Saskan olis pitäny päästä kokemaan noi Banjot 90-luvun lopun / 2000-luvun aikakaudessa, niin ymmärtäisi niiden hienouden. Annan kyllä propsit jos ilman guiden guidea pääset tooien 100% läpi. Tähän siis kuuluu myös Raren BK discit ym >_>. Varoitan jo etukäteen että Gruntys Industry on jekku paikka ja sit kannattaa yhdessä maassa varoa ku tulee sorkkaa taivaalta.

Ja ressoihin oma sana: Ite nautin niin noista vanhoista ressoista, mutta tykkään suuresti myös uusista. RE 5 on tähän mennessä ollu saagan heikoin osa Darkside Chroniclesin ja muiden rail shoottereiden ohella, mutta sekin teki muutamia selkeitä parannuksia. Uroboros oli ideana täysin irrelevantti ja horror elementistä ei ollu enää tuhkiakaan jäljellä, mutta valikko politiikka ja co-op toi kaivattua lisäelementtiä. Myös pieni syventyminen re-maailmaan oli plussaa, mutta vanhat pelit on tehneet sen niin paljon paremmin. Tuntuu että monessa yhteydessä RE:n suhteen jengi on jakautunut kahteen koulukuntaan: uudet ja vanhat. pohjautuen täysin RE 4:n mukana tulleeseen uudistukseen. RE 4 on itelle vieläkin se the game of the year/decade/life mutta kyllä Remake, 2 ja nemesiskin on aivan yhtä lähellä sydäntä. Puhumattakaan Revelationista mikä on aivan uskomattoman taiteellinen peli. Ite oon kuullut että moni pitää Zeroa huonona, mutta ite tykkään siitäkin. Ei mielestäni kovinkaan paljoa kalpene esim: nemesikselle. Vastaavasti RE 2 ei korostu yhtään sen korkeammalle kuin Revelations, RE 4 ja RE Remake. Kaikki erilaisia ja tahollaan aivan mahtavia pelejä.

Ja ontopicia sen verran että omassa pelityksessä on at teh moment menossa: kaverin kanssa co-op rintamalla Revelationsin Raid Mode sekä GeoW 3. GeoW-saagasta sen verran, ettävarsin kelvollinen co-op non brainer peli kyseessä, mutta pelikokemuksellisesti en kyllä pahemmin lämpene. Tarinasta en oo kolmeen osaan kiinnostunut / päässyt sisälle piirun vertaa, etenemisessä ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Hahmoilta tuntuu puuttuvan täysin persoonallisuus ja pelattavuutta syö suuresti sekva ympäristö ja yhteen nappiin ängetyt turhan monet toiminnot. Kyllä tän nautinto itellä pohjaa täysin co-opin olemassa oloon.

Hirviniemen Luttinen oli koko ajan suositumpi kuin ykskään muu hahmo. JP:llä oli kova ennakkosuosikkistatus, mutta yhteenkään kyselyyn tai galluppiin en oo törmännyt, jossa olis ollu Akua suositumpi. Näihin totuuksiin peilaten, väitän että Leena voitti koska: a) Kaikki pitivät akun voittoa niin varmana että eivät vaivautuneet äänestämään. Eli suosio on kokonaisvaltaisesti paljon suurempi kuin Leenalla, mutta puhelinäänestyksen maksupelko piti ne hiljaisena ja b) Leenan fanit halusivat nostaa alakynnessä olevan hahmon Akun edelle ja olivat paljon aktiivisempia soittajia. Väitän aika suuresti, että so "0,5% ero" mikä käsittää varmaan muutaman hassun äänestäjän, niin ei kerro että Leenalla oli edes siinä enempää faneja. Ite väitän että Leenalla on paaaaaljon enemmän vain äänestäjiä jotka soittivat useammin kuin kerran. Eli jos Akulla oli vaikka 50 äänestäjää, joista kaikki äänestivät kerran niin se tekee 50 ääntä, mutta jos Leenalla oli esim se 25 äänestäjää joista 24 äänesti 2 kertaa ja yksi äänesti 3 kertaa niin Leena voitti, mutta ei todellakaan ollut valtaosan suosikkihahmo. Rakkaassa demokratiassa on siis aika iso aukko.

Ei sinällä että shown loputtua on niin väliä kumpi voitti (sillä kaikki tästä eteenpäin poikiva musiikkibisnes ja oma tv-sarja on täydellisiä faileja ollut aina) mutta jotenkin ihmettelen, että olikohan tuo ihan rehellinen äänestys loppupeleissä, vai halutaanko vaan pelata eri voittajaa aina. Kuiten, Aku on joka vuosi ollut aika lailla omassa kastissaan noissa hahmoissa. En ymmärtänyt Toivasen juttuja oikeastaan ollenkaan ja koin sen lähinnä ärsyttävänä mutta Akun roolisuorituksille ja hahmonkehitykselle ei voinut kuin nauraa ja samalla ihailla tämän näyttelijätaitoja. Ei se nyt ihan vahinko oo, että on kolmena vuotena ollu yleisön suurin voittajasuosikki gallupeista toisiin. Ja enemmän gallupit itelle kertoo kuin tuo yksi ratkaiseva puhelinäänestys.

[vuosi -99]

Rajaus on aika mulkun vaikiaa omalla kohdalla. Käytännössä se käsittää välin -98- >-01, muuuuuutta ehkä noista voiton vie vuosi -99 joskin puhtaasti parin ikimuistoisen pelin voimin:

Pokemon Gold & Silver

Pokemon Red ja Blue on ehkä nostalgiakertoimella se eniten mainintaa ansaitseva, mutta mielestäni Gold ja Silver olivat juuri se pieni kaunis lisä mitä R&B kaipasi. Sen jälkeen metagame on pelissä kyllä parantunut, mutta yleinen pelaamisen fiilis tippunut pahoin, vaikka pokemon on silti yksi parhaista pelisarjoista omaan makuuni. Ehkä ko. saagalle antoi boostia myös Pokemon Stadium ja tieto sen jatko-osasta Stadium 2:sta jossa voisi hyödyntää näitä kahta peliä. Lisäksi Pokemon 2. leffa ja TCG kasvattivat pokemonmaniaa tuolloin ja jotenkin se kaikki kulminoitui näihin peleihin. Crystal kyllä näiden jälkeen korjasi potin vielä paremmin, mutta goldista se omalla kohdalla kunnolla alkoi.

Tony Hawk Pro Skater

Skeittaaminen oli nouseva muotiharrastus tuohon aikaan, ja itellä ku ei skillit riittänyt laudan päällä seisomiseen niin hyödynsin taitoani sitten virtuaalisesti. Tony Hawk sarjan, ei ehkä paras osa, mutta pioneeri todellakin. Kyseessä oli aivan mahtava peli jonka ohjaimiin oli helppo tarttua kun halusi vain kirmailla ja suorittaa silloin välistä mahdottomilta tuntuvia tehtäviä. Paremmat muistot itelle on toki esim: 3:sta, 4:sta ja UnderGround 1:stä, mutta ilman tätä tuskin olisin noihin muihin peleihin osannut syventyä.

Worms Armageddon

Kukapa ei olis näihin peleihin ikinä törmännyt. Idea on simppeleimmästä päästä, mutta vieläkin kevyesti paras "sotapeli" joita ite tiedän. 3D:hen siirryttäessä matomeininki luhistui lähinnä surulliseksi lagilehmä pelailuksi, joten muistot ja pelihalut todellakin palaavat aina Armageddonin pariin. Paljon on tullut matoja teurastettua tässä menneen vuosikymmenen aikana että ihan hirvittää. Mutta tähän pätee se hyvän pelin ominaisuus: tämä ei vanhene ikinä.


Tässä vaiheessa annan erikoismaininnan muista ko. vuosiluvun peleistä muun muassa: Super Smash Brossille, joka itsessään ei ole itelle niin tuttu peli mutta sen seuraaja SSB Melee taas onkin äärimmäisen tuttu. Yksi kaikkien aikojen parhaista pelisarjoista ihan vain tuon jatko-osan perusteella. Resident Evil 3: Nemesis on tärkeä lenkki yhdessä itselle rakkaimmista pelisarjoista ja Silent hillille mikä on kiistatta yksi jäätävimpiä pelikokemuksia suhteutettuna silloiseen ikään.

Herkut viimeiseksi eli se suurin yksittäinen syy tämän vuosiluvun suosioon:

Donkey Kong 64

Aluksi sanottakoot että valintaa vaikeutti se, että 98-vuonna oli samassa roolissa Banjo-Kazooie ja vuonna 2000 Banjo-Tooie joten juuri tämän vuoden erottuminen oli ehkä loppujen lopuksi yhden voimapelin lisäksi sitä tukevien muiden hyvien kokonaisuuksien summa. Lähinnä Poke G&S oli ratkaiseva tekijä. Mutta tämä on ko. vuoden ehdottomasti paras, muistorikkain, haastavin ja mielenkiintoa herättävin peli ja perustelujen kirjo olisi laaja, mutta tyydyn muutamaan oleellisimpaan:
- Pelissä on uskomattoman hieno seikkailumaailma, paljon pulmanratkontaa ja välistä aivan saakelin haastavia pätkiä
- Raren ja Nintendon yhteinen suosikkihahmo ja se näkyy lopputuloksessa. Vanhat DKC-elementit pidetty kunnioittavasti mukana, mutta onnistuttu muuttamaan äärimmäisen hyvin 3D maailmaan
- Eri apinat luovat innovatiivisuutta ja monipuolistavat pelin sisältöä kiitettävästi
- Muutamia unohtumattomia ja yllättävänkin hyvin suunniteltuja maailmoja. + Pääsaari on paljon hiotumpi kokonaisuus kuin esim: Mario 64:ssa.
- Pelissä on huumoria, seikkailua, ongelmia, musiikkia, ammuskelua, moninpeli, eläimellisyyttä... mitä siis jää enää puuttumaan?

Siinäpä pähkinänkuoressa vuosi -99 loistokohtineen. Mutta kuten todettua: tuo kakstuhatta luvun molemmin puolinen lähiaikakausi oli se syy, miksi videopelikierteeseen on aikoinaan joutunut ja nauttinut joka sekunnista.

RE Revelations, MK 7 ja SM3DL ovat räjäyttäneet pankin kyllä onnistuneesti. Kaikki tahkottu jossain määrin läpi ja nyt odottaa että Super Paper Mariosta tai erityisesti Luigi's Mansionista tulis jotain uutta tietoa että koska ovat ostettavissa. Onneks siihen asti voi takoa Revelationsin Hell Modea ja kaverin kanssa Raid modea. Kartissakin riittää pelattavaa vaikka kuinka jos haluaa hifistellä timetrialeita, että kyllä on palkitseva konsoli ollut.

[Super Mario Bros 3.]

Super Mario Bros 3.

Pelin parissa on kasvettu rinta rinnan kultaisen 90-luvun läpi. Pidän sitä itse yhtä täydellisenä pelinä kuin valtaosa OoT:tä ja itse SM64:sta/Banjoja/DK64:sta. Peli ei ole tähänkään mennessä vanhentunut päivääkään, vaan herättää paljon enemmän mielihyvää kuin yksikään moderni mariopeli. Sisältöä ja elinikää on ihan sikana ja vielä tänäkin päivänä kyseenalaista, että olenko edes löytänyt kaikkia salaisuuksia pelistä. Lienee siis paikallaan pelata sen 50:nnen kerran läpi, että saan asiasta lisää varmuutta.

Graafisesti aikakauteensa nähden täysin omassa luokassaan. Loi sen Mario-maailman jota itse pidän ainoana oikeana (vrt: Barksin / Rosan ankkamaailma sarjakuvissa) sisältäen Koopalingsit, Tacoon-suitin, lukuisat eri maailmat ja niin pois päin. Musiikit ovat niin perushyvää mariota kuin tuolloin voitiin luoda ja lisäksi sisälsi erittäin onnistuneen moodin taistella simppelissä putkistossa rapuja sun muita hilavitkuttimia vastaan.

Paljon salaisuuksia, jotka nykypäivän peleistä puuttuvat ja kaikkien löytäminen on täysin pelaajan oman päättelykyvyn varassa eikä (niinkuin nykyajan peleissä) peli anna koko ajan sisäisiö ohjeita kulkusuunnasta.

En koe tarpeelliseksi jatkaa ylistyspuhettani. sanon vain että SMB3 4ever. Aamen

[Super Mario World]

Itseä kanssa pisti silmään tuo "nintendofanaattiuden takia nintendopelit vie"-tyylinen kommentti. Eikö se nyt kuitenkin ole karu fakta, että Nintendo on pelimaailman suunnannäyttäjä. Siihen tarvii mitään fanboy taustaa että moinen fakta saa ansaitsemaansa kunnioitusta. Ja se, minkä Nintendo mm: nettipeleissä ja sotapeleissä häviää niin tasoloikissa ja seikkailupeleissä ottaa vähintään kaksinkertaisena voittona takaisin.

Super Mario World
Donkey Kong Country

SMW on vain simppelisti sen ratkaisevan riimun verran parempia. Kuiten, DKC on vasta kolmanneksi paras DK omalla kohdalla (2 ja 64 parempia). Joskin, SMW:tä parempana pidän silti noita molempia alemmassa taisteluparissa vastakkainolevaa mariopeliä.

Super Mario 64
Super Mario Bros. 3

Eihän näistä voi hyvällä omalla tunnolla kumpaakaan tiputtaa pois... SMB3 on täydellisyys pelinä, ja niin on mielestäni SM64:kin. Olkoot ratkaisevana erona sitten omat pelitunnit. Kovin oma pelillinen historia keskittyy N64:n aikaan, joten sitä kunnioittaen annan ääneni suunnannäyttäjälle eli SM64:lle.

[Super Mario 64]

Super Mario 64
Mega Man 2
- Nyt otti megaman pataan... jopa musiikeissa.

Donkey Kong Country
Crash Bandicoot 2
- En edelleenkään piittaa crasheista.

Super Meat Boy
Super Mario World
- 2D-marioiden aatelinen

Super Mario Bros. 3
Banjo-Kazooie
- Taas kerran murhaava parivaljakko. Mario Bros 3 kuuluisi ehdottomasti vaikka finaaliin asti, mutta Banjo Kazooie on muisto siltä ajalta kun videopelien kulta-aikaa elettiin Nintendon saralla.

[Donkey Kong Country]

Crash Bandicoot
Donkey Kong Country
- En vaan oo syttynyt crasheistä (team racingia lukuunottamatta) ikinä niin suuresti että osaisin arvostaa

Limbo
Super Meat Boy
- Vauhti ja vaaralliset tilanteet kiinnostaa tässä tapauksessa enemmän

Super Mario World
Super Mario Galaxy
- Läpihuutojuttu vol. 2

Super Mario 64
Sonic the Hedgehog 2
- Kaikella kunnioituksella ehkä parasta sonicpeliä kohtaan: mutta no chance

Abe's Exoddus
Mega Man 2
- musiikeilla voittoon

Wario Land: The Shake Dimension
Crash Bandicoot 2
- Wario on parhaillaan Landeissa ja Wareissa, mutta kyllä tää uusikin kokeilu on ihan mukiinmenevä.

Banjo-Kazooie
Donkey Kong 64
- Ei tällaista paria olis saanu laittaa vastakkain >_>. Parhaat pelit koko listassa. Sattuu syrämeen ku piti valita BK paremmaksi ja täysin pelituntien perusteella.

Rayman
Super Mario Bros. 3
- NES = SMB3

Omalta kohdaltani voin sanoa, että DKC2 ja MM2 on pikkasen liian tasainen parisvaljakko jos vertaa paremmuutta. En täysin allekirjoita sitä, että MM2 olisi huonompi megamani kuin 3 tai 4 tai 5 tai 6 tai 9 tai x tai jne jne jne, vaikka niitä olisi yhtaikaa kokeillu. Ite perustelen tämän sillä, että 6:sta ensimmäisestä megamanista tämä oli viimeinen johon aikoinani perehdyin ja se jäi parhaiten mieleen. En nyt osaa verrata mitenkään sen syvällisemmin vaikka vaikeustason tai Dr Wilyn castlejen kautta, koska mielestäni ne ovat kaikissa megamaneissa olleet aikalailla samalla viivalla. Metal Bladen impa-ominaisuuden kyllä tunnustan, mutta nykyäänkin on vähissä ne pelit, joihin ei jotain muita parempaa strattia tai jibboa olisi. Eli MM2:lla ei ole itelleni sen suurempaa nostalgiakerrointa kuin muillakaan megamaneilla (mainittakoot että kaikista eniten oon pelannut 4:sta ja 1:stä), mutta siitä on sen verran hyvä fiilis aikoinaan jäänyt, että nykyäänki ku vanhat megamanit iteltä löytyy niin kakkonen tuntuu parhaalta.

DKC2:sen arvoa tässä vertailussa saattoi omalla kohdalla laskea se, että koska en ole koskaan omistanut SNESsiä ja näin ollen en ole saanut Donkey Kong Countreja myllertää ihan sillä temmolla kuin olisin ehkä halunnut. Pelisessiot pohjanneet lähinnä siihen ku on kaverilta konsolin lainannut ja pelaillu.

Resident evilit ovat kyllä aikakauteensa suhteutettuna aina olleet omasta mielestäni graafisesti ja muutenkin tunnelmallisesti selkeitä edelläkävijöitä. Ja noi Remaketkin Wiille ykkösestä ja Zerosta ovat aika uskomattomia ollakseen kuitenkin vain remasteroituja

Nehän remasteroitiin alun perin Gamecubelle ja olivat muuten sukupolvensa upeimpia pelejä tuolloin.

Niinhän nuo tehtiin, mutta ite pelasin ne vasta Wii versiona läpi. Skippasin tuon cube scenaarion aikoinani kokonaan noiden ko. pelien kohalla

Resident evilit ovat kyllä aikakauteensa suhteutettuna aina olleet omasta mielestäni graafisesti ja muutenkin tunnelmallisesti selkeitä edelläkävijöitä. Ja noi Remaketkin Wiille ykkösestä ja Zerosta ovat aika uskomattomia ollakseen kuitenkin vain remasteroituja

Kaippa sitä vois tuon maailmamkuvan avata lyhyesti ja kauniisti.

Eli bËst = 23v miespuolinen sankari Seinäjoen yöstä. Opiskelen sosiaalialaa ja näin ollen myös olen työelämässä sosiaalipuolen palveluissa ohjaajana niin nuorille kuin lapsillekin. Aivabreikkityötä tästä kaikesta on possujen teurastus Atrian leivissä ja yövalvomiset postikeskuksen lajittelujaostolla. Eli töitä ei ainakaan puutu.

Muista intresseista musiikki, tarkennettuna syntikka ja lyriikat, ovat elämän suola, kuten myöskin urheilu, jossa pääpaino on jääkiekossa ja sen perässä innostus myös muihin joukkuepeleihin kavereiden keskuudessa on valtaisa. Pelaaminen tuli kuvioihin joskus polvenkorkuisena ku opiin Tetristä pelaamaan NESsillä. Siitä alkoikin pitkä kunniallinen tie Nintendo-Fan Boyna ja semmoisena tulenen kait aina pysymäänkin. Pelaaminen ja pelien haaliminen oli pitkään täysin riippuvainen hyvistä Co-Opeista ja moninpeleistä kunnes 3DS:n myötä innostus kasvoi taas aika suuresti. Aikaa ei kuitenkaan siunaantunut kelloon yhtään enempää, niin pelaaminen ei mitenkään enää pääse niihin uomiin kun se on parhaillaan ollut. Resident Evil ja Mario-pelit ovat se the juttu ja suurin pelillinen kulminoituminen on tapahtunut Super Smash Bros Meleen maailmassa, missä on tullut tahkottua turnaus jos toinenkin. Pelifilosofia on se, että minkä pelin ikinä otankaan pelattavakseni, niin tavoite on aina mahdollisimman äärimmilleen hiottu taito. Oli sitten konstikas moninpeli tai makiahko yksinpeli. Must take my skills to the limits.

Kuiten nykyään oon pelimaailmallisesti aika liberaali vaikka Nintendoa puollankin ensisijaisesti ja oon enemmän kiinnostunut yleisestä pelimaailmasta ja, puhtaasti ammatillisesta näkökulmasta, niiden mahdollisuuksista nuorison elämänkaaressa.

Kirjoittelen ja rekisteröidyin tänne pitkälti siitä syystä, että pelimaailman keskustelut ja vähän ne offtopicitkin ovat hauskaa ajanviettoa ku koneella istuessa harvoin keksii tarpeeksi tekemistä muuten kuin foorumeilla trollailemalla.

[Ape Escape]

Crash Bandicoot 2
Ape Escape
- Ape Escape oli tullessaan mukavanlaista vaihtelua + Crash seikkailut ei oo oikein ikinä uponnu mun makuuni

Donkey Kong 64
Klonoa
- Rare + Nintendo = Awesomeness. Yks maailman parhaita pelejä.

Limbo
Sonic Colours
- Pjaskaa kahdessa pussissa yhtä paljon. Jätän äänestämäti

Super Mario 64
Banjo-Tooie
- Ääni ehdottomasti molemmille. Liian vaikea valinta. SM64 on legenda ja loistava peli, mutta BT on periaatteessa vieläki parempi. Mutta Mario näytti tien tänkin pelin syntyhistoriaa tarkastellessa.

Banjo-Kazooie
Mega Man X
- Banjo-Kazooie: Mielettömästi muistoja, hiton hyvä peli, hyvää komiikkaa, tosi veikeää musiikkia ja muutenkin... brilliant one.

Wario Land: The Shake Dimension
Great Giana Sisters
- Ainoa perustelu äänelle on se, että toisen pelin nimessä on Wario

Super Mario World
Jak II: Renegade
- Overkill

Crash Bandicoot
Tombi
- En oo Tombiin pahemmin perehtynyt ikinä. Sääliääni tässä Crashille

Mega Man 2
Donkey Kong Country 2
- Joo.... aika epäreiluskaba, mutta Megamanin parissa on tullut vietettyä niin paljon aikaa, että olisi sääli olla äänestämäti

Spyro 2: Gateway to Glimmer
Super Meat Boy'
- Menee lähinnä todella heikon nostalgian pohjalta

Mirror's Edge
Super Mario Bros. 3
- Joo selvä peli. SMB3 on kuitenkin lapsuudesta tähän päivään yks parhaita pelejä ever.

Abe's Exoddus
Wario Land 3
- Wario on vähintään ok peli.

Super Mario Bros: Lost Levels
Super Mario Galaxy
- kaikki jotka ovat eläneet nuoruutensa videopelien synty- ja kasvuajan aikana, ymmärtävät että Galaxylla ei ole pelinä mitään jakoa tässä match upissa.

Braid
Sonic the Hedgehog 2
- Aika jolloin Sonicit olivat vähintään pelattavia

Jak & Daxter - The Precursor Legacy
Donkey Kong Country
- Joo selvä peli

Donkey Kong Country Returns
Rayman
- Ihan positiivinen Wii-tuotos, vaikka ei mitään verrattavissa vanhoihin peleihin.

[Donkey Kong Country 2]

Mega Man 9
Donkey Kong Country 2

- Vaikka Megaman onkin huippusarja, niin kyllä sen kulta-aika osuu sinne alkupään peleihin. DKC2 taas on Jumala jumalten joukossa

Crash Bandicoot
Castlevania 3

- kumpikin sarja itelle yhtä samantekevä niin ääni jääkööt käyttämäti

Cave Story
Mega Man X

- Koska Megaman

Rayman Origins
Mega Man 2

- Juu ei ollu vaikea päätös. Dr.Wily theme ratkaisi täydellisen yliajelun

Yllätyin positiivisesti tuosta CPP:n käytännöllisyydestä. Iso ja ruma, mutta todella hyvin toimiva. Ressassa tuota ainoastaan omalla kohdalla vain tarttee, mutta jätin senkin sitten pois. Suurimman eron pelaamiseen se toi paremman gribin myötä ja commaideista liikkuessa ampuminen oli paljon iisimpää sen kera kuin ilman sitä.

Mutta joo, tavallaan ymmärrän että moni odottelee jo sitä "uudempaa" versioita. Se, onko se parempi niin paha sanoa. Onhan tuohon jo nintendolla totuttu että pelkästä DS:stä tuli ties kuinka monta eri versiota, mutta siinä se muutos DS:stä Liteen oli kyllä erittäin tervetullut. Mutta sitten tulee näitä kaiken maailman Microja ja sun muita totaalisia turhakkeita.

Hauska sattuma. Just pari päivää sitten koulussa ku oli oppitunti palveluksista&etuuksista niin lähti vähän sivuraiteille ku ruvettiin porukalla opettajan kanssa ruotimaan ja kritisoimaan Suomen verotusjärjestelmän idioottimaisuutta. Perusverotus nyt on sinällänsä ihan mukiinmenevää, mutta sitten tuossa lisäverossa ei oo oikeastaan mitään päätä eikä häntää. Puhumattakaan sitten näistä kaikista ns. "extraveroista" tarkoittaen juurikin noita asuntoveroja ja koiraveroja. Mitä munaa? >_>

Ja ehkä kaikista naurettavimpia käänteitä ovat lahjaverot ja perintöverot. Koko meidän tuo sivuraidejutustelu koulussa lähti nimittäin liikkeelle siitä kun yks oppilas kertoi tapahtumasta, jossa isovanhempi oli menehtynyt, mutta jättänyt jälkeensä sit perinnön, mikä oli jaettu muutamaan osaan. Noh, jaosta seuranneet perintöverot olivat niin massiivisia, että loppupeleissä yksi perinnön saajista joutui itse maksajan rooliin kun perintövero kolahti turhan suureksi >_>. Että ensin kuolee isovanhempi ja siihen päälle vielä valtion vittuilut. Jep jep

Ja lahjavero: Jos voitat vaikka lotossa sen 100 000 ja haluaisit siitä vähän lohkaista rahaa jakoon helpon kaavan kautta (vaikka antaa vaikka sen 10 000 rakkaalle äidillesi) niin ei muuten varmana tipu mamin lompakkoon kuin parhaimmillaan 3000 tuosta summasta ku verottaja iskee väliin >_>. Eli koko paska vaan käteisenä nostaa pois ja sit lähteä lyömään seteleitä taskuun, niin ainakaan sitten tuon lahjoitettavan rahan määrä ei tipu 70% matkalla. Mutta periaatteessa kuulemma pitäisi olla niin, että jos vaikka heität kummipojalles sen 20e synttärirahaa, niin siitäki pitäis oikeasti mennä veroa. Jännä juttu vaan että ko. tilanteeseen on suth vaikea puuttua >_>.

Mutta kuten eräs, nyttemmin edesmennyt, hieno suomalainen sanoi eksyttyään junan ylibuukkauksen takia bisnesluokkaan jossa oli pelkkiä eduskunnan miehiä. Ensiksi hän tavallisena ihmisenä keräs lähennä epäileviä katseita näiltä jakkusankareilta, kunnes yksi eduskunnan ihminen kysyi että: "ootkos nyt ihan varmana maksanut lipun tähän vaunuun?". Tää jäpikkä hetken aikaa siinä kattoi vuorotellen lippuaan ja tätä poliitikkoa ja tokaisi että: "Kuule jos verotuksesta mitään ymmärrät, niin oon maksanut sinunkin lippusi"

Touché

Puollan aina ja ikuisesti näiden master piecejen puolesta:

Banjo-Tooie
Donkey Kong 64
Super Mario 64

Mikään nettipelaaminen ei koskaan voita rehellistä turpalöylyä ja huulen heittoa saman katon alla.

Aamen.

Syy, miksi vihaan nettipelipolitiikkaa yli kaiken.

[Tales Of Symphonia]

Ite oon kanssa löytänyt tuon kipinän peleihin jälleen. Parista syystä uusiin peleihin uppoutuminen jäi kokonaan taka-alalle: 1) Nettisymbioosi = Niin monesta pelistä saa yksin rellestäessä irti vain sen 50% nautinnosta, koska kaikki muu on suunniteltu nettiridonnaiseksi ja itseäni se lähinnä vituttaa. b) Aikaa ja motivaatiota ei yksinkertaisesti ole ollut. c) Nykyajan peleistä niin moni loppupeleissä osoittautui itselle vain erittäin suuriksi pettymyksiksi. Tuntui, että kaikki ne saagat joista lapsena nautti, niin joko katosivat tai muuttuivat helpoiksi ja surkeiksi kokonaisuuksiksi joissa ainoa oikeasti panostettu asia oli visualisuus, mikä on itselleni täysin yhdentekevä. Hyviä esimerkkejä tästä on esim: Super Mario Galaxyt ja Banjo Kazooie Nuts And Bolts.

Nyt 3DS:n tulemisen jälkeen pelikipinä puri tehokkaammin kuin aikoihin. Kerrankin osattiin tehdä jotakin, mikä toimii meikäläisen kohdalla.

Tunnetuista peleistä vain muutama pahainen on jäänyt sitten puolitiehen (niistä ns. "random peleistä" aika moni on kokenut sen kohtalon) yleensä syynä oma kiinnostuksen puute tai peli on vain yksinkertaisesti umpipaska:

Tales Of Symphonia
- Tiedän kerääväni kommentillani paaaaaljon vihaisia katseita ja ihmetteleviä ilmeitä, mutta mielestäni peli oli vain umpipaska. Ehkä oikeaoppisempaa on kuitenkin ilmaista yleisen rauhan nimissä, että se ei vain ollut minulle sopiva peli. Pakkopullalla jaksoin vähän matkaa pelata, mutta sitten tyssäs ja tuntui että kaikki vain enemmän rasitti pelissä. Joskin tämän kokemuksen takia, muut tales-sarjan pelit eivät ole saaneet meikäläiseltä edes mahdollisuutta.

Super Mario Galaxy 2
- Kuvittele pelaaja, joka on varttunut NESsin, SNESin ja N64:b marioiden tahdissa ja laita tämä pelaamaan Galaxya. Jep, lopputuloksena iso facepalm ja syvä myötähäpeä. Tuntui, että pelissä ei ollut mitään hohtoa jäljellä siitä, mikä vanhoissa marioissa viehätti. Kesken jäi ja saa nähä muuttuuko tilasto koskaan. Sanovat että on yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä... noh, siitäkin voi toivottavasti olla montaa mieltä.

Metroid Prime
- Nyt saa taas yksi Cuben parhaista peleistä itselläni nimensä mustalle listalle, mutta kyseessä ei ole pelin huonoudesta johtuva syy. Suurin syy itellä oli se, että koska olen suth heikko omaksumaan FPS-formaatin pelejä, niin pelin olisi pitänyt päästä kohdallani käyntiin jotenkin. Noh, ehkä huonoa onnea tai jotai, mutta ihan pelin alussa kun piti jonku tietyn ajan sisällä paeta juosten jonnekkin, jouduin kolme kertaa limboon. Eli paikkaan, jota ei ole ja josta ei pääse pois. Käytännössä siis hyppäsin johonkin seinään ja upposin syvään mustaan, ja pelini keskeytyi sinne kun pois ei päässyt. Jatkoin vain putoamista alaspäin. Tämän lisäksi silloinen cubenikin oli aika rajoittuneessa kunnossa ja peliin saattoi iskeä välistä error. Eli motivaatio loppui kuin seinään.

Hyvä vitsi tuossa ressassa. "Valkoisen mökin Airport" jonkun paikan nimenä. Pelintekijät varmaan randomilla vetäneet jonkun sanan vaan tuohon airportin eteen tietämättä mitä se tarkoittaa. 

Joo. Siitähän oli jotai juttua että "viittaus Suomeen". Ainakin media korosti näin (yllättäen) ku ohan se nyt mahtavaa jos Suomen saa jotenkin sisälle peliin.

RE Revelations: Juurikin niin täydellinen kuin olin kuvitellutkin. Ei niin mitään valittamista. Hell Mode tuntuu tuovan ensiaskeleiden perusteella vähän haastetta tähän hupiin

Meikä on ihan hypeissä ku just sai koeajettua RE revelationin Demon, mikä oli todellakin aivan uskomattoman hienon oloinen ja saman tien tuli traileria kuutosesta. Siis ei juma, nyt ei malta odottaa marraskuuta. Ja tuo Operation raccoon citykin on vielä tuloillaan. Uu mama.

Komppaan TK:ta siinä, että yhtään huonoa resident eviliä ei ole vielä tullut. ite oon nauttinut niistä aivan tajuttoman paljon, vaikka vähän eri syistä, mutta kaikki olleet mahtavia kokemuksia. RE4 kenties paras peli omalla kohdalla ikinä, resident evil remake ja zero aivan mahtavia kokemuksia päivitetyillä konsepteilla, vanhat RE 2 ja 3 ovat ehdottomia alansa legendoja ja Resident evil 5 todellakin parasta co-op pelaamista sitten bubble bobblen. Vaikka RE 4 ja 5 saakin kritiikkiä siitä että vie sarjaa enemmän actionin suuntaan ja jää se vanhojen ressojen hohto kokonaan pois, niin ei se niistä huonoja pelejä oo itelle tehnyt. Toki, kaikista paras kompinaatio näistä on se, missä horror ja action ja tutkiskelu on soljuvassa tasapainossa. Juurikin tätä täydellistä hedelmää odottaessa katseet kääntyy todellakin nyt revelationin ja tuon trailerin perusteella myös kutosen suuntaan. Ostoon menee, se on varma ja jaksaisin uskoa että tuun nauttimaan tästä pelistä täydellä syrämellä.

Siis, kyllä menee ostoskoriin heti ku vaan tulee. Sen verran paatunut ressafani oon, ja pidän suuresti saagan ympärille luodusta tarinasta ja maailmasta. En usko, että tää palkitsee sillä lailla kuin vanhat resident evilit, mutta uskoisin tämän vitosen lailla palvelevan sitä toista puolta, minkä ressa 5:kin teki. Minkä horrorissa ja ahdistuneisuudessaan menetti, niin co-op ja tarinan ja tapahtumien kokoaminen korjasi.

Eli vanhat ressat ovat niitä aitoja oikeita, minkälaisena olen resident evilin oppinut tuntemaan, ja mitä varten se luotiin ja palvelevat sitä nälkää suuresti.

Uudemmat taas ovat pelillisesti oikein mahtavia. Ei niinkään sen jännityksen takia, mutta co-op ja maailmaan syventyminen kiinnostaa ja lujaa.

Odotan

Kyllä ku nuo videot kahto läpi niin ymmärsi taas yhden hienouden niissä omissa peleissä, joiden pariin mieluusti palaa. Kenties yksi syy minkä takia esimerkiksi tuo kauan pelaamani Melee vetää helposti puoleensa on sen uskomattoman nopea startti. kone päälle ja siitä alkaen ku se cuben logo on siihen pörrännyt niin siitä saa muutamassa hassussa sekunnissa valittua hahmon, laitettua oikeat asetukset ja valittua kentän ja peli alkaa sen sileän tien. Eihän tuo latausaika kannusta tippaakaan pelaamaan >_>

3DS:lle ainakin Paper Mario, Resident Evil ja Luigi's Mansion lähtee heti julkaisussa mukaan.

taisin johonkin jo tästä kirjoittaa, mutta omalla kohdalla: What TK just said. Odottavan aika on piktä

Oon tässä alkaneen vuoden aikana ostanut enemmän pelirihkamaa kuin viimeisen 5 vuoden aikana yhteensä. viimesen viiden vuoden aikana ei nopealla laskulla oo tullu ostettua kuin RE5, Xbox360-ohjain, pari GC ohjainta ja pokemon Pearl ja SSBB. Mistä noistakin kolme asiaa ostettu kahteen pekkaan kaverin kanssa. Nyt joulun jälkeen täs on tarttunut matkaan Nintendo 3DS, MK7, SM3DL, muutama DS:n aikainen peli jotka on jäänyt aikoinaan kokematta ja tilauksessa on jo tällä hetkellä RE Revelations sillä typerällä lisäpadillä minkä pelikoneeseen saa kiinni ja langaton sensor bar. Lisäksi odotuksen alla on RE Operation Raccoon city, Uus paper mario sekä ehdottomana top1 odotuskohteena Luigis Mansion kakkonen.

Postin toiminta ottaa pannuun ja kiihottaa. Jos eivät jo postissa nakkele paketteja ympäriinsä niin että levyt ovat naarmuilla, niin pitäähän ne paketit sitten vielä väkisellä survoa postiluukusta sisään vaikkeivat mahtuisi kunnolla. Tuli PSP:n Ogre Battlen collector's edition postissa ja oli taas vaihteeksi survottu oven rööristä niin että pahvinen paketti taittunut kaikista reunoista kasaan. Sama juttu kahden muun gba-pelin ja dark soulin collector's editionin kanssa. Jos paketti suinkin vaan antaa periksi, niin se vaikka hakataan laatikosta sisään, vaikka oikeasti pitäisi jättää noutolappu liian suuresta paketista ja toimittaa lähimpään postiin.

Voin näin postityön tekijänä kertoa, että se miten siellä juurikin tuon kokoisia paketteja kohdellaan on aika mielenkiintoinen tyyli :D. Meillä ohjeistus ainaki oli kirjaimellisesti että: Ottakaa paketti kontista ja heittäkää oikeaan osoitteeseen menevään konttiin. Voin kertoa, että valtaosa kontin sisällöstä oli jo valmiiksi aika runtua ottanutta, ennen kuin edes alettiin heittelemään.

Täällä on joku muukin sitä mieltä että Pleikan ohjain kaipais hienoista päivitystä. Ite oon jo pitkään ollut sitä mielstä että pleikalla pelaamisen ilo katoaa juurikin sen ohjaimen takia >_>.

Nintendolla on ainakin muutama edellisenä sukupolvena ollut hiton hyvä haju tuon ohjauspolitiikan kanssa: N64:n ohjain oli aika erilainen, mutta kaikkien yllätykseksi hiton toimiva, vaikka tattiparka oli kyllä ohjaimessa kuin ohjaimessa turhan monta kertaa lähes paskana parin vuoden aktiivisen pelaamisen jälkeen. GC:n ohjain nyt on oikeastaan täysin omassa luokassaan puhuttaessa hyvästä ohjaimesta. Täydellinen käteen, kestävä, hyvät liipasimet, ja niinkin pieni asia kuin neljän käyttönapin yksilöllinen muotoilu (mikä helpotti aina oikean napin löytämistä) olivat semmoisia juttuja mitä tulee helposti ikävä. Boxin ohjain teki täydellisen evoluution ku se iso käteensopimaton halko tehtiin pienempään pakettiin ja mielestäni ihan toimiva formaatti. Ainoa mikä itellä tyrii, on se että niissä tateissakin on se "nappi"-ominaisuus. Voin kertoa että aika monta pelitilannetta on menny pipariks sen ominaisuuden takia >_>. Wiihin ja Pleikka 3:n aikakauteen tultaessa nintendolla oli taas tietynlainen edelläkävijän tila, mutta ikävä kyllä Wiimote on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi aika harvassa tilanteessa. Enkä oikein osaa antaa propsia pleikan nintendoplagioinnille sen Move-ohjaimen kanssa.

Uudelta sukupolvelta odotan suuresti että tekekeekö boxi ja pleikka jotain uutta ohjaimelleen. Nintendo on jo ilmoittanut että minne suuntaan sitä viedään ja ite ainaki toivon että sitä ei tyrittäis tai tehtäis hätäisesti loppuun, koska voi olla ihan toimiva kokonaisuus.

3DS:stä kertoo aika paljon se, että kaikkien näiden vuosien jälkeen meikäläisenkin kaltainen kokenut pelaaja ensimmäistä kertaa varmaan 5:een vuoteen osasi aidosti innostua konsolista ja pelitarjonnasta. Uudet mariot (land, kart, mansion, paper...) ja Resident evil riittävät yksistään syyksi että konsolin pelitarjonta tulee räjäyttämään pankin. En ymmärrä sony fanboytten hinkua tuuppia nintendoa maan rakoon ja manata sille epäsuosiota ku eikö se oo jo muutamaan otteeseen todistettu, että sen minkä nintendo ns. peruspelikonsoleissa häviää, niin käsikonsolimarkkinoilla ottaa kymmenkertaisesti takaisin. Mielestäni lähinnä huvittavia yrityksiä muilta tekijöiltä lähteä kilpailemaan käsikonsolimarkkinoilla.