Toinen ärsytyksen aihe ovat nämä pakolliset anime-pellet luennoilla ja niiden loputtomat jutut jostain vitun digimonin alkudemosta ja ääninäyttelijöistä, joista ei kukaan anna paskaakaan. Sitten parasta läppää ovat nämä alentuvat keskustelut nuoremmista Japani-friikeistä ja kuinka ne ovat niin "noloja". Anime-pellet myös jättävät kritiikit ja yleensäkin kaikki "epämiellyttävät" aiheet/luennot (realistinen piirtäminen, improt jne) väliin, koska se ei edistä Nipponin mollosilmä-tyyliä. No D'OH VITTU! Sehän siinä on tarkoituksena...
Sanot niille että "oikeet japanilaiset häpee teitä."
Tunsin kerran yhden brittitytön joka lopetti koulun etuajassa, mutta koska järjestelmä halusi auttaa sitä se sai erikoisjärjestelyillä paikan yliopistotasoisesta taidekoulusta että olisi siis saanut mielenkiintoista tekemistä väliinputoamisen sijaan. Mutta eihän se siellä jaksanut edes puolta vuotta kun "siellä vaan opeteltiin tekniikoita ja eri tyylejä mutta kun hän haluaisi piirtää mangaa ja tehdä nettiin omia animemusavideoita."
Yritin siinä vähän selittää että tietääkseni mangakoillakin on yleensä (tai siis ainakin niillä joista olen lukenut) taustalla taidekoulutus. (Eli kyllä se "normaali" taidekoulutuskin mollosilmiä auttaisi piirtämään, tietysti.) Me ei olla enää kavereita.