Saksa pelasi yllättävän vaisusti rampaa Turkkia vastaan tänään, mutta voittajaveikkaukseni on yhä elossa, sillä sakemannit selviytyivät kuin selviytyivätkin jatkoon. Hyvä niin, sillä turkkilaisistakaan en liiemmin välitä. Kuvayhteys oli aivan sekaisin jonkin Itävallassa riehuneen ukkosmyrskyn takia ja loppu ottelusta tulikin lähinnä radioselostuksena ja satunnaisina pätkinä matsista.
Niki Juuselan jalkapallotietämys hämmästyttää. Mies nimittäin yritti soveltaa "pallo välissä" -sääntöä takaapäin tulevaan taklaukseen. Käsittääkseni takaapäin taklaukset ovat pääsääntöisesti kiellettyjä ja jos sellaisen tekee, ei vastustajaan saa tulla käytännössä lainkaan kontaktia. Osui palloon ensin tai ei. Juuselan selostukset naurattavat muutenkin. Turkin maalin jälkeinen r-kirjaimen venyttäminen Ugurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrissa oli kerrassaan koomista ja Saksan päätuomari Löw nauratti myös. Olisiko tässä Hoopin manttelinperijä camp-huumorin sävytteisissä selostuksissa?
Finaalista on kehkeytymässä mainio. Saksa- Venäjä tai Saksa - Espanja. Jälkimmäinen olisi ehkä vielä enemmän minun mieleeni. Venäjäkin on kyllä saanut minun sympatiani ja oikeastaan soisin mestaruuden mille tahansa näistä kolmesta joukkueesta.
tuon lakiehdotuksen toinen kohta, eli askien vähimmäiskoon muuttuminen 20 savukkeeseen menee mielestäni vähän pieleen. Kyllä nuoret pari killinkiä jostain kaivaa, jotta sen isommankin askin saavat. Joka tapauksessa satunnaisesti röyhyttelevät alkavat varmasti polttaa tupakkaa enemmän tuon uudistuksen myötä. "Kun sitä nyt kerran on noin paljon niin miksipäs en polttaisi vielä yhtä..."
Perhana, kun saisi kannettavastakin noin vain repäistyä nämä tarrat. Ruman jäljen varmaan jättävät, jos rupeaa repimään. Varsinkin nuo isoimmat puolen kämmenen kokoiset omakehutarrat vituttavat. Itseasiassa tässä koneen pinnassa on jotain kuviointia ja se mukailee noita tarroja! Olisivat tälläneet infolaputkin pohjaan eikä tähän näkyvimmälle mahdolliselle paikalle.
Valehtelin aikaisemmassa viestissäni, kun sanoin, etten Italiaa niin suuresti enää vihaa. Viimeinen puolivälieräottelu oli kisojen tähänastisista jännittävin, eikä siksi, että olisin suuri Espanjan fani, vaan siksi, että olen niin suuri Italian anti-fani.
Italia pelasi sitä tyypillistä paskaa, mitä putkimiehiltä on aina odotettavissa. Puolustetaan miljoonalla miehellä ja yritetään rokottaa vastustajan virheistä. Espanjalla ei ollut oikein jakoja isoja pizzanpyörittäjiä vastaan kulmapotkuissa tai muissakaan erikoistilanteissa, mutta onneksi he eivät tehneet suuria virheitäkään.
Rangaistuspotkukilpailut ovat olleet minulle pitkään kammotus, sillä yleensä se joukkue, jonka voittoa toivon, häviää niissä armotta. Nyt kuitenkin oikeus voitti ja selvästi aktiivisempi ja nälkäisempi joukkue meni jatkoon. Italian limaiset naistenmiehet voivat lähteä takaisin äitiensä helmoihin pastapologneesea vonkumaan.
Jopas jotakin, Venäjä kaatoi Hollannin ja minun mielestäni vieläpä aika ylivoimaisella esityksellä. Hollanti hallitsi peliä ainoastaan ensimmäisen puoliajan alussa ja loppu oli Venäjän dominointia sekä hyökkäys että puolustuspäässä. Mitä Hollannille sitten oli tuon alkusarjan jälkeen tapahtunut? Tuskin kusi noussut hattuun, mutta ehkä he aliarvioivat Guus Hiddingin vaikutuksen otteluun. Hän tuntee Hollannin pelaajat ja taktiikat, joten hänen oli varmasti helppo luoda vastataktiikoita. Erinomainen esitys Venäjältä ja ansaittu voitto.
Eikä siinä mitään. Venäjän nuori ja hienoa jalkapalloa pelaava joukkue on loppujen lopuksi melko sympaattinen tapaus. Varsinkin Arshavinista ja Pavlyuchenkosta varmasti kuullaan vielä. Ainoa huolenaiheeni on nyt, että tämä oli Venäjälle once in a lifetime -ottelu ja välierässä mahdollisesti vastaan tuleva Italia jyrää venäläiset. Italiaa nimittäin viimeiseksi toivon finaaliin. Toivottavasti Espanja hoitaa homman kotiin huomenna.
Tuli kilteistä ja rentuista miehistä mieleen, että jonkin aikaa sitten juttelin baarissa yhden tytön kanssa näistä asioista ja kyllä joidenkin naisihmisten mieli voi olla ihmeellinen. Tällaisiin päätelmiin pääsin hänen ajatuskulustaan:
1. Tyttö kaipaa haastetta ja kiltti mies on liian helppo. Täytyy siis olla vähän renttu. 2. Renttu alkaa jossain vaiheessa tietenkin renttuilemaan, mikä puolestaan alkaa tyttöä harmittamaan. 3. Miehet ovat siis ärsyttäviä kusipääpaskiaisia. 4. Entäs sitten vakaa mies, joka ei ole renttu? Ei, kun siinä miehessä pitää olla haastetta, eli sen pitää olla renttu.
Sitten kohdat 1, 2, 3 ja 4 uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
Sitäkin on joittenkin vaikea ymmärtää, että rentun ja kiltin välilläkin on jotain. Se, että joku mies ei ole kusipääpaskiainen, ei tarkoita sitä, että hän olisi nössö. Tätäkin oli hyvin vaikea ymmärtää. Mies siis on joko renttu, jossa on haastetta tai liian kiltti nössö.
Turkki on kyllä melkoisilla onnenkantamoisilla seilannut näissä kisoissa. Tshekistä voitto kahdella viime hetken maalilla ja Kroatiasta voitto rangaistuspotkukilpailussa jatkoajan lisäajan viimeisellä sekunnilla tapahtuneen tasoitusmaalin jälkeen. Kroatiaa olisin minäkin toivonut jatkoon. Rüstü on silti kova jätkä ja melkein ainut siedettävän oloinen Turkin pelaaja.
Hieno peli oli tosiaan eilen ja jännitystä riitti loppuun saakka. Vaikken oikeastaan kumpaakaan kannustanut niin silti Saksan voittoa toivoin, sillä suoraviivainen ja komeita laukauksia esittävä peli miellyttää minua enemmän kuin tuo etelänmaalaisten luova peli, mitä Brasiliankin kohdalla aina hehkutetaan. Olisipa se Podolskin tykki mennyt maaliin niin siinä olisi ollut kisojen komein osuma.
Ostin sunnuntaina Battlestar Galactican kolmoskauden ja nyt sain sen katsottua läpi. Täälläkin ollut näköjään vähän keskustelua siitä. Kolmoskausi nosti Galactican ehdottomasti yhdeksi suosikki-tv-sarjakseni. Ainoastaan kauden keskellä oli pari fillerin tuntuista jaksoa, mutta alku ja loppu olivat aivan uskomattoman mukaansatempaavaa menoa.
Mielenkiinnolla odotan neloskautta. Pitkä aika on varmaan siihen, että dvd:lle tulee, mutta en silti haluaisi turvautua netistä lataamiseen. Jospa sitä malttaisi odottaa dvd-julkaisua.
Tänään toivon Ruotsin voittoa Venäjästä ja Espanja saisi tuossa merkityksettömässä ottelussa piestä Kreikan vaikka Styx-jokeen.
Muok: Jahas, Venäjä voittikin Ruotsin melko pirteällä pelillä 2 - 0. Ei ollenkaan hassumpi tulos ja oikeastaan ihan hyvä, että Venäjä meni jatkoon, sillä Ruotsin peli oli melkoista sikailua. Viimeistelyssä olisi Iivanalla vähän parannettavaa, sillä maalipaikkoja oli vaikka viiteen nollaan.
Minulla olisi ehdotus UEFAn sääntökomitealle. Laitetaan ensimmäisen puoliaika päättymään 46 minuuttiin ja toinen 93 minuuttiin. Suurimmassa osassa peleistä on nuo lisäajat annettu ja tuntuu siltä kuin neljäs erotuomari repisi nuo lukemat perseestään tuumiessaan, että "nää ois varmaan ihan kivat minuutit lisäajoiks."
Tänä juhannuksena ei tapahdu mitään erikoista. Viikon päästä viikonloppuna mennään kaverin mökille ja se osaltaan korvaa juhannuksen, joten nyt ei ketään kiinnostanut mitkään juhlat missään. Siispä sauna, vihta ja pari hyvää saunaolutta ovat minun reseptini tänä vuonna.
Uuh, Nikke. Todellakin kovin äijä, mitä maa päällään kantaa ja minun suuri idolini. Muistakaa hämärillä kujilla "simultaani-isku vasempaan ja oikeaan" sekä "aasinpotku neljälle hengelle". Niillä pärjää vaikka missä katutappelussa. Tässä keväällähän julkaistiin Nikke Knatterton -dvd, josta nuo kaikki 15 jaksoa löytyvät. En ole vielä muistanut ostaa, mutta pitääpä käydä joskus hankkimassa.
"Edes vartijalle tarkoitettu pehmopornokasetti ei onnistunut pitämään häntä hereillä."
Olipas dramaattinen tuo Turkin ja Tshekin välinen kamppailu. Toivoin tsekkien voittoa, sillä Turkki on jotenkin älyttömän limainen ja ällöttävä joukkue, mutta toisin kävi, kun Turkki porhalsi 0 - 2 tappioasemasta 3 - 2 voittoon. Harmittaa kyllä lievästi. Portugalin kakkosmiehistö hävisi näemmä Sveitsille ja näin ainakin toinen isäntämaa sai kisoista jotain iloa.
Kotimaan jalkapallokentät aiheuttivat tänään vain masennusta, koska JJK:n nousuhaaveet saivat melkeinpä lopullisen armoniskun selkäänsä. Koko alkukauden ykkösessä alisuoriutunut TP-47 vei nimittäin Harjulta pisteet tuliaisiksi Tornioon. JJK:n peliesitys oli melko luokaton. Maalipaikkoja kyllä oli, mutta viimeistely ontui ja pallollisen pelaamisen varmuus oli todella monella jätkällä tänään hukassa.
Kävin tänään Anttilassa ja siellä oli nuo T20-kajarit, joten ostin ne samantien mukaani. Oikein mainiolta kuullostaa ja kaiuttimien painostakin huomaa, ettei kyseessä ole ihan pilipalivehkeet.
Mega Man 9 tulossa?! Toivottavasti tuo on totta, sillä minä ainakin kaipaisin klassisen sarjan ja X-sarjan välille muutakin linkkiä kuin pelkkää fanfictionia ja muutamaa hämärää viittausta siellä täällä.
Oon jo pitkään miettiny et kuka vittu jaksaa kuunnella tollasta paskaa
Hyvääpäs! Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta pitää kuunnella niitä paria hittibiisiä syvemmältä niin homma alkaa toimimaan. Erinomaista musiikkia ja oikeastaan yksi ainoita "listahittibändejä", joista minä pidän. Loistavat laulu- ja viulumelodiat, rempseä meininki ja ehkä vähän yksitoikkoiset, mutta hyvät sanoitukset.
Minä oon viime aikoina huomannut, että viihdyn täällä laudalla huomattavasti enemmän kaikilla muilla kuin pelialueella. Monipuolista keskustelua siis selvästikin syntyy jatkuvasti. Kiitoksia kaikille siitä ja tästä kuluneesta yhdestä vuodesta!
Niin, ja minä en oikeastaan kaipaa mitään blogeja tänne, sillä kyllähän tuo foorumipostaaminenkin tietynlaista blogaamisen virkaa paikoin muistuttaa. Esim. elokuva-, peli- ja olutarvostelut. Ettei blogien myötä foorumin aktiivisuus siirtyisi sinne?
Ostin männä viikolla Asuksen M51SE-kannettavan ja nyt pitäisi löytää sille kohtuuhintaiset (alle 100€), mutta ihan kivat kaiuttimet. Olisiko kellään suosituksia?
Torstaina kävin Jyväskylän Sataman yö -tapahtumassa Lauri Tähkää & Elonkerjuuta katsomassa. Mahtava keikka, varsinkin kun suurin osa biiseistä oli ennestään tuttuja ja vanhempaakin materiaalia oli kivasti mukana. Yleisö innostui tietysti Pauhaava sydän ja Pitkät pellot -biiseistä, mutta minua miellytti enemmän esimerksi Pappi vainaa, Saran markan fieterit ja Ihana impi. Yleisön ikärakenne huomioonottaen (+30) tunnelma oli melko hyvä, vaikka Laurin piti välillä vähän herätellä ihmisiä kylmässä kesäillassa. Porukkaa oli ihan helvetisti ja se kuvastaa hyvin Tähkän ja kumppaneiden suosiota. Lauri ja koko orkesteri esiintyivät karismaattisesti ja hyvällä huumorilla. Hieno kokemus ja menen kyllä uudelleenkin kyseisen bändin keikalle, jos vain on mahdollista.
Hollanti pelaa tällä hetkellä melkoisessa hurmoksessa ja toivottavasti tuo hurmos jatkuu vielä, sillä heille soisi arvokisavoiton pitkästä aikaa. Oranssipaitaisten pelityylikin on ollut kohtalaisen silmiä miellyttävää. Minun suosikkini Saksa meni sitten eilen mössimään Kroatiaa vastaan. Uskon silti, että Saksa tulee loppupeleissä olemaan mukana.
Espanja - Ruotsi sitten huomenna. Saa nähdä, säilyttääkö Espanja tasonsa Hollannin ja Portugalin tavoin vai sortuvatko he kuten Saksa.
Päivän ensimmäisessä ottelussa Espanja nousi yhdeksi alkukierroksen vakuuttajista. Venäjä oli melko aseeton espanjalaisten nautinnollisen näköistä lyhytsyöttöpeliä vastaan. Kertakaikkiaan upeaa peliä Espanjalta ja 4 - 1 tulos oli täysin oikeutettu. Olikohan joku tuohon Fantasy Manageriin laittanut kokoonpanoon David Villaa? Pisteitä varmasti nimittäin ropisi hattutempun johdosta.
Äskeinen myöhäisillan kamppailu ei ollut hassumpaa viihdettä sekään. Ruotsi nyt on aina Ruotsi, mutta sympatiani olivat silti ainoan Pohjoismaisen joukkueen puolella. Varsinkin, kun vastassa oli häpeällistä ja sikamaista jalkapalloa pelaava iljetys nimeltä Kreikka, jonka saisi minun puolestani poistaa maailman futiskartalta. Höntsäävät välillä omalla alueella yli minuutin siirrellen palloa puolustajalta toiselle, potkivat vastustajaa pelitilanteen jälkeen, voittivat tuurilla ja dopingilla edelliset EM-kisat ja ovat muutenkin ihan perseestä revittyjä. Onneksi Ruotsi voitti ottelun Zlatanin komealla laukauksella ja Hanssonin vähemmän komealla runnomisosumalla.
Nyt kun ensimmäinen kierros lohkovaiheesta on pelattu, alkavat mestarisuosikit jo hahmottua. Minun silmissäni vakuuttajiksi ovat nousseet Portugali, Saksa, Hollanti ja Espanja. Ei siis mikään yllättävä nelikko, mutta toivottavasti kisoissa nähdään vielä yllätyksiä, kunhan niihin ei liity tuo yksi k-kirjaimella alkava Välimeren valtio.
Dodih! Kyllä sitä sotaleikkien keskeltä ehtii pari oluttakin juomaan, muutakin kuin iltavapailla six-packin markettitavaraa. Eli eilen tuli juotua jenkkilästä kotoisin olevaa Brooklyn Lageria. Maistui ihan helvetin hyvältä kun oli toissapäivänä joutunut juomaan ihan tavallista Lapin Kultaa. Yllätti maullaan, erittäin pehmeä verrattuna tavallisiin lagereihin ja ihan helvetin kaukana muista jenkeissä valmistetuista lagereista. Ei maistunut lagerilta, mutta maistui silti. Helppo, mutta silti makua riitti, eikä se kadonnut heti litkun kadottua mahan pohjalle. Täytyypi ostaa useita pulloja vapuksi!
Eloa tännekin pitkästä aikaa. Säikähdin, kun kuulin että Sierra Nevada Pale Ale ja Brooklyn Lager poistuvat Alkoistamme ja kävin molempia ostamassa. Brooklyn Lageria sitten tänään maistoin ja oli muuten jämerää lageria! Aivan toista sarjaa kuin suomalaiset tai tsekkiläiset kaimansa. Jos suomalaisetkin lagerit olisivat tällaisia niin kyllä kelpaisi ostaa niitäkin enemmän. Stallhagenin Dark Lager on ehkä kotimaisista lähinnä tätä Brooklyniä.
Ja tämä sitten poistuu Alkosta ja mitähän on tullut tilalle!? Ainakin 5-prosenttinen Budweiser, alkuperäinen Saku Kuld ja valtavasti toistensa kaltaisia tsekkejä ja sakemannivehniä isoissa tynnyreissä. Alkon valikoima menee kyllä kovaa vauhtia suohon, mutta toivottavasti syksyssä olisi pelastus, sillä uusia jenkkejä olisi silloin ehkä odotettavissa. Tanskalaisen Djävlebrygin tuotteitakin muistelen huhutun kotimaan markkinoille, mutta todennäköisesti vain ravintoloihin. Toivo kuitenkin elää.
Olipas hieno peli tuo Hollanti - Italia. Monessa ennakkoarviossa povattiin 0 - 0 tasuria, mutta toisin kävi ja italiaanot lähetettiin karulla tavalla takaisin taktiikkapöydän ääreen. 3 - 0! Huh huh, Hollanti. En voi sanoa, ettenkö nauttinut lopputuloksesta, vaikka Italiaa en oikeastaan vihaakaan kuten takavuosina, mutta kummasti tuo lopputulos tyydytti. Sneijderin maali oli upea ja Italian puolustus paikoin ula-aalloilla.
Ranska ja Romania puolestaan pelasivat surkean ja mitäänsanomattoman ottelun. Ei oikein kiinnostanut tuon matsin seuraaminen yhtään ja tulos 0 - 0 kuvastaakin hyvin, miten tasapaksu esitys molemmilta joukkueilta nähtiin.
Tshekki oli eilen tosiaan yllättävän hampaaton Sveitsiä vastaan, eikä eilinen voitto ollut kovinkaan ansaittu. Portugali sen sijaan dominoi täysin kenttätapahtumia Turkkia vastaan, paitsi ottelun lopussa, jossa Turkki sai hieman otetta ennen 2 - 0 maalia.
Saksa - Puola -ottelu on tänään varsin mielenkiintoinen, myös stadionin ulkopuolisten lieveilmiöiden takia. Puolalaisista kannattajista kun ilmeisesti odotetaan kisojen huligaanisakkia ja järjestyshäiriöiden aiheuttajia.
Filmaavat italialaiset, kurinalaiset saksalaiset, rehdit englantilaiset jne. Nykyjalkapallossa nuo entiset maitten leimat ovat aikalailla jo sekoittuneet keskenään, sillä oman näkemykseni mukaan englantilaisessa jalkapallossa sukellellaan nykyään melkeinpä enemmän kuin italialaisessa. Tästä syystä entisen suosikkimaani (Suomen jälkeen) jääminen kisoista rannalle oli hieno homma. Kyllähän ne italialaisetkin temppuja osaa, mutta siellä on lähinnä ne pari ällöttävää yksilöä, kuten sylkijä-Totti. Munaa suoleen sellasille.
Hohoo! Huomenna alkaa ja on sitä jo odotettukin. Kaksi vuotta näitä pirskeitä odotettiin ja kohta nurmikentät syöpyvät taas verkkokalvoille. Harmillisesti olen huomenna mökillä, joten avausmatsin seuraaminen saattaa jäädä saunomisen takia hieman vähälle. Illan toisen koitoksen pystyy jo väijymään kokonaan.
Huomenna siis TV2:lla,
Sveitsi - Tshekki klo 18.50 Portugali - Turkki klo 21.35
Onnellisuus-ketjun ja alkavan kesän innoittamana luontoaiheista pohdintaa. Tänään minulle kävi nimittäin taas selväksi, mistä aito onnellisuus loppujen lopuksi kumpuaa. Kyllä tavaroiden haaliminen ja kerääminen nurkkiin saa aikaan jonkinlaista mielihyvää, mutta onko se lopulta onnellisuutta? Ei se ainakaan tunnu samalta kuin esimerkiksi tämänpäiväiset kokemukset pyöräretkelläni.
Lähdin ajelemaan pyörällä kauniiden kelien vuoksi. Ajelin metsätietä männiköiden ja hiekkamonttujen läpi kohti syrjäistä metsän keskellä sijaitsevaa järveä, jossa olemme käyneet kavereiden kanssa joka kesä uimassa varmaan vuodesta 2000. Siinä sitten paukahti kaikki kohdalleen. Muistot, järviveden tuoksu, alkava kesä, luonto, rauha ja kaiken kruununa kolme uljasta kyhmyjoutsenta aivan rannan tuntumassa. Istuksin siinä ilman minkäänlaista kiireen tunnetta joutsenia tarkkaillen ja suupielet vääntyivät väkisinkin hymyyn ja mieli oli lähes ekstaasissa.
Olen asunut melkein koko ikäni pienessä kylätaajamassa, jossa metsiköt alkavat heti tapapihalta. Luonto on siis aina kuulunut elämääni leikkipaikkana, lenkkimaastoina, ja rauhoittumisen paikkana. Parhaiten olen ymmärtänyt luonnon merkityksen minulle kuluneena vuonna, kun olin siviilipalveluksen takia ensimmäistä kertaa kaupungissa asumassa. Asfalttitiet lenkkimaastona ovat tylyjä ja jatkuvat asuinalueet elinympäristönä ahdistavia. Etsiydyin lenkeilläni lähimmille metsäntapaisille alueille, mutta ne eivät olleet laajoja eikä niitä ollut paljon.
Luonto on minulle, uskonnottamalle ihmiselle, saunan ohella kirkkoa vastaava paikka. Siellä rauhoitun, rentoudun, mietiskelen ja saan hengellisiä kokemuksia. Kun vituttaa, lähden luontoon. Kun kiristää, lähden luontoon. Kun muuten vain huvittaa, lähden luontoon.
Nyt olisi suunnitelmissa parin päivän vaellus mahdollisesti jossain kansallispuistossa ennen heinäkuun alun muuttoa betonihelvettiin nimeltä Turun Yo-kylä. Salamajärvellä kävin pari syksyä sitten ja nyt olen miettinyt Seitsemistä. Haltille tekisi mieli, mutta siellä taitaa olla paikat jäässä vielä juhannukseen asti. Vaellukselle lähden yksin, sillä luonto on minulle nimenomaan pakopaikka kaikesta paskasta, "tästä hullusta maailmasta".
Mikä on Pelaajalautalaisten suhde luontoon? Oletko luonto- vai kaupunki-ihminen?
Näytä kirjoitukset
