Jee, kiitos Finski, olet ihana!

Siellä on sitten kaikki kovat jätkät + tietysti minä.

Olen itsekin miettinyt että mitä tuolla kaikella keräilykrääsällä sitten tehdään, jos minä potkaisen tyhjää. Peleistä osaisi ukko kyllä huolehtia (olettaen että emme kuole romanttisesti samassa riippuliito-onnettomuudessa), mutta FFVII-krääsät ovatkin sitten vaikeampi juttu. Niissä on kuitenkin rahaa ja ennen kaikkea "historiallista" arvoa kiinni, mutta että sen saisi realisoitua pitäisi tietää kustakin esineestä aika paljon ja lisäksi missä ja kenelle se pitäisi myydä.

Kamalin tilanne olisi tietysti jos esim. vanhempani perisivät kaiken omaisuuteni, lukisivat päiväkirjani, antaisivat "lelut" pelastusarmeijaan ja "vanhat pahviset julisteet ja muut roinat" roskalavalle. Siinä on syy syödä raastesalaattia joka päivä ja katsoa tien molempiin suuntiin ennen kuin sen ylittää.

Yhhyh, tahallasiko unohdit mut?

Et kuitenkaan usko, mutta kirjoitin tuohon perään kaksi kertaa että "ja Fraeonia tietty kanssa", mutta otin sen pois kun ajattelin ettet halua muistutusta siitä edellisen menomatkan turpasaunasta jonka sait siinä ihmeen DS-pelissäsi.

Sain tänään tietää töistä vapaat lauantaini, ja niiden puolesta käy mikä vaan viikonloppu maaliskuussa. Näillä näkymin miitti siis voisi olla vaikkapa 15. tai 22. päivä, mutta kävikö tuo 22. siis Tuulistille enää?

Pliis pidä 15.3, en varmaan enää ehdi 22. päivä. Sitten pääsette minusta eroon. Mutta olisi kiva päästä nöyryyttämään ja joidenkin nimeltä mainitsemattomien henkilöiden suhteen nöyrtymään vielä kerran pelimiitissä.

Ja täytyyhän Heinzia vielä kerran ilahduttaa/kiusata junassa.

Ja tänään minun muuttoni varmistui siten, että 23.3 pitää jo olla muualla. 22.3 menee pakatessa mutta onneksi silloin on pääsiäisen pyhiä. Työpaikallekin ilmoitin että irtisanoudun jo viime viikolla, ja tänään rekrykonsultti oli soittanut viisi kertaa tarjotakseen toista työtä. (Luuli varmaan että irtisanouduin koska en pitänyt nykyisestä työstäni.) Mutta ei voi ottaa vastaan mitään tarjouksia, kun muutto on päätetty. Hei hei kaikki tuttu, tervetuloa uudet jutut. Elämä on jännää mutta kivaa.

Siinä on pelimies minun makuuni. Onnea Finski, pelasit korttisi hyvin! 

Onnittelut, ei niinkään sulle vaan sille toiselle osapuolelle

Zoukka on vain vähän kateellinen kihlatullesi.

Yhyy, tänään minulta sitten abortoitiin ne neljä viisaudenhammasta. Kaksi porattiin paloiksi ja kaksi otettiin kokonaisena riuhtomalla. Nyt on pipi. 

Lisäksi tietenkin näytän ja kuulostan jokseenkin kaamealta. Sain kyllä ison kasan lääkkeitä (joista yksi on kai joku hevosten lääke kun se apteekin tätikin oli ihan hoona ja se voi ilmeisesti useinkin aiheuttaa hallusinaatioita.)

Au au.

En tiedä onko maailmassa jotakin "ylempää voimaa" tai varsinkaan tietoista sellaista, mutta jotenkin tuntuu ylimieliseltä ajatella että äärettömyydessä ei jotain oman käsitykseni ylittää olisi. En siis tiedä onko olemassa "yliolentoa/yliolentoja", mutta jos on, niin on se nyt hemmetti jos häntä meidän matosten syömiset, naimiset ja muut tekemiset kiinnostavat.

Mielestäni kaikkien uskontojen suurin paradoksi on siinä, että jumaluudet nähdään niin inhimillisinä - mutta mitä muuta voisimme ihmisinä kuvailla? Ajatus "isästä" joka meitä vahtii ja holhoaa on lohdullinen joskin hieman passivoiva ja masentava. Toisia toisaalta masentaa ajatus siitä, että oma elämä ei olisikaan osa suurta suunnitelmaa ja kosmisesti merkittävä vaan pelkästään vesimolekyyli meressä tai vain sitä miksi sen kukin itse tekee. Sitä jumalan inhimillisyyttä on kaikkivoipan inhimillistäminen näkemyksessä siitä, että rukous on pyyntö. Jumala tietää kaiken ja tekee kaiken kuten parasta on, mutta jos pyydät jotain niin jumala saattaakin tehdä toisin? (No näitä logiikkavirheitä on turha puida jos jumaluus kerran on käsittämätöntä, mutta näihin tullaan juuri koska jumalille annetaan niin inhimillisiä piirteitä.) Rukous keskittymisenä ja mietiskelynä on sitten erikseen.

En minä tiedä mikä on elämän tarkoitus ja onko sillä tarkoituksella paimenta, mutta pyrin elämään sellaista elämää että kuolinvuoteellani ei kaduttaisi jos ja kun jatkoa ei seuraa. Olen joskus miettinyt evoluutiota ja kaikkea maailman kehitystä siinä mielessä, että jos luonnolla on taipumus edetä tiettyyn suuntaan tiettyjen periaatteiden mukaisesti, niin onko sitten olemassa "maali", se mihin se pyrkii? En tiedä, mutta tässä hetkessä, osana tätä valtavaa ja käsittämätöntä jatkumoa on ihan kiva olla.

Se oli varmaan nimen omaan se pitkäjänteisyys joka siltä jampalta puuttui. Pelien teknisestä tekemisestä minä en tiedä mitään, ainostaan että se ei ole ihan hirveän helppoa ja että se vaatii paljon työtä. Jotenkin vain se tunnelma ja piinallinen hiljaisuus joka siitä juhlallisesta "aion tehdä oman pelin" -julistuksesta seurasi oli niin elokuvallinen. En tiennyt miten reagoida, kun ainahan sitä pitäisi tukea toista unelmien toteuttamisessa mutta nähdäkseni tyyppi olisi yhtä hyvin voinut kertoa aikovansa ryhtyä leivänpaahtimeksi.

Niin siis lähinnä ongelma on, että jos on tottunut lennokkaaseen tyyliin paperilla, niin reilusti ulos zoomauksen avulla pienoisvetojen teko muutaman tuuman alustalle voi tuntua aikamoiselta piiperrykseltä. Mutta kyllä hyvä tekijä saa aikaiseksi huonommillakin välineillä, varsinkin kun niiden käyttöä harjoittelee. Siitä lagistakin pääsee yli kun siihen tottuu, jos se ei ole siis aivan kamalaa.

Seukkasin joskus vähän aikaa kaverin kanssa, joka ilmoitti aikovansa tehdä pelin. Oli kuulemma jo pidempään suunnitellut asiaa, ja nyt aikoi toden teolla kääriä hihat.

Tyypillä oli jokin IT-alan peruskoulutus ja kotitietokone. Sain oikein kaksin käsin estää itseäni kysymystä millä ihmeen ilveellä hän tämän pelin aikoi toteuttaa.

Ja kyseessä oli kuulemma "oikea peli, ei mikään ruma sprite-räpellys". No, ehkä tyyppi oli sanojensa mittainen, en tiedä.

Minulla on noita pöytiä elämäni aikana pari ollut, ei koskaan enää siinä vaiheessa mitään huipputeknologiaa mutta tällaiselle sunnuntaipiirtelijälle ihan jees. Omalla kohdalla vastaan tuli lähinnä koneen tehot, sillä pikkutarkkaa saa jos zoomailee sopivasti ja aloittaa suht. isolla canvaksella, mutta mokoma alkoi nykiä ja tulla niin pahasti jäljessä joka kerta että hermothan siihen meni.

Nykyäänhän minulla on se Toshiban tabletti joka on oikein näppärä, mutta kyllä minulla silti on valtavia ongelmia koneen nykimisen kanssa. Ehkä en vain osaa, mutta sellaista ihannekokemusta jossa pinnalle voi piirtää kynällä ja se ilmestyy reaaliaikaisesti ja ongelmitta ruudulle en ole vielä kokenut.

Selvää on, että muutaman tuuman levylle ei voi tarkasti piirtää jos aikoo käyttää pitkiä vetoja tai luonnostella lennokkaasti. Aivan pienintä levyä en siis ostaisi, tässä asiassa riittämätön koko tekee vain vihaiseksi.

Muistaakseni Paypalin kanssa saattaa kestää vähän kauemmin, mutta kyllä ne rahat lopulta ilmaantuvat. Tosin joskus joku myyjä palautti minulle rahaa niin, että se ei palautunut kortille vaan jäi Paypal-saldoon (josta se kului pois kun seuraavan kerran maksoin Paypalilla).

Minullakin oli leppoisa ja maukas viikonloppu, mutta tänään sitten jo jouduinkin työterveyteen infernaalisen kurkkukivun vuoksi. Minulla on tällaiseen taipumusta, mutta jotenkin olo parani heti kun sai heti apteekissa kulauttaa antibiootti-hevoskuurin ja panacodin ensimmäiset tabut alas...

Oulun päässä aletaan tosin pian työstämään West Side Storya. Siihen saatan hakea, mikäli lupaat tulla katsomaan.

En missaisi moista spektaakkelia. Jos siinä esiinnyt, voin vaikka tullakin katsomaan.

Ajattelin sinua Sharkie kun uutisissa oli juttua High School Musicalin koe-esiintymisistä. Olitko siellä?

Jos netissä rahaa palautetaan luottokortille ja vielä Suomen ulkopuolelta, niin se ei näy siellä heti. Veikkaisin 3-5 arkipäivää.

Olettkohan te kaikki vaan tosi nuoria vai olinko minä niin vanha jo silloin vuosia sitten, että prätkähiiret olivat ihan käsittämättömän nolo veto? Turtlesit joo, mutta prätkähiiret marsista? o_O

Vähemmälle huomiolle jääneitä huippupiirrettyjä takavuosilta: Tiny Toons, Animaaniset ja paras piirretty ikinä: Digimon dubattuna Agapio Racing Teamin toimesta. Jonain päivänä haluan vielä tavata ne pojat.

Uutta miittiä ei muuten sitten järjestetä ennen kuin TK:n kooste on valmis.

Voi ei, ei koskaan enää miittiä!

Love Actually

No pakkohan tuosta on pitää vaikka se onkin niin ilmeisen ja oksettavan juuri se mikä se onkin. Hahmot ovat loistavia ja näyttelijät samoin. Ja on se vaan niin romanttinen, prkl. Jos tästä ei pidä, voi suosilla unohtaa romanttiset leffat kokonaan, eivät ne tästä enää parane.

Joo mitä minä en tekisi kokemusarvon vuoksi... Onneksi sentään yksityisellä, joten vaadin sellaiset napit kotievääksi että viikkon en tiedä omaa nimeänikään. Tästä lystistä saa sitten vielä maksaakin useita satoja euroja, vaikka yleisesti ottaen olen sitä mieltä että kaikesta vastaavasta pitäisi maksaa minulle eikä toisinpäin.

Tuntu kokoajan samalta kuin olisi työntänyt jäisen sormen tulikuumaan veteen.

En yhtään tiedä miltä se tuntuisi. Mutta asiayhteydestä veikkaan että tosi kurjalta.

Minulta revitään sitten kolmen viikon kuluttua kaikki 4 viisaudenhammasta kerralla. Ja raukat eivät ole vielä edes tulleet esiin, saati kiusanneet minua millään tavalla. Tämä on kuin abortti hampaille. No, leikkaus tietää ainakin 3 päivää saikkua, mutta pitkään aikaan en saa syödä mitään kiinteää ja varsinkin kaiken maailman jyväleivät yms. ovat pannassa viikkoja. Saikun aikana on myös yksi tentti jonne on mentävä, mutta vastaukset voivat olla varsin mielenkiintoisia.

Yksi naiseuden paradokseista on, että nainen haluaa spontaania romantiikkaa ja hemmottelua ja yllätyksiä, mutta jouduttuaan vihjailemaan/sanomaan/nalkuttamaan asiasta tiedostaa että ne teot eivät enää ole spontaaneja ja siksi nainen turhautuu. Useimmille (ei kaikille) miehille asiat kuten romanttiset yllätykset eivät tunnu niin tärkeiltä että niitä tekisi spontaanisti. Ja koska spontaaniutta ei voi vakavalla naamalla vaatia, naiset ovat umpikujassa. Tavallaan moni nainen toivoo että mies lukisi hänen ajatuksiaan tai ymmärtäisi häntä niin hyvin että osaisi arvata aina mitä nainen kulluinkin haluaa, mutta harvoin näin tapahtuu.

Partis, toivottavasti ymmärrät että masentuneen henkilön kanssa seurustu on todella, todella raskasta. Se on ikävä juttu, mutta suurin osa ihmisistä ei jaksaisi sellaista ollenkaan, ja rakastuneellekin masentuneen henkilön kanssa seurustelu on yleensä täynnä pettymyksiä (erityisesti jos masennus on jaksottaista tai maanis-depressiivistä) vaikka lempi niitä siloittaisikin. Jos oma pitkäaikainen kumppani masentuu on tilanne ehkä hieman parempi, mutta uuteen suhteeseen masentuneen henkilön kanssa on hyvin vaikea ryhtyä. Koskaan ei voi tietää koska se toinen on niin huonossa jamassa että sovittuihin menoihin ei voi luottaa tai että toisesta ei ehkä olekaan lainkaan tukea silloin kuin sitä itse tarvitsisi. Uskon että sinä Partis olet varmasti hyvin välittävä ja huomaavainen henkilö, mutta kumppanistasi saattaa silti tuntua että suhteessanne ottaminen ja antaminen eivät ole tasapainossa.

Honkkarista ainakin sellaisen 30% halvemmalla saa, Shanghaista en osaa sanoa mutta ei se ainakaan mikään varma nakki ole. Pari vuotta sitten Pekingistä sai (ainoastaan) Game Boy Advancea, mutta ihan saman hintaista kuin Euroopassa kaikki elektroniikka siellä tavarataloissa näytti olevan.

Vastakohdat täydentävät, mutta joissain asioissa on tärkeää olla samanlainen. Minulle toisen hurja biletys ja ainainen riekkuminen olisi kynnyskysymys, kun itse olen pääasiallisesti kotihiiri ja sitten vain erikoistilanteissa innokas bilettäjä. Toisaalta en todennäköisesti suostuisi katselemaan miestä, joka ei olisi ollenkaan kiinnostunut peleistä tms.

Sellainen kumppani on hyväksi, joka rauhoittaa sinua. Toisaalta toiset ihmiset kaipaavat juuri päinvastaista, pientä villitsemistä, ja he voivatkin sitten vastaavasti rauhoittaa niitä villitseviä osapuolia...

Uskaltaakohan sitä kysyä, mikä on sitten sellainen Oikea (ja hieno?) intti?

Ei huono saldo 18 tunnissa, mutta ehkä se oli liian obvious target.

Nyt ei kyllä oikein osunnut tai uponnut, kun tämä sivari ei edes kommentoinut sinun möläytystäsi.

Aika nolo jätkä olet, Mel. Mutta voit sitten niitä natsojasi halailla ja muistella elämäsi kulta-aikaa jos aikuisena alkaa ahdistaa.

Eikun Suomi-intti = leikki-intti.

Uskaltaakohan sitä kysyä, mikä on sitten sellainen Oikea (ja hieno?) intti?

Ethän nyt odota, että minulla on jotain oikeaa tietoa väitteeni tueksi ?

Nauratti vain tuo Melficen kuittailu. Ja jos miehistellä haluaa niin tutustu vaikkapa venäjän armeijaan ja kuolleiden alokkaiden määrään rauhan aikana.

EDIT: Rauha ja rauha...

Joopa joo, enemmän me kaksi samassa veneessä ollaan. Minun mielestäni tyyppi joka oikein vapaaehtoisesti viettää armeijassa kauemmin kuin pakollisen ajan on hieman epäilyttävä. Jos ei muuten, niin siksi että jokaisella luulisi elämässään olevan muutakin tekemistä?

Mutta en vain tykkää ajatuksesta, että paikat joissa armeija on (vielä?) hullumpaa touhua olisivat jotkin "oikeampia" saati "hienompia".

Eikun Suomi-intti = leikki-intti.

Uskaltaakohan sitä kysyä, mikä on sitten sellainen Oikea (ja hieno?) intti?

Hei Rocky tai joku muu ihana puppeli, olisiko heittää jotain kuponkia (ja affilinkkiä) 50$ ostokseen play-asiasta?

kiits kiits

Edit: kiits kiits kiits

Katsastin viikonloppuna Superbadin, ja olihan se hitto hyvä. Se oli kuin American Pie mutta kaikki myötähäpeä oli vaihdettu tyyliin. Hahmot olivat sympaattisia ja jotenkin jopa uskottavia, eikä edes pahimpia sovinistisia heittoja tarvinnut ottaa tosissaan kun ne pojat olivat niin herttaisia. Vähän se sensitive male tyttöineen olivat tylsiä, mutta tämä isompi kaveri, Jules, pollarit ja McLovin sitäkin hauskempia.

Suosittelen kaikille jota ronski teinihuumori ei tapa. 4 tähteä.