[Lucy]

Männä viikonloppu oli omalla kohdalla ehkä heikointa leffankatselua vuosikausiin. Leffoja tuli katottua peräti kaksi, mikä on omalla kohdallani yhdelle viikonlopulle todella kova saavutus.

Ensimmäisenkä kokeiluun lähti Lucy, joka kuvauksen ja pikasen trailerin perusteella tulisi osumaan samalle kentälle Limitlessin kanssa, josta tykkäsin elokuvana aika paljonkin. Lisämausteena Scarlett Johansson ja Morgan Freeman. Elokuvan loppuanti oli sellainen rehellisen paska kokemus, mutta tokikin paljon huonoa huumoria herättävä. Eli positiivisesti paska, mutta en silti voi suositella kenellekkään, joka haluaa iltaansa juonellisesti hyvin etenevän elokuvan. Loppuratkaisu herätti kanssa semmoista hilpeyttä että oksat pois.

Jälkimmäinen elokuva oli sitten negatiivisesti pelkkää kuraa, ollessaan täysin mitäänsanomaton. Ei tunteen puolikastakaan koko shown aikana. Kyseessä toki oli liukuhihnatehtailun ykköstuote nimittäin viimeisin pokemonelokuva: Diancie and the cocoon of Destruction. Voi että kun älyäisivät lopettaa näiden elokuvien puskemisen markkinoille... fanservice all the way.

Joulu on se päivä, jolloin haistatetaan Suomen ylikorkealle verotukselle pitkät ja kierretään punanuttuna naapurustossa keräämässä tonnin edestä verotonta tienestiä. . The bËst way to celebrate christmas. Loppuillasta kavereiden kanssa joku hyvä peli koneeseen ja terästetty glögi valmistumaan. Works like a charm

En sanoisi pelattavuuttakaan nyt "ihan ala-arvoiseksi". Toki vähän mihin vertailukohtaansa vetää niin määrittää tätä ajatusta. Omana pelinään se on sellainen, jota jaksaa tahkoa varmaan pari kuukautta ihan perehtymismentaliteetinkin kautta ja omat kokemukset vanhasta kunnon cubeohjaimesta pelin pelaamisessa ovat enemmänkin positiivisesti yllättyneet.

Jos pelin antia vertaa kilpailullisena pelaajana tai pelin tarjoaman haastetason kautta Meleeseen, niin kokemus on 0/5. Ei tämä tule pystymään samanlaiseen sisältörikkauteen, kun kaikki sisältörikkaus on juurikin tuota fanservicea, mikä on parin kuukauden aikana täysin koettu. Syvempi sisältörikkaus taas olisi tapa pitää tämänkin pelin suosio elossa vuosikymmenet eteenpäin, mutta tähän mennessä en ole pelistä sellaista aarretta löytänyt.

Jos taasen vertaa edeltäjäänsä eli Brawliin, niin peli on täydellinen parannus kilpailullisella puolella, mutta aika heikko suoritus hupipuolella. Kentät ovat ihan hirveitä jopa partypelaamiseen, mikä on mielestäni todella iso pettymys. Aivan överilaajoja walkoffkenttiä joissa sitten on kaiken maailman pelibosseja joihin pitäisi siinä taistelun lomassa keskittyä... niinku wtf.

Jos pelin taas koittaa nähdä omana kokonaisuutenaan, niin se on viihdyttävä paketti ja jos pelikavereita löytyy,  jotka ei ota asiaa turhan vakavasti niin tätä jaksanee sen vuoden max pelailla. Jos olet satunnaispelailija niin pelaillet peliä pari kk, koska se on "kivaa" ja kuherruskuukaudesta pitää nauttia.

Ite annan varovaisen 2/5 arvosanan. Peli on parempi kuin edeltäjänsä ja pelaaminen on tällä hetkellä ihan hauskaa. Mutta ennustan pelille kuitenkin ennenaikaista kuolemaa, sillä se ei pysty kilpailupuolella / sisältöpuolella lähellekkään Meleen tasoa (ja sisältöpuolella siis en todellakaan tarkoita kerättäviä trophyja yms) ja partypuolella se ei alkuhuuman jälkeen pysty tarjoamaan minkäänlaista kilpailijaa brawlilla, jossa oli eittämättä todella vahva hupipuoli kenttien, itemien ja yleisen överileijuvuuden vuoksi.

Sniper oli kovassa käytössä tuota vastaan. End gamessa sitten freeze bolt + explosive bolt oli taktiikka. Ja siis oikeasti tarkoitan tuota Freezebolttien roolia. Muuten pelissä niille löytyi todella vähän käyttöä, mutta tätä rumilusta vastaan oli todella käytännöllinen kapines. Sai rauhassa aikaa vaihtaa sijaintia freezen aikana ja nakata yhden explosiven kiinni.

Aika täsmälleen samat mietteet itse asiassa mullakin.

Ja juuri samasta bossista puhutaan 

Noista 58 kuolemasta varmaan 30 tuli siinä parkkihallissa koettua. Uskomattomalla pullalla se kerran bugagti paikoilleen ja saatiin kaikessa rauhassa tutkia sen weak spotteja ja jakaa runtua sille. Harmi vaan, että bugi esti myös sen kuolemisen. Itse loppupeleissä kyllä tykkäsin ko. bossista aika paljon sen tarjoaman haasteen takia ja siinä hiippailu ja piilottelu palkittiin aika hyvin. Joskin turhautumistakin tuli paljon, kun sen iholle kun joutu niin pois ei päässyt. Myös välistä se sai sneakit täysin omasta patternistaan poiketen kiinni.

Ja TK: Uskon että tykkäät pelistä, joten osta pois vaan.

Evil Within meni kanssa tuossa viikko nurinperin lävitse ja lopputulos oli suhteellisen nautinnollinen, mutta kuitenkin jäi vähän orastavaa pettymystä päälle.

Ikävintä pelin annissa oli se, että juonenkerronta joka rakensi koko ajan jonkinasteista suurta lopetusta niin lässähti totaalisesti ja lopussa jäi enemmän kysymyksiä kuin selityksiä. Ei hyvä. Ensimmäinen peli kuitenkin vuosikausiin, jossa loppuratkaisun vuoksikin koko ajan halusi pelata peliä eteenpäin.

Toinen todella ikävä asia oli pelin punaisen langan todellinen katoaminen pelin edetessä. Hiippailu ja optioinaalinen ja survivalpohjainen lähestymistapa poistuivat chapter chapterilta ja peli rupesi muistuttamaan perinteistä zombiräiskintää. Todella ikäv draw back joka piti sisällään ne kliseiset turretkohtaukset ja rappioituneen kaupunkimaiseman jossa zombeja oli laumoittain. Myös pelin final boss oli aika hirveä toteutus. Joskin aika perinteinen Mikamin ratkaisu: Lopussa taistelu perustuu nopeasti eteneviin kohtauksiin ja lopussa paahdetaan rocket launcherilta joka siunaantuu pelaajalle hädän hetkellä.

Peli siis tuli pelattua vaikeimmalla tarjolla olleella tasolla ja noh... haastetta olisi voinut olla enemmänkin. Toki kuolemiakin tuli se 58kpl, että jonkun verran tuli tyräyteltyä.

Peli oli pelaamisen arvoinen ja parasta sarjansa antia vuosiin, mutta sitä suuremmalla syyllä harmittaa, että anti on parhaimmillaan ehkä ensimmäisen kuuden chapterin aikana, jonka jälkeen paletti alkaa etenemään huonompaan suuntaan. Suosittelen silti kaikille jatkamaan loppuun asti. Siellä on välissä monta todella mahtavaakin kohtausta.

Ja oletan että Despiren mainostama vittumainen bossi on se jossain kumman autohallissa taisteltava autojen raiskaaja-epäjumala?

Kun RE5:n oli kerran pelannut co-opilla, sitä ei pystynyt enää sietämään yksinpelinä. Peli on heikko kun mikä, mutta propseina sille todella pelikelpoinen co-op ja ehdottomasti paras mercenaries-moodi resident evilin lyhyessä historiassa.

Ja muista hyvista re:ista juurikin REmake on konemainen, mutta nostaisin esille myös Revelationsin ja Zeron. Ja vähän Evilin vierestä menevän Evil Withinin, joka alkoi mahtavasti mutta pakko sanoa, että loppua kohden se koko shown alussa otettu suuntaus alkoi karata pelin tekijöiden käsistä. Hyvä peli silti.

Spoiler warningilla

Matt Damonin roolihahmon esiintulo ja motiivit ja koko sen ajan kestänyt kohtaus oli aika tekemällä tehdyn oloinen. Mielestäni siinä ei ollut mitään järkeä tai ainakin se tuotiin esiin ja käsiteltiin todella heikosti.

Myös loppupuolen twisti tuntui yliscifistiseltä (puhun musta aukko -kohtauksesta) ja omasta perspektiivistäni hipoi jo poltergeistin rajoja. En sen enempää viitti asian yksityiskohtia tuoda esiin spoilereita välttääkseni, mutta mielestäni nuo kaksi suhteellisen pitkää kohtausta kokonaisuutenaan olivat todella typeriä.

Itse menin kattomaan tämän leffan kanssa ainoastaan sillä tietoisuudella että tekijänä on Nolan. Ei mitää hajua onko sieltä puskemassa länkkäriä, rakkaustarinaa vai mitä. Scifistely on itselleni aika vaarallinen leffa-ala sillä ne ovat useammin pettäneet kuin yllättäneet laadullaan. Tässä leffassa koin selkeän yllätyksen ja elokuva piti otteessaan loppuun asti.

Mistään spektaakkelimaisesta elokuvasta en silti lähtisi puhumaan. Monta asiaa oli hyvin tehty ja juonta vietiin hyvin eteenpäin. Henkilökemiat ja kehitykset olivat mielenkiintoisia ja visuaalisestikin elokuva oli oikein katsomisen arvoinen. Mutta elokuvaan mahtui silti uskomattoman paljon tyhmiä kohtauksia ja suorastaan outoja ratkaisuja että niiden pohtiminen häiritsi elokuvan jälkeen ihan sikana. Loppuratkaisukin oli vähän... sinne päin.

Elokuva oli hyvä, voin suositella ja luvata että jos yhtään avaruustouhut kiinnostaa niin pidätte leffasta. Itselleni se meni kategoriaan "hyvät" elokuvat mutta mistään spektaakkelista tai ikimuistoisesta kokemuksesta en kyllä voi puhua.

Itselläni oli oikeastaan suhteellisen samanlaiset tuntemukset. Vanhojen klassikkojen miksaukset orkestraaliseen muotoon räjäyttivät tajuntaa tämän tästä ja pelkästään pelin avannut Castlevania maksoi koko eturivin paikoista ja matkoista maksetut rahat moninkertaisena takaisin. Siihen väliin vielä Kingdom Heartsia, Megamania, Sonicia ja ties mitä. Earthworm Jimin kohdalla en osannut kuin kuunnella musiikkia ja ihailla sitä suhteellisen konemaista gameplayta :D

Jälkimmäinen puolisko oli kokonaisuutenaan vähän blankimpi itselleni kun Mass Effectit, WoW tai Skyrim eivät kuulu omaan pelimakuuni ja niiden musiikki on jo pohjimmiltaankin vähän ilmeettömämpää kuin vanhoilla klassikoilla. Ja sanalla ilmeettömämpää en tarkoita että olisivat huonoja, vaan sitä että ne eivät ole jääneet niin hyvin mieleen vaikka pelimusiikkia paljon kulutankin. Loppupuolella nautinnon kuitenkin kruunasivat Street Fighter II ja Chrono Trigger/Cross.

Koko show oli uskollinen teemalleen ja innostus videopeleihin näkyi oikeastaan kaikissa pienissäkin yksityiskohdissa. Tästä annan suurta plussaa. Välivideot olivat niin ikään todella hyviä huumoriarvoltaan ja Tommy on aivan huikea lavaesiintyjä. Kokonaisuudessaan keikka oli 10/5 ja jos yhtään arvostaa hyvää keikkakokemusta / videopelejä niin ens kerralla lippujen oston pitäisi olla itsestäänselviö.

Itsekään en ollut yhtään ottanut ennakkoon selvää, että mitä tarjontaan kuului vaan halusin antaa itseni yllättyä joka soinnulla. Pettymyksiä koko showsta ei jäänyt kuin pari pakollista pikkuvalivalia, joista ainoa relevantti on se, että Random Encounterin aikana mixaus oli päin persettä ja soittimet olivat kaikkea muuta kuin tasapainossa. Muuten hyvää settiä siltäkin kokoonpanolta. Toinen valivali onkin sitten puhtaasti persoonallinen, sillä jos tuonne lähtiessäni jotain olisin toivonut niin Donkey Kongia tai Pokemonia mutta kumpaakaan ei tullut. Noh, Hyvä syy mennä uudestaan ensi kerralla

Turhia toiveita jos lähtee heittämään, niin kenties ihan rehdistä ja rehellisestä 3D Super Mariosta voisi vaikka sanoa, että tuloilla on. Ja siis tarkoitan todellakin näitä 64:n, Sunshinen ja Galaxin seuraajia.

Toki jotkut superpaljastukset letkun kartanosta, F-Zerosta, Metroidista sun muista olisivat tervetulleita, mutta menee jo utopian puolelle.

Oikeastaan, mitä tahansa Directissä tuleekaan niin jos se on muuta kuin smash-buffia, ameebopelleilyä tai jo suhteellisen hyvin tiedossa olevien pelien tarkempia zoomailuja niin se tulenee olemaan katsomisen arvoinen. Noiden äsken mainittujen keskeisyys on kyllä todennäköistä, joten vähän oletan että suhteellisen turha Directi tiedossa. Toki, parikin isompaa uutista tai yllätystä otetaan positiivisesti vastaan.

Ihmettelen kyllä tuota tekniikkahuorausta tuon Evil Withinin kritisoinnin kanssa. Peli toimii todella hyvin ja visuaalinen ilme toimii erittäin hyvin. Lagia en ole omassa pelaamisessani havainnut missään vaiheessa, saati että voisin edes kuvitella jonkin ruudunpäivityksen mistä inistään niin tuottavan mitään ongelmaa pelin sujuvuuteen. Ja noita letterboxeja en olisi ensimmäisen 10min pelin jälkeen enää edes tiedostanut ellei jokainen arvostelu ja kriitikko huomauttaisi niiden olemassaolosta. Itse pelatessa en edes huomaa niitä, kun eivät vaikeuta pelikokemuksesta nauttimista millään lailla.

Ainoat kritiikit omasta mielestäni tulevat pelin ns. ylimääräaskeleesta, jonka Sebu ottaa kun haluaa paikaltaan kääntyä. Johtaa usein tilanteisiin, jossa ansalangan läheisyydessä tapahtuu epäsuotuisia asioita. Ehkä vähän pelin edetessä on myös tullut ilmi tuo, että pelissä ei olla keskitytty 100% hiippailuun ja siinä missä alun puolella oli aika usein parempi vaihtoehto paeta, hiippailla ja taktikoida niin loppupuolella suora pyssytuli muuttuu melkein ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Se on hyvin toteutettu, ei siinä mitään, mutta vähä on ehkä se pelin linja muuttunut työn aikana.

Mielestäni paljon oleellisempia ruikutuksen aiheita kuin pari mustaa palkkia ja kuviteltu lagi

Viikko videogames liveen. Eturivin hujakoilla ja toiveet ja odotukset korkealla. Pettymys, jos kesto jää tuntiin

[Evil Within]

Evil Within tuli pyöräytettyä ensimmäistä kertaa koneessa kavereiden kesken ja sen verran mahtavaa menoa, että 5h ei meinannut riittää ja heti tekisi mieli mennä jatkamaan.

Shinji Mikamin kädenjälki näkyy todella selkesti ja parhaimmillaan peli on Resident Evil 4 all over again ft: enemmän survivalia ja vähemmän actionia. Ympäristöt ovat upeasti totetettuja, liikkuminen ihanteellisen vapaata ja tunnelma korkealla. Kontrolleihin tottuminen vei aikansa, mutta kokonaisuudessaan oikein hyvin toteutettu paketti. En hirveästi piittaa näihin stick-buttoneihin trickeröidyistä valikoista, mutta onneksi senkin sai muutettua perinteisemmin select ja start nappeihin.

Ainoa nipottamisen arvoinen asia ensimmäisen viiden tunnin perusteella on alkupelin uskomattoman pitkäkestoinen johdanto / cutscene / miksi sitä ikinä kutsuukaan. Yli puolet ekasta chapterista meni katsoessa CGI-elokuvaa, mikä ei todellakaan ole omaan makuuni hyvä asia. Tämän jälkeen homma onneksi tasaantui ja päärooli jäi itse pelaamiselle.

Innolla odotan, miten peli tulee kehittymään ja päättymään mutta alkutuntuma ekasta chapterista eteenpäin on ollut ainakin itselleni sellainen "kerran kymmenessä vuodessa"-elämys.

Eternal Darknessin pariin on tullut palattua monen vuoden tauon jälkeen.

Pakko kyllä sanoa, että aivan harmittoman alhaiselle huomiolle globaalissa suhteessa jäänyt tämä peli. Peli pärjää persoonallisuudessaan ja kestossaan kaikille julkaisunsa jälkeen ilmenneille peleille ja peli toteuttaa tuon neljännen seinän murtumisen aivan käsittämättömän hyvin. Sanityt osaavat vieläkin hämätä, vaikka ne ovat käytännössä kaikki jo tiedossa. Ja vaikka ne eivät hämäisikään, niin ne tuovat aivan oman lisäilmeensä pelin etenemiselle.

Peli on puzzlepainotteinen, mikä on pelkästään hyvä juttu. Taistelutcontrollitkin pyyhkivät vanhoilla resident evileillä lattioita, vaikka onkin kenties pelin heikoin osa-alue. Silti, kun siihen tottuu niin se on todella käyttökelpoinen ja näppärä.

Tarinannälkäisille pelillä on tarjota todella paljon, sillä koko palettihan sitoo monet vuosisadat ja niiden yhteyden piilevään pahuuteen.

Visuaalihuorat varmana osaavat arvostaa pelin äänimaailmaa, mutta veikkaan että joku nostaa myös esiin, että grafiikoissa ei ole otettu edes cuben tehoista kaikkea irti. Ei ehkä ole, mutta vielä tänäkään päivänä, en ole yhtään peliä pelannut grafiikoilla vaan kontrolleilla. Ja visuaalisuus ei tästä alakanttiin vetämisestä ole siltikään huonoa, vaan ihan hyvin kestää ikää eikä omaa pelikokemustani ainakaan muuta kuin kasvattanut tämä visuaalinen ilme. Kontrollit taasen ovat mielestäni oikein sulavat ja sopivan yksinkertaiset.

Peli ansaitsisi kyllä isompaa statusta kuin on ansainnut. Omasta mielestäni tämä kuuluu ehdottomasti Cuben parhaimmistoon, ja siihen kategoriaan ei olekaan ihan helppo päästä

Eclipse on kyllä pelinä 5/5. ROTA -lisäri on parin ekan pelin jälkeen pakkohankinta, mutta ship pack kannattaa jättää kaupan hyllylle.

Kukaan ei ole vielä valottanut että miksi se uusi smässi sitten kusee?

Vastaus yhdellä sanalla: Tempo

Tuo juuri. Oon itekin sitä joka keskustelussa korostanut kun puhutaan "pelin pitää sopia kaikille pelaajille" että nämä casualipelaajat ovat täysin tyytyväisiä vaikka pelissä olisi sisällä compeominaisuuskin. 

Miksi siis ei nostaa myyntiä, statusta ja suosiota sillä, että pelistä tehdään myös kilpailuyhteisölle sopivampi kokonaisuus? Kuitenkin varsinkin taistelupelien puolella se on iso osa käyttäjistä ja moni casualpuolellakin osaa varmana arvostaa ja satunnaisesti hyödyntää kilpailullisia kikkoja. HC pelaajat ovat paitsi pelin suurinta kuluttajia, eliniän ylläpitäjiä ja aivan käsittämättömän tehokkaita promoajia josta pelivalmistajan ei tarvitse maksaa pennin hyrrää. Miksi siis ei edes puolitietoisesti pyrittäisi sisällyttämään peliin optioita, jotka tukevat tätä käyttäjäkuntaa? Casuaalipelaajille kun riittää useimmiten kourallinen uusia hahmoja, muutama sekopäinen kenttä ja itemkavalkadi, joiden olemassaoloon voi sitten helpoilla optioilla vaikuttaa ja tätä kautta säätää mieleisekseen.

Splatoonin elinikä vaikutti olevan suoraan verrannollinen kaljakolpakon riittävyyteen verrattuna.

En jotenkin pääse yli enkä ympäri siitä, että keskimääräisesti puhutuin aspekti pelissä kuin pelissä on sen grafiikka. En tiedä kuulunko vähemmistöön, mutta omasta mielestäni grafiikan parantuminen aikaisemmasta on itsestäänselvyys, eikä mikään sellainen millä voi pröystäillä. Ohjattavuus, pelin pyöriminen, tuntuma, sisältö, ominaisuudet jne. sen sijaan ovat onnistuessaan paljon suuremman hypen arvoisia. Grafiikalla pröystäily ja siihen keskittyminen on vähän sama kuin itse korostaisin itsestäni sitä että oon käynyt peruskoulun, sen sijaan että korostaisin työhistoriaani tai korkeampia tutkintoja. Suomalaisena kun tuo peruskoulukin on itsestäänselvyys.

Nintendo todella on yllättänyt tässä konsolisodassa erittäin positiivisesti. Ikävää, että se ei vielä näy myynneissä, mutta tuntuu että Mario Kartiin ja Smashiin selkeästi panostetaan. Invitationalin säännöt oli arsesta, mutta siihen osallistuvat henkilöt ovat kaikki sellaisia joiden mielipidettä moni smashista enemmän tietävä kuuntelee. Ja tätä kautta paras mahdollinen markkinakanava. Toki, se kannanotto tulee myös sitten tosi vaikuttavana, jos kaikki sanovat olleensa pettyneitä peliin.

Ja tuo cubeporttaus: Vaikka enemmistö kuitenkin on casualeja, niin tuo ratkaisu antaa koko kasvussa olleelle kilpailulliselle smashyhteisölle todella hyvän ponnahduslaudan kasvattaa Smash 4:n ja vanhojenkin smashien suosiota. Miettikääpä, jos Melee esimerkiksi tulee WiiU:lle ladattavaksi? Ei todellakaan mikään epätodennäköinen ratkaisu.

En oikein tiedä mitä ajatella tän vuoden kisoista. Se ei oo ikinä ollut ongelma, että kaikilla joukkueilla (paitsi venäjä) on max. 3-joukkue kisoissa, koska oon aina mieltänyt että taitokiekkoa varten on NHL ja Olympialaiset, ja kansankiekkoa varten on MM:t. Mutta tämä Cup-formaatin hyödyt ja haitat ovat todella puskeneet esille. Win the right games -filosofia määrää oikeastaan kaiken koko turnauksessa ja se on selkeästi ollut Suomen etu. Toisaalta, jos tässä nyt mennään päätyyn asti niin onhan tässä aika surkuhupaisaa että otti turpiin puolilta joukkueilta ja loppujenkin kanssa oli tiukkaa, mutta silti on pytty kainalossa. Sekavaa ja tuntuu kaikkea muuta kuin aidolta mestaruuden voittamiselta.

Sinivalkoisia laseja on välistä vaikea pitää päässä, mutta Äiti Venäjälle en ainakaan voittoa suosisi vaikka parasta kiekkoa onkin pelannut. Periaatekysymys nousee liian vahvana esille ja näin ollen lasit päähän ja mestaruus kotia . Voidaanpahan ajatella tämä stoori sitten vaikkapa sinä tuhkimotarinana, jossa joku antoi mahdollisuuden tehdä vaikutus; Don't blow it. Ja koska siihen on tartuttu vahvoin ottein, niin olkoot 2014 tuhkimovuosi. Jos ensi vuonna sitten ryminällä alusta asti?

Ja onhan se kyllä tasonpudotus jos on jo ehtinyt Pro:lla pelailla niin laskea kätensä tuohon sanoinkuvaamattoman surkeaan Classic-kontrolleriin.

Eikö Saatanankin ole sanottu tekevän paluita ihmisten keskuuteen aina silloin tällöin?

Lisään tuohon huonoon tuomarointiin vielä sen, että eilisen ensimmäinen maali oli vähintäänkin kyseenalainen. Kiekko oli teoriassa pelattavissa mutta moni tuomari varsinkin nhl:n puolella olisi viheltänyt pelin poikki siinä vaiheessa kun maalivahdin alueella on 4 miestä joista yks makaa mokken päällä.

Saksa pitäis nyt voittaa, sillä muuten alkaa tekeen tiukkaa jatkoon pääseminenkin. Vastapuolelta tulee lohkon 4.-sijallakin vastaan tod.näk jenkit tai ruottipoika, joilla molemmilla on paperilla aivan yhtä kokematon joukkue ku Suomella.

Sorrun kattomaan kun en jaksa paikalliseen valua niin tätä Suomi-Venäjä settiä ilmaiskanavalta. Ikinä oo varmaan mikään muu vituttanu niin paljon kuin tuo Saukkosen selostus <_<

MM-kisojen suola ja heikkous olympiavuonna piilee siinä, että oikeastaan joka maa on B-miehityksellä matkassa kun suurnimillä ei riitä motivaatio pidentää kauttaan yhtään pidemmälle. Paitsi Venäjä jossa tuntuu, että kieltäytyminen motivaation puutteen vuoksi voi johtaa vaikka kuolemantuomioon >_>. Got To Love that Country

Itse nostan tuohon TK:n "kerran 15 vuodessa" -sarjaan lisäksi Paper Mario Thousand Year Doorin. Pelistä en yksinkertaisesti keksi mitään pahaa sanottavaa.

Iteltä löytyy käsittääkseni kaikki jaksot ihan virallisina Suomi VHS-julkaisuina. Tulivat vielä ulos tämän vuosituhannen alkupuolella. Ongelmana on vaan se, etten omista toimivaa VHS-nauhuria, ja itse nauhat ovat varmaan lapsuudenkotoa muuttamisen jälkeen hautautuneet jonnekin omiin tai vanhempien varastoihin. Toivottavasti eivät ole sentään lahjoittaneet sukulaislapsille niitä.  

Oliko noita virallisia Suomi VHS -julkaisuja muka 10-kasettia pidemmälle? Ymmärtääkseni ne 10 kasettia kattaa ehkä yhden seasonin kun tuota alkuperäistä TNMT tuli maailmanlaajuisesti ainakin 3 seasonia, ehkä neljäkin.

[Wind Waker]

Resident Evil 4 on kyllä humalainen peli. Harmi että sen jälkeen koko pääsarja lähti uskottamaan laskuun tasossa. Co-Oppina todella pelattavia, mutta täts about it.

Itse kulutan tuota WiiU:ta aikeissa ehtiä kahlata läpi nuo pelit ennen Mario Kart 8:a

Wind Waker: Aina oon sen uskonut kun porukka kehuu tätä. Majoran pelasin lapsena ja Ocarinan vasta nyt 3DS julkaisuna ja molemmista peleistä kokemus 5/5. En kuitenkaan miksikään suureksi Zelda faniksi itseäni oo aikaisemmin tunnustanut ja siksi tämäkin peli jäänyt välistä. Mutta nyt kun siihen on oikein uponnut niin peli on vain täydellinen. Vapaa ja avara liikkuminen ja täysin oman harkintakyvyn varaan jätetty eteneminen yksistään riittävät tekemään pelistä uskomattoman hyvän

DK Tropical Freeze: Puzzle Piece metsästys menossa

Mario 3D World: Pääpeli on vielä vähän vaiheessa kun oon keskittynyt hamstraamaan noita tähtiä ja tarroja joka kentästä. Hyvä peli tämäkin varsinkin multiplayerinä, mutta jäänyt kahden edellä mainitun varjoon

Silent Hill & Eternall Darkness: Päästiin kaverin kanssa Code Veronica läpi ja tämä peli on nämä seuraavana pelilistalla.