Mä olen vähän jämähtänyt tähän Firefoxiin. Chromea koetin joskus, mutta se jäi vain kokeiluksi. Firefox pelittää suunnilleen niin kuin haluan, ei ole ollut tarvetta vaihtaa selainta. Add-oneilla voi paikkailla mahdollisia puutteita.
Itse tilasin Rosa-keräilyn nimissä tuon julisteversion suolaisesta hinnasta huolimatta. Eihän tuohon käsiksi pääse vielä herran aikoihin, kun tilasin suomen postiosoitteeseen, mutta onpahan tallessa sarjisten kera. Pitänee pyytää kotiväkeä lähettämään tuo levy sitten tälle puolen palloa, kun vahvasti epäilen että levyversiota ei täältä tule löytymään mistään.
Odottelen mielenkiinnolla. Pidän Holopaisen tyylistä, ja Rosan ankkatarinat ovat kaikki lähellä sydäntä.
Ot, mutta itse ainakin haluaisin myös elokuvasovituksen Roopen Elämä ja teot-sarjasta. Ja nimenomaan näytellyn version, eikä animaatiota. Albumeissa ja tarinassa olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, hyvässä ja pahassa. Helppohan tuo olisi ryssiäkin, kun ei tuota voi mitenkään "suoraan" kääntää leffaksi.
Toisaalta, jos Rosan piirrustustyylin saisi väännettyä animaatioksi, niin voisihan sekin olla suht mahtavan näköistä.
Meidän pihalla taas päinvastoin. Kaikille riittäisi tolppapaikka, mutta moni jättää silti autonsa kauemmaksi tien reunaan, koska tolppa 7e/kk.. säästölinja.jpg. Sitten lumiauran kuljettajaa jurppii, kun idioottien autot tukkivat tien talvisin.
Säästöä väärässä paikassa...sillä auton lämmittämisellä säästää kuitenkin pitkässä juoksussa jonkin verran enemmän.
Mikäli suunnitelmat etenevät oikeaan suuntaan, niin varmaan tulee itsekin taas hommattua jonkinlainen kaara. Todennäköisesti joku 3-5k tojo tai vastaava, luotettava peruspeli sadepäivien työmatkoille ja viikonloppureissuiluun. Vanhempi Celica kiinnostaisi tällä hetkellä, tai sitten jokin avoauto/rättikatto, esim Mazdan mx5. Alkaa pikkuhiljaa polttelemaan pääsy vuoristoteille ajelemaan. Vuokrasin jouluksi itselleni auton, ja olihan nannaa ajella vailla huolia murheita pitkin poikin mutkateitä ja rannikkoa keski-maan maisemissa.
No on ainakin jutun perusteella valmista kauraa eläkkeelle Pientä raivoamista ilmoilla.
Täytyy kyllä ihmetellä koko kuljetusalan tilannetta suomessa tällä hetkellä. Ala tulee kärsimään tulevaisuudessa hankalasta työvoimapulasta, koska ajokortin hinta on hilattu pilviin ammattipätevyyssäädöksien takia. Samaan aikaan taksat ovat poljettu niin alas kuin mahdollista, eikä kuljetusyrityksillä ole mahdollisuuksia, tai on ainakin suuria hankaluuksia maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa kotimaiselle kuljettajalle. Itäeurooppalaista halpatyövoimaa on jo nyt markkinoilla valtavasti, ja se määrä tulee vain kasvamaan. Ja voin sanoa että kotimaisen ja itäeurooppalaisen kuljettajan ammattitaidossa on aivan valtava ero.
Viime syksynä suurin sallittu yhdistelmän painoraja nousi 60:sta tonnista 76 tonniin, mukamas säästötoimenpiteenä, vaikka tiestö ei meinaa kestää edellisiäkään painorajoja. Tuosta uudistuksesta on suurin hyöty lähinnä metsäteollisuudelle, jonka kuljetuksia hoidetaan suurissa määrin alemman tieverkon teillä joiden kunnon jokainen voi itse tarkastaa mökkimatkalla. Uudistus pakottaa myös yrityksiä kalustohankintoihin kilpailussa mukana pysyäkseen. Eli samaan aikaan työvoiman ammattitaito heikkenee, ja kaluston massat suurenevat. Mulla ei ainakaan herätä ollenkaan luottamusta ajatus jostain viiden euron tuntipalkalla ajavasta bulgarialaisesta kuskista 76 tonnin yhdistelmällä suomen talviolosuhteissa. Eikä liikkuvan poliisin lakkauttaminen auta varsinaisesti asiaa ollenkaan.
Tuohon päälle vielä tappiinsa asti viety työajan tehostaminen ja minuutintarkka työajan seuranta sakon uhalla niin eipä ole ikävä takaisin omalle alalle suomessa.
Ensimmäinen oma läppäri hakusessa. Koskaan en ole mokomiin kiinnittänyt juuri minkäänlaista huomiota, joten sopivan koneen etsiminen on vähän hakusessa. Tämän ketjun perusteella Asus olisi oiva valinta, ja Acerista ollaan kiltisti kahta eri mieltä (parhautta - paskaa). Viimeiset viisi kuukautta olen kirjoitellut kämppiksen parhauspaskuus aspirella, ja kyllä tämä ainakin nettikäytössä pelittää vallan hyvin. Akunkesto tuntuu olevan varsin olematon.
Tarvetta olisi suht pienelle perusläppärille etupäässä kevyeen nettikäyttöön, ja vaatimattomaan kuvankäsittelyräpläilyyn. Pelitkin saisivat toimia jollain lailla, mutta varsinaista pelikonetta en ole kuitenkaan ostamassa. Eli tehoa ei tarvitse olla valtavasti, mutta kuitenkin sen verran, että se ei lopu kesken heti alkuunsa. Pitkä ikä ja luotettavuus menee melkeinpä tehojen edelle.
Muita vaatimuksia on hirveän hankala listata kun en tosiaan ole läppäreitä koskaan seuraillut. Hinnaksi olen kaavaillut max 1000 NZD (n. 600 euroa). Win8 näyttäisi tulevan täällä melkein joka paketissa vastaan, joka hieman epäilyttää, mutta kait tuon kanssa toimeen tulee.
E: jaa, nyt kun rupeaa asiaa miettimään (lue:innostus menee järjen ohi), kosketusnäyttö olisi oikeastaan varsin mukava lisä. Ainakin ajoneuvokäytössä Panasonicin Toughbookin kosketusnäyttö oli varsin oiva lisä. Ja saattaisihan se toimia tuon win8:n kanssakin varsin hyvin yhteen.
Itse en toisaalta usko siihen, että tietotekniikka sinäsä tekisi ihmisistä epäsosiaalisia. Kyllä ne nörtit on olleet nörttejä yleensä jo lapsesta asti.
Tietotekniikka itsessään voi tehdä ihmisistä epäsosiaalisia samalla lailla kuin vaikka oma ammattini voi tehdä. Tai voi olla tekemättä.
Sosiaalista mediaa sen sijaan uskallan syyttää enemmän ihmisten epäsosiaalisuudesta, mikä sinsänsä on vähän ironista. Sitää mukaa kun sosiaaliset mediat ovat kehittyneet niin ihmisten sosiaaliset taidot ovat rapistuneet. On liian helppoa jäädä yksin kotiin istumaan ja käydä keskustelut eri medioiden kautta. Eikä niihinkään malteta aina keskittyä kunnolla, lautalaisillakin on varmasti ollut tilanteita, joissa koneelta/puhelimelta käsin käydään useaa keskustelua yhtä-aikaa. Chatissa ei näe jos toinen hermoilee, eikä tarvitse pelätä kiusallisia hiljaisuuksia. Suomessa asuessani pyrin useinmiten soittamaan kavereille facebookin jne yhteydenpitovälineiden sijaan. Ja siitä sai kuulla joskus palautettakin, kun olen ainoa joka soittaa, kun muut "ovat aina facebookissa, whatsapissa jne. Otin nuo palautteet kohteliaisuutena, oli ne sitten miksi hyvänsä tarkoitettu.
Toinen seikka mikä somessa häiritsee, on sen vaikutus omaan ja muiden ihmisten käyttäytymiseen. Tuntuu siltä, että on tärkeämpää näyttää onnelliselta, kuin oikeasti olla sitä. Tätä väitettä perustelen lähinnä sillä, kun luen esimerkiksi kaveripiirini päivityksiä, jotka hehkuttavat milloin mitäkin asiaa, mutta kun henkilöiden kanssa juttelee livenä, niin asioiden todellinen laita on aivan eri. Keskustelufoorumeilla voi esiintyä aivan samaa ilmiötä. Annetaan itsestään aivan eri kuva kuin mitä todellisuudessa olemme.
Asiasta kukkaruukkuun, en myöskään hirveästi pidä siitä, kuinka internet on vaikuttanut tiedon hankkimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Enää ei tarvitse likimainkaan entiseen malliin keskittyä itse ongelman ratkaisuun, vaan enemmänkin valmiin ratkaisun etsimiseen. Ja sehän taas näin googlen ja wikipedian aikakaudella onkin helppoa kuin mikä. Googleta ongelma, tai katso wikipediasta (johon voi toki luottaa sokeasti), jos ei löydy apua niin kysy jollain foorumilla. Asian pähkäily omin avuin tuntuu kovin hankalalta. Toki eivät kaikki näin toimi, mutta itse sorrun tähän varsin helposti. Hyvänä esimerkkinä, säänhän näkisi helposti ikkunasta vilkaisemalla, mutta useamman kerran olen huomannut katsovani päivän sään netistä tuon sijaan. Äly hoi älä jätä.
Nostoa. Katsotaan saisiko aikaiseksi jotain keskusteluakin pahimpiin uusivuosiuusiminä päiviin.
Pyysin itselleni vuodenvaihteesta alkaen vuoden bannit eräälle toiselle suurehkolle foorumille, jota olen aktiivisesti seuraillut, ja näin ollen jätin pelaajalaudan ainoaksi foorumiksi jota luen. Pelaajalauta siksi, että viihdyn täällä varsin hyvin, foorumi on sopivan pieni ja kodikas, eikä tänne tule järin montaa viestiä päivässä. Laatu korvaa määrää käyttäjien ja kirjoitusten kohdalla. Tarkoitus olisi siis vähentää netin äärellä vietettyä aikaa vuoden mittaan, ja katsoa millä lailla se muuttaa omaa arkipäivääni ja omia tapojani.
Aloitin aktiivisen netin käytön varsin myöhäisellä iällä, vasta 18 vuotiaana kun muutin kotoa pois. Toki tuota ennenkin tuli koneella istuttua ja pelailtua yms, muttei likimainkaan samaan tahtiin kuin nykyään, koska kotona oli muuta tekemistä ja ajanvietettä. Muuton jälkeen nuo tekemiset kuitenkin tipahtivat pois, ja luovuus rupesi rapistumaan oikein urakalla, kun istui lähes kaiken vapaa-aikansa koneella pelaten tai surffaten.
Ennen jaksoi vielä keskittyä eri asioihin aivan eri tavalla kuin nykyään. Teksteihin pystyi syventymään kunnolla, kun nykyään suurin lukemisestani on enemmänkin silmäilyä kuin varsinaista lukemista. Jos johonkin tarvitsee kunnolla perehtyä, se tuntuu hirveän työläältä ja hankalalta. Ja jos johonkin hetkeksi perehtyykin, kiinnostus meinaa lopahtaa varsin nopeasti. Kaikein pitäisi olla helppoa ja valmiiksi pureskeltua, ja nopeasti saatavilla. Minkään asian eteen ei tahtoisi enää nähdä vaivaa. Tuohon olen itseni tajuamattani totuttanut viimeisten vuosien aikaan. En minä nyt väitä että syy kaikkeen on netin käytössä, mutta suuri vaikutus sillä varmasti on. Kun koko ajan hyppii sivustolta toiselle, lukee pätkän juttua sieltä, toisen täältä, ja hyppää videolinkin välityksellä seuraavaksi tunniksi youtubeen, niin eihän tuossa keskity hetkeksikään vain yhteen asiaan.
Toisekseen, olen alkanut huomaamaan itsessäni suoranaisia riippuvuuden merkkejä nettiä kohtaan. Ja uskallan väittää samaan hengenvetoon, että suurella osalla länsimaisista ihmisistä on jonkinasteinen nettiriippuvuus, tiedostivat he sitä tai eivät. Sen näkee jo kaupungilla liikkuessaan puhelinta räpläävien ihmisten määrästä. Tämä Epin aikanaan linkkaama video aiheesta osuu varsin hyvin nappiinsa. Se tuntuu mielestäni varsin huolestuttavalta merkiltä, kun koneen sammuttaminen tuntuu teolta, johon pitää pakottaa itsensä. Samaten puhelintaan unohtuu selailemaan esimerkiksi töissä ollessaan aivan liian helposti. Ja siihen, että malttaa jättää sen luurin taskuun, pitää pakottaa itsensä. Ikään kuin ne foorumit ja facebook eivät malttaisi odottaa työpäivän verran, ja ikään kuin tällä puolen palloa asuessa suomalaisten foorumien selailu olisi hyödyllistä useammin kuin kerran päivässä. Eipä näille saiteille arkiöisin liikoja viestejä tipu, mitä nyt laudalla aina täyden kuun aikaan täysi hulina päällä.
Mulla alkaa uuden asunnon ja kämppiks(i)en metsästys tässä pikapuoliin, ja toivon että se auttaisi jättämään ruutuaikaa vähemmälle. Olen tarkoituksella jo vähän katsellutkin vapaita paikkoja 4+ kämppistä-asunnoista, jos vaikka saisi käytettyä vapaa-aikaansa enemmän sosiaaliseen elämään kuin tähän ruudun äärellä kyhjöttämiseen. Töissä ollessaan saa yksinäisyyttä ja omaa rauhaa ihan tarpeekseen, niin ei edes tee mieli muuttaa asumaan yksikseen. Olen myös miettinyt, että jos asettaisi itselleen vaikka jonkin softan avustuksella rajat noille pahimmille ajantapposivustoille, kuten youtubelle ja muille vastaaville. Tuolle toiselle foorumillekin otin bannit ihan vain siitä syystä, että tiedän että sinne tulisi taas kuitenkin lipsahdettua mikäli sille ei olisi mitään estettä.
Tarkastin auton renkaiden ilmanpaineet. Huomasin oikeassa eturenkaassa oli pullistuma ja pinta oli hieman hajonnut. Eli ilmeisesti kangas renkaan sisältä revennyt hiukan... uudet renkaat tekee 300-500€. Voi nyt VITTU sentä.... -_- Kestikin kokonaisen vuorokauden se huolettomuus.
Vuoden 2014 ensimmäinen viesti pelaajalaudalle. Olipa positiivinen avaus
E: Ja on vissiin ollut katsastuksessakin vähän rento meininki jos tuosta ei kerran ole siellä mainittu mitään.
Kävin eilen katsomassa Hobitin normaalin 3D-version. Jossain vaiheessa leffaa unohdin katsovani 3D-elokuvaa, kait se on hyvä merkki elokuvasta, tai erinomainen merkki omasta välinpitämättömyydestäni silmäkarkkiin.
Itse elokuva oli varsin mukiinmenevä paketti, ja hivenen parempi kuin ensimmäinen Hobitti. Muutamissa kohtauksissa Hollywood-ruuvia oli käännetty aavistuksen liian suurelleen, mutta muuten tunnelma pysyi varsin Lotr-mitoissaan. Legolaksesta oli taas tehty supersoturi joka voisi hoitaa halutessaan yksin koko Sauronin armeijan hautaan.
E: Niin, ja leffa ei tuntunut missään vaiheessa liian pitkältä, vaan se piti otteessaan koko ajan. Ei tuottanut ongelmia istua kolmea tuntia paikallaan.
Gran Turismo 5:n nettipeliltä piuhat poikki ensi toukokuussa. Vaikka GT6 jo ulkona onkin, eikä ole mitään hajua vitosen pelaajamääristä niin onko tuo nyt vielä niin vanha peli, että siltä pitää nettipeli katkaista?
Jees, Jouluntoivotukset minultakin. Omalla kohdalla ei kyllä tunnu yhtään joululta kun on tottunut siihen, että aattona on edes jollain tasolla kylmää ja lunta. Eilistä aattoiltaa vietin vuokraamalla auton, ja ajelemalla ylös Port Hillsille ja Summit Roadin serpentiinitietä Lytteltonin puolelle alas. Kaikenkaikkiaan mahtava fiilis, lämmin kesäilta, laskeva aurinko, kapea vuoristotie jolta näkymät kodilta tuntuvaan kaupunkiin, sekä Banks of Peninsulan kukkuloille. Radio soi hiljaa taustalla, ja ajatukset vaelteli. Tähän voisi vaikka tottua.
Tänään sitten työkavereiden luo paikallista joulua viettämään.
En ole katsonut tuota dokkaria, mutta kuuntelin aikanaan radiosta tekijän haastattelua ja luin muistaakseni yhden arvostelunkin. Vaikutti ihan mielenkiintoiselta.
Itse olen jo aikoja sitten oppinut sen, että materiaali ei tuo onnea mukanaan ja tällä reissullani tuo fiilis on vain vahvistunut. Erittäinkin vapautunut tunne siitä, että en omista tällä hetkellä muuta kuin vähän reilun rinkallisen tavaraa. Tuo fiilis on tullut jopa pienoisena yllätyksenä, koska en ole kokenut, että mulla olisi ollut koskaan sen suurempia ongelmia materian tai hamstraamisen kanssa. Kotona oli jonkin verran rojua, mutta siihen ei kiinnittänyt juurikaan huomiota. Ne tavarat vain olivat siellä kämpässä. Ja niille oli olevinaan käyttöä, tai jokin muu järkevä tarkoitus niiden säilyttämiselle.
Nykyään on huomannut, että ei sitä oikeasti tarpeellista tavaraa niin paljoa olekaan. Enää ei tule ostettua "mitään kivaa", tai "mitään mitä saattaa tarvita" tai mitään "jonka sai halvalla". Ei, vaan ostan sen, mitä oikeasti tarvitsen, tai haluan. Edelliset ostokseni olivat yksi paita lisää, ja fillarinpumppu, seuraava hankinta tullee olemaan oma läppäri, ja myöhemmin mahdollisesti joku halpa auto (riippuen mahdollisten suunnitelmien toteutumisesta). Kaaraa en työmatkoille tarvitse, mutta se antaa vaan huomattavasti vapautta maan sisällä tapahtuvaan matkailuun. Asumiseen ja kotiin ei tee mieli laittaa ollenkaan rahaa tällä hetkellä.
Vuoden paras peli: Gta V. Helppo valinta. Vanhaa Gta-fiilistä huokuva pelijärkäle, joka pitää edelleen otteessaan. Useamman päähahmon idea toimi mahtavasti, ja moninpelikin on puutteistaan huolimatta Rockstarin ensimmäinen moninpeli, joka on innostanut pelaamaan. Paluu San Andreakseen oli juuri sitä mitä olin pelisarjalta odottanut.
Eniten pidän GTA:ssa siitä, että vaikka grafiikka ja etenkin hahmoanimaatio on varsin huikeaa, niin peli tuntuu ja näyttää siitä huolimatta perinteiseltä videopeliltä. Grafiikka on kaunista ja yksityiskohtaista, mutta samaan aikaan sopivan yksinkertaista ja simppeliä. Peliä on yksinkertaisesti vain nautinto pelata.
Ja sitten näitä omia virityksiä...
Vuoden peli joka ei kiinnostanut julkaisussa, mutta on myöhemmin alkanut polttelemaan: Last of Us Viime aikoina alkanut kuumottamaan kun on lueskellut pelaajien mielipiteitä.
Vuoden jööti: Tiger Woods Pga Tour 14 Ostin kun halvalla sain, pelasin pari kertaa ja unohdin. Jäätävän buginen viritys, ei mitään mieltä pelata. Pitäisi vaihtoon viedä.
Vuoden vielä-yksi-matsi-ja-sitten-baariin bileiden tappaja: NHL 13&14 Jos jotain muuta välillä kiitos...nautin porukalla pelaamisesta miitissä paljon enemmän kuin noista lukemattomista änäri-illoista. Ei oikein nappaa.
Varsin laiha pelivuosi tämäkin. En suoraansanoen muista enää, että mitä pelejä pelailin viime talvena. Kesällä pelailin Red Dead Redemptionin uudelleen melkein läpi, ja Gran Turismoa ajelin tasaisin väliajoin. Katsotaan mitä ensi vuosi uusine konsoleineen tuo tullessaan. Olemme jännän äärellä ystävät hyvät.
Olen Sharkien kanssa samoilla linjoilla, kyllähän noihin tottuu. Itse olen ainakin mieltynyt tähän ET-avatariini sen verran paljon, ettei sitä edes tee mieli vaihtaa. (ei edes jouluna). Ja toimiihan se toki hyvänä varoituksena muille käyttäjille - missä tuo kuva vaan vilahtaa -->lukematta paskaa.
Despiren ja FP:n ideat, jossa avatar vaihtuu aina silloin tällöin, mutta aihepiiri pysyy samana, ovat jees.
All Crate Day supporters must abide the 10 Commandments of Crate Day. They're like laws, but more important. Cause if you don't follow them, you could die. And we don't want anybody to die. That just wouldn't look good. So read the rules below, and get your mates to read em over too.
COMMANDMENT #1: Thou shalt not drink and drive.
COMMANDMENT #2: Thou shalt support the "Crate Of Origin" – drink the beer where you came from (e.g. Dunedin - Speights, Auckland - Lion Red)
COMMANDMENT #3: Thou shalt open thy crate bottle with anything but a bottle opener.
COMMANDMENT #4: Thou only beef that shall attend National Crate Day is thy beef for thy BBQ.
COMMANDMENT #5: Thou shalt not turn up to thy hosts as a free loader, you must bringith thy crate and platith of meat.
COMMANDMENT #6: Don't bring thy mates to the big day i.e. fighty mate can stay at thy home.
COMMANDMENT #7: Thou shall make sure thy mates get home safely.
COMMANDMENT #8: Thy host shall keep thy mates well fed off the BBQ
COMMANDMENT #9: All shall don thee attire of National Crate Day - black singlet and stubbies.
COMMANDMENT #10: Thou shalt always keep rules 1-9 top of mind, to ensure we continue the National Crate Day legacy for years to come.
Vieläkös tämä peli hoitaa kaiken aivotoiminnan pelaajan puolesta kolmosen tapaan, vai onko vaikeustasoa muutettu mihinkään? Kolmosta pelatessa tuntui siltä, kuin peli olisi pelannut itsensä läpi.
Onhan nuo Nintendon pelit jotain aivan mahtavan näköistä, ei voi muuta sanoa. WiiU alkaa pikkuhiljaa tuntua jo hankinnan arvoiselta konsolilta. Jos sitten joskus. Tearaway näyttää kanssa varsin hienolta, varsinkin tuo viimeinen mustavalkoinen kuva on jees.
Palkka tulee nykyään tilille kerran viikossa. Me likes. Tuntuu vaan mukavalta, kun rahaa tippuu useammin, vaikkei se loppusummaa toki mihinkään muutakaan. Säästöönkiin saa vielä jäämään varsin mukavaa tahtia, kun menot ovat tällä haavaa varsin pienet.
Tässä päivässä ei ollut mitään maintsemisen arvoista, mutta eilinen oli varsin hermoja lepuuttava sunnuntai. Myöhäinen aamiainen rantabaarissa/ravintolassa kera Sapporo-oluen, hetken päästä kahvit, jonka jälkeen merenrannalle kävelemään ja ihmettelemään. Yksin. Eikä kiire minnekään. Tuohon voisi vaikka tottua.
Täytyy kyllä antaa pisteet Lumialle kestävyydestään. Tänään, ei-niin-aurinkoisen-työmatkan jäljiltä kaivelin vettä valuvan puhelimen taskun pohjalta kuivumaan, eikä tuo ollut (onneksi) siitä moksiskaan. Tuon lisäksi luuri on navigaattorin virkaa toimittaessaan lennellyt pitkin työautoa milloin missäkin penkin alla lojuen, sekä pari kertaa tipahtanut suht korkealta kovalle lattialle. Ainoat näkyvät vauriot ovat hieman naarmuuntunut takakansi, ja pienen pieni kannen halkeama puhelimen ylänurkassa. Näytöstä ei löydy kuin valoa vasten peilaamalla yksi olematon naarmu.
Ps4:n kohdalla ei varmaan mene kovin kauaa, että valmistaminen ja konsolimyynti kääntyy voitolliseksi. Himpun verran halvempi startti Sonylta, kuin viime sukupolven alussa.
Jos suomessa vielä elelisin entiseen malliin, niin ps2 varmaan olisi jo hyllyssä. Tulihan tuo Ps1:kin hommattua viime talvena. Juuri nyt, kun ei tiedä suunnitelmiaan puoltatoista kuukautta pidemmälle (mikä tuntuu uskomattoman hienolle by the way), ja omaisuus pitäisi mahtua suunnilleen rinkkaan, niin ei viitsi paljoa konsoleita ostella. Läppäri pitäisi hommata, joten steam+vanhat isot ja uudet pikkupelit-combo lienee se todennäköisin vaihtoehto pelirintamalla seuraavaksi. Pelattavaa minimibudjetilla, ja digitaalisessa muodossa siis. Tällä hetkellä tulee pelailtua kämppiksen pleikkarilla, kämppiksen tunnuksilla.
En minä uutta sukupolvea täysin ole hylkäämässä, seurailen tilannetta sivusta. Luulenpa, että vaikka asuisin edelleen suomessa, niin en olisi konsolia ostamassa heti julkaisussa. Hype ei ole tarttunut kunnolla oikein missään vaiheessa, ja nykyisessäkin sukupolvessa on vielä pelattavaa vaikka kuinka paljon. AAA-peleihin on vain viime aikoina tullut ähky, ja tekisi välillä mieli koettaa jotain muuta. Vaihtelu virkistää, uskokaa pois.
Tämä oikeastaan näkyy vähän joka puolella. Next-Gen huuma ei minusta ole läheskään sitä mitä aikaisempina vuosina. Erityisesti tänä vuonna on noussut konsolien murjominen. Ei mietitä mitä hienoa sieltä voi olla tulossa, vaan heitellään haukkuja joka konsolista. Onhan tätä tietysti aina ollut, mutta tänä päivänä ei näy sitä perinteistä innostusta uudesta sukupolvesta.
Itse veikkaan että nämä on selkeästi väsymisen merkkejä. Jotenkin tuntuu, että vaikka laatu on nykypäivänä parempaa kuin esim. 10 vuotta sitten, niin monipuolisuus on kadonnut tyystin. Nurkan takana on aina se seuraava harmaa FPS tai hiekkalaatikko jota hypetetään viimeiseen asti. Ja kaikissa ammutaan jotain. Monipuolisuus löytyy ainoastaan pienenbudjetin latauspeleistä. Ja en edes tarkoita että pelaamista pitäisi keksiä uusiksi, mutta jotain jossa ei tarvitse katsoa ruutua piipun vartta pitkin tai samoilla "kaupungissa joka on yhteensä lontoon, new yorkin ja tokion kokoinen ja kaikille voi jutella ja kaikki voi hakata".
Hyvin sanottu siellä. Oma elämäntilanne toki vaikuttaa asiaan, mutta ei mulla tällä hetkellä ole juurikaan intoa siirtyä seuraavaan konsolisukupolveen. Liekö vika pelaajassa vai yllämainituissa seikoissa, mutta mun tekisi enemmänkin mieli hankkia ps2, ja rueta pelailemaan sen ajan pelejä. Ps4:ssä kiinnostavinta on uusittu ohjain, jota pitää päästä jossain välissä testailemaan, siinä suurin kiinnostuksen aiheeni uudesta sukupolvesta.
Nopeasti ne tavat tarttuu. Vielä viime talvena pärjäsin vallan mainiosti 55e maksavalla noksun perusluurilla. Lumiaan siirryttyäni huomaan itse kuinka paljon puhelimen käyttö lisääntyi. Tuota ennen pidin sitä tavattoman ärsyttävänä, mikäli joku keskittyi esimerkiksi kesken kaveriporukan keskustelun luuriinsa muiden ihmisten sijaan. Nykyään olen itse ihan samanlainen. Ikään kuin sitä ei selviäisi hetkeäkään ilman sitä muutaman foorumin ja facebookin selailua.
Vapaa-ajan liikunta on viime aikoina ollut suht vähäistä, kun työmatkoja tulee fillaroitua se 24km päivässä. Ihan kohtuullisesti tuokin pitää kuntoa yllä. Viikonloppuisin on tullut tehtyä jonkinlaisia päiväpatikointeja vuoristossa, kun ei tuonne ole kuin tunnin ajomatka.
Pari viikkoa sitten tuli kyllä tehtyä kunnon marssi, eikä mikään kevyt patikkaretki Lähtö 300 metristä, nousu Mt Oxfordille 1360 metriin, ja piiitkää looppia myöten takaisin autolle. Huippu oli nippa nappa lumirajalla, ja alastullessa käveltiin ikivanhan aarniometsän läpi laakson pohjalle Ryde Falls-vesiputoukselle, josta sitten vielä viimeiset 6-7 km autolle, millon puroja ylitellen, milloin rinteitä siksakkia kiiveten. Aikaa meni 4 tuntia ylös, ja 6 tuntia alas, matkaa tuli joku 20km.
Ylösmeno ei tuntunut kovinkaan pahalta, mutta alastuleminen rupesi jo vituttamaan. Se kävi ainakin mulla paljon enemmän jalkoihin. Kämppis taas jäi nousun aikana jälkeen, mutta tuli tuon alastulon paljon mua helpommin alas. Oli kyllä mukava tehdä tuontapainen, vähän rankempi reissu pitkästä aikaa, viimeeksi jotain vastaavaa on kokenut armeijassa.
Eniveis, patikointi ja retkeilykärpänen on ehtinyt jo puraisemaan. Täällä on onneksi reittejä ja polkuja vaikka muille jakaa, joten harrastusmahdollisuudet ovat varsin mahtavat, maisemista puhumattakaan.
Näytä kirjoitukset
Pientä raivoamista ilmoilla. 
Lähtö 300 metristä, nousu Mt Oxfordille 1360 metriin, ja piiitkää looppia myöten takaisin autolle. Huippu oli nippa nappa lumirajalla, ja alastullessa käveltiin ikivanhan aarniometsän läpi laakson pohjalle Ryde Falls-vesiputoukselle, josta sitten vielä viimeiset 6-7 km autolle, millon puroja ylitellen, milloin rinteitä siksakkia kiiveten. Aikaa meni 4 tuntia ylös, ja 6 tuntia alas, matkaa tuli joku 20km.