Miksi 60Hz ei toimi?

Ei kuvan kyllä nykiä pitäisi. Onko tuo virallinen Nintendon piuha?

Toimiiko telkku esim. PS2/GC+RGB yhdistelmällä?

On virallinen, ajattelin että tulee vaan kalliimmaksi jos ostan ensin epävirallinen ja totean sen kelvottomaksi. Ei ole ollut vastaavia ongelmia muiden konsolien/johtojen kanssa. Meillä on sama telkku kuin Ephillä, sellainen 50" taustaprojektio, ei siis maailman paras mutta ei mikään vanha romukaan.

Ne interwebin legendaariset "priceless" lärvikuvat niihin pulloihin. Hauskaa sekä opettavaista.

Ilmeisesti jokin uusi brittitukimus totesi, että ryyppäämisen vastaiset kampanjat (kuten nyt Suomessa ollut "kännissä olet idiootti") toimivat juuri tarkoitustaan vastaan. Nuoret kokivat, että mainokset muistutavat heitä hauskoista känni-illoista ja niistä toilailuista, joita he sitten nolona kertovat kavereille. Nämä nolot tarinat yhdistävät nuorten keskeisiä sosiaalisia siteitä ja ovat siksi positiivinen asia: Ihmiset haluavat kertoa kaveriporukassa toilailujaan ja saavat sitten yleensä vastikkeeksi ystävällismielistä naureskelua ja olalle taputtelua hyväksymisen merkeissä. Minun on jotenkin todella helppo uskoa tämä tulos todeksi, vaikka en sitä ennen ole ajatellutkaan ihan noin. Toisaalta on varmaan ero siinä että kertooko tarinan kuinka kännipäissään päätyi sänkyyn identtisten siskosten kanssa vai tarinan siitä miten pissi housuunsa putkassa.

Ostin tänään vihdoin Wiin RGB Scartin peruskomposiitin tilalle. Nyt ihmetyttää:

Miksi 60Hz ei toimi? Kuva alkaa nykiä jos vaihdan siihen. Komposiitilla 60Hz toimi, mutta näytti kurjalta.

Onko hyvä kuva nyt sitten tätä, että reunat näyttävät rosoisilta ja kirkkaat värit lyövät yli? Mies oli sitä mieltä että olen vain tottunut siihen että utuinen kuva tasoittaa grafiikan virheet. Ehkä en tykkää näin hyvästä kuvasta. 

Että sinä olet kauhea. 

Minusta ei ole fiksua tehdä vihamiestään.

Ja että sinä olet hauska. 

Joo en taas jaksa millään uskoa, että pelaaminen olisi edes etäisesti samoissa haittaluokissa kuin päihteet, paska seura ja vanhempien mokat. En ymmärrä miten tästä edes jaksetaan vielä jauhaa.

Agression lisääntymiseen uskon, mutta en näe, että siitä olisi loppujen lopuksi mitään haittaa jos perhe on kondiksessa ja opetus pelaa. Hakkasinhan minäkin skidinä Rocky IV:n jälkeen liikennemerkkejä ja muita mielikuvitusvihollisia niin, että rystyset menivät vituiksi, mutta seuraavana päivänä unohdin koko leffan. Sitäpaitsi sain äiskältä selkään jos löin kaveria (joo silloin vielä porukka sai selkäänsä)

Huokaus. Ajattelin etten tähän soppaan kyllä koske maailman pisimmälläkään lusikalla (vaikka Heinz vetikin todellisen argumentoinnin rimanalituksen limbo-maailmanennätyksen) mutta: Elä nyt Zoukka vajoa tuolle tasolle. Terveet videopelaajat eivät pidä videopelejä vaarallisena, eivätkä viiniharrastajat pidä alkoholia vaarallisena. Viiniharrastajat kuitenkin uskaltavat myöntää että alkoholi ei ole kaikille ja että se on suurissä määrin haitallista. Videopelaajat tuntuvat pelkäävän aivan hirvittävästi sitä, että heidän suosikkiharrastuksensa ei olisikaan täydellisen terveellistä ja puhtoista.

Yhtäkään tutkimusta ei voida edes puolueettomasti arvioida, koska "kaikki tutkijat ovat idiootteja ja ne vaan haluavat kieltää kaiken kivan ja syyttää ihania pelejä ilkeiden vanhempien vioista". Tässäkään tutkimuksessa ei tietääkseni ollut mitenkään tarkoitus kieltää videopelejä tai edes sensuroida niitä (vaikka mikäli olen pelaajatoveri ymmärtänyt oikein, pelien taiteellinen arvo riippuu veren määrästä ja peli muuttuu huonoksi jos tämä taiteellinen arvo poistetaan) vaan kiinnittää huomiota juuri siihen minkä jokaisen jo tulisi tietää, eli väkivalta ei ole lapsille sopivaa viihdettä. Itse asiassa missään yliopistojen tutkimuksessa ei lähtökohtaisesti voi olla taka-ajatuksena polittinen tai ideologinen päämäärä, mutta totta kai on helpompi tuomita koko tiedeyhteisö läpimädäksi ja korruptoituneeksi uskonnon ja politiikan leikkikentäksi kuin ottaa se edes lähtökohtaisesti tosissaan vaikka tulokset eivät aina ilahduta. Tässä ei myöskään mitenkään moralisoida pelialaa, mutta pelaajat ilmeisesti ovat niin herkkänahkaisia että kokevat kaiken keskustelun olevan hyökkäys heitä vastaan. Jos tämä olisi jokin äitien lastenkasvatusfoorumi, ehkä tämä uutinen koettaisiin törkeäksi hyökkäykseksi ihmisten oikeutta kasvattaa lapsiaan miten haluavat kohtaan? Ja ehkä se olisi hieman aiheellisempi kokemus, sillä kyllä minä ainakin tämän tutkimuksen luettuani kokisin syyllisyyttä jos sallisin pienelle lapselle väkivaltaviihteen, en siis todellakaan kuvittelisi että vika on siinä tehtaassa josta se väkivaltaviihde minulle ja siitä lapselle lopulta tulee.

Sanokaa mitä sanotte, mutta tuollaiset "lasten lisääntyneestä aggressiosta ei ole mitään haittaa" -mielipiteet ovat omasta mielestäni rehellisesti sanottuna niin suurta ääliömäisyyttä, että sellaisten julkituomisesta pitäisi olla jo seuraamuksia. Ja sinä, Zoukka, et todellisuudessa voi lainkaan tietää millainen vaikutus väkivaltaviihteellä (jota tiedän sinun glorifioivan säännöllisin väliajoin) on sinun persoonaasi ollut. Ehkä sinäkin aikanaan näytät lapsellesi väkivaltaisia ohjelmia, pelautat huipputaiteellisia suolestuspelejä ja rankaiset väkivallasta väkivallalla, koska olisihan se sääli jos lapsi ei kokisi tuollaisia mieltä laajentavia kulttuuriteoksia ja eihän siitä ollut sinullekaan mitään haittaa. Jännä ajatus on sekin, että väkivaltaisessa tai väkivaltaa ihannoivassa ympäristössä kasvaneista lapsista ei välttämättä tule itse väkivaltaisia - vaihtoehtoina mieleen tulee näin äkkiseltään esimerkiksi kehittymätön tai muuten epäterve itsetunto tai tunne-elämä, alistuneisuus tai vaikka paniiikkihäiriö.

[Tuulisti]

Tuulisti, ja silloin tällöin Gold.

Meidän taloudessa ukko haluaisi aina rohmuta kaikki minunkin gamer scoret jä hällä se goldikin on, joten minä pelaan goldissa tai muutenkaan vain silloin tällöin omalla tunnarilla (siis silloin kun pelin mukana tulee ilmaista goldiaikaa.)

Taloudessamme siis käytetään enemmän tunnusta

Obsolete FIN, Gold

No kyllä ne ainakin mainosten mukaan laittavat hammastahnoihin jotain tiivistettyä extremeurheilua ja puhdasta plakin pois räjäyttävää raikkautta.

Pitäisi ilmeisesti pestä hampaat aiemmin, jotta voisi hypätä suoraan sänkyyn, kun meinaa silmät lurpsahtaa kiinni.

Kyllä, niin pitäisi. Mielestäni paras tapa hoitaa iltapuuhat on hoitaa ne kaikki pois siinä n. tunti ennen kun oikeasti menee nukkumaan ja sitten loppuaika vain rentoutua. Kun mennään nukkumaan voi oikeasti mennä nukkumaan. On ihan hölmöä sanoa että mennään nukkumaan ja sitten alkaa puolen tunnin iltapuuhastelu kylppärissä.

Mitäs sanot Heinz, pistetään pieni reippailurinki pystyyn ja tavataan joka aamu viideltä uimahallilla!  (Täällä ei ole tarpeeksi hysteerisesti nauravaa hymiötä.)

Oikeasti toki tykkään kovasti käydä uimassa, mutta eihän tuollainen hulluus kaikille sovi.

hampaiden peseminen piristää minua aina

Loistavaa. 

Ehkä tämä vuodenvaihde on jotenkin hankalaa aikaa, minullakin nimittäin on vakavia motivaatiovajeita. Eikä asiaa tosiaan auta, että tästä kurjuudesta saa ainostaan vaatimattoman korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Minullekin soittelvat kädettömät ja lukutaidottomat ihmiset, ja aina tulee hirveällä kiireellä paniikkitöitä joita en kuitenkaan voi tehdä, koska se työn antanut henkilö oli muka niin kiireinen ettei ole tehnyt omaa osaansa saati kertonut mitä oikeasti pitäisi tehdä. Mutta silti pitäisi tehdä ja mielellään eilen. Työ ei selvästi ole ihmisiä varten. Työ on TK:ta varten.

Joopa joo, ei meilläkään nukuttu eilen. Mutta saatiinpahan Mario Galaxy ja Mass Effect sitten yöllä läpi, kun ei uni tullut silmään täysin pilaantuneen unirytmin myötä.

Olen itse niin vakavasti ilta/yöihminen, että vaikka aamulla väsyttäisikin aivan tajuttomasti lyhyeksi jääneen unen seurauksena, niin illalla ei yksinkertaisesti nukuta. Tämä typerä luterilainen päivärytmi ei vain sovi minulle. Taidan käydä työterveydessä hakemassa paketin nukahtamislääkkeitä. Niiden psykologinen vaikutus on niin suuri, että edellinen 10kpl paketti on kestänyt 3 vuotta. Kun tietää että tarvittaessa saa nukahtamisapua, niin sitä ei enää tarvitse. Aika mietojahan nuo ovat, eli joka tapauksessa saa odotella n. 30 min. eikä taju silti kankaalle mene jos ei oikeasti yritä nukkua.

[Overlord]

Tässä meidän talouden kollektiivinen lista. Varsinkin nuo lähempänä kymppiä olevat sijat täytin pitkälti mielipiteen, en ns. objektiivisesti havaitun parhauden perusteella.

10. Overlord - hauska. Tykkäsin.

9. Mass Effect. Ukko vaati tätä listalle.

8. Bioshock. Kai sekin on ihan hyvä, ainakin jännä miljöö.

7. Disgaea (PSP). Ihan vaan koska se on Disgaea.

6. Super Mario Galaxy - vaikka en 3D-tasoloikkien ystävä olekaan.

5. Resident Evil Umbrella Chronicles. Päng päng.

4. Silent Hill Origins - ei yhtä hyvä kuin edelliset, mutta SH silti.

3. Final Fantasy Tactics (PSP) - entisestään kiillotettua kultaa.

2. Orange Box - ja jos koko boksia ei voi äänestää, niin Portal.

1. Final Fantasy XII - eihän tämä mikään timantti ollut, mutta hyvä silti. Jos tätä olisi vähän paranneltu ja lisätty vielä juoni, olisi ollut hyvin hyvin iloinen.

Laiskottaa joten kopioin pätkän yhdestä arvostelusta.

For one, this new version of I am Legend completely perverts the meaning of the title, losing the clever, dark irony and turning it instead into something heroic rather than something tragic. In the book, the infected hordes are not animalistic beings with no trace of humanity but rather vampiric humans. The literary Neville tries to offer a scientific explanation for vampirism as opposed to the usual supernatural one. So Neville discovers a germ that causes people to become averse to sunlight, thirsty for blood and resistant to bullets but vulnerable to wooden stakes. Neville goes out on daily hunts to kill these creatures but what he doesn’t realize is that there are some that have managed to control their disease and who have created a new society, a society that sees Neville as a monster that comes in the night to kill them (not unlike the mythic vampires of legend). In the end of the book (which is very different from the movie so don’t consider this a spoiler for the movie), the new vampire society captures Neville and sentences him to death. Neville realizes that in this new society he has become like the vampires of old–a legendary, horrific figure that kills indiscriminately. But this new film adaptation avoids the bleak irony of Matheson’s book to turn Neville into a heroic figure to be celebrated in “legends.”

Eli elokuva ohittaa alkuperäisteoksen pääidean aika typerästi. Ensimmäiset 2/3 leffasta olivat kelpoa kamaa mutta loppu lässähti pahasti. Liian Hollywoodmainen ending taas vaihteeksi.

Siis kiitos tästä, todella mielenkiintoista. Ja todella pöyristyttävää! (Vaikka yleensä otankin kaiken niin rauhallisesti.) Mutta tämä kyllä selittää paljon siitä, miksi leffa oli niin kökkö. Olisi varmaan ollut parempi idea kirjoittaa uusi raivozombievampyyrileffa kuin täydellisesti mutiloida vanha, liian hienovaraisella juonella varustettu sellainen.

[I Am Legend]

I Am Legend - tai siis 28 päivää myöhemmin Nykissä, ja huonommin. Alkoihan se nätisti, mutta tämä on todellakin nähty jo ennenkin. Loppu lässähti ja örvelöt olivat tyhmiä (ja niitäkin johti sellainen Land of the Dead - superörvelö.) ja rumia - siis elokuvan kannalta huonolla tavalla. Koko leffa vain raapaisi sellaisen asian kuin juoni pintaa, mutta kelvannee niille jotka eivät lajityypin leffoja harrasta mutta joita Will Smithin "tunnerikas" roolisuoritus ilahduttaa. Annan kolme tähteä, ja se on todella todella armeliasta.

[30 päivää kaamosta]

Olin eilen katsomassa 30 päivää kaamosta vai mikä sen nimi nyt oli... Ihan kelpoa ja terätöntä peruspuolikauhukauraa. Koska leffa ei ärsyttänyt minua suunnattomasti ja muka-coolit-mongoloidi-vampyyritkin vähän naurattivat, antaisin tälle jopa huikeat 4 tähteä, vaikka keskinkertainenhan se parhaimmillaankin oli.

Tänään kävin katsomassa Kultainen Kompassi -leffan. Suosittelen sitä Harry Potter -faneille ja muille naivististen satujen ystäville, mutta en ns. vakavastiotettavan fantasian (jos sellaista nyt on) ystäville. Minä nyt en enää jaksa yhtäkään tarinaa orvosta ns. "superlapsesta" jonka on ennustettu pelastavan maailman ja joka on ainosa joka osaa jotain tosi hienoa ja joka pääsee jännittäville seikkailuille ja jolle kaikki supertyypit vannovat uskollisuutta ja jolla on söpöjä taikaeläimiä seuranaan. Ja mitä draamaan ja konfliktiin tulee, niin se että joskus on kurjaa ja pahat aikuiset kiusaavat ei riitä. Leffa kärsi selvästi siitä, että kirjan tapahtumat oli tungettu niin tiiviiseen pakettiin. Vaikka en itse kirjoja ole lukenut voin uskoa että ne ovat ihan hyviä, tässä elokuvassa ns. todellista juonta raapaistiin niin vähän että sitä voisi sanoa ainostaan tekosyyksi kuvata sankarittaren jänniä seikkailuja ja söpöjä taikaeläimiä. Skadinaavit nimet (erityisesti Pekkala) naurattivat koko elokuvayleisöä suuresti.

Jotenkin taas osaa arvostaa niinkin banaaleja asioita kuin Lord of The Rings. Annan kompassille hyvin armeliaasti 3 tähteä, koska naiviksi saduksi se oli kuitenkin ihan ok.

Kyllä minäkin tuota dyslexiaa ajattelin, mutta yksikään lukihäiriöstä kärsivä ihminen jonka minä olen tavannut ei kyllä kirjoita mitään blogia. Luulisi, että jos tietää kärsivänsä tällaisesta ongelmasta tai edes tietää olevansa todella heikko oikeinkirjoittaja niin ehkä hieman häpeillen välttelisi kirjallisen antinsa julkaisua. Mutta taplatkoon.

[musiikki]

Vähän jo kärsi Hopeanuoli kun sen viimeksi läpi katsoin ja allekirjoitan sen, ettei se olisi "maailman paras anime", ellei sitä olisi naperona nähnyt. Mutta siltikin sarjan rehellisyys, tyyli, musiikki ja dramatiikka vetoaisivat tänäkin päivänä ilman ennakkotietoa/katselua.

Säälin ihmisiä, jotka eivät pentuna sarjaa nähnyt.

No jaa, kuten sanoinkin kyllä se musiikki oli todella nostalgista, mutta varsinkin se tunnari on niin suoraan kuin suomalaista iskelmätangoa että ei se nyt ihan objektiivista parhautta ole. Taustat ovat hyviä, mutta aika vähän vaihtelua musiikissa on.

Dramatiikka on kieltämättä omaa luokkaansa, mutta kamoon, kuinka pitkään sitä jaksaa innostua siitä, että kaikki haluavat kaiken aikaa kuolla ja tapattaa itsensä kun se on vaan _niiiiin_ kunniakasta? Joo joo, tajusin jo vähemmästäkin, eläminen on nössöille ja taistelussa kuoleminen on parempi juttu kuin sen voittaminen. Tällaisissa sarjoissa japanilainen ajattelutapa alkaa todella lyödä yli - olen todella todella, todella vahvasti sitä mieltä, että sellaiset yksilöt jotka mielummin kuolevat "kunniakkaasti" kuin kestävät häpeää ja epäonnistumista ovat maailman suurimpia luusereita ja noloja jätkiä. Ei kuoleminen ole vaikeaa, eläminen silloin kun se tuntuu rankimmalta on vaikeaa.

En sääli ihmisiä jotka eivät tätä suolestussarjaa nähneet lapsena. Myönnän että sen katsomisesta silloin aikoinaan on ollut se etu, että se avasi silmät ja aivot toisenlaiselle viihteelle. Hopeanuoli on kuitenkin pelottanut ja antanut painajaisia niin monelle lapselle pelkästään Suomessa, että en voi sanoa sitä hyväksi lastenohjelmaksi tai miksikään kulttuuripläjäykseksi joka on sivistänyt ikäluokkaamme. Ja siksi sitä kaikki lapset tietenkin halusivatkin katsoa, minä mukaanlukien.

Mielestäni vielä parempi, vähemmän monotoninen ja ainakin hiukan vähemmän verinen mutta vähintään yhtä dramaattinen City Market - animesarja oli Galaxy Express 999. Tähän päivään mennessä en ole nähnyt sitä samaa versiota DVD:llä (jos tiedätte mistä sen saa, kertokaa toki, kiitos), mutta jonkin muun version kylläkin ja on se vaan laatua - mutta tämä nyt ei varmaan ole uutinen kenellekään animen suurien nimien ja instituutioiden tuntijoille.

Tuulisti, taidettiin tyttöystävän kanssa keksiä mikä se v-sieni on. Olisikohan se kännykkäteline? Voisi hyvin japanilaisista uskoa. Sen pohjassa on sitä hiekkaakin, pysyy paremmin pystyssä yöpöydällä.

Ai te olette oikeein yhdessä aivoriihenneet. 

No joo, tuli tuo minullekin mieleen. Omasta näkökulmasta katsottuna se ei ole kovin kätevä kännyteline, ei muistaakseni erityisen hyvin pysy pystyssä ja on niin kevyt että nousee kännyn mukana jos sen yrittää sieltä nostaa. Mutta ei minulla tosiaan ole sen parempia ideoita, ja on sitä nyt ennenkin mennyt söpö design käytännöllisyyden edelle. Sinänsä hyvä haudata känny yöksi sieneen, ei herää niin helposti jos saa vaikka tekstarin.

Jouluaattona korkkasin, nyt 50 tähteä kasassa. Pakko myöntää, että on tämä hyvä.

Oikeastaan suurin plussa oman pelikokemukseni kannalta on, että tämä on ensimmäinen Wii-peli jossa Wii-ohjaus on oikeasti mielestäni vahvasti perusteltua ja helpompaa kuin perinteinen nappiohjaus. En koskaan ole ollut suuri 3D-tasoloikkien ystävä, pitkälti koska ohjaus ei ikinä mielestäni ole toiminut tarpeeksi hyvin jotta pelaamisestani tulisi yhtään mitään. Nyt Galaxyssä tuntuu ennemminkin siltä, että Mario päätyy oikeaan paikkaan ihan säkälläkin - liekö kyseessä helppo vaikeustaso vai ajatuksiani lukeva ohjaus, sitä en tiedä.

Myös "kaksinpeli"-elementistä paljon plussaa. Tänä jouluna on parisuhteessa eläviä suorastaan hemmoteltu, mikään ei vahvista ennestään hyvää suhdetta kuin täydellinen yhteistyö Umbrella Chroniclesissa ja sitten kumppanin helppiminen läpi Galaxy-kenttien. (Ei sitä apua varmaan "tarvitsisi", mutta onhan se ritarillista kun toinen pitää Goomba aisoissa että sitä saa rauhassa potkia munuaisiin.)

Kentät ovat hyviä ja monipuolisia, ja aina kun luulee löytäneensä kaikki featuret, on luvassa jotain uutta. Jos tasoloikka olisi nykyään yksikään lempi-genereistäni, olisin varmasti todella todella innoissani tästä pelistä.

Vikojakin tosin on, kamera on joskus (varsinkin sukeltaessa) raivostuttava ja rajoittunut. On inhottavaa, että salaisuuksia saa etsiä logiikalla "tuonne ei saa katsoa, siellä on siis jotain". Jos juonesta voidaan tässä tapauksessa puhua, sanoisin että koko "observatorio" ja siellä leijaileva prinsessakeiju on täysin turha. Oikeastaan ne söpöt lumatkin ovat siinä rajalla, etten poistaisi niitä tarinaelementtinä kokonaan. Minulle riittäisi seikkailu ilman uusia outoja keijukaisia, itse pelattavuus on tarpeeksi novellea.

Pelin laadusta kertoo paljon se, että kaikkein suurin ärsyte pelissä minun mielestäni on - ja tiedän että tämä on kaikista typerää ja turhaa rutinaa - "galaxy" -sanan väärinkäyttö. Typerä Rogue Galaxy aloitti tämän sanojen raiskauksen, ja nyt se jatkuu. Selvyyden vuoksi haluaisin painottaa, että "galaksi" ei tarkoita aurinkokuntaa, ei planeettaa eikä edes parin planeetan rypästä - se on paljon suurempi kokonaisuus. Mielestäni Super Mario Galaxy - on nimenä kuvaava ja ihan ok, mutta miksi ihmeessä jokaista kenttää täytyy kutsua galaksiksi kun ne eivät kerran ole galakseja? Joo joo, tämä on vain peli, mutta mitä hemmetin järkeä on kutsua kissaa koiraksi sillä perusteella että kyseessä on peli, kun kissaa voi yhtä hyvin sanoa kissaksi, kun koiriakin on kerran olemassa? Täytyykö väkisin ehdoin tahdoin nimetä asia väärin että se kuulostaisi isommalta ja hienommalta? Olisiko tämä peli ollut huonompi, jos sen nimi olisi Super Mario Galaxy, ja siinä seikkailtaisiin Galaksin monissa pienissä planeetta-kentissä?

Se sarja oli hirmu synkeä. Muistaakseni. Hämärästi muistaisin joissain tunneleissa menemistä ja salaovia jossain talossa, jossa asui joitain kalmakkaita isäntiä. Siinä missä tekisi mieli löytää tuo sarja, en tiedä että menisikö tuo pilalle kun katsoisi sen näin vuosien ja vuosien jälkeen.

Leikkitiikeri Luukas ainakin tapahtuu suurimmaksi osaksi sellaisessa "mansionissa" jota hallitsee ilkeä, olentoja kiveksi muuttava vanha ukko. Lisäksi siellä asuu mm. palvelijoina toimivia kummallisia valkoisia lintu-olentoja. Sarjassa sitten yritetään lähinnä karata tuolta linnasta ja juoksennellaan niitä lintuja pakoon kapeissa käytävissä.

Todennäköisesti sarja ei ole ihan yhtä pelottava kuin sen muistan, mutta ahdistavalta se ainakin lapsena tuntui. Kirjastosta tuo varmaan löytyy VHS-kasettina vieläkin. Ei ole alkujaan suomenkielinen.

Itse katsoisin mielelläni taas uudestaan, vaikka ajan kultaamat muistot kieltämättä hieman siitä rapistuisivatkin... Siinä sarjassa oli jotain hyvin "Silent Hill -lapsille" -maista.

Hittolainen. Nyt tuli nyt aivan yllättäen mieleen joku tämmöinen (kenties kotimainen) animaatio (nukke/paperianimaatio?) jota tuli kirjastosta nuorempana lainattua, ja tuliko kenties televisiostakin jokusen kerran jopa. Jonkinlainen seikkailusatu. Taisi olla monta jaksoa sarjassa ja se oli paikoitellen aivan älyttömän pelottava kun mukulana kattseli. Mikähän sen nimi oli... täytyy käydä penkomassa paikallista kirjastoa. Nostalgiavibat.

Menee varmasti aivan metsään, mutta miten olisi Leikkitiikeri Luukas? Ihana söpö nimi, ihana söpö lelutiikeri... ja aivan kaamean ahdistava tarina piinaavalla visuaalisella ilmeellä ja helvetistä lainatulla musiikilla. Sitä kyllä antaisin lapseni katsoa koska teema ei sentään ole tappaminen, mutta olisin itse vieressä istumassa koska niin hyvät vanhemmat tekevät kun lapset tutustuvat pelottaviin asioihin.

Niin siis minä olen loistava kasvattaja mutta vain siihen asti kun saan lapsen, sitten minusta tulee varmaan aika tavallinen kasvattaja.

Edit: Ja kyllä Scarf, voin uskoa että Hopeanuoli on mielestäsi se paras anime. Ikinä.

Hopeanuolestahan on semmoinen lastenversiokin. Saksittu.

Niin siis se VHS-sarja oli saksittu, mutta ei silti todellakaan mikään lastenohjelma jos minulta kysytään. Jos Hopeanuolesta poistetaan kaikki veri ja "taistelut kuolemaan saakka", jää jäljelle n. tunti kuvaa juoksevista koirista.

No, en usko että piirretyn veren näkeminen pilaa lapset, mutta ei se päiden repiminen näin teemallisestikaan ole mielestäni kaikkein paras idea "lastenohjelmaan".

Sain joululahjaksi Ginga Naberoshi Gin eli Hopeanuoli -boksin, tuon jokaisen 80-luvulla Cittarin alelaarin VHS-kasetteja katselleen sunnuntai-otakun suosikin.

En ollut koskaan nähnyt sarjaa kokonaan, sillä minulla oli lapsena vain sarjan pari ensimmäsitä kasettia. Loppu ei ollut yllätys, mutta tarinan kerronnan valinnat ihmetyttivät. Länsimaisena en ole tottunut näin kummalliseen draaman kaareen ja pitkällisiin "sivujuoniin" - vai oliko kaikki muu sivujuonta?

Hopeanuoli on edelleen rautaa, siihen verrattuna kaikki muut koirat ovat puudeleita ja Lassiekin palaa uuniin. Silti, uskallan väittää että mikäli Hopeanuoli ei olisi ollut niiiiiin erilainen kuin kaikki muut lapsille silloin muinoin tarjotut piirretyt, ei se olisi tehnyt Suomen kakaroihin sellaista vaikutusta kuin se teki. Ja olihan siinä momenttia, kun k-11 (!!!) piirretyssä veri ja ruumiinosat lentävät ja elämä on pelkkää hakkaamista ja kärsimystä ja kunnia on vain kuolemaa.

Kun ensimmäiset iskelmätunnarin nuotit kajahtivat, meinasi siinä silkasta nostalgiasta itku tulla. Hopeanuoli on Hopeanuoli, mutta en silti näyttäisi tätä lapsille jos vaihtoehtona on vaikka Pokemon.

Tactics on kuningas. Olisivathan ne saaneet hieman sitä taistelua nopeuttaa (vaikka niitä taikojen latausanimaatioita...) mutta kyllä tuo silti aikaa kestää paremmin kuin juuri mikään muu peli.

Minä olen tahkonnut PSP:n Silent Hill Originssia. Taattua SH-tyyliähän se on, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että peli vaikuttaa tasan siltä, että joukko länsimaisia SH-faneja sai tehdä oman SH-pelin, ja siihen sitten ympättiin (tosin osittain oikein onnistuneesti) kaikkea SH-settiä, musaa, puzzleja ja vanhojen tarinoiden elementtejä. Musiikki on pääosin oikein kelpoa, mutta sitä on paikoin käytetty hyvin tökerösti - biisit alkavat ja loppuvat miten sattuu ynnä muuta sellaista. Grafiikka on jotain SH- ja SH2 -pelien välistä, vakuuttaa minut tarpeeksi.

SH on sikäli muuttunut, että pelaajalla on paljon suurempi hallinta ympäristöstään, ja nyt mukana on myös mustaa huumoria comedy relief -meiningillä. En voi väittää pitäväni tästä aivan yhtä paljon kuin edellisistä osista (joo joo, vaikka The Room on monen mielestä sarjan tuho, oli se kuitenkin rehellinen yritys uudistaa ja tehdä jotain erilaista). The Origins on vähän kuin Silent Hill for Dummies, toimii ja esittelee hyvin pelien tyylin, mutta oikeastaan tämän pelin pelaaminen on kuin ostaisi artistin kokoelmalevyn ja kuvittelisi sen kuunneltuaan tuntevansa koko tuotannon ja sen kehityksen.

Annan lopullinen tuomion hieman myöhemmin, siihen saakka ehdotan peliä sarjan faneille ja muillekin kiinnostuneille, mutta en anna täyttä hyväksyntääni.

Niin ja kovin pelottava tämä ei kyllä ole - vaikka hyvähän se on, ettei PSP lennä seinään jokaisessa kauhukohtauksessa.

Siellä Play-Asian paketissa lienee kuitti, ja varmuuden vuoksi voi ottaa oman kuitin mukaan tulostettuna. Jos olet maksanut tuotteista esim. 70e, niin korkeintaan voit joutua maksamaan vajaat pari kymppiä, en keksi miksi se olisi sen enempää. Ärsyttävintä tullissa on se että ne yleensä ovat hornan kuusessa, niissä on jonoja ja siellä on töissä ihmisiä, jotka eivät mitenään voi ymmärtää miksi kukaan tilaa esim. pelejä ulkomailta.

Sniputus eli viime sekunnin biddaus on suosittua ja tavallaan hauskaa, mutta loppujen lopuksi se joka on valmis maksamaan eniten voittaa aina. Noobit voi voittaa sniputtamalla koska he eivät tajua käyttää korotusautomaattia, mutta ilman jotain "huijausohjelmaa" joka sniputtaa puolestasi kyseessä on työläs ja vain välillä toimiva metodi.

Kannattaa muistaa että eBayn automaatti on parempi kuin huutiksen, eli 10.01 bidillä voittaa 10.00 huudon vaikka minimikorotus ei täyttyisi. Minä yleensä biddaan aina juuri esim. 10.01$ tai 10.02$, ainakin koska jos voittaa toisen sentin erolla, ottaa sitä kakkosta varmasti päähän.
Moni muukin on tämän keksinyt, tietenkin.

Nyt kun olen käyttänyt eBaytä kauan, olen huomannut että itselleni paras tapa on pitkäjänteisyys. Päätän mitä haluan ja paljonko siitä olen valmis maksamaan, teen siitä valmiin haun (hakusana +shipping to Finland) ja laitan sen kirjanmerkkeihin. Sitten tarkistan siitä hausta säännöllisesti onko potentiaalisia huutokauppoja, teen niihin maksimihuutoni ja unohdan jutun. Jos mailiboksiin tulee "olet voittanut huutokaupan" -viesti, olen iloinen. Ja ennen pitkää niin on aina käynyt. Olen niin hemmoteltu että en enää koskaan maksa yli kahtakymmentä euroa uudesta DS- tai PSP-pelistä postikuluineen, ja silti niitä kertyy hurjaa vauhtia. (Suomen pelikauppiaat vihaavat minua.)

Nyt joulun rauhassa huusin uteliaisuuttani PSP:n Brave Storyn n.18 eurolla (postikuluineen).

Korostan vielä, että sniputus pitää varsinkin nykyään tehdä vain pari sekunttia ennen kaupan sulkeutumista, ja loppujen lopuksi toimii vain todellisiin noobbeihin. Ei todellakaan toimi aina, ei edes joka kerta.

Heh, lievä ristiriitaisuus.

Ei suinkaan, pelissä ei ole lainkaan verta tai alastomia tissejä.

*Nyt takaisin jouluruuan valmisteluihin, tauko ohi!*

Saako piparia myös?

Companion Cube -pipareita kyllä, mutta vaikka olenkin joulutuulella ja te kaikki lautalaiset todellisia kultsipuppeleita, niin minkään muun sortin "piparia" ei pysty lupaamaan.

Jos mikään muu ei auta (maksun numero ei tule paperiseen tiliotteeseesi) soita Sampoon, niin minä sen lopulta aikanaan sain kun tarpeeksi marisin niille puhelimessa. Jos olisit maksanut esim. Nordean Visalla, olisi se luku tullut verkkopankiin /visalaskuun näkyviin.

Sinun kuuluisi kyllä pystyä käyttämään Paypalia ilmankin tuota lukua tiettyyn summaan saakka, mutta extended -käyttöön tarvitset siis tuon pienellä maksulla saatavan koodin.

No niin, joulu joululahjapeleineen saa tulla: Open Season on pelattu läpi.

Loppujen lopuksi kyseessä oli oikein pätevä lapsille suunnattu lisenssipeli, sen verran hyvin tehty että sen jaksoi pelata ja se toi huomattavasti uutta sisältöä itse leffaan, ei siis vain seurannut leffan kuvioita. Latausajat olivat ankeat ja sinänsä armelias ohjattavuus kaukana terävästä, mutta pelinä silti ok. Ja niille jotka kuvittelivat että kyseessä on yllätyksetön lällypeli, niin miettikää sitä, että yhdessä kentässä käytetään aseena moottorisahaa ja sahataan sillä metsästäjiä. o_O

Ja kyllä: skunkkeja meni savupiippuihin enemmän kuin laki salli.

Hei pojat, se on joulu nyt!

Kaikille ihanille tyypeille todellista mahtijoulua, oli se sitten lahjoja, kinkkua, suklaata, haleja perheeltä tai kuten meillä, ensin siedettävä määrä perheitä ja sitten loppu joulu herkkuja, lahjoja ja haleja ihan kaksin ja runsain mitoin.

Joulu on heti elämän jälkeen ihmisen parasta aikaa, joten nauttikaa ja imekää itseenne kaikkea ihanuutta älkääkä koskaan, koskaan antako niin ihanan asian kuin joulu stressata tai kenenkään uskotella, että jouluun liittyisi kiirettä tai stressiä. Joulu on ainostaan sitä, millaiseksi sen haluaa tehdä.

Kaikille ovelleni joulun aikaan ilmestyville boardilaisille lupaan glögiä ja pusun poskelle.