Tuntuvat ne pikavipit menevän Suomessakin hyvin kaupaksi, ei kai noita koronkiskuriyrityksiä muuten ilmaantuisi kuin sieniä sateella. Tyhmiä ihmisiä riittää kyllä täälläkin. Kaiken maailman WinCapita-bluffauksiinkin hypätään mukaan, kun luvataan 400 % tuottoa sijoituksille. Ei siis mene hyvin Suomessakaan.

CDONia en suosittele levykauppana. Vituttaa kun aina ihan paskana nuo CD-kotelot vaikka saattaisikin saada levyn joitakin euroja halvemmalla.

Mistähän perkeleestä tuo johtuu? Sama ongelma on puodilla ollut varmaan sen perustamisesta saakka, eivätkä ne hurrit saa vieläkään ongelmaa paikannettua.

Mulla ei oikeastaan tule mieleen mitään hengenvaarallisia tapahtumia vuosien varrelta. Kyllä sitä pikkupoikana kolhuja tuli, puista pudottiin, pyörillä kaatuiltiin ja muuta, mutta koskaan en ole sairaalaan joutunut. Nirhaumilla ja verta valuvilla haavoilla on selvitty.

Yksi tapaus on kuitenkin jäänyt elävästi mieleen, missä olisi voinut olla hengenlähtö lähellä. Oltiin jotain 13-vuotiaita, kun menimme yhden järven rantakallioille hyppimään sieltä veteen. Vesi oli tarpeeksi syvää, mutta hypyn oli kannettava tarpeeksi pitkälle, sillä aivan kallion alla oli ikäviä karikkoja. Yhden hyppyni vauhdinoton aikana joku valopää "kaveri" huusi sitten kuuluvalla äänellä pilanpäiten "varo". Aloin kesken vauhdin jarruttamaan ja olin liukastua suoraan terävään karikkoon. Varpaat olivat jo laidan yli, mutta sain kuin sainkin pidettyä tasapainoni. En kiitellyt tuota kaveria jälkikäteen...

Noloista kokemuksista on yksi yli muiden, nimittäin klassinen ilman uikkareita uimahalliin. Tästä on sen verran aikaa, että ei se enää nolota, naurattaa vain. Taisin olla 8-vuotias, kun olimme perheeni ja serkkujen kanssa eräässä kylpylässä. Lähdin rempseästi saunatiloista uimapuolelle. Kävelin koko hallin läpi ja matkan varrella oli mm. porealtaat, joissa ihmiset vilkuilivat omituisesti minua. Pääsin lopulta altaaseen, jossa kummitätini oli. Täti huikkasi, että sulla ei ole uikkareita. Vilkaisin nopeasti alaspäin ja huomasin erheeni. Naama punaisena juoksin kohti pukuhuonetta, mutta olin niin paniikissa, että juoksin sillä hetkellä siivottavaan naisten suihkuhuoneeseen. Pakokauhu ja paniikki jatkuivat, mutta selvisin lopulta miesten pesutiloihin. Tälle nauretaan yhä joka kerta, kun käyn serkkujen luona. Täti ei kuulemma koskaan unohda sitä ilmettä, mikä minulla oli, kun huomasin uimahousujen jääneen.

Mielenkiintoinen ja hassu teoria: Hikka iskee, kun aivosi luulevat sinun olevan kala. Enpä kuitenkaan usko, että noin vanhoja surkastumia ihmisellä olisi, jotka ihan vedenalaisesta ajasta periytyisivät.

Jokseenkin materialisti olen minäkin. On mukavaa katsella levy- ja pelihyllyä, kun siellä on vino pino hyviä ostoksia. Samaten uuden tuotteen ostaminen tuo yleensä jonkinlaista kieroa tyydytystä.

Toisaalta viime aikoina on jotain murrosta aiempiin tottumuksiini tullut. Esimerkiksi harrastuksena oluiden maistelu on melko kallista, eikä siitä jää käteen (tai suuhun) kuin kokemukset. Laskin juuri, että noin 600 euroa on alle vuoden aikana mennyt rahaa olutharrastukseen. Olisihan tuolla saanut vaikka mitä tavaraa haalittua itselleen, mutta ei kaduta yhtään.

Samaten minusta on alkanut kehkeytyä melkoinen tee se itse -mies. Nykyinen kulutuskulttuuri ja ihmisten yleinen osaamattomuus alkoivat ottamaan päähän ja päätin, etten itse ainakaan halua kuulua uusavuttomien joukkoon. Housuihin paloi melko näkymättömään paikkaan reikä ja ennen olisin käynyt ostamassa uudet, mutta nyt paikkasin ne. Ajattelin sisustaa tulevaa kämppääni jonkinlaisella tilanjakajasermillä, joten tein sellaisen itse. Tarvitsen myös futonsängyn rungon, ja teen sen kesällä itse. Myös leipää, mehuja ym. elintarvikkeita teen mieluummin itse kaupasta ostamisen sijaan.

Tasapaino on lopulta a ja o. Joskus tekee mieli ostaa uutta rompetta hyllyihin, joten sitten tehdään niin. Toiste onnellisuuden saakin sitten vedettyä vaikka retkeilystä, mökkeilystä tai nikkaroinnista. Jos kallistuu liiaksi toiseen, elämä alkaa käydä tylsäksi ja paikallaan junnaavaksi.

Huh hei, sivari on ohi. Vielä pitää avaimet käydä palauttamassa ensi viikolla ja loput kamat hakemassa kämpältä. Palveluspaikka oli niin mukava, että hieman haikein mielin sieltä lähdin. Lomailun jälkeen pitää sitten suunnata keula kohti uusia haasteita.

Minä olin myös tuolla Moonsorrow'n keikalla Lutakossa. Mahtava keikka ja olivatpa jätkät keksineet ehkä parhaan tavan jakaa pitkä Tulimyrsky-biisi keikkakuntoiseksi. Jumaliste, että huusin, kun Turkka Mastomäen tarinankerrontaosuus alkoi enteillä encorea.

Tunnelma oli tietenkin paras Pakanajuhla ja Kylän päässä -kappaleiden folkkiosuuksien aikana. Helvetti, kun rupesi ihan mahaan pistämään se pomppiminen ja tanssiminen. Jotunheim, vaikka onkin mielestäni Moonsorrow'n paras kappale, kärsii live-esiintymisissä. Se on niitä biisejä, jotka pitäisi kuunnella omassa rauhassa ja ajatukset vain musiikkiin suunnattuna.

[Turun]

Kävin eilen yhdessä talonäyttelyssä Tampellassa ja se asunto oli täydellinen. Harmi vaan, että ottajia oli jotain 10 eri henkilöä, joten ensimmäiseksi tullut sai ottaa sen... Ja se oli joku turkulainen.

Tässä vaiheessa olin pudota tuolilta, mutta tietty se hopeareunus tuli heti perään. Senkin rohmukuoriainen.

Minäkin sain tänään asuntouutisia, nimittäin sain asunnon Turun ylioppilaskyläsäätiöltä. 18 neliön luukku ylioppilaskylästä. Välttää aluksi aivan mainiosti sillä yliopistolle ei ole sieltä kuin kävelymatka. Minusta tulee sitten varmaan turkulainen. Että tällättis uutisii täält Jyväskyläst.

Nyt kesän kynnyksellä olen löytänyt tulevien hellepäivien suosikkini.

Hoegaarden Witbier

Belgialainen vehnäolut. Erittäin raikas, hapokas sekä hennosti hedelmäinen ja mausteinen olut. Väriltään kultaisen samea lasissa. Vaahtoaa hyvin, kuten vehnät yleensäkin. Miedon alkoholiprosentin (4,9%) takia voi juoda myös janoisena. Maku ei ole myöskään millään tavalla päällekäyvä, joten sinänsä nautiskeluun ei tarvitse panostaa. Ottaa vain jääkaapista ja hulauttaa ruohonleikkuun jälkeen kurkusta alas. Parhaimmillaan jääkaappikylmänä huurteisesta lasista.

Kyllähän elintarvikkeiden hinta on järjestään noussut tänä keväänä. Siksi tuo alvin alennus ei mitään todellista helpotusta oikeastaan toisikaan, kunhan alentaisi hintoja lähelle aikaisempaa tasoa. Tietenkin se arvonlisäveron alennus oli vain kepulaisten kusetusta. Rikottuja vaalilupauksia alkaa olla jo aika paljon, mutta niinhän niitä on aina.

Ihmetyttää kyllä, että mitenhän pienituloiset tulevat kohta Suomessa toimeen. Edes laman aikana Suomessa ei ollut näin paljon lapsiköyhyyttä kuin nykyään. Jos jotain vaaditaan, vallanpitäjät voivat sanoa, että juurihan siitä lapsilisän nostosta on tehty päätös. Ei vaan mahda riittää, kun kaikki kallistuu niin pirullista vauhtia. Indeksiin pitäisi sitoa tuollaiset etuudet, mutta se ei liene nyky-Suomessa mahdollista. Kohta olemme pohjoismaisen hyvinvointivaltion irvikuva.

Bensan hinnaksi ennustetaan jo kahta euroa

Aika paha. Kaksi euroa vähentäisi minun autoiluhalujani huomattavasti ja alkaisin oikeasti miettimään vaihtoehtoisia kulkumuotoja. Huono homma etenkin pienissä taajamissa ja haja-asutusalueilla asuville lapsiperheille. Mitä valtiovalta tekee? Aleneeko bensavero? Tuskin. Ei paljon ruoan alv:n tuleva alennus, lapsilisien hienoinen korotus tai opintorahan tasokorotuskaan auta, kun kaikki kallistuu vauhdilla. Onpa tuo elokuussa voimaan tuleva opintorahan 15%:n tasokorotuskin varmaan uponnut jo sähkön ja ruuan hintojen nousuihin.

Play-Asiassa Mega Man ZX Advent tarjouksessa! 16,90$ eli alle 11 euroa! Melkoinen pilkkahinta ja minä tilasinkin itselleni ja kaverilleni.

Mua ei henkilökohtaisesti pelota suomalaisen fanikulttuurin nousu, vaan vääristyminen. Kiekkokatsomoissakin on nähtävissä näitä erityisosastoja (terveisiä ULTRAS Jokereille) jotka apinoivat täydellisesti eurooppalaista jalkapallofanimeininkiä huliganismia myöten. Fc Lahden fanit ovat myös osoittaaneet "asiallisuutensa."

Huliganismi on tietenkin vääristynyttä fanikulttuuria, kun faneja eivät itse matsit enää kiinnosta vaan niiden ympärillä tapahtuvat rähinät. Tällaisesta ei kuitenkaan ole Suomessa juuri merkkejä, paitsi lehtien liioittelemat TPS:n ja Interin Liigacupin finaalin jälkeiset nahistelut ja muut yksittäiset järjestämättömät kahinat, joihin alkoholi on varmasti osasyyllinen. Jääkiekkokatsomoista en tiedä.

Jos vertailee torstaista TamU - TPS -peliä vaikka johonkin muutaman vuoden takaiseen otteluun, voin vannoa, että fanikulttuurin vääristymisestä on turha puhua, vaan ennemminkin nimenomaan fanikulttuurin rantautumisesta Suomeen. Vai onko suomalainen hyssyttely ollut "oikeaa" fanikulttuuria ja muun Euroopan äänekäs kannustus vääristynyttä?

Itse asiassa koko fanimeininki on mun mielestä aika naurettavaa aikuisilla miehillä.

Voihan sitä tuppisuunakin katsomossa istua ja vähän lapasia taputtaa yhteen, mutta enemmän otteluista saa irti kunnollisella myötäelämisellä. Ei se tunnelma kahisevista tuulipuvuista otteluihin synny, ja siksi faniryhmiä tarvitaan. Samalla tavalla fanius tuo sisältöä jonkun elämään kuin videopelit ja videopelikulttuurin seuraaminen toiselle. Harrastuksia molemmat.

[Al Swearengen]

Al Swearengen (Ian McShane) sarjasta Deadwood

Alia syvempää, persoonallisempaa tai hienompaa hahmoa en ole missään tv-sarjassa vielä nähnyt. Pelottava ja julma, mutta karismaattinen ja viisas mies, jolta löytyy ratkaisun avaimet melkein kaikkiin leirin ongelmien ratkaisuun. Samalla tulee tietenkin enemmän tai vähemmän ruumiita. Ian McShanen uskomattoman upea roolityö kruunaa hahmon.

"God rest the souls of that poor family... and pussy's half price for the next 15 minutes."

Tobias Beecher (Lee Tergesen) sarjasta Kylmä rinki

Menestyvä lakimies ajaa kännipäissään pikkutytön päälle ja joutuu linnaan perseraiskattavaksi. Varsinkin alkupään kausissa Beecherin epätoivo ja hulluus ovat käsinkosketeltavissa. Pimahtaminen ja kullinnuppien irti pureminen kruunaa kokonaisuuden. Myöhempien tuotantokausien rauhallinen Beecher ei ole ihan yhtä kova äijä, mutta oli mielenkiintoista seurata hänen, Schillingerin ja Kellerin välistä kolmiodraamaa.

"Same old story. I got fucked in the ass."

Josef Matula (Claus Theo Gärtner) sarjasta Kahden keikka

Matula on kovin yksityisetsivä tällä planeetalla ja menee ehdottomasti mun top-3 idolien joukkoon. Melko vanha, mutta älykäs ja sporttinen asianajaja Lessingin apuri sanoo hyi kaikelle hienohelmapaskalle. Pakko arvostaa, kun yli 60-vuotias poikamies kaataa milfejä, kiipeilee ränneissä ja hakkaa murhaajia. Olen harkinnut nimimerkkini muuttamista Matulaksi.

"Mein name ist Matula und ich bin ein privatdetektiv."

[Moonsorrow - Tulimyrsky EP]

Moonsorrow - Tulimyrsky EP
Moonsorrow väsäsi sitten 68 minuutin singlen, joka nousi sinkkulistan sijalle 2. Nimibiisi Tulimyrsky on lähes puolituntinen eepos kahden kylän välisistä tuhoamis- ja polttoreissuista. Kappaleessa yhdistyy koko Moonsorrow'n tuotannon elementit erinomaisella tavalla. Paikoin musiikki kuullostaa erittäin tutulta, mutta silti erilaiselta. Teokseen tuo pienen lisävärin vielä Turkka Mastomäen lukemat pienet johdattelevat tarinan pätkät. Soundit ovat erittäin raa'at ja ensimmäisellä kuuntelukerralla ei paljon jäänyt käteen. Tulimyrsky vaatiikin monen monituista kuuntelua ennen kunnollista avautumista.

Muut singlen biisit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta en jaksa niitä paljon soittimissani pyöritellä. Metallica-cover For Whom the Bell Tolls on kivasti Moonsorrow'mainen ja demobiisien uudelleenäänitykset mielenkiintoisia. Back to North -cover on hieno ja se herättikin mielenkiinnon Mercilessiä kohtaan.

Asa - Loppuasukas
En ole Asan aiempaan tuotantoon perehtynyt (vielä), mutta miellyin Sanat ei tehnyt tätä laulua -kappaleeseen siinä määrin, että piti ostaa koko levy. Ja kyllähän kuuntelee mielellään. Hienoja folk- ja mustalaisvaikutteita sekoitettu rap-musiikkiin. Sanoitukset ovat paikoin melkoisia pähkinöitä ja päätä pitää vaivata, jotta kryptot aukeaisivat. Alkuasukas -biisi sai minussa aikaan jonkinlaisen inspiraation ja sitä pidän aina erittäin hyvän musiikin merkkinä. Kaksi kappaletta kuitenkin tekee mieli skipata levyltä: Leipä lukkojen takana ja Gaso Grande Finale. Ensimmäinen ei miellytä muuten vaan ja jälkimmäisessä on ärsyttävä kertosäe.

Hohoo, nyt on kovaa settiä Keskisuomalaisen Ilkka Kulmalalta. Kolumni Fanit ja fanit. Jätkä kehtaakin arvostella suomalaista jalkapallofanikulttuuria, kun itse on lätkän mm-kisoja vahtaamassa Kanadassa. Peliä näkemättä, vain siitä kuulemalla, hän julistaa TPS-fanit kakaroiksi ja Suomen jalkapallokulttuurin mitättömäksi, koska Raitapaidat käänsivät selkänsä joukkueelleen 0 - 4 päättyneen paikallisottelun lopussa. Kulmala ei taida tietää, että tuo on ennemminkin merkki fanikulttuurin rantautumisesta Suomeen, sillä Euroopassa on ollut jo kauan tapana kääntää selkä huonosti esiintyvälle joukkueelle. Ime sykkivää Ilkka.

Lopuksi hän vielä härskisti hehkuttaa, kuinka mahtavia ja ihania jääkiekkofanit sen sijaan ovat. Älytöntä kurapaskaa koko artikkeli. Miksi jalkapallokulttuurin nousu Suomessa pelottaa niin helvetisti näitä jääkiekkomiehiä?

- iltalehtiä ym. juorulehtiä
- niitä lukevia ihmisiä
- tyhmiä ihmisiä
- ihmisiä, jotka käyttävät sanaa "aikas" (esim. Tää on aikas hyvä leffa!)
- ihmisiä, jotka sanovat esim. mä meen juokseen, vaikka pitäisi sanoa mä menen juoksemaan
- muuta teinislangia
- ranskalaisia, en tarkoita perunoita (Ne on saatana alottanu ja hävinny kolme sotaa ja silti ne on olevinaan voittajia ja suurvalta. Työntäkää patonki anukseenne.)
- ranskan kieltä
- Bush ja USA ovat niin pahoja -mantraa
- mäyriskulttuuria
- hippejä (sisältää GreenPeacet sun muut paskajärjestöt)
- kasvisruokavaliota
- ydinvoiman vastustajia
- ilmastonmuutosvauhkoajia
- eläinaktivisteja
- uskovaisia, jotka pitävät liian suurta meteliä itsestään
- Suomen alkoholipolitiikkaa ja eritoten Euroopan suurinta olutveroa
- viinin yliarvostusta olueen nähden
- Päivi Räsästä ja kumppaneita
- muotipellejä
- goottipellejä
- "metallisti"pellejä
- fruittaripellejä
- skinejä ja uusnatseja
- amisautoja ja Karjala-lippisjuntteja
- jytäpoppia amisautoista
- mopopoikia, joille mopot ovat leluja
- suuntavilkun säästäjiä ja muita runkkareita liikenteessä
- umpimielistä musiikkimakua (sisältää myös jonkun tyylilajin totaalisen lyttäämisen)
- uusavuttomuutta
- otan vittu netin mökille -ihmisiä
- maailman laidalla tapahtuneiden katastrofien päivittelyä ja kauhistelua
- nuoria, jotka eivät äänestä

Tuossa on tarpeeksi vihaa purettuna yhdelle päivälle. Katsellaan, jos osa II tulisi joku päivä.

Jahans, JJK aloitti kautensa vierastasapelillä KPV:tä vastaan. 2 - 2 päättyi peli. Voittoonkin oli mahdollisuus, mutta JJK:n Salkojärvi tiputti loppuhetkillä pallon Palloveikoille ja nahkakuula oli verkossa. Ihan tyytyväinen olen yhteen pisteeseen, sillä KPV:kin on arvioitu Ykkösen kärkipäähän, mutta jos kerran voitto oli noin lähellä niin tietenkin harmittaa.

Veikkausliiga alkoi tällä viikolla oikeastaan niin kuin pitikin. TPS pöllyytti KuPSia 0 - 3, mutta TamU jäi yllättäen 0 - 0 tasapeliin Jaron kanssa.

Maanantaina näkyy Urheilukanavalla ottelu Fc Haka - KuPS ja torstaina sarjan kannalta tärkeä ja mielenkiintoinen kamppailu Tampere United - TPS.

Madventuresin eka kausi on ehdottomasti parempi kuin kakkonen. Kakkosessa homma tuntuu vähän liian loppuun asti mietityltä ja siitä puuttuu se seikkailufiilis, mikä tekee ykköskaudesta mahtavan.

Old Odense on aika pahan hintainen ja Nörrebron muutkin oluet ovat hinta-laatusuhteeltaan vähän pielessä. Hyviä, mutta yli 6 euron oluelta odottaa jo kunnon elämystä. North Bridge Extreme on kunnon elämys, mutta sitä saakin sitten vain Hesasta.

Viime viikonloppuna grillailtiin. Mun ruokalistalla oli porsaan ulkofileitä portterimarinadilla ja perunasalaatin kera. Juomina oli Lapin Kullan 5,2%:nen grillauksen kylkiäisenä, Stallhagen Dunkles ruuan kanssa ja jälkkärinä Old Engine Oil.

Portterimarinadi:

- puolikas sipuli
- valkosipulin kynsi
- oreganoa
- suolaa
- sinappia reilu 1 ruokalusikka
- portteria/stoutia puoli pulloa (mulla oli Sinebrychoffin Porteria)

Vuorokauden annoin marinoitua ja tuli muuten mureat pihvit.

[Looptroop - Fort Europa]

Looptroop - Fort Europa

Looptroop on yksi niistä hip-hop -akteista, joiden musiikki on suorastaan loistavaa, vaikka raskaampaan suuntaan musiikkimakuni suuntautuukin. Fort Europa on yhtä svengaava ja monipuolinen kuin The Struggle Continueskin. Kokonaisuutena jopa parempi, mutta yksittäisistä biiseistä paremmat löytyvät Struggle Continuesilta. Fort Europan parhaimmistoa ovat 21 grams, Night Train ja Sparkplug. Sanoituksissa puolestaan iskee Trinfidelity/Trinsanity/Trincest -trilogia. Kauhea, mutta hyvin kirjoitettu tarina.

Tässä kuussa taitaa tulla uusikin levy Looptroopilta, tosin ilmeisesti nimellä Looptroop Rockers. Cosmic jätti leikin sikseen, joten seuraavan levyn vakikokoonpanossa ovat enää embee, Promoe ja Supreme.

[Ykkönen kaudella 2008]

Alkuun ilmoitus. En ole se Turilas, joka futisforumeilla kirjoittelee. On ihmeellinen sattuma, että minulla on sama nikki ja lisäksi sama suosikkijoukkue, JJK.

Koko pitkä talvi tätä on odotettu ja siihen on enää noin kaksi viikkoa, nimittäin kotimaisten jalkapallosarjojen alkuun. Veikkausliiga pamahtaa käyntiin 27.4. ja Ykkönen 2.5. Lisäksi kesäkuussa kuningaslajin katsojat linnoittautuvat kauniiden kesäiltojen ajaksi (jos ei suomalaista futista ole paikan päällä tarjolla) sohvilleen EM-kisoja vahtaamaan. Autuutta.

Ykkönen kaudella 2008

AC Oulu, Oulu
Atlantis, Helsinki
FC Hämeenlinna, Hämeenlinna
FC Viikingit, Helsinki
Grankulla IFK, Kauniainen
JIPPO, Joensuu
JJK, Jyväskylä
KPV, Kokkola
Käpylän Pallo, Helsinki
PK-35, Helsinki
PS Kemi, Kemi
TPV, Tampere
TP-47, Tornio
VIFK, Vaasa

Veikkausliigan väännöt ovat vielä tänä kesänä minulle hieman toissijaisia. Oman kotikaupunkini Jyväskylän  JJK on ansainnut paikkansa sydämessäni ja komeettamaisen viime kauden jälkeen odotukset ovat kovat, mutta realistiset. Nousu Veikkausliigaan on mahdollinen, mutta toinen sija ja nousukarsinnat tyydyttäisivät ainakin minua. Tärkeintä olisi, että nyt ei olla vauhtisokeudessa panostettu vääränlaisiin miehiin (Ady?), ja että pakka lähtisi heti kauden alusta toimimaan kunnolla. Vaarana on, että liiallisella riskinotolla romutetaan viime kesän hienon buumin luoma pohja jyväskyläläisen jalkapallon tulevaisuudelle. Ykkösessä JJK:n pahin vastustaja tulee olemaan FC Viikingit.

Perhana, kun todennäköisesti heinäkuussa muutan Turkuun, jolloin iso osa JJK:n peleistä jää näkemättä. Pitää ajoittaa mahdolliset vierailut Keski-Suomessa JJK:n tärkeiden pelien aikaan. Turku tarjoaakin sitten oivan aasinsillan seuraavaan aiheeseen.

Veikkausliiga 2008

FC Haka, Valkeakoski
HJK, Helsinki
FC Honka, Espoo
FC Inter, Turku
FF Jaro, Pietarsaari
FC KooTeePee, Kotka
FC Lahti, Lahti
IFK Mariehamn, Maarianhamina
KuPS, Kuopio
MyPa, Anjalankoski
RoPS, Rovaniemi
Tampere United, Tampere
TPS, Turku
VPS, Vaasa

Veikkausliiga käynnistyy mielenkiintoisista asetelmista, sillä tällä kaudella mestaruudesta taistelee ainakin kolme joukkuetta. TPS, Tampere United ja HJK. HJK sössi jossain vaiheessa suomifutiksen valta-asemansa ja TamU meni heittämällä ohi. Turussakin ollaan innostuttu ja viime kauden kolmonen, TPS, lähtee kauteen mestaruus tavoitteena. Saa nähdä, syöksevätkö turkulaiset TamU:n pois valtaistuimelta.

Turkuun muuttaessani käyn varmasti katsomassa jalkapalloa Veritas-stadionilla. Vielä ei oikein ole mitään intohimoja TPS:aa tai Interiä kohtaan, mutta koska olen perinteiden mies, kiinnostaa TPS perinteikkäänä seurana Interiä enemmän. Tietenkin TPS:lla on myös tuo vankka menestymismahdollisuus, mutta se ei oikeastaan vaikuta suuntaan eikä toiseen.

Jalkapallon EM-kisat 7.-29.6. 2008

EM-kisat tulevatkin ajankohtaisemmaksi sitten myöhemmin, mutta otinpa nekin mukaan tähän ketjuun. Suomi ei Hodgsoninkaan alaisuudessa selvinnyt jalkapallon arvokisoihin, vaikka kisapaikka jäi vain "maalin päähän". Tämä seikka tietenkin hieman vähentää kisojen kiinnostavuutta, mutta laatujalkapalloa on silti odotettavissa tuutin täydeltä. Yllätyksenä myös Englanti jäi kisoista rannalle, mutta se ei paljon harmita, kun katsoo nykyistä englantilaista sukelluspalloa.

Minua kiinnostaa eniten Saksa, sillä jo vuoden 2006 MM-kisoissa sakemannit osoittivat, ettei heidän pelaamisensa enää ole tylsää ja puolustusvoittoista taktikointia. Lisäksi Saksan Bundesliiga on talven aikana noussut ulkomaiseksi suosikkisarjakseni komeiden laukausten ja runsaiden tilanteiden vuoksi.

A-lohko: Sveitsi, Tshekki, Portugali, Turkki
B-lohko: Itävalta, Kroatia, Saksa, Puola
C-lohko: Alankomaat, Italia, Romania, Ranska
D-lohko: Kreikka, Ruotsi, Espanja, Venäjä


Toivottavasti Pelaajalaudalla on muitakin jalkapalloihmisiä, ettei mene täysin kuuroille korville tämä ketju.

[Siperiaa]

Nyt olen kolunnut ensimmäisen olutfestivaalini läpi. Lauantaina lähdin aamujunalla Jyväskylästä kaverin kanssa. Perjantai oli venynyt pitkäksi, joten kolmen tunnin yöunien jälkeen ei meinannut lähtö maittaa. Käveltiin kuitenkin asemalle ja junassa jatkettujen unien jälkeen olimme Helsingissä. Sieltä sitten metrolla Ruoholahteen ja Kaapelitehtaalle.

Festivaalilippu kustansi keskipäivällä 9 euroa. Melko tyyris hinta, mutta harrastajille sillä ei ole niin väliä. 3 euron panttia vastaan sai festivaalilasin, jos halusi pitää lasin, sen sai viedä mukanaan. Alueella oli lasinpesupiste. Ensin kieretelimme hieman festarialuetta, joka ei järjettömän iso ollut, mutta tajunnanräjäyttäviä mallasjuomia oli 100 kertaa enemmän kuin ehtisin maistamaan. Pysähdyimme sitten Panimoravintola Plevnan kojulle, josta ostimme pienet 2 desin annokset Suomen parhaaksikin kehuttua olutta, Siperiaa. Siperia oli hehkutustensa arvoinen ja löysin vihdoin oluen, jossa maistuu reippaasti salmiakki. En alkanut siellä ammattimaisia arvioita tekemään, mutta pisteytin oluet kolmesta miinuksesta kolmeen plussaan niiden jättämän vaikutelman perusteella. Siperia: +++. Hieno aloitus.

Selän takana oli Lammin Sahdin koju. Sieltä ostimme 2 desin annokset Lammin Sahtia. En ollut itse aiemmin maistanut kuin Finlandia sahtia. Lammin sahti oli erittäin raikas ja ehkä aloittelijaystävällisempi sahti kuin Finlandia. Tosin se tarjoiltiin hanasta, joten pulloversio olisi voinut olla erilainen. Lammin sahti: ++.

Sitten ajattelimme siirtyä ääripäähän ja aivan oluiden eliittiin. Suuntasimme pienten maahantuojien osastolle, josta löytyi Nörrebron North Bridge Extremeä. Aivan älyttömän voimakkaasti, mutta tasapainoisesti humaloitu india pale ale. Mäntyinen, raikas ja suolainen. Rupesi ihan naurattamaan, kun oli niin hyvää. North Bridge Extreme: +++.

Tässä vaiheessa tuntui siltä, että hittolainen, näitä pieniä annoksiahan voi juoda aika paljon ilman vakavaa humaltumista. Söimme vähän eväsleipiä ja minä jatkoin sitten tutustumista kotimaisiin pienpanimoihin. Suomenlinnan Panimon portteri valui hanasta lasiini. Olut oli kuitenkin portteriksi todella perus ja se ei jättänyt kovin mahtavia mielikuvia. Tasapainoinen porter, mutta liian laiha minun makuuni. Suomenlinnan Panimon Porter: -.

Kävimme hieman tuulettumassa ulkona ja otin sen jälkeen Panimoravintola Huvilan X-Porterin. Jälleen erittäin perusporter, mutta kuitenkin täyteläisempi kuin edellinen. Huvila X-Porter: +.

Seuraavaksi jatkoimme festivaalin teemaan eli tanskalaisiin pienpanimoihin tutustumista. Otimme kaverin kanssa pullollisen Svaneken Choko Stoutia puoliksi. Tämä oli kyllä jälleen napakymppi. Kahvisuklaatryffelimäinen haju räjäytti hajuaistin ja oluen tulvahtaessa suuhun, räjäytti se makuaistinkin. Aivan kuin nestemäistä konvehtia olisi juonut oluella höystettynä. Tämä olut sopisi mielestäni parhaiten jouluruoan jälkiruoaksi joko sellaisenaan tai konvehtien kanssa. Choko Stout: ++.

Kontrastina edelliseen otin seuraavaksi Plevnan vehnäolutta. Raikas ja virkistävä juoma, mutta erittäin tyypillinen vehnäoluiden sarjassa. Plevna Vehnä: +/-

Sitten taas tanskalaisiin pienpanimo-oluihin. Pullollinen Raasted Imperial Stoutia oli kaatuva minun ja kaverini laseihin. Tämähän olikin juuri sitä, mitä suosikkioluttyyliltäni kaipaan. Erittäin tuhti ja paahteinen. Kävi mielessä, että onko tässä jopa Nögne Ö:n Imperial Stoutin voittaja. Lähellä Raasted joka tapauksessa on. Raasted Imperial Stout: +++.

Kaveri halusi jatkaa Tanska-osastolla. Otimme pullon Refsvindige Mors Stoutia. Melkoinen pettymys Raastedin jälkeen. Ei voi oikein sanoa tästä siksi juuta tai jaata, sillä tuo Raasted vaikutti vielä selvästi makuaisteihin. Mors Stout: +/-.

Sanoin tässä vaiheessa kaverilleni, että juon enää korkeintaan yhden oluen ja sitten lähtisimme pois. Kaveri on 20 kiloa painavampi, joten minussa tuo olutmäärä pieniä, mutta vahvoja annoksia alkoi jo tuntumaan. Viimeisenä oluena join Plevnan Smörre I.P.A:n. Rukiinen India Pale Ale, josta en kiireen ja kovenevan humalan takia oikein pystynyt sanomaan mitään. Kiire sen takia, että ajattelimme ehtiä seuraavaan Jyväskylän junaan. Merkinnöistä löytyy kuitenkin Smörre I.P.A: +.

Huomasin kohtalaisen humalani, kun lähdimme Kaapelitehtaalta pois. Junaan ehdimme juuri sopivasti ja laskuhumala alkoi kivasti Helsingin ja Tampereen välillä. Aivan hirveä junamatka. Tampreelta Jyväskylään olo oli sitten Jaffa-pullon jälkeen parempi. Nukkumaan pääsin yhdeltätoista ja nukuinkin kellon ympäri. Aamulla olo oli erittäin virkeä.

Saaliiksi festareilta jäi siis runsaasti uusia olutkokemuksia, tusinan verran uusia lasinalusia sekä festarilasi. Erittäin hieno tapahtuma, jonne suuntaan kyllä tulevaisuudessakin. Sitten osaan myös lopettaa kaksi olutta aiemmin. Paha tuonne on kuitenkin mennä Jyväskylästä "muutamalle" oluelle.

Turkuun olen tosiaan muuttamassa ja Koulu on ollut tiedossa. Lisäksi Old Bank vaikuttaa erinomaiselta olutravintolalta. Jyväskylässä on se huono puoli, että kunnon olutravintoloita on vain kaksi, Vihreä Haltijatar ja Old Brick's Inn, joka on K-20 eli minä en ennen syksyä sinne pääse. Panimoravintoloita ei ole ollenkaan.

Joo, Stallhagenin Dunklesia kannattaa ehdottomasti kokeilla. Mietitäänpä sitten muita. Kaikki eivät välttämättä mene lokeroon halpa, mutta edullisesta päästä yritän etsiä.

Vehnäoluet:

Franziskaner Hefe-Weissbier 2,99 €
Wittekerke 2,32 €

Portterit/Stoutit, tummat lagerit:

Sinebrychoff Porter 1,74 € (haastavahko)
Saku Tume 2,49 €
Hartwallin Classic-sarjan Chocolate Porter 2,15 €, maitokaupoista
Sinebrychoff Velvet 2,00 €, maitokaupoista

Pale Alet:

Anchor Liberty Ale 3,02 €

Lambicit:

Lindemans Kriek 2,02 €

Spesiaalina ja suurella haastavuusvarauksella:

Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen 2,95 €, savuolut.

Olen itse lähdössä lauantaina käymään Helsingin olutfestivaaleilla. Mielenkiintoisia olutelämyksiä on tiedossa. Pistän raporttia messuista sitten tänne.

Call of Duty 4:n jälkeen (oli muuten perkeleen hyvä peli) jatkoin kaverin 360-kokoelman tonkimista Bioshockilla. Kohta varmaan olen varmaan puolessa välissä ja olen pelannut vasta muutaman päivän ajan.  Riippuvuutta aiheuttavaa materiaalia siis.

Tähän mennessä peli ei ole alkanut vielä lainkaan kyllästyttämään. Uusia alueita avautuu juuri sopivaan tahtiin, joten kun edelliseen ehtii kyllästyä, pääsee melkein heti erilaiseen miljööseen. Miljööhän on pelissä kertakaikkisen mahtava. Rapturen hämy 50-lukuinen meininki ja paikan historia luovat sopivan ahdistavan tunnelman, joten aivan päätä pahkaa ei joka paikkaan uskalla säntäillä. Ahdistava tunnelma tuntui alussa hivenen samalta kuin Silent Hilleissä, mutta kun Splicereihin tottuu, alkaa jännitys hieman karista pois.

Plasmidit ovat pelin systeemiin hieno keksintö ja samalla oleellinen osa tarinaa. Niiden käyttö tuo myös melkoista vaihtelua pelkkään konarilla tai haulikolla rätkyttelyyn ja välillä plasmidien käyttö on suorastaan suositeltavaa. Turreteista ja kameroista selviää paljon paremmin Electro Shockilla kuin haulikolla. Hakkerointi on ihan mukavaa pipe-putkimiespuuhastelua, mutta pidemmän päälle se alkaa tuntumaan vähän yksitoikkoiselta.

Nyt jää nähtäväksi, jaksaako peli viihdyttää vielä loppuun saakka. Tähän mennessä Bioshock on ollut yksi parhaista viime aikoina pelaamistani peleistä.

Tossa on Axial feedback. Arvioiden mukaan ajotus tärinöille ja väännöille toimii hyvin, mutta tehoa ei ole ihan niin paljon kuin Force feedbackissa. Kympin oli halvempi ja noita sattu olemaan varastossa (näköjään yksi just mulle). Oishan sitä tietenkin voinut Microsoftin rattiakin odotella, mutta toivottavasti tällä pärjää. Mitään sutta ei ainakaan mun lukemat arvostelut lupaa.

Argh. Ei valtio tosiaan aprillaa. Ei saakeli, Stubb ulkoministeriksi. Ei kyllä ole Alexanderin politiikka minua yleensä miellyttänyt. Eikä sen puoleen herran pärstäkään.

Hesarin uutisesta pari mielenkiintoista kohtaa:

Katainen huomautti, että Stubb on joka tapauksessa kansan vaaleissa valitsema henkilö. Hän sai viime eurovaaleissa noin 115 000 ääntä.

Stubbin nimityksen myötä hallituksessa on jo kaksi ministeriä, Stubb ja työministeri Tarja Cronberg (vihr), jotka eivät ole kansanedustajia.

Mikähän käsitys tämä oikein on Suomessa, että ministereiden täytyy olla kansan valitsemia ja kansanedustajia? Sehän on täysin ristiriitaista, että ministerit päättävät lakiehdotuksista, ja sitten saavat kansanedustajina vielä äänestää niistä. Mietin, että ovatko he edes varaedustajia laittaneet tilalleen, mutta eduskunnan nettisivuilla kyllä on lähes kaikkien ministereiden nimet kansanedustajaluettelossa. Outo on suomalaisten käsitys politiikasta.

Toinen uutinen Keskisuomalaisesta:

Hymy-lehdet vietiin käsistä Jyväskylässä

Että mua vituttaa suomalaisten tyhmyys. Hohhoijaa. Ärsyttää joka kerta, kun joku nirppanokkaturkistakki nenä pystyssä lukee jotain perkeleen Seiskaa tai Iltistä ja on olevinaan kansakunnan eliittiä.

Mass Effectiä pelasin lainaboksilla yli puolen välin, sitten kaveri haki boksinsa pois ja hilpaisi inttiin. Nyt häntä näkee sen verran harvoin, että en tiedä milloin saisin tallennuksen omalle kovolleni. Toiselta kaverilta puolestaan oli tuo Mass Effect lainassa ja sitä voisin alkaa pelaamaan vaikka saman tien, mutta kun ei huvita alusta aloittaa. Tällä hetkellä väännän Call of Duty 4:sta.

Hulluille päiville ei mulla ole asiaa, koska Jyväskylän lähin Stockmanni taitaa olla Tampereella.

Muok: Konsolinetissä oli Forza 2 29 euroa ja tilasin lisäksi sieltä tuon Logitechin ratin, joka maksoi 89 euroa. Huh, nyt täytyy tosiaan aloittaa säästökuuri.

Äsken lähti tiedon valtatietä kiitämään minun asuntohakemukseni Turun ylioppilaskyläsäätiölle. Toivottavasti tärppäisi.