Sattuneista syistä viime aikoina on tullut tutustuttua uusiin juomiin, niin siidereihin kuin ohrapirtelöihinkin. Ennen en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta juuri oluita juonut, esimerkiksi kotimaiset perusoluet olen kaikki jättänyt pois, eivät vaan maistu. Steinlager Pure on oikeastaan ensimmäinen vaalea olut, jota maistelen mielelläni. En osaa kuvailla sitä mitenkään hienommin, mutta maku on samaan aikaan varsin voimakas, mutta kuitenkin, nimensä mukaisesti, puhdas ja raikas. Hieman mauton jopa. En tiedä löytyykö tuota suomesta, jos löytyy niin suosittelen kokeilemaan.
Mä en ole juuri koskaan oppinut käyttämään minkäänlaisia hattuja tahi muita päähineitä. Talvella joutuu pipoa käyttämään koska kylmyys, ja armeijassa oli pakko pitää lippistä, tuota suosikki-inhokkiani, siinäpä ne sitten olivatkin. Ainakin ennen.
Viime kesänä tuli nimittäin hetken mielijohteesta kokeiltua kauppakierroksella vanhaa kunnon lätsää päähän, ja melkeinpä siitä asti on tullut kuljettua tuo yksi ja sama hattu päässä.
Tuon tyylinen lätsä siis kyseessä, väritykseltään mustalkean raidallinen. Maksoi vitosen Jack & Jonesilla. Tykästyin samantien.
Viime vuodet, ja varsinkin viime kesä ovat muuttaneet omaa suhtautumistani viinaksiin. Olen kyllä juonut, ja käynyt 18-vuotiaasta lähtien tasaisin väliajoin baareissa, ja pidän siitä edelleenkin, silloin tällöin. Mutta mulle ei vaan mahdu enää kaaliin se, että miksi siellä pitää käydä joka viikonloppu, ja juoda itsensä aivan järkyttävään tilaan? Tulihan tuota itsekin koeteltua rajoja silloin parikymppisenä, mutta se jäi siihen, omien rajojen etsimiseen ja löytämiseen. Sen jälkeen opin juomaan ns sopivasti, ilman, että tarvitsi juurikaan kärsiä krapulasta seuraavana päivänä. Viime vuosina krapula on päässyt yllättämään enää hyvin harvakseltaan, tänä vuonna vain kerran, vappuna.
Vituttaa suomalainen suhtautuminen alkoholiin. Kuinka moni lautalaisista lähtee baariin istumaan iltaa, ja näkemään kavereita, ja kuinka moni lähtee juomaan? Mulle tuossa on selvä ero. Itse lähden nimenomaan istuskelemaan iltaa ja seurustelemaan, juomisen ollessa vain sivuaktiviteetti. Monilla se tuntuu olevan toisinpäin. Sain jatkuvasti selitellä sitä, minkä takia en ollut kovassa humalassa, ja miksi en osaa juoda. Tässä tapauksessa olen hyvin ylpeä siitä että en osaa juoda
Kun ylipäätään katseli vaikkapa Jyväskylässä kauppakatua siinä neljän pintaan aamuyöstä, mulle tuli monta kertaa sellainen fiilis, että en vaan halua olla osa tätä. Ei ole mun juttu. Tykkään istua baareissa silloin tällöin, ottaa muutamat, maistella juomia, (varsinkin brittisiidereitä), olla vaikka pidempäänkin kaupungilla, mutta ilman sitä saatanan örvellystä. Viime kesä tuli vielä seurattua erään alkoholiongelmaisen ihmisen elämää liiankin läheltä, ja se vain vahvisti näitä fiiliksiä. Ihminen, joka syyttää viinaa siitä, että joutuu itse humalaan, on varsin raivostuttavaa seuraa. Mulle tuli viimeinen raja vastaan siinä vaiheessa, kun jouduin soittamaan poliisit hakemaan ko. ihmisen pois, omalta kotipihaltani, kun ei siihen saanut enää mitään kontrollia.
Onneksi uusiseelantilainen baarikulttuuri tuntuu ainakin Christchurchissa eroavan varsin reilusti suomalaisesta. Toki, täällä ei edelleenkään ole keskustaa minne kokoontua, vaan baarit ovat ripoteltu pitkin kaupunkia, mikä toiminee rauhoittavana tekijänä. Jengi myös lähtee liikenteeseen aiemmin, eikä suomen tyyliin puoliltaöin. Yhdeksän-kymmenen välillä baareissa alkaa olla jo varsin täyttä. Samaten, baarit sulkevat ovensa aiemmin, mistä pidän ehkä eniten. Enää ei tarvitse väsyneenä odotella sinne neljän pintaan saadakseen pakit, vaan voi ottaa rukkaset vastaan jo ennen kahta, ja lähteä hyvissä ajoin kotiin nukkumaan!
Ostin uuden maastopyörän itselleni, kun tänne muutin. Maastopyörä siksi, koska vaan halusin pitkästä aikaa sellaisen, ja toisekseen maastopyöräily on täällä todella suosittu laji. Reittejä ja polkuja löytyy todella kattavasti, niin tasaisesta maastosta kuin vuoren rinteiltäkin. Ja pääseehän tuolla liikkumaan työmatkojakin, jahka aloittelee duunit. Mukava liikunnan muoto.
Giant boulder-merkkiin tuli päädyttyä, hinta-haarukan halvimmasta päästä.
Sattuipa sopivaan saumaan tuo Data Sense-appi. Tällä puolen palloa ei tunneta rajatonta dataa puhelinliittymissä, ja etsiskelinkin jo jotain työkalua datamäärien seurailuun. Hatunnosto Nokialle.
Viimeaikoina on itsekin tullut taas kuvailtua pitkästä aikaa. Pistetääs muutamat kuvat näytille, pari suomesta ja loput NZ:sta. Laatu on vähän mitä sattuu.
Suomen kesä... Harva asia on viime aikoina jurppinut yhtä paljon kuin se.
Arvaa vaan minkä takia ajoitin lähtöni suomen loppukesälle. Kesää kohti mennään taas Vaikka toki tällä hetkellä täällä vielä suht kylmä onkin.
Itse en juuri kalastamisesta perusta. Joskus naperona sitä tuli ongittua ja viskottua virveliä, mutta siihen se sitten jäikin. Järven rannalla olen kuitenkin asunut 18 vuotta, ja viime aikoina olen alkanut kaipaamaan taas järven/vesistöjen läheisyyttä. Mikäs sen rentouttavampaa kuin istuskella rannalla kesähelteellä, auringonlaskua katsellen ja vettä "kuunnellen". Ei paina huolet ei murheet, eikä ole kiire minnekään.
Onhan tuossa onneksi 8 kilsan päässä 18 km pitkä hiekkaranta ja tyynimeri, saa nähdä paljonko siellä sitten tulee vietettyä aikaa kesällä.
Edit: Viime viikolla olin Kroatiassa ja siellä kuten muissakin lämpimissä maissa olen todennut samaa, porukka onkii ilman kohoa siima limupullon ympärille kerättynä. Tekisi mieli mennä opettamaan noita, kun niin onnettamalta näytti se homma. Koukuissakaan ei ollut edes väkäsiä(mikä toki on kalaystävällisempi tapa onkia).
Melkein tekisi mieli sanoa että noiden limsapullolla onkivien tulisi opettaa suomen pahimpia välineurheilijakalastajaintoilijoita Maassa maan tavalla.
Vielä et vissiin ole missään töissä? Minkälaisia duuneja aiot siellä ollessasi tehdä, ja onko paikka jo selvillä?
En ole viela toissa, eika paikkakaan ole 100% varma. Taalla asuvan kaverin tyonantaja tosin on ollut kuulemma kiinnostunut, mene ja tieda etta loytyyko sielta sitten paikkaa. Viisumihan antaa tehda vain 3kk jakson per tyonantaja, joten mitaan pitkia duuneja ei tule tehtya, eika se ole tarkoituskaan. Enka ole pitanyt viela kiiretta duuniin lahdon kanssa, sain suht mukavan matkabudjetin kasaan, joten pakottavaa tarvetta nopealle duunille ei onneksi ole.
Todennakoisesti tulen tekemaan joko oman alan (kuljetus) hommia tahi joitain muita ns hanttihommia. Etenkin Christchurchissa on varsin hyva tyollisyystilanne monella alalla uudelleenrakentamisen takia. Taallapain on myos varsin hyvin tarjolla kaikenlaista pienta reissaajille sopivaa tyota, koska taalla on paljon reppureissaajia, ja koska esim paikallinen maatalousala tarvitsee kausityolaisia. Periaatteessa itseani kiinnostaisi, jokin tuollainen paikka miltei enemman kuin paremmin palkattu oman alan duuni, koska samalla nakisi muitakin reissaajia, ja olisihan se vaihtelua siina samalla
Jos joku muu on tamankaltaisesta reissusta joskus haaveillut, niin tuo WH-viisumi on varsin oiva tapa paasta pidemmalle reissulle. Ainakin Australialla on vastaava soppari suomen kanssa kuin uudella seelannilla, muista mahdollisuuksista en ole varma.
Ensi alkuun pahoittelut aussinappiksesta ja "aan ja oon" puuttumisesta. Arsyttavaa lukea.
On muuten suht tylya katsottavaa tama Christchurchin kaupunki. Kaupunkihan otti pahasti osumaa vuonna 2011 sattuneessa maanjaristyksessa, joka kaytannossa tuhosi kaupungin keskustan ja vaurioitti muitakin alueita. Viikonlopuna kavin katselmassa maisemia. Vetaa hiljaiseksi ajaa lapi kokonaisten autioituneiden asuinalueiden lapi, ja viela hiljaisemmaksi pisti romahtaneiden kallionjyrkanteiden, ja niiden reunalla roikkuvien talonpuolikkaiden nakeminen.
Tanaan kavin kavelemassa keskustan alueella, aika palasinahan se on. Suurin osa rakennuksista on talla hetkella tyhjillaan, vaurioituneita tai silminnahden hajonneita. Joitakin rakennuksia on romahanut kokonaan, ja sita myoten tontteja on tyhjillaan. Teita on paljon suljettuna uudelleenrakentamisen takia.
Ylipaataan reissu on lahtenyt varsin mallikkaasti kayntiin. Jet lag alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ja arki tasoittumaan. Ensimmaiset paivat ovat kuluneet lahinna kaupunkiin tutustuessa ja paikallista menoa ihmetellessa. Maa ja kulttuuri vaikuttavat ainakin ensi silmaykselta varsin lupaavilta, ja maisemat horisontissa vahintaankin nakemisen arvoisilta. Tasta tama pikkuhiljaa...
Kysytäänpäs tällä tavalla yleisluontoisesti ilman sen tarkempien suunnitelmien paljastamista että onko lautalaisilla kokemusta working holiday-viisumin hakemisesta/sen varjolla lomailusta missään päin maailmaa?
Kerrottakoon nyt asiasta laudallakin kun suunnitelmat alkavat olla "melko" varmalla pohjalla toteutumassa.
Pitkäaikainen haave vähän pidemmästä ulkomaanmatkasta on nyt siis toteutumassa, ja 30. päivä tätä kuuta olisi tarkoitus istua lentokoneessa kohti Uutta-Seelantia. Hain jokin aika sitten itselleni working holiday-viisumin, sekä varasin lennot, ja lähden siis vuodeksi reissaamaan uusiin maisemiin. Tarkoitus on siis tehdä lyhyitä jaksoja duunia (viisumi antaa tehdä 3kk per työnantaja), sekä reissata ympäri maata, mahdollisesti myös aussilassa piipahtaen.
Työt lopettelin suomessa vähän suunniteltua aikaisemmin (petti ihan kirjaimellisesti hermo työnantajan kanssa, jouduin saikkua ottamaan), ja olen kesän mittaan valmistellut reissuunlähtöä. Auton myynti* ja kämpän tyhjäys mutsin luo ovat suurimmat vielä jäljellä olevat murheet.
"Vähän" on ajoittain mietityttänyt että mihin tässä on oikein ryhtymässä. Tuntui oudolta irtisanoa vuokrasopimus ja järjestellä muutenkin asioitaan siten, että mitään varmuutta tulevasta ei olekaan heti odottamassa. Luulen että tuo auton myyminen saattaa aiheuttaa jopa pientä katumista, mutta se on mitä luultavammin ohimenevää. Myös oma kielitaito epäilyttää, mutta osin sen takia tuonne reissuun haluan lähteäkin, että kielitaito kohentuisi. Lentämistä en pelkää, mutta viimeeksi olen matkustanut lentäen ala-asteella ollessani, joten sitäkin tulee vähän hermoiltua.
Katsotaan nyt mitä tästä tulee...jotenkin on sellainen kutina että ei tätä tarvitse katumaankaan rueta. Ei se työelämä sen arvoista ole, etteikö siitä pientä breikkiä kannattaisi ottaa. Vielä kun se on mahdollista.
Peleistä hyviä vastaan tulleita ovat olleet Robotek ja Wordament.
Meinasin ensi alkuun pitää puhelimen pelivapaana laitteena mutta tuli retkahdettua ja latailin tuon Robotekin. Peli vaikuttaa ainakin ensi alkuun ihan asialliselta, tiedä sitten kyllästyykö peliin myöhemmin.
Osaatteko suositella muita, mieluiten ilmaisia, pelejä Lumialle?
Itse pistin keväällä jostain 1990-luvun alkupuolelta jatkuneen akkarin tilauksen poikki. Lopettamiselle oli useampiakin syitä, mutta eihän se lehti ole enää aikoihin ollut entisensä, eikä sitä tullut enäää luettua. Fiilistelen mieluummin vanhoja akkareita jos sille päälle sattuu. Kokoelmia ei todellakaan ole tarkoitus hävittää.
Vartti sitten tuli tietoon että ensi yöksi pitäisi töihin kammeta. Voisi vaikka vittuuntua muttei taida viitsiä kun tj näyttää neljää jonka jälkeen voikin toivon mukaan unohtaa duunit hetkeksi.
Jos vaan tilaa löytyy niin voin toki Jäädä sinne yöksikin jos näyttää siltä että lähtö menisi kovinkin myöhälle. Onhan tuo kolmen tunnin siirtymä yöaikaan vähän unta vasten ajamista. Voin tarvittaessa tuoda itsekin patjan.
Niin, ja voisihan sitä lähteä aiemminkin. Sovitaan vielä huomenna tarkemmin.
Abouttiarallaa puoliltapäivin jos pääsisi lähtemään niin olisi perillä joskus 15-16 välillä. Yöpaikkaa en tosiaan ole varannut joten arvelin yöllä ajella takaisin jyväskylään, johonkin aikaan sitten.
Kävin tutustumassa paikalliseen videodivariin yläkaupungilla ja mukaan tarttui eka Gran Turismo ja NHL 99 koska halusin jonkun lapsuuden ajan urheilupelin illan istujaisten riemuksi. Oli kyllä mukava yllätys tuo divari ja täytyy rueta pistäytymään useamminkin erilaisten löytöjen toivossa.
Otin lopputilin. Eli oon tulossa, jos vaan mahtuu sekaan.
Nyt täytyy kyllä kunnioittaa priorisointia. Luulin voittavani kun jätän kummitytön peruskoulun "valmistujaiset" väliin, mutta tämä menee kyllä humisten ohi.
Itse olen saikulla (ekaa kertaa eläessäni) miitin yli eikä lopputilikään ole kaukana. Eli tulossa ollaan edelleen.
Noksun kamera on ollut kieltämättä hienoinen pettymys. Saahan tällä "ihan ok" tason kuvia otettua, mutta ei niitä tosiaan kärsi suurentaa alkuunkaan. Muuten puhelin on kyllä ajanut asiansa mitä nyt tilttaili alkuun jonkun kerran. Eniten ärsyttävä ominaisuus on puhelujen katkeilu jota sattuu varsin tiuhaan. Eli ei tämä liian varmatoimiselta vaikuta.
Hieno luuri tämä kyllä on. Ainakin tämä keltainen miellyttää silmää.
Itse olen vuokrannut auton vain kerran. Herzin kanssa tappelin aikani typerien sääntöjen kanssa jonka jälkeen yksi soitto scandia rentille ja auto oli vuokrattu, varsin lyhyellä varoitusajalla. Törkeän kallista hupia, mutta toimivaa.
Niin, ja auto oli likimain pakasta vedetty, 5500 km mittarissa.
Lantulle tiedoksi että itse olisin menossa paikalle autolla ja Jyväskylässä tosiaan asun joten kyydissä pääsee halutessaan. Ei tarvitse vr:n kanssa rueta säätämään.
Tuo Wario Ware, jossa kaksi ensimmäistä mokannutta häpäistään, on kyllä parasta ikinä. Siis oikeasti, meinasin kuolla pelatessani. Siinä on helvetti hirveät panokset, kun joutuu ensinnäkin laulamaan Fintelligensiä (paskaa), joka kuvataan Applen kännykällä (paskaa) ja vielä postataan suoraan Pelaajalaudalle ja Youtubeen (julkinen nöyryytys). Wario Waressa kun se moka tulee sadasosasekunnissa. Paikalla taisi olla ekakertalaisiakin tuolloin, joita saattoi vähän kylmätä, kun MasterTK karjui täysiä, että jos ei suostu laulamaan niin tapetaan! :D
No aijjaa...
Ekaa miittiä ei kyllä helposti unohda. Erehdyin vielä katsomaan muutaman noista tännekin linkitetyistä videoista ennen tuloa. Herätti ns ihan vitusti luottamusta se homohomohomohomo heitetään joku parvekkeelta! homohomohomoeipityöntääkameranperseeseen läppä. Sitten kun paikalle saapui niin sneikin mölinä (=homohomohomo) kuuluu ulos asti niin oikeasti mietin pari kertaa oven takana ennenkuin uskalsi soittaa ovikelloa
Uskalsin kuitenkin ja siitä sitten suunnilleen samantien pelaamaan Wario Warea ekaa kertaa elämässään ja julkisen nöyryytyksen uhalla. Ei edes etäisesti ollut pelko persiissä.
Näytä kirjoitukset
Vaikka toki tällä hetkellä täällä vielä suht kylmä onkin.
Maassa maan tavalla.
