Sonic and allstars racing tranformed: Sonic on ollut minulle aina täysin yhdentekevä, mutta tämä onkin yllättäen todella hyvä Kart-peli. Parempi kuin yksikään Mario Kart sitten Mario Kart DS:n. Peli vaan tekee kaiken viimeisimpiä mariokartteja paremmin: on paremmin tasapainotetut aseet ja radat, tiukat musat, taito merkkaa enemmän kuin tuuri. 

Resident Evil 6: Jaksoinpa yllättäen ppelata kokonaan läpi tämänki. B-luokan ressaahan tämä, mutta ressan b-luokkakin on parempaa  kuin suuri osa nykypeleistä.

Kojima nyt höpisee mitä sattuu. Kyllä Solid/Dave on MGS1:ssä varsinkin ihan yhtä inhimillisen oloinen kuin mitä Big bossikin. Minustakin Solid on isäänsä parempi äijä loppujanlopuksi. Hän kokee vähintäänkin yhtä kovia mitä BB, mm joutuu tappamaan parhaan frendinsä ja isänsä.Tästä huolimatta, toisinkuinn BB, hän kestää vitutuksen kuin mies, eikä käänny pahojen puolelle puuhaamaan paskaa. Mitä nyt hieman erakoituu keskelle Alaskaa ryyppäämään.  

Harmi että Kojima vähän raiskasi koko hahmon MGS4:ssä, kuten Big bossinki. Yritin tuossa hiljattain aloittaa Peace Walkerin, mutta äkkiä huomasin ettei Mgs-sarjan nykysuuntaus iske muhun yhtään. Vanhoja mgs:siä aina haukutaa pelattavuudeltaan köykäisiksi, mutta ainakin minusta on hauskempi pelata niitä. Onhan ne yksinkertaisia ja välidemojen ja pelaamisen suhde rytmitetty päin persettä, mutta ainakaan niissä ei tarvitse kokoajan koota jotain armeijaa sun muuta tylsää paskaa. Saa rauhassa keskittyä olennaiseen eli sniikkailuun ja vartijoiden munille räiskimiseen. Plus,  bossit ovat hauskoja ja kekkseliäitä, toisinkuin nyky-mgs:sissä.

 BTW, Gameboy Colorin Metal Gear: Ghost Babel on kyllä aliarvostettu klassikko. Ehkä jopa suosikki Metal Gearini MGS1:sen jälkeen. Snake Eateria taas on varmaan hauskin pelata ja siinä on paras kenttäsuunnittelu, mutta juonen ja jonku verran hahmojenkin osalta se kalpenee aiemmille MGS:ille. Ja saisi olla olla vaikeampi,Extremekin on siinä pelkkä vitsi verratunaMGS2:senn extremeen.

Itselleni ensikosketus MGS-sarjaan oli MGS4. Tuolloin ihmettelin sarjan hehkutusta, lopulta pelin kanssa kävi minulle samalla tavalla kuin mitä esim. Gears of War-paskapelin kanssa, eli kun en etsimällä etsimälläkään löytänyt pelistä mitään nautittavaa, oli pakko lopettaa se kesken. MGS4 bossien geneerisyys ja paskuus ansaitsee kyllä erityismaininnan. Ja Hayterin ääninäyttely oli juurikin sellaista "paskanvääntöä".

Lämpenin kuitenkin lopulta MGS:sarjalle kun pelasin MGS1-3. Heti ekana ykkösen aloitettuani huomasin, että Hayter vetää siinä iha erityylillä kuin MGS4:ssä.  Nyt olenkin sitämieltä, että Hayter on ainoa oikea ääni Snakelle, vaikkakin jo kakkosessa ja kolmosessa suorituksen taso laski ja nelosessa meni jo niin huonoksi että mieluummin kuuntelee Jack Baueria jatkossa. En ole kauhean hypettynyt MGS5:stä, open world-pelit ei  ole koskaan iskenyt, kyllä kenttäsuunnittelussa laatu korvaa määrään.Ottaisin mieluummin jonkun suljetun ja klaustrofobisen teollisuusmurjun.Ei ole Shadow Moseksen voittanutta tunnelmassa.

Ensivaikutelmani tuosta tyypistä oli joskus että täys Adhd-jenkki, mutta nyt enemmän sen videoita katsoneena täytyy sanoa että todella osuvia ja hauskoja arvosteluita hänellä :lol:yks niistä harvoista youtuben videopeli-arvostelijoista,joitten videoita jaksaa katsoa. 

 

Das2:DLC:eet tullu korkattua tässä. Sunken cityn pelasin jo lävitte ja Brume Towerissa jossain puolessa välissä. Jälkimmäinen on ihan huikea mesta, tulee ihan Zeldojen kulta-aikoijen dungeonit mieleen. Vaikeustaso on vedetty vaihteeksi taas äärille, tosin miinusta on annettava siitä että haastetta luodaan paikoin todella halpamaisilla keinoilla. Vihollisilla on jäätävästi poisea ja yhessä kohtaa pelaaja tiputetaan vihulaisia kuhisevaan huoneeseen, jossa ei voi oikein suojatua tai paeta minnekään ja vihuja rynnii joka suunnasta. Todella paska ,ja ärsyttävä kohta. DLC bossit on tähän asti ollu sunken cityn  loparia lukuunottamatta varsin geneeristä halpamaisin keinoin vaikeiksi tehtyä schaissea. Level design on kuitenki jopa parempaa mitä Das1:den DLC:essa. +5 Crypt Blacksword olis suositeltavaa ottaa mukaan tuonne Brume Toweriin.

Tuli mieleen miten itelleni on käynyt PS3 ohjainten kanssa. Vuonna 2008 konsolin mukana tullut ja siitä lähtien ahkerassa käytössä ollut ohjain on edelleen täysin kunnossa. Sen sijaan viimevuoden alussa ostamastani uudesta ohjaimesta kului vasen tatti pilalle jo aikaa sitten. Siis mikä takia näitä pleikkariohjaimia on ruvettu valmistamaan jostain heikommasta materiaalista

Alien oli tosiaan siitäki hyvä peli, että se toimi vieroitushoitona Metroid-sarjan nykytilan aiheuttamiin oireisiin. Edellisestä kunnon Metroid-pelistä on ehtiny vierähtää jo kahdeksan vuotta, eli saman verran kuin aikanaan Super Metroidin ja Metroid Primen välillä ehti vuosia vierähtää   Johtuu kai siitä että Retro on puuhannut noita Donkey Kongeja.

Tuo nightmare kuulostaa monestakin syystä aika mielenkiintoselta. esim Jos ei kerta karttaakaan ole ja rupee iha tosissaan eksymään sinn e helvatan avaruusasemalle ja ammukset käy vähiin ja kaikki menee päin helvettiä odotan innolla 

Vuoden odotetuin peli: Bloodbornen yksityiskohtien määrä on päätähuimaavaa. Pelin artsyle on ilmiömäinen ja parasta sitten Resident Evil 4:jän. Toiseksi odotetuin on varmaan Xenoblade 2. Kosk jrpg parhautta ei nykyään isoilla konsoleilla ole liikaa.  Sen verta täytyy korjata tuota mitä sanoin Das2:den kestosta, että ekalla läpipeluukerralla pelikello taisikin näyttää 59 tuntia. Aika paljonha sekin,ja NG plussaan meni vielä toinen 59 tuntia. Nyt olis suht laadukkaan oloiset kolme  Dlc:tä vielä korkkaamatta. . Eli pelattavaa riittää.

Vuoden yllättäjä:Alien Isolation. Leffoille uskolllinen peli tarjoili ensiluokkaista teknistä toteutusta,  parhaan vihollisen tekoälyn mihin on tullut törmättyä, ripauksen metroidia, piinavaa survival horroria ja aimo-annokksen rehellistä  vitutusta. Sitä tunnetta kun saa joskus kirota pelin vittumaisuutta ääneen ei liian moni peli nykyään tarjoa, kun melkein kaikki pelit yritetään muokata pilalle lellityille nykypelaamassoille sopiviksi läpikävelyksi.

Vuoden paras peli:  Dark Souls 2. Ei minkään sortin pettymys itselleni.Ekalla läpipeluukerralla irtosi pelattavaa melkein 80 tunnin edestä jos oikein muistan. Eli peliä tuli pelattua tänä vuonna enemmän kuin muita pelejä yhteensä.

Vuoden pettymys: Tai no okei, tähänkin on pistettävä Dark Souls2. Niin paljon kun pelistä Souls addiktina nautinkin, ohan siinä ongelmansa. Graafisesti ja tyylillisesti edeltäjiään paljon rumempi. Fysiikat on huonommat kuin edeltäjissään, maailman uskottavuuteen ja ykstityikohtiin ei ole kiinnitetty niin paljon huomiota jne. Raivostuttavaa on myös se miten paljon pelissä on niitä bosseja joissa pomon lisäksi pitää tapella jotai bossin kätyrinilviäisiä vastaan. Darkkis 2 on niitä pelejä, joissa helvetin moni asia vituttaa ja olisi voitu tehdä paremmin, mutta joka siitä huolimatta viihdyttää ja addiktoi kumminki niin, ettei ohjainta meinaa saada kädestään.

Vuoden wanha peli: Ressa nelosen parhaudesta olenki jo vaahdonnut täällã.

Lisää myöhemmi.

Aivan sama onko motion controlseja vai ei. Zeldojen taistelu on helppoa ja ainoa relevantti asia on pelimaailman rakenne ja luolastot. Tähtääminen on onnistunut kaikissa zeldoissa kautta aikojen ilman ongelmia oli siinä watkutusta tai ei.

Silti tuo watkutus-tähtäytys tuntuu täysin päällelimatulta turhuudelta, joka ei tuo mitään lisää peliin. Nipa voisi pikku hiljaa päästä eroom tuosta fetissistä siihen että gimmickiiä pitää väkisin änkeä sellasiinkin juttuihin, jotka hoituvat tatilla iha tarpeeksi  hyvin. Kosketusnäytön toimiminen karttana ja valikkona taas on helvetin hyvä juttu.

Konamin alamäki vaan ihmetyttää. Pelasin joku aika sitten MGS1:n  ensimmäistä kertaa lävitte. Yllätyin kun huomasin sen olevan juonen, hahmojen, tunnelman,  miljöön, bossien, ääninäyttelyn, ja jopa kenttäsuunnitelun ja pelattavuuden osalta valovuosia edellä MGS4:jää, joka on  täysin luokatonta roskaa jokaisella osa-alueella. Tämä sama tason lasku on havaittavissa kaikissa muissakin Konamin pelisarjoissa.

Liityn SOTN ylistyskuoroon. Pelaan sitä tälläkin hetkellä kymmenettä kertaa lävitte. Edes juoni, hahmot ja ääninäyttely eivät ole niin huonoja kuin väitetään, vaan sopivat peliin mainiosti. Peli oli suosikki metroidvania tyylinen peli vuosia, kunnes Castlevania: Order of Ecclesia veti siitä ohitte. SOTN:n ainoat huonot puolet ovat sen helppous ja sekä kenttäsuunniteln että soundtrackin osalta heikompi jälkipuolisko. Order of Ecclesiasta sekä löytyy vanhojen Castlevanioiden lineaarisempaa menoa että myöskin uudemmista tuttua metroidvaniaa. Varsin haastava myöskin ja suosittelen sitä kaikille jotka ei vielä ole pelannut.

Michiru Yamane on aivan ylivoimaisesti paras videopelisäveltäjä ja tähän on turha kenenkään mussuttaa vastaan.  PS1:n toiseksi paras peli on sitten FFVII. Parhaat jrpg juoni ja musiikit riittävät syiksi.

meleestä kaipaan kyllä muutakin kuin niitä bugeja.Täydelliset fysiikat ja nopeus nyt esimerkiksi. Ei tosiaankaan tarttisi uuuden smashin olla melee kaikkine bugeineen, kuhan liikkumista ei pyrittäis tietoisesti rajoittamaan niin saatanan paljon yms kaikin keinoin pyritään estämään kilpailullisuus.

Onne homoille jos menee läpi Itse olen yks harvoista suomalaisesti jota tää aihe ei vaan kiinnosta millään tasolla. Täysin turha koko avioliitto. En mä kuitenkaan sitä kieltäs keltään jos siitä tulee joilleki hyvä mieli.

Silti tuo ihan käsittämätöntä vaikka miehille määärätty asepalvelus on paljon räikeempi tasa-arvo rikkomus, niin sepä ei juuri ketään tunnu kiinnostavan vittuakaan. Juuri minkäänlaista julkista keskutelua aiheesta ei oo, kaikkia kiinnostaa vaan noi homot.  Kyl mä ymmärrän että asepalvelus pitää olla kun vieressä on arvaamaton suurvalta, mutta sen pitän olla molemmille sukupuolille eikä niin että toinen puoli kansasta joutuu hukkaamaan puol vuottta elämästään johonki mikä ei kiinnosta vittuakaan ja toiset hienohelmat kermaperseet jatkaa rauhassa opintojaan ja työuraansa kaikessa rauhassa. Saatana!

PC versio on tällä hetkellä se paras, PS3 versio on suorastaan pelikelvoton paska siihen verrattuna. PC:llä on 60fps, paremmat grafiikat ja tosi lyhyet lataustauot. DaS2 on konsoleilla pelisarjan rumin peli, mutta PC:llä ja modeilla sen saa tosi hienon näköiseksi. Tosi hyvä PC-käännös, ihme että Fromsoft onnistui sen kanssa, Darkkis ykkösen PC-porttaushan oli paskaläjä kunnes se modattiin kunnon.

Toivottavasti tämä next gen-versio onnistuis yhtä hyvin. Das2:sta täytyy sanoa, että itselleni se oli nautittava peli ja addiktoi melkein siinä missä edeltäjänsäkin. Pelin fysiikat ovat kuitenkin heikompaa tavaraa kuin sarjan muissa osissa. En siis suosittele sitä ensimmäiseksi Souls-peliksi jos ei niitä aiemmin ole pelaanut. Kannattaa pelata ensin Dark Souls 1 tai Bloodborne, ja senjälkeen tarttua DaS2:teen.

Erittäin fiksuja viestejä tuossa ylempänä. Nuo ääriurakeskeiset touhupetterit yleensä romahtaa lopulta jonnekin huoltoasemalle kun eivät rennosti osaa ottaa.

 Jatko-osa Alienille saattais olla hyväki idea, potentiiaalia saattais olla ehkä jopa johonki vieläki parempaan. Lisää vaan metroidvaniamaisuutta, mitä tässäkin jo oli. 

Art style on tärkein pelin visuaalisuuden osa-alue. Siksi tuo teknisesti kämänen Evil Within näyttää niin paljon mielenkiintosemmalta kuin nuo muut.

Liekkö mitään toivoa siitä että tuo Wii U:n smashi ois vähän parempaa tavaraa? Jätin tän 3ds-version jo siksi väliin että 3ds littanatatilla ohjaus ei houkuttanut, mutta eipä tuo pelattavuuskaan näköjään mistään kotoisin ole...

Ressa 4 tuli joku aika sitten hakattua loppuun, oli kyllä tasasta parhautta loppuun saakka, mitä nyt Ashleyllä pelattavia kohtia ois saanu olla useampi ja Saddler-matsista ootin vähän jännempää. Pelin loputtua sitä halusi vain lisää, harmi että loput ressat on ilmeisesti ihan paskoja

Omasta mielestäni Pelit on ylivoimaisesti parasta  ja persoonallisinta suomalaista pelijournalismia, tosin osittain nostalgiasyistä ja TK:n ylläoleva kritiikki on myös ihan osuvaa. Kuitenkin parempi läpyskä kuin ykskään kilpailijoistaan.

Toivottavasti saadaan nyt myös Majoras Maskista samanlainen Masters Quest mikä Ocarinastakin, sitten ainakin vois ostaa.

Kyllähä nämä N64-Zeldat on omaa luokkaansa, on ne tullu molemmat jotain 10-kertaa pelattua lävitte.  Olis kyllä saanut nää remaket myös Wii U:lle tulla että pääsis isolla ruudulla pelaamaan.

Ite en ees osta uutta codia ennenkuin edellisestä ostamastani codista on servut suljettu  Pelaan edelleen Black Ops 2:sta.

30fps riittää itellänikin useimmiten, mutta jos se peli siitä vielä nykii niin saa luvan olla muilta osa-alueiltaan kovaa kamaa että saa sen anteeksi. Ite tosin ottasin mieluummin ne vähän paskemmat grafiikat jos peli sit pyöris sen 60fps

Jep, uutta Metroidia Retrolta  vaan kehiin saatana... kaikkee paskaa tässä on saatukin kestää välissä... niinkun se Team Ninjan Metroid-raiskaus

Kovia toiveita olisi: F-Zero, koska Mario Kartin dlc:ssä edustetuna.

 

Nintendon mielestä Smash brossikin on liian vaativa pelisarja ja yksinkertaistavat sitä osa osalta. Mitähän F-zeron kävisi, joka on hooceimpia pelisarjoja mitä on koskaan tehty. En uskoa että nyky-Nintendo osaisi portata edes X tai GX:ää oikein HD-formattiin, saati sitten tehdä kokonaan uutta peliä.

Nooh vaikka Nipa on mitä on nykyään niiin toivotaa että Sega tai Retro hoittaa hoitaa homman kotiin... 100% luotto noihin firmoihin itellääni... ikävä vaan niitä aikoja kun Nipalta saatiin Ocarinan tasoista parhautta....

Miltäs tuon Bloodbornen framerate vaikutti? Tällähetkellä ainut kysymysmerkki on saako Fromsoft ja SCEJ pelin pyörimään tasaisella 30fps:llä. Muilta osinhan  lienee laatupeli luvassa.