Virtues Last Reward on aikka tymäkkään 12.49e hintaan tuolla eshopissa. Pitääkö ykkösosa olla pelattuna vai onko tämä kokonaan erillinen peli. Oon kuullu että hyvä peli että vois. Onko jotain käryä kellään?
Ei tartte olla pelattuna. Joistakin asioista saa toki enemmän irti, jos 999 on pelattuna, mutta pääasiassa kyseessä on täysin erillinen tarina. Ja erittäin kovahan se on, eli tuohon hintaan aika lailla pakkotyyppaus. Kaikille.
Jännästi on tämä sooloprojekti mennyt ihan täysin ohi. Vaan kiinnostaa kyllä! Arvostan kuitenkin itsekin Rosan luomia tarinoita ja tunnelmia kovasti, ja niiden naittaminen Holopaisen eeppisyydentajuun tuntuu luonnolliselta. Lisäksi "sinkku" on tosiaan siisti. Eiköhän tämä ostoon heilahda.
Nettipelaaminen unohdettu täysin ja ei Wii U'lle tai 3DS'lle kukaan täysjärkinen uskalla ostaa digitaalisia pelejä, elleivät maksa tyyliin euroa.
Mihis nämä olettamukset perustuu?
Omistat pelit tasan siihen asti kunnes laitteesta aika jättää/myyt/vaihdat laitteen.
Eikös vastikään 3DS:llekin ilmaantuneen Nintendo Network ID:n avulla pidetä jo kirjaa käyttäjän latauksista? Ja se modernimpi tilisysteemikin lienee kehitteillä, mutta käsittääkseni tuon pitäisi jo turvata digiostokset jossain määrin.
Wadap, missäs jengi pelissä heiluu? Oma eteneminen on ollut aika tasaisen rauhallista, kun ei loman alkumaratoonien jälkeen ole ihan yhtä pitkiä sessioita ehtinyt vetää. Tunteja on sisässä jotain 20-30, ei muista nyt tarkkaan, ja Chapter 3 taitaa olla menossa. Yleiseen fiilistelyyn, sidequestaamiseen ja jobien testailuun on kulunut tuosta ihan hyvä siivu. Tekemistä ei noiden tehtävien puolesta ole ollut ihan älyttömästi, mutta peli tarjoaa niin kivasti ajanvietettä mikromanageroinnin muodossa, että tunnin sen kun lipsuvat käsistä. Lisäksi kaiken tekeminen on ilo, kun pelin rakenne, valikot ja pelimekaniikat on mietitty ja hiottu loppuun asti. Näiden tiettyjen modernien neppien jälkeen voi tosiaan muiden ropejen pelaaminen olla allekirjoittaneelle entistäkin vaikeampaa, kun nyt kaikki sujuu niin sutjakkaasti, että.
Ja ne musat! Hemmetin kovia biisejä. Erityisesti special-teemojen pyörteessä menee vastuksen kurmottaminen aina about itkunsekaiseksi parhauden pyörteeksi:
Nyt jälkijunassa tekisi mieli ostaa se keräilyversio, ihan vaan rispektistä, mutta jäänee sijoittamatta. Still, tykkään Bravely Defaultista tosi paljon! Pakko siis kiitellä tästä ensin jutelleita. Ilman lautakommentteja olisi peli ihan varmasti jäänyt testaamatta.
Aikanaan Kickstartattu, kovinkin legendaarinen Double Finen seikkailupeli Broken Age on nyt viimein ulkona. Ensimmäinen osa asentuu juuri koneelle. Voi olla, että ei viitsi aloittaa pelaamista nyt, koska siinä heittäisi huomiselle hellät hyvästit. Ja toisaalta kiireellä en halua pelin pariin sukeltaa, vaan nauttia siitä pitkään ja rauhassa heti ekasta kerrasta lähtien. Eniveis, onpahan kaikki viimeisen päälle valmista, kun sopiva hetki viimein koittaa.
Yhhyh, pelottavan kovat odotukset.
EDIT. Ai niin, tavalliset kuolevaiset pääsevät myös pelin pariin 28.1. eteenpäin. Ulkona on tosiaan vain Part 1, mutta kakkososan saa tämän ostettuaan ilmaiseksi, kunhan se valmistuu. Voinee aika varauksetta suositella, jos klassiset point&clickit napostelee.
EDIT2. Steamin esittelytekstistä:
Lainaus
"They said adventure games were dead, but then Broken Age punched its hand out of the grave and grabbed you by the wrist and you screamed just like in the end of Carrie except what you screamed was "I love adventure games so much!" And sorry I spoiled the end of Carrie."
Key Features:
- Pointing - Clicking - Original soundtrack, composed by Peter McConnell, recorded by the Melbourne Symphony Orchestra - All-star voice cast, including Elijah Wood, Jack Black, Jennifer Hale, Wil Wheaton, and Pendleton Ward - Dialog Trees! - Some jokes. Unless you don't think they're funny, in which case we totally weren't trying to be funny. - A whole bunch of awesome PUZZLES - This one really hard puzzle that you won't get but you'll look it up online and not tell anybody - All your hopes and dreams
Ostinpas itsekin pelin pari päivää sitten. Vajaa kymmenen tuntia pelattu, ja olen virallisesti koukussa. Pelin tunnelma on kiva, stoori alkaa saamaan vauhtia, miljööt ovat upeita, biisit siistejä ja pelaaminen tosiaan niin sujuvaa että. Jobeja ei toistaiseksi ole kuin neljä, eli kaikille sopivasti erit, mutta on selvää, että erilaisten skilliyhdistelmien tekeminen tulee olemaan järkyttävän siistiä. Simppeli ja kuitenkin syvällinen järjestelmä. Tykkään!
Battlestar Galactica (2004) ja Heroes löytyvät nyt ainakin palvelusta. Myös moniin ennestään Nettarista löytyviin sarjoihin on tullut uusia kausia katsottavaksi. Iltaan mennessä tullee varmaan esiin kaikki mitä tänään on lisätty.
Loistavia uutisia! Äkkivilkaisulla ainakin Fringe ja Californication ovat saaneet neljännet kaudet, joita onkin jo odoteltu. Illan suunnitelmat ovat yllättäen selvät! :b
Juuri napsahti läpi. Vastaavat luvut 21259 ja 2. Hirveän vaikeahan tämä ei ollut, mutta kuten sanoit, miellyttävää pelattavaa. Ja tiettyjen kamojen etsimisessä oli kyllä hommaa. Joku piece of heart ainakin puuttuu edelleen, kun toinen sydänrivi on yhtä vaille täynnä. Maiaiamiamaiat piti toki haeskella kaikki. Aikaa läpipeluun livahti 21:44 ja keskimääräinen session pituus 1:16. Se on kohtuullisen paljon kannettavalle pelille, mutta eipä ihme: imua tästä ehdottomasti löytyy. Hero Mode jossain vaiheessa läpi, mutta ei nyt kuitenkaan heti perään.
Himottaisi hankkia Bravely Default heti perään, mutta taidan palata hetkeksi uusintakierrokselle kesken oleviin peleihin, kuten DKC Returnsiin ja Luigi's Mansion 2:een. Haaveissa olisi myös New Leafin talvikylän fiilistelyä.
Oli tarkoitus vääntää tämä tenttiviikko alta pois ennen näiden miettimistä, mutta kun nyt aloit kuumottelemaan(lue. mitä vaan, että ei tarttis päntätä).
Vuoden paras peli (GOTY)
Rayman Legends, hands down. Uskomattoman sulavaa tasoloikkailottelua, jossa häkellyttävä visuaalinen anti, nerokas kenttäsuunnittelu, timanttinen ohjattavuus ja haaste kohtaavat täydellisessä tasapainossa. Jo Origins vei peliä seuraavalle tasolle, ja Legends pisteli lisää pökköä pesään, kuten jatko-osan kuuluukin. Pikkusisarelleen Legends jäänee toiseksi ainoastaan vaikeustason korkeudessa, mutta tekemisen määrä ja miellyttävyys onkin sitten ihan eri tasolla. Ihanata.
Vuoden paras wanha peli
Tähän olisi muutamakin tapaus, mutta ehkä eniten kiksejä irtosi siitä, kun ostin vahvasti jälkijunassa Katamari Foreverin. We Love Katamari oli ehdottomasti yksi PS2-aikakauden hurmaavimmista - ja oudosti myös koukuttavimmista - peleistä, ja KF tarjoilee täysin vastaavan hullunkurisuuden ja haastavuuden pyörremyrskyn.
Vuoden pettymys
Mietitäänpä.
Vuoden yllättäjä
Paremman puutteessa Last Of Us. En olisi uskonut tämän pelin tarjoavan niin vahvaa tarinaa tai niin uskottavia hahmoja, kuin se tarjosi. Lisäksi yllätys oli se, että vaikka ostin pelin omista intresseistä, rakastui kihlattu siihen myös, ja peli koettiinkin alusta loppuun yhdessä. Vaimo ei uskaltanut pelata itse, mutta katsoi ja eli mukana täysillä. Yleensä me tykätään vähän eri jutuista peleissä, joten oli supersiistiä, että tiet kohtasivat näin osuvasti Last Of Usin parissa.
Vuoden nintendopeli
Tässä Nintendo/kannettavat-akselilla käydään tänä vuonna helvetin kovaa kilpailua. Kolme on omaan makuun ylitse muiden, ja Nintendo-kategoriaan pudotan ehdottomasti The Legend Of Zelda: A Link Between Worldsin. Tässä vaiheessa on pari linnaa vielä tekemättä, mutta jo nyt voin sanoa, että ehdottomasti vuoden kovimpia pelejä, ja hyvin mahdollisesti paras Zelda koskaan. Nerokas sekoitus modernia sulavuutta ja nostalgiaitkuja, jonka parissa puhdas ja viaton pelaamisen riemu on tosiasia. Puzzlet ja linnat saisivat ehkä olla pidempiä, mutta kannettava alusta tuonee omat vaatimuksena. Mieluummin jään kaipaamaan lisää kuin tukehdun pakkopullaan. Lisäksi luolastojen suunnittelu on paljolti nerokasta ja käyttää kerrankin myös 3D-ominaisuuksia upeasti hyödyksi. Ja se ruudunpäivityksen määrä. Nintendoes what others don't, olkootkin että tätä parhautta odotellessa sarja on kompastellut ja pitkään.
Vuoden pleikkaripeli
Olisi kiva äänestää jotain muuta, kuten Dark Arisenia, joka oli tottakai hemmetin kovaa kakkaa. Still, Rayman Legends nyt vaan oli parasta jota konsolilla tänä vuonna oli tarjota.
Vuoden boxipeli
Pass, ainakin toistaiseksi.
Vuoden PC-peli
Harvinaisen PC-pelitön vuosi. Pitää katsoa ajan kanssa, olenko pelannut mitään tähän sopivaa.
Vuoden ladattava peli
Phoenix Wright: Ace Attorney - Dual Destinies. Yhden elämäni suuren rakkauden uljas paluu palkitsi todella paljon. Ei vuoden parasta 3DS:llä, mutta tämä nyt johtuu lähinnä siitä, että konsoli rokkaa ku muthafuka. Silti, oikeussalidraama konseptina on edelleen nerokas ja sekä hahmogalleria että tarinan koukut tutun hapokkaita. Lisäksi Phoenix kumppaneineen näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin koskaan! Toivottavasti seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa näin montaa vuotta.
Vuoden kannettava peli
Tässä heiluu Pokemon X vahvasti hollilla, mutta lopulta vaikuttavampi kokemus on ollut se kolmas kovista 3DS-tapauksista, eli Animal Crossing: New Leaf. About sata tuntia leppoisaa virtuaalielämää, hyviä arvoja ja loputtomia vaihtoehtoja. AC-pelejä en ollut aiemmin juurikaan pelannut, ja yllätyin täysin kuinka vahvasti peli vei mukanaan. New Leaf on myös täydellinen tapaus tässä kategoriassa, sillä se käyttää kannettavan laitteen ominaisuudet nerokkaasti hyväkseen. Lisäksi koko pelityyppiin sopivat lyhyet visiitit silloin tällöin missä vaan kuin sohva huoneen nurkkaan.
(Bravely Defaultilta odotan kans paljon, mutta se jää tosiaan ensi vuoden puolelle.)
Suosittelen tsekkauttamaan munuais- ja kalsiumarvot kertaalleen jos syöt vuoden ympäri 125ug/vrk, varsinkin jos tulee syötyä Buranaa tai muita tulehduskipulääkkeitä.
Minkälaisia määriä suosittelisit D-vitamiinia vetämään talviaikaan? Entä kesällä?
Mä katsoin tällä kertaa vertailun vuoksi 2D-version, eikä CGI:n kämäisyys mene pelkästään HFR:n piikkiin. Monissa kohdissa, kuten kultavyöryssä, Azog-taisteluissa ja jokitakaa-ajon joissain kohdissa, oli CGI:n käyttö tuskallisen selvää. Yleisestikin Hobitti-leffoissa on ollut vähän halvempi fiilis kuin LOTReissa. Tuntuu, että aiemmin tehtiin enemmän juttuja maskeerauksen, pienoismallien ja muun käsinkosketeltavan median kanssa, kun taas nyt luotetaan liikaakin noihin tietokone-efekteihin. Ei mitään hajua, ovatko toimintamallit oikeasti muuttuneet, mutta sellainen olo teatterin penkissä tuli.
Toinen seikka, josta en ole ihan varma, on fanipalvelun määrä. Tässäkin osassa kumartelua LOTRien suuntaan on valtavat määrät. Gandalf murtaa kivistä siltaa tulta ja pimeyttä vastaan, pimeästä nurkasta tuijotellaan Fro...eiku Thorinia Pomppivassa Ponissa, (aivan liian vanhan näköinen) Legolas surffaa kaikella mitä käsiinsä saa ja näin edespäin. Tottakai nämä muistelot ovat sinänsä parhautta ja sekä piilotettuja että selvempiä nyökkäyksiä on oltava. Tällaisenaan en kuitenkaan osaa päättää, ovatko kaikki nuo viittaukset tosiaan upean nostalgisia pikkujuttuja, vai onko koko Hobitti-trilogia käytännössä yksi iso muistutus siitä, että ne kovimmat leffat on jo tehty.
Oli miten oli, The Desolation Of Smaug on oikein viihdyttävä. Kuten sanottua, toimintaa on huomattavasti ekaa osaa enemmän. Itseäni ensimmäisen osan rauhallisuus ei tosin ikinä haitannut, joten en tiedä tekeekö tämä kakkosesta paremman vai ei. Varmaan homma sujuu aika luonnostaan niin, että ensin pohjustetaan, sit aletaan tykitellä. Onhan Fellowshippikin rauhallisin LOTR-kolmikosta. Mielestäni Hobitin liitteillä täytetty stoori kantaa oikein kivasti kolmen leffan läpi, ja vaikka elokuvien laatu ja motiivit ajoittain mietityttävätkin, katson nämä kyllä ihan mielelläni. Se on kuitenkin selvää, että LOTRien tasosta jäädään selvästi vajaaksi.
Itse sain tuossa kandin tutkinnon viimeisen palautuksen sisään, ja seuraavaksi aamupäivänäytökseen tsiigaileen uus Hobitti. Olo on kohtalaisen kevyt. Ensi viikolla ois vielä tenttejä, mutta ne menee rutiinilla. Nyt on isoimmat möröt ennen joulua paketoitu.
Itse sain viimein ostettua A Link Between Worldsin. Ei varmaan tule kellekkään enää yllätyksenä, mutta tämä peli on puhdasta nautintoa. Niin kaunis ja sulava, niin vapaa ja valloittava. Viisi tuntia siis vasta takana (parissa istunnossa), parhaat pulmat taatusti edessä, ja jo nyt olen myyty.
Olisin todennäköisesti ostanut ennemmin tähän hätään Bravely Defaultin, hypepäissäni, mutta lähipelikaupassa sattui olemaan vain Zeldaa. Yllättäen ei kaduta yhtään. Juuri näin tämän pitikin mennä. Pitkä viikonloppu Hyrulessa tulossa. Lupaa heikkoa ensi viikon tenteille, mutta so not.
Aika heittää jouluavataria kehiin! Rakastan näitä pieniä vesseleitä New Super Mario Bros U:ssa.
Kattelinkin että heittääpä joku uusi trolli asiallista läppää, kunnes tajusin sen olevan Epi uudessa asussa.
Tästä joutuu kyllä tasaiseen tahtiin kärsimään. Avatar on niin paljon tehokkaampi tapa tunnistaa postaajat kuin tekstimuotoinen nimimerkki, että niihin tulee luotettua huomaamatta tosi paljon. Sitten on uuden avatarin kanssa hyvän aikaa ihan hukassa, ennen kuin siihenkin tottuu. Verrattavissa suoraan siihen, että tosielämän kaverit vaihtaisivat kasvojaan tietyin väliajoin.
Itse potkaisin käyntiin tuon BBC:n uuden Sherlock-sarjan (meillä päin huikeasti "Uusi Sherlock), kun sitä joku netissä kehui. Ja kyllä, parin jakson perusteella tykkään kovasti. Hupihan on sinänsä lyhytikäistä, että sarjan tuotantokaudet ovat kolmen jakson mittaisia, eikä Suomi-flixissä ole toistaiseksi kuin yksi kausi. Kaiken kaikkiaan jaksoja on olemassa kuusi (kaksi kautta), mutta kolmas satsi on jo varmistettu. Jaksot kuitenkin ovat puolentoista tunnin mittaisia, mikä istuu rikossarjalle hienosti. Näin mysteerivyyhtejä ja hahmonkehitystä keretään harrastaa paljon rauhallisemmin. Eniveis, helppo pikkuproggis, eli kannattaa testata jos näitä ei ole vielä nähnyt. Ainoa miinus on hajoaminen uusien jaksojen odotteluun. :b
Ai niin, päärooleissa ovat moderni Khan ja nuori Bilbo! So there's that.
Kyllä tämä näiden puheiden perusteella alkaa haista pakkohankinnalle. Juuri noina vanhoina hyvinä aikoina tuli japsiropeja pelattuakin, mutta nykyään ovat jääneet vähemmälle. Ylipäätään roolipelejä pelaan tosi valikoidusti ja harvoin, mutta aina silloin tällöin vastaan kävelee tapauksia joissa on sitä jotakin. Tässä tuntuisi taas olevan palikat kohdallaan. Kuulostaa ja näyttää todella upealta, ja sopivasti vanhaa ja uutta -ajattelu viehättää aina. Lisäksi kannettavuus sopii jrpg:ille kuin sormi sieraimeen, kun niitä pelitunteja livahtaa ikään kuin huomaamatta ja missä vaan.
Ihan julkaisuun en kuitenkaan ala kiirehtimään, kun tätä pelattavaa tosiaan riittää. Hommaan varmaan vielä vuoden loppuun A Link Between Worldsin, ja koitan saattaa joitakin 3DS:n pelejä päätökseensä joululomalla karkkikippojen ääressä. Ensi vuonna tuorein silmin BD maistuneekin sitten hienosti.
Itse tein kans juuri viimeisen viilaavan läpiluvun kandidaatintyöstäni, ja taitaa olla palautusvalmis. Reilun puolivälin etappihan tämä DI-matkalla vasta on, mutta tuntuu silti hyvältä saada eka oma tieteellinen paperi kirjoitettua.
Muutenkaan ei kauheasti ole ollut vittuuntumisen varaa viime aikoina. Valtavat veronpalautuset tulossa, hyviä duunikeikkoja ensi vuodelle luvassa, sujuva opiskelusyksy takana ja pitkähkö joululoma kotiseudulla edessä. Bonuksena veli sai noin vuoden työkomennuksen Oulusta Helsinkiin ja asuu siis lähiseuduilla hetkisen. Ihan supermukava päästä näkemään broidia tavallista enemmän!
Kertookas miten "parhaudelle" saa mp3-filun viestiääneksi? Tyttöystävän GS4:lle laitoin sähköpostilla halutun tiedoston ja se näkyy Download kansiossa. Mites siitä eteenpäin..?
Tällä S4 Minillä näyttäis ainakin soittimen kautta voivan asettaa biisin hälytys- tai soittoääneksi. Sit tsekkaa vielä asetuksista, että biisi on valittuna. Oletan isoveljellä homman onnistuvan samoin.
Monilla puhelimilla pääsee kyllä suoraan asetuksistakin selaamaan omia biisejä. Prosedyyri riippunee tosi paljon luurista ja käyttisversiosta.
3D World on tyylillisesti lähellä 3DS:n Super Mario 3D Landia, mutta se on ottanut joitakin vaikutteita myös sarjan aiemmista 3D-peleistä. Mario muun muassa kiipeää puuhun samalla tapaa kuin Super Mario 64:ssä.
Eikös tätä kuitenkin voinut harrastaa myös Landissa? Liity oikeastaan mihinkään, mutta kun nyt mainitsit.
Peli näyttää kyllä hauskalta, ja se täytyy päästä jossain vaiheessa nakuttelemaan läpi. Mario-pelit eivät onneksi ikäänny oikein millään, eli ei tarvitse tässä pelisuman keskellä hätäillä.
Joo goty materiaalia heti ekan luolaston aikana. Goddamn.
Varusteita löytää ihan vapaalla tutkimisella, alueita avautuu jo ekan luolaston jälkeen ihan helvetin paljon ja temppelit voi mennä oman valinnan mukaan eikä pakotetussa järjestyksessä. Käsittämättömän kova peli.
Voi perkele nyt tän 3DS:n kanssa. Pokemonista ei vieläkään malttaisi päästää irti, Phoenixin uusin keissi on juuri aloitettu, 3D-Ocarina on muoveissa laatikossa, Luigi's Mansion 2 roikkuu kesken, DKC Returnsin 100% masterointi kiinnostais, ja kai tässä joku muukin peli oli hankkimatta? Still, uusin Zelda näyttää ihan törkeän hyvältä - ja A Link To the Past on ehkä oma lempi-oldschool-Zelda - joten eiköhän se pidä taas kuun vaihteen palkoista lohkaista. Nolottaa, että tuli joskus epäiltyä konsolin kykyä periä DS:n mantteli.
Onni onnettomuudessa on se, etten omista Wii U:ta. Jos tässä pitäisi vielä uida 3D Worldin parhaudessa, niin saisi kandin viimeistelylle heittää hellät hyvästit.
Dual Destinies solahti läpi jo hyvä tovi sitten. Erittäin nautittava kokemus. Viimeinen keissi ja useamman alitapauksen limittyminen hämmensi hetken, ja ehti tuntua siltä että fokus on hukassa, mutta homma paketoitiin todella kunniakkaasti.
Yleisellä tasolla keissit olivat mielenkiintoisia ja sekä yllätyksiä että huulia oli kohtalaisesti molempia. Athenan psykka-mekaniikka toimi lopulta yllättävän hyvin ja useimmat ratkaisut olivat ainakin mulle kivan intuitiivisia. Olisin itse asiassa harrastanut tätä mielelläni enemmänkin free roamina, alkupäässä kun toiminta oli aika ohjattua aina. Siistein oli ehkä se viimeisen keissin osuus, jossa...
Huonoin puoli oli ehkä game overien turhuus, jota Egdeworthkin käsitteli yllä. Ei näissä ikinä ole ihan hirveästi "kuolemia" tullut, mutta toiminta on sentään tuntunut kuumottavalta niinä hetkinä, kun on aivan pihalla ja koittaa hail marya. Lisäksi aiempien osien perinteenä on ollut herkutella jossain vaiheessa megarangaistuksella. Tämä jäi nyt uupumaan täysin. Ratkaisu tuntuu siis hassulta. Varsinkin, kun vastaavan turvaverkon on kyllä aina saanut halutessaan luotua aktiivisella tallentamisella. Itse asiassa kädestä pitämistä esiintyi uusimmassa muutenkin. Tutkimusvaiheissa sanottiin aina aika suoraan, että ehkä seuraavaksi tänne tai ehkä näytän vielä tätä esinettä. Kyllä, tämän ansiosta yhtään turhautuneen samoilun hetkeä ei ollut, mutta oltiin tässä menty selvästi vähän liikaa hellyyden ehdoilla.
Aika pieniä suruja nuo kuitenkin loppuunsa. Kova peli se oli. Monista biiseistäkin alkoi tykkäämään pirusti pelin edetessä, vaikka edelleen jäädään alkuperäisten jalkoihin, siitä ei pääse mihinkään.
Ekaa DLC:tä, eli uutta keissiä, pukkaakin näköjään jo 21.11. Todella positiivinen yllätys tämä, vaikka samalla Capcom huvittaa. Kunhan laatu pysyy samana, niin pieni lisäraha ei haittaa. Lataukseen heilahtaa samoin tein.
Mutta kun pitää miettiä, että onko tämä tosiaan n. 2500e arvoinen kapinen, niin ei todellakaan. Joku 1300e olisi jo huomattavasti järkevämpi summa, mutta mikäs siinä jos ihmiset ostaa.
Samasta syystähän niitä ostetaan kuin Louis Vuittonin laukkuja.
Parhaimmat miehet kantaa Louis Vuittonin laukussa retina MacBook Prota!!! Kultainen iPhone 5S takamus edellä rintataskussa tuikahdellen.
Tänään kerkesin viimein vilkaista itse Gravityn. Leffa on puitu jo niin puhki, etten viitsi hirveän pitkää analyysia kirjoittaa, mutta jotain kuitenkin. Lyhyesti: pidin. Mua ovat aina viehättäneet tällaiset simppelit yhden "tilanteen" leffat, kuten 127 tuntia tai Phone Booth. Tässä minimalismi oli viety vielä äärimmilleen todella vähillä rooleilla. Toisaalta miljöö on tavallaan ääretön, ja siinäpä piileekin omaan silmään leffan juju: vastakkainasettelut. Joku oli ärsyyntynyt kaaoksen ja tyhjyyden vuorottelusta. Minusta kyseessä oli tehokeino, jolla kuvattiin upeasti avaruuden äärimmäisyyttä.
Joku muu taas ahdistui tarinan "puutteesta". Itse taas koin Gravityn ikään kuin hatunnostona tietyntyyppiselle puhtaalle tarinankerronnalle.
Elokuvaa on kutsuttu tekniikkademoksi. Se ei välttämättä ole haukku, sillä audio-visuaalisesti kokemus on päräyttävä. On myös totta, että kotisohvalta katsottuna leffa ei taatusti toimi näin hyvin. Silti, eivät Gravityn avut todellakaan ole vain siinä, vaan pinnan alla kuplii kivoja mietteitä meistä ja maailmasta.
Bottom line: menin leffaan, kaksi tuntia lensivät kuin siivillä, koin väristyksiä, välitin hahmosta ja sain ajateltavaa. Boonuksena vahvasti menetetty usko 3D:hen palasi hieman. Sitä joutuu sietämään edelleen ihan liikaa väärissä paikoissa, mutta oikein ja hillitysti käytettynä, kyllä käy. Ei tällä kokonaisuutena lempparilistojen kärkisijoille mennä, mutta olen hemmetin iloinen että näin. Oodi teatterin ja yksinkertaisten asioiden voimalle.
Mistä tulikin mieleeni, onhan sulla jo 3DS? Kuulostaa meinaan siltä, että se saattaisi yksin riittää sulle seuraavaksi sukupolveksi. Vahvat suosittelut.
Pelivalikoima ehkä riittäisikin, mutta laite ei. En ole oikein pelannut sitten 90-luvun kannettavalla laitteella kotona. Kun tuli mentyä junassa ja bussissa opiskeluaikaan enemmän, kannettava oli ihan hyvä laite. Ja tämän vuoksi DSLite löytyy. Mutta nykyään se pölyttyy hyllyssä. Kotona kannettavan pelaaminen ei vaan iske. Ei sillä että kannettavia tuli pelattua bussissa tai junassakaan kauheasti aikoinaan. En pääse oikein pelaamisen tai seikkailun fiilikseen pikkuruudulta. Metroid Fusion oli ainoa jota tuli pelattua suht intensiivisesti liikkeessä kuin kotonakin kunnes sen pääsi läpi. Yritin kyllä antaa näillekin vielä mahdollisuuden ja hommasin DS:lle Dragon Quest IX:n. Peli on varsin mukava, mutta sen pelaaminen pikkuruudulta on vain paha immersion tappaja. Joten...3DS haaveet jäi siihen.
Joo, ei se vissiin kaikille sovi. Mutta ei voi tosiaan tätä maailmaa hyvien pelien puutteesta syyttää.
Ei helkkari Sharkie. Ei ollut ihan tarkoitus ottaa noissa parissa matsissa vain kahta pokea mukaan. Hakkaan vaan a:ta, niin vahingossa suoraan matsiin. Pystyy mennää tyrimään. Varmaat kattelet siellä että mitä tuo hullu touhuaa.
ps. onko blissey kiva?
:D Ekalla kerralla aattelin, että kaipasit vaan itelles Souls-levelin haastetta, mut toinen kerta rupesi kyllä jo huvittamaan.
Ja pakko kyllä myöntää, että hajosin heti kun vanha kunnon tankki nasahti ruutuun. Sitä HP:n määrää.
EDIT. Rekkasin viimein GL:ään. Serverit näköjään tukossa, niin ei saa vielä lähetettyä noita PokeMileja. Kattoos myöhemmin. Pari ideaa ois jo pokemoneista, joita alkaa seuraavaksi kouluttaa, joten esim. Rare Candyt maistuis.
Näytä kirjoitukset
