Kannattaa muuten katsoa Netflixin dokumenttisarha Making a Murdered. Kertoo äijästä joka istui 18 vuotta syyttömänä. Vapautumisen jälkeen tyypille iskettiin murhasyyte ja homma jatkuu.
Kaksi ekaa jaksoa katsottu ja olen jo ihan koukussa. Uskomatonta settiä, ihan kuin jostain leffasta. Tulee HBO:n Paradise Lost -dokkarisarja mieleen, on kyllä niin läpimätä tuo jenkkien oikeuslaitos.
Jeps. Lisäksi tuo on rytmitetty aika pirullisesti. Eilenkin piti katsella yömyöhään, kun "vielä yksi"-efekti iskee päälle.
Viime yönä kääntyi omassa telkkarissa viimeinen lehti MaM:sta. Ihan järkyttävän koukuttavaa kamaa. Totuut todella on tarua ihmeellisempää.
Tähän dokkariskeneen liittyen, netissä tuli vastaan kehuja sarjasta The Jinx. Kuulemma hyvin vastaavaa "this shit can't happen" -päräyttelyä. Menee seuraavaksi katsontaan.
Tomb Raider 3 - Main Theme Shovel Knight - A Thousand Leagues Below Saatan hyvin olla mielipiteeni kanssa yksin, mutta nautin TR3:n teemasta reilusti enemmän. Alkavan seikkailun tunnelma on kutkuttava! ATLB ei taas ole omaan korvaani lähelläkään Shovel Knightin parhaimpia biisejä.
Itse asiassa, jos et vielä ole kuunnellut biisiä alusta loppuun ajatuksella, niin suosittelen. Rakenne kantaa helposti läpi kymmenen minuutin ja koko homma kulminoituu sellaisiin bileisiin, että itku on jälleen kerran lähellä. <3
Nier - Grandma Cannon Fodder Theme Heh, jotenkin pöhköä näiden vertaaminen. Grandma on paperilla ylivoimainen, mutta ei ihan osu omaan makuhermoon, ja Cannon Fodder on taas superhurmaava. Pakko mennä sillä.
Tennarilla joku hässäkkä, että teatteri on auki ja pyörittää leffoja läpi vuorokauden. Käytiinkin vaimon kanssa viime yönä kahden jälkeen tsekkaamassa Steve Jobs.
Kutcher-Jobsin nähneeni olin ihan kiinnostunut, että millä tässä nyt yritetään erottua, mutta en varsinaisesti odottanut filkalta mitään kummallista. Vaan jumaliste, tykkäsin oikeasti! Muutaman avaintilanteen kautta kulkeva henkilökuva oli huomattavasti mielenkiintoisempi tapa pureutua aiheeseen kuin perinteinen historiikki-biopic. Tuloksena on todella tiivistunnelmainen ja kiinnostava elokuvakokemus. Oikeastaan kaikki pääroolit (Fassbender, Winslet ja Daniels etunenässä) olivat todella vakuuttavaa kamaa. Jopa Seth Rogenin pystyin ostamaan Wozina, vaikka manerismeilta ei toki tässä tapauksessa säästytty.
Suosittelut lähtee siis liikkeelle. Eritoten, jos ei ole nähnyt aiempaa leffaa ja haluaa sivistyksen vuoksi katsoa edes toisen, niin katso tämä.
Joo, näin kai ne on tehty, että jokaisen tasapelipariin yksi ääni sellaiselta, joka ei ko. paria vielä äänestänyt. Voivat tulla kaikki samalta tyypiltä tai useammalta.
(Peeäs. Scorch 'n' Torch ulos? Sehän meni nappiin. )
Destiny: The Taken King Legendary Edition (sis. myös emopelin) on 30€ PSN:ssä. Mites paljon tuo uusin lisäri fiksaa alkuperäisen pelin ongelmia? Alphaa ja betaa tuli testattua ja ei oikein vakuuttanut silloin aikoinaan. Mites yksinpeli? Miten ison osan pelistä voi pelata yksin tai pick up groupilla? Vai tarviiko pelata vain suunnitelmallisesti ja tietyllä ryhmällä pitkiä pätkiä/raideja, että pelistä saa mitään irti?
Eli toimiiko satunnaisesti ja pääosin ns. yksin pelatessa, vai pitääkö pystyä pistämään monta tuntia viikossa raideihin että nauttii? Mites Laudalta löytyy aktiivipelaajia?
Kyllä pelikokemus on uusimman lisärin myötä parantunut huomattavasti. Pelattavaa tuli erilaisten questien ja PvP-lajien muodossa reippaat määrät ja samalla käyttöliittymään ja tiettyihin päivästä-toiseen-toimintoihin tehtiin mukavia muutoksia. Bonusta on myös se, että alunperin erittäin torso tarina on lisärijatkumoilla saanut edes jonkin verran vauhtia, vaikka ei peliä vieläkään minkään avaruusoopperan toivossa kannata pelata.
Perusfilosofiat ovat toki ennallaan. Vihollisspawnit ovat planeetoilla ja tehtävissä aina samoissa paikoissa (tosin arvaamattomammat Takenit ovat piristäneet tälläkin saralla), loottiruletit ovat kaikkialla ja ylemmillä leveleillä the grind is real. Haastavimmat tehtävät ja kovimmat kamat vaativat edelleen useamman pelaajan tiimejä, eikä kärkitoimissa ole matchmakingia, mutta suurimman osan sisällöstä voi läpsytellä läpi yksin. Sisältöä taas on tosiaan tässä vaiheessa aika perkeleesti ja gunplay on edelleen helvetin hauskaa, joten kyllä tuohon kokonaishintaan pelin hankintaa voi ehdottomasti suositella.
Itse ainakin pelaan Destiniä suhteellisen aktiivisesti. Taken Kingin jäljiltä on vielä paljon kamaa tekemättä ja loottaamatta. Ja vaikka pitäisinkin paussia, niin Destiny on mulle juuri sellainen peli, jonka pariin voi palata milloin vain, jos peliseuraa on tarjolla. Hyppään siis mielelläni remmeihin vääntämään.
Tuli mentyä katsomaan 3D:nä, kun oli sopivin aika, mutta oli kyllä virhe. En tiedä miksi, mutta ekaa kertaa joku oli oikeasti pielessä. Ei pystynyt kunnolla uppoutumaan leffaan, kun tuntui siltä että sitä katsoi jonkun ikkunan läpi. Ei ollut vaan minä ja elokuva, vaan minä, lasit ja elokuva. Ennen ei ole ollut tälläistä ongelmaa, mutta nyt häiritsi hemmetisti varsinkin alussa. 3D:stä ei edes ollut mitään iloa, haittaa vaan. Harvoin 3D-version valitsen, mutta ei varmaan tule enää mentyä katsomaan..
Paska tekniikka.
Ei ole mitään käryä pääkaupunkiseudun elokuvateattereiden tilanteesta, mutta epäilisin että 3D-tekniikka on sitä samaa mitä täällä? Eli painavat aktiivilasit käytössä?
Tennispalatsi 1, eli passiivilasit.
Kuten Kabanossi sanoikin, kyllä se joihinkin sopii. Harvassa vaan ovat sopivat leffat suhteessa siihen, että varmaan puolet näytöksistä on nykyään 3D:nä.
Joo, lähtökohtaisesti 3D-näytökset ovat boikotissa. Huonompi kokemus kalliimpaan hintaan kun on varsin anteeksiantamaton paketti. Vaan on se paikallaan silloin tällöin. Epin esiin nostamat Gravity ja The Walk lienevät ne kovimmat. Plus, Avatar oli aikanaan varsin vaikuttava ensipuraisu 3D:hen isolla ruudulla. Teknisesti, that is.
Katsoin alkuperäisen Star Wars -trilogian toista kertaa vasta tällä viikolla, viimeksi olen tuon nähnyt ehkä joskus alle 10-vuotiaana, eli minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä tähän sarjaan tai universumiin. Ihan charmikasta scifi/seikkailuhömppää, vaikka elokuvat ovatkin kestäneet huonosti ajan hammasta (vrt. esim Alienit tai The Thing samalta ajanjaksolta). Special Editionin kamalat päälleliimailut näyttivät juuri niin hirveiltä, mitä fanit antavat olettaa. Etenkin Return of the Jedin loppu, jossa esiosien Anakin Skywalker virnuilee ilman mitään kontekstia hologrammina Yodan ja Obi-Wanin vieressä. Miten minun oletetaan tietävän kuka tämä tyyppi on, kun en ole nähnyt esiosia ollenkaan? Olisi pitänyt ladata ne Despecialized Editionit.
Anyway, The Force Awakens tuli katsottua ja olihan se hyvä ja viihdyttävä elokuva, vaikka tapahtumat alkavatkin jo hälvetä mielestä.
Episodi 4-6 -akselin muokkailu on kyllä täysin käsittämätön keissi. Itse asiassa tuo uuden Anakinin hengailu Jedin paluun lopussa on rikkeistä pienin siinä mielessä, että ulkomuodollisesti toteutettu efekti sopii hyvin muiden henkien rinnalle. Toki se, että ratkaisu sitoo esiosat ikään kuin pakolliseksi osaksi katselukokemusta on hanurista. Kaikkein käsittämättömimmät aivopierut löytyvät kuitenkin ekasta osasta. Parhaimmillaan ei ennen kanttiinaosiota näe edes niitä kohtauksia, kun ruudussa on tietokonepelistä revitty dinosauruksen pakara sekuntikaupalla. Niin kamalan näköistä.
Lainaan itseäni spoiler-viestistäni. Olisihan tämän voinut jättää näkyville.
"No olihan se hyvä. Hyvä Star Wars -elokuva siis. Tietysti tällaisissa elokuvissa on typeryyksiä, mutta ei näitä myöskään katsota samalla tavalla kuin mustavalkoisia puolalaisia teenjuontielokuvia."
Riippunee tosiaan vähän, mitä Star Warsiltaan hakee. Lucas ei ole varmasti tykännyt, mutta suurin osa kuluttajista pitänee. Alkuperäisten henkeä modernilla otteella. Itse olin mielissäni.
Oli kyllä kiva mennä leffaan, kun vanhat oli tuoreeltaan katsottuna. Mullakin oli alunperin perjantaiksi lippu, mutta sain yhtäkkiä mahdollisuuden tsekata leffan kutsuvierastilaisuudessa. Tuli vähän kiire pumpata Jedin paluu läpi, ehdin just ennen teatteriin sinkoamista. Onneksi olin aloittanut trilogian jo joitakin päiviä aiemmin. :b
CDONissa oli moderniväritetty retro-Mario-Amiibo alennuksessa, joten hellyin ja tilasin sen sekä sinisen lanka-Yoshin. Toistaiseksi ihan vaan memorabilia- ja koristetarkoituksissa työpöydän nurkalle.
Hoho... Siitä se lähtee.
Riski on toki aina olemassa. Toisaalta ennen näitä oikeasti erikoisia malleja ei homma ole kiinnostanut ollenkaan. Voi olla, että jonkin irtomallin nappaa myöhemmin joukon jatkoksi, mutta tuskin repeää sen enempää käsistä.
CDONissa oli moderniväritetty retro-Mario-Amiibo alennuksessa, joten hellyin ja tilasin sen sekä sinisen lanka-Yoshin. Toistaiseksi ihan vaan memorabilia- ja koristetarkoituksissa työpöydän nurkalle.
Skies of Arcadia - Kingdom of Ixa'taka Ghost Trick - Main Theme Saattaa hyvin olla vaikein pari tähän mennessä. Todella siisti fiilis SoA:n kappaleessa, mutta en vaan pääse yli siitä hypestä, jonka Ghost Trickin teema synnyttää. Ymmärrettävästi hyvin Phoenix Wright-maisen vahvaa kamaa, kiitos Sugimorin. Iskee meikäläiseen, pisteet sinne.
Tomb Raider 3 - Main Theme SOUL EDGE OPENING THEME TR3 on kyl tunnelmallinen ja ennen kaikkea nostalginen, mutta ääni silti jälkimmäiselle. Viihdyin, vaikkakin pääasiassa ehkä teoksen tahattoman huvittavuuden ansiosta.
Hotline Miami - Knock Knock Faster Than Light - MilkyWay (Battle) Hassua, miten tämäkin pari on tavallaan niin samanhenkinen, vaikka tunnelmat ovatkin erit. Enemmän kicksejä saan kuitenkin Knock Knockista, ehdoton lempparini ekan HM:n soundtrackilta. Niin läski soundi, niin tiivis tunnelma, niin mielenkiintoista instrumentointia. Toimii btw täydellisesti, kun ajaa autolla pimeässä kaupunkiympäristössä. Tai ylipäätänsä ajaa.
Ja näin, tarkistuslaskin vielä, ja 64 on tosiaan kasassa. Kraidi varmaan arpoo parit? Samalla kannattanee vielä tsekata, että tuplapelejä tai vanhojen kierrosten biisejä ei ole eksynyt mukaan.
Rohkeasti tosiaan vielä uudetkin äänestäjät mukaan, mutta tästä eteenpäin tosiaan sallittu neljä kappaletta - sekä vanhoille että uusille äänestäjille.
Kannatetaan. Oli mullakin mielessä, että vedetään jossain vaiheessa tällä porukalla täyteen, jos ei äänestäjiä ala kuulua.
Mä pitäisin 64, ei tule sitä toistoa per biisi niin raivolla ja on tulokset vertailukelpoisia. Voidaan sit joskus vuonna 20XX järjestää ultimaattinen kaikkien voittaneiden keskeinen kisa huoletta. :b
Meinasin jo sanoa, että voiko tätä laskea, mutta pienen taustatyön jälkeen selvisikin olevan ihan peliä varten tehtyä originaalia musiikkia. Pelithän on täynnä myös Carpenter Brutin ja Perturbatorin kaltaista parhautta, jotka on vain lisensoitu peliin.
Jep, näin juuri. Nuo Scattlen biisit taitaa kaikki olla HM:ää varten sävellettyjä, ja ne kuuluvatkin oikeastaan kaikki omiin suosikkeihin pelin soundtrackilta.
Kolmatta täytyy vielä mutustella. Lisään sen tähän hieman myöhemmin.
EDIT. Kolmas biisi lisätty. Tsiisus kun oli taas vaikeaa. Nyt mentiin vähän uudemmilla biiseillä, vaikka esim. Sonicin ehdin jo hetkeksi valikoimaan heittää.
Spoilereissa erittäin kunniallisia lisämainintoja, saa napata käyttöön.
Näytä kirjoitukset
)