Onko joku muu menossa katsomaan Expendablesia perjantaina Tennariin? Itsellä on lippu varattuna klo 13:45 ja 16:15 näytöksiin, mutten ole vielä päättänyt kumpaan menen. Todennäköisesti tuohon aikaisempaan kuitenkin.

http://www.gigantti.fi/product/elokuvat/leffaboksit-tv-sarjat/BDVDLORDTRIL/taru-sormusten-herrasta-trilogia-blu-ray

Kameraa kävin katselemassa, eiolee, joten tarttuipa sitten tuo mukaan. 59,90€ trilogialle hintaa.

Jos noita halvemmalla haluaa, eikä välitä tuosta boksista, niin yksittäisversioita elokuvista sai ainakin vähän aikaa sitten Play.comista noin 15€/kpl. Itse tosin venailen niitä Extended -versioita.

Verkkis dumppasi käytännössä melkein kaikki blu-ray - leffat ja boksit alennukseen myymälään. 8,90€/kpl ja leffoja on uusiakin aina Rocky-boksista lähtien (jokunen oli). Ainoastaan kalliimmat, kuten LOTR-boksi puuttuu.  Mutta siis niin boksit kuin leffatki saman hintaisia.

Itse otin Rambo Trilogyn.

Dr. Richard Markins tech demo PlayStation Movesta. Hyvinhän tuo näyttää toimivan ja ihan hienoja sovelluksia ovat keksineet, nyt kun tulisi niitä pelejä vielä missä tuota sovelletaan järkevästi 

The Expendablesin varaukset ovat näköjään käynnistyneet Finnkinossa. Myynnissä on atm to 12.8. klo 15:00 ja klo 22:15 näytökset. Varasin nyt tuohon klo 15 näytökseen, mutta saa nähdä menenkö vasta perjantaina kun tuo teatteri on Kinopalatsi 9.

Pastetaan nyt tänne, kun ei juuri nyt muuten onnistu linkittäminen tähän tekstiin. Halla-ahon tuorein kirjoitus ja sen verran täynnä asiaa, että ei varmaan ole pahitteeksi jos joku täälläkin tämän lukee 

On laajalti hyväksytty totuus, että perussuomalaiset on populistinen puolue. Monet ovat sitä mieltä, että se on oikeistopopulistinen puolue. Populistisiksi ja oikeistopopulistisiksi kutsutaan tämän päivän Euroopassa sellaisia puolueita, jotka suhtautuvat kriittisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen.

Monipuoluedemokratian syvimpänä olemuksena voitaisiin ehkä pitää sitä, että eri puolueet tarjoavat äänestäjäkunnalle erilaisia päämääriä ja keinoja niiden saavuttamiseksi, ja ihmiset sitten äänestävät sitä, joka sopii omaan makuun parhaiten. Se, jonka tuote myy parhaiten, voittaa vaalit ja pääsee lunastamaan lupauksiaan. Se, onko lupaukset lunastettu tyydyttävällä tavalla, ratkaistaan seuraavissa vaaleissa.

Jostakin syystä tämän päivän monipuoluedemokratia Suomessa on jotakin aivan muuta. Sen sijaan, että puolueet pyrkisivät erottumaan toisistaan ja tarjoamaan parempaa politiikkaa kuin kilpailijansa, ne pyrkivätkin kaikin tavoin olemaan erottumatta toisistaan. Ja jos joku sitten rohkenee erottua joukosta, kaikki muut puolueet paheksuvat kilvan, että "nythän te olette luistamassa yhteisesti sovitulta linjalta" tai "keikutatte yhteistä venettä".

Tähän ilmiöön törmää jatkuvasti niin valtakunnan kuin kunnallispolitiikassakin. Otan nyt esimerkiksi Helsingissä puhuttaneet kysymykset koulujen pakollisesta kasvisruokapäivästä, kaupungin osallistumisesta Gay pride -tapahtumaan tai romanialaisten kerjäläisten majoittamisesta. Näissä asioissa perussuomalaiset ovat tyypillisesti olleet jokseenkin eri mieltä kuin vihervasemmisto. Vihervasemmiston säännönmukainen reaktio siihen, että perussuomalaiset ovat eri mieltä, on kauhistelu siitä, että joku voi vielä 2010 olla tuota mieltä, ja kyllä nyt hävettää olla helsinkiläinen, kun valtuustossa on noin väärää mieltä olevia, ja etteivät nämä oikeastaan ole edes mitään mielipidekysymyksiä, vaan kyse on absoluuttisesta oikeasta ja yhtä absoluuttisesta väärästä.

Ei ole mitenkään liioiteltua kutsua kolmea suurta puoluetta Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi, joita erottaa ainoastaan lakin väri. Ne ovat aivan kaikista asioista samaa mieltä. Kaikki ovat humaaneja, avarakatseisia, suvaitsevaisia, globalisaatiomyönteisiä, ympäristöstä, vähemmistöistä, kulttuurista, palkansaajasta ja pienyrittäjästä huolta kantavia rakkauspuolueita. Samaan joukkoon voidaan toki lukea myös vihreät. Tai paremminkin voidaan sanoa, että suuret puolueet pyrkivät kilvan olemaan vihreämpiä kuin vihreät itse. Tämä johtuu siitä, että ne haluavat saada uutta, nuorta kannattajakuntaa, ja ne kuvittelevat kaikkien nuorten olevan punavihreitä.

Pääkaupunkiseudulla on tapana pilkata vihreitä kokoomuksen puisto-osastoksi. Nimitys ei ole kovinkaan osuva. Pikemminkin nykyistä kokoomusta voitaisiin kutsua vihreiden pukuosastoksi. Tämän päivän kokoomuksesta on vaikea löytää ihmistä, joka myöntäisi olevansa edes oikeistolainen, kansallismielisestä tai konservatiivista puhumattakaan. Ne puhuvat jostakin ihme arvoliberaalista, sinivihreästä porvarismista. Varsinaisista vihreistä ne eroavat lähinnä siinä, että kravatti on suorassa.

Suomessa on ainakin kolme puoluetta, vihreät, vasemmisto ja SDP, jotka ovat julistautuneet "punavihreiksi" puolueiksi. Suomessa on ainakin viisi puoluetta, vihreät, vasemmisto, SDP, keskusta ja RKP, jotka ovat identifioineet itsensä "perussuomalaisten vastavoimaksi". Kun seuraa erilaisia paneelikeskusteluja, etenkin, jos ne millään tavalla sivuavat suvaitsevaisuuskysymyksiä, tulee väkisinkin mieleen, että Suomi on siirtymässä kohti omalaatuista kaksipuoluejärjestelmää: yhtäältä on perussuomalaiset ja toisaalta ovat yhdistyneet perussuomalaisten vastavoimat.

Suuri kysymys kuuluu: Mitä järkeä on monipuoluejärjestelmässä, jos kaikkien puolueiden linjat ja ohjelmat ovat samanlaisia? Minkä välillä äänestäjä oikein tekee valintansa? Nykyinen puoluejärjestelmä ei enää varsinaisesti koostu kilpailevista aatteista vaan se muistuttaa jonkinlaista klaani- tai mafiarakennelmaa, jossa hallintoon pesiytyneet klikit junailevat omille jäsenilleen erilaista hyvää kuten poliittisia virkanimityksiä ja luottamustehtäviä.

Kun kaikki puolueet tällä tavoin ajavat pikemminkin omaa etuaan kuin äänestäjiensä etuja, niille on tietysti elintärkeää, ettei jostakin ilmesty häirikköä, joka pelkällä kontrastillaan tuo esiin vallitsevan yleisen mädännäisyyden. Kun jostakin ilmestyy poliittinen toimija, joka ehdottaa, että mitäpä jos ajaisimme vanhainkotien henkilöstöresurssien nostamista samalla innolla kuin kansanedustajien palkankorotuksia, tai jotain muuta, mikä suurinpiirtein vastaa yleistä oikeustajua, jopa huudetaan, että "populisti!".

No miksi ihmiset aina vain äänestävät samoja vanhoja puolueita, vaikka he aivan hyvin näkevät, että sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään? Miksi ihmiset vaaleista toiseen äänestävät sellaisia puolueita, joiden ohjelma ei edes vastaa heidän omia mielipiteitään. Suurin osa suomalaisista on esimerkiksi sitä mieltä, että maahanmuutto on saatava paremmin hallintaan, että pakkoruotsi on poistettava ja että väkivaltarikoksista on annettava ankarampia tuomioita. Silti he äänestävät puolueita, joiden ohjelmateksteissä suoraan ilmoitetaan, että kyseiset puolueet pitävät monikulttuurisuutta, kaksikielisyyttä ja ns. humaania kriminaalipolitiikkaa rikkautena.

Nähdäkseni kansakunnan enemmistö on pitkäkestoisella aivopesulla saatu uskomaan, että a) suomalaisilla on hyvä herraonni, b) politiikka on monimutkaista ja mystistä salatiedettä, joka kannattaa jättää asiantuntijoiden käsiin ja johon tavallisen pulliaisen ei pidä nenäänsä työntää, c) että todellisia vaihtoehtoja ei koskaan ole, ja d) todellinen muutos on mahdoton.

Suomalaiset kavahtavat kaikenlaista hörhöilyä. Tämä on usein ollut hyvä ominaisuus kansanluonteessamme, koska se on suojellut suomalaista yhteiskuntaa erilaisilta hörhöaatteilta, 30-luvulla fasismilta ja 60-70-luvulla sosialismilta. Ikävä kyllä konsensuspuolueet ovat oppineet käyttämään tätä ominaisuuttamme hyväkseen. Kaikki veneenkeikuttajat ja yhteisesti sovitulta linjalta poikkeajat on median suosiollisella avustuksella leimattu hörhöiksi. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa kokoomuksen todelliset suurmiehet Tuure Junnila ja Georg C. Ehnroth. Tänä päivänä kaikki ovat itse asioista samaa mieltä kuin Junnila ja Ehnroth aikanaan olivat, mutta silti heihin isketty oikeistopopulistisen hörhön leima elää ihmisten mielikuvissa sitkeästi.

Suomalaisten usko vaihtoehtojen puutteeseen ja muutoksen mahdottomuuteen liittynee viime sotien jälkeiseen poliittiseen tilanteeseen. Neuvostoliiton paineessa maamme oli pidettävä yllä yhtenäistä, särötöntä fasaadia. Minkäänlaiselle sooloilulle ei ollut tilaa, koska itänaapuri olisi haukkana iskenyt jokaiseen näkemäänsä repeämään. Tässä vaiheessa politiikasta tuli, kuten sanottua, vain asiaan vihkiytyneille soveltuvaa salatiedettä, josta kansan syvät ja tyhmät rivit oli syytä pitää mahdollisimman kaukana.

Kun tällainen poliittinen kulttuuri, aluksi toki olosuhteiden pakosta, eli vuosikymmenten ajan, ihmiset tietenkin ehdollistuivat uskomaan, että viisaat johtajamme ohjaavat maatamme juuri oikeaa latua pitkin, eikä mitään muita latuja ole olemassakaan.

Vaikka suomalainen kiroaa esimerkiksi pakkoruotsia ja haluaa siitä eroon, hänet on saatu syvällä sisimmässään uskomaan, että pakkoruotsi on taivaasta suomalaisten niskaan langetettu rasite, josta ei voi päästä eroon. Näin ollen jokainen poliitikko, joka lupaa lopettaa pakkoruotsin, on tietenkin populistihörhö, eikä itseään kunnioittava ihminen äänestä populistihörhöä. On parempi äänestää vakavasti otettavaa poliitikkoa, vaikka tämä olisi asiakysymyksistä täysin päinvastaista mieltä kuin äänestäjä itse.

Muutoksen mahdottomuus on tarkoituksellisesti luotu illuusio, jonka murtumista konsensuspuolueet pelkäävät. Todellisuudessahan esim. pakkoruotsista päästään eroon jo seuraavalla vaalikaudella, jos riittävän moni äänestäjä uskoo, että näin voi tapahtua ja muuttaa vastaavasti äänestyskäyttäytymistään. Nykyinen järjestelmä on mahdollinen vain niin kauan kuin äänestäjät uskovat, etteivät he voi äänellään vaikuttaa mihinkään. Kun he oivaltavat, että asiat todella ovat heidän omissa käsissään, asioita alkaa tapahtua.

Suomalaiset pelkäävät vastuun ottamista edes itseään koskevissa asioissa. Tämä koskee sekä tavallisia kansalaisia että poliittista eliittiä. Ravintolassa vastuu asiakkaan juomisesta ja käyttäytymisestä ei ole asiakkaalla vaan tarjoilijalla ja portsarilla. Vastuu lasten kasvatuksesta ei ole vanhemmilla vaan koululla. Vastuu rikoksesta ei ole rikoksen tekijällä vaan yhteiskunnalla.

Samalla tavoin poliitikot pakenevat säännöllisesti jonkin korkeamman auktoriteetin selän taakse. 40-luvulta 90-luvun alkuun kaikki ratkaisut voitiin perustella YYA-sopimuksella ja ystävällisten ja luottamuksellisten Neuvostoliiton-suhteiden ylläpidolla. Neuvostoliiton hajottua suomalaisille herroille tuli hetkeksi orpo olo. Pitääkö tässä nyt muka ihan itse ottaa vastuu omasta olemisesta ja omista tekemisistä, ilman isoveljen ohjaavaa kättä?

Sitten onneksi löytyi Euroopan unioni ja asiat palasivat vanhoille raiteille. Nykyään typerä ja selkeästi kansan etujen vastainen politiikka perustellaan säännönmukaisesti sillä, että komissio ja direktiivit vaativat. Erityisen selkeästi tämä näkyy turvapaikkapolitiikassa. Todellisuudessa suomalaisen käytännön pahimmat ongelmakohdat, kuten se, että EU:n kansalaiset voivat notkua vastaanottokeskuksissa jopa kolme kuukautta nauttimassa Euroopan korkeimpia toimeentulotukia, tai että perheitä yhdistettäessä Suomi omalla kustannuksellaan lennättää tänne Afrikasta siskot, veljet, sedät, tädit ja kummin kaimat, kaikki nämä ovat suomalaisen eliitin omaa keksintöä. Ei EU niihin velvoita. Eliitti kuitenkin luottaa siihen, että kansa ei tätä tiedä.

Mitä on populismi? Sana "populismi" tietysti tarkoittaa vain sitä, mitä sen sovitaan tarkoittavan. Sanaa käytetään yleensä negatiivisessa mielessä ja sille voidaan antaa esim. seuraavia merkityksiä: a) yksinkertaisten ja epärealististen ratkaisujen tarjoaminen monimutkaisiin ongelmiin; b) keskenään ristiriitaisia, kaikkea kaikille -ehdotuksia, kuten "verot alas, palvelut ylös"; c) trendien haistelu ja yleisen mielipiteen ja gallupien perässä juokseminen.

Luulen, että tuo viimeksi mainittu, ts. takin kääntäminen aina sen mukaan, mikä on muodikasta, on se, mikä useimmille tulee mieleen sanasta populismi. Mutta juuri tältä osin on perusteltua sanoa, että perussuomalaiset on jokseenkin ainoa ei-populistinen puolue Suomessa. Ajatellaanpa taas kuumana käyvää maahanmuuttokeskustelua. Perussuomalaisilla on koko 2000-luvun ajan ollut johdonmukaisen kriittinen linja sosiaaliseen maahanmuuttoon, turvapaikkaturismiin ja erilaisuuden ihannoimiseen. Tämän vuoden maaliskuussa ensin Helsingin Sanomat ja sitten Hommaforum julkaisivat teettämänsä mielipidekyselyt, jotka kiistatta osoittivat, että suomalaisten enemmistö vaatii maahanmuuttopolitiikkaan tiukempaa linjaa.

Jopa muuttui ääni kellossa. Jutta Urpilainen kähvelsi perussuomalaisten ohjelmasta sloganin "maassa maan tavalla". Tosin hän jo seuraavana päivänä korosti, ettei toki tarkoittanut lauseella mitään. Tämän jälkeen hän haukkui perussuomalaiset populisteiksi.


Aiemmin tällä viikolla kävin Porissa Suomi Areena -tapahtumassa. Torilla Ben Zyskowitz paasasi sitä, miten turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttö on saatava kuriin ja että jos äänestätte kokoomusta, asiat pannaan reilaan seuraavalla vaalikaudella.

Mitäpä tähän voi sanoa? Ainakin voisi kysyä, että miksei asioita panna reilaan jo tällä vaalikaudella. Kokoomushan on toinen hallituksen pääpuolueista. Jos kokoomus ei tee asian hyväksi mitään nyt, miksi se tekisi vaalien jälkeen? Kokoomus, Zysse siinä mukana, äänesti helmikuussa 2009 yksimielisesti Astrid Thorsin junaileman uuden ulkomaalaislain puolesta. Sen, jonka ansiosta jokainen Somaliasta Suomeen asti päässyt perheineen ja sukuineen on oikeutettu oleskelulupaan. Aivan samalla tavalla kokoomus tulee yksimielisesti kannattamaan valmisteilla olevaa kansalaisuuslakia, joka paitsi lyhentää kansalaisuuteen vaadittavaa maassaoloaikaa myös käytännössä poistaa kielitaitovaatimukset kokonaan.

Perussuomalaisilla on ollut vakiintunut näkemys maahanmuutosta kaiken aikaa. Mielipidekyselyistä panikoineet SDP ja kokoomus ovat kääntäneet kelkkansa vaalien alla. Miksi perussuomalaiset on populistipuolue?

Katsotaanpa, millaisilla mielikuvilla ja lupauksilla vihreät ja vasemmisto ratsastavat: ensinnäkin ei ydinvoimaa eikä fossiilisia polttoaineita ja korkea energiaverotus, toiseksi paljon ja kalliita palveluja kaikille ja varsinkin maahanmuuttajille, sekä roimat korotukset kehitysapumäärärahoihin. Ydinvoima ei käy, koska se ei käy. Öljyä, hiiltä ja turvetta ei saa polttaa. Puuta periaatteessa saisi polttaa, mutta puita ei tietenkään saa kaataa. Vesivoima olisi kiva, mutta eihän koskia saa valjastaa. Tuulivoima olisi mukavaa, mutta ei turbiineilla saa pilata maisemaa.

Aurinkovoima olisi ihanaa, mutta Suomen lämmittäminen aurinkovoimalla talvisin on leveysaste huomioiden melko haastavaa.

Vihreissäkin varmasti on joku, joka ymmärtää jotakin talouden mekanismeista. Tarvitaan teollisuutta, joka tahkoaa sitä ylijäämää, jolla rahoitetaan tulonsiirrot erilaisiin hyviin tarkoituksiin, esim. kehitysapuun. Teollisuus voi tuottaa ylijäämää vain, jos sillä on käytössään kohtuuhintaista energiaa. Jos sitä ei ole, kilpailukyky menee, teollisuus ulosliputetaan Kiinaan eikä jaettavaa ylijäämää ole.

Vihervasemmiston tuote on siis sisäisesti ristiriitainen ja puhtaasti kivoilla mielikuvilla ratsastamista. Miksi juuri perussuomalaiset on populistipuolue?

Populismilla on myönteinen merkityksensä, kansanomaisuus. Yhtäältä se, että puhutaan asioista ymmärrettävällä tavalla eikä paeta kapulakielen suojiin. Toisaalta se, että ylipäänsä annetaan ihmisten mielipiteille, huolille, peloille ja toiveille jotakin arvoa. Populismi on siis elitismin vastakohta.

Suomalainen politiikka on jopa länsieurooppalaisilla mittareilla jyrkän elitististä. Suomessa poliitikot suorastaan kilpailevat siitä, kuka osaa ilkeämmin ja pisteliäämmin halveksia rahvasta, Suomen kansaa, sen kulttuuria ja historiaa. Koska tätä on jatkunut niin kauan, ja koska kaikki puolueet ovat samanlaisia, ihmiset ovat valitettavasti oppineet pitämään tätä normaalina ja jopa fiksuna. Mitä etäämmällä poliittisen eliitin näkemykset ovat yleisestä mielipiteestä, sen hienompaa ja fiksumpaa. Sama asenne vallitsee myös tiedotusvälineissä ja akateemisessa maailmassa.

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Demokratiassa järjestelmä on olemassa ihmisiä varten eikä päinvastoin. Poliitikkojen tehtävä on tuoda kansan ääni päätöksentekoon eikä opettaa kansalle oikeita mielipiteitä.

Perussuomalaisten asikkalalainen kunnanvaltuutettu James Hirvisaari sanoi joskus, että maahanmuuttopolitiikan on muututtava, koska kansan enemmistö on sitä mieltä, eikä muita perusteluja tarvita. Tämä on erittäin hienosti sanottu. Juuri tästä demokratiassa on kyse, ja juuri tätä perussuomalaiset ovat tuomassa suomalaiseen politiikkaan.

Joltain nettisivulta noi luin, muistaakseni ei mainittu tuon jenkkien hinnan olevan kytky, vaikka taitaa ollakin.

No eniveis pointtini oli, että aika suolaista hintaa kiskovat täällä päässä.

Suomen suositushinta 32Gb iPhonelle ilman kytkyä vaatimattomat 739€, Jenkeissä 299€. Menee taas nallenarkit aika tasan

Vituttaa Capcomin munapäät, kun keksivät rahastaa hienosti lisäämällä tuon Move-tuen ainoastaan tuohon RE5:n Gold-versioon. Normiversion omistajat jäävät sitten ilman, ihan kuin noissa versioissa nyt muka jotain eroa olisi. Haluavat vain, että jengi ostaa pelin toiseen kertaan. Ihanasti kustaan myös silmään niitä, jotka ostivat nuo Gold-versioon laitetut DLC:t Storesta (itse ostin toisen).

Hienoa on myös se, ettei kovinkaan moni ulkomainen nettikauppa edes tarjoa tuota Gold-versiota, ainakaan halvalla. Aika paljon odotin tuota Move-tukea tuohon RE5:een, koska RE4 oli Wiillä sen verran toimiva paketti, mutta en kyllä osta tuota peliä toiseen kertaan.

Eipä ole meikälläkään mitään ohjelmaa vielä tiedossa noille syksyn viikonlopuille

Milloinkas seuraava miitti on ohjelmistossa? Edellisestä on jo aikaa ja kesäkin on ehtinyt jo pitkälle.

Isäntä taitaa tosin olla lomilla juuri tällä hetkellä...

[Onkyon TX-SR508]

Itsekin sijoitin tuossa muutama viikko sitten äänentoistoon hieman enemmänkin, kun hommasin kunnon kotiteatterisysteemit olohuoneeseen. Jonkinnäköinen tilaäänijärjestelmä on ollut ostoslistalla jo vuosia ja nyt viimein oli sopiva hetki rahatilanteen ja työpaikan suhteen. Ei mitään maailman parhaita laitteita tällä budjetilla saanut, mutta hintaluokassaan varsin laadukkaat vehkeet tuli silti hankittua. Ja tyytyväinen olen ollut hankintaan. Alunperin tarkoituksena oli ostaa joku paketti, mutta päädyin nyt kuitenkin sijoittamaan ihan kunnon vehkeisiin niin ei tarvitse sitten myöhemmin katua.

Laittesto on tällä hetkellä 5.1. Onnekkaasti jouduin ostamaan vain vahvistimen, subwooferin ja keskikaiuttimen, sillä loput neljä kaiutinta sain faijalta "lainaan". Se hyvä puoli ainakin siis musiikkia ja audiopuolta harrastavissa perheenjäsenissä, että varmasti löytyy hyviä kaiuttimia myös ylimääräisinä nurkista pyörimästä.

Vahvistin on musta Onkyon TX-SR508, joka on ihan kehuttu ja hyvinhän tuo toimii. Ominaisuuksia löytyy riittävästi ja teknisesti varsin riittävä omaan käyttööni. Mukavana lisänä halvempiin malleihin on myös AUX-sisäänmeno, eli iPodin kuuntelu onnistuu myös. Ja kuulostaa kyllä aika vitusti paremmalta kuin näistä koneen Logitecheistä. Tähän vahvistimeen päädyin aika nopeasti edullisen hinnan, hyvien ominaisuuksien ja mallin uutuuden (tukee mm. HDMI 1.4) takia.

Subwooferin valinnan kanssa olikin ehkä eniten ongelmia, sillä se on kuitenkin hyvin tärkeä elementti kokonaisuudessa ja halvalla ei saa kovin hyvää. Ongelmana oli myös se, ettei meillä ollut juurikaan edullisia mutta toimivia subwoofereita myynnissä Verkkiksessä. Laite, johon lopulta päädyin oli Audio Pron Sub Level 108. Todella edullinen, mutta hintaluokassaan kuitenkin varsin hyvä laite. Seuraava tätä parempi olisi sitten taas maksanut reilusti yli satasen enemmän, joten päädyin tähän ja olen ollut tyytyväinen.

Keskikaiuttimen kanssa oli myös vähän ongelmia, sillä ainoa vaihtoehto oli käytännössä sijoittaa se tv-tasolle television eteen. Vaatimuksiin kuului siis suhteellisen pieni koko, joka olikin todella rajoittava kriteeri, sillä useimmat keskikaiuttimet tahtovat olla vähintään 14cm korkeita. Televisioni eteen ei kuitenkaan kovin korkeaa mahdu, sillä television ruudun ja pöydän välinen etäisyys on vain 12,5cm. Lisäksi tietysti kovin pienet elementit omaavat kaiuttimet harvoin ovat erityisen hyviä. Päädyin hankkimaan Elacin Cinema XL Center -keskikaiuttimen, joka on pienestä (n. 10cm) korkeudestaan huolimatta varsin pätevä vehje. Kaiutin on musta ja reunoilta pianolakattua muovia ja päältä harjattua alumiinia. Sopii siis varsin hyvin yhteen mustan Samsungin televisioni kanssa.

Etu- ja takakaiuttimina toimivat Pioneerin pöntöt, jotka ovat tarpeisiini nähden ihan kelpo vehkeet. Sijoittelussakaan ei juuri ollut ongelmia.

Yhteensä tähän settiin meni rahaa sellaiset 600€, joka on about tuplasti yli alkuperäisen budjetin. Tiedän, ei vielä edes ole kovin kalliit laitteet, mutta enpä ole myöskään mikään kultakorva joten näillä mennään. Selvästi eniten maksoi vahvari, jonka hinta muodostikin yli puolet lopullisesta summasta. Loppu jakaantui sitten subbarin, keskikaiuttimen ja erinäisten kaapelien kesken. Onnea oli kyllä siinä, että näissä hifilaitteissa ja varsinkin kaikissa kaapeleissa tuppaa olemaan aika reilut katteet. Alennusta tuli siis rutkasti, eikä näihin kyllä olisi ohv. hinnoilla ollutkaan varaa.

Meinasin Japanista ostaa neljä niitä valkoisia uutena ja edullisesti, mutta väittivät kassalla että eivät toimi ei-Japani-koneessa. Siat.

Meikällä tosiaan oli yksi, mutta myin Wiin mukana. Play-Asiasta ostettu ja taisin jotain 15€ silloin siitä maksaa. Noissahan on lisäksi se 3m johto, joka on aika juhlaa verrattuna normaaleihin GC-ohjainten johtoihin käsittääkseni.

Kyllä niitä GC:n ohjaimiakin löytyy, jos vain vähän etsii. Nintendohan julkaisi pari vuotta sitten niitä valkoisia ohjainia juuri Wiitä varten. Play-Asia ainakin myy, mutta ovat tosin loppu varastosta atm..

Eikös tuo The Expendablesin traileri ollut joku fanien viritelmä? Näin ainakin V2.fi väitti.

Yhtä hyvä traileri eniveis 


Haluaako Epi (tai joku muu) varata liput koko porukalle, niin päästää samaan näytökseen, eikä niin että jengi varailee eri näytöksiin 

Nämä Expendaples-trailerit sen kun vaan paranee! 

Enää kuukausi!

Kaikki Lautalaiset tietysti samaan näytökseen? Itse ainakin menen katsomaan tämän ensi-illassa.

Ei tosiaan pahemmin juoksuteta, ennenkuin jengi on käynyt lääkärintarkastuksessa ja saanut terveen paperit. Tosin sen varustesäkin kantaminen voi olla vähän ongelmallista kipeällä selällä, mutta eiköhän sieltä kärryjä löydy 

Ajattelin paikkailla aukkoja pelisivistyksessäni ja vetäistä Metal Gear -sarjan kotikonsoliversiot läpi. Kannattaako nuo pelailla läpi ihan julkaisujärjestyksessä vai minkälaista järjestystä (esim. pelisarjan juonen kannalta) suosittelisitte?

Jos kronologisesti haluat pelata, mikä on tietysti suositeltavaa, niin:

MGS3
(Portable Ops)
(Peace Walker)
MGS
MGS2
MGS4

Tietysti voit vetää ne julkaisukärjestyksessäkin sotkematta asioita sen pahemmin, mutta itse varmaan tekisin noin.

Kovalevyn suhteen ei käsittääkseni ole muita vaatimuksia, kuin että 2,5" SATA tosiaan ja kierrosluku mielellään 5400.

Ja kai se kovo nyt takuuseen menee, mutta helpompi on varmaan vaihtaa itse..

Tänään tuli Helsingin yliopistolta kirjettä ja sain kuin sainkin opiskelupaikan. Lievästi sanoen kyllä hyvä fiilis tällä hetkellä. Kahden kuukauden päästä sitten alkaa Viikissä

Illalla olisi vielä duunin virkistyspäivä ja kuumailmapallolentoa luvassa Helsingin taivahalla.

[Che: Part One & Two BD]

Play.comista tuli äsken ostettua Che: Part One & Two BD, eli viimevuonna ilmestyneen Che Guevaran elämästä kertovan elokuvan molemmat osat. Samassa kotelossa siis ovat ja hintaa oli 18,49€. Pidemmän aikaa on tämä ollut harkinnassa ja ostin nyt pois, kun edullisesti sai. Leffoja on kuitenkin kehuttu ja kuvankin pitäisi olla sieltä upeimmasta päästä.

Lisäksi huomenna saapuilee alkuviikosta Verkkokauppa.comin Ahvenanmaalta tilaamani Predator: Ultimate Hunter Edition BD.

Itse taidan testata tuon 90pv hankkimista, kun sen verran edullisesti sen saan. Tuosta 15€ tilausmaksusta kun lähtee vielä pois PSN-kortista saatu henkilökunta-alennus, jolloin euro ei olekaan enään euro

En ole itsekään ihan varma, mitä mieltä olen tästä palvelusta, mutta ei se nyt ihan susipaskalta vaikuta. Ainoa huono puoli oikeastaan on se, ettei ladattuja tuotteita saa pitää tilauksen loppumisen jälkeen (mikä on tosin ihan ymmärrettävää). Jos demoja ja niitä ensimmäisen tunnin -testauksia tulee paljon, tämä voisi olla ihan jees. Lisäksi tietysti tulevien PS1-klassikoiden määrä saisi lisääntyä, sillä kaikki kiinnostavat on jo hankittu. Eikä siellä enää kovin montaa kiinnostavaa PSN-peliäkään ole.

Driver tuli hankittua tarjouksesta hintaan 0,79€. Tuli testattua trialian ensin ja toimi ihan jees, vaikka ruudunpäivitys välillä vähän töksähtelikin. Näyttää kuitenkin paremmalta kuin alkuperäinen ja piirtoetäisyyskin on parempi. Eikä tuolla hinnalla oikein voi vikaan mennäkkään.


Chaos Rings tuli läpäistyä Escherillä ja Musiealla tuossa pari päivää sitten. Taisin saada oikean lopun, vaikka ensin jäikin pari viimeistä scenariota läpäisemättä. Palasin kuitenkin takaisin, kun huomasin puuttuvat scenariot. Jossain vaiheessa voisi sitten läpäistä seuraavilla kahdella hahmolla. Onko pelikokemus yhtään erilainen eri hahmoilla, vai tapahtuuko kaikki samoin mutta vain eri näkökulmasta? Entäs ne kaksi paria (Olgar yms.), joihin ei pääse valikosta käsiksi? Pääseekö näillä pelaamaan kun tarina on ensin kahdella ensimmäisellä parilla läpäisty?

Pelin kanssa tuli näin ekalla rundilla vietettyä 8h 34min, josta 90% varmaan työmatkalla bussissa. Hyvin toimii siis lyhyempinä pätkinä tämä peli. Molemmat hahmot sain 48lvl, jonka jälkeen lopputaistot olivatkin aika läpihuutojuttu. Huvitti oikeastaan taisteluiden keskelle laitetut lyhyet välianimaatiot, jossa sankarit valittivat bossin olevan voittamaton ja omien voimiensa olevan lopussa. Samalla kuitenkin HP:ta oli molemmilla aivan törkeästi jäljellä ja bossista ei ollut juuri mihinkään

Hyvä peli kuitenkin ja suosittelen korkeasta (?) hinnastaan huolimatta. Todistaa, että iPhonella/iPod Touchilla voi tehdä vähän isompiakin pelejä.

Tai sitten minulla on vain uskomattoman huono tuuri.

Mulla on toistaiseksi tulleet kaikki pelit ja blu-rayt ihan kondiksessa Ahvenanmaalta, jopa useampi samassa kuoressa. Olikos se PS3-peli, jonka tilasit? Jos näin, niin ihmettelen miten se on voinut pahemmin naarmuuntua postissa kun blu-rayt kuitenkin kestävät aika hyvin rankaisua verrattuna CD:hin ja DVD:hin. Pari kertaa on ollut Briteista tilattu blu-ray/peli irrallaan kotelossa, mutta naarmuuntumattomana. Tai ehkä minulla on vain ollut hyvä tuuri noiden kanssa.

Saattaa olla, että posti ei aina osaa kirjeitä käsitellä mutta saattaa vikaa olla siellä Ahvenanmaankin päässä. Se toimintahan on ainakin Verkkiksellä vuokrattua ja varmaan sama porukka hoitelee VPD:nkin lähetykset.

Pelaajan Janne Pyykkönen on näköjään vääntänyt Youtubeen aika hyvän neliosaisen video-oppaan aloitteleville pelaajille.

PelaajaHD: Demon's Souls -vinkit 1/4
PelaajaHD: Demon's Souls -vinkit 2/4
PelaajaHD: Demon's Souls -vinkit 3/4
PelaajaHD: Demon's Souls -vinkit 4/4

Rupesi itseäkin himottamaan tämän ostaminen näiden katsomisen jälkeen, vaikka olinkin jo päättänyt etten tätä vielä hanki.. 

Olin taas ajamassa ja tällä kertaa ei edes materiaalisia vahinkoja!

Entäs henkilövahingot? 

Spongebob Squarepants.

Jos joku nauraa, niin ette vain ole katsoneet sitä showta. Lastenohjelmasta toki on kyse, mutta parhaimmillaan sarjassa häröillään kuin Ren & Stimpyssä, voi vain kuvitella vanhempien reaktioita joihinkin läppiin jotka tosin varmasti lapsilta menevät ohi.

Sarjaa en ole katsonut, mutta Spongebob leffa oli ainakin huippu.

"She's gonna use her mermaid magic to turn us into men!"

Spongebob on kyllä todella hauska sarja kaikessa sairaudessaan 

Moniajo on varmaan ihan jees ominaisuus, jahka siihen tottuu mutta aika hyvin on kyllä ilmakin pärjännyt tähän asti.

Toimiiko tuo edes vanhemmilla laitteilla? iPhone 3G ei ainakaan sitä tue. Samanikäiset iPoditkaan tuskin ymmärtävät moisia hienouksia.

iPod Touch 3rd Gen löytyy, joten pitäisi toimia käsittääkseni.

Pistin itsekin päivityksen valumaan ja nyt asentelee. Ihan kiva, että ilmaiseksi jakelevat tällä kertaa.

Moniajo on varmaan ihan jees ominaisuus, jahka siihen tottuu mutta aika hyvin on kyllä ilmakin pärjännyt tähän asti. Kansiot ovatkin varmaan se tervetullein uudistus minulle, ja loppuilta meneekin varmaan ohjelmien kansioihin järjestelyssä 

Huomenna iOS 4.0 tulee vihdoinkin yleiseen jakeluun!

Olen odottanut tätä päivää pääasiassa siksi, että haluan suosikkiohjelmistani 4.0:aa ja multitaskausta tukevat versiot. Jotkut softathan kaatuivat betojen kanssa tai toimivat muuten vain vähän hassusti.

Myös iBooks kiinnostaa. Sehän on betoista puuttunut kokonaan. Siistiä, että jos ostan kirjan iPhone-versioon, niin voin lukea sen myöhemmin myös iPadin iBooksilla.

Onkos tietoa, mihin aikaan tämän pitäisi saapua. Jostain luin, että illalla Suomen aikaa ilmeisesti?