Kiitos vain Sharkielle mitä mainioimmasta
Blogista, pitkästä aikaa oikeasti hyvä blogi näiden mukahauskojen töräyttelyjen seassa. Tuosta aiheesta, ja seuraavasta kommentista johtuen aloittelin tämän threadin.
Pelailu on edelleenkin ns. ykkösharrastus, mutta iän lisääntyessä se väkisinkin muuttaa muotoaan ja on pienemmässä osassa. Minulle se on ihan ok.
Samma här. Ja minä olen vasta 22!
Tästä aiheesta on pitänyt jo pitkän aikaa kirjoitella triidi tuonne boardien puolelle, mutta kun tämä nyt hyökkäsi täällä pinnalle, niin jatketaan juttua sitten täällä.
Millä tavalla pelaamisesi ja pelimakusi on muuttunut vuosien mittaan?
Omalla kohdalla pelaaminen on muuttunut karkeasti ilmaistuna seuraavasti: Satunnaista pelailua kavereiden luona--->"enemy territory vuodet"--->harrasteeksi/rentoutumistavaksi. Enemy territorya tuli pelailtua pienellä porukalla useamman vuotta, ja se oli ensimmäinen nettiräiskintä mitä pelailin. Mukavia aikoja tavallaan, mutta pidän silti eniten pelaamiseni nykyisestä olemuksesta harrasteena ja rentoutumismuotona. Pelaaminen on minusta parhaimmillaan (jos nyt jätetään kavereiden kesken pelailu pois) vaikkapa työpäivän jälkeen muutaman nettimatsin/kentän/tehtävän/erän/kisan jne muodossa, ei kovinkaan vakavasti pelattuna. Toki joihinkin peleihin jää hetkellisesti koukkuun, ja niitä tulee taottua tuntitolkulla, AC:Brotherhood viimeisimpänä. Näissä pelikokemus muuttuukin sitten jo hyvin erilaiseksi.
Entäs se pelimaku sitten?
Joskus silloin muinoin pentuna sitä ei osannut kiinnostua muista peleistä kuin niistä joita kaikki silloiset kaveritkin pelailivat. NHL-sarja, formulat/rallit, silloiset ps1,ps2/pc räiskinnät, gta, ynnä muut "mielikuvituksettomat" pelit/pelisarjat.
Entäs nykyään? Vähän sama, paitsi että kavereita on vähemmän
Viimeaikoina nuo jotkut edellämainitut sarjat ovat vähän ruenneet tökkimään. Änäriin en enää selvinpäin koske, ja FPS rupeaa tippumaan listoilta pois. Moninpelinä hyvä fps-räiskintä toimii edelleen sopivasti annosteltuna, mutta yksinpelinä ei. Näiden pelaaminen tuntuu vain puuduttavalta. Killzone 2:n yksinpeli oli ihan jees kokemus, mutta eipä siihenkään ole tullut uudestaan palattua. Bioshock ynnä muut sen kaltaiset taasen tökkivät koska yliluonnolliset elementit häiritsevät. Tahtoisin hyvän, PELKÄN yksinpelin sisältävän nykyaikaan sijoittuvan fps-räiskinnän oikeasti mielenkiintoisella tarinalla ilman mitään yliluonnollisia turhuuksia, kiitos. (ja ei, cod sarjan yksinpeli kampanjat eivät täytä kriteerejä. Eivät toteutukseltaan eivätkä tarinaltaan)
Autoilut kiinnostavat edelleen, mutta niissäkin painotun realistisempaan suuntaan. Liian arcademainen autoilu ei vain nappaa.
Viimeaikojen parhaat pelikokemukset ovat tulleet seikkailu/tarinapainotteisemmalta osastolta. Red Dead Redemption ja Assassin's Creed esmers ovat toimineet hyvin. Heavy Rain tekisi mieli ostaa. Dragon Age on pc:llä työn alla. Leveleiden/expan/uusien aseiden tms keräily ei enää samalla lailla iske. Lieko se nyt sitä aikuistumista
Näistä tarinavetoisista peleistä vain uhkaa tulla joksikin aikaa pölynkerääjiä hyllyyn. RDR on vuoden parhaimpia julkaisuja, mutta olenko koskenut siihen juurikaan kesän jälkeen? En, koska muistan tarinan vielä sen verran hyvin ulkoa että ei ole ollut intoa pelailla stooria uudestaan läpi.
Omaa pelimakua tekisi myös mieli laajentaa tuosta nykyisestä, varsin "mainstreamista" vähän laajemmaksi. Nintendon pelit ovat minulle lähestulkoon täysi mysteeri, ja tähän ongelmaan aion puuttua ostamalla 3DS:n sen ilmestyessä. Ja olisihan tuolla PSN storessakin vaikka mitä kiinnostavaa, mutta ei ole vain saanut aikaiseksi ladata mitään pelejä kokeiluun. PC:lle olisi myös osteltavaa, jonkinasteinen strategiapeli kiinnostaisi ottaa testiin. Viimeisin naksuttelu mitä olen pelannut taisi olla Age of Empires 3. Muutenkin pelien suhteen on ennakkoluulottomampi ja uteliaampi kuin ennen.
12 tunnin työvuoron jälkeen aamuyöstä ei ole ehkä kaiken paras aika rueta inspiroimaan keskustelua laudalle, mutta yritetään nyt kuitenkin. Toivottavasti saitte ideasta kiinni.