paikkana keskustella, koska täällä ei yleensä tartuta niin kärkkäästi sanamuotoihin tms. vaan keskitytään itse asiaan. Etkö nyt oikeasti ymmärrä mitä tarkoitan uusnatsismilla ja länsimaisella kulttuurilla? Yritin vielä vähän erotella näitä kirjoittamalla "ns. länsimaiden kulttuuri". Mutta vittu ei. Pitääkö oikeasti alkaa olettamaan että täälläkin on idiootteja paikalla?
Saatan olla idiootti, mutta ottaisin mielelläni tarkemman selonteon siitä, mitä kaikilla lainausmerkeilläsi oikein tarkoitit. Itsekin meinaan näkisin, että natsit ovat länkkärikulttuurin ääriliike ihan vastaavasti kuin ase-/pommimiehet ovat islamistisen kulttuurin ääriliike. Jos yleistetään, yleistetään mielellään samalla lailla kaikkiin suuntiin.
Main point, rikolliset pitää aina tuomita ja prosessissa olevat rikoksiin syyllistyvät maahanmuuttajat voisi laittaa saman tien paluupostiin. Keskustelu on validia silloin, jos/kun tämä ei toteudu ja tilanteeseen halutaan muutosta. Mutta kaiken avuntarjonnan lakkauttaminen näiden riskien takia on kylmää ja kamalaa. Ja vastaavasti pitää toki voida tuomita kaikenlaiset epävakaat ja suurissa porukoissa kulkevat rintaanpotkijat. Sillä, kuinka huono ihminen tapauksessa meni tai kuinka vähän tuntemattoman ihmisen kuolema napostaa omassa lämpimässä olkkarissa pötkötellessä, ei ole mitään väliä teon tuomittavuuden kannalta.
Et näe sävyeroa satunnaisessa ryöstömurhassa ja uusnatsien kokoontumisessa tapahtuneessa tapossa keskellä kirkasta päivää?
Et näe sävyeroa ryöstömurhassa ja kuolemantuottamuksessa?
Ymmärtäisin nämä kauhistelut ym. paremmin, jos nuo natsit olisi hakanneet jätkän kuoliaaksi paikan päällä. Ilmeisesti nyt on kuitenkin käynyt huono tuuri. 1. vittuillaan 2. rähistään 3. kaadutaan 4. pää kolahtaa 5. henki pois viikko myöhemmin
vs 1. ryöstö ja tappo
Semi-irrallisena kommenttina sanottakoon, että ei tarvitsisi kyllä kokoontua, jos ei osaa olla rähisemättä. Plus, rangaistuksia toivotaan toki kaikille kuolemaa tuottaville, lähtökohdista huolimatta.
Mulla on sellainen kutina, että Sony lähtee samalle linjalle Konamin kanssa. V*tut pelaajien mielipiteistä ja haluista, jos ei kelpaa, niin ei ole pakko ostaa. Kyllä pukumiehet tietää paremmin.
Noh, tämä nyt on ehkä vähän hätiköity johtopäätös, varsinkin kun lafkan lähivuosien historiaa konsolipelaajien pelastavana enkelinä katsoo.
Kuten despire totesi, saattavat ehkä nyt liikaa luottaa siihen, että jo tehty hyvä työ sallii tiukemmat linjaukset tietyissä asioissa, mutta tokkopa siellä yhtäkkiä on huolenpitokelkka ihan täysin kääntynyt.
Aijai, on jo opiskeluporukan reissu buukattu tuolle viikonlopulle. Pitää vielä selvittää, oliko sen ajankohdassa venkslauksen varaa, mutta en ole superoptimistinen. Muitakin päivämääriä otetaan siis vastaan.
Suosituksia sähköpostisoftaksi Androidille? Tarttis saada samaan ohjelmaan henkilökohtainen Gmail-tili ja yliopiston Outlook-tili. Tarvittaessa molempien tilien postit samaan syötteeseen, mutta tarvittaessa näkyviin voin toisen tilin viestit. Galaxy S6:n oletussovelluksessa en ole saanut tuota Outlook-tiliäni toimimaan.
Macbook Airillani toimii molemmat tilit ihan vaan kirjautumalla sisään Mail-sovellukseen. Tien päällä ollessa tuppaa etenkin Outlook-tilin vilkuilu jäädä vähän vähälle, kun ei tule puhelimeen ilmoituksia uusista viesteistä.
Olitko jo Gmailia kokeillut? Näyttäisi tulevan suoraan Outlook-tilin lisäystä, sovellus on oikein fiksu ja kaipaamasi syötetemput onnistuu.
Tuttuun tapaan kärkästä näkemystä, mutta kyllä mä tällä kertaa allekirjoitan Gban turhautumisen. Omalla äidillä meni kans about tossa iässä luottoduuni alta, eikä uutta tuntunut löytyvän. Koulutkin jäänyt aikanaan kesken, eli pohja ei erityisen hyvä. Mamma veti sisuvaihteen päälle, kurssitti itseään ihan kunnolla ja muun muassa muutti vuodeksi Poriin opiskelemaan. Nyt taas pysyvässä virassa ja tosi tyytyväinen hommiinsa.
En siis itsekään väitä, että tietyissä tilanteissa työn hakeminen olisi helppoa. Mutta ehkä pitäisi tosiaan tajuta tehdä jotain muuta horisonttiensa avartamiseksi, jos hutilaskuri alkaa paukkua satasia.
Niin, ja nuo tukihommat. Hämmentää, miten periaatteessa ihan loistava systeemi kusee ajoittain täysin. Kaverikin oli pitkään tilanteessa, jossa töitä ei löytynyt ja olisi halunnut jatkaa koulua samalla. Ainoa vaan, että ruokaostokset mahdollistaneet tuet olisi kadonneet saman tien, joten "oli pakko" istua kotona ja läpsytellä hakemuksia. Mitä hemmettiä nyt taas? Sitä rahaahan pitäisi mieluummin saada SILLÄ EHDOLLA, että kehittää itseään samalla.
Joo, filkka oli kyllä aivan mainio. Mullekin tuo "viileä" kuvaus- ja leikkaustyyli sinänsä maistuu, vaikka en itse ehkä repeillyt War Dogsissa aivan niin paljoa kuin Gba. Still, huikea stoori, ei pääse mihinkään.
Hyvää kamaa kyllä! Tämän ansiosta tuli sukellettua itsekin vanhoihin lempparisoundtrackeihin, joita en ole pitkään aikaan kuunnellut. Kovinta tällä hetkellä:
Hemmetti, miten loistava peli ja smuuttia/kuumottelevaa tunnelmaa tarjoileva ääniraita.
En tiedä, kuinka moni täällä tilaa HBO Nordicia. Itse asiassa melkein toivon, ettei maksavia asiakkaita löydy kauheasti, sen verran teknisesti ala-arvoinen suoritus kyseinen sovellus on edelleen - melko lailla alustalla kuin alustalla. Jos kuitenkin kiittelette meidän talouden tavoin rahallisesti HBO:ta laatusarjat piilottavista aivopieruista, niin kannattaa kurkata The Path.
Tulee tilattua. Aluksi piti vain katsoa Game of Thronesin tuorein kausi, mutta tilaus vain jäi päälle. Ei sitä ylimääräistä kuukausittaista 10€:n katoamista tililtä ole edes huomannut, joten olen antanut asian olla. Mutta sovellus on tosiaan huono verrattuna Netflixiin. Suurin puute on mielestäni kahden tai useamman käyttäjän tuen puute. Netflixin erilliset käyttäjät ovat olleet parempi parisuhteen pelastus kuin tiskikone.
Joo, meillä jäi kans päälle Game of Thronesin jälkeen, kun koeaika ei ihan riittänyt koko kauden katseluun. Itse en maksaisi, mutta vaimo halusi pitää tilauksen päällä, kun palvelussa on niin paljon mielenkiintoisia sarjoja - mikä on toki ihan totta. The Path on pian pureskeltu, joten seuraavaksi ajattelin suunnata Mr. Robotia kokeilemaan.
Onhan toi tosin kehittynyt niistä alkuajoista melkoisesti. Chromecastilla toimii ihan kivasti. Mitä nyt tekstitys pitää laittaa joka kerta erikseen päälle.
Joo, kyllä siinä parannuksia on tapahtunut. Androidillekin tuli vissiin vasta kyky jatkaa suoraan sarjan seuraavaan jaksoon.
Silti, kun esim. PS4:llä todellisuus on edelleen se, että valikon toiminta on täysin epäintuitiivinen, sarjojen jaksot pitää heittää katselulistalle yksitellen eikä mitään kätevää koostetta viimeisistä katseluista ole, niin ei tämä paljoa vakuuta. Täysin käsittämätöntä, että perusasioita ei ole vieläkään saatu kuntoon. Netflix kun tarjoaa helposti apinoitavan esimerkin siitä, miten tällaisen palvelun pitäisi toimia.
En tiedä, kuinka moni täällä tilaa HBO Nordicia. Itse asiassa melkein toivon, ettei maksavia asiakkaita löydy kauheasti, sen verran teknisesti ala-arvoinen suoritus kyseinen sovellus on edelleen - melko lailla alustalla kuin alustalla. Jos kuitenkin kiittelette meidän talouden tavoin rahallisesti HBO:ta laatusarjat piilottavista aivopieruista, niin kannattaa kurkata The Path.
Vaimo suositteli tsekkaamaan ja aloitin sarjan eilen. Yllätyksekseni puolet tiiviistä ykköskaudesta livahti kertaistumalta. Kyseessä on hyvin hahmovetoinen draama, joka ei varmasti sovi kaikille, mutta asiasta on onneksi helppo varmistua jo ekan jakson perusteella. Omalla kohdalla Aaron Paulin, Hannibalissa rokkailleen Hugh Dancyn ja Michelle Monaghanin vetämä ydincast lukitsi mielenkiinnon saman tien. Also, jos uskonnot tai vaikkapa skientologian kummallisuudet kiinnostavat yhtään, on The Pathin viitekehys mitä herkullisinta kampetta.
Sivuhuomiona, kun nyt tuli HBO puheeksi ja Making a Murderer oli ilmiö vuodenvaihteessa: katsokaa hyvänen aika The Jinx! Lyhyt dokumenttisarja Robert Durstia ympäröivistä murhamysteereistä, joka lopun kultasuonen kera on omiaan räjäyttämään näistä tarinoista kiinnostuneiden housut suoraan jalasta pois. Tosielämä yksinkertaisesti on tarua ihmeellisempää.
Haha, monen muun tavoin Lauta on mullakin osana päivittäistä refreshaus-sykliä ja kirjanmerkeissä ihan ensimmäisenä. Ekana kurkataan Lauta, sit Facebook, ja sit vasta mailit. :b Näin keskustelun herätessä mukaan liittyy tosiaan mielellään, mutta omat starttaukset jää helposti tekemättä. Voisi ihan hyvin asettaa aloituskynnystä hieman matalammaksi jatkossa.
Mielenkiintoisesti tässä ollaan muutenkin murrosten äärellä. Ensi viikolla starttaan elämäni ensimmäisen kokopäivätyön, minkä vaikutus pelaamisen määrään on vielä mysteeri. Positiivisena puolena rahallista resurssia pelishoppailuun tulee ainakin olemaan enemmän kuin pitkään aikaan, joten siinä mielessä jutun juurta voisi taas löytyä. Plus finniksen lupaama miitti takaa varmasti jo yksinään pienen renesanssin.
Eniveis, superhektisiin palstoihin ei oikein enää riitä aikaa eikä kiinnostusta, eli Kraidin tavoin olen jo pitkään luottanut suosiolla Laudan rennompaan ja tutumpaan meininkiin. Eiköhän siis pidetä turvasatama elossa!
PSA: Phoenix Wright -pääsarjan kuudes peli, Spirit of Justice, on pian täällä.
Messissä vaikuttaisi olevan todella kingi kattaus Dual Destinies -peruja (mitä helvettiä, onko tästäkin oikeasti jo kolme vuotta) olevia hahmoja ja vanhoja tuttavia, kuten Maya ja Ema. Tarkemmin en tietenkään ole synopsiksia lähtenyt lukemaan, kun on aina kivempi yllättyä, mutta luvassa jälleen viisi täyttä keissiä ja yksi DLC-lisäri, mikä oli muistaakseni DD:n kattaus kans. Niin sanotusti kelpaa.
Spirit of Justice on jo julkaistu Japanissa, mikä on mennyt multa ihan ohi. "Onneksi" sen tilaamisesta ei jälleen olisi ollut kauheasti iloa, joten odotellaan suosiolla syyskuussa tapahtuva Euroopan digijulkaisu. Ihan vahingossa tuli btw pelailtua tuota alkuperäistä trilogiaa jälleen uusiksi tässä kesällä. Alunperin piti jäädää siihen, mutta uuden pelin tullessa vedän kyllä Apollon ja DD:n kans läpi, niin on sit viimeisen päälle hyvä draivi hypätä syksyllä uuden osan pariin.
Jösses, sekä uusi Zero-peli että uusi PW odottavat 3DS-konsoliini pääsyä. Oon mie vaan niin kamalan iloinen just nyt.
Näin juuri, ja APK:llakin asennetun pelin päälle voi heittää päivityksen suoraan Playsta, eli ei tarvitse poistaa alta.
Itsekin siis ihan jo akateemisesta mielenkiinnosta latailin GO:n viime viikolla. Pelillisesti tosiaan aika nonsensea, kun esimerkiksi salitaistelut ovat kiistatta pelin huonoin osa-alue. Aivotonta naputtamista ilman mitään tsäänssiä taktikoida tai väistää onnistuneesti. Sen sijaan Pokémon-teemaisena geokätköilynä aivan mukava tekele. Useita pyörä- ja juoksureissuja on tullut tehtyä ihan vaan keräilyn vuoksi, ja tuttujen kanssa on ollut hauska vertailla löydöksiä. Lisäksi itse olen kokenut viihdyttäväksi sen, ettei peli kerro mistään ominaisuuksistaan oikein mitään, mikä on johtanut vastaavaan teorisointiin kuin joskus ekojen Pokémonien aikaan. Se on aika virkistävää.
Kauaahan tuo ei tämän tason ilmiönä jaksa, ellei peliin tuoda merkittäviä uudistuksia sopivaan tahtiin. Nykyisellään keräily- ja tasoseinä tulee mielekkään etenemisen tielle aika nopeasti, enkä itse usko ainakaan jaksavani kaivella luuria esille enää, kun uusien kaverien löytäminen alkaa olla todella epätodennäköistä.
Niin, ja teknisestihän tämä on ihan hirveä, vaikka serverit toimisivatkin. Käytettävyyspuolen työstö jäi Nianticilla suhteellisen vähäiseksi.
Joo, joutuu kans venaamaan ainakin ensi viikolle tilauksen kanssa, mutta pakko päästä kokemaan mahdollisimman pian. Saa laittaa spoilerittomia fiiliksiä odotuksen hankaloittamiseksi. :b
Tuosta Volkor X:stä piti sanoa, että The Bombista tuli yksi kesän lempibiiseistä heittämällä. Levyllä on muutakin ihan hyvää kamaa, mutta ei tunnu nousevan millään tuon raidan tasolle. Nuo lähes kornit synakoukut kertsissä on vaan parasta. Onko olemassa mitään bändiä, joka tekee (melkein) yksinomaan nimenomaan tätä tyyliä?
Mjoo, ihan mielenkiintoinen katseluhan se oli. The Last Guardianille julkkaripäivä, nice. Kojimalta uutta outoa kakkaa, mikä on vähintäänkin kiinnostavaa, vaikkei lopputuloksesta voikaan mitään sanoa. Horizon näyttää edelleen siistiltä ja yllättäen ajatus Insomniacin Hämiksestä kutkuttaa aika paljon. Vois olla viimein tsäänssi nousta viime vuosien kuratekeleistä sinne Spider-Man 2 -fiiliksiin.
Eli Sony-pressi starttaa neljältä meidän aikaa ensi yönä? Joutuu nousemaan eniveis ennen sianpieremää ja lähtemään kohti lentokenttää, joten taidanpa nousta saman tien neljäksi ja laittaa striimin pyörimään. Niin, ja kai sitä voi tuota MS-pressiä kans pyöritellä illalla pakkailun ohessa.
Ihan hirveitä odotuksia ei kyllä ole mistään, mutta ihan kiva noita on silti ollut katsella suorana, kun kykenee.
Kyssäri ei ehkä ihan sovi otsikkoon, mutta hällä väliä. Kaivoin 3DS XL:n pöytälaatikosta, missä se on majaillut varmaan vuoden tai kaksi, ja alkoi tehdä mieli jotain pelattavaa sille. Pelasin ekan Phoenix Wrightin varmaan sen kymmenen vuotta sitten DS:llä, ja pidin kovasti.
Ei ole ikävä kyllä julkaistu fyysisenä täällä päin, mutta muistaakseni pelin Aasia-versiossa on enkkukäännökset, jos haluaa kikkailla.
Toki saat pelin helpoiten ladattavana versiona suoraan konsoliin. Itselläkin on nyt pitkästä aikaa vanhojen pelien läpipeluu menossa juuri tuon trilogiajulkaisun avulla. Maistuu edelleen!
Ai saakeli kun on nätti paketti. Tämä saattaa olla pakko napata talteen.
Ai niin, ja aiemmin oli tuo muu verkon vinyylitarjonta jäänyt kommentoimatta. Dustforce on tosiaan yksi ehdottomia lempparisoundtrackeja edelleen, mutta levypaketti ei ollut mitenkään erityisen hehkeä. Esimerkiksi Journeyn ostaisin ennemmin tuosta iam8bit-tarjonnasta. Ja voi kyllä, jos Donkkareita ja Phonenix Wrighteja saisi. :D
Itse kävin katsomassa Kung Fu Panda 3:n. Menin ihan puhtaasti niillä fiiliksillä, että varmaan ihan mukava tapa tappaa pari tuntia, kun aiemmatkin filkat on viihdyttäneet.
Lopputulos: todennäköisesti kaunein koskaan katsomani 3D-animaatioelokuva. Jotenkin tuo aasiatyyli oli nyt päässyt aiempaa paremmin omilleen, sillä leffa oli aivan käsittämätöntä värien, graafisten tyylien ja maisemien ilotulitusta. Ihan järkyttävän inspiroivaa kamaa.
Muilta osin ihan odotetusti peruskauraa - jokunen hauska vitsi, laadukasta ääninäyttelytyötä ja ilahduttavaa, mutta helposti pureksittavaa opetusta. Ei siis sinänsä mitään ihmeellistä, mutta visuaalisena kokemuksena suosittelen vahvasti. Harvinaista kyllä, leffa saattaa vieläpä kannattaa nähdä 3D:nä. Heti ekassa kohtauksessa meni estetiikkahousut vaihtoon.
Kaduilla puhutaan, että DigiExpo on nyt historiaa ja tilalle tulee pelkästään peleihin keskittyvä Gamexpo. Digi olikin vissiin jo aika nuhjuuntunut tapahtuma (itse en ole pariin vuoteen käynyt), joten tämä saattaa jopa piristää meininkiä. Korvan taakse ja mahdollisesti tsekkaamaan marraskuussa.
Itse soittotaituruus tai genrekikkailu sinänsä ei vielä saa meikäläistä kuuntelemaan jotakin bändiä, vaan kyllä se itse sävellyspuoli/melodiantaju pitää olla aina tiukasti hanskassa mikäli haluaa allekirjoittaneen huomion. Proge on siitä jännä "genre"(jos sitä voi mitenkään järkevästi yhteen niputtaa) että se teknisyys ja "innovaatio innovaation vuoksi" tuppaavat monesti hukuttamaan ne oikeasti muistettavat biisit ja melodiat alleen.
Tähän ei voi kyllä liikaa yhtyä. Mulla on kans sellainen viha-rakkaus-suhde progeen, kun monella bändillä on timanttisia hetkiä ja potentiaalia oikeasti koviin taideteoksiin, mutta homma hukkuu helposti päämäärättömään tilutteluun koska skillit.
Omaan progemakuun on vuosien varrella pudonnut esimerkiksi Green Carnation. Bändillä on monta hyvää albumia, joista esiin pitää nostaa ainakin kaksi. Ekana klassinen taideprojekti Light of Day, Day of Darkness, joka koostuu yhdestä (1) tunnin mittaisesta raidasta. Voisi kuvitella, että aiemmilla julistuksilla tämä ei olisi ollenkaan juttuni, mutta jännästi homma pysyy kivasti hanskassa. Biisi kärsii välillä sellaisista selkeistä siirtymistä, joissa olisi melkein sama olla uusi raita, mutta pääasiassa teos tuntuu ihan oikeasti kokonaisuudelta. Samalla edetään jonnekin ja kuitenkin palataan toistamaan ja yhdistelemään vanhoja melodioita sopivasti. Plus, kohokohdat ovat ihan huimia. Case in point, 42 minuutin kohdilta alkava skittasoolo menee suoraan selkärankaan.
Harvemmin saa enää oikeasti aikaiseksi, että ihan vaan kuuntelee levyn alusta loppuun puuhailematta mitään samalla. LoDDoD on kuitenkin todella hyvä syy pysähtyä silloin tällöin ja antaa tunnelmien vyöryä ylitse.
Ai niin, se toinen levy? The Quiet Offspring. Helpompi tapaus kuin monet muut bändin levyt, mikä hiersikin vaikeaselkoisempaa kamaa kaipaavia faneja vastakarvaan. Mulle kyseessä taas on mitä loistavin metallialbumi. Kärryille pääsee parhaiten soittamalla A Place For Me:n tuosta alta. Jos napostaa, niin koko levy kuunteluun. Toi loppu. <3
Eräs ikisuosikki on myös Dream TheaterinMetropolis Part 2: Scenes From a Memory. Hyvinkin mahdollisesti paras albumi koskaan. Näin hiottua kokonaisuutta, jossa tarinallisuus, monipuolisuus, kauneus, rouheus ja soittotaito yhdistyvät, ei ole monia. Tässä on kanssa tapaus, jonka läpikuuntelu on aina tapahtuma ja jota en halua soittaa pilalle kuuntelemassa levyä ohimennen bussissa pelatessa. Scenes From a Memory ansaitsee täyden huomioni joka kerta.
Ai niin! Ei saa unohtaa Fair To Midlandia! Todella omintakeista satumaailmoista tematiikkansa keräilevää metallia. Jossain väleissä örkätään hetki ihan kunnolla ja seuraavaksi tunnelmoidaan pianoa ja herkkää hönkimistä. Kaksi massiivista peukkua tälle.
Peeäs. Nyt on vuorostaan kuuntelussa Haken. Mielenkiintoista! Tattis jo tässä vaiheessa kaikille kovaa kamaa suositelleille.
Uuh, Ayreon kuulosti heti mielenkiintoiselta, lähti kokeiluun! Tuossa yksi visionääri ja epiikan taju -osastossa vertaus Tuomas Holopaiseen on varmaan aika luonteva (The Life & Times of Scrooge on noussut lukuisten kuuntelukertojen myötä ehdottomasti suosikkialbumien joukkoon), mutta katsotaan ajan kanssa, mitä Lucassenilla on todella tarjota.
Artistinimi muuten huvitti siitä yksinkertaisesta syystä, että kotimainen Arion on ollut aika kovassa kuuntelussa. Nightwishmäistä sankarimättöä, vaikkakin vielä omaan makuun enemmän sopivalla otteella. Ja koska maailma on pieni, niin luonnollisesti debyyttilevyn laulajana häärii Viljami Holopainen. Eiveis, niin rouheita riffejä, niin isoa meininkiä, niin kovaa laulua, suosittelen tutustumaan jos on mennyt ohi. Jännä nähdä, miltä mahdolliset tulevat levyt kuulostavat nyt laulusolistin vaihduttua.
Niin, ja nyt kun ollaan näissä aiheissa, niin pakko mainita vielä Standing Ovation. Hehkutin muistaakseni bändin esikoislevyä täälläkin joskus, mutta kyseessä on todella vakuuttava progeteos. Ayreoniin yhtymäkohtana voisi olla jälleen se tarinallisuuden ja draaman taju. The Antikythera Mechanism -levyn kolme viimeistä raitaahan muodostavat mitä eeppisimmän tarinan ihmiskunnan rappiosta, esiaikaisista avaruusolennoista ja maailman pelastuksesta. Loppupuolen jyrinöissä tulee parhauden kyynel joka kerta. Vahva suositus.
Näytä kirjoitukset
Taidamme puhua nyt eri asioista mutta jos katsot asiaa isommassa kontekstissa niin ymmärrät varmaan että natsismi ja uusnatsismi ovat osa länsimaista kulttuuria siinä mielessä että ne ovat syntyneet länsimaisen kulttuurin tuloksena.
