Kyllä! Kyllä! KYLLÄ!!! Orgastisen mahtavaa, Breath of Fire II!

Ensimmäinen BoF on mielestäni jokseenkin keskinkertainen vaikka silti kelpo wanhan ajan japsirope. Kakkonen räjäytty aikanaan meikäläisen pankin niin tehokkaasti ettei se vieläkään ole moisesta toipunut. Kolmonen on sekin hyvä ja ainakin tarinansa puolesta  (joskus jotain uutta?!) pelaamisen arvoinen, jos kököt isometriset grafiikat + söpöily-spritet eivät saa silmiäsi oksentamaan. Nelonen on myös todella onnistunut erityisesti kauniin monipuolisen tarinan ja pelattavuuden vuoksi. Vitonen, sarjan musta lammas hyppää fantasiasta scifiin ja uudistaa sarjaa mainiosti vaikka valitettavasti jäänee myös viimeiseksi BoF-mestariteokseksi...

Jos saisin hyvältä haltialta kolme toivomusta en käyttäisi niitä BoF:fiin, mutta viidestä toivomuksesta yksi varmaan jo liikenisi BoFII -pelin uudelleenkäännettyyn ja viilattuun remakeen. 

Edit: Nyt taistelen voimakasta halua spämmätä ketju täyteen pelikuvia ja ennen kaikkea sitä upeaa taidetta jota tästä pelisarjasta löytyy... (BoF- ja BoFII -peleihin tehtiin myös paljon uutta hienoa taidetta GBA-uudelleenjulkaisujen yhteydessä.)

Kuvassa BoFII -taistelu: Ryu valmistautuu esittelemään pakaralihaksiaan, Katt voi vähän heikosti, Sten apinoi ja Nina tekee sitä mitä hän tekee jokseenkin jokaisen taistelun aikana.

28 viikkoa myöhemmin: hyvän ja pääosin tyylikkään edeltäjänsä nolo varjo. Ei suinkaan yhtä heikko kuin esim. juuri nyt töllöstä olohuoneeseeni oksennuksen lailla valuva Resident Evil Apocalypse, mutta ei siis alkuperäisen britti-zombeilun veroinen. Näyttelijät on vaihdettu nimekkäämpiin ja hahmot hollywood - tutumpiin arkkityyppeihin, eikä lopputulos säväytä tai tarjoa mitään uutta auringon alla. Nykyelokuvalle tyypilliseen tapaan kameraan heilutetaan niin maan perkeleesti ettei mitään edes näy - onko joku nyt oikeasti vaikuttunut tästä ylettömästä "vauhdin tunteesta"?

Noh, eipä tuo nyt aivan onneton ollut mutta pettymys silti modernin zombi-genren fanille. Jotkin kohtauksen ja viritykset olivat hyviä ja mielelläni katsoin pätkän loppuun. Jokainen leffa tai varsinkaan jokainen jatko-osa ei voi olla mestariteos.

Olisi mielenkiintoista tietää paljonko niidenkin arvo on noussut parin vuoden takaisesta.

Tuossa jotain pikaisen googletuksen tuotetta:

http://www.joystiq.com/2006/10/31/nintendos-stock-price-since-july-2004-its-increasing/

Ja tällainenkin osui silmään: kenelle antaisit tällaisen lahjan?

http://www.frameastock.com/shares/108/Nintendo.php

Olen katsellut pätkän varmaan kuusi kertaa ja nauran vieläkin omalle Smooth Moves - jumpalleni. Muija ihan vakavissaan vatvoo ohjainta kuin heikkopäinen!

Fraeoni on kyllä aika hyvä, TK klassinen keskarinen, HeinZ ihanan pirteä ja elämäniloinen ja Sharkie ja Travis harmillisen sumuisia... Joka tapauksessa, kuten sanottu, yllättävän hyvä video. Mahtava suorastaan.

Minkähän tahon lukuihin tässä sitten uskoo ettei samppakaljaputeli mene hukkaan 

Eiköhän Nipasta joku ääni lähde silloin kun on aika... Todellisuudessa on mahdotonta tietää koska se 10 miltsiä menee rikki, joten kannattanee odottaa ns. virallista ilmoitusta.

Hyvähän tuosta tuli ilman ääntä! Törkeyksiä ei kuulu eikä pictohattiä näy - tämänhän voisi näyttää vaikka mummolleen ja selittää että siellä me tervehenkisesti pelaamme tennistä (ja välttelemme auringonvaloa vain kola ja pizza ravintonamme...) 

Hyvää työtä Epi, olet sankari!

Raportti Hong Kongin pelihinnoista: PS3 -konsoli 380e, uudet, aluevapaat Xbox360-pelit 30e, PSP-pelit 25e ja DS-pelit 20e, näin siis suurinpiirtein. Saatavuus oli melko hyvää, teknologiakauppoja kun on siellä joka kulmassa. Myös Arcade-halleja on paljon, mutta pelit niissä olivat hyvin erilaisia kuin "perinteisessä" länsimaisessa pelihallissa: musiikkipelejä, mahjongia, miniatyyri-raviratoja ja jopa koirantalutuspelejä. Pelikrääsää oli myös myynnissä paljon. Jos siis olet menossa Honkkariin päin, kannattaa pelejä varten laittaa hieman rahaa säästöön, mutta eivätpä nuo tarjoushinnat paljoa lohduta jos lentolippu maksaa 800e+++.

http://img.photobucket.com/albums/v244/Mike-E/miitti_21707/P5220002.jpg

Pakko rakastaa tätä kuvaa. Lanttu on kauniimpi kuin Hevi-Ari pienenä ja HeinZ on tuima kuin Steven Seagull. 

Mainittakoon silti, että Bombermanissa käytiin varsin lähellä, kun kahden miehen tasapeli mahdollisti jo pudonneille julleille toisen mahdollisuuden

Joo, olihan se vähän kökkö juttu...

Peeäs. Varjelen luonnollisesti täältä ikuisuuteen muistoa siitä kolmen suorasta Puzzle Bobblessa.

...mutta tuossa olisi kyllä jo palkintoa kyllikseen. Ei sillä että muistaisin niin ikinä käyneen.

Yeah, helmeä!

Oli mukavaa pelailua, läppää ja yleistä oleilua, ja kiitos ensiluokkaisten majoituspalveluiden oli todellinen ilo jäädä tällä kertaa yöksi ja nähdä miitti loppuun asti.

Toivottavasti miittejä on taas luvassa vaikka sitten Halo 3:n myötä, on nimittäin syytä olettaa että pari pientä palkintoa voisi matkalaukuista vielä löytyä jos ottajia riittää. (Olin hoardaaja ja ostin liikaa ihanaa krääsää...) Kisat olivatkin pääasiallisesti jännittäviä, tosin Smashissä voitti jälleen ennakkosuosikki ja Ephi jyräsi moneen otteeseen puheohjaustyylillään, mutta ainakin ilmakiekkofinaali oli  tiukka ja eeppinen.

Kiitos ja niiaus, jään odottelemaan koostevideota!

Saavun varmaan HeinZin kanssa.

Olen todennäköisesti jäämässä yöksi jos se sopii, mutta valitettavasti ei ole retkikamppeita tms. ottaa mukaan. Käperryn sitten johonkin matonreunalle tai jotain. 

Graah, maailmanmatkaajazombi-Tuulisti on noussut haudastaan ja aikoo tulla miittiin huomenna, junalla, ehkä muiden mukana ja tietysti Pasilan kautta.

Honkkari oli muuten varsin peleisä kokemus, mutta paria DS-ja PSP-sessiota lukuunottamatta en olekaan hetkeen pelaillut, eli nyt olen valmiina kunnon pelimiittiin!

Onko paljon turnauksia luvassa? Reissulta matkaan mukaan tarttui pari (todella pientä) esinettä jotka voisi ehkä heittää kehään "palkinnoksi". Vaikka pictochat- ja hampurilaisen heitto -turnauksiin...

Tuli sellaisia uhkauksiakin puhuttua viimeksi että seuraavaksi ollaan loppuun asti....

Ehkä jotain tämänsuuntaista taisin suunnitella. Ei sitä tiedä kauanko näitä peliorgiota järjestetään ja kauanko niihin pääsee osallistumaan, joten olisi kiva ainakin kerran kokea ihan kokonainen miitti-ekstreme-pelielämys.

Minulla on nyt sellainen suunnitelma, että len ähde vikalla junalla Tampereelle. Tiedän että se kuulostaa todella moraalittomalta, mutta jos joku paikallinen suostuisi majoittamaan yhden naisen arvostaisin sitä suuresti.

Yleisen lautarauhan vuoksi suosittelen, ettei kukaan kyseenalaista Pyramidin puoluettomuutta konsolivalmistajien suhteen.

Mutta totta helvetissä ongelma pitää nostaa pöydälle ja siitä puhua. Puolustan kriittistä mutta rakentavaa lähestymistapaa. Itse en kuitenkaan pysty näkemään boksin ongelmia niin vakavana asiana, että vain sen vuoksi täytyisi lkokonaan jättää laite ostamatta. On todella ärsyttävää jos laite hajoaa (jokainenhan ei todellakaan hajoa) mutta huolto pelaa vaikka vähän kestääkin. Boksi olisi parempi jos se olisi luotettavampi, mutta onneksi kenekään henki ei ole siitä kiinni eikä yleensä elantokaan joten kyseessä on hyvän takuun vuoksi vain mukaavuusseikka.

Vedän paremmaksi ja sanon, että häivyin jo työhaastattelun aikana.

Onko vielä pahempi jos sanon, että minä haastattelin ihan tosissani puhelinmyyntityöhön 16-vuotiaana enkä edes ikinä saanut vastausta = en saanut työtä. Näin jälkikäteen ajatellen se oli hyvä etten sitä saanut ja sain kyllä muuta (parempaa) duunia, mutta silloin sekin tuntui vaihtoehdolta...

Okei, kivaa että sulla on uusi ja parempi duunipaikka mutta irtisanoutuminen tekstiviestillä? Come on, oot varmasti sellasen yläpuolella.

Niinhän sitä luulisi.
No myönnettäköön että olin maininnut aikovani lähteä piakkoin jo ennen sitä tekstiviestiä - viestin laitoin kun lopullinen lähtöpäivä selvisi. En yritä väittää että temppu oli ihan reilu, mutta taivas tietää että siinä työpaikassa olen kokenut niin kovia että ilkeämpääkin olisi voinut keksiä. Jos työnantaja ei ole tippaakaan kiinnostunut työntekijöiden motivoimisesta, mukavuudesta, jaksamisesta tai yleisestä hyvinvoinnista on jossain vaiheessa alettava itse aktiivisesti toimimaan oman etunsa mukaisesti. Maanantaina menen vielä töihin, hoidan kaikki keskeneräiset hommat loppuun ja teen kaikkea muuta fiksua ja vastuullista, ja sitten teen mikä on _minun_ kannaltani parasta eli lähden sieltä pöpilästä enkä vaivaa asialla päätäni enää koskaan. Sen yläpuolella minä nimittäin olen.

Löydän aina uusia tekosyitä ja tyttökaveri hengitää niskaan kun on joka päivälle pelikone Siis juuri eilen sanoi että PS2 slim on niin ruma että sitä ei näkyvillä pidetä. Voitteko käsittää tälläistä ajatuksen juoksua????

Naisraukka on järjiltään! Kuinka surullista... 
Onneksi hänellä on sinut pitämässä huolta. ja ehkä jonakin päivänä neito vielä tokenee.

Tulen tuossa ensi viikolla viettämään pari päivää peli-importtaajan eedenissä, Hong Kongissa. Ainakaan muualta Kiinasta ei kokemusteni mukaan ole käytännössä mitään mahkuja löytää muuta kuin feikkejä GBA-pelejä, mutta tarjoaako Hong Kong pitkiä käytävällisiä superedullisia, aitoja ja aluevapaita Xbox360- ja DS-pelejä? Vai lymyilevätkä nämä aarteet vain netissä ja ikävien postikulujen kera? Pian saan tietää.

Oon kuullu, että sivareilla ois siellä koulutusjaksolla sellainen "me tiedetään paremmin, me ollaan erityisiä" -meininki päälle. Näin niinkuin kärjistäen. Sivarius on kuitenkin pienen piirin juttu. Se luo varmasti senkin takia tuollaista tunnelmaa ympärilleen.

Jossain taisi olla sellaista informaatiota, että sivarit pääset huomattavasti todennäköisemmin yliopistoon kuin armeijan käyneet. Tuskin se varsinaisesti sivariudesta johtuu, eli ilmeisesti muutenkin akateemiset henkilöt ovat todennäköisemmin sivareita.

Luin tänään työpaikallani tulleita työhakemuksia. Tulin siihen tulokseen, että erityisesti vanhemmat ja ei-akateemisesti koulutetut korostivat hakemuksissaan sotilasarvoa, mainitsivat suorituspaikan ja -ajan jne. Kaippa tuolla joskus voi merkitystä olla juurikin varasto-, raksa- ja muissa "äijähommissa". Sen sijaan en usko, että armeijan "johtajakoulutus" on kovin suureksi avuksi haettassa esim. modernien kauppaa käyvien yritysten johtotehtäviin, niissä kun johtaminen perustuu hieman erilaisiin lähtökohtiin kuin armeijassa.

Elämä hymyilee: lähetin pomolleni tekstarin ja ilmoitin että lopetan työt maanantain jälkeen. (Oikeasti kuukauden irtisanomisaika, mutta tämä on sille törtölle ihan oikein.) Iltapäivällä kävin allekirjoittamassa uuden työsopimuksen, about gaziljoona kertaa parempaan työhön, pääasiallisesti koska uudella työlläni ei ole mitään tekemistä vanhan työni ja sen esimiesten kanssa.

Heti maanantain jälkeen lähden Aasiaan seikkailemaan omatoimi/snorklauslomalle, ja kun tulen takaisin voinkin aloittaa uudessa työssäni!

Ihanaa vihdoin päästä eroon paskaduunista! Tai no, työ oli ok, johtoporras vain niin kädetön että olo oli kuin B. Virtasella. Tiesin että yli vuoden kärsimyksestä olisi vielä hyötyä, nyt siis ihanalle lomalle ja uuteen työhön latautumaan. Baila baila!

Älkää nyt sitten vaipuko epätoivoon vaikken tässä hetkeen tule ilmoittelemaan itsestäni, menen vähän reissuun mutta pyhä aikomus on ehtiä miitiksi takaisin Suomeen. Eli näemme siellä ja mahdollisesti vielä ilmoilen itsestäni jos vain kykenen...

Serkkuni pitää kurkuista. Serkkuni on hyvä tyyppi.

Hänellä on varmaan sitten enemmän huumorintajua kuin sinulla. Senkin SoA-fani.

Paremman postauspaikan puutteessa: Onneksi on Pelaajalauta. Mielipiteitä lienee monia, mutta kyllä minusta tuo Pelaajan väen kommetointi wanhalla puolella on oikeasti pelkkää vittuilua.

En oikeasti jaksa ymmärtää miten aikuiset ammatti-ihmiset viitsivät tai edes jaksavat tulla kommetoimaan boardille tyyliin "tilaajatietojen eteenpäinmyyntiä tekevät tasan kaikki, jos ei kelpaa niin **** ***".

Minusta on todella hienoa että sentään Pelaajan kokoisen lehden jopa päätoimittajaan on saanut suoran yhteyden boardin kautta, saanut palautteisiinsa kommentteja ja niin edelleen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että erityisesti nykyään kommentointi on ollut aika kärkevää eikä kovin rakentavaa, saati sitten nöyrää. Jos arvostelee lehtijuttua sanotaan että "olet väärässä, tämä on huippu juttu." (Kärjistäen, tietysti.) Jos valittaa ja arvostelee lehden linjaa missään suhteessa, niin arvostelijalle puhutaan kuin hän olisi täysi ääliö joka ei ymmärrä mistään mitään. Jos jokin ei kelpaa, niin paska säkä, homma nyt on niin. Ja sitten tietysti tämä surkuhupaisa ketjujen/viestien poistaminen ja ennen kaikkea sulkeminen heti oman kettuilun perään, ettei siihen voi edes kommentoida tai esittää jatkokysymyksiä.

Jos boardilaisten marinoihin on niin raskasta vastata tai niitä pitää täysin turhina, kannattaisiko sitten olla kommentoimatta ollenkaan? Ei ole kovin aikuisen tuntuista touhua tulla ensin kettuilemaan ja sulkea sitten koko ketju.

Mitä tähän asiakastietojen myynti -aiheeseen tulee: olisiko kannattanut vain vastata korkeintaan että "pahoittelemme koitunutta harmia, asiakaspalvelijamme poistavat nimesi markkinointilistalta mielellään. Tämä on standardi toimintatapa mutta emme halua aiheuttaa häiriötä." Tämä siis sen sijaan että seliteltäisiin että "puhelinmyynti on tilaajan oma etu" tai että tiuskittaisiin jotain ihmeellistä logiikkaa siitä että "kaikki näin tekee, joten älä valita".

Ps: Ja niitä sotuja Pelaaja tuskin olisi saanut kerätä, eikä niillä mitenkään voitu varmistaa rekisteröityneiden henkilöllisyyttä kun eihän niitä sitä ennen Pelaajalla voinut olla?!? Ja tämän tietokannan tuhoamisesta ei ainakaan minulle koskaan kerttottu mitään, vaikka asiaa tiedustelin.

Nimestä vielä sen verran, että minua kyllä tällaisen pelin ja oikean sukelluksen kohdallakin kyllä oikeasti ahdistaa ajatus, että eipä näitä koralliriuttoja välttämättä kauaa enää ole, saati sitten ikuisesti. Nyt jo taitavat kadota valtavaa vauhtia. Meidän sukupolvemme niitä ehkä ehtii vielä ihailemaan massaturismin voimin mutta tulevasta ei tiedä...

Olisi ihanan hippi-kivaa jos tällaisesta pelistä tulisi hitti ja sen julkisuudella saataisiin ihmisiä nyt edes välttämään edes pahimpien jättäiden dumppaamista suoraan herkimpään mereen. Tuskin näin käy, mutta olisi se silti kivaa.

Minulla ei ole kyllä mitään vaikeuksia ymmärtää Snaken pointtia, ja näen kyllä asian aika samalla tavalla itsekin. Ja kyllä, mielestäni olisi jo itseisarvo ettei pelifanitus tai hienommin sanottuna pelien analyyttinen käsittely ja arviointi ei jämähtäisi siihen yhteen fanisukupolveen. On se nyt jo hemmetti noloakin, että sellainen nuori media kuin videopelit leimaantuu voimakkaasti niiden verbaalisten ja äänekkäiden, nyt aikuisten fanien joille OoT oli aikoinaan megaelämys ja heidän nuorempien seuraajiensa ympärille. Myöskin demokratia on tällaisessa tapauksessa hieman vääristynyt jo ihan siksikin, että kaikki tietävät että OoT:tä jokaiselle listalle äänestävät ovat niitä, jotka eivät nuku vaalipäivänä. Mitään oikeaa haittaahan tästä ei ole ja syyttäköön äänetämättömät itseään, mutta mitään muuta järkeä tällaisessa listassa ei ole, kuin että se lisää Edgen irtonumeromyyntiä ja pönkittää äänestäjien kollektiivistä käsitystä siitä, että "kyllä minä/me nyt tiedetään miten asiat on kun kaikki muutkin on samaa mieltä".

Oih, ihanaa!

Rakastan sukellusta/snorklausta ja vedenalaista luontoa. Ecco-pelit tekivät ehkä juuri tämän vuoksi aikanaan visuaalisuudellaan vaikutuksen...

Onko tämä nyt sitten anti-peli vai onko luvassa myös haastetta? Veikkaisin että rauhaisa virtuaaliluonnon ihailu ilman oikeita tavoitteita jaksaa ainakin omalla kohdallani kantaa vain tietyn ajan, varsinkin kun oikeasti Punaisessa meressä lilluminen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto.

Oivallus: Pystyn varsin luotettavasti jakamaan ihmiset niihin joista pidän ja niihin joita en siedä yhden pelin avulla.

Ihmiset jotka pitävät Skies of Arcadiaa jeesuspelinä jonka juoni on originelli ja ei-ollenkaan-ennalta-arvattava ja kliseinen, hahmot syvällisiä ja hauskoja eivätkä yhtään ärsyttäviä ja kokonaisuus parempi kuin esim. muut japsiropet kuten FFVII: En kestä puhua pitkään tällaisten ihmisten kanssa enkä ymmärrä heitä. Toisaalta olen valmis yrittämään mikäli ko. henkilö on pelannut peliä n. 10-vuotiaana.

Ihmiset jotka vihaavat Skies of Arcadiaa eivätkä ymmärrä miten ketään voi kiinnostaa lennellä karkkivärisellä laivalla etsimässä salaisia pikku saaria ja aarteita ja harvinaisia kaloja: Minulla ei ole paljoakaan yhteistä näiden ihmisten kanssa, eivätkä he todennäköisesti ymmärrä minua. Saatan pitää heitä tylsinä.

Sen sijaan arvostan suuresti ihmisiä jotka pitävät Skies of Arcadiaa pelillisesti hyvänä ja jännittävänä japsiropena jota kuitenkin vaivaavat auttamaton lapsellisuus, kankeus ja monesti ääliömäiset hahmot ja juonenkäänteet + epäoriginellius. Tällaiset ihmiset pelaavat peliä suhteellisen mielellään ja nauttivat siitä, mutta eivät ole sokeita sen selkeille puutteille ja heikkouksille.

Yllättävää on silti se, että vasta nykypäivänä pelaamista aloittelevat sukeltavat hekin joskus vanhoja pelejä pelaamaan. Ja he löytävät melko usein nämä vanhat suosikit todella hyvinä peleinä ja aikanaan listaavat nekin vastaavien listojen kärkipaikoille.

Ettei tässäkin nyt olisi ainakin isoksi osaksi taustalla juuri se halu taipua isompien poikien kantoihin. Hyvä peli on hyvä peli, mutta itse silti väitän että ajoitus on tärkeämpää kuin ns. objektiivinen laatu. On oikeasti hyvin epäilyttävää, jos joku väittää fanittavansa nimen omaan N64/PS -aikakauden pelejä vaikka olisi itse silloin ollut n. 2 -vuotias ja tutustunut pelaamiseen aikaisintaan halon valtakautena. Ei kukaan kuitenkaan voi todella koskaan saavuttaa sitä peliaikakauden henkeä 10 vuotta toisia jäljessä. Nostalgiaan tosin voi liittyä jälkikäteenkin, vähän varkain, kun aktiivinen fanikunta on jo olemassa.

Tällä en nyt mitenkään halua väittää että kaikki nuoret retroilijat ovat täysiä feikkejä. En todellakaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos nuori ihminen ei pysty löytämään omasta mielestään huippulaatuisia ja mielenkiintoisia pelejä kuin itseään vanhempien tuotosten joukosta, se on hemmetin surullista. Kyllä se peliteollisuus edelleenkin tuottaa klassikoita ja hyvää vauhtia vielä, markkinat ja fanit vain ovat sirpaloituneet niin monen helmen ympärille ettei yhtä ainoaa jeesusta usein pääse syntymään.

Kaikista pahin oli Tikku, eli Splinter. Minusta hahmon dialogi ja ääninäyttely oli usein aivan hanurista. Ei sillä että muilla olisi ollut mitenkään erikoisen hyvää, mutta Tikku sieltä eniten esiin pisti.

Kävit tietysti katsomassa dubatun version. 
Laihuus on nykyään päivän sana. Kun minä n. sata vuotta sitten olin pieni, niin My Little Ponyt, maailma parhaat lelut, olivat uhkean muodokkaita ja viettelevän seksyjä. Nykyään nekään raukat eivät saa ruokaa, ainostaan meikkejä.