Japanilaisella Boris -nimisellä bändillä on muutama hyvä stoner/drone levyke, kannattaa katsastaa!

Noilla on niin hemmetisti tuotantoa että mitä suosittelisit noista levyistä? :D

Joo ja edelleen stoneri kasvaa sisään. Myös sludge- ja post-metal ovat alkaneet kolahtaa - ehkä rajummat laulutyylitkin ovat jonkinlaisia "growereita"; siinä missä aikaisemmin vihasin niin nytten olen kuunnellut Isistä jo jonkin verran ja, hm, ainakin sietänyt noita örinäkohtia, jos en ihan nauttinut vielä. Muutenhan tuo Isis on kyllä tosi jees.

Lisää musaseikkailuistani voi toki (KÖH ADVERTISEMENT KÖH) tsekata allekirjoituksessanikin olevasta blogistani. 2011 näyttää aika makoisalta levyjen suhteen. Ja Mars Volta tekee uutta levyä, oijjoi!

Täytyy sanoa, että lievästi eeppinen oli kyllä VGA:n tarjonta. Kotakun recappi tapahtuman annista sai synapsit tyrkkäisemään endorfiinia aivoihin suuremman määrän kuin mitä pitkään aikaan mikään pelijulkistus / -traileri. Suurin mahtavuus tässä jengissähän on toki tuo uusin Elder Scrolls V: Skyrim, jota odotan kieli pitkällä - aikaisemmissa peleissä on, huolimatta bugeista ja joistakin toteutusvirheistä (jotka eivät itseäni koskaan edes häirinneet), aivan omanlaatuisensa tunnelma, joten miksen voisi odottaa sitä tältäkin. Näiden lisäksi Mass Effect 3 on kyllä odotuslistalla aika korkealla myös - sarjan aikaisemmat osat nousevat aika korkealle parhaiden XO-pelien kastiin omalla listallani - maailman "syvyys" ja toisaalta mahdollisuus vaikuttaa juoneen ovat jotain aivan mahtavaa. Batman: Arkham City tullee verkkaisesta ja salassa pidetystä tekoprosessista & tyylikkäistä trailereista päätellen olemaan ainakin yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, tai niin ainakin toivon - joten se on odotuksessa myös. Myös Portal 2:n teaseri oli veikeä, vaikkei pintapuolisesti tarjonnut paljoakaan muuta kuin muistuttajan että tämäkin peli on olemassa. Toisaalta Valvelle tyypillisesti voihan siellä olla jotain uberfaneille piilotettuja viestejä...

Vähän semmoset vibat, että vuodesta 2011 tulee parempi pelivuosi kuin tästä vuodesta, joka itselleni muutaman loistopelin (RDR, ME2) ohella ei ollut niinkään erityisen säväyttävä. Tiedä häntä!

Voihan tämä Limited Editioneiden inflaatio olla keräilijälle huono, jos tavoite on esimerkiksi omistaa nimenomaan "rajoitettu" (ei vain kalliimpi) versio ja ehkä peräti yrittää myydä sitä joskus. Muuten en kuitenkaan näe tässä ongelmaa - turhia ne usein ovat, mutta ei niitä ole pakko ostaa. Siinä vaiheessa tosin jos Limitedissä on jotain alkuperäiseen peliin kuuluva matskua repäisty irralleen (ts. maksa enemmän, saat koko pelin) niin on toki vähän urpoa touhua, tosin harvemmin tällaisia tapauksia kuitenkaan näkee. Muuten kyllä omasta mielestäni saa tehdä vaikka kuinka noita huonoja ja suppeita Limitedejä överihinnoin, vaikka parempihan olisi tietysti jos tulisi sellaisia, jossa on oikeasti soundtrack tai jotain muuta mielenkiintoista mukana.

Muutenkin ehkä mieluummin monesta pelistä noita kuin vain harvasta. Toisaalta ehkä sitten kismittää, jos pitää jostain hyvästä pelistä sen verran että oikeasti haluaisi siitä jonkun Limitedin, jossa on oikeasti jotain sisältöä mutta tarjolla onkin vain avaimenperiä ja tarra-arkkeja kultaisessa kotelossa.

Otan osaa makuaistisi turtumisen puolesta, tuo on oikeasti aika jees (vrt. Vanilla Coke joka sen sijaan ei todellakaan ole)

En pidä ihmisten, joilla on Avatar -avatar, mielipiteitä juuri minään.

En minäkään.

Otan osaa makuaistisi turtumisen puolesta, tuo on oikeasti aika jees (vrt. Vanilla Coke joka sen sijaan ei todellakaan ole)

Kuinkahan yleistä tuo halal-liha sitten tuotteissa yleisesti ottaen tuotteissa on? Ja vaikka tässä(kin) löytyy taas helppo tilanne siihen muslimien syyllistämiseen niin miten paljon tuo nyt sitten oikeasti edes eroaa meidän peruslihasafkojemme valmistusmetodeista? Onko tietoa?

Enkä tiedä liittyykö tuo teollinen teurastus ja väliinpitämättömyys sitä kohtaan niinkään niiden eläinten söpöydestä kuin siitä, mimmoisessa asemassa ne kulttuurissa yleisesti ottaen on. Varmasti joku ihminen jolla olisi ollut possu lemmikkinä (esim. jossain farmilla) saattaisi kehittää siihen samanlaisen tunnesiteen kuin ihmiset esim. koiraansa, mikä sitten estäisi syömästä tuota nimenomaista sikaa. Jos koiria ruvettaisiin nyt massatuottamaan niin se saattaisi aiheuttaa hälyä, mutta jos niitä olisi massatuotannon keksimisestä lähtien massatuotettu niin väitän, ettei ihmisiä kiinnoistaisi piirun vertaa enempää kuin possujen kohtalo nyt.

Kerropa sit kolisiko ja oliko oikee tyyppi mestoilla! Lämppärinäkin Kemmuru, joten jos kaikki onnistuu niin mahtikokemus varmaan sulla tiedossa.

Ois varmaan tarkotus joku päivä mennä. Mitään ilmaislippuja ei kyllä löydy, mutta kun tuolla on aikaisemminkin käyty niin kaipa nytkin, ihan jeeshän tuo kuitenkin on. Boardexpon alennuskupongilla ehkä sitten! : O

Toisaalta voipa olla, että monet "halpispelit" eivät välttämättä ole laadultaan ainakaan täysin pohjasakkaa, mutta niiden kesto vain ei oikeuta tätä kalliimpaa hintaa. Tällöin etenkin tuntuu jonkun WETin ostaminen esimerkiksi ihan loogiselta - mikäli siis peli tarjoaa kuitenkin jonkin verran hupia, muttei vaan pitkäksi aikaa. Toiseksi, tämä tapaus ei mielestäni ole mitenkään erityisen kyseenalainen - kyseessä jonkinlainen "sika säkissä, mutta hinta oli halpa" -tapaus, koska despire oli tesmaillut demoa aikaisemmin ja pitänyt siitä ainakin jollain tasolla.

Nii-in, tähänkö se "parasta"/"paskaa"-jaottelu nyt sitten johti kun joutuu toiselle selittämään että laatu ei olekaan absoluuttista.

Nyt on ruvennut kiinnostamaan stoner rock / metal ja sen tyylinen matsku, meneeköhän paikoitellen sludgen (häh, kuka näitä genrejä tajuaa) puolelle. Oisko suosituksia? Vähän viitteitä voinee antaa tää: Kyuss on alkanut maistua, tykkään niiden pörisevästä saundista ja toisaalta niillä on ihan makeita biisejä. Sleepiä koitin (Jerusalem-levy), mutta se oli jo ehkä vähän liian harhailevaa, en oikein löytänyt mitään "biisejä" varsinaisesti niiltä eikä 52-minuuttinen, osiin jaettu Jerusalem-teos oikein toiminu omalla kohdallani. Rankemmasta kamasta Mastodon on iskenyt jo pitkän aikaa ja nyt uusi tuttavuus High on Fire vaikuttaa aika mairealta. Että jos tiedätte jotain tällaista menoa ja meininkiä niin ehdottakaa ihmeessä!

Joo, Lähiörotat skujaa on kieltämättä kova. Aluksi ofc järkytys kun ei ollut vaikuttavuus niin suuri kuin Hoodratsilla ekaa kertaa nähdessä, mutta useammalla kuuntelulla peräti parempi kipale, ehkä. Junon räbäytyksestä tykkään kyllä overall tosi paljon (oon kuunnellu jopa SMC:iden ulkopuolella sitä, oho), Erä-Koira on huvittava toki. Thonoslonon flow on aika mielenkiintonen, sillei hyväl taval. Ja Notkea Rotta toimii!

Asianani oli kuitenkin tän biisin mainostaminen: DELS - Trumpalump

En tiedä miten teihin kolisee brittiräppi, mutta mielestäni tuo on kyllä ihan uskomattoman kingi biisi. Kertsikin on mukavan leijaileva. Roots Manuva -esque ehkä, mutta mielestäni kuitenkin tarpeeksi persoonallinen. Tykkään! Levy vissiin tulossa ulos joskus. Myös toi Shapeshift-biisi joka tuolla related videosissa on on ihan jees.

[Mr. Nobodyn]

Kävin katsomassa Mr. Nobodyn. Traileri oli jättänyt juonen melko epäselväksi ja synopsisten perusteella odotin aika... ulottuvuudellista meininkiä. Looginen mielleyhtymä oli tietenkin Inception, mutta metsäänhän se meni ja ehkä ihan hyvä niin. Kyseessähän on tarina "Nemo Nobodysta", joka on päälle 110 vuotta vanha ja viimeinen kuolevainen maailmassa, jossa soluteknologia on kehittynyt niin pitkälle, etteivät ihmiset enää luonnollisesti kuole. Hän on tietenkin sitten suuri hämmästyksen kohde. Leffa keskittyy paljolti Nemon menneisyyteen. Tai menneisyyksiin. Eli leikitään rinnakkaisilla todellisuuksilla tai jos ei niin ainakin erittäin reistailevalla muistilla. Vähän kahelia menoa, mutta hyvällä tavalla.

Mr. Nobody on persoonallinen leffa. Siitä ei pääse mihinkään. Tekotaiteelliseksi voisi joku sitä haukkua ja ymmärtäisin kyllä kyseisen henkilön aatteita - ei ollut kaikista suoraviivaisin leffa kyseessä ja olipa mukana häivä jonkinlaista, ohhoh, pohdintaakin. Koin kuitenkin, että kaiken sen ulottuvuuspohdinnan ja kaikkien niiden rinnakkaisten todellisuuksien takana oli kuitenkin pohjimmiltaan rakkaustarina. Ei siis huonolla tavalla, eikä mitenkään kliseisesti. Leffa oli rehellisen ja aidon tuntuinen. Tätä korostivat yksinkertaisehkot, kauniit ja jollakin tavalla ajattoman tuntuiset musiikit, joista eräänä kohokohtana toimikoot esimerkiksi Pierre van Dormaelin Mr. Nobody, joka on kiistatta erittäin kaunis biisi.

Ja niistä puolista, jotka joku voisi tekotaiteelliseksi leimata, löytyi mielestäni kiintoisia ideoita. Jonkinlainen stoalainen asenne tulevaisuuteen pulpahti pinnalle mielestäni eräänä leffan keskeisistä ajatuksista. Myös valinnan vaikeus oli mielestäni eräänlainen keskeinen teema leffassa. Eräs hienoimmista lausahduksista leffassa liittyi myös tähän.

"In chess, it's called Zugzwang... when the only viable move is not to move."

Pakko on silti valita. Leffassa kuitenkin kyseenalaistettiin, että tapahtuuko valinta sitten kuitenkaan "oikean" ja "väärän" vaihtoehdon välillä - vai ovatko kaikki vaihtoehdot yhdenvertaisia?

Kaiken kaikkiaan erittäin vaikuttava leffa. Kaikki se filosofinen ja tieteellinen tematiikka mitä leffasta löytyy saattaa hämätä luulemaan, että kyseessä olisi vain yksi niistä monista leffoista jotka tavoittelevat jonkinlaista taiteellista tai älyllistä ylempiarvoisuutta, jonkinlainen "taideleffa", jotain pinnalta kiiltävää mukamas syvällistä tuotantoa. Mielestäni leffa oli kuitenkin loppujen lopuksi erittäin aito ja rehellinen. Siitä jäi hyvät fiilikset. Enkä vain tarkoita sitä, että kyseessä oli yksinkertaisesti mainio leffa, joskin sitäkin se oli. Tarkoitan myös sitä, että leffa sai ajattelemaan asioista jotenkin positiivisesti, se oikeasti vaikutti joltakin syvemmältä tasolta.

Kaikki tämä liibalaaba voi kuulostaa äärettömän kornilta ja typerältä joidenkin mielestä ja olen varma, että tämä vahvistuu etenkin kun sellaiset ihmiset jotka eivät leffasta pitäneet lukevat tämän. Sellaisia varmasti löytyy, moniakin. Itselleni tämä oli kuitenkin yksi hienoimpia elokuvakokemuksia vähään aikaan. Suosittelen, tosin en varauksettomasti kaikille. Jos yhtään kiinnostaa tosin niin tsekatkaa ihmeessä.

Itse tykkään kovasti fyysisestä tuntumasta, joskaan en ole koskaan qwertyä kännyllä käyttänyt, kokeillut toki pari kertaa. Kuulemma kuitenkin nuo qwertyt toimii aika hyvin? Ja varmaankin paremmin kuin peruskännynumpadit joihin siis olen tottunut ja joista tykkään. :D Ei minulla mitään periaatteellista vihaa kosketusnäppiksiä vastaan ole, mutta kuvittelisin vaan noiden olevan nopeampia ja toisaalta tarkempia.

Tuo tarjousjuttu on ihan kiva kuulla, katsoo jos sieltä tulisi jotain varteenotettavaa. Joo ja HD tosiaan on ihan makee omalla tavallaan, muttei vaikuta niin käytännölliseltä.

HTC:n propagandavideot + vähenevä kiinnostus iPhoneen = ei hyvä

Desire Z:aa olen vähän tsiigaillut. Hinta on se kirpeät 600 eugenia kyllä, se saattaa hieman olla este. Onkohan tuosta tulossa mitään tarjousta millekään firmalle? Onko siinä joku periaate mitä puhelimia noihin tarjoukseen lykätään vai ihan tuurillako tässä pelaillaan? Ja onko tuosta edes mitään julkaisupäivämäärää vielä..?

Joo, paljon kysymyksiä, mutta te tietänette näistä Androideista vähän enemmän kuin minä, joten kertokaas nyt mielipiteitänne että olisikohan tuo Desire Z edes millään tasolla kannattava hankinta tai jotain. :D

Kieltämättä. Muutenkin tuossa trailerissa on vain äärimmäisen käytetty "kerää x"-mekanismi joka on käytännössä vain ripoteltu 4:lle eri alueelle joiden välillä sitten kivasti siirrytään 3D-efektin voimin. Tyylikästä toki (itse ainakin diggaan graafisesta tyylistä kovin!), mutta tuollaisella mekaniikalla voisi saada innovatiivisempiakin puzzleja aikaan. Toivottavasti tämä hiljaisuus on kulunut niiden kehittelyyn niin saataisiin jotain muutakin kuin kiva ulkokuori. :p

http://www.indiegames.com/blog/2010/10/trailer_fez_polytron.html

Eli Fezistä tuli uus traikku. Vähän hiljaa oltu tuosta pelistä pitemmänkin aikaa, mutta ilmeisesti elossa on edelleen. Ihan mielenkiintoisen näköinen, tuo 3D-mekaniikka on kieltämättä tosi kivan oloinen.

On muuten aika... Rajoilla heiluvaa kamaa. "Death Camp for Cutie" ja "Heilvetica", ei huhuh. En tiiä saisko tälle nauraa. Jokatapauksessa, aika... freesiä ideointia. :D

Huh! Pitää kyllä hankkia, eka Hotel Dusk on yksi DS:n parhaista peleistä. Joo, vähän epäloogisuuksia (ainakin omille aivosoluilleni ;( ) silloin tällöin mutta soundtracki ja fiilis olivat kyllä kaikki kohdillaan joten toivotaanpi että tuokin olisi hyvä. Onko tämä siis jotain suoraa jatkoa vai jokin eri tarina?

"Kyllä minusta PSP on kiva, mutta on mielestäni kyseenalaista että PSP olisi paras tapa - verrattuna esim. pelikorttipakkaan - viettää aikaa kaivoksessa."

Ottamatta sen kummemmin kantaa tuohon uutisen oikeellisuuteen (itsekin tosin hämmästelin tuota virtalähdeongelmaa) niin käsittääkseni noille kaivosmiehille on jo lähetetty pelikorttipakat sinne alas, että ei sinne ihan heti mitään PSP:itä ruvettu lähettelemään jos siis edes ruvettiin. :p

En tiedä, sisältyikö tuohon jotain piilotettua jippoa tai läppää, mutta Kaivopuistossa meikä hyppäsi. Sonispheressäkin kai jokin oli kuitenkin, tällaista kuulin.

http://mikengreg.com/solipskier/

Vähän niin kuin Line Rider / Canabalt muttei toisaalta mitään sinne päinkään. Menevällä metallilla maustettua "piirrä vuoret itse" -laskettelua, ihan veikeä peli. Löytyy versio myös iPhonelle, siksi heitin tänne. Maksaa vissiinkin 2,39 € noille mobiililaitteille, flash-versio on tietenkin ilmainen.

Mulla on nyt tässä jonkin aikaa ollut sellainen uuden musiikin kausi taas päällä, joten on mahtavaa, että niitä uusia bändejä löytyy. Tämä Toe on erittäin mainion kuuloista. Yhtenä syynä kenties toimii se, että siinä missä monesti nämä post-rock-tyyliset fiilistelybändit ovat tosiaan ihan vaan sitä fiilistelyä (joka ei aina tietenkään ole huono asia), mutta näiltä löytyy oikeasti svengiä ja rytmiä sinne taustalle. Biisitkin näyttävät olevan ihan suht kompakteissa pituuksissa, eikä se keskiarvo ole siellä kymmenen minuutin kohdalla, mikä on kivaa vaihtelua Sigur Rósin ja kumppanien (vaikka mahtavia ovatkin!) seuraan. Kiitos tästä!

[Limbo]

Itsellä ollut peluussa indie-helmiä tässä lähiaikoina.

Limbo

Maanmainio puzzle, jonka tunnelma on todellakin hyytävä. On pari kertaa tullut hätkähdettyäkin. Mainio peli, tosin pari kertaa puzzle-hankaluuksia on tuottanut se, etten ole erottanut mikä on taustaa ja mikä oikea objekti. Kuitenkin tätä on tullut odotettua jonkin verran, enkä varsinaisesti kadu ostosta. Vähän enemmän tunnelmaa olisi voinut vielä olla koska se on kuitenkin pelin valttikortti, mutta on sitä silti rutkasti vaikka vähän nalkutinkin. Ei todellakaan ole kaikkien peli, mutta itse pidän.

Machinarium

Yyberhienosta viiden dollarin alennusmyynnistä napattu Machinarium on kyllä tähän mennessä vakuuttanut. Pelin grafiikat ovat aivan uskomattomat, musiikit ovat todella sopivat ja pelin yleinen tunnelma on todella sympaattinen ja mielestäni peittoaa Limbon fiiliksen. Itse en ole mikään nero puzzleissa, mutta onneksi walkthroughiin ei ole tullut tartuttua kuin kerran. Tässäkin kohdassa olin itseasiassa tismalleen oikein päätellyt, mitä pitää tehdä mutta koska seisoin väärässä kohtaa (objektin edessä enkä vieressä) niin se ei antanut minun tehdä sitä; siksi en varsinaisesti kadu vilkaisua walkthroughiin, joka muuten on aika oivaltavasti toteutettu. Laatupeli ainakin tähän asti!

Hyppäsin tässä juuri 150 metristä kuminauhaan kiinnitettynä. Lievät kuumotukset siellä korkealla ja aivan jäätävän kovaa muuten mentiin sitten alas. Uskomatonta!

Machinarium 5 dollarilla tästä, mukana myös soundtracki mp3-tiedostoina. Erittäin mainio tarjous ja itse ainakin ajattelin hyödyntää vaikka noita pelejä kyllä on jo ihan pelattavaksi asti muutenkin. :D Luonnollisesti vain tarjous, loppuu 12. päivä.

Oho. Johan on mainio threadi. Vähän ehkä vapaamuotoinen (post-rock on monelta osin ambientia mutta ei todellakaan mitään hiljaista kamaa aina, mutta menkööt).

Yksi omista suosikeistani ei pelkästään ambient-tyylisistä vaan kaikista biiseistä on Steven Wilsonin Veneno Para Las Hadas. Biisi etenee hypnoottisesti eteenpäin ja täytyy sanoa, että se menee suoraan sydämeen ja kolahtaa varmaan enemmän kuin mikään muu Wilsonin tekemä biisi.

Post-rockin puolelta sen sijaan Mono ja Sigur Rós ovat eniten mieleeni. Mono - Ashes in the Snow ja Sigur Rós - Untitled #1. Etenkin tuo Untitled #1 on yksi parhaista biiseistä ikinä.

Kitaron japanilaistyylinen musiikki (Wind and Water) on myös erittäin rauhoittavaa, koittakaahan sitäkin.

Nyt vähän yllättämpi... Pelimusiikkia. Olen nauttinut Knytt Stories -pelin musiikista, jonka on säveltänyt Nurykabe. Myös itse peli on fiilikseltään ihan mahtava, eikä musiikit varmastikaan ole missään pienessä osassa tämän kokemuksen aiheuttamisessa. Kuuntele menubiisi tästä, nappaa soundtracki tästä ja jos kiinnostaa niin peli Windowsille tästä.

Että joo. Aphex Twiniä yritin joskus kuunnella (Selected Ambient Works tjv) mutta se oli liian ahdistavaa mulle; minä kuuntelen ambienttia rentoutuakseni. :D

http://wp.appadvice.com/wp-content/uploads/2010/08/4836719813_f2cfc2b5d0_o.png

Mielenkiintoinen infograph unlockatun iPhone 4:n hinnoista eri maissa. Itseäni houkuttaisi masiina kyllä, mutta se on ehkä hieman liian hintava minulle.

[Jimmy Corrigan - The Smartest Kid on Earth]

Perry Bible Fellowship Almanackin nappasin jenkeistä, uskomatonta kamaa, mutta sen te kaikki tiedättekin jo... en tullut siis puhumaan siitä.

Jimmy Corrigan - The Smartest Kid on Earth

Päätin tutustua länsimaiseen sarjakuvaan, jota on siis myös olemassa niiden perus-Marveltarinoiden ja Aku Ankkojen ulkopuolellakin. Googlailin listoja parhaista "graphic novelleista", ja aika valikoivasti valitsin sieltä oman mielen mukaan sellaisia, jotka vaikuttivat kiinnostavalta ja sitten lainasin kirjastosta. Jimmy Corrigan oli yksi niistä.

Chris Waren kirjoittama kirja kertoo Jimmy Corriganista, "maailman viisaimmasta lapsesta". En tiedä, mistä alaotsikko tulee, sillä siitä huolimatta ettei Corrigan mikään idiootti ollut ei hän kuitenkaan mikään lapsinero sentään ollut. Noh, eipä tuolla paljon ole merkitystä. Kirja on tunnelmaltaan todella arkinen, eikä siksi varmastikaan sovi kaikille. Kirja ei tosiaankaan ole nopeatempoinen - Corrigan ei ensinnäkään puhu paljoa. Tämän yleisen vähäsanaisuuden lisäksi kirjassa on myös monia todella pysähtyneen oloisia hetkiä. Hyvällä tavalla pysähtyneen oloisia - mitään ei tapahdu mutta jonkinlainen tunnelmallinen aura sarjakuvasta kuitenkin löytyy. Kirja on silloin tällöin suhteellisen hankalaa luettavaa. Ensinnäkin, flashbackit ja nykyhetki vaihtelevat vuoroin ja tämän lisäksi myös Jimmyn "kuvittelemat" skenaariot eivät erotu oikeasta tarinasta ennen kuin palataan takaisin "maan päälle". Tämä on toisaalta ärsyttävää, mutta omalla tavallaan myös varsin kiinnostava tapa toteuttaa asiat. Piirrosjäljeltään kirja on yksinkertainen, mutta myös hyvin kaunis etenkin maisemakuvauksessa. Tarina on erittäin koskettava - Jimmy ei todellakaan ole Onnettaren suosikki - mutta sitä ei ole vedetty yli ja tilanteet tuntuvat todenmukaisilta.

Kaikenkaikkiaan erittäin arkinen sarjakuva, jonka juoni on koskettava ja maanläheinen. Tykkäsin, erittäin sympaattinen teos. Suosittelen.

[Spoileri]

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Uuh. Totta, voi olla noinkin ja tuossa tapauksessa loppu on näennäisessä onnellisuudessaan aika karu... :O