Heh, selailin 10 Surreal Animated Short Films -listaa ja tuollainen tuli vastaan, vaikkei listan surrealistisemmasta päästä olekaan. Tiesin kyseessä olevan musiikkivideo, mutten varsinaisesti osannut odottaa itse musiikin olevan myös näin vaikuttavaa. En yleensä välitä tällaisesta folkahtavasta musiikkihubailusta, mutta tämä kyllä uppoaa aika hyvin. Videokin on varsin kiva stop-motion-veikeily. Jotenkin maanläheistä musiikkia...
Innostuin yhden nettitutun kautta vapauttamaan iPodini vankilasta ja teemailemaanhan sitä sitten ryhdyttiin. Ikonit tai mikään muukaan graafinen työ tuossa ei tietenkään ole itse tehtyä (joskin mietin, josko väsäisin oman taustakuvan tuohon), mutta sommittelussa ja asentamisessa meni kyllä aikaa, pikkutunneille asti väsäilin. Mutta valmiiksi saatuani oli tyytyväinen olo!
Päätin korjata leffayleissivistykseni puutteita tässä hiihtolomalla ja vaikkei tämä mikään "essential"-leffa olekaan, vaikutti tämä kuitenkin kiinnostavalta - olihan tämä saanut hyvä arvosteluja ja Björk on aika mainio laulaja. Noh, mitäs tästä nyt kertomaan? Ei minulla varsinaisesti mitään tietoa ollut leffasta - en ole Trierin leffoja nähnyt muita joten mitään hänen maneereitaan en osannut odottaa, jos hänellä sellaisia edes on. Musikaalielokuva tämä vissiin oli genreltään, sen tiesin jo valmiiksi. Ja surullinen. Ja molempia se olikin. Musikaaliosuus oli toteutettu loistavasti - musiikkia ei ollut liikaa, muttei liian vähääkään. Tämän lisäksi musakohtaukset alkoivat aina aika oivaltavasti kummuten ns. "taustaäänistä", jotka muodostivat rytmejä. Björkin ääni myös on niin loistava, että se yhdistettynä hyviin biiseihin kirjaimellisesti sai kylmiä väreitä aikaan.
Juonesta sen verran, että se oli melkoisen surullinen ja aika poikkeava näin minun kannaltani ainakin. Itse kun en tosiaan ole leffoihin niinkään perehtynyt aikaisemmin niin en tietenkään osaa sanoa oliko se varsinaisesti mitään mullistavaa, muttei se täysin klisee mielestäni ollut, osin aika yllättäväkin. Uutena juttuna tuli myös se, ettei monessa surullisessa (tai iloisessakaan) kohdassa ollut minkäänlaista musiikkia taustalla ja se toi leffaan ehkä jotenkin intiimimmän otteen, siitä tykkäsin. Kaikenkaikkiaan leffa oli mielestäni oivaltava ja musikaalisuus päästettiin valloille hyvin mutta toisaalta taas pidettiin tarpeeksi myös aisoissaan.
Seuraavana vuorossa jotain tältä listalta; katsoo nyt miten varaukset saapuvat tuonne kirjastoon: V for Vendetta / Godfather I, II, III / The Shawshank Redemption. Kyllä, en ole nähnyt Kummisetiä aikaisemmin, ehkä nyt on viimein aikakin. V-sarjakuva oli tosi jees ja Shawshank oli muuten vain kehuttu niin sekin tuli mukaan.
--
Next up, Shawshank Redemption
Johan oli pläjäys! Suhteellisen pitkä, mutta oli tämä kyllä aivan uskomattoman hyväkin. Turhaa amerikkalaista "hero vs. bad guys" -hehkutusta ei juurikaan ollut, se oli sinänsä ihan mukava temppu. Samoin juonenkäänteitä oli aika paljon ja moni niistä oli suunniteltu aika pitkältäkin käsin. Mitäs tästä nyt sen enempää sanoisi. Hahmot olivat luotu loistavasti ja huumoriakin oli reilusti mukana. Tykkäsin!
Tuplaviestejä ei vissiin saa tehdä, mut menkööt nyt tässä tapaukses. Modet saatte sitten yhdistellä jos haluatte.
Tuvalulta on tulossa uusi albumi, Tuvalu nimeltään. Tämä on vissiinkin niiden kolmas pitkäsoitto... Albumilta on julkaistu yksi biisi, Tulevien aikojen luurangot, ja onhan tuo kyllä aika hyvä, ehkäpä jopa parempi kuin Tuvalun aikaisempi kama. Miksattu ainakin jotenkin paremmin. Uuden biisin versejen taustat kuulostavat ihan Mastodonilta, muuten musiikki on perus "Suomen Mars Volta" -kamaa. Levyn kansi viitannee siihen, että Tuvalu on uppoamaisillaan...? Jos kolahtaa, voi Viimeiset hetket ovat käsillä! -albumin ladata Last.fm:stä ilmaiseksi kokonaan.
Mitäs muuta tässä on tullut kuunneltua... Deathin Voice of the Soul kolahtaa kuin mikäkin vaikken Deathin tuotantoon ole muuten vielä oikein perehtynyt kun en ole niin innoissani Schuldinerin laulusta...
Samoin ajattelin tässä perehtyä vähän Mars Voltan kitaristin Omar Rodriguez-Lopezin soolotuotantoon. Mies julkaisee albumeja kuin liukuhihnalta, mutta taso vaikuttaa olevan aika jees kuitenkin. Bandcampistahan noita voi ilmaiseksi & laillisesti kuunnella, jos kiinnostaa.
Samoin Amon Tobinia olen hieman kuunnellut, lähinnä SC3:n soundtrackia. Siinä pelimusaa joka on loistavaa, muttei vain kasibittisiä tai orkesterilla tehtyjä muistettavia pimputuksia vaan jotain tyylikkäämpääkin!
Sen lisäksi on tullut luukutettua noita albumeita, joita Play.comista ostin. Levyostoksissa niistä sitten enemmän.
Joo, Kanye on kusipää. Joo, Kanyen uusi matsku on autotunepelleilyä. Mut eihän se muuta vanhan matskun laatua mikskään! Late Registration on aika jees albumi ja tämäkin vaikuttaa ihan hyvältä, tosin ei yhtä hyvältä. Noh, 3½ euron hinnalla on paha valittaa.
Mos Def - The Ecstatic
Oli kehuttu ja jotenkin tämmöisenä heräteostoksena napsahti mukaan. Noh, onneksi napsahti sillä Mos Defin lievästi etniset biitit sopivat aika hyvin jäbän riimittelyyn, tykkään.
Strong Arm Steady - In Search of Stoney Jackson
Jeba, eli Madlibin tekemiä eri sielukkaita biittejä Strong Arm Steadyn räppiin sovitettuna. SAS ei varsinaisesti ole mikään riimijumalien kerho, mutta runsas guestivalikoima hoitaa hommansa eikä SASinkaan riimeissä mitään valittamista varsinaisesti ole.
Dangerdoom - The Mouse and The Mask
Tätä ei ollut varastossa tilaushetkellä -> ei ole saapunut vielä -> en anna sen suurempaa arviota, mitä nyt Spotifysta olen kuunnellut niin on aika jees. -- Ja sitten räpistä muille seuduille! -- Bob Marley - A Legend: 50 Reggae Classics
Marleyn veikkosen kolmen levyn koksu tuli ostettua kun halvalla lähti. Yllätyksekseni tuossa oli vain yksi sama biisi (Satisfy my Soul) kuin jo valmiiksi kotitaloudessamme olevalla toisella Legend-koksulla. Kelpaa.
Sigur Rós - Agætis Byrjun
Rósin klassikkodebyytti, pakkohan tuo oli ostaa kun oli myös tarjouksessa. Maistuu!
Orphaned Land - Mabool
Israelilaista, suht itämaisvaikutteista progemetallia. Erittäin hyvän kuuloista! (Levy ei ole vielä saapunut - Spotify on avain.)
Aika perus angstiaihe vissiin, mut joo. Harvinaisemmin mua ottaa päähän mitenkään kovin suuresti asiat mutta tällä kertaa joo. Se, etten saa kesätyötä vituttaa suhteellisen paljon. Ei sillä, että tarvitsisin sitä mihinkään tärkeään, mutta kun ei pääse toteuttamaan sitä saastuttavan länsimaisen kuluttajan osaansa ostaen jotain turhuuksia (esim. levyt) niin ärsyttää. Etenkin kun on lähdössä kesällä matkalle sinne kapitalismin kehtoon. Bläh.
Ohho! Tuon "merirosvopelin" eli Terra Incognitan muistankin. Se oli mielestäni joskus pienenä tosi tylsä, tykkäsin niistä muista demopeleistä enemmän. Rascal oli aika huvittava, vaikkakin aika vaikea ja loppujen lopuksi näin myöhemmin katsoen aika surkea. :D Medievilistä pidin, kuten myös Kula Worldistä. Olihan noita vaikka mitä - nuo demot sisälsivät oikeasti kaikkea tosi mielenkiintoista ja niitä tuli pelattua yllättävänkin paljon.
Kuulostaahan tuo suhteellisen sielukkaalta. Itse en ole koskaan vielä oikein perehtynyt noihin mies ja kitara -juttuihin, Bob Dylanit ja kaikki muut klassikot kokematta. Tuota tsekkailin Spotifysta jossain vaiheessa ja pidin, mutta jäi sittemmin unholaan - pitänee taas kuunnella uudelleen. Näin ensikuulemalta ei meinaan aukea minään "vuoden levy"-matskuna, mutta ehkäpä kovemmassa kuuntelussa hioutuu sitten se timantti.
Tuli ostettua tuo GTA. Kattoo nyt mitä tarjoaa, näin Pelaajalaudan innoittamana kun olen tykästynyt tuohon Doomiin, oli tuo Chinatown Wars -kipale erittäin kiva kuulla, vaikkei yllätys ollutkaan.
Johan on. Toivottavasti tuolla jotain vaikutusta saadaan aikaan, sitkeä mies. Tosin tuo ulkonäkö saattaa aiheuttaa jonkinlaisia negatiivisia konnotaatioita. Ja kuten Turilas mainitsikin, ei tuosta mikään anarkistipunkkari noiden puheiden mukaan tule ainakaan mieleen.
Toisaalta mietin, että onko se osoite- vai nimi- vai tilikohtaista se, mikä on paketti ja mikä ei. Meinaan jos tilaa samalla tilillä ja osoitteella, mutta kahdella eri nimellä (Tyyliin minä ja sisko, jolle itseasiassa myös olisi tulossa levyjä) niin katsooko ne samana pakettina josta otetaan ALV?
Toimiiko se siis ihan niin, että täytän ostoskorin ja teen ostoproseduurit vain kahteen kertaan? Vaikka tekisin samalla nimellä & tilillä & samana päivänä?
Jos tilaa Play.comista 60 €:lla levyjä, niihin lisätään vissiin ALV mukaan? Okei, onko tämä tilaus mahdollista jotenkin tehdä "kahdessa erässä" jolloin molemmat tilaukset olisivat alle sen 45 euron rajan eikä alvia siis tulisi?
Hö. Tsekkailin tosiaan noita sun biisejäsi. MM... Foodin biitit olivat omalla tavallaan taidokkaita ja mukana oli toki Doomin persoonallinen räbäytys ja laaturiimittely, mutta ei kolahtanut niin paljoa kyllä. Sama myös Doomsdayn (ainakin tuon biisin) kohdalla, ei nyt varsinaisesti geneerisiä biittejä muttei niin kolahtanut. Voihan tietenkin olla, että nuo ovat sellaista hitaastiaukeavaa kamaa. Danger Doomista taasen pidän melko paljon, Danger Mousen lievästi soul/funkahtavat biitit ovat ittelleni aika mieleisiä ja Doomin räpit päälle niin kyllä se vaan kolahtaa. Tuon levyn kautta itseasiassa tuli tsekkailtua muitakin Danger Mousen projuja (esim. Gorillaz) vähän syvällisemmin. Entäs Doomin erikoisyrtti-kokoelmat, ovatko ne hyviä?
Kuuntelin myös noi Ghostface Killahin kanssa toteutetut biisit; sun linkkaamat Chinatown Wars ja Angelz olivat molemmat melkoista ametistiä. Ja kun ottaa vielä huomioon Doomin yhteistyökumppanit (Madlib ym.) niin voin kuvitella, että odotus tota albumia kohtaan on kova ja sai omankin kiinnostuksen heräämään. KMD:n biisi oli aika perus, en kyllä tosiaan Doomia tunnistanut. :D
Kuuntelitteko muuten tota Strong Arm Steadya?
E: Hilltop Hoodsilla on myös aika hauskoja biisejä vaikken ole vielä ihan kunnolla perehtynyt ja australialainen aksentti on vielä vähän luotaantyöntävä, etenkin Pressuren riimittelyissä, Suffa viel menee.
Musta tuntuu etten tee täällä muuta kuin pyydä suosituksia mut hei, se on auttanut, onhan mulla toi Madvillainy (loistava levy) jo. Niin ja nimenomaan Doomiin liittyen - sillä on ihan hemmetisti diskografiaa. Mitä siltä kannattaisi kuunnella? DangerDoom? Born Like This? MM...Food?
Sit oon tota Mos Defin uutta tsekkaillu Spotifysta ja miettinyt että josko menis hankintaan, aika mielenkiintosta kamaa. Ja jälleen kerran Doomiin teoriassa kytköksissä olevaa musaa: Stones Throw Recordsilta tulee (vai tuli?) ulos Strong Arm Steady -nimisen possen In Search of Stoney Jackson -albumi, jonka biitit ovat Madlibin tekemiä. Madlibin yleisesti huuruiselta linjalta (niin ja mitkä on Madlibin parhaat albumit?) poiketen levyn biitit ovat melko funk/soulahtavia, ite diggailen. Kalifornialaisjoukkio räbäyttää niiden päällekin enemmän kuin mukiinmenevästi, kuunnelkaa. Ja onhan tolla albumilla noita guestejakin, mm. Talib Kweli ja jotain vähän pienempiä (muttei vissiin ihan UGita?) nimiä. Kuunnelkaa.
Joo, periaatteessahan Spotifyn kuunteleminen on yhtä epäeettistä kuin warettaminen. Itsellä on kuitenkin pari syytä, miksi Spotifya käytän.
1. Käyttöliittymä vrt. waretukseen - Spotifysta löytää helpommin kibaleita, ne voi kuunnella heti eikä tarvitse warettaa koko levyä kerrallaan.
2. Laillisuus - Spotify voi olla yhtä "epäeettistä" kuin warettaminen, mutta se on kuitenkin laillista. Jos artisteja ei kiinnosta niin vetäkööt biisinsä Spotifysta poies. Joku voisi selittää Babylonista ja systeemin sisällä olemisesta, mutta ei varsinaisesti kiinnosta.
3. Spotify saa minut ostamaan levyjä. Jonathan on varmaan yksi isoimmista syistä levyjen ostamiselleni puhtaan artistin tukemisen lisäksi. Kun "levykokonaisuus" (joka btw on usein aika yliarvostettu judu) keskeytyy vanhan kunnon Joonatanin tullessa pölöttämään jostain Premiumista, tekee mieleni ostaa levy ja usein niin teenkin. Samoin jos jotain artistia ei löydy Spotifysta, joutuu usein tsekkailemaan sitä YouTubesta ja MySpacesta ja se on sen verran tuskallista että ostaminen (heh, tai kirjastosta lainaaminen) on usein edessä.
Voi toki olla, että Spotify on vain hetken huumaa, mutta käsittääkseni artisteilla on oikeus vetää musansa sieltä pois ja jos tarpeeksi moni artisti on tyytymätön Spotifyn toimintapolitiikkaan, tuhoutuu Spotify ihan ajan myötä.
PS. Itsehän en wareta. B) Joskus vissiin olen kyllä.
Play.comissa "Red Hot Deals"-ale, stuffia alennuksessa. Muun muassa pelejä. Itse en peleissä mitään intressanttia nähnyt mutta kai joku voi sieltä jotain löytää.
Enpä ollut Bibiosta kuullut, mutta viestisi jälkeen kiinnosti. Kuuntelin YouTubesta jonkin aikaa, kyrpiinnyin lagailuun, tsekkasin oisko Kirjastossa Ambivalence Avenueta ja olihan siellä, vieläpä Kirjasto 10:n hyllyssä niin ei tarvinnut venailla sen saapumista. Kävinkin noutamassa levyn tänään ja nyt olen kuunnellut tätä. Yleensä en ole tällaisista lievästi lo-fi -indieartisteista juurikaan innostunut (ne ovat niin samankaltaisia) mutta tämä kyllä kolahti. Kiva tunnelma ja jotenkin syvällisen simppeliä musaa. Ja tää on vissiin sen viides albumi, mies julkas kolme albumia viime vuonna. :D Ja muuten mukavan "laahaava" (tjv) tunnelma näissä biiseissä, etenkin Sugarettessa.
Teidonin linkkaama Free App A Day ei ole vielä loppunutkaan, mutta toiselta taholta on jo käynnissä samantapainen tempaus. Funtouch-niminen ranskalainen nettisivusto nimittäin tarjoaa 20 ilmaista peliä, yksi peli per päivä -tyylillä tietenkin. Tänään vuorossa 1112: Episode 1 ja aikaisemmin on ollut Twin Blades ja Cocoto Kart, joita en harmikseni saanut kun huomasin tämän vasta nyt. En selaile noita foorumeja, mutta jos ilmaisia pelejä haluaa niin pitäisi vissiin alkaa selailla.
Ainiin tota Silver Mt. Zionia pitäisi varmaan koittaa myös. Mut hei, tulin puhumaan vähän isomman kaliiperin artisteista ny. : )
...Hendrixin resurrektio!
Valley of Neptunes kuunneltavissa tosta linkistä. Hendrixiltä tosiaan ilmestyy uusi albumi Valleys of Neptune maaliskuussa. Asiallisen kuuloista kamaa ja vaikka tuossa nyt onkin myös jo aikaisemmilla levyillä olleita biisejä (esmes Stone Free) niin ei se varsinaisesti haittaa - onhan tuossa kuitenkin uusiakin biisejä. Ja Sunshine of Your Love -coveri. <3
Se tuli katsottua. Olen lukenut aikaisemmin Holmes -novellikokoelman ja ne eivät kyllä mua päästäneet tekemään mitään muuta kun jatkamaan lukua. Leffaan ei varsinaisesti ollut mitään ennakko-odotuksia - en ole mikään Holmes-puristi ja arvostelut sanoivat keskinkertaiseksi. Noh, Hollywood-leffa sieltä paljastuikin, mutta vaikken sitä varsinaisesti sanokaan hyväksi ominaisuudeksi, ei se tällä kertaa tullut niin esiin. Kaikki leffan näyttelijät hoitivat roolinsa erinomaisesti, etenkin Downey Jr. ja Law. Holmesin lähes yli-inhimilliset päättelyketjut olivat leffassa aivan yhtä hämmästyttäviä kuin kirjoissakin ja vaikka Holmesia oli vähän enemmän tappelijaksi muutettu, saatiin ko. päättelyt sovellettua myös ringin sisälle. Etenkin Watson kuvattiin aivan erilaisena kuin mitä kirjoissa - hyväkuntoinen, taitava tappelija joka ei varsinaisesti ollut hömelö vaan enemmänkin vain ärsyyntynyt kun ei saanut kaikista Holmesin suunnitelmista selvää. Toisaalta muistaakseni myös kirjoissa on Watson paikkapaikoin tajunnut Holmesin päättelyjä joiltain osin oltuaan kauemminkin Holmesin seurassa.
Juoni taasen oli varsin mielenkiintoinen - kaiken maailman mustat magiat ja omituiset kultit saatiin sekoitettua siihen mukaan kuitenkaan menemättä missään vaiheessa mitenkään överiksi. Toki tarinassa piti olla myös se femme fatale ja olihan tuo Irene Adler aika hyvä hahmo siihen, nättikin. Muutenkin Holmesin ja Adlerin "suhde" oli toteutettu oikein - Holmesin reaktiot rakkauteen olivat yhtä aseksuaalisia kuin aikaisemminkin eikä minkäänlaiseen Hollywood-pliisuiluun sorruttu. Blackwood ei välttämättä ollut mitenkään kovin syvällinen hahmo, mutta suunnitelmiahan hällä riitti.
Tägien sisällä oleva ei spoilaa itse leffan tarinaa mutta on kuitenkin merkittävä yksityiskohta, joskin aika selvä jos Holmeseja on lukenut.
Kovin viihdyttävä elokuva, täytyy sanoa. Huumorikin oli oivallisen sarkastista; juuri sellaista joka minuun kolahtaa.
Machinae Supremacy on aika jees. Laulajan ääni ei ole mikään erityisen loistava, etenkään aikaisemmassa (eli kaikki muut paitsi uusin levy) tuotannossa, mutta muu musa on sen verran jees, että ei sitä jaksa ottaa huomioon. Ja onhan noilla noita instrumentaalejakin, esim. Sidologyt on aika hauskoja, Episode 2 parhaimpana niistä. Tässä on ilmaiset Site Releaset. Kai noi jostain torrenttinakin löytyy, kuten varmaan myös uusin levy jos warettamaan ryhtyy, minen sitä harrasta niin en osaa sanoa.
Joop, ei mulla mitään suomiregeitä vastaan ole. Raappanaa ja SCB:tä olen joskus kuunnellutkin ja etenkin Raappana kolahtaa, vaikka SCB onkin ihan jees myös. Kapteeni Ä-ni on uusi tuttavuus, taidanpi koittaa. Ja heh, hihhuli kun olen niin eihän tuo kristitty sanoma varsinaisesti karkoita; tosin en hirveästi gospelmusaa kuuntele nykyään kun tuppaa olemaan musiikillisesti aika kyseenalaisia nuo bändit usein. "Meillä on gospel-lyriikkaa, voidaan tehä huonoa musaa ja silti porukat kuuntelee"...? Eniveis, Kaemosta olen kuullut, muttan niiden musaa ole kyllä koskaan kuullut. Ja itseasiassa Katajaista kansaa kuuntelin pari biisiä tossa tänään, olin yllättynyt kuinka hyvää se olikaan. Ton yhen jäbän noista olen tavannutkin joskus. Noh, koetan suosituksiasi, mut pistäkää lisää vaan. Lee Perryllä oli muuten aika hurjasti diskokrafiaa, oisko jotain valittuja paloja?
Nyt on muuten aika reggae-fiilis. Suosituksia? Marleyn Bobin tiedänkin jo ja faija kertoi Jimmy Cliffin ja Toots & The Maytalsin, joista Cliffiä olenkin vähän jo kuunnellut.
Joop, Finnkinossa oli superpäivä joten tulihan tota tsiikailtua pari leffaa. Enpä ole vissiin koskaan käynyt kahdessa leffassa saman päivän aikana, tosin käyn leffassa aika harvoin muutenkin.
Havukka-Ahon ajattelija
Mahtava elokuvahan tämä, kuten kirjakin. Henkilöhahmot olivat ihan uskomattoman hyvin kuvattu ja en tiedä onko mulla kuiva/outo huumorintaju, mutta itse hajoilin monelle kohdalle leffassa... Esim. Kuoppasen ukon ollessa puheenaiheena tunteet vähän kiehuivat Mooseksella ja "Pylkeröllä", siinä nauroin kuten myös, öh, Kuoliaaksinaurattajan talossa. Ihan uskomattoman psykoottinen tuo Kuoliaaksinaurattaja-kohtaus. :D Kirjan maanläheinen tunnelma säilyi aivan yhtä hyvin kirjassa ja Konstan ajatuksiin pääsi hyvin sisään. Toki tahti oli kahden tunnin kestosta johtuen vähän vikkelämpi kuin kirjassa, mutta ei se mitään kovin äksöniä kuitenkaan ollut ja hyvä niin. Oli se kiva.
Avatar 3D
- Kliseinen juoni! - Mut se on Cameronin! - Tylsä leffa! - Mut siistei efektei!
Ennakko-odotukset Avataria kohtaan oli vähän ristiriitaiset. En ole mitenkään erityisen valveutunut henkilö elokuvista kun puhutaan joten kaikki odotukset koostuivat lähinnä muiden ihmisten hypestä, minkäänlaista henk. koht. hypeä esim. ohjaajaan liittyen ei juurikaan ollut vaikka Terminaattori kakkosen olenkin nähnyt.
Aloitetaan siitä kliseisestä juonesta - joo, sellanen se oli. Häiritsikö? Ei. Leffa oli toteutettu tunnelmaltaan niin hyvin, ettei kliseinen juoni häirinnyt juur ollenkaan. Pandoran metsiköt ovat kolmedeenä uskomattoman hienon näköisiä ja vaikkei turhaan kikkailuun sorruttukaan 3D:n kanssa, oli mm. "spirit seedsit" aika tyylikkäitä leijuessaan ilmassa ruudun edessä kuin meduusat konsanaan. Na'vi-kieli (huomatkaa järkyttävän kokoinen wiki-artikkeli kuulosti myös varsin todenmukaiselta ja olipa sille Na'vi-enkullekin kyhätty sellainen pikku kehystarina. Leffassa oli muutama pikkujuttu jotka ehkä vähän häiritsi (tosin ei minua vissiin niin paljon kuin kavereitani) - Na'vit oli melkoisen ihmismäisiä. Esim. oli aika hämmentävää - miten Na'veillakin oli juuri tuollainen tapa? Noh, eipä tuo juurikaan sitten häirinnyt. Lopussa rytisi ja paukkui, eipä siinä mittään, näytti kivalta. Kaikenkaikkiaan tykkäsin melkoisesti. Ainiin, miten sillä Jake Sullylla oli sellainen ihan perus nykyaikainen pyörätuoli jota se ohjasi käsin vaikka tuolla oli aivan hurjia teknologioita kaikkialla? :D
-- Kaksi täysin erilaista elokuvaa, joita yhdisti ehkäpä vain yksi asia - tunnelmallisuus. Immersio oli mahtava ja se on jo saavutus.
Okei, kirja tuli valittua. En ikävä kyllä valinnut mitään noista teidän kirjoista. Kävin Richardinkadun kirjastossa tsegailemassa eikä noista yksikään ollut siellä. Tsekkasin myös, josko tuo Ismael olisi ollut, mutteipä ollut.
Tuollaisen lainasin, lähinnä tsekkailin arvosteluja & takakansitekstejä ja tuo vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Tuli siellä vietettyä kyllä aikaa siellä kirjastossa ja pohdin myös Animal Farmin lainaamista, mutta kun on tuo Orwellin 1984 tosiaan luettu niin pohdin jotain muuta kirjailijaa. Onhan Orwellikin loistava, mutta ei viitti rajoittaa sitä kirjamakua vaan klassikkostatuksen omaaviin kirjoihin. En ole vielä alkanut lukea, mutta joop. -- Äikänkurssilla taasen piti lukea Veikko Huovisen Havukka-Ahon Ajattelijan lisäksi novelleja ja vaikkei muut näistä lyhykäisistä novelleista juuri kolahtanutkaan oli Roald Dahlin Vuokraemäntä -novelli tunnelmaltaan aivan uskomaton. Ja ahdistava. Huhhuh.
Havukka-Ahon ajattelija oli muuten loistava. Toiset haukkuu tylsäksi kirjaksi, jossa on kuivaa huumoria eikä tapahdu mitään, mutta omasta mielestäni se oli laadukas kirja, jossa oli lievästi eksentriset hahmot & huumori, maanläheinen tunnelma ja jotenkin hienosti kuvattu maailma.
Näytä kirjoitukset
