Muutenkaan en kyllä viitsi nykypelitarjonnasta masentua. Tämä pelkkää-FPSää-mantra alkaa olla aika nähty, kun fakta on, että tarjolla on NIIN paljon muutakin. Jopa monen A:n peleissä tarjoillaan helmiä ja omaperäisyyttä, mutta kukapa itsensä niihin rajaa. Indie-puolella kukkii juuri se vanhojen hyvien aikojen henki, eli jos sitä kaipaa, niin apajat ovat loputtomat. Sen lisäksi, että se retroilukin on ihan oikeasti validi vaihtoehto ja varmistaa, ettei tämän maailman hyviä pelejä ole mahdollista ehtiä kaikkia nauttia.
No voi verrata vaikka Nintendo (3)DS ja PS3/X360 pelivalikoimaa. Vaikka PS3/X360 pelivalikoima on sinänsä laajempi, ero on selvä. Jos Nintendo saisi samanlaisen pelikirjaston WiiU:lle mitä se on saanut 3DS:lle, WiiU saattaisi pitää lähes yksinään meikäläisen onnellisena seuraavan sukupolven.
Kyllä, 3DS:n pelivalikoima on ihan omaa luokkaansa, aivan kuten DS:nkin oli aikanaan. Pointtini oli lähinnä se, että paskan määrän ei lähtökohtaisesti pitäisi haitata, niin kauan kuin hyviäkin pelejä on. Esimerkkinä PS2:n kirjasto. Järkyttävä määrä pelejä, järkyttävä määrä lapiowarea. Mutta koska kirjasto on niin iso, on vastapainoksi väistämättä niin paljon hyviä pelejä, että riittäisi kenelle vaan. PS3/XO-akselilla toteutuu ihan sama ilmiö, vaikkakin vähän pienemmässä mittakaavassa.
Olisihan se toki ihanteellista, että ei tarvitsisi katsella yhtään "huonoa" peliä, mutta jengi tykkää niin eri asioista, että se ei vain ole mahdollista. Moni kuitenkin rakastaa myös niitä futuristisia räiskintöjä ja futispelejä, enkä minä kehtaisi niitä olla heiltä riistämässä, vaikka niitä tuntuukin olevan vähän turhan paljon muuhun materiaaliin verrattuna. Onneksi olen, ainakin tähän päivään saakka, saanut aina yllin kyllin kovia ja itselle mieluisia pelejä siinä sivussa. Ja uskon saavani myös jatkossa, varsinkin kun alustavaihtoehtoja on niin monia.
Mistä tulikin mieleeni, onhan sulla jo 3DS? Kuulostaa meinaan siltä, että se saattaisi yksin riittää sulle seuraavaksi sukupolveksi. Vahvat suosittelut.
Tämä oikeastaan näkyy vähän joka puolella. Next-Gen huuma ei minusta ole läheskään sitä mitä aikaisempina vuosina. Erityisesti tänä vuonna on noussut konsolien murjominen. Ei mietitä mitä hienoa sieltä voi olla tulossa, vaan heitellään haukkuja joka konsolista. Onhan tätä tietysti aina ollut, mutta tänä päivänä ei näy sitä perinteistä innostusta uudesta sukupolvesta.
Itse veikkaan että nämä on selkeästi väsymisen merkkejä. Jotenkin tuntuu, että vaikka laatu on nykypäivänä parempaa kuin esim. 10 vuotta sitten, niin monipuolisuus on kadonnut tyystin. Nurkan takana on aina se seuraava harmaa FPS tai hiekkalaatikko jota hypetetään viimeiseen asti. Ja kaikissa ammutaan jotain. Monipuolisuus löytyy ainoastaan pienenbudjetin latauspeleistä. Ja en edes tarkoita että pelaamista pitäisi keksiä uusiksi, mutta jotain jossa ei tarvitse katsoa ruutua piipun vartta pitkin tai samoilla "kaupungissa joka on yhteensä lontoon, new yorkin ja tokion kokoinen ja kaikille voi jutella ja kaikki voi hakata".
Hyvin sanottu siellä. Oma elämäntilanne toki vaikuttaa asiaan, mutta ei mulla tällä hetkellä ole juurikaan intoa siirtyä seuraavaan konsolisukupolveen. Liekö vika pelaajassa vai yllämainituissa seikoissa, mutta mun tekisi enemmänkin mieli hankkia ps2, ja rueta pelailemaan sen ajan pelejä. Ps4:ssä kiinnostavinta on uusittu ohjain, jota pitää päästä jossain välissä testailemaan, siinä suurin kiinnostuksen aiheeni uudesta sukupolvesta.
Kuten migge sanoi, nykyään julkaisut vaan tuppaavat olemaan tällaisia. Ekan päivän ostaja on todennäköisesti teknofiili ja tietää mihin on ryhtymässä. Tai sit sille riittää CoD hyväksi toviksi. Kellekään ei kuitenkaan homman nimi pitäisi tulla yllätyksenä, ja siksi minustakin julkaisu toisen perään pettyminen tuntuu hassulta.
Muutenkaan en kyllä viitsi nykypelitarjonnasta masentua. Tämä pelkkää-FPSää-mantra alkaa olla aika nähty, kun fakta on, että tarjolla on NIIN paljon muutakin. Jopa monen A:n peleissä tarjoillaan helmiä ja omaperäisyyttä, mutta kukapa itsensä niihin rajaa. Indie-puolella kukkii juuri se vanhojen hyvien aikojen henki, eli jos sitä kaipaa, niin apajat ovat loputtomat. Sen lisäksi, että se retroilukin on ihan oikeasti validi vaihtoehto ja varmistaa, ettei tämän maailman hyviä pelejä ole mahdollista ehtiä kaikkia nauttia.
Just nyt haluttaisi todella paljon hypätä julkaisujunan kyytiin, tietäen ihan täysin että aluksi kyyti on rauhallisempaa. Ikinä ei olekaan tullut ostettua minkään konsolin ekaa iteraatiota julkaisussa, ja ehdin jo fiilistellä että nyt on se hetki. Tässä sukupolvessa (pitää oottaa julkaisuun ennen kuin voi alkaa puhumaan edellisestä :b) on kuitenkin sen verran paljon kovaa pelattavaa vielä jäljellä, että ei viitsi kiirehtiä. Plus 3DS tunkee aikavarkauslonkeronsa myös tuonne olkkarin puolelle todella vahvasti juuri nyt. Sijoitan siis mieluummin veronpalautuksia tänä vuonna muuhun - tai pistän vaan jemmaan - ja palaan asiaan hieman myöhemmin. Siistiä silti elää messissä muiden fiilistelyissä ja unboxauksissa. Siis niiden, jotka osaavat oikeasti nauttia hankinnastaan, kuten siitä kuuluu.
EDIT. Hoho, postin pointti liittyi sitten vain osittain lainattuihin teksteihin. Oh well. Viniä suosittelen ihan reippaasti kuuntelemaan omia fiiliksiä. Jos ei napostele, niin jätä hommaamatta hyvällä omalla tunnolla. Jos PS2-pelit kiinnostavat, niin totta hemmetissä hommaat konsolin ja nautit siitä täysillä. Itsekin sain aikanaan kummalliseen peliähkymasennukseeni apua siitä, että palasin SNES-pelien pariin hyväksi toviksi. Kuin olisi F5:sta painanut.
Tunnistan itsessäni myös sen kaverin, joka yksin ollessaan täyttää aikaa netin selailulla. Toisaalta suurin osa siitäkin ajasta on bussi- tai lähijunamatkoja, joista on kehkeytynyt vähän sellaista oman rentoutumisen aikaa netin, YouTuben tai 3DS:n parissa. Sosiaalisissa tilanteissa ja kesken keskusteluiden en kuitenkaan onneksi tunne puhelintutinoita, vaan keskityn hetkeen.
Mut tottahan se on, että kaikkeen tottuu. Modernit puhelimet ovat loistavia työkaluja ja tuovat arkielämään niin paljon sujuvuutta. Silloin tällöin tekee kuitenkin hyvää, jos saa/joutuu olemaan tovin ilman älyluuria. Pidemmät trooppiset reissut ovat itselle sellaisia, joilta jätän suosiolla paremman puhelimen pois ja nappaan mukaan vanhan E51:n. Ei tarvitse pelätä pudotteluja tai kosteutta, ja voi oikeasti täysillä nauttia elämästä.
Makeinta tähän mennessä oli ehkä se, kun otin lokaalia battlea kotimatkalla lähijunassa. Fiilis on aika siisti kun tietää, että joku täysin tuntematon istuu mahdollisesti hyvinkin lähellä antamassa mun pokemoneille runtua.
Joo, itse juna-asemalla otin myös matsia jonkun täysin tuntemattoman kanssa. Junassa oli myös huvittavaa kun joka toisessa penkissä joku tyyppi istui 3DS:n kanssa pelaamassa Pokemonia. Tuli ainakin street passeja. Harmi ettei tässä pelistä niistä ole juuri hyötyä.
Kannattaa muutent osiaan rekisteröidä se oma kasetti sinne pokemon.gl:ään. Näet sieltä omat achiementit pelistä ja voi ostaa pokemaileilla tavaroita. Pokemaileja saa kun vaihtelee pelaajien kanssa pokeja. Ostin just Rare candyja sieltä peliini yli 50kpl, mikä nopeuttaa entisestään Pokemonien kasvattelua. Riittää että säätää EV:t yms. kuntoon ja levelittää sekunnissa noilla karkeilla.
Joo, street passeissa on kyllä trendi näkyvissä: lähes jokainen vastaantulija on pelannut viimeksi Pokemonia. Tai sitten System Settingsiä.
Pitääpä tsekkaa tuo rekkaus, en tiennytkään että siellä voi hyödyntää pokemaileja. Niitä onkin jo vino pino.
Itsellä lasissa noin 60 tuntia ja Champion kellistyi juuri. Vähän hassu osahan tämä on siinä mielessä, ettei tarinan pelaaminen ole haastanut kertaakaan, mutta onneksi tuo nettipuoli ja pelin pelaamisen yleinen miellyttävyys ovat sitä luokkaa, että fokuksen voi huoletta heittää muualle. Mullakin on tuo PW vienyt tunteja Poksulta, mutta tasaiseen tahtiin olen silti tämänkin pelin pariin palannut. Toistaiseksi on vain yksi tiimi tikkiin treenattuna, eikä sitä ole mietitty sen enempää kuin että lempparielukat matkan varrelta mukaan. On siellä jo hyvän taktiikan varaa ja vahvoja kykyjä, mutta mitenkään optimista ei varmasti voida puhua. Joitakin mielenkiintoisia pokemoneja on sivussa jemmassa, eli toista pidemmälle mietittyä porukkaa voisi alkaa koulimaan. Lisäksi keräily ja treidaus kiinnostaa edelleen.
Makeinta tähän mennessä oli ehkä se, kun otin lokaalia battlea kotimatkalla lähijunassa. Fiilis on aika siisti kun tietää, että joku täysin tuntematon istuu mahdollisesti hyvinkin lähellä antamassa mun pokemoneille runtua.
Työntekijän palkka taas määräytyy osittain sen mukaan miten työntekijä itse itsensä hinnoittelee - jos mielestäsi ansaitsisit parempaa palkkaa, pyydä palkankorotusta tai vaihda työpaikkaa. Jotta palkkaus olisi yritykselle kannattava, tulee kuitenkin yrityksen saama hyöty olla välillisesti tai välittömästi suurempi kuin työntekijästä aiheutuvat kulut. Tätä pohdin ainaki itse välillä, kun koitan miettiä omia palkkatoiveita.
Itsensä hinnoittelu on kyllä ajoittain todella haastavaa. Varsinkin taidealoilla, joilla itsekin olen toistaiseksi pääasiassa työni tehnyt. Minkäänlaisia ohjepalkkoja ei oikein ole - tai jos on, ovat ne suuntaan tai toiseen täysin epärealistisia - eikä esimerkiksi katutanssilajien opettajaksi voi tässä maassa edes kouluttautua. Lähin tutkintomahdollisuus on Ruotsissa. Palkkojen vaihtelut työnantajasta riippuen ovat siis todella suuria, ja liksa on pääasiassa kiinni omasta pokasta, näkyvyydestä, kisamenestyksistä ja työkokemuksesta. Toki kokemus on iso juttu kaikkialla, mutta esimerkiksi tekniikan alalla säädökset ja tutkinnot tasapäistävät hommaa edes hieman.
Perus opetusduunista nyt on onneksi vuosien kokemuksella hyvä haju, että millä asteikolla itsensä hinnoittelee. Jokaisen keikkaluontoisen jutun joutuu kuitenkin aina miettimään erikseen, paljolti juuri työnantajan rahkeista riippuen. Hirveää tasapainottelua, että ei menisi ryöstöhinnalla mutta ei myöskään hinnoittelisi itseään ihan hyvästä keikasta ulos. IT-alan duunit taas ovat toistaiseksi ilahduttavan helppoja, kun näin opiskelun ollessa kesken ja työkokemuksen ollessa tosi vähäistä, ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin osoittaa TEKin harkkapalkkataulukosta oikeaa riviä ja jatkaa harjoittelua. Vaan eiköhän sekin mene hankalammaksi itsensä arvottamiseksi, jos/kun saa täysipäiväisen duunin ja valmistuu.
Itse näen nämä asiat niin, että mieluummin ottaa riskin suuntaan ja toiseen kohutun leffan kanssa kuin tasaista meh-numeroa poimivan leffan kanssa. Gravitysta tuntuu olevan liikkeellä tasan kahdenlaisia mielipiteitä: parasta ikinä ja hirveää kuraa. Jotain mielenkiintoista siellä siis selkeästi tapahtuu, minkä vuoksi annan elokuvalle enemmän kuin mielelläni mahdollisuuden. Lisäksi leffan traileri oli pitkästä aikaa lyhyt ja ytimekäs, ja päätinkin jo ensinäkemällä, että tämä tullaan teatterissa katsomaan.
Myös uutta Hobittia pukkaa pian. Ekan osan katsoin ensi-illassa kaikilla teknisillä krumeluureilla ja vaikka uhkailin, en lopulta saanut aikaiseksi simppelimmän version tsekkausta vertailun vuoksi. Kakkosen ajattelin siis katsoa perinteisesti 2D:nä. Oletan, että leffasarja on loppuunsa kuitenkin nautittavampi siinä muodossa, vaikka HFR-versio olikin mielenkiintoista todistaa omin silmin.
Itsekin viihdyn tän ketjun parissa taas ihan järkyttävän hyvin. Lisää vettä myllyyn! Villejä lappuja kehiin!
(Itse olen nostanut pelitililtä rahat pois, enkä aijo kyllä toistaiseksi heittää lisää, ellei jotain boonustarjousta taas satu eteen. Sillä pyöriteltiin monet pelit viimeksi.)
Pääsinpäs junaongelmista huolimatta liikkeelle, eli Expoille lomps. Jostain klo 14 eteenpäin pari kolme tuntia mestoilla. Saa tulla PS4-jonossa vetämään hihasta.
Tällä hetkellä vituttaa veturinkuljettajien laiton työnseisaus. Vaikeuttaa työmatkoja, mutta täytyy nyt miettiä jääkö tämän takia Digiexpoilut väliin.
Seconded. Oli tosiaan huomiseksi palaveria ja treeniä aamuun sovittuna Helsingissä, ja siitä oli tarkoitus loikkaa expoille. Pahalta näyttää, varsinkin kun uskomattomalla munkilla kihlatun auto on sekin parhaillaan huollossa. Ei jää seutualueen ulkopuolella asuvalle paljoa aseita.
Ei. En tiiä ymmärsitkö tuon nyt ihan oikein. Plus mahdollistaa ainoastaan sen että konsoli lataa pätsit myös valmiustilassa. Kuten nykygenissä, vaatii esim nettipelien pelaaminen uuden pätsin asennusta, jota ei luonnollisesti voi asentaa samaan aikaan kun peli on käynnissä. Pätsin voi kuitenkin ladata vaikka peli olisi kesken.
Siis siinähän lukee näin: Will users have the option of setting the frequency and timings of ... installs? No.
Eihän tuo varmaan kesken pelin mitään tee (tosin en tästäkään yllättyisi), mutta jos tuon nyt ymmärsin oikein, kaikki tapahtuu taustalla, ilman käyttäjän valintaa. Voi tietysti olla että se tapahtuu kuten nykyään, eli laite aina kysyy asennetaanko nyt. Tuo ei vain anna sellaista kuvaa.
Menee minusta vähän rivien välistä lukemisen puolelle. Kaikkialla muualla puhutaan aina mahdollisuudesta/kyvystä (ability) asentaa päivityksiä taustalla tahi automaattisesti. Lisäksi noissa toki sanotaan suoraan, että konsoli voi ladata pelin aikana päivityksiä, mutta asennuksen ajaksi peli on suljettava. Kun tähän päälle vain PS+-jäsenten konsolit voivat asentaa päivityksiä konsolin ollessa suljettuna, niin eipä noita paljoa salaa asennella. Eiköhän niistä siis saa edelleen halutessaan kieltäytyä.
Jos halutaan tehdä paniikkipäätelmiä pelkästään näiden tekstien perusteella, niin luetaanpa nyt edes kaikki data.
Näyttäisi vähän siltä, että itselläkin olisi tsäänssi käydä perjantaina päivällä pyörähtämässä. Aamupalaveri Helsingissä ja loppupäivä vapaata, niin samahan tuonne on lienee siitä siirtyä.
Väärin sijoiteltuja tatteja voi kompensoida hyvillä kahvoilla, jotka näyttäisi olevan tässä iteraatiossa huomattavasti paremmat kuin järkyttävässä PS3 -ohjaimessa. Myöskin tattien jäykkyyttä on lisätty, joten eiköhän tuolla pärjää.
Jep, kyllä tuo muotoilultaan (koko, kahvat, tattien koveruus) vaikuttaisi olevan paljon edeltäjäänsä miellyttävämpi. Bonuksena tatit on edelleen sijoiteltu loistavasti, joten ongelmia ei varmasti tule.
Aikanaan tuli itselläkin uhottua, että nyt hommataan konsoli julkaisussa, mutta en taida kyllä viitsiä. Pakko-ostoksia ei tosiaan pelipuolella vielä ole - vaikka toki sieltä pelattavaa löytyisi - ja ennen kaikkea muuta pelattavaa on vain niin paljon. Kikkailen mieluummin ihan rauhassa PS3:n vaiheessa olevat pelit ja missatut helmet pois, sekä panostan hieman myös retropelaamiseen. Ensi vuoden aikana tai viimeistään kun ekaa slimmiä pukataan ulos, alkaa konsolin osto olla ajankohtainen. Fiiliksellä mennään, eli voi tulla aiemmin tai myöhemmin. Mutta ei vielä tänä vuonna.
Eka keissin läpäisseenä voin kyllä jo todeta että taattua AA-kamaa tämä toden totta on. 3D modelit tuovat elävyyttä oikeuskäsittelyihin kun kamera pyörii ja zoomailee joka suuntiin. Musat ei oikeen vielä oo iskenyt samalla tavalla mitä aikaisemmissa osissa. Animaatiot rokkaa, tykkään varsinkin Phoenixin uudesta hikoiluanimaatiosta, se tuska on käsinkosketeltavaa. :D Ei kai se auta kun starttailla toka keissiä ja tutustumaan miten nuo tutkimisosuudet toimii.
Sama täällä, toista keissiä aloittelin tänään. Peli näyttää tosiaan upealta ja animaatiot ovat niin eläväisiä, että. Varsinkin Athenen ilmeilyä katsoisin koko päivän. Sulin ihan täysin siihen noloon hiusten silitykseen ja "oliko musta edes vähän apua" -lainiin. Myöskään rikollisten meltdowneista ei näytä jäävän eeppisyyttä puuttumaan. Ja ne anime-cutscenet. <3 Musapuolen heräilyä sen sijaan venaillaan täälläkin. Vanhat biisit kuulostavat aika pitkälle paremmilta kuin koskaan, ja parhauden kyyneliltä ei vältytä, mutta uudet hitit antavat vielä odottaa itseään. Lobby-teema oli makeen jännittynyt, mutta oikeussali- ja voitto-teemat eivät herätelleet oikein mitään tunteita. Uusi, traileristakin tuttu objection-teema on kyllä ihan siisti.
Stoorillisesti ei toki olla päästyy vielä alkuunkaan, mutta kotoisa olo tämän parissa on. Insiderit lentää ja dialogi huvittaa.
Kuuleman mukaan leijonanosa pelistä koetaan Athenen ja Apollon vinkkelistä, mikä ei kyllä haittaa mua. Opin mielelläni hahmoista lisää, kunhan saan silloin tällöin nauttia myös Phoenixin parhaudesta.
Kyllä vain, juuri valmistui lataus! Olin vieläpä näköjään laittanut jonain parempana päivänä eShop-tilille kolmisenkymppiä ylimääräistä, eli tässä hetkessä peli tuntui ilmaiselta. :b Passaa.
Tunnin verran pitää vielä painaa kouluhommia, mutta sen jälkeen asetun sohvan nurkkaan ja korkkaan pelin. Saa nähdä milloin malttaa tänään mennä nukkumaan.
Makeita pokemoneja on kyllä ihan liikaa. Koko ajan saa olla fiilistelemässä, että entä jos ottaisikin tämän uuden treenin alle. Kuusi slottia riitä mihinkään. Ehdottomasti parasta on juuri se, ettei tarkkaan tiedä, minkälaisia kavereita näistä kasvaa. Elämme jännnittäviä aikoja ystävä hyvä!
Tämä on kyllä niin totta. Olen tosin tällä hetkellä menossa nostalgisella RBY-tiimillä eteenpäin. Uuden ruohostartterinkin heitin mäkeen, kun alkoi tulla niin paljon muuta kivaa vastaan. Neljä slottia kylläkin vasta käytetty, joten ehkä noihin pariin muuhun pitää yrittää uudempaakin valita. >_>
Mulla on taas täysin tuoretta verta koko setti, lukuunottamatta Pikachua (nyt jo Raichu), joka oli pakko ottaa nostalgiapäissään ekoista puskista mukaan. Mähän en siis ole pelannut Black/White-sukupolvea ollenkaan, eli mulle niistäkin mukaan lähteneet poket ovat uusia tuttavuuksia. Pikkuhiljaa alkaisi ehkä lemppari-party olla kasassa, porukassa on siistejä tapauksia ja ihan okei balanssi.
Salibadgeja on kai neljä, ja tunteja veikkaisin 30-40 olevan lasissa. Ei tullut katsottua tarkkaa määrää tänä aamuna, kun viimeksi pelasin. Jotain taikaa tässä kyllä on, aika vaan juoksee ja kouluhommat ovat ihan toissijaisia just nyt. Enkä edes uskalla ajatella mitä torstaina tapahtuu, kun tähän kilahtaa uusi Phoenix Wright rinnalle. Jotakin akselilla taivaan repeäminen ja viikon omaloma sen täytynee olla.
Shinyjä näkee keskimäärin yhden per ihmisen elinkaari
No huh, se oli sit siinä tältä elämältä. :b Ei vaan, muistan itse asiassa nähneeni jonkun kaverin itkutuulettavan shiny Ponytaa YouTubessa. Kai se sitten on aika pieni todennäköisyys, että noita sattuu kohdalle.
Nyt sit vielä Pokerus-tartunta päälle, niin voi jäädä eläkkeelle.
Jaa, tuli sitten erään horden mukana Shiny Hoppip, jonka toki pyydystin. Näistä ei vissiin ole muuta iloa kuin että ovat harvinaisia? Enkä toki edes tiedä, kuinka harvinainen sattuma ko. poksu shinyna on. Eniveis, silti piristävää kun jotain vähän erikoista sattuu.
Makeita pokemoneja on kyllä ihan liikaa. Koko ajan saa olla fiilistelemässä, että entä jos ottaisikin tämän uuden treenin alle. Kuusi slottia riitä mihinkään. Ehdottomasti parasta on juuri se, ettei tarkkaan tiedä, minkälaisia kavereita näistä kasvaa. Elämme jännnittäviä aikoja ystävä hyvä!
Perkele teidän kanssa. Ei kestänyt pää enää, joten piti eilen käydä koulumatkalla nappaamassa X mukaan. Kuusi tuntia tahkosin itse eilisen aikana, ja nyt taas aamusta tunnin pari ennen kampukselle lähtöä. Uudet pokemonit ovat mielenkiintoisia, vanhoja on kiva nähdä pitkästä aikaa, musat rokkailee ja pelaaminen maistuu. Nettipeliominaisuudet ovat tosiaan erittäin näppäriä, vaikkakin yhtään battlea en ole vielä ehtinyt koittaa, vain treidauksia. Mistä puheenollen, Wonder Trade, huikeaa settiä. Heti ekalla kokeilulla tuli mainio Sandile, jota olenkin rokkaillut siitä lähtien. Sen jälkeen homma palasi odotetuille uomilleen, eli vaihdoissa napsui vain alkupään peruspokeja, kulminoituen viimein levelin 1 Dunsparceen. Oli niin trolli, että nauratti. Toki laitoin vahingon kiertämään ja pistin kaverin vielä kerran vaihtoon. Ei kait siinä, joku japsi pisti paluupostissa tulemaan levelin 34 Lucarion. Omat pokemonit siis 12-18-levelisiä tässä vaiheessa. Ei pysty käyttään, on niin OP, mutta hyvä pitää tallessa pahan päivän varalle.
Yksi sali vasta takana ja Route 5:llä kikkailen nyt. Ihan hyvin saanut oikean pelin lisäksi oheistoimintoihinkin menemään aikaa. Eilen tein epähuomiossa PR-videota tunnin. Tuli eeppinen.
Edit: Harkitsin jo hetken, mutta päätin sitten skipata. Puhelimen vaihto houkuttelisi näin 2,5 vuoden jälkeen, mutta eipä tuossa S2:ssa ole mitään vikaa, hieman naarmuuntunutta ulkokuorta lukuunottamatta. Eikä tuo S4 Mini tuo tarpeeksi lisää uutta, kun kamerakin on sama.
Eikö tuo S4 mini ole muiden mielestä pienoinen huijaus? 540x960 reso (256 ppi), 1,5GB RAM, dual-core, 8.0 mpxl,... Lähempänä S3:sta kuin normi S4:sta, osin jopa huonompi kuin S3. Tuohon hintaan tietty jo jollain tavalla perusteltu, mutta... ei siitä nyt ostamisen arvoista saa oikein millään. 4,3" näyttö on ainoa plussa.
Ei ehkä ihan noin voi kärjistää. Kaikki eivät kuitenkaan hae puhelimeltaan mahdollisimman suurta ppi -lukua tai muita mahdollisimman suuria megakikkeli -lukuja. Oikeastaan ei tule ihan heti mieleen toista tämän tasoista kolmensadaneuron puhelinta tässä kokoluokassa.
Todellakin, menee tuo versiohämmennysitku jo vähän pitkälle. Mulle oli ainakin alusta asti selvää, että S4 Minillä on omat speksinsä. Samoin kuin Activella ja muilla. Samsung on julkaissut sarjan lippulaivan johdannaisia, jotka designinsa puolesta jatkavat yhtenäistä tyyliä, mutta jotka on muuten suunniteltu spesifeihin tarpeisiin. Nimeämispolitiikka ei voisi olla selkeämpi, mutta toki joku pystyy hämmentymään kaikesta.
Mitä Miniin itseensä tulee, niin onhan se helposti kovin luuri tuossa hintaluokassa. Plus tämän kaiken-ei-sittenkään-tartte-olla-isoa-aallon edelläkävijöitä. Ensimmäinen higher mid range -puhelin, jota ei ole nerffattu ihan toivottomaksi, kuten vaikkapa aiemmat S Minit. Vuoden kulttuuriteko puhelinrintamalla, sanoisin.
Lonesome Doven isohkon DVD-boksin myin pois ja hommasin sleekin blunkan tilalle. Täkäläisessä BD-julkaisussa on laitettu samaan sarjaan kaikki Lonesome Dove osat, ja ne on numeroitu kansiin tapahtumien kronologisessa järjestyksessä. Tämä johti siihen, että tämä paras ja alkuperäinen setti olis jotain Book II tai III, mikä olisi näyttänyt yksin hyllyssä tosi hassulta. Onneksi jenkkien versiossa oli sekä annettu sarjalle oikeutta jättämällä moinen hömppä pois että jätetty raina aluekoodittomaksi. Amazonin tuontileffa oli siis pakkohankinta. Katson juuri sarjaa läpi pitkästä aikaa, ja onhan tämä edelleen yksi kovimpia westernejä koskaan. Ajaton klassikko.
Lisäksi koriin heitin 500 Days of Summerin, joka on mitä mainioin draamakomedia freshillä ja omaleimaisella otteella, sekä niin pitkään ostoslistalla olleen High Fidelityn.
Oussit, Revengeance lähtee ainakin lataukseen. Ei ole peliä viitsinyt lyhyytensä vuoksi ostaa, mutta nyt maistuu varmasti. Vielä kun Stranger's Wrath olisikin PS3-versio, niin kiittäisin. Sekin on ollut pitkään missattujen helmien listalla.
Äääää, menee sekä kandikiireiden, pelikiireiden ja rahatilanteen vuoksi Poksun ostaminen ensi kuulle, mutta voi jummi kun tekisi mieli päästä hakkaamaan. Heräsi jostain ihan hirveät pokeniksat, kun ei tosiaan ole taas aikoihin syventynyt mihinkään sarjan osaan. Pelin hehkuttaminen täällä ei yllättäen auta tilannetta.
Alfonso Cuarón Gravity saattaisi hyvinkin olla yksi 2000-luvun mestariteoksista. Näin ainakin vois päätellä, kun lukee arvosteluja elokuvasta: Metacritic 96 & Rottentomatoes 98%.
Teaseri vaikutti minut jo aikaa sitten, että filkka on nähtävä, mutta noin kovaa haippia en silti odottanut. Jännä nähdä, mihin leffasta on.
Pokemon Y lähti tilaukseen. Viikon päästä otto numero 7 jo tätä nannaa suurella mielenkiinnolla odottaen miten pelin laatuun vaikuttaa siirtyminen uudenlaiseen 3D-maailmaan.
Ah, hyvä kun tuli puheeksi. Olinkin jo unohtanut, että tämäkin on tulossa. Tilaukseen lähtee jompi kumpi versio taatusti. (X kuulostaa siistimmältä.) 3D-tyyli alkaa sopia jo mukavasti silmään, jossain previkassa läpikäydyt muut uudistukset kuulostivat järkeviltä ja HeartGoldista on sopivasti aikaa. Uusi Poksuseikkailu sopii siis tähän väliin aivan loistavasti.
Sen verran kyllä varmaan himmailen, että pelaan ainakin uuden Phoenix Wrightin pois alta. Ja ehkä DKC Returnsin koittais paketoida jonkinlaiseen loppuun kans. Sen jälkeen voisi sitten antautua tälle.
The Last Of Us on taianomaisin peli ikinä! Ei siis siksi, että se olisi erityisen hyvä. Syy piilee siinä, että vaimo tykkää jostain syystä älyttömästi katsoa, kun pelaan tätä peliä. Se tykkää kyllä zombileffoista, mutta meinasi Last Of Usin olevan liian kuumottava itse pelattavaksi. Pelin seuraamisessa on kuulemma sopiva määrä jännitystä, ja toki tarina kiinnostaa kuumottelun ohella muutenkin. Tämä on nyt johtanut siihen, että mua pyydetään/käsketään harva se päivä telkkarin ääreen pelihommin. Ja sehän käy!
Itse pelistä: pidän kyllä. Parhaimmillaan Last Of Us on juuri silloin, kun se tarjoaa mielenkiintoisen alueen pullollaan vihuja, ja vapaat kädet homman hoitamiseen. Tuolloin pelaaminen on todella riemastuttavaa ja onneksi tätä mallia on tarjolla reilusti. Miljööt ovat vaihtelevia ja todella hyvin toteutettuja, joten niissä seikkailee mielellään. Tunnelma on kohdallaan about koko ajan ja stoori kiinnostaa, paljolti kiitos luontevan dialogin ja hyvin näyteltyjen päähahmojen. Suurimmaksi osaksi peli on siis mainio. Toki joukkoon on pitänyt laittaa myös sitä nappien hakkaamista ja pakollisia räiskintäkohtia, joista en taas nauti niin paljoa. Kun itse kämmää ja joutuu sen takia paukuttelemaan zombilaumaa paniikissa haulikolla naamatauluihin, on se siistiä. Kun aalto toisensa jälkeen vyöryy skriptattuna päälle kun samalla pitäisi olla työntämässä autoa käyntiin, ei se ole siistiä. Vaan kuten sanottua, tylsiä osioita on ainakin toistaiseksi ollut hillitysti, eivätkä ne pääse peliä pilaamaan.
Sitä en tiedä, tarvitseeko tätä koskaan pelata toistamiseen läpi, mutta kertaalleen koen pelin enemmän kuin mielelläni.
Ai niin, lisäksi Rayman Legends paukkui sataprossaisesti läpi tuossa taannoin. Pelin kompliittaaminen ei ollut aivan yhtä haastavaa kuin Originsin aikoinaan, mutta kaikilla muilla alueilla se vetää pidemmän korren. Kenttäsuunnittelu on kultaa, kermaa ja kaikkea hyvää siltä väliltä, musiikit ovat miellyttävämmät, oheistekemistä riittää ja pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Ja palkitsevaa. Ja sujuvaa. Tykkään oikeasti tästä pelistä niin paljon, että ei sanat riitä.
Pari lumien määrässä ja Awesome-tasossa kiinni olevaa trophya - ja niiden mukana viimeinen unlockattava hahmo - puuttuu vielä, eli pidän pelin semisäännöllisessä haastekierrossa ainakin niiden saavuttamiseen asti. Pääasiassa tämä on kuitenkin nyt taputeltu. And it was GOOD.
Näytä kirjoitukset
