Yläaste loppu suatana. Miellyttävä darra ja voittajafiilis.
Vieläkun jonkun kesäkissan löytäisi.

Yläaste? Luulin sinua joksikin lukion suorittaneeksi jäppiseksi. Itsellänikin tuo yläaste tosiaan loppui.

Sarjassamme: what the fuck

Randy Balma Municipal Abortionist (RBMA Suora download-linkki, en halua teidän näkevän screenejä ennen pelaamista)

No tota. Mulle tuli paha olo kuvakulmista, repeilin kaverin kanssa lievälle satunnaisuudelle ja pelin jälkeen oli aika tyhjä fiilis. Freewarepelien tekijöillä ei kai ole rajoja kun ei tarvitse havitella myyntilukuja.

Mondo Medicals ja jatko-osa Mondo Agency (jälleen dl-linkkejä) ovat myös jonkinlainen taiteellinen vaiko vain omituinen (molemmat?) neronleimaus. Ensimmäisestä persoonasta kuvattu peli, jossa yritetään pelastaa presidentti, käsittääkseni. Tästäkin tuli paha olo visuaalisten efektien takia, mutta kaipa se riippuu ihmisestä. Pelasinpa loppuun kummiskin.

En mene kehumaan näitä pelejä välttämättä pelillisesti loistaviksi, mutta jokatapauksessa suosittelen kokeilemaan, ihan vaan mielenkiinnosta vaikkapa.

Onhan tuosta vähän aikaa kun tänne viimeksi on postattu, mutta herätetään sitten kuolleista. Niin tosiaan, eräs tuttu on räppifani ja pyytelin häneltä räppiä, jossa olisi jotain muutakin kuin "bitches money guns mothafucka" -kamaa niin hän sitten postaili jotain tavaroita ja nyt olen kuunnellut jonkin verran tätä Gang Starria ja täytyy sanoa että onhan tämä ihan jees. Etenkin Moment of Truth -kipale.

Sen lisäksi olen jonkin verran kuunnellut P.O.S.-nimisen artistin (ei tuon tutun suosittelemaa, se ei pitänyt yhtään kun soitin Drumroll -biisin) uutta Never Better -levyä (Spotifystä, toki) ja vähän tällaista räväkämpää menoa, mutta aika jees silti. Drumroll ja Purexed ovat esimerkiksi aika mukavia biisejä.

Rentoa räbätystä saa suositella, mutta mofo-uhoilu ei kiinnosta niinkään. Niin ja tietenkin Asan muutamaa biisiä (uusimmalta levyltä) on tullut kuunneltua, tykkään Asan lausunnasta. Semmoista tällä kertaa.

"Suicide? Nah, I'm not a foolish guy
Don't even feel like drinking, or even gettin high
Cause all that's gonna do really, is accelerate
the anxieties that I wish I could alleviate"

(Ei mitään elämänkokemusta huumeista tai juomisesta, mutta pidin tosta kohdasta ja vaikuttaa se varsin toteenkäyvältäkin)

Niin, ja käsittääkseni vaaliliitotkin vaikuttavat tuohon tosiaan, eli mikäli joku tuntematon puolue menee vaaliliittoon jonkun Keskustan kanssa niin vaikka Keskusta tosiaan saisi enemmän ääniä niin Peräjärven Poronlihapuolueen ehdokkaista voi silti tulla kansanedustajia. Käsittääkseni.

Kiitos paljon myös tältä suunnalta... Tuolta listasta mm. Judithia oli tullut kokeiltua jo joskus aikaisemmin ja se oli jotenkin pysäyttävä kokemus. Yllättävän tunteikas noinkin isoilla pikseleillä tehdyksi, joidenkin mielestä varmaan "tekotaiteellinenkin"... Pitänee testaila muutakin.

[Mastodonin]

Huuh, itselläkin muutama uusi bändi taas kuuntelussa ja levyjäkin pitäisi hankkia. Ensinnäkin, se aikaisemmin mainitsemani Faith No More (jolta pitäisi hankkia jotain), mutta myös muutama muu tuttavuus.

Pelasin Rock Band 2:sta netissä ja viimeisenä biisinä päätin valita Mastodonin Colony of Birchmenin, jota olin kyllä aikaisemminkin soittanut. Biisi kolahti jostakin syystä yllättävän kovaa (vähän niinkuin rumpukapulani joka tippui kesken biisin) ja päätinkin kuunnella Mastodonia (Spotifyn kautta, tottakai) sitten lisääkin. Nyt on Spotifystä tullut kuultua Blood Mountain ja Crack the Skye molemmat kokonaan ja täytyy sanoa, että hemmetin mahtavaa kamaa. Pitänee tukea artistiakin sitten kun rahankäyttö on taas sallittua (nyt on säästö päällä), mutta voi että kun on loistavaa musiikkia.
 
En ole koskaan erityisemmin pitänyt karjumis-örinä-akselin vokaaleista, mutta Faith No Moren "The Gentle Art of Making Enemies" ja nämä Mastodonin hieman raskaammat vokaalit ovat (jo aikaisemmin kuuntelemani Riversiden lisäksi) vähän kenties avanneet niitä minulle. Mastodonista löytyy aggressiivisuutta, mutta myös monimutkaisuutta ja hienoja biisirakenteita (eli niitä progempia elementtejä) ja se on varsin jees. Nyt ne karummatkin vokaalitkin menee alas, syynä lienee asenne tai jokin.

Toinen bändi on vähän erikoisempi ja en muista mistä ihmeestä se vastaan tuli, kai Music Artist Cloudista (on joo aika ruma sivu, ihan kiva silti) kun koitin jollain artistilla, en muista nyt millä. The sound of animals fighting on siis jonkinlaista progerockin tyylistä, ehkä hieman kuin Musen ja Radioheadin mikstuura johon on sekoitettu hyppysellinen Mars Voltaakin jos näin yksinkertaistetaan. Joka tapauksessa aika mukavaa tavaraa ja monien vokalistien äänet sopivat varsin hyvin yhteen. Koittakaa vaikka MySpacesta.

Mikäköhän sitten vielä oli... Niin no, kirjastosta lainaamani dredg oli varsin mukavaa musaa, jotenkin "luonnonläheisen" (Mitäh?) kuuloista vaikkakin ehkä vähän geneeristä. Olihan tuossa jonkin verran oivia jippoja tuossa Catch without arms -levyssä kuitenkin. Ja sitten kuuntelin muutaman biisin ex-Dream Theater -kosketinsoittajan Kevin Mooren ja Fates Warning -kitaristin Jim Matheosin yhteisprojektia, Office of Strategic Influencea. Varsin tunteellista tavaraa (eikä juurikaan DT-tiluttelua, toisia se tuntuu häiritsevän niin näin sivuseikkana) eikä vierailijakaartikaan ole mikään huono, mukana kun on porukkaa Porcupine Treen Steven Wilsonista Cynicin basistiin.

Loistavia bändejä molemmat.

Siis, scrobblaus ei maksa mutta radioiden kuunteleminen maksaa. Paska ominaisuus, mutta enpä ollut radioiden tehokäyttäjä muutenkaan.

Ja nyt ärsyttää. Okei, olen hemmetin iloinen että pääsen Jenkkeihin kesäkuussa, mutta tosiaan tuon uuden tuttavuuden, FNM:n ilmeisesti varsin loppuunmyyty keikka on silloin. Ja lämppärinä CMX, voi että. Kelpais toki mutta eipä onnistu. ( / )

Aika karua paljastaa aikaisempien dissauksieni jälkeen tämä, mutta meikä on alkanut tykätä Faith No Moresta. Easy on coveri, mutta Pattonin ääni on aivan loistava. Epic ei ole mikään järjettömän hyvä, mutta ihan jees silti (vaikka aikaisemmin vihasinkin). Midlife Crisis ja Evidence ovat ihan kivoja biisejä myös ja We Care A Lot on Pattonin puutteesta huolimatta ihan jees. Levysuosituksia?

Sai kyllä. Noissa Ace Attorney -sarjan peleissä on muutenkin tuo oma "arvoituksenratkaisufiiliksensä", joka välittyi tuosta traileristakin mielestäni varsin hyvin. Ja Gumshoen mukanaolo vahvistanee jonkinlaisen huumorikertoimenkin. Etenkin sen työskennellessä Edgeyn kanssa. Ja tosiaan tuo *spoilerisi* oli varsin yllätys, mutta ainahan nuo on kuulostanut ensi kertaa kuullessa tyhmiltä. Joka pelissä.

Eli vaihtoehtoina on tietysti joko Rock Band -sarjaan tai Guitar Heroihin keskittyminen. Mitään bändiä tuskin on tarkoitus alkaa kasaamaan, mutta ilmeisesti Rock Bandiakin voi soittaa yhdellä/kahdella soittimella? Mites sitten nykyään tämä yhteensopivuus soitinten kesken? Rock Band 1:n soittimet varmaan menevät Rock Band 2:nkin kanssa ja toisinpäin, mutta Guitar Herossa tarvitaan sitten varmaan Guitar Heron soittimet? Kummassa on nykyään paremmat soittimet? Ja löytyykö niitä RB:n soittimia edelleenkään miten täältäpäin, tai mistä niitä kannattaisi tilailla?

Instrument compatibility matrix on tässä näin, siitä näkee varsin yksinkertaisesti mikä sopii yhteen minkäkin kanssa. Itse en ole niinkään koittanut noita World Tourin soittimia, mutta sen pienen kokeilun perusteella World Tourin rummut ainakin ovat huomattavasti hiljaisempia ja esim. bassopedaali on varsin erilainen. RB1:n rumpujen yksinkertaisuus on kyllä myös aika jees, mutta tosiaan pidemmällä käytöllä kolisevat enemmän jne. Kitaroista en niinkään osaa sanoa, mutta luulisi WT:n kitaran tuntuman olevan parempi, RB1:ssä kun on varsin kolisevat nuo kitaran näppäimet ja jotenkin.. tuommoiset. Kuuleman mukaan WT:n soittimet ovat jokatapauksessa paremmat, mutta ei RB:idenkään mitkään sysipaskat ole. Tilauspaikoista en osaa sanoa.

Mites sitten menee näitten ladattavien biisien/albumien kanssa? Käsittääkseni esim. Metallica on naimisissa Activisonin kanssa, joten Rock Bandissa ei heidän musiikkiaan nähdä? Ei sillä, että Metallicasta erityisesti diggaisin, mutta kaiketi kyseessä on joko-tai -valintatilanne? Kummassa on enemmän/parempaa DLC:tä?

Rock Band vs. World Tour

Kyllähän Rock Bandissa on selkeästi suurempi valikoima noita biisejä ja niitä tuleekin käsittääkseni useammin. Tämän lisäksi esimerkiksi mainitsemaasi Metallicaa on WT:n kaupassa tuo uusi Death Magnetic -levy kun taasen Metallicaa on Rock Bandissa vain kolme biisiä, mutta ne taasen sitten ovat Metallican kasarikausien klassikoita. Väitän, että Metallican tai minkään muunkaan takia ei WT:n kauppa ole parempi vaikka siellä jotain tiettyä bändiä saattaa ollakin enemmän niin RB:n kauppa on silti paljon laajempi.

Jotenkin yleinen mielipide kallistuu meikällä tuonne Rock Bandin puolelle, mutta sanokaapa nyt mielipiteitänne asian suhteen 

Ainakin Rock Bandissa on 32,8 kertaa hienompi ulkoasu kuin World Tourissa näin esteettisenä huomiona. Tämän lisäksi RB:n biisivalikoima on jotenkin isompi ja monipuolisempi (käsittääkseni) ja tämän lisäksi WT:n biisit ovat kuulemma melko "overchartattuja" eli siis niitä ei ole yhtä hauskaa soittaa kuin RB:n. Voinee asiaan vaikuttaa sekin, että Harmonixilla suurin osa porukasta on muusikkoja, Neversoftilla ei. Ja onhan Harmonixin chartteja aikaisemminkin kehuttu ja tietyt ihmisethän olivat ihan kauhuissaan GH3:n tullessa kun se oli Neversoftin nuotittama.

Joten Rock Band jossa käytät World Tourin soittimia lienee paras vaihtoehto. Itse olen jonkinlainen RB-fani, mutta yritin pyrkiä faktatietoon ja jonkinlaiseen objektiivisuuteen jopa.

[Ronald Jenkees]

"Hello YouTubes!"

Jees, eli nyt periaatteessa hyvinkin tuntematonta mutta silti varsin tunnettua artistia tulee täältäpäin.

Ronald Jenkees on siis nk. "YouTube-artisti", eli.. "YouTubesta tuttu!" Ronald Jenkees on varsin omalaatuinen ja monesti onkin mietitty onko siellä Ronald Jenkees sittenkään vai onko tuollaisen "separin" imago vain imago. Jotkut tästä kai olivat ottaneet selvääkin, mutta linkit eivät enää toimi tai jotain sellaista. Itse en tästä alter ego -jutusta ole varma ja vaikka tekisi mieli sanoa "ei minua kiinnostakaan" niin kyllä se oikeasti on varsin mielenkiintoinen juttu joka olisi mukava saada selville... Joka tapauksessa tämä Ronald on kuitenkin hemmetin taitava syntikkansa ja FruityLoopsinsa kanssa ja tekee aivan mahtavia jammailutyylisiä biisejä noiden kahden avulla.

A fun beat from outer space - an experimental improv jam

Stay crunchy - messin with an e-piano sound

Todella hyvin vedetty ja varsin rentojakin. Kaiken lisäksi miehen asenne on noin hyväksi soittajaksi todella kannustava!

PS. I've read some reviews of this vid as if I'm trying to be a "keytar" player (apparently not a desirable thing, but how can you not like Edgar Winter's "Frankenstein") and that I should just play a real guitar. LOL @ some of those same people who probably play guitar hero (nothing against it but hopefully you see my point)! The irony! The point is, folks, if you find a fun/inspiring sound to jam with, by all means, you should JAM WITH IT! I don't care if you find a $3.00 plastic trumpet. Don't worry about the technicalities and what people say. In the long run it's about the fun that YOU have making music.

Jäähalli, Helsinki

Kiinnostaa! Nyt on kyllä fiilis että lainaksi pitää ottaa hemmetin paljon rahaa jos sinne jenkkeihinkin pitää säästää, tuo taitaa olla aika "must-see", jos PT vetää livenä yhtä hyvin kuin studiona.

On kyllä kieltämättä, erään puolalaisen jäppisen meseosoitteen sain kun oli niin hyvät keskustelut käynnissä. Sitten olen keskustellut jonkun aasialaisen (kuulemma) kanssa ja jonkun suomalaisen joka kertoi elämän tylsyydestä tai jostain sen tapaisesta. Tosi hieno sivu! :D (Vaikka onhan tuolla niitä trollin tyylisiäkin)

No eipä kukaan sitä Bulbasauria olisi halunnutkaan koska Charmander on ja tulee aina olemaan "da real shit". Itselleni ekan ja tokan sukupolven Poukimoneilla on suurinpiirtein sama arvo, kenties johtuen siitä että Redin nostalgia-arvo on järjettömän iso ja Crystalilla löytyy myös nostalgia-arvoa mutta koska se oli niin hemmetin monipuolinen paketti niin on se kuitenkin ehkä lempipokemonini.

En kyllä koskaan unohda niitä Pokemon Goldin ja Redin (vai oliko se Goldin ja Goldin välisiä) linkkikaapelinujakoita joissa otimme tahalteen linkkikaapelia pois kesken matsin... Vihollisen Tangela vaihtoi väriään kesken matsin ja jo kerran kuollut Ariados palasi 0 HP:tä energiapalkissaan aina vain takaisin kentälle vain kuollakseen heti uudelleen. Mitä ihmettä?

Aika hauska oli, tosiaan. Repeilen aina niille kohdille kun Tunna jää kuvaamaan tuijottavaa Rikua. :D Iilimatojen syöminen oli aika... mielenkiintoista. Suomeakin tosiaan puhuttiin jopa aika paljon, mutta noiden enkkukin on ihan miellyttävän kuuloista.

Rush voisi olla kyllä ihan jees nähtäväksi ja luulisi niiden vielä jotain kiertävän. Toivottavasti.

JES. Nyt pitää vaan miettiä että miten rahani käytän kun on kesällä matka jenkkeihin ja kahisevaa pitäisi olla sielläkin mukana. Katsoo nyt, mutta tuonne on pakko päästä. Pakko.

Jakso tosin oli kokonaisuutena aika pirun kova. Varsinkin miittaus Rion slummipomon kanssa oli makea samoin kuin huumetrippailut Amazonilla.

Ai mitkä huumetrippailut? Se oli lääkettä, tajuuks!

Niin siis tosiaan, tykkäsin kovasti jaksosta ja meno oli aika mielenkiintoista. En ole Madventuresia aikaisemmin katsonut, mutta vaikken olekaan nähnyt sitä niin voin hyvin uskoa, että englanninkieli saattaa syödä aika paljon siitä, mitä oma äidinkieli mahdollisti. Pitäisiköhän minun joskus hankkia aikaisemmat kaudet? Jokatapauksessa englanti sujui itseasiassa yllättävän hyvin, suomalaisaksentti oli, esille tuli varmaan eniten latinankielisten kasvien nimien lausumisessa. Mutta niinhän ne kai lausutaankin? Oli kiva, katson myös seuraavan jakson.

Tuosta Metroid Primen menumusasta vielä... En ole ikinä vetänyt Metroid Primeä läpi. Se oli vaan kaverilta lainassa enkä siis pelannut sitä mitenkään erityisen pitkällekään, mutta muistan jokatapauksessa tuon Menu-musiikin kuulostaneen myös omaan korvaani loistavalta ja taisin myös itse jäädä sitä kuuntelemaan.

Ensimmäisestä Metroid Primestä Phendrana Drifts on mielestäni myös aivan loistava kipale. En nyt tiedä meinataanko chillaavalla jotain tunnelmallista musiikkia vai jotain chillailua, niinkuin sellaista lunkia, mutta joka tapauksessa Morrowindin ja Oblivionin musiikit ovat mielestäni myös hemmetin hyviä ja tunnelmallisia.

Nyt ei tule mieleen erityisemmin mitään muita, mutta en ole ihan varma millaista haet. Jotain hyvää taustamusiikkia kaiketi? Nimenomaan, kuten despirellä, ei itsellänikään pullahtanut mitään niinkään "chillaavaa" mieleen (etenkin kun MGS:t yms. on jo mainittu) kun ne ei jää kovinkaan hyvin päähän, paitsi noiden Elder Scrollsien mikäli ne lasketaan. Tai no ehkä Metroidien musiikit näin yleensäkin, tosin aika negatiivista chillaavuutta kyseessä kun eivät mitään niinkään pirteitä ole.

Katamarien soundtrackit, mitä itse olen kuullut, ovat aika mielenkiintoista kamaa. Ihan jees silti, tai kenties sen takia.

En tajua tuota salmiakin lisäämistä kaikkialle ylipäätänsäkään. Suklaa ja salmiakki, jäätelö ja salmiakki, limu ja salmiakki, ei MIKÄÄN näistä sekoituksista toimi. Salmiakki/lakritsi -jäätelö on pahaa, Fazerin salmiakkisuklaa on aivan kauheaa kuraa ja ei tuo Pätkiskään erityinen hienous ollut ja salmiakkilimu... Ei. Salmiakki erikseen karamelleina on kuitenkin ihan jees.

Jees, meikällekin on alkanut noita mainoksia tulla, ei tosin mitenkään häiritsevästi. Verkkokaupan mainos oli aika reilu Stockmannia kohtaan, mutta aika tottahan se on. :D Sitten on tullut jotain muitakin, joita tosin en muista. On se Spotify silti aika mainio. Ilmaisenakin.

[Pilvikartasto]

David Mitchellin Pilvikartasto tuli luettua loppuun ja positiivinen kokemushan se oli. En lue kirjoja paljon, mutta pidän hyvien kirjojen lukemisesta. En vain ole vaivautunut etsimään näitä hyviä kirjoja, mutta tämä jostain pisti silmään ja juonikuvaus oli erittäin mielenkiintoinen, joten nappasin kirjastosta.

Kirja on monen eri henkilön näkökulmasta ties milloin millä tavalla kuvattu. Muun muassa amerikkalaisen notaarin Adam Ewingin päiväkirja matkoiltaan Tyynellämerellä (1500-luvulla, kenties?) ja säveltäjä Robert Frobisherin (ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa) kirjeet ystävälleen Sixsmithille ovat pari näistä tarinoista. Vain yksi tarina ei katkea kesken kaiken, muut jatkuvat sitten joskus myöhemmin jonkun muun tarinan jonkun osan jälkeen, mutta tämä ei suinkaan haitannut lukemista, heti kun uusi osa alkoi niin muisti hyvin edellisen osan tapahtumat vaikka aivan eri aikakauteen ja paikkaan sijoittuva tarina oli ollut juuri hetki sitten.

Kirjan kieli on erittäin monipuolista ja tietyt yksityiskohdat värittävät eri ihmisten kirjoitustapoja, esimerkiksi Adam Ewing käyttää "ja"-sanan sijasta &-merkkiä, joka näyttää aluksi hassulta mutta siihen tottuu. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän mielipiteensä ja kuvailunsa maailmasta ovat varsin eläviä ja kuva suorastaan piirtyy silmiesi eteen. Tulevaisuuteen sijoittuvia tarinoita on kaksi (joista toinen on se ainoa tarina kirjassa joka ei katkea kesken kaiken jatkuakseen myöhemmin) ja odotin aina, että siitä toisesta tulisi se seuraava osa ja kun se tuli, oli sitä erittäin mukava lukea. Lienee sanomattakin selvää että kyseenomainen tarina on myös lempitarinani koko kirjasta, vaikka säveltäjän seikkailut yltää likelle.

Suosittelen kirjaa erittäin paljon kenelle tahansa johon iskee hyvä, monilta osin myös kovin koskettavakin tarina. Loistava opus.

Ei, mutta hei nyt puhuttiin oikeista ganstoista. Ne on netissä.

Haha! En ole tuollaisesta koskaan aikaisemmin kuullutkaan, mutta katselin pari jaksoa ja on kyllä niin loistavia että kyllähän nuo repeilyttää.  Pitänee katsella vielä lisää!

Gangstas get always in jail. Even in Kuusankoski.

Todellakin! Naurahdin tuolle itsekin kun Hesarista luin. Fingerpori on muutenkin yksi Suomen parhaita, ellei paras, sarjakuva.

Ei sinänsä mitään levytettyjä ja itse soitettuja biisejä, mutta tosi hyvin nämä ovat silti toteutettu, nimittäin Kutiman mixes YouTube, jossa Kutiman-niminen heppuli yhdistää random-YouTubepätkiä ihan meneviksi biiseiksi. Cool.

Itse myös tuon kävin katsomassa, taisi olla peräti ennakkonäytös... (Se oli se kun Tennari oli yön auki, kävin 2.45 katsomassa)

Ja täytyypi sanoa, että tykkäsin paljon. En ole nähnyt Clint Eastwoodin aikaisempia leffoja (wtf?! Aukko yleissivistyksessä, hmph, pitää nuokin joskus katsoa), mutta hän näytteli mielestäni todella hyvin ja asennetta riitti. Myös Thaon nk. "henkinen kasvaminen" (joka lienee aika tyypillinen juonikuvio leffoissa) ja kasvava ystävyyssuhde Waltiin oli varsin hienosti toteutettu, mielestäni. Huvittavaa oli katsella myös Waltin suhtautumista naapureihinsa. Loppu oli varsin haikea, mutta varsin mukava, silti. Suosittelen, kyllä.

Näin jälkeenpäin huomattuna mukava yksityiskohta on se, että sen kiinalaistytön "poikaystävä" on ilmeisesti Clint Eastwoodin poika. :D Oli suhtautuminen tuota tyyppiä kohtaan Clintillä aika rajua. :p