Itsekin kävin juuri uuden Kick-Assin katsomassa. Aivan järjetöntä väkivaltaa, b-leffan tasoista vessahuumoria ja haaroihin putkimista, todella törkeää läppää ja hahmot jokseenkin vitsiksi alennettuja, mutta tykkäsin silti. Ensimmäinen leffa oli loistava, ja pelkäsin että tämä jatko-osa olisi surullinen kyhäelmä. Tarinaa tässä ei toki ollut nimeksikään, mutta muuten aihetta oli vähän uudistettu ja dialogi toimi kantava voimana ainakin itselleni. Murhdin myös, että lihaksikas Kick-Ass ei enää olisi hottis, mutta olin todella väärässä.

:D

Nyt FFX ohi, 140 eli ei mikään speedruni ollut. Täytyi lopettaa kun tuli ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä Penancen kanssa. Hyvä peli.

FFX. Aloitin uudestaan (japaniksi) ja nyt menee 120 tuntia rikki. Täähän olikin hyvä peli.

On kyllä aika yyberi varmasti kun ääninäyttely eikä ruudunpäivitys/kuvasuhde vituta.

Hyvät musiikit, valtavasti tuunattavaa. Tarinassa yritystä oikeaan teemaan, hahmojen kasvuun ja aiheisiin kuten politiikka, tiede, uskonto. Haastaa osittain jopa perinteisiä japsiropetarinakliseitä.

Eihän tämä (edelleenkään) täydellinen ole, mutta mielestäni on vanhentunut paremmin kuin olisin luullut.

FFX. Aloitin uudestaan (japaniksi) ja nyt menee 120 tuntia rikki. Täähän olikin hyvä peli.

Lähes aina kyse on prioriteeteista. Joihinkin asioihin löytyy aikaa, ja toisiin ei. Eri ihmiset arvottavat eri tapahtumat eri tavalla.

Ni no Kuni läpi. Yliarvostettu. Kaikki hyvät mahdollisuudet onnistua, mutta homma kaatuu surkeaan taistelusysteemiin (tekoäly), liialliseen lapsekkuuteen ja siihen, että todellisuudessa peli ei tarjoa mitään uutta. Alussa oli kyllä lupausta vaikka mihin; Mr. Drippy on jotain erilaista, maailmankartta ja ensimmäinen fantasiakaupunki on superkaunis jne. Mutta samoja tylsiä ja pääosin rumia pokemoneja taistelutetaan, aavikko- ja jäämailmat kolutaan, kasinolla ja areenalla kisaillaan. Lapsekas juoni jää irralliseksi, mutta ei se haittaisi (no joo, kuinka monessa pelissä oikeasti on edes välttävä juoni?) jos pelisysteemi olisi onnistunut. Omaa tiimiä ei kuitenkaan juuri voi ohjata, ja kaverit perseilevät itsensä hengiltä aikayksikön, tosin ensin tuhlaavat kaikki pisteensä.

Jaksoit kuitenni läpi pelata, joten kai se ihan kelvollinen oli?  

Niinhän sitä luulisi, mutta olen vaan helvetin sitkeä/itsepäinen! :D
Oikeasti, pitäisi lopettaa jos ei tykkää. Hyviä pelejä on maailma täynnä eikä näin "vanhana" ole aikaa tuhlata muuhun kuin siihen, mistä oikeasti tulee hyvä fiilis. Mutta tietenkin joskus on hyvä kokeilla erilaisia juttuja. Ja jotenkin Ni no Kunin kohdalla koin, että kyseessä oli kuitenkin jonkinasteinen merkkitos. Merkkiteos vaan ei aina tarkoita erinomaista.

Hyvä että pelasin, mutta tämän pariin en palaa ennen kuin olen eläkkeellä ja kaikki paremmat ropet jo loppuun pelattu.

Edit: On muuten tyyppiesimerkki pelistä, joka (kuitenkin) saa valtavan hyvät arvostelut.

Ni no Kuni läpi. Yliarvostettu. Kaikki hyvät mahdollisuudet onnistua, mutta homma kaatuu surkeaan taistelusysteemiin (tekoäly), liialliseen lapsekkuuteen ja siihen, että todellisuudessa peli ei tarjoa mitään uutta. Alussa oli kyllä lupausta vaikka mihin; Mr. Drippy on jotain erilaista, maailmankartta ja ensimmäinen fantasiakaupunki on superkaunis jne. Mutta samoja tylsiä ja pääosin rumia pokemoneja taistelutetaan, aavikko- ja jäämailmat kolutaan, kasinolla ja areenalla kisaillaan. Lapsekas juoni jää irralliseksi, mutta ei se haittaisi (no joo, kuinka monessa pelissä oikeasti on edes välttävä juoni?) jos pelisysteemi olisi onnistunut. Omaa tiimiä ei kuitenkaan juuri voi ohjata, ja kaverit perseilevät itsensä hengiltä aikayksikön, tosin ensin tuhlaavat kaikki pisteensä.

Aloitin tänään. Harmittaa suttuisuus, peliruudussa esim. hahmojen nimet pitää arvata (jos ei muista) koska lukea niitä ei voi. Voi olla että tämä ei ole ihan minun juttu; tykkään grindauksesta ja vähän taktisemmasta ropeilusta.

Luigi's Mansion 2. Yllättävän hyvä!

Itsekin sain maksaa 350e (eli koko vuoden opintotuet, tammikuussa maksettu) takaisin 2011 vuoden opintotukia kun yliopisto viivytteli tutkintotodistuksen kanssa.  Ilmeisesti pitäisi tajuta olla työtön kunnes paperi on kourassa.

Ihan tykkäsin, mielelläänhän näin korkean tuotantoarvon spektaakkeleja katsoo. Valitettavasti aikaisempien lotrien henki ja tyylikkyys oli poissa, itse en ainakaan olisi arvostanut jos trilogiassa olisi viljelty näin laajalti slapstick -henkistä huumoria ja aivan kävittämättömiä fysiikoita (kyllä, fantasiamaailmassakin on joitakin sääntöjä). Tuntuu siltä, että jos lotreissa Gimli oli alennettu comedy relief -hahmoksi, Hobitissa samaan rooliin oli päätynyt vain huomattavasti useampi hahmo. Lisäksi kohtaukset olivat paikoin liian pitkiä, ja toisinaan heikosti toisiinsa liittyviä. Taistelu ja kiperä tilanne toisensa perään, ja aina Gandalf pelastaa. Siis kyllä, tottakai oli mukava palata keskimaahan, ja leffa oli hyvä, mutta ei kuitenkaan yltänyt edeltäjiensä kunnioitettavuuteen tyylillisesti.

Ja voin myöntää tämän omaltakin osalta. Omat päivitykset voi aika hyvin jakaa neljään kategoriaan: Cola, pelit, leffat ja aamut on perseestä.

No tuo on kyllä ainakin rehellinen analyysi! 

Nauroin myös tolle salaa salilla käymiselle josta blindside kertoi, siinä oli oikea asenne! 

Mjaah, itse ainakin maksan mieluummin hieman enemmän peleistä ja pelaan niitä rehdisti konsolilla sohvalta käsin. Ei jaksaisi millään rueta virittelemään moisia virityksiä koneen ja telkkarin välille pelaamisen takia. Senkuin pistää telkkarin ja pleikkarin päälle, odottaa tunnin uusinta päivitystä ja sulkee lopuksi konsolin peli-innostuksen jo mentyä ohi. Helppoa ja vaivatonta.

No se mulla tässä olikin ajatuksena, että olisi helvetin hienoa jos pelaaminen ei olisi eri konsolivalmistajien nokittelua yhä uusillä lyhytaikaisilla tuotteilla ja omaa tonttiaan suojellen, vaan olisi se aiemmin hienosti ja kaunosanaisesti kuvailemani "teknologiamöykky", siis ei mikään epämääräinen laiton viritys vaan tuote joka palvelisi pelaajaa sen sijaa että jakaisi eri leireihin.

Esimerkiksi DVD-soittimet. Kaikki (yritykset) voivat valmistaa DVD-soittimen, mutta niissä on eroja hinnassa, laadussa ja ominaisuuksissa. Kaikki voivat myös tehdä elokuvia ja muuta DVD-sisältöä, ja ne toimivat (lähes) kaikilla DVD-soittimilla. Älkää nyt ottako tätä kirjaimellisesti, vaan esimerkkinä suunnasta. Ei siis tarvitse kertoa miten pelaaminen eroaa DVD-elokuvien katselusta. Pointtini on, että parempi yhteensopivuus, vertailtavuus jne olisi kaikkien pelaajien etu. Uskon että tämä saavutettu hyöty olisi suurempi kuin potentiaalisesti menetetty erikoistumisesta saatu hyöty, jota teoriassa nykytilanteessa nautimme.

Ja vaikka nyt ollaan laudalla Nintendon tontilla, tämä ei ole pelkästään Nintendo-kritiikkiä. Tuli nyt vain elävästi mieleen kun taas ollaan yhden, potentiaalisesti mittavan, uuden härpäkemäärän ostoa suunnittelemassa.

Tuskin koskaan tulee aikaa, jolloin pelaaminen on niin helppoa kuin unelmoin: että kaikki pelit olisivat saatavilla yhdelle alustalle, helposti ja rehellisesti maksamalla. Mutta kai sitä kannattaa edes toivoa?

Olen tässä itsekseni pohtinut että jos tuon ostaisi... Ja laskeskellessani mitä kaikkea uutta tarvitse ja miten eri taaksepäinyhteensopivuudet menevät...tunnen itseni yhä typerämmäksi kun vuodesta toiseen ostan näitä uusia versioita, härpäkkeitä, ohjaimia, adaptereita, lisäosia jne. Ei edes harmita se raha, mutta se vaiva ja kerääntyvä krääsä.

Voisiko joku nyt vaan tehdä sellaisen täysin designittoman teknologiamöykyn johon voisi liittää kaiken raudan ja netistä ladata kaiken softan joka ei muuten onnistu. Kaiken. En halua enää maksaa uudesta muovikuoresta, hypestä, mielikuvista... Mutta voisin maksaa saman verran ja enemmän toiminnallisuudesta ja järkevyydestä. Haluan pelata enkä hukkua erilaisiin ohjaimiin ja käyttöliittymiin. Olen peliharrastaja. En keräilijä tai kasuaalipelaaja. Hear me roar.

(Ja ei, minua ei yhtään lohduta että voin yleensä ostaa kaikki vanhat suosikkipelit uudestaan myös uusimmalle raudalle. No okei, lohduttaa se ihan vähän.)

Mulle soitti joku akateeminen täti joka teki tutkimusta naisten pelaamisesta. Mulle selvisi ehkä vähän myöhään että se halusi kuulla pelaamiseen liittyvästä ongelmakäyttäytymisestä.

Täti: Oletko koskaan hakenut tai harkinnut hakevasi apua pelaamiseesi?
Minä: ...Ai niinku johonkin tosi vaikeeseen kenttään vai?

Onko jostain saatavilla ilmaislippuja Digiexpoon?

Ihan kaikki telemarkkinointi ei siis ole kusetusta.

Eihän se olekaan. Pari hassua asiallista työpaikkaa aivan läpimädän toimialan keskellä antaa mahdollisuuden sanoa, että epäilijä on pessimisti, ja että "kannattaa antaa mahdollisuus".

Itse en ole koskaan työskennellyt telemarkkinoinnissa, mutta yritys jossa työskenetelen saa rahaa siitä jos löytää ihmisiä tekemään telemarkkinointia. Käytännössä siihen täytyy melkein huijata ihmisiä, ja todella suuri valtaosa ei menesty työssä. Ehdot ovat surkeita, ja harva pääsee edes tienaamisen alkuun.

Tärkeintä on että ei lähde myyntiyöhön jossa ei ole pohjapalkkaa, eikä kirjoita sopimusta johon sisältyy mahdollisuus sanktioihin tai työntekijältä perittäviin maksuihin (esim. koulutuksesta). Ei kannata myöskään suostua palkkausmalliin, jossa palkka alkaa juosta vasta tietyn myyntimäärän jälkeen. Eikä kannata pahoittaa mieltään, jos saa potkut puhelinmyynnistä. Suuri osa kunnollisista, mukavista ihmisitä saa lähteä hyvin nopeasti jos myynti ei lähde ensimmäisten päivien aikana nousukiitoon.

Apua millaisia idiootteja sitä on löytänyt ympärilleen. Kaveri oli kovin mystinen viikon ajan siitä mitä sen entinen pomo oli sille kertonut. Kuulemma joku todella hyvä rahantekoidea. No eilen se paljastui ja perinteinen verkostomarkkinointijuttu. Tarina oli tämä perinteinen kuinka joku tuntee jonkun joka elättää itsensä tuolla höpöhöpöllä. Jösses kun se ei tajunnut, että jokaisesta ei todellaan tule rikasta noilla. Joistain harvoista ehkä saattaa tulla, en tällaisia tunne mutta kai se on mahdollista.

Oli pakko avautua jonnekin. 

On muuten tosi rankkaa yrittää selittää jollekin miksi ei kannata lähteä mukaan verkostomarkkinointiin. On hirveän vaikea yrittää selittää että ei kannata, kun käytännössä kaikki vaan menettävät rahansa kun kaverilla on joku "varma tieto" siitä että joku on tienannut paljon, ja jos yrittää selittää että se joka tienaa ei tule olemaan sinä, niin sitten vastaus on yleensä tyylin "olet vain tuollainen pessimisti, ei tuolla asenteella mikään onnistu".

Verkostomarkkinointi- ja muissa "pettämätön systeemi" -huijauksissa on mielestäni inhottavinta se, että ne aina lupaavat että jos vain seuraat ohjeita, onnistut (ja rikastut). Kuitenkaan käytännössä ei voi onnistua, mutta vastuu sysätään yksilölle joka "ei vaan noudattanut ohjeita" vaikka totuus on että onnistumiseen ei ollut käytännössä mahdollisuuksia.

Ihmiset kuitenkin aina haluavat uskoa että on olemassa helppo ja nopea, yksinkertainen tie onneen ja menestykseen. Ja tietenkin myös, että juuri he ovat löytäneet juuri sen yhden oikeasti hyvän ja toimivan verkostomarkkinoinnin tms. joka ei ole huijausta ja joka tekee heistä rikkaita.

Niin ja vielä; puhelinmyyntityö voidaan monelta osin niputtaa tähän samaan kastiin jossa ihmisille luvataan aivan epärealistisia tuloja.

Paskasti uutisoitu. Älkää menkö siihen lankaan että annatte trollilehdistön tehdä täysin typeriä ja keinotekoisia vastakkainasetteluja.

Mutta: Nyt ***tu Despire oikeesti sais viimeistään eilen loppua toi saatanan "yhyy naisetkin hakkaa yhyy miksi turvakodin pitäjillä ei ole yhtään huumorintajua" -vikinä. Lue vähemmän sitää hommaa ja halliksen blogia (ei meinaan ole vielä yhtään originaalia mielipidettä, argumenttia tai "faktaa" sun manifesteissa näkynyt), kokeile vaihteeksi "derailing for dummies", vaikka sulla varmaan onkin aiheesta jo maisterinpaperit hanurissa poikittain. Perkele.

Töissä kollega (mies, 26v) valitteli että oli nähnyt telkkarissa aikuisia miehiä jotka pelasivat ainakin melkein ammatikseen jotain lasten peliä jollain Gamecubella. Ilmeisesti kyseessä oli SSBM.

Oli myös firman virkistysiltamat, ja sellainen nyt pääsääntöisesti on kamalaa vapaa-ajantuhlausta.  Juotiin sitten kollegojen kanssa muutama pomon laskuun, sitten ilmoitettiin että lähdetään kotiin nukkumaan ja mentiin keskenämme baariin riekkumaan valomerkkiin asti. Everything went better than expected.

Super Mario 3D Land. Ihan kivasti toimi, hauskaa vaikkakin aika nähty. Mutta kertokaa miksi se oli niin järkyttävän helppo? Vaikutti lapsille ja lyhytpinnaisille tehdyltä.

Oliko vielä helpompi kuin NSMB? Sekin kun meni läpi sangen heittämällä, vaikka olikin toki kivaa pelattavaa silti. Selvästi sieltä ei uskalleta oikeasti haastavia pelejä juurikaan julkaista, kun koko perheen on saatava/voitava Nintendon pelejä pelata.

En tiedä kumpaa tarkoitat, Wii-versio oli nelinpelinä suorastaan infernaalinen mutta hauska. DS-versio oli helppo. Mutta tämä 3D menee niin pitkälle että kentät saa kerralla koluttua puhtaaksi, ja jos jostain syystä menee mokaamaan muutaman kerran ja delaa, niin peli antaa erikoisitemin joka tekee kuolemattomaksi.

Super Mario 3D Land. Ihan kivasti toimi, hauskaa vaikkakin aika nähty. Mutta kertokaa miksi se oli niin järkyttävän helppo? Vaikutti lapsille ja lyhytpinnaisille tehdyltä.

Usko voittaa, mutta Leena on suosikkini koska Armi on mielestäni tehnyt todella hyvää työtä uutena tulokkaana.

Pahin first world problemini: Ostin Raymanin uusimman Wiille ja nyt on minulla ja neljällä kaverilla peukalot paskana kun sitä kapulaa (ei liikkentunnistusta pelissä) joutuu käyttämään oikeaan pelaamiseen.

Mielestäni oikea hahmo tippui.

Piia oli kyllä heikko esitys ensimmäisessä jaksossa, mutta mielestäni paransi eilisen jakson lauluosuudessa, ei ainakaan enää huonoin hahmo ollut.

Mielessäni Näädällä olisi myös mahdollisuuksia ratsastaa kansan Tuksu-aallolla, ja nauroin sille "Jos sulla (Yossulla) on toinen" -biisin sanoitukselle. Hahmo ei kuitenkaan ole tarpeeksi selkeä tässä vaiheessa.

Tykkäsin. Katsoin oikeastaan vain uusinnat nyt joulukuussa ja odotukset oli nollassa kun eka kausi ei vakuuttanut. Mielestäni Harjakainen ja Zetterberg olivat hauskoja ja ymmärrän miksi Munamies on kansansuosikki vaikkei omani olekaan. Kaikki vitsit eivät ole hyviä mutta välillä olen nauranut ääneen. Tästä on hyvä jatkaa, ei meillä ole liikaa tämän genren ohjelmia, varmaan vielä kehittyy.

Onhan tämä ankeaa, mutta oikein kaikille ankeille talviliikuntanatseille! 

Itse asiassa opin paljon TAMKin BBA-linjalla, kaikki kurssit eivät olleet hyviä mutta kun sitten aikanaan siirryin yliopistoon osasin jo tosi laajalti asioita joita muuten olisi pitänyt siellä päntätä. Tosin olen samaa mieltä siitä että yliopisto olisi ollut parempi paikka kun AMK-tutkintoa on niin vaikea korottaa maisteriksi, mutta olin kyllä itse tyytyväinen opetuksen tasoon Tampereella, kansainvälisellä linjalla.

Rayman Origins on ollut yksi tämän loppuvuoden yllättäjäpeleistä, saanut hullun hyviä arvosteluja, Metascore on tällä hetkellä melkein 90. Pelaajia voi olla 4 samaan aikaan.

Kurkkasin arvosteluja ja paljonhan nuo lupaavat, pitääpä tarkistaa! Kiitos vinkistä ja kiitos muillekin, katsotaan.