Viesti mukailee aika lailla 1:1 omaa mielipidettä kyseiseen peliin. Ainoat erot on siinä, että pelasin xboxilla, en muista välittäneeni achievementeista ja nostaisin vielä new mario u:n tuonne viime aikojen kovimpien tasoloikkien kastiin. Rayman Legends on aivan jäätävän timanttinen peli ja edustaa vielä suosikkigenreäni.
On se. Ja joo, eipä noilla trophyilla oikeasti ole väliä, mutta kun aika harvoin jaksaa pelin koluta pohjia myöten tyhjäksi, niin olisi ihan kiva saada siitä muistoa pankkiin ilman tuntikausien irrallisia grindausvaatimuksia päälle. Awesome-tasokin jäi vajaaksi.
Still, ihana peli. Tekisi melkein mieli supportin vuoksi ostaa PS4:lle uudestaan ja läpsytellä taas läpi, vaikka kolmosen versio onkin edelleen helposti pelattavissa.
Noista asioiden sijoittelusta muuten sellainen protip, että kannattaa oikeasti miettiä tarkkaan, että mitä laittaa minnekin. Eritoten Androidilla, kun on oikeasti säätövaraa. Kun laittelee kotinäkymien ikonit ja yläpalkin pika-asetukset niin, että tärkeimpiin yltää vaivatta peukalolla, on arki aika ihanaa. 5+-tuumaistakin rokkaa täysin ongelmitta noin 90 prosenttia ajasta yhdellä kädellä, kun näkee hieman vaivaa sijoittelussa.
Kuvakkeet kyllä, mutta pahin on se ylävalikko. Sen saa auki vielä Z1 Compactilla, mutta paljoa isommalla ei. Voi tehdä Z5 Compactkin tiukkaa, jos näytön reuna on ylempänä. Z1 Compactissa kun se on suhteellisen alhaalla.
Riippuu varmasti käsistäkin. Itse yllän vielä hyvin viisituumaisessa, sen jälkeen menisi kikkailuksi. Kauimmaisiin kulmiin ei toki ole yltänyt pitkään aikaan yhdellä kädellä, mutta sen surun voi tosiaan kiertää fiksuilla asetteluilla.
Isommissakin puhelimissa on kyllä ihan fiksuja ratkaisuja jo keksitty. Esim. uudemmissa Huawei-luureissa takaa löytyvää sormenjälkitunnistinta pyyhkäisemällä voi pudottaa ylävalikon. Homma toimii yllättävänkin hyvin. En itse tästä huolimatta mene mielelläni viiden tuuman yläpuolelle, mutta jos haluaa isomman puhelimen edut käyttöönsä, niin tuo on ihan näppärä keino päästä yksikätisesti käsiksi pika-asetuksiin ilman sormien nyrjäyttämistä.
Noista asioiden sijoittelusta muuten sellainen protip, että kannattaa oikeasti miettiä tarkkaan, että mitä laittaa minnekin. Eritoten Androidilla, kun on oikeasti säätövaraa. Kun laittelee kotinäkymien ikonit ja yläpalkin pika-asetukset niin, että tärkeimpiin yltää vaivatta peukalolla, on arki aika ihanaa. 5+-tuumaistakin rokkaa täysin ongelmitta noin 90 prosenttia ajasta yhdellä kädellä, kun näkee hieman vaivaa sijoittelussa.
Onko tuossa Rayman Legendsissä minkä verran noita murphy-kenttiä, vai pelkästään alussa? Kiinnostaisi pelata peli läpi, kun hyllyssä maannu vuosia, mutta heitän koko pelin lepikkoon jos noita kenttiä joutuu enemmänkin pelaamaan. Taas pitänyt "hyödyntää" Wii U:n gamepadia lisäämällä peliin jotain gimmick-paskaa, joka pilaa koko pelin.
Oiskohan niitä 1/maailma tai jtn sen suuntaista. Äkkiäkös ne pelaa ja itse ainakin pidän tuota parempana ratkaisuna mitä muilla konsoleilla. Niillä Murfy toimii omasta napistaan jota täytyy sitten painaa oikeaan aikaan siinä loikkimisen lomassa. WiiU versio sentään tuo hieman vaihtelua ja noita tosiaan on hyvin vähän.
Mutta heitä vaan se peli ikkunasta pihalle jos pari kenttää joissa pitää styluksella pari narua katkaista oikeaan aikaan jne pilaa kokonaan muuten helvetin loistavan pelin.
Itse muistelisin että Murphy kenttiä on ehkä kaksi per maailma. Voin olla väärässäkin. itsehän pidän noita hyvänä vaihteluna. Siis Wii U:lla. Mutta toisaalta myös pelasin ne kentät moninpelinä myös usein jolloin niiden arvo nousee huimasti. Ne voi sitä paitsi skipata. Itse skippasin siihen asti kun oli seuraa paikalla. On niitä ehkä vähän liikaa, mutta muuten vain hyvää vaihtelua. Varsinkin kaksinpelinä ne voi pelata lähes normaalin kentän tavoin paitsi toinen pelaaja auttelee mukana. Toisaalta olen myös ilmeisesti ainoa ihminen maailmassa joka pitää Legendsiä parempana pelinä kun Originsia että tiedä sitten minun mielipiteeni arvosta.
Jännä huomio. Itse kun olen ollut vahvasti sitä mieltä, että yleisen konsensuksen perusteella Legends on kiistatta kovempi. Helpompihan se on, ehkä se sitten painaa joillain vaakakupissa, mutta samalla luovuus, kenttäsuunnittelun monipuolisuus ja pelaamisen yleinen sulavuus on nostettu ihan uudelle asteelle. Plus nettihaasteet olivat aika pitkään parasta huumetta.
Ainoaksi harmittavaksi tekijäksi jäi parin viimeisen saavutuksen/trophyn korkea kynnys. Vaikka peli on läpäisty 100-prosenttisesti and then some, ei korkeimpiin leveleihin ole mitään asiaa. Olisi pitänyt grindata ihan järkyttävä määrä nettikamaa siihen päälle, ja pelasinkin niitä sekä läpipeluun aikana että sen jälkeen tooooooodella paljon. Mutta jossain vaiheessa motivaatio ei enää riittänyt. Vähän nihkeää.
Anyways, TK lopettaa itkun ja nauttii tämän vuosituhannen kovimmasta tasoloikasta uusien Donkkareiden ohella. Wii U:lla en ole Murphy-kenttiä pelannut ja menetelmä kuulostaa tosiaan hieman ahdistavalta (pleikkarilla näistä kehkeytyi superkivoja reaktiojumppia), mutta tokkopa ne nyt niin huonoja ovat. Eikä niitä tosiaan superusein ole.
Mutta onko kenelläkään kokemusta muiden valmistajien pienemmistä? Onko mikään Sonyn Compactien tasolla? Edes paperilla?
Sinänsä osuvasti Sony esitteli eilen uuden puhelin mallistonsa, mutta se oli aika iso pettymys: Ei uutta Compact mallia. Saa nähdä tuleeko edes... tuskin. Olisi varmasti ottanut sen vaikka olisi pari kuukautta joutunut odottamaankin, mutta nyt julkistetut on kaikki viisi tuumaisia. Aika hanurista, etten sanoisi.
Kuten aiemminkin on poristu, näillä koko-teho-vaatimuksilla Sonyn Compactit ovat ainoita varteenotettavia laitteita. Ja Z5C on tosiaan mun testien perusteella erittäin mainio puhelin, voinee ostaa huoletta.
Niin, ja nyt esitellyt puhelimet olivat uutta X-sarjaa. Eiköhän sieltä edelleen tule syksymmällä uudet Z-mallit, Compactin kera.
Ard Skellig oli kyllä mitä positiivisin yllätys, mutta voi hemmetti kun tää biisi on eeppinen. Toimii sellaisenaankin, mutta istuu myös peliin täydellisesti. Harva ralli korottaa fiilistä samohin potenssilukemiin kuin The Opened Way.
Surkeat provoiluyritykset tekevät joka tapauksessa pätkästä vain paremman, koska Halla-aholla leikkaa salamannopeasti, eikä toimittaja pysy ollenkaan perässä ja on vieläpä silminnähden tuohtunut monessa kohtaa sekä yrittää vaihdella puheenaihetta heti kun joutuu kiipeliin.
Mjaa, erityisen nopeaa leikkausta en kyllä itse haastattelussa havainnut. Lehmänhermot Jussilla kyllä on. Parissa kohdassa provoja väistelevä asenne tosin aiheutti ikäviä aivopieruja, kuten sen huikean väitteen, ettei vihaa ole näkynyt muuten kuin Persuja kohtaan. Samoin robottimainen "nykykulttuurissamme kaikilla on ihmisarvo ja minä olen aikani tuote" -vastaus oli tosi erikoinen, kun olisi päässyt niin paljon helpommalla sanomalla, että "tottakai kaikilla on". Vaikka ei siihen välttämättä uskoisikaan, en tiedä miksi tuossa kohtaa piti olla niin kryptinen ja hankala.
Mutta joo, suurimmaksi osaksi Hallis väisteli hyvin pommit ja piti retoriikan rauhallisena. Plus journalismin kanssa tällä ohjelmalla ei tosiaan ollut mitään tekemistä. Puhtaasti viihdekikkare.
Peeäs. Ählän wa sählän, jösses miten huikea trolli. Itsekin tunsin kieltä niin vähän, että oletin Jussin tavoin lauseen olevan vanha kunnon ählämiläpyskä ansapaketissa. Todellisuus on tarua ihmeellisempää
Voi olla, että kun ei ole omaa lempparipoliitikkoa lavalla, niin voi suhtautua vähän eri tavalla, mutta näin seitsemän minuutin jälkeen piti laittaa pauselle ja lähteä tekemään iltapalaa, jonka ääressä voi nauttia koko pätkän rauhassa. Ihan hulvatonta settiä.
Olen siis jo tässä vaiheessa täysin samaa mieltä, että Marjan jankkaus on ihan kauheaa. Itse en kuitenkaan epäile yhtään, etteikö se ole ihan tietoisesti laitettu noilla "kivoilla ruokahetkillä" rassaamaan vanhoja analyyttisiä setämiehiä - tiesi Marja sitä itse tai ei. Ei yksinkertaisesti voi olla mahdollista, että asenteen ja argumentaation ankeus ei ole Ylellä tiedossa.
Ehdottomasti parasta viihdettä tänään. Jos Hallis selviää tuon vajaan puolituntia napsahtamatta, niin arvostan. Jännittää!
Sosiaalinen media on luonut hirviön: sokean närkästyksen vallassa olevan aatteellisen kuplan tai kuplia, joiden sisällä väärinajattelijoita vainotaan, ihmisiä leimataan ja FB-tykkäyksiä kyylätään. Omassa kuplassa paranoia lisääntyy ja samanmieliset lietsovat toisensa puolihysteeriseen tilaan. Kuplat eivät koskaan kohtaa ja niin maailmankuvista tulee lukkiutuneita, oman oikeassa olemisen tunne korostuu ja meistä tulee aiempaa kapeakatseisempia. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi: ihmiset etsiytyvät omaa maailmankuvaa vahvistavan tiedon pariin.
Vastapuolta pitää aina kuunnella, mutta ihan muissa foorumeissa. Sellaisissa missä ihmisen pitää miettiä mitä kirjoittaa ja joutuu vielä vastaamaan sanoistaan.
Tässä on kyllä vinha perä.
Yleisen jengimentaliteetin lisäksi näen osana ongelmaa sen, että jostain syystä perus netikettiasiat ovat menneet aikuisilta ohi tai unohtuneet. Kukaan (lähes) ei tosiaan sanoisi some-tyylin kommentteja päin naamaa, mutta eihän se netissä tunnu missään. Mielenkiintoista tosin on, että aiemmin ilmiö koski lähinnä nimimerkin takaa huutelua, mutta nyt jengi on niin tottuneita ja turtuneita nettiin, ettei edes se oma nimi estä dorkailua. Kunhan edessä on vaan näppis ja ruutu, voi sanoa mitä tahansa ja tosiaan välittömästi ilman minkäänlaista harkintaa.
Monesti kuulee juttua siitä, että puhelimet kourassa kasvava sukupolvi menee parhaillaan ihan pilalle. Mä kuitenkin näen asian niin, että sieltä on samalla tulossa isosti lähdekriittisempää ja fiksumpaa nettijengiä kuin mitä nyt on valloillaan.
No voi piru teidän kanssa. Mulla on tietokonepuolen uusinta ollut jo hetken ajankohtainen, ja olen punninnut erilaisten kokoonpanojen kanssa. Pääajatuksena olisi ehkä hommata pöytäkone työhuoneeseen videoeditointia varten ja erikseen 13'' läppäri yleis-/reissutyöskentelyyn. Olin jo vakavasti harkinnut jonkinlainen AIO-koneen hankkimista kämpille, koska laiskuus, mutta tämän keskustelun ansiosta innostuin aika paljon oman koneen kokoamisesta. Erityisesti tuollaiseen minikoppaan rakenneltuna.
Tämä tietenkin tarkoittaa lukuisia tunteja eri komponentteja googlaillen ja koneen tärkeimpiä aspekteja punniten. :b Jos siis jollain on hyvää kokemusta siitä, mihin videon pyörittelyyn keskittyvässä kokoonpanossa kannattaa panostaa, niin saa huudella.
Ja ehkä paras pointti: Rikollinen ei ole turvapaikanhakija. Hän on rikollinen. On eri asia olla suvaitsevainen kuin tyhmä.
Tuo viimeinen lainaus. Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa niin monen kanta-suomalaisenkin ymmärtää? Sillä että on maahanmuutto kriittinen, ei ole nykyisessä tilanteessa mitään tekemistä sen kanssa onko suvaitsevainen vai ei.
Täydellinen esimerkki siitä, miksi olen pysynyt pääasiassa poissa keskustelusta: suurin osa kansasta puhuu täysin samojen asioiden puolesta, mutta niin eri termeillä, ette kukaan ymmärrä toisiaan. Järkyttävän turhauttavaa.
Tässä oltiin siis käännetty tilanne niin, että "suvakit" puolustavat maahanmuuttajia niin sokeasti, että rikollisia silitellään siinä sivussa. Ihan hyvä, paitsi että suurin osa "suvakeista" on ainoastaan taistellut sitä vastaan, että "maahanmuuttokriittiset" eivät niputtaisi kaikkia ulkomaalaisia samaan boksiin idioottien ja rikollisten kanssa.
Toisin sanoen, lainaus voisi aivan yhtä hyvin (tai ehkä paremminkin?) kuulua näin:
"Rikollinen ei ole syyrialainen. Hän on rikollinen. On eri asia olla maahanmuuttokriittinen kuin tyhmä."
Oma näkemykseni pähkinänkuoressa on tämä: - Auttaa pitää, tietysti. - Kaikkia tällä hetkellä sotaa pakenevia ei voi yksi pieni pohjolan maa auttaa, ikävä kyllä. Suurin haaste onkin, miten määrittää kellä on suurin hätä. - Muuttoliikenteessä saapuvat rikolliset pitäisi tehokkaammin ja nopeammin laittaa takaisin pihalle.
Vaikka täälläkin on tehty karmaisevia yleistyksiä kansakunnista muutamien mätämunien perusteella, uskon silti vakaasti, että suurin osa peruskansasta allekirjoittaisi nämä pointit hetkessä. Kun vaan voitaisiin heittää se luokittelu ja leirimentaliteetti roskikseen. Hemmetti.
Witcher 3 - The Fields of Ard Skellig Hotline Miami - Knock Knock No niin, taas sarjassamme kaksi loistobiisiä täysin eri maailmasta. Omaan korvaan Knock Knock on monipuolisempi ja kuten täälläkin on huomattu, paljastaa jokaisella kuuntelukerralla äänimaailmastaan jotain uutta. Vaikuttaa siltä, että Ard Skellig lennähtää silti jatkoon - mikä ei liene kauhea oikeusmurha - mutta näillä fiiliksillä mennään täällä päässä.
Aatoksissain on ottaa harppaus kohti nykyaikaa ja hankkia itselleni tabletti. Jos oikein osaan ennustaa, niin ensisijainen käyttötarkoitus sillä olisi olla muistiinpanoväline - leffat sun muut katselen ihan kotikoneelta, mutta koska tätä 17" konetta ei viitsisi kaikkialla mukana raahata, niin ajattelin hommata ihan oikean kannettavan (tämä nykyinen kone on lähinnä "siirrettävä").
Kysymys kuuluukin, että minkäslaiset ovat noiden tablettien kirjoitusominaisuudet? Romaaneja ei ole tarkoitus kirjoitella, vaan tosiaan vähän tiiviimpiä juttuja. Entäs näytön koko; onko 10" mukavampi kirjoitettava, vai onko 7" vielä riittävän hyvä?
Ja koska laite tulee pitkältikin sekundaariseen käyttöön, niin ihan jonkin paskan vekottimen ajattelin hankkia, tyyliin Acer Iconia/Asus ZenPad - vai onko tämä aivan tyhmää?
Joo, ei tuohon käyttöön kannata useiden satasten laitetta hommata. Mulla on esimerkiksi ZenPadeista aika paljon kokemusta, ja ne ovat kyllä hinta-laatu-suhteeltaan hyvää kamaa.
Itse laittaisin kirjoitteluun varmaan sen kymppituumaisen, on ehdottomasti miellyttävämpää kuin 7-8-tuumaisen. Toisaalta tuo Asuksen semiuusi ZenPad S 8.0 on aika ihana, jos haluaa vähän enemmän panostaa. Toki tärkeintä lienee, että laitteelle on saatavana okei lisänäppis. Niillä on parhaimmillaan varsin hyvä kirjoittaa, eli sopiva löytynee kyllä kun vähän kaivelee.
Ensin kansamme arvostetuin kosmopoliitti Teemu Selänne.
?
En tiedä, ehkä me vaan luetaan suomea tosi eri tavalla, mutta kyllähän tuo ratsastaa nimenomaan miehen hienoudella. "Ensin kansamme vihatuin roskaläjä Bile-Dani" ei kuulostaisi ihan samalta. Mutta kun asia suistui jo tuossa sun aiemmassa viestissä raiteilta, niin ei jatketa kielipolitiikkaa väkisin. Takaisin asiaan siis.
Niinistöltä varsin fiksunoloinen analyysi, enkä tästä syystä olekaan nähnyt rasistikorttien heilahtelevan. Samoin zoukan pointti Persujen liittymättömyydestä tähän käänteeseen on validi, sillä Persujen suuntaan rasistikortti on heilahtanut useasti, koska porukassa on ihan oikeita rasisteja. Millä taas ei ole mitään tekemistä pakolaiskriisin kriittisen analysoinnin kanssa, kuten me kaikki toki jo tiedämme.
And that, ladies and gentlemen, is how we miss the point!
Kuinka niin? Jos henkilön A kommentit tuodaan esille arvokkaina, koska kyseessä on nimenomaan henkilö A, ja joku ei pidä henkilö A:n kommenttia arvokkaana juuri siitä syystä, että kyseessä on henkilö A, eikö juuri tämä kannata keskustelun hengessä tuoda esille? Terkuin hämmentynyt lukija.
(Sivuhuomiona Teemusta. Toivottavasti hieno mies, sillä tahto uskoa suomalaiseen sankariin on kova, mutta aika paljonhan siitä on myös vuosien aikana kuulunut juttua, että kyseessä on kevyitä narsistipiirteitä omaava mieslapsi, joka menee just niinku itse haluaa ja esimerkiksi vaimo ja lapset tulee perässä, kun on pakko. Ihan vaan perspektiivinä, että julkkiksista ei aina tiedä, oli ne haastiksissa kuinka reiluja ja lutuisia tahansa.)
Shovel Knight - A Thousand Leagues Below Silent Hill 2 - Promise Tässä tapauksessa kaikki tärkein taitaakin olla jo sanottu. ATLB ei ole lempparini Shovel Knightista ja vaikka Promisekaan ei ole Silent Hill 2:n parasta, on se kuitenkin monin verroin kovempi biisi.
Undertale - Megalovania Hotline Miami - Knock Knock En ole Undertalea itse pelannut, joten Megalovanian parhaus pääsi yllättämään. Ikävä kyllä Knock Knockille ei silti pärjätä millään. Järkyttävän kiehtova soundimaailma ja tietyn rujouden alla piilevä kauneus vievät mennessään. Toimii pelissä, toimii autoillessa, toimii muuten vaan. Saisi voittaa.
Haha, ei se tosiaan ehkä habituksesta tulisi heti mieleen. Toisaalta, oonhan mä vuosien varrella hehkutellut useita kertoja erinäisiä metalliartisteja boardeilla/laudalla. Keskustelua on muistaakseni käyty ainakin akselilla Soen - Dream Theater - Soilwork - Ghost Brigade - System of a Down.
Mut ehkä kaikki on sit jo tottuneet, että tämän avatarin viereltä löytyviä tekstejä ei kannata liian tarkkaan lukea.
Itsellä on tällä hetkellä kuuntelussa jenkkien 1988 Crystal Light Aerobic mestaruuden theme biisi.
Ahaha, tää on kyllä aina kova! Tosin vielä parempaa niiden jumppamuuvien kanssa.
Itse kuuntelen kans musaa todella laidasta laitaan. Rakkautta löytyy monille metalliteoksille ja -bändeille, kuten Lantun hehkuttamalle Ghost Brigadelle, mutta siinä samalla uppoaa todella hyvin vanhan ja uuden koulun räpit, valikoidusti juustoinen poprock, soul ja funk -meiningit, diipimpi sielukas house ja näin edelleen.
Eniten sydäntä lähellä lienee metalli ja funk. Ensimmäisellä on pisimmät perinteet, kun velipoika käännytti muun muassa Metallican, Iron Maidenin ja Disturbedin pariin hyvin nuorena. Toinen taas on luovinut sydämeen noiden tanssihommien kautta, eikä täydellisesti groovaavalle funk-raidalle ole oikein korviketta.
Kesällä törmäsin vahingossa Corridor DigitalinReal GTA ja MiniDrones Blew Up My Toys! -videoiden kautta Carpenter Brutiin ja se oli menoa. Aina paljon pitämälleni musiikille löytyi yksi selkeä artisti ja mikä tärkeintä, genrelle nimi. Kesän mittaan rakastuin Carpenter Brutiin ja tutustuin muihin artisteihin.
Hyvää faktaa! Hotline Miamin soundtrackia olen itsekin lukuisten muiden pelaajien tavoin fiilistellyt melko täysillä. Itselle OSTilla kolahtivat kovimpaa Scattlen biisit. Muttamutta, ainakin tuo Carpenter Brutin Roller Mobster on ihan perkeleen kova biisi. Muutenkin ollut tarkoitus kuunnella noita yksittäisiä artisteja tarkemmin, joten CB lähtee ehdottomasti listoille.
Näiden ohella chiptunea on tullut kans fiilisteltyä viime aikoina, vaikka aikanaan pidin ilmiötä lähinnä kuriositeettina. Hämmentävää, miten noilla piippereillä saa niin tunnelmallista kamaa aikaiseksi.
Tekis kauheasti mieli kirjoittaa heti enemmän rakkaudestani nimenomaan albumikulttuuriin, mutta se raamattu saa jäädä toiseen kertaan. Tykkään kuitenkin tästä ketjusta jo nyt!
Eikös noi kaikki feissarimokat ole feikkejä? Ihan hauska vitsi toki.
Kyllä siellä käsittääkseni pääasiassa oikeita juttuja on, vaikka se onkin vaikea uskoa. Useaan kertaan nähnyt saitilla jutun, jonka tiesin tutun lähettäneen.
Pitääpä katsastaa, niin voin antaa sitten lopullisen tuomion. Basterds oli ainakin suht paska, muutamaa kohtaa lukuunottamatta.
Mielenkiinnosta, kun nyt Tarantino-päissään ollaan: mitkä kohdat Basterdsissa olivat sinusta kovia ja miltä osin leffa oli paska? Kyseessä ei ole omissakaan kirjoissa Tarantinon paras tekele, mutta siitä löytyy ehdottomasti pari kohtausta, jotka mahtuvat leffahistorian siisteimpien joukkoon. Olisi kiva vertailla kokemuksia.
Ois siitä ainakin puoli tuntia voinut ihan huoletta siipaista pois eikä olisi menettänyt mitään.
No ei oikeastaan. Itselle suurin harmitus oli, että leffa "ratkesi" vähän turhan vauhdilla/helposti. Olisin pidentänyt ekojen konfliktien kuumotuksia. Tämän olisi varmasti voinut tehdä muiden osioiden kustannuksella, mutta about samaan mittaan päädyttäisiin siinäkin ihannetapauksessa.
Kolme tuntia meni eniveis siivillä. Ei tosiaan parasta Tarantinoa, mutta oikein mainio.
Haha, Internet on sille varsin otollinen pohja. Toisaalta Tarantinon uusin on selkeästi ollut todella polarisoiva elokuvakokemus.
Itse kuulun siihen joukkoon, joka piti leffasta. Tunnelma oli tiivis ja näyttelijäsuoritukset kautta linjan todella kovia ja/tai viihdyttäviä. Erityisesti Sam Jacksonille irtoaa kehuja. Joka leffasta löytyvien perussuoritusten jälkeen on todella helppo viitata tottumuksesta kinttaalla tällekin. Fakta kuitenkin on, että kyseessä on monisäikeinen roolihahmo jota Jackson aukoo hiljalleen aina huikeaan finaaliinsa asti. Todella tyydyttävä ja näyttävä roolisuoritus.
Kaiken tämän päälle tutut Tarantino-erikoisuudet, erittäin komea kuvaus ja muhun aina iskevä rajatun miljöön konsepti, niin kyllä käy. Pitää ehdottomasti katsoa uudestaan, että voi leikkoa kokemusta tarkemmin, mutta ekan kerran perusteella pidin kovasti.
Pac-Man Championship Edition DX+ - PAC STEPS Hotline Miami - Knock Knock Omissa kirjoissa finaali käydään jotakuinkin tässä. Jösses. Knock Knock on vielä oma ehdotus, ja perkeleen kova sellainen, mutta PAC STEPS (capsit pakolliset) on vaan uinut sydämeen. Todella kova raita ja kuten sanottua, kantaa hämmentävästi läpi koko 10-minuuttisen kestonsa. Ei olisi uskonut.
Vuoden paras leffa ja yksi vuosituhannen parhaista. Suosittelen kipittämään teattereihin.
Obvious ylisana is obvious, mutta toisaalta viimeksi kun hehkuttelit jotain leffaa about näin, oli kyseessä Her. Joka on edelleen eräs parhaista elokuvakokemuksista lähivuosiin.
Täytynee siis tyypata tämäkin. :b Jostain syystä filkka on lentänyt ihan tutkan alta.
Näytä kirjoitukset
Samoin robottimainen "nykykulttuurissamme kaikilla on ihmisarvo ja minä olen aikani tuote" -vastaus oli tosi erikoinen, kun olisi päässyt niin paljon helpommalla sanomalla, että "tottakai kaikilla on". Vaikka ei siihen välttämättä uskoisikaan, en tiedä miksi tuossa kohtaa piti olla niin kryptinen ja hankala.
