Eilen eksyin Prismaan ja siellähän möllötti Falcon-mallinen (175W) pro-boksi hyllyssä hintaan 279 euroa. Kaappasin matkaan. Nyt olen onnellinen Xbox 360:n omistaja. Pelejä en vielä ostanut, kun kaverilta saan lainaan niitä aika paljon. Forza 2 maksoi Prismassa niin helvetisti, että ostan sen muualta. Ratti ja polkimet pitäisi myös löytää nyt jostain.
Jep, mutta tuo Alkoihin tullut "uusi" erä olikin vanhaa batchia eli sitä pääsi suoraan nautiskelemaan. Jyväskylän Alkoissa on vielä rutkasti satasta jäljellä. Alkutalvesta nuo menivät kuin kuumille kiville, kun silloin kyseessä oli vielä uutuus.
Nyt minä joudun hillitsemään olutostoksiani, sillä meinasin ostaa 360:n, eikä oluisiin viitsi sen jälkeen törsätä kovin törkeästi rahaa. Ensi viikolla Alkoon kylläkin tulee luultavasti Nörrebron Skärgaards Porter, joten joudun ehkä sen hakemaan ensi viikon ainukaiseksi. Ensi viikolla kauppoihin tulee muuten maitokauppoihin Hartwallin panemana Sinistä, mutta mitä olen lukenut, ei tämä oluiden aatelisen uusi tuleminen ole kovin kummoinen tapaus.
Mä tykkään lukea ihan sanomalehtiä. Päivittäin, mikäli ehdin, luen Hesarin ja Keskisuomalaisen. Jos en sanomalehtien ääreen pääse niin sitten katson Helsingin Sanomien nettisivut ja lisäksi paikallisuutisten takia Keskisuomalaisen sivut. Keskisuomalainen on kyllä melko surkea junttilehti, mutta kun muualtakaan ei paikallisuutisia niin kätevästi saa.
Tv-uutiset yritän väijyä ainakin kerran päivässä. 20.30 tv1:n uutiset ovat yleensä kattavimmat. Urheiluruutu kun tulee vielä perään, niin tiedonjano on tyydytetty. Iltalehtiosasto on minulla boikotissa. Ulkomaisia uutissivustoja seuraan aika vähän, sillä loppujen lopuksi mua ei älyttömästi kiinnosta kovin kaukaiset asiat, jotka eivät millään tavalla koske minua. Tietenkin jos kyse on EU-asioista tai talousjutuista niin se on eri juttu, mutta jos jossain Ulan Batorissa räjähtää pommi niin ei paljon liikuta.
Poikkean nyt edellisestä aiheesta. Harri Ollista tuli mieleen tämän viikon ykkösurheilu-uutinen eli Janne Ahosen uran lopetus. Täytyy myöntää, että meinasi tulla tippa linssiin, kun katsoin Ahosen tiedotustilaisuutta. Koko pienen ikäni olen mäkihyppyä seurannut televisiosta ja Janne Ahonen on ollut aina mukana. Ensi kaudella näin ei enää ole.
Sen lisäksi, että Ahonen on mahtava urheilija ja kestomenestyjä, on hän myös esimerkillinen roolimalli. Eipä ole montaa kertaa Jannen naama lööppejä tai Seiskan kantta komistanut. Sen verran tukevasti on Kuningaskotkalla jalat maan pinnalla.
Hieno urheilija ja hieno ihminen. Kaikkea hyvää ex-mäkihyppääjä, kansalainen Janne Ahoselle siviilielämään. Sympaattisempaa urheilijaa ei tässä maassa ole.
Mä olen nyt tehnyt melko vakaan päätöksen. Vähennän kalliiden oluiden ostoa yhteen per viikko (nyyh...), totuttaudun näin ensi syksynä alkavaan köyhään opiskelijaelämään ja otan oluista jääneinä säästöinä takaisin 360:n hintaa. Nyt on niin monessa paikassa premium (tai pro)-malli 279 € ja hyviä tarjouspelejä niin jumalattomasti, että en voi enää vastustaa kiusausta. Ensiksi hankin Forza 2:n sekä ratin ja polkimet masiinan rinnalle.
Mäkin oon yleensä pitänyt YLEä melko luotettavana ja asiallisena uutistoimittajana, mutta jotenkin on viime aikoina alkanut tuntua siltä, että yhä enemmän Yleisradionkin uutiset viihtellistyy ja kummallisia virheitä löytyy sieltä ja täältä. Tiedä sitten onko uusin ilmeen uudistus ja uutistenlukijoiden MTV3:mainen tapa keskustella keskenään lähetyksessä tämän tunteen takana.
Ärsyttävänä seikkana tulee esim. mieleen se, että Ylellä ei uutisoitu tv-uutisissa kuin olankohautuksella Suomen suurin kuntaliitos Jyväskylässä. Jotain Helsingin ja Sipoon kiistaa käsiteltiin kyllä vuoden ajan vähintään kerran viikossa pääuutisissa. Luulin, että Helsinki-keskeisyys on vain MTV3:n ongelma.
Ajattelin tällaisen topikin olevan tarpeellinen, jossa pureudutaan päivän polttavimpiin poliittisiin, kulttuuriisiin, urheilullisiin, hauskoihin tai muuten kiinnostaviin uutisiin. Kaikista pienimmistä, mutta silti mielenkiintoisista uutisista ei nimittäin jaksa eikä viitsi väkertää uutta ketjua.
Juuri äsken telkkarista mylvi MTV3:n uutisten tunnari. Pääuutisena iltalehtikanava syötti iltalehti-ihmisille tietenkin täysin mitätöntä ja uskomattomat mittasuhteet saanutta tekstiviestijupakkaa. Helvetti, eivät ne tekstarit ole mitään kansakunnan kohtalonkysymyksiä!
Mutta kukapa huomasi kaiken tuon tekstiviestipaskan alta, mikä tärkeä poliittinen päätös tehtiin eilen? Aivan, Suomi osallistuu NATOn NRF-joukkoihin. Tänään Keskisuomalaisessa oli melkein sivun juttu Kanervasta ja aivan miniatyyripalsta tuosta eduskunnan tärkeästä päätöksestä. Kun kansalaisten päät täytetään viihteellä ja turhanpäiväisellä perseilyllä, joka olevinaan liittyy politiikkaan, ei kukaan enää kiinnitä huomiota siihen, mikä on oikeasti olennaista ja mitä vaivihkaa silmiemme alla päätetään.
Tässähän on jopa pienen salaliittoteorian ainesta. Niin osuvasti sattui tuo tekstarijupakka näiden NATO-asioiden kanssa samaan syssyyn...
Hyi helvetti! Mulle tulee Game Overista mieleen eräs viikonloppuaamu mahataudissa yksin kotona hirveän oksenteluyön jälkeen. Porukat tais käydä jossain huonekaluliikkeessä sinä aamuna. Olin ihan muissa maailmoissa, pelotti ja vitutti. Lisäksi telkkarista tuli aamupiirrettyjen ohessa Game Over. Ahdistavaa ja traumatisoivaa.
Uusin levyostokseni on Peer Güntin No Piercing, No Tattoo. Tästä munakkaampaa musiikkia ei yksinkertaisesti taida olla. Peer Güntin soidessa ajatukset kiitävät maanteille ja amerikanrautoihin. Kunpa olisi rahaa ostaa kesäksi komea jenkkiauto...
Virolaiset iskivät keräilijää arkaan paikkaan. Metsatöll julkaisi uuden albuminsa, joka kantaa nimeä Iivakivi, tavallisena digipäkkinä ja rajoitettuna painoksena woodpakissa, jolla oli hintaa yli kymppi enemmän kuin normiversiolla. Pakkohan tuo puukotelo oli ostaa.
Levy kuullostaa juuri siltä, miltä Metsatöllin pitääkin. Sopivassa suhteessa metallia, rockia ja folkkia. Virolaiset säkkipillit ja muut perinnesoittimet toimivat hienossa harmoniassa nousematta liikaa pääosan esittäjiksi. Markuksen laulu kaikuu jylhänä ja raivokkaana, juuri sellaisena kuin voisi kuvitella esi-isien laulaneen nuotioiden äärellä. Ykkösbiiseiksi ensikuulemilta nousevat Isa süda ja Äikesepoeg, vaikka muissakaan kappaleissa ei haukkumista ole. Joihinkin lauluihin on sekoitettu uutena juttuna pieniä proge-elementtejä, joihin täytyy vielä totutella.
Kalliiden oluiden ryystäminen jatkui tällä viikolla. Suomeen saapui lisäsatsi Nøgne Ø:n #100:sta. 7,57 euroa pullo.
Tämä olut on melkoinen humalapommi ja siksi haastava. Kun perusbulkkilagerissa katkeroa mittaava yksikkö EBU on n. 10 luokkaa ja kohtalaisesta humaloinnista voidaan puhua 20 jälkeen, tässä oluessa se on 51. Alkoholia on 10% eli 0,5 litran pullosta humaltuu jo jonkinasteisesti. Väriltään olut on India pale aleksi tumma. Tuoksu on Nögnemäisen hedelmäinen. Jälkimaussa tuntuu paahteisuutta ja siksi olut olikin mielestäni kuin Nøgne Ø:n Imperial Stoutin ja India Pale Alen risteytys.
Erinomainen nautiskeluolut. Itse siemailin pullollista yli tunnin. Hinta harmittaa, sillä tätä joisi mieluusti useamminkin, mutta kun ei lompakko siedä.
Muok. EBU oli tässä sittenkin ilmeisesti 80 eikä 51, kuten Alko sivuillaan tiedottaa.
Tällä viikolla tuli Apollo Justice Play-Asiasta, mutta unohdin ottaa DS:n mukaan kotiin viikonlopuksi sivarikämpältä. Huomenna vasta pääsen pelaamaan ja kihisen jo nyt jännityksestä.
Tässäpä jollekin 5 dollaria pois 50 dollarin ostoksesta -kuponki Play-Asiaan: CW-AZN-XKS. Vanhenee 26. huhtikuuta.
Band of Brothers on kyllä yksi parhaista, ellei paras, amerikkalainen toisen maailmansodan elokuvallinen kuvaus. Ei ole liikaa jenkkipatriotismia ja stars and stripes -meininkiä, vaan sota on karua, sankaritkin kuolevat, eivätkä amerikkalaiset ole aina maailmanpelastajia. Erittäin hyvä ostos siis. Mulla on kanssa.
Vähän samantyylinen ja erittäin hyvä sarja tulee yllättäen Venäjältä. Viime kesänä ja syksynä pyöri Ylellä Rangaistuspataljoona, joka kertoi neuvostoliittolaisista vangeista ja rintamakarkureista, jotka siirrettiin palvelemaan erityisessä rangaistuspataljoonassa. Kusisia hommiahan heille piisaa. Mulla jäi valitettavan moni jakso näkemättä, joten dvd-julkaisu olisi kiva.
Olen muuten pahoillani näistä mun arvioideni heikosta informatiivisuudesta ja yleistasosta mutta kun en vaan osaa.
Äh, pääasia on, että joku muukin kirjoittaa tänne kuin minä, nyt kun Gba on sotimassa. Hieno homma. En minäkään kunnon arvioita osaa tehdä. Puuha-Peteä mukaillen: "Kaikki mukaan!"
Punertavanruskea dobbelbock-olut. Tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä Olvin "tuplapukkityyppisen" viinalagerin kanssa. Kohtalaisen humaloitu maku, alkoholi ei maistu, eikä olut ole kovin paahteinen. Sen verran valju olut oli, ettei se ole lähellekään hintansa arvoinen. Maksoi nimittäin jotain 6,5 euroa. Ei ole hintansa väärti. Ihan hyvää, mutta ei mitenkään säväyttävä.
Mä olen yhden konsolin mies pakon edessä, mutta en asenteiltani. Wii tuntui silloin syksyllä 2006 niin pirun hienolta jutulta, että se sai vedettyä minut takaisin konsolipelaamiseen. Jonkin aikaa Wiin oston jälkeen olin ihan taivaissa, mutta pudotus maan päälle on ollut aika kova. Se tapahtui lähinnä silloin, kun kaveri osti 360:n.
Rahan takia siis en voi kahta konsolia vielä ylläpitää. Opiskelut alkavat ensi syksynä ja nyt pitää sivarin aikana kerätä vähän säästöjä. 360 houkuttelee loistavalla pelivalikoimallaan, mutta nyt olen joutunut tyytymään lähinnä lainaboksin laihoihin iloihin. Koskaan ei voi olla varma, milloin se kaveri hakee boksinsa pois. Mass Effect'kin jäi kesken.
Wiihin en kuitenkaan ole niin pettynyt, että olisin sitä myymässä pois. Kyllä niitä kiinnostavia julkaisujakin välillä tulee ja Virtual Console on minulle aarreaitta, koska vanhat retromasiinat myytiin meidän perheestä pois tietokoneen tultua taloon. En muutenkaan ole kovin hyvä myymään omia kamojani, sillä olen melkoinen materialisti.
Sitten kun opinnot ovat lähteneet käyntiin ja alan mahdollisesti käymään osa-aikatöissä niin toisen konsolin hankin kämppääni. Onko se sitten Playstation 3 vai Xbox 360, riippuu sen hetkisestä pelitilanteesta.
Mulla oli myös tuota polven naksumista chondramalasiassa. Varsinkin, kun nosti jalan ilmaan ja yritti polvea taivutella niin jossain kohti tuli lukko ja sitten kuului naks. Ehdottomasti lääkäriin, jos polvet alkavat kipeytyvät säännöllisesti.
Tiedätkö voiko tuota vaivaa tulla muihinkin niveliin kuin polviin? Esimerkiksi kyynärpäihin? Onko tuossa kyse jostain rustottumisesta vai ihan muusta?
Pikaisella etsinnällä en löytänyt googlesta hakusanalla chondromalacia muita tuloksia kuin chondromalasia patellaeta, mikä viittaa juuri polvilumpioon. En sitten tiedä voiko kondromalasiaa tulla esim. kyynerpäihin. Kyse on siis yksinkertaistettuna ruston pehmenemisestä, rakkuloitumisesta ja halkeilemisesta.
Mulla oli myös tuota polven naksumista chondramalasiassa. Varsinkin, kun nosti jalan ilmaan ja yritti polvea taivutella niin jossain kohti tuli lukko ja sitten kuului naks. Ehdottomasti lääkäriin, jos polvet alkavat kipeytyä säännöllisesti.
Tänään kävin taas hiihtolenkillä. Reilut 15 kilometriä hiihdin. Piti mennä pitempikin lenkki, mutta yhtä perinteisen uraa ei sitten koko talvena aiotakaan avata, joten luistelureittejä hiihtelin koko matkan. Viikossa oon nyt hiihtänyt lähemmäs 70 kilometriä. Kun ne hiihtopaineet lähtevät purkautumaan, niin ne purkautuvat näköjään sitten kunnolla.
Munkin mielestä Galaxyssa oli melkein kaikki kohdallaan. Mä ainakin huomasin omassa pelaamisessani melkoista kehityskaarta, sillä toisella läpipeluukerralla kentät menivät huomattavasti sutjakkaammin läpi ja oikaisujakin löytyi ihan hyvin.
Haaste tuntui alussa tosiaan melko köykäiseltä, eikä game overin varaa juuri ole pelin aikana. Silti puolen välin jälkeen kentät alkavat vaikeutua ja parissa tehtävässä sai kiroillakin, vaikkei ehkä ihan yhtä paljon kuin aikaisemmissa Marioissa. Mun mielestä tällainen pelin rakenne on nerokas. Annettaan huonommillekin pelaajille mahdollisuus päästä peli läpi, mutta jätetään sitten haastetta kaipaaville vielä ekstramatskua. Esimerkiksi osa Daredevileistä oli pirullisen vaikeita.
Kameran takia kuolin tasan kerran yhdessä aavikkokentässä, kun en huomannut yhden palkin reunaa sen takia. Kamera ärsytti yleensä tilanteissa, joissa Mario oli ylösalaisin, sillä silloin ei oikein tajunnut, mihin suuntaan tattia pitää vääntää. Kamera vedessä ja uinti yleensäkin olivat edelleen perseestä. Kaiken kaikkiaan maanpäällinen kamera toimi mielestäni erinomaisesti.
Ei Galaxy siis missään tapauksessa virheetön peli ole, mutta tunnelmaltaan ja peli-iloltaan niin maaginen, että itse en ole sellaista riemua pelatessa kokenut sitten lapsuusvuosien.
Latvialainen portteri. Maku herättelee äärimmäisellä makeudellaan. Harvoin olen näin makeaa olutta siemaillut. Portteriksi tämä on kuitenkin helposti tunnistettavissa. Hinta-laatusuhde on erinomainen, sillä 0,5 litran pullo maksaa 2,42 euroa ja hyväähän tämä on, mutta ei kuitenkaan ihan Sinebrychoffin portterin tasoa. Tämä olisi kunnon herkkua oikein makean suklaakakun kylkiäisenä.
Saas nähdä, jos vaikka jätän opiskelijana sitten ihan perustellusti tv-maksun maksamatta ja heitän digiboksin romukoppaan.
No joo, enpä nytkään asu omassa asunnossa, vaan siviilipalveluspaikan tarjoamassa kämpänpahaisessa, jossa toki pitäisi maksaa tv-lupa, mutta kun tarkastajia ei siellä ole koskaan käynyt niin mitäpä suotta tuollaisessa väliaikaisessa tilanteessa vaivautumaan.
Itse aion pitkittää boxin ostoa niin kauan kuin mahdollista. Ties vaikken osta ollenkaan. Liian usein huomaa teeveeseen kohdistuvista negatiivisista asenteista huolimatta, makaavansa sohvalla apaattisena ja tuijottaen jotain tyhjänpäiväistä paskaa. Mielessä käy, että voishan sitä taiteilla tai voishan sitä lähteä lenkille, mutta hypnoosi on liian kova.
Lähtekää messiin!
Mä oon alkanu huomaamaan vähän samaa. Miksi helvetissä katson jotain amerikkalaista massaviihdettä, kun voisin sen sijaan lukea vaikka kirjaa ja sivistää itseäni. Tai tehdä ihan mitä tahansa muuta. Television ote on kuitenkin vielä aika luja, mutta jonkinlaista etääntymistä olen alkanut jo huomaamaan. Ajatuksissa on samanaikaisesti se, että olisipa kivaa elää ilman televisiota ja se, kuinka sitten jäisi kaikki hyvät sarjat näkemättä. Elämä on valintoja täynnä. Saas nähdä, jos vaikka jätän opiskelijana sitten ihan perustellusti tv-maksun maksamatta ja heitän digiboksin romukoppaan.
Jahas, mä oon taas vähän mattimyöhäisenä liikkeellä. Sormen murtumisen takia tuli pelaamiseen tauko, eikä murtuman parantumisen jälkeenkään tehnyt mieli pelata oikeastaan mitään. Nyt kun olen lomalla Zack and Wikiä jyllännyt, pääsin takaisin pelaamisen makuun ja tilasinkin äsken Apollo Justicen Play-Asiasta. Myös ennätyshalpa dollari kannusti tähän. Nyt en malta odottaa pelin saapumista.
Valitettavasti kuntoilu on minun osaltani jäänyt lähes täysin. Syynä ei tosin ole laiskistuminen, vaan polvilumpion kondromalasia.
Chondramalasia patellae? Juuri sen takia jouduin lopettamaan jalkapallon. Lihasten epätasapainoinen kehitys väänsi polvilumpioita mulla sillein, että ne alkoivat hiertämään ja lopulta lumpion rusto oli rakkuloilla ja hajalla. Vuosi oli palloilukieltoa mulla, mutta juoksu yms. oli sallittua. Vieläkin ovat polvet välillä vähän arat, mutta enää ei kyseinen vaiva liikkumista missään muodossa estä. Varovasti täytyy kuitenkin ottaa, jos Chondramalasia alkaa muistuttelemaan itsestään. Joka tapauksessa äärimmäisen vittumainen vaiva.
Sulla tuo vaikuttaisi olevan vähän pahemmalla asteella kuin mitä mulla oli koskaan, mikäli kyseessä on sama vaiva. Onko röntgenissä huomattu irronneita rustonpalasia tai vastaavaa? Mä menin onnekseni siinä vaiheessa lääkäriin, kun rustot oli vielä kutakuinkin muodossaan, eikä valtavia säröjä tai irronneita rustonpalasia ollut havaittavissa.
Mä tykkään lenkkeilystä, jos on sopivia maastoja eli hiekkateitä ja metsäpolkuja. Asfalttiviidakossa juokseminen on perkeleen tylsää, eikä siinä virkisty mieli läheskään yhtä paljon kuin metsässä ja maaseudulla lenkkeillessä. Kolme kertaa viikossa yritän juosta sellaisen reilun puolen tunnin lenkin eli n. 7 kilometriä. Paras lenkkivuodenaika on mun mielestä syksy. Kesä saattaa olla liian kuuma, kevät märkä ja talvi kylmä ja liukas, mutta syksyllä on sopivan viileää ja ruska on erittäin kaunista katseltavaa. Juoksukunto on ollut mulla melko pitkään sillä mallilla, että en enää pyri muuhun kuin ylläpitoon.
Punttisalilla yritän käydä myös kolmisen kertaa viikossa. Keskityn lähinnä yläkroppaan, sillä jalkojen vahvistaminen punttisalilla voi alkaa pitkällä tähtäimellä haitata lenkkeilyä. Mun siviilipalveluspaikka on siitä kiva, että siellä on punttisali ja uima-allas, joten pääsen hyvin treenaamaan ilmaiseksi.
Talvella pyrin mahdollisuuksien mukaan hiihtämään. Tänä talvena on ollut kyllä paska lumitilanne ja sitten murtui sormi, mutta nyt olen lauantain jälkeen käynyt kolme kertaa sellaisella 15 kilometrin lenkillä. Laukaan kunnalla on älyttömän hyvä latuverkosto metsän siimeksessä ja laavuja on ripoteltu vähän sinne ja tänne. Siellä onkin sitten mukavaa tirpaista kaakaot ja makkarat naamariin. Tänään kävin hienon sään kannustamana vähän kauempana olevalla laavulla ja matkaa taisi tulla reilut 20 kilometriä. Olin kyllä aika spagettia, kun pääsin takaisin kotiin. Luistelutyylillä tykkään mennä, sillä se on vauhdikkaampaa ja voitelukin on helpompaa.
Futista pelasin vielä muutama vuosi takaperin, mutta sitten meni polvilumpioista rustot paskaksi ja piti lopettaa se touhu. En sitten jaksanut enää aloittaa uudestaan, mutta nyt kiinnostaa jonkinlainen amatöörihöntsä. Ehkäpä Turkuun muutettuani hakeudun johonkin opiskelijapotkutteluun.
Kävin tänään elokuvissa ja täytyy sanoa, että mikään elokuva ei ole vähään aikaan laittanut hekotuttamaan yhtä paljon kuin tämän iltainen leffa, joka oli muuten Rambo. Moralistipaskiaiset kauhistelevat, että mitä hauskaa siinä on, kun ihmiset halkeavat barretin luodeista kahtia, irtojalat lentelevät ja päät räjähtelevät, mutta kyllä se vaan on hemmetin hienoa ja lystikästä meininkiä. Tippa meinasi kuitenkin tulla loppukohtauksen aikana linssiin. Hieno mies tuo John Rambo.
Tällaiset ihmiset voivat painua helvettiin, sillä Rambo oli parasta toimintaa vuosikausiin. Sitä sitten pitää nauraa että toimintaleffassa ei olekaan bullet timea vaan vain bulletteja? Rambo IV:llä on paljonkin enemmän meriittejä kuin mitä puolet katsojista sille antaa.
Ja jottei minua yhdistettäisi tällaisiin kusipäihin, tarkennettakoon, että hykertelyni johtui nimenomaan siitä siisteimmästä raa'asta toiminnasta vuosiin ja perkeleen hienosti toteutetuista lentävistä sisälmyksistä. Tuli samanlainen olo kuin joskus ala-asteikäisenä Arskan elokuvia katsellessa. Voi pojat, että olen vieläkin täpinöissäni.
La Granja on tanskalaisen pienpanimon, Nørrebro Bryghusin olut. Erittäin miellyttävä maku. Paahteinen, makea ja kahvinen. Erittäin täyteläisen makuinen. Herkkua, mutta ei tämä mitään älyttömiä säväreitä kuitenkaan anna, joten ei ihan ole hintansa väärti. 4 euroa maksaisin pullikoimatta tästä. Pitihän tämäkin kuitenkin bongata.
Jes, sain tänään lastan pois kädestä ja kolmen viikon vasenkätisyys on nyt ohi, melkein. On nimittäin oikean käden sormet ihan saatanan jähmeänä. En saa kättä nyrkkiin eikä puristusvoimaa ole nimeksikään. Hyvät mäskit oli lastan alla kyllä ja haju oli sanalla sanoen hirveä.
Parasta tässä kaikessa on, että säätiedotusten mukaan hiihtokelit olivatkin sitten oikeastaan siinä... Perskule, jos en ensi viikon lomalla pääse retkihiihtämään enää.
Näytä kirjoitukset
Niin osuvasti sattui tuo tekstarijupakka näiden NATO-asioiden kanssa samaan syssyyn...
