Nyt on 2DF täälläkin ja koska mulla on intternet ja ATK niin olen sen verran guru, että hanskaan reitittimeni asetukset (suurin osa maailmassa ilmeisesti ei...) niin pystyn hostaamaankin pelejä, yay! Toimiihan tuo ja on valikkoineen selkeämpi kuin MAME, jossa aikaan tappelin jopa niinkin yksinkertaisen asian kuin näppäinconfigien tallentumisen kanssa... Ihan jees kun tuo GGPO nyt on mun koneella mennyttä kalua, ei vaan lähde niin ei lähde (ja se on siis toiminut mulla aikaisemmin).

2DFighteriin vaan kaikki, itsekin olen siellä pyörinyt viime kesästä asti, kun se pystytettiin. Kaikki muu on paskaa tuohon verrattuna. Tasokin on siinä mielessä hyvä, että kaikki hyvät pelaajat löytyvät 2DF:stä, mutta noboja onkin sitten se 95 sadasta, jonka verran pelaajia yleensä on linjoilla.

Täytynee kattella tuota 2DFighteria sitten kun päivä tästä vähän valkenee. Ja jos 95% on noboja niin kyllähän sinne sitten yksi tämmönen, jonka mielestä Goukin tatsu, srk, SA1 -combon inputtaaminen on kova saavutus, sekaan mahtuu! Ja korjaus, ei kaikki ei ole paskaa tuohon verrattuna, kyllä se kaks jätkää samalla sohvalla on edelleen paras. Ainakin jos toimivuudesta puhutaan, pelin taso sitten on eri asia...

[onstak]

Aggresiivislta shotoilta tunnun ottavan kaikkein pahiten turpaan. Hurricane kickit on inhottavia. Kailleran nettipeliä en vielä kokeillutkaan, jotain pientä prakaamista oli siinä serverilistassa joten siirryin helppouden takia GGPO:seen. Eilen illalla tuli taas pelattua (enimmäkseen brittejä vastaan) ja pari matsia taisin voittaakkin. Metallic sphere spämmäilyllä ja EX tackleilla tosin Jotain Gouki-pelaajaa vastaan otin kaikkein pahiten lättyyn. Pitää alkaa harjoittelemaan nyt vain, että saisi ne Aegikset edes siellä nurkassa hyödyllisesti käytettyä. Treeniä treeniä.
Jos joku sattuu joskus GGPO:seen pelaamaan, niin nimellä onstak olen siellä. Onkos tuolla Kaillerassa jotain hyvää, 3rd strikelle pyhitettyä servua? Jos on, niin pistäkääpäs IP.

Joopa, Kailleran serverilista on toiminut viime aikoina vähän miten sattuu. Itsellänikin se pingaa servereitä, joihin en sitten kuitenkaan saa yhteyttä. MUTTA, kuten sivulauseessa mainitsin niin MAMEn kanssa on mahdollista käyttää ns. P2P-clienttia (en nyt muista mistä löytyy) jolloin mitään servereitä ei pingata tahi valita vaan yhteysikkunassa syötetään suoraan vastustajan IP. Homma toimii niin, että imutettaan se P2P-clientti (joka on siis nimeltään sama kailleraclient.dll) ja pistetään se MAMEn oman clientin tilalle. Voi kuullostaa säätämiseltä mutta on oikeasti aika simppeliä. Itselläni on tallessa molemmat clientit ja vaihdan niitä sen mukaan pelaanko serverillä random-tyyppejä vastaan vai sovinko pelistä kaverin kanssa etukäteen.

Shotoilla on ikävän helppoja hit confirmeja ja kova prioriteetti (jopa sysipaska Sean pystyy c.MK XX superi -settiin). Kenin tatsumaki, jos sen tekee maasta ilman EX:ää on itse asiassa yksi pelin paskimmista speciaaleista... se ei kaada ja on miinuksella OSUMALLA, mikä tarkoittaa sitä, että moni hahmo saa siihen superin taattuna reversalin vaikka syökin sen tatsun (Gouki SA1, Ken SA3...), ainoa turhempi speciaali lienee Dudleyn EX punch + cross, joka on sellainen, että sillä ei ole edes mahdollisuutta mennä läpi (paitsi teoriassa, jos vastus parryy sen lyönnin ja on sen verta tyhmä ettei Ex-flashista tajua, että sieltä tulee Cross Counter perään ja lyö siihen... ja se lyönti on tosiaan pakko parryta, jotta edes ehtisi lyömään siihen Dudleyn cross counteriin...), se lienee jokin aivopieru alunperinkin...

Mikäli pelit kiinnostaa niin voi ottaa erää vaikka heti, vaatimuksena on tosin MAME32 ++ (0.117) ja Kaillera kun se GGPO ei tosiaan meikäläisellä enää jostain syystä toimi (koska se on kaikesta mainostamisesta huolimatta silti vaan beta ja aika paska...) Helpoin tapa saada minut kiinni on IRCnetin ja #taistelupelit -kanava jossa olen aika lailla 24/7 (tai ainakin mun tietokone on, välillä joutuu töissä käymään ja kaikkee muuta). Tämä olisikin ihan jees tapa sopia peleistä, kanavalta löytyy pelaajia ja kun pitää se dll-filu sitten kuitenkin vaihtaa jos halutaan P2P-yhteys. "Kailleranetissä" käytän yleensä nimimerkkiä Shinta[FIN], jos nyt satunnaisesti joskus törmätään.

3S on tosiaan yksi suurimmista ja kauneimmista mättöpeleistä. Itse olen pitäytynyt MAME + Kaillera -yhdistelmässä kun jostain patologisesta syystä GGPO näyttää käynnistyessään nykyään vaan tyhjää ruutua... Kaiken lisäksi Kaillera P2P-clientilla on parempi kuin moni väittää, toimii varsin hyvin kun sopii kaverin kanssa ja käyttää tuota.

Osa varmaankin tietää minut ja muistaa, että peliaikani kuluu pääasiassa juurikin mättögenren parissa. Viime aikoina on tullut 3S:n lisäksi (johon ei nyt Kailleranetistä oikein ole löytynyt seuraa viime viikkoina) hakattua HD Remixia PS3:lla. Yllättävän mukava tuotakin on pelata vaikka onkin "yksinkertaisempi" kuin 3S. Monilla hahmoilla on suunnilleen yksi asia mitä haetaan, heitot ovat jumalattoman tehokkaita edelleen ja kaikilla hahmoilla ei edes ole maasta tehtäviä overheadeja mutta kyllähän tuota pelaa silti. Peliseura vaan on suureksi osaksi lätäkön toisella puolella, jolloin pelin käyttämä "ennustan ja korjaan asioita jälkikäteen" aiheuttaa vähänkin huonommilla yhteyksillä mielenkiintoisia asioita (viimeksi eilen peli päätti perua mun superin superflashin jälkeen -> anti air superia ei tullut -> söin jotain -> hävisin). Tänään pelailin sitten kaverin kanssa ja peli toimi moitteetta.

3S:ssa pelaan pääasiassa Goukilla ja Urienilla mutta silloin kun tulee liian pahasti turpaan niin sorrun toisinaan myös Keniin, jolla aikanaan aloitin pelin opettelun. Urien ei tosiaan ole helpoimmasta päästä mitä tulee oikeisiin Aegis-comboihin ja unblockable setuppeihin mutta jo pelkästään Aegis kulmassa kaadetun vastustajan päälle ja siitä sitten overhead/low -mix up ja edes jotain combon tynkää aiheuttaa sekin jo myhäilyä (ja hermostuttaa vastustajan). Goukissa kiinnostaa shotoksi melkoisen laaja liikevalikoima ja pressure-mahdollisuudet. Damage on myös ihan tajutonta ja combot pääasiassa helposta päästä (moniin muihin verrattuna) ja suht näyttäviäkin (kokeile vaikka kulmassa: dive kick, cl.HP, LK tatsu -> LP srk XX SA1 -> lp srk XX SA1 -> HP srk... menee kaksi mittaria ja viimoiset hitit ei tee enää juurikaan lämää mut on se siisti!). Jos äijä vaan kestäis enemmän lämää ja stunnia niin se olis god tier mutta parempi näin, joutuu vähän miettimään mitä tekee kun virheitä ei saa kauheasti tehdä.

Mitäpä muuta, odotuksen alla on kuumimpana Arcana Heart 2 tällä hetkellä. Ja olihan sieltä tulossa joku SF4 ihan kohta puoliin kans. Sitten pitäis viel saada BlazBlue ja VF5R ja ja... No, eipä täs muuta, tapellaan ku tavataan.

Varsin mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa tuolta löytyy. Arvostelusivustoja on netti täynnä mutta tuolta löytyy, sanotaan nyt vaikkapa yleisempiä (as in "yleiskatsaus", ei "tämä on tavanomainen artikkeli, joka tulee jatkuvasti vastaan netissä"...), katsauksia esimerkiksi pelien vaikeustasoista ja muista "suunnittelufilosofisista" näkökulmista.

Vastavetona heitän pari linkkiä takaisin:

www.sirlin.net
Varsinkin monille mätkintäpelifriikeille tuttu sivusto, jota ylläpitää pelisuunnittelija (ja Street Fighter -veteraani) David Sirlin. Useiden tappelupeliaiheisten artikkelien lisäksi sisältää paljolti myös pelisuunnittelijan näkökulmaa, siitä mitä mikäkin peli on tehnyt oikein tai väärin (mm. mainittuun vaikeustasoon otetaan kantaa ja sun sellaista)

http://hg101.classicgaming.gamespy.com/
Retrospektiivejä ja vähän uudempaakin analyysia kaikenikäisistä klassikoista. Hyvät artikkelit, jotka usein kattavat koko kyseisen pelisarjan, spin-offeineen ja alustakohtaisine eroineen.

3rd Strike on kyllä eräs pelihistorian pitkäikäisimmistä turnauspeleistä. Pelillä on laaja ja aktiivinen pelaajakunta ympäri palloa ja uusia tulee koko ajan lisää. Pelihän löytyy JPN- ja USA-versioina PS2:lle ja PALlina myös Xboxille (Street Fighter Anniversary Collection). Toki emulaattoritkin ovat yksi ratkaisu mutta sitten täytyy jotain kehittää näppäimistön tilalle (tai ei välttämättä mutta...). Hyvä tapa kuitenkin tutustua peliin kun nettipelissä tulee toisinaan vastaan varsin taitaviakin pelaajia ja ainakin peliseuraa löytyy.

SF2-perheen suurin ja kaunein on tosiaan tuo Super Turbo -versio, harmi vaan jos sitä ei VC:stä löydy. PS2:lle ainakin on parikin pelattavaa (eli tarpeeksi tarkkaa) versiota tuosta, joskin kiistatta paras löytyy Capcom Classics Collection 2:lta (suora arcade-rom, pyörii emulaatiolla, versio jota mm. Evolutionissa on käytetty) ja sitä on näkynyt täkäläisissäkin marketeissa ihan kohtuulliseen hintaan. Loppuhuomautuksena vielä, voin sanoa, että SF2-sarjan peleistäkin löytyy opeteltavia jippoja ja tekniikoita ihan siihen pisteeseen asti, että osaan tempuista eivät kaikki kykene vaikka harjoittelisivat eliniän (esim. T.Hawkilla on huonoudestaan huolimatta eräänlainen "auto win" -setuppi, jonka täydellisesti tekemällä T.Hawk voittaa, piste. Älä kysy miten se meni, en muista enkä jaksa kaivaa sitä netin syövereistä) Sitten on toki myös astetta helpompia temppuja, kuten: valitse Old Sagat -> tiger, tiger, tiger... -> win.

Guilty Gear on myös varsin mainio sarja. Itse olen kuitenkin sen verran noobi siinä, etten osaa mitään kauhean syvällistä (neuvoa tai tehdä). Wiin versio AC:sta kuuluu huhujen mukaan olevan jotenkin ryssitty alkuperäiseen nähden mutta siitäkään en sen tarkemmin tiedä. Luulisi sen kuitenkin kaveriporukassa menevän, ellei nyt sitten lähdetä netistä etsimään juuri sen version pahimpia glitchi-temppuja jolloin peliä ei enää jää pelattavaksi. Jää vain temppu.

Mutta joo, ihan varauksetta suosittelen kaikille maailmassa 3rd Strikea. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Selvä merkki siitä, että on aika hankkia uudet kaverit.

Ei vaan vanhat, niitä kun todennäköisemmin kiinnostaa retroilu.

Siis tietenkin pelejä tehdään erilaisille kohderyhmille. Tuskin tätä myyttistä mutta kuitenkin niin yleistä "satunnaispelaajaa" edes koko MGS kiinnostaa. Mikäli ko. henkilön pelitottumuksiin kuuluu vääntää PESsiä tai Tekkeniä perjantai-iltaisin kavereiden kanssa parit setit ennen saunaa niin tuskin peli, joka vaatii tuntikausien syventymistä kerrallaan (ja on vieläpä juonivetoinen ja pelattavuudeltaan keskinkertainen...), on ihan ensimmäisenä hankintalistalla. Se on tehty pelisarjan faneille, jotka sattumoisin ovat myös näitä toisia taruolentoja, eli "tosipelaajia". Samaa sanoin toisaalla DMC:stä, mikäli ei ole aikaa ja halua opetella vaikeaa peliä niin silloin peli ei ole sinua varten.

Itseänihän ei koko MGS kiinnosta ja välidemojen mainostettu "eeppisyys" ei ainakaan mielenkiintoani lisää. Ratkaisu: jätän pelin hommaamatta ja jatkossa pidän siitä turpani kiinni (paitsi jos joskus sorrun kokeilemaan sitä, jolloin tietty mahdollinen "paras ikinä" tai "tiesin et tää on paskaa" -kommentti ilmestyy eetteriin). Pelatkoon, eli katsokoon välikuvia, ne jotka tykkää ja muut pelatkoon muita pelejä.

PS. En tarkoita, etteivätkö PES ja Tekken vaatisi syventymistä. Tosiasia on kuitenkin, että ko. pelit soveltuvat pikaisiin sessioihin paljon paremmin kuin MGS. Tai Final Fantasy...

Itse käväisin hieman extempore eilen yöllä hakemassa omani VPD:stä. Alunperin oli tosiaan suunnitelmissa hakea vasta tänään Verkkiksestä, mutta en voinut itselleni mitään. Piti käydä hakemassa heti kun vain sai. Asiaa ei auttanut se, ettei Verkkiksestä ollut vielä tuolloin tullut vahvistusta tilauksesta, vaikka varastoon oli tullut pelejä jo.

Taisin osua paikalle siinä klo 23:56 ja populaa oli kyllä aika paljon. Paikkaa tunteville voi sanoa, että jono ulottui parhaimmillaan myymälän ovelta Kielotielle asti eli jotain reilu 100 metriä ehkä. Kyllä siinä tunnin sai jonottaa ja kuunnella muiden paskanjauhantaa, mutta siinä klo 01:15 meni GTA sisään koneeseen.

Itsekin noudin omani VPD:n yömyynnistä, tyylikkäästi duuniverkkarit päällä. Mitään ennakkovaraus-sähläystä ja postipekan odottelua jaksa... Kattelin aamulla netistä läpi yömyyntipaikkoja ja Järvenpään (täällä asun) Megaswap ilmoitti nettisivuillaan, että PS3-versioita ei todennäköisesti riitä joten päätinpä koittaa onneani VPD:n kanssa. Iltavuorosta Tuusulasta (pääsin töistä 23.00) huoltoaseman kautta rauhassa Tikkurilaan. Edelläni oli reilut kymmenkunta jamppaa, joten hyvältä näytti. Parit tupakit rauhassa siinä sivussa (ettei terveellisempiä elämäntapoja suosivat hikeenny) ja sitten sävyisästi jonoon. Eipä kauaa mennyt kun omani sain soundtrackin kera. Poistuessa tuota jonoa kyllä oli ihan kivasti.

Ajelin vielä Järvenpäähän päästyäni Megaswapin ohi mutta ei siellä ketään näkynyt (ehkä olivat poistuneet jo). Liike oli kuitenkin vielä auki koska ovi oli avoinna. VPD ilmeisesti kuittasi ihan kivat myynnit, varsin paljon enemmän oli porukkaa liikkeellä kuin San Andreaksen julkaisussa. Sen kävin tosin hakemassa mainitusta Megaswapista niin ihan varma ei voi olla.

Mikäs tässä nyt peli pivossa hengaillessa. On tuota jokunen tunti jo tullut väännettyä mutta vappukiireet duunissa ovat nyt etusijalla. Tänä iltana elämä Liberty Cityssä kuitenkin kutsuu jälleen. Toivonpa vaan, että Pleikkarin nettipeli pelittää edes jotenkuten siedettävästi koska pitäähän sitä tietty jossain välissä kokeilla (jo GTA1:n LAN-sessiot olivat ihan hauskaa viihdettä kun pelialue oli iso eikä ikinä voinut olla varma tuleeko lähestyvä vihollinen urheiluautolla satasta päälle vai kävellen liekinheitin ojossa = raketinheitin käteen vai ei... kas siinä pulma)

Vielä pari viikkoa sitten minulla oli tämmöinen värkki KAIKILLA HERKUILLA!!1!

Nyt toteutin suunnitelmani ja hommasin Sony Ericssonin W880i:n Gigantista.

Pari sataahan tuo maksoi mutta vakiovarustukseen kuuluu gigan muistikortti (Memory Stick Micro, M2) ja ihan kohtuulliset nappikuulokkeet. Parin megapikselin kamerakin löytyy, joskaan eipä tuolle kauheasti käyttöä taida olla (on mulla aikaisemminkin kamerakänny ollut mutta se... *köh* hajosi, enkä muista miten koska olin niin kännissä...)

Tunsinpa itseni tosi nörtiksi kun eräänä päivänä kokeilin mitä laitteistoni tuumaa kun iskin puhelimen USB-kaapelilla kiinni PS3:een... ja hyvinhän tuo toimii. Ei tarvitse edes tietokonetta roinan siirtämiseen kun voi yhdistää USB-kiintolevyn ja puhelimen pleikkariin ja siirtää tiedostot sillä (mulla on mm. levykokoelmani mp3-muodossa tuolla USB-kiintolevyllä). Mikäli giga käy luurissa ahtaaksi niin muistikorttejahan voi ostaa niin paljon ja isoja kuin vain lompakko kestää. Vielä pitäis tutkiskella, että minkämoiset videotiedostot tuo toistaa... (se, että kärsiikö puhelimen näytöltä mitään katsella on toissijaista)

Täältä löytyy Pro Logue ja voisin jopa puolivakavissani osallistua mahdolliseen time trial -kisailuun. Olen kyllä toistaiseksi padman ja mieluiten ajaisin automaatilla, mikäli se sallitaan. Muista ajoavuista olen jo oppinut luopumaan. Ja koska olen tyhmä niin enpä tajunnutkaan, että PS3-aikakautena on hyvinkin helppoa hakea netistä valmiit pelitallenteet... toisaalta, enpä taida viitsiä muutenkaan mutta katellaan sitten kun rata/asetukset/auto on päätetty.

Pistin privaa.

[Viewtiful Joe (PS2)]

Viimeisimpiä hankintoja parin viime viikon ajalta (ehkä vähän pidemmältäkin). Pikaiset analyysit höysteenä:

Viewtiful Joe (PS2)
Hankin tämän kun olen pelistä kuullut pääasiassa hyvää (eli se on hyvä peli) ja kiinnostavaa (eli se on haastavahko), joten pitihän se katsastaa. Hauska peli kyllä ja vihollisten ja ohjusten ynnä muun sälän potkiminen huitun tuuttiin on viihdyttävää. Se haastekin löytyi, liekehtivään leijonaan on pelini toistaiseksi katkennut.

The Mark of Kri (PS2)
Peli on jäänyt vähän muiden jalkoihin mutta ihan kelpo mättöseikkailua se silti on. Totetus on jopa hieman omaperäinen grafiikkatyyleineen ja taistelumekaniikkoineen. Pitäisi jaksaa jatkaa tätäkin.

Heavenly Sword (PS3)
Tulihan tämäkin viimein hankittua ja kyllähän ihan viihdyttävästä pelistä on kyse. Demo tiputti aikanaan kiinnostuskäyrän melko alas mutta lopullinen tuote osoittautui pelättyä paremmaksi. Ei tästä täyttä hintaa olisi viitsinyt maksaa eikä peli uudelleenpeluuarvoltaan tai taistelu- ja pelimekaniikoiltaan pääse lähellekään "hack 'n slashien" kuninkaita, DMC:tä ja Ninja Gaidenia. Tuotantoarvot ovat kuitenkin kohdillaan ja lyhyehkö peli sisältää loppujen lopuksi jopa yllättävän paljon vaihtelua. Vihollisten ampuminen raketinheittimellä, tykillä ja jousipyssyllä on melkoisen hauskaa ja seuraavaksi hakataankin jo käsikähmässä satoja vihollisia. Huimaa. Peli on jo kunniakkaasti läpi ja aloitinpa jopa uuden kierroksenkin jo.

Gran Turismo 5 Prologue (PS3)
Tämä tarttui mukaan "hetken mielijohteesta", eli tarkoitus ei ollut tähän tuhlata rahaa mutta kun varsinainen GT5 tulee sitten joskus jouluksi 2010 ja olen edellisiä osia PS2:lla hakannut innoissani niin harkintakyky petti. Peli on ihan jees vaikkei varsinaisesti kokonainen tuote olekaan. Muistan kuitenkin aikanaan kun kolmen radan ja kahden auton valikoima kirvoitti "paras rallipeli ikinässä!" -huudahduksia pelijournojen keskuudessa (Sega Rally), joten GT5P:n tarjoama 71 autoa ja kuusi rataa (+muutama variaatio ja reverset) ei hintaansa nähden tunnu enää niin pahalta. Yksi narinan aihe on kuitenkin pelin asennus ja päivitys... voi elämä kun ihmiset jaksoivat reilu kuukausi takaperin valittaa DMC4:n parinkymmenen minuutin asennuksesta... Minulla meni tunti ennen kuin pääsin Gran Turismoa pelaamaan alkaen siitä kun aloitin pelin asennuksen. Asennuksen jälkeen peli tahtoi päivitystä (ok, sitä ei olis tarvinnut välttämättä tehdä) ja tämä kestikin sitten nelisenkymmentä minuuttia tuohon asennuksen päälle. Loppujen lopuksi pieni narina kun ei sitä tarvitse kuin kerran tehdä (ja toisen kerran sitten kun Shinta vaihtaa PS3:een isomman kiintolevyn). Pelistä vielä sen verran, että se on Gran Turismo. Tuo riittänee monille perusteluksi odottaa GT5:sta.

Meteos (DS)
Löytyi paikallisen Prisman alekorista 15 euron hintaan. Juuri tälläistä puzzlepeliä olen pitkään kaivannutkin käsikonsolilleni. Meteosin pelipakettia olen hipelöinyt kaupassa jo monta kertaa mutta DS-pelitkin ovat aika hintavia, jos uutena ostaa. Nyt tämä sitten löytyi. Kauhean paljoa en peliä ole vielä pelannut (noin 10 tuntia) mutta mahtava puzzlepaketti on silti kyseessä. Kentät ovat vaihtelevia ja vaativat hieman eri taktiikoita, Star Tripin ("kampanjamoodi") eri loppukuvat ovat ratkiriemukkaita ja avattavaa sälää on varsin paljon. Jokainen lyhytkin sessio on hyödyksi uusien planeettojen tai vaikka musakappaleiden unlockkausta silmällä pitäen. Nerokasta ja hauskaa.

Listan jatkona on vielä Killer7 (PS2), Shadow of the Colossus (PS2) ja Street Fighter Anniversary Collection (Xbox). Killer ja Colossus ovat jääneet pikaisen kokeilun asteelle ja SF nyt on vanha tuttu, jonka hommasin siksi, että voimme kaverilla pelata sitä XO:lla ja siksi kun en peliä varsinaisesti vielä omista (vaikka minulla onkin 3rd Strikesta waret PS2:lle ja CPS3:lle...)

[Odin Sphere]

Osaakos joku sanoa tuommoisesta pelistä juuta tai jaata kuin Odin Sphere?

Jokin 2D-mättö jonkinmoisilla ropemausteilla?

Juuh juurikin semmoinen se on. Itselläni "on" jenkkiversio ja tykkään kovastikin (vaikka sen pelaaminen onkin aika alkutekijöissään muiden kiireiden, eli muiden pelien, takia). Toistoa peli kieltämättä sisältää ja taistelusysteemi kallistuu yksinkertaisen suuntaan. Pientä lisämaustetta tuovat muutama hassu taika, joita voi paiskoa kun manaa riittää (toistosta puheen ollen, pelin kaikki pelattavat hahmot omaavat tasan samat taikaskillit, ne vain opitaan eri järjestyksessä).

Mikäli pääsee yli siitä, että perussysteemi on sangen yksinkertainen niin tarjolla on näyttävä brawleri suhteellisen tiukalla haasteella. Alussa pelaajaa paiskotaan tukka edellä tantereeseen vähän väliä mutta kun oppii vihollisten liikearsenaalit ja pysyy vauhdissa sen verran mukana, että ehtii vilkuilla yläkulman tutkanäyttöä tarpeeksi tiuhaan niin kyllä se siitä. Aluksi eräskin vihollistyyppi pisti minut pilkkeiksi syöksymällä päin ties kuinka kaukaa ruudun ulkopuolelta (tämä rynniminen vie tuossa vaiheessa peliä suunnilleen kaiken elinvoiman, jos ei ole harrastanut grindaamista). Mainittu tutka kuitenkin näyttää melkein koko kentän kerrallaan ja vihollisten siluettikuvat kertovat aivan kaiken mitä ne ovat tekemässä, jopa heidän heittämänsä projektiilit näkyvät olivat he sitten kuinka kaukana tahansa (melkein, on siinä pieni sokea kohta jos olet liian kaukana). Haaste tulee siis siitä, että virheitä ei kauheasti sallita mutta peli on kuitenkin reilua ja kaiken voi oppia väistämään ja tutka auttaa paljon.

Pelin esinesysteemi mahdollistaa kaikennäköistä tavaroiden yhdistelemisestä (alkemia) parantavia hedelmiä tuottavien kasvien kasvattamiseen. Hauskana yksityiskohtana hahmon iskuteho kasvaa taistelemalla mutta kestävyys (hit pointsit) kasvaa syömällä.

Kyseessä on siis ulkonäöllä ja haasteella ratsastava 2d-brawleri mutta minun silmissäni se jää selkeästi positiiviseksi kokemukseksi. Kuuleman mukaan myös PAL-versio sisältää japaninkielisen ääniraidan, mistä iso plussa. Itselläni on harkinnassa myös PAL-version hommaaminen ihan sen takia kun peli ylipäätään julkaistiin täällä. Moista täytyy tukea.

Ei. Viesteissä ei voi olla mitä tahansa. Suosittelen lukemaan foorumin säännöt ennen postailua.

Voipas. Suosittelen irrottamaan käsitteen "viesti" "Pelaajalaudalle kirjoitetusta viestistä". Näköjään et kykene käsittämään...

Viestit pyritään yleensä perustelemaan?

Ei. Viestejä ei oletusarvoisesti tarvitse perustella, koska "viesti" voi sisältää mitä tahansa. Ja jos mua ei Wiin pelivalikoima kauheasti nappaa niin onko se joltain muulta pois kuin minulta? (Se "viestin perustelu" oli sitten tuossa. Kykenetkö käsittämään?)

Eikö Super Rape Bros kiinnosta?

Näh.

Mikäs fleimaaja tänne on eksynyt

Jos mua meinaat niin eikös tuo viestini ole ihan linjassa ketjun otsikon kanssa? Alkuperäinen heittoni toisesta Wiistä oli tarkoitettu vähän niinkuin välikevennykseksi mutta en silti ymmärrä miksi se ei voisi toimia oikeana ratkaisuna? (kun en tuosta "elinikäisen takuun Freeloaderista" tiennyt mutta enpä tiedä paljoa muutakaan...) Olis toinen modattu kone, jolla pelaisi sitten niitä harvinaisuuksia, jotka oli pakko importata sensuurin/julkaisuajan/hienomman kannen takia ja toinen perusvehje, jolla se kuvitteelinen Wiin megapeli sitten toimisi varmasti (tosin sensuroituna ja rumalla kannella mutta ainakin pääsee ennen kavereita toteamaan ettei sekään nyt sitten ollut se luvattu messiaspeli)

No joo, turhaa sinänsä miettiä kun tuo "Pakko saada Wii-peli" on jo aika pitkälti fantasiaa muutenkin...

Kunnes huomaat joku kaunis päivä, että Nintendo pakottaa jonkun Pakko Saada Wii-pelin kohdalla päivittämään Wiin firmiksen, joka muuttaa samalla Freeloaderin importtaajan unelmalevystä ainoastaan hyväksi lasinaluseksi.

Sitten ostaa toisen Wiin. Sehän maksaa mitä... saman verran kuin PS3:n HDMI-piuha. Tai jotain.

Et... Toivottavasti ei tule koskaan tänne.

Ai että se on sit oikeasti paskaa turnauspelaajan näkövinkkelistä? Peruspelaajille viivästyminen on toki ikävä juttu. Noh, lohdutukseksi voin sanoa, että tällä puolen ruutua odoteltiin kovasti SF4:sta mutta siitä tihkuneiden tietojen perusteella 3S pysynee ykkös-Street Fighterina (minulle) edelleen.

Tää mun viesti sopis mättöpeliketjuun paremmin mut sanonpa nyt kummiski, että KoF XII sen sijaan vaikuttaa varsin pätevältä ja mikäli VF5:n "R"-versio (mikä se sit lieneekään) näkee konsolilla päivänvalon niin paljon on mun silmissä pelastettu.

E: Jaahas, eipä Devil Triggeroidu vastustajat Dante Must Diella tässä pelissä. Mitä vittua? Eli eipä taida olla siinäkään haastetta sitten.

Täh? Kyllä niiden pitäisi, ainakin ympäri foorumeiden puhutaan DT vihollisista (ja DT pomoista). Itse en ole vielä asiaa päässyt tarkistamaan kun on Son of Spardakin aloittamatta (joo, joo ihan kohta, on se peli tossa päällä jo!) Jos tuohon linkkaamaasi videoon perustit tämän olettamuksen niin ehkäpä se DT aktivoituu vain tietyn ajan päästä, eikä niin kuin kolmosessa jossa tapettuasi ylipäätään jotakin olit kusessa, ja koska tuo jamppa nyt vähän niinku tappoi kaiken sekunnissa niin DT ei vain ehtinyt aktivoitua.

DMC4 hujahti läpi. Kyllä tuo kokemus minulle selkeästi plussan puolelle jää ja tulee varmasti hakattua vielä lisääkin. Tosi kovana jannuna ja DMC-veteraanina aloitin pelin tietty Devil Hunterilla ja olihan se nyt aika löysää kamaa kolmosen normaaliin verrattuna (vaikka puhuttaisiin DMC3:n EUR/JPN -normaalista...). Eniten hikoilua aiheutti toinen kohtaaminen punatakkisen miehen kanssa, siihen en keksinyt mitään hienoa ja ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi jäi huorata nopeasti Splittiä (ilmassa R1+eteen+tapponappi, siis todella pienestä hypystä jolloin liike tulee nopeasti), jossa yhdistyi hyppykuolemattomuudet ja valtaisa knockback. Muutoin pomotaisteluita jopa odotti pienellä innolla, eikä pelolla niinkuin kolmosessa, ja suurin pettymys oli Agnuksen lasipalatsi lentävine puukkoineen, se oli tylsä ja tuntui vähän hankalalta jopa kun ilmatila oli jatkuvasti täynnä teräviä esineitä.

Koska en todennäköisesti tässä(-kään) pelissä pysty/jaksa vääntää DMD:tä läpi niin tuo paljon parjattu äänivihjeiden puuttuminen ei ole toistaiseksi päässyt häiritsemään. Ja kuten joku jossain totesikin, niin ehkäpä se on vaan hyväksyttävä, että tässä pelissä ei Royal Guardilla huorata ja etsittävä uusia lähestymistapoja (ja uskon vahvasti, että niitä löytyy). Nerolla oli todella mukava pelata, tuntui hyvältä ratkaisulta rajoittaa aseistus yhteen settiin, josta sitten otetaan mahdollisimman paljon irti. Kuten jotkut ovat sanoneet niin DMC1-fiilis on läsnä ja johtunee osittain juuri tästä. Liikkeitä on riittävästi (en ole edes ihan kaikkea vielä saanut) ja IR on hauska lisä, onpahan joku nappi naputettavana kun ei Nerolla Royal Guardia ole eikä sitä tarvitse kun lvl3 EX-liikkeet paiskovat vihollisia pitkin pitäjää. Dante tuntui aluksi kömpelömmältä useista tyyleistä huolimatta mutta kunhan sain Gilgameshin ja eritoten sen Full Housen (ilmassa kuritusnappia) suoman liikkuvuuden yhdistettynä aseiden vaihtoon niin johan alkoi tyylimittari nousta ja viholliset kärsiä (Luciferin saaminen sitten "yllättäen" rampauttaa weapon switchingin ainakin minulta: "nyt kerran R2:sta, nyt kaksi kertaa EIKU...!")

Pakolliset mielipideväännöt ja megaprovoilut loppuun: Musat rokkaa niin kuin kolmosessakin, hahmot ovat siistejä ja välipätkien toiminta on hienoa. Typerät one linerit istuvat pelin asenteeseen ja ääninäyttely on jees (myös silloin, vaikka jostain kumman syystä pitäisi dialogia hölmönä...). Danten aseistus on jotain muuta... mutta ihan hyvällä tavalla. Pakollinen Ifrit-kopio löytyy ja Lucifer on öh... hauska ainakin, käyttäkelpoisuudesta en vielä tiedä. Pandora on niinikään hieman hassu ja tuntuu vaikealta käyttää, varsinkin kun se on pyssykkä niin tarvii Gunslingeriä aina välillä. Ovatpahan kuitenkin erilaisia kuin missään muussa pelissä. Grafiikoissa silmiin sattui eniten metsikön väreilevät varjot, muutoin ulkonäkö ajoi asiansa. Kentistä kieltämättä hehkui pieni mielenkiinnottomuus mutta onneksi huhutut "puzzle-osuudet" eivät sitten ollutkaan mitään ihmeellistä, vaikka jossain muuta väitettiin. Noppapelit ärsyttivät suorastaan paljon, jos tämä olisi PS2-peli niin vaihtaisin sen kyseisissä kohdissa 50Hz-tilaan saadakseni haluamani numeron... Mitä vikaa siinä kolmosen Mega Man-kentässä oli?

Siinäpä sitä, tänään varmaan jatkan Humanilla tienatakseni vähän sieluja jos jonkinlaisia, luulis hurahtavan aika äkkiä läpi, muutaman kentän olenkin jo pelannut silläkin.

DMC:n paska läpi.

Pahus, kuullostaa kieltämättä pahalta. Varsinkin linkkisi takana olleiden perustelujen takia. Eli mikäli ymmärsin oikein niin peli on ehkä pikkuisen aiempaa helpompi mutta samalla epäreilu ja "random" (jos pelaaja ei voi tarkkaan tietää tilannetta milloinkaan niin silloin se on randomia). Tarinan, musan ja yleisen designin jätän kommentoimatta koska ne eivät minua kuitenkaan häiritse (päinvastoin) vaikka joillekin ne tuntuvat olevan kova pala.

Samoilla linjoilla kuitenkin kuin Rocky, enköhän minäkin pelin parissa ainakin jossain määrin viihdy. Varsinkin kun täytyy tunnustaa, että en ole mikään varsinainen Dante Must Die -veteraani, jolloin äänivihjeiden perusteella parrytaminen on minulle vähän vieraampaa (mainittakoon nyt, että kyllä sitäkin tapahtuu... DMD ei vaan ole ehkä paras paikka aloittaa Royal Guardin tositreenausta). Eli mikäli tästä voi nyt jotain päätellä niin peli on massoille ehkä hivenen sopivampi kuin aiemmat mutta samalla pelisysteemi ja random viholliset rampauttavat koko sarjan alkuperäisen idean. Mutta jooh, saas nähdä, ehkä kukaan ei vaan vielä osaa...

[Castlevania: Portrait of Ruin (DS)]

No tota joo, mä tykkään pelaa Third Strikea netissä ja sitä tulee pelattua setti jos toinenkin lähes joka ilta. Sen enempiä siihen puuttumatta:

Castlevania: Portrait of Ruin (DS)

Kuten Rocky joskus mainostikin niin kyseessä on tasaisen laadukas jatko aikaisemmille Taskuvanioille, eli jos tykkäsi aiemmista niin tämäkin varmasti miellyttää. Ja minähän tykkäsin. Olin tuossa pari viikkoa sitten muutaman päivän sairaslomalla ja käytin aikani hyödyksi käymällä Jumbon Tiltin hyllystä noukkimassa viimoisen uudenkarhean Castlevanian hilpeään 20 euron hintaan. Pelin kimppuun pääsin vasta viikko sitten sunnuntaina ja viime lauantaina pelasin sen vahingossa läpi, eli sain nopean ja epätyydyttävän lopun. Ongelma ratkesi uusintayrityksellä ja nyt on peliä kuitenkin ihan kivasti vielä jäljellä.

Kahden hahmon pelikonsepti on ihan hauska vaikka tätä hyödyntäviä puzzleja voisi pelissä kyllä olla. En tiedä onko lopun taulumaailmoissa jotain superyllätyssektoreita mutta tähän mennessä ei vastaan ole tullut montaakaan kohtaa, jossa molempia hahmoja olisi ollut pakko käyttää jotenkin luovasti. Muuten meno on toki mukavaa ja se, että jotkut viholliset toimivat eri tavoin riippuen siitä onko vastassa Jon vai Charlotte on hauska yksityiskohta (mm. Sandy Graven pomotar aiheutti ongelmia kunnes tajusin pistää Jonathanin vilttiketjuun...) Tällä hetkellä edessä on vielä kaikki siskosten jälkeen tulevat taulut ja ruoskan päivittäminen ja matka taittuu rauhalliseen tahtiin kun jään usein uuden vihollisen ilmestyessä peliin takomaan sitä kunnes se suostuu luovuttamaan harvinaisimmatkin droppinsa (eli: "emmä grindaa leveleit sinänsä mutku tolt voi saaha vaik exsalipurin nii pakko tarkistaa...")

Mitäpä muuta... ulkoasu on edellisen DS-vanian tapaan ihan jees mutta alkuun taustoista voi olla hankala nähdä että minkämoisen lankun päällä voi seistä ja mikä on vain taustakuvaa (pieni ruutu, suht värikäs grafiikka). Sama ongelma vaivaa muitakin kannettavia Castlevanioita ja ongelma tietty katoaa kun taustagrafiikat tulevat tutuiksi. Musat ovat kait ihan jees, mulla on paha tapa sivuuttaa taustamusat yleensä kokonaan, elleivät ne häiritse tuhottomasti tai ole poikkeuksellisen hyviä. Dawn of Sorrowista tuttua touch screen -härväystä ei onneksi ole (paitsi jos haluaa kikkailla). Inventaariokin on tähänastisista fiksuin ja releet järjestyvät automaattisesti esimerkiksi tyypin (miekka, ruoska) mukaan eli parannusta Symphonyn "automaattinen kaaossorttaus" -systeemiin on huomattavasti. Kaiken lisäksi kertakäyttöesineet ovat enimmäkseen syötävää, joten resist potioneja ja neutron bombeja ei tarvitse etsiä mistään kilometrin sälälistasta (kun ei niitä kerran ole).

Eipä tässä muuta. Omalla kohdallani grindaus... siis seikkailu jatkuu tässä illan mittaan ja suosittelen mikäli jokin aiempi Castleroid on kolahtanut.

Skills. Exceedin naputteleminen tuolla varmuudella ei ole ihan mikään helppo homma, kannattaa testata. Ex-liikkeille on annettu muutaman (?) framen ikkuna, jolloin L2:sta pitää painaa.

Videossa näkyy myös jokin cancel-tekniikka frosteihin, Power Rangers -tauntti, Smockin' Sick Style -greidi ja Berial-selkäsauna.

Hullut japanilaiset.

Jooh tuo REV:ityksen ikkuna ei tosiaan tunnu olevan järin suuri, frameista en tiedä mutta itsellä tuntuu tulevan aika randomisti. Mutta mä oonki paska pelaaja eikä tuohon ole nyt niin kauheasti pelkän demon voimalla tullut panostettua. Onneksi koko peli ilmestyy ihan justiinsa niin katellaan sitten lisää. Berialin paiskominen pitkin maakuntaa oli siistiä! Enpä ole itse tajunnut tuota grabia siihen kokeillakaan niillä parilla pelaamallani kerralla. Taas tuli todistettua, että DMC:n taistelusysteemissä kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista.

Demo kuitenkin varmisti, että joo, kyllä DMC4 on seuraava peli jonka täyteen hintaan käyn kaupasta hakemassa. "Paskat musat"? Oliks siinä muka joku musiikkikin? Ilmeisesti iski minuun kun en sitä edes huomaa. Tai ainakaan ei ärsytä. Aikaisempaan keskusteluun viitaten DMC-sarjan tyylistä ja kehittymisestä niin olen toki itsekin sitä mieltä, että ykkösessä on ihan erilainen fiilis, joka syntyy monipuolisemmista vihollisista ja paremmasta ympäristödesignista. Kolmosessa pääpaino oli Dantessa ja taistelumekaniikassa ja viholliset olivat lähinnä hiekkasäkkejä (kirjaimellisesti). Silti, pelissä jossa pääpaino selkeästi on pelaamisessa niin kolmosen lähestymistapa vie minun kirjoissani voiton parempana pelinä. Kyseessä on kuitenkin makuasia ja jos kolmosen ympäristöt ja viholliset ärsyttävät mielikuvituksettomuudellaan niin sitten asia on niin. Mutta se kolmosen (taistelu-)musa rokkaa, siitä ei ole epäilystäkään!! (STFU NOOB! joka muuta väittää ja mee takas kuuntelee Radio Novaas ja karvat pystyyn nostavaa j-poppias!)

[Castlevania: Symphony of the Night]

Castlevania: Symphony of the Night

Pääsin tähän kehuttuun teokseen käsiksi joskus muinoin kesällä kun se USA:n PS Storeen ilmestyi ladattavaksi. Tämä on ensimmäinen pelaamani "Castleroid/Metrovania" (ja taitaa olla ihan ensimmäinen muutenkin) ja tykkäsin kovastikin. Pelailin pelin jo kerran läpi aikaisemmin mutta nyt viime päivinä aloitin uusintakierroksen (ja toisen ja kolmannenkin).

Peli on todella hyvä mutta muutama asia kaihertaa mieltä. Ensimmäinen läpäisykerta on ihan silkkaa juhlaa ja kaiken sälän löytyminen ja vihollisten kurittaminen aina vaan voimakkaammalla Alucardilla on todella mukavaa. Peli on kuitenkin kokonaisuutena melko lailla helppo vaikkei pahemmin sortuisi edes "grindaamaan" leveleitä. Inventaario täyttyy aina vain tehokkaimista aseista ja varsinkin kertakäyttöisistä esineistä, joilla ei ole mitään virkaa. Tämän lisäksi aseissa on piilotettuja ominaisuuksia ja tähän kun yhdistää parit megatemput niin viimeinenkin haaste pelistä katoaa (sanoinkin kaverilleni, että "nyt mulla on noin neljä miljardia tapaa tappaa Dracula sekunnissa") Pelistä pitäisi ehdottomasti löytyä New Game+ jossa pääsisi pieksemään alkupään monstereita ja varsinkin pomoja tehokkaammilla aseilla. Vaikeampi vaikeusaste olisi myös plussaa (DS:n Dawn of Sorrowissa ainakin on). Varsinaisia mokiakin pelissä on pari: inventaario on kömpelö ja täyttyy turhasta sälästä (sort-namiska, missä oot?), teleportteja käyttettäessä kohdetta ei voi valita suoraan vaan mestat täytyy kelata läpi yksitellen ja onnea vaan mikäli aiot kehittää leveleitä paljonkin yli kuudenkymmenen tai jos haluat kehittää Muramasan tappiin...

Haukuista huolimatta peli on silti selkeästi plussan puolella. Ensimmäinen pelikerta on ikimuistoinen, musiikit pääasiassa toimivat loistavasti ja kerättävää kamaa ja uusia ominaisuuksia tienaa kiitettävästi. Vapaahko eteneminen luo suuren seikkailun (tai no... tapporeissun) tuntua. Nyt minulla on, kuten mainitsinkin kolme, versiota Alucardista menossa: yksi on pelattu normaalisti, toinen "99 Luck-koodilla" ja kolmas on "alaston haaste" (ei aseita, suojia, taikoja eikä sub-weaponia. Nyrkeillä mennään ja kertakäyttöesineitä saa käyttää. Vielä en ole päättänyt pidänkö statusta boostaavat reliikit päällä ja sorrunko mahdollisesti käyttämään sub-weaponeita.

Tämä peli teki minusta kertaheitolla Castlevania-fanin ja loppukesästä tulikin sitten ostettua DS ja siihen GBA:n Castlevania Double Pack ja Dawn of Sorrow, joista olen kaikista pitänyt. Mistäpä sitä keksisi lisää vapaan etenemisen 2d-seikkailuja... taitavat Metroidit ja Castlevaniat olla tosiaan pitkälti oma genrensä ihan kahdestaan...

Toivon, että Mestari TIIKEI ei ollut tosissaan topicia kirjoittaessaan 

Ei hän ollutkaan. Hän täytti juuri 15 ja hänen tällä hetkellä tuntemansa teiniuhma ja vanhempiaan vastaan tuntema kapinahenki vain heijastuu hänen foorumikirjoituksissaan. Kyllä se menee ohi ajan kanssa.

Shinta, otetaan matsia joskus. PC + MAME + VSHG -kombo löyty täältäkin, mutten ole kyllä PC-puolen nettipeliin koskenut. Live-puolella on tosin pelattu tuhansia matseja.

Tokihan sitä pitää matsata. Nyt kun "uutuden viehätys" on kovimmillaan niin olen aika lailla joka ilta nettipelin äärellä. Yleensä hengaan tuolla Reps EmuLinker Serverillä (UK) kun siellä on pelaajia mutta pienemmän pingin servereitäkin löytyy. Olen tavoitettavissa #taistelupelit @ IRCnet oikeastaan aina, joten sieltä saa varmimmin kiinni kun haluaa turpaansa (lol... vissiin...) Ja tietty "Kailleranetissä" tottelen myös nimeä Shinta, kuten kaikkialla muuallakin.

Tässä on nyt parin viime päivän aikana tullut tykitettyä 3rd Strikea MAMElla netissä ja se kuulkaas pojat omistaa. UK-serverille pingi on meikäläisellä <50 ja lagista ei yleensä ole tietoakaan. Parryt lähtee ihan samalla tavalla kuin livenäkin (eli satunnaisesti.. köh) ja muutenkin peli rullaa ihan mallikkaasti. Joskus tulee toki vastaan vähän lagisempi yhteys, pingi ei aina kerro kaikkea, mutta pääosin pelit sujuvat todella mukavasti.

Olen tosiaan UK-servulla pyörinyt kun siellä on pelaajia, jotka vieläpä osaavat englantia (OHMIGOD). Todella mukavia heppuja tullut vastaan ja muutama melkoinen virtuoosi. Eräskin pelaaja tykitti SA3 Yunia ja... Yangia ja omisti minut miten päin halusi Seiei Enbu unblockableilla (dive kick cross upit nurkassa on mulle myrkkyä...) Yleensäkin lähes kaikki, joita vastaan olen pelannut latovat pääasiassa kohteliaisuuksia ja jaksavat kouluttaa minua useamman matsin verran vaikka minusta ei vastusta juuri olisikaan. Toki olen itsekin päässyt "ounaamaan" toisinaan kun vastaan on tullut "ei ihan niin kovia pelaajia".

Mitäs tässä nyt enää elämältä tarvii kun on PC+MAME+3S+VSHG -yhdistelmä... haluuks joku ostaa PS3:n???

Sori kun kesti, en ole ollut iltapäivällä paikalla. Tästä sitten uutta arvailemaan: