Ubisoft jakelee 30-vuotissynttäreiden kunniaksi loppuvuoden pelejään ilmaiseksi yhden per kuukausi. Heinäkuussa näyttää olevan vuorossa Splinter Cell (2002). Uplayn kautta löytyy.
Fiilistelymielessä kelpaisi vanhemmat Rainbow Sixit ja Ghost Reconit.
Ostin aikanaan Deus Ex: Human Revolutionin Augmented-editionin Ps3:lle ja sen mukana tuli tällainen kirja. Kirja ei käsittele itse peliä, vaan cyberpunkia ja pelin kulttuurillista taustaa. Pelin olen ehtinyt jo myydä samalla kun siivosin pelihyllyä 20 pelin verran viime vuonna, ja nyt joutaisi tämä (lukematon) kirjakin. Ostakaahan pois. Hintapyyntö 10€, mikäli ei nappaa niin voi myös tarjota. Käytännössä moitteeton kunto, kannen vasemmassa yläkulmassa on olematon painauma.
Vietin kolmisen päivää Manhattanilla viime toukokuussa. Nyk on mitä mainioin matkakohde, voin lämpimästi suositella.
Kannattaa käydä ainakin WTC:n muistopaikalla. On hämmentävää kuinka nykin kaltaisen miljoonakaupungin keskeltä voi löytyä niin hiljainen, joskin surumielinen tila. Kaikesta turistimeiningistään huolimatta käymisen arvoinen kohde. Natural History Museum oli myös kiinnostava, joskin sinne saa tuhlattua vaikka koko päivän jos niikseen tulee.
Myös Rockefeller Centerin huipulla (Top of the Rock) tuli pyörähdettyä samalla kun kävin Times Squarella. Melkein suosittelisin käymään siellä, tai muulla vastaavalla ilta-aikaan. Kaikessa valaistuksessaan kylpevä Manhattan näyttää aika makealta.
Tuossapa nuo suurimmat turistirysät mitkä katsastin. Muuten vietin aikaani lähinnä vaellellen siellä täällä kaupungin menoa ihmetellen. Itse yövyin hostellissa, ja kiertelin kaupunkia yksin ja muiden matkaajien kanssa. Vapauden patsaan näin kauempaa, en viitsinyt ottaa lauttaa perille asti.
(Manhattan on iso. Välimatkat hämäsivät ainakin minua)
Mitään ruokapaikkasuosituksia en osaa antaa. Kannattaa mennä fiiliksen mukaan, jos joku paikka näyttää mielenkiintoiselta niin sisään vaan.
Nykistä jäi itselleni sellainen fiilis, että sinne pitää päästä vielä takaisin. Tuossa vaiheessa reissua oli takana jo nelisen viikkoa ja koti alkoi häämöttää jo mielessä niin en malttanut jäädä pidemmäksi aikaa Nähtäväähän siellä riittää vaikka millä mitalla.
Pelailen ajoittain War Thunderia, sekä tankeilla että lennokeilla. World of Tanksia ei ole tullut kokeiltua. Täyttä hutilointiahan se pelaaminen on, varsinkin lennokeilla kun ilmailupelikokemus on käytännössä nolla, mutta siitä huolimatta ihan mukavaa ajanvietettä se on ollut. Formaattinsa mukaisesti peli on ilmaisversiona aivan kammottava grindaushelvetti, mutta muuten f2p ei ole häirinnyt.
Musiikkimaku on niin yksilöllistä, että sen hehkutus menee yleensä hukkaan.
Kyllä joo, mutta itse koen että näitä hehkutuksia kirjoitetaan lähinnä itselleen, muiden mielipiteistä välittämättä.
Mulle tulee tämänkaltaisista threadeista usein sellainen olo, että pitäisi osata ylistää jotain tuntematonta bändiä maasta taivaisiin. Ja että pitäisi osata kertoa musiikin tuottamista fiiliksistä erittäinkin sanatarkasti. Eikä tuo Lantun suoraan saarnastuolista postattu aloitusjättiläinen varsinaisesti auta yhtään
Mulle musiikki on pieni mysteeri. En koe olevani musikaalinen ihminen, en sitten ollenkaan. Tuntuu liki yliluonnolliselta, että joku voi tehdä uutta musiikkia tyhjästä. Tai pukea tunteensa ja ajatuksensa kappaleeksi. Se on taito, jota en ole koskaan kokenut. En osaa soittaa mitään soitinta, ja laulamista en ole kokeillut.
Toisaalta nautin musiikista suunnattomasti. Musiikki saa aikaan liikutusta, inspiraatiota, motivaatiota, lohtua ja uutta voimaa. Se vain kumpuaa jostain. En osaa selittää sitä sen tarkemmin, kun en ole asiaa koskaan miettinyt. Enkä koe, että minun sitä tarvitsisi koskaan tietääkään.
Kuuntelen musiikkia hyvin laajalti, yli genrerajojen, ja poimin kappaleita sieltä täältä omalle spotify-listalle sitä mukaa kun uusia tuttavuuksia sattuu kohdalle. Laudalta löytyi aikanaan esimerkiksi despon fanittama Wintersun, näin esimerkkinä. Viime aikoina myös Stratovariuksen uusin levy, Eternal on ollut kovassa soitossa. Mutta ainoa yhtye, jota koen fanittavani, on Nightwish. "Löysin" bändin hieman ennen Imaginaerumin julkaisua, ja se oli menoa. Sain vielä yhdistettyä Nightwishin keikan viime keväiselle amerikan reissulleni, ja olin keikalla Losissa. Suht mahtava fiilis toteuttaa useampia haaveita kerralla. Pitkä reissu, ja suosikkibändin keikka matkan varrella.
Myös Holopaisen Music Inspired by the Life and Times of Scrooge oli ja on edelleen jotain mahtavaa. Ainoan fanittamani bändin keulakuva tekee musiikkia minulle rakkaimman piirtäjän sarjakuvasta, jonka parissa tuli vietettyä puoli lapsuutta oli vain liian hyvää ollakseen totta. Sopivan fiiliksen sattuessa kohdalle voin kirjoitella kyseisestä levystä enemmänkin.
Suomeen tarvitaan elitistien kinot joihin on lapsilta pääsy kielletty ja jokaista syöjää ja meluajaa käy portsari kalauttamassa äänettömällä nuijalla takaraivoon.
Ovatkos muut lautalaiset seurailleet pelin kehitystä? Itseltäni oli mennyt vähän ohi, ennen kuin kaverin luona pääsin testailemaan muutama viikonloppu sitten.
Ja johan kolahti ja kovaa. Peli hyppäsi suoraan rallipelien top3:een RBR:n ja CMR2.0:n kanssa. Ei aivan niin realistinen kuin RBR, mutta hyvin, hyvin lähellä. Ajomallia on viilattu juuri sen verran, että ajaminen on hauskaa, mutta tuntuu silti haastavalta ja todentuntuiselta. Peli myös näyttää ja tuntuu todella komealta, mikä lisää mukavasti todentuntua. Kokeilkaa ihmeessä.
Alkoi harmittamaan että menin myymään oman rattipoljin setin muutama vuosi sitten.
Miltäs Win10 on vaikuttanut näin muutaman kuukauden käytön jälkeen? Onko ilmaantunut mitään ärsytyksen aiheita, tai aihetta juhlaan? Alkaa tämä 8.1 tulla jo korvista pihalle, voisi rueta harkitsemaan päivitystä joko ylös tai alaspäin. Muistin tässä viikolla että minullahan on vanha Win7 asennuslevy vielä tallessa vanhan pöytäkoneen jäljiltä, ja pallottelen nyt sen ja win10:n siirtymisen väliltä. Seiskan tuki ilmeisesti jatkuu vielä vuoteen 2020, jolloin tämä nykyinen läppäri on jo luultavasti kuopattu, joten ei olisi mahdoton ajatus siirtyä takaisin seiskaan, ja siirtyä kymppiin vasta sitten kun uusii konetta.
Jotenkin ärsyttää MS:n nykyinen, varsin aggressiivinen taktiikka pakottaa ihmiset siirtymään kympin pariin vaikka väkisin.
Suomi on pullollaan kaikkea pientä ja järkevää tekemistä jota voisi tarjota niin suomalaiselle kuin ulkomaalaisellekin työttömälle passivoitumisen estämiseksi.
Sama ongelma oli kansanedustajien palkoissa, eivät ne ole kuin 3.90e/kansalainen, mutta silti porukka on tiltissä kun kansanedustajat eivät osallistuneet talkoisiin palkka-alejen muodossa. Kyse on periaatteesta. (ja tämä johtikin siihen, että palkkioita alennetaan/luovutaan viikon palkasta tms)
Kyse on periaatteesta, koska suomalaisia pitää johtaa edestä. Uskon itsekin esimerkin voimaan. Eiväthän nuo kansanedustajien palkka-alennukset heilauta budjettia mihinkään, eikä niiden ole tarkoituskaan. Niiden vaikutukset ovat aivan muualla.
Eikös silloin makseta ylityöstä, eikä sunnuntaista?
Kyllä.
Sunnuntai on minulle vain päivä muiden joukossa, siitä huolimatta, että se on kirkollinen pyhäpäivä. Miksi silloin tehdystä työstä tulisi saada korkeampaa palkkaa?
Sen sijaan ylityöstä sekä yötyöstä haluan kunnollisen korvauksen. Olisin ennemmin tarkka siitä, että 40 tunnin/viiden päivän viikko ei mene yli, kuin siitä, että tehdäänkö sunnuntaisin töitä vai ei.
Miksi toisena viikonpäivänä tehty työ on arvokkaampaa kuin toisena? Jäännehän tuo on, mutta ymmärrän pientuloisen ahdingon. Siksi tästä tulisi luopua positiivisesti.
Tuli juuri mieleen ajatus viisipäiväisestä viikosta, ja kuudennesta päivästä maksettaisiin tuo +75%. Siitä riippumatta, että sattuuko se sunnuntaille.
Hyviä ratkaisuja mun mielestä. Olen jo pitkään toivonut ensimmäisen saikkupäivän muuttamista palkattomaksi. Toivon mukaan se mystinen maanantaisairastelu vähän vähenisi tämän myötä. Jos budjetti on yhden päivän sairastamisesta kiinni, niin vika on kyllä menoissa eikä tuloissa.
Sunnuntain tuplapalkat toki maistuvat minullekin, mutta mielestäni se on silti oikea paikka mistä nipistää. Mieluummin teen yhden päivän viikossa (satunnaisesti) vähän halvemmalla, kuin pidentäisin viittä päivää jatkuvasti, esimerkiksi.
Onhan se ollut melko kummallista, että riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon vai ei, niin on ollut oikeutettu saamaan tietyt kirkolliset juhlapäivät palkallisina vapaapäivinä.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö tämä koske vähän sunnuntaitakin? Sunnuntai on kirkollinen pyhäpäivä, ei sitä missään laissa ole määrätty. Silti samat pyhälisät paukkuu kaikille.
Liekö tuo reissuilu ja rinkan kanssa eläminen vaikuttanut asenteisiin, mutta olen alkanut itsekin suosia digitaalista jakelua levyjen sijaan. Ei tee enää mieli haalia materiaa hyllyihin. Juuri vähän aikaa sitten siivoilin pelikokoelmaa, ja myin 30:sta ps3-pelistä 20 pois, jättäen vain parhaat tallelle. Ihan jo siksikin, että alkoi tuntumaan siltä että minulla on liikaa tavaraa kotona. Ja vieläkin tuntuu siltä.
Aloitin siis Hierojan ammattitutkintoon tähtäävät opinnot tänään. Sen verran tämä muutaman vuoden kestänyt liikunta-innostus on saanut aikaan, että alkoi tehdä mieli kouluttautua terveys-ja liikunta-alalle. Kokeilemaan jotain ihan uutta. Jostain syystä koko kesänä ei ole jännittänyt yhtään, ja muutenkin jotenkin hyvä kutina koko touhusta ollut jo pitkän aikaa. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Sitten kun vielä saisi jostain rahaakin tähän lystiin. Työkkäri-kela parivaljakolta on kestänyt nyt kesäkuun puolivälistä saakka aikaa pohtia allekirjoittaneen tilannetta, eikä vielä ole tullut valmista. Alkaa olemaan säästöt lopussa, kun rahaa on viimeeksi tullut huhtikuussa ja sen jälkeen on reissattu 5 viikkoa kohti kotimaataan.
Ei se kielten oppiminen ole kaikille helppoa. Omalla kohdalla englanti parani parissa vuodessa, mutta en oppinut sitä täydellisesti, kuten kuvittelin käyvän ennen lähtöä. Monet sanovat että vieras kieli lähtee sujumaan sitten kun alkaa ajattelemaan kyseisellä kielellä. Mulla ajatukset eivät koskaan kääntyneet täysin englanniksi.
Tuskin tuonkaan herran kohdalla kyse on tyhmyydestä, jotkut asiat vain ovat vaikeita oppia.
Oletko Eph käynyt vielä juoksemassa? Itse aloitin pienen tauon jälkeen uudestaan, ja tuntuu muuten todella hyvälle! Vauhti ei päätä huimaa eikä lenkki ole pituudella pilattu, mutta en minä tulosten takia juoksekaan, vaan fiiliksen. Mahtava tapa pitää kuntoa yllä.
Lihaskuntoon en ole tällä hetkellä täysin tyytyväinen. Salilla olen käynyt viimeeksi maaliskuussa, ja nyt heinäkuussa aloitin tekemään kotona jonkinlaisia treenejä, mutta se on jäänyt vähän nyhräämiseksi. Sali olisi enemmän mun juttu. Salilla tulee oikeasti tehtyä jotakin, kotona on liikaa houkutuksia jättää treeni välistä.
Myös Immosen puoluetoveri Juho Eerolan kommentti aiheeseen jaksaa huvittaa.
" Se oli hirmuisen pitkä ja englanniksi kirjoitettu, en suoraan sanottuna jaksanut lukea sitä. En ole niin kansainvälinen, että lukisin vieraalla kielellä pitkiä tekstejä, Eerola naurahtaa."
Mulla on aamuisin yleensä kovin nälkä pari tuntia heräämisen jälkeen. Eikä auta, vaikka söisi heti heräämisen jälkeen. Eli normaali työaamuina kello soi joskus viiden pintaan, niin viimeistään yhdeksältä söisin mielellään jo toisen aamupalan. Ja kunnon ruuan sitten lounasaikaan. Nyt taas oloneuvoksena heräilen kahdeksan-yhdeksän aikoihin ja syön aamupalan samantien, niin nälkä siirtyy sinne lounasaikaan.
Aamupalaksi menee yleensä kreikkalaista/turkkilaista jogurttia, siihen sekaan ananaspaloja, ja sitten lisäksi hedelmiä ja jotain juomista. Uudessa-seelannissa asuessani en syönyt leipää ollenkaan kun se sikäläinen jauhopulla tuli jo korvista pihalle, mutta nykyään menee taas muutama pala ruisleipääkin. Kahvia ei tee mieli heti aamusta. Vähän myöhemmin sitten.
Itse näen sukupuolikiintiöt samassa valossa kuin alkoholin myyntirajoitukset. Ne ovat valtiolle paras (helpoin) tapa hallita ongelmaa niin kauan, kunnes asenteet muuttuvat, ja itse ongelma poistuu. Jos on poistuakseen.
Eteläisen pallonpuoliskon helteiden jälkeen suomen lyhyt mutta vähäluminen kesä tuntuu oikein virkistävältä. Pystyy tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla lämpöhalvauksen kourissa.
Ja suomen neljä vuodenaikaa on oikeasti rikkaus, eikä kirous. Kesäänkin kun kyllästyy.