Jooh ei todellakaan kannata luovuttaa tuon Bangai-O:n suhteen, peli on helvetin palkitseva, kunhan jaksaa vain syventyä. Itse pääsin alkuun pelin kanssa Bounce-Break-yhdistelmällä. Aina kun tulee hitonmoinen rakettisumppu niin pamauttaa sen superaseen ja seuraa vaikka omien luotien perässä. Tuolla yhdistelmällä pärjää kyllä varsin pitkälle.
Final Fantasy VI:n aloitin jokin aika sitten alusta. Läpäisin juuri klassisen oopperakohtauksen ja seikkailu jatkuu makoisasti. Uskomattoman hyvin on peli kestänyt aikaa ja fiilistä pelissä riittää vieläkin helvetisti.
Bangai-O Spiritsiäkin on tullut yhä säännöllisesti hakattua ja peliin ei vain kyllästy. Aina jaksaa yrittää parantaa aikoja tai High Scoreja ja kun maita on niin perkeleesti niin pelattavaa kyllä riittää. DS:än omistaville pakko-ostos!
Nykyään tulee pelattua paljon enemmän kunnon Old School-settiä ja 2D-pelit ovat maistuneet hyvin viimeaikoina. Mitään kiirettä uuteen geniin siirtymisellä ei ole, kun vanhoissa klasareissakin riittää pureskeltevaa ihan tarpeeksi.
23 tuntia nyt takana FFXII:tä ja pelihän sen kuin paranee.
On se nyt perkele jos ei saman toistaminen rupea jossain vaiheessa puuduttamaan, ilman kunnon stooria kikkailu rupeaa tuntumaan duunin vääntämiseltä jossain vaiheessa.
Musiikit ovat oikeastaan pahin heikkous. Ei yhtään hyvää kappaletta koko pelissä, jota voi jo kutsua saavutukseksi. Ylivoimaisesti paskin soundtrack koko sarjassa.
Itse diggailin kuitenkin pelin musiikeista paljonkin, biisit ovat hieman progempia ja aukeavat hitaammin. Ei paras OST sarjan historiassa, mutta helvetin jees silti.
Eilen tuli frendin kanssa väännettyä kännipäissä hieman King Of Fighters XI:tä, Guilty Gear X2 #Reloadia sekä Gradius V:tä. Hauskaa oli vaikka itse pelaaminen päin persettä menikin.
GG X2 on sekavuutensa ja överiytensä takia mahtava keittopeli!
Kyllähän tuollaiset huomionhakuiset otsikot varmasti uutisten kävijämäärää lisäävät, mutta eriasia on sitten miten tämä vaikuttaa koko Pelaajalehden imagoon. Tuollaiset otsikot eivät varmastikaan kovin ammattimaista kuvaa lehdestä anna. Otsikot ovat myös aivan eri linjassa itse lehden kanssa, lehtihän on itsessään oikein pätevä.
Pitkällä aikavälillä moinen uutisointi tekee varmasti hallaa Pelaaja-brändille. Kauas on tultu lehden alkuajoista.
Verkkiksestä hommasin Acer Aspire Onen, kun sen niin naurettavaan hintaan sai (199e). Hommasin helmenvalkoisen mallin ja onhan se erittäin tyylikkään näköinen vehje!
Laitteen tehoilla ja muistilla ei paljon brassailla, mutta kouluduunien tekemiseen ja netin selailuun se sopii mainiosti. Laitteessa on Linpus Linux-käyttöjärjestelmä, joka vaikuttaa alkuun erittäin yksinkertaiselta, mutta kätkee sisäänsä helvetisti ominaisuuksia. Suhteellisena Linux-noobina Firefox 3:sen asentaminenkin oli aluksi pientä säätöä, mutta ohjeilla sain sen asennettua.
Hiton tyytyväinen olen toistaiseksi ollut ja tuohon hintaan aivan loistava ostos!
Olen itsekin miettinyt jo pelkän The Answer -lisäyksen (ja hienon kannen) takia ostaa Festivaali-version, kunhan joskus raha olisi riittämiin. Tiedä sitten paljonko peliä jaksaisi mättää, sillä olin aivan uuvuksissa aikoinaan normaalin Persona 3:n lopparin läpäistyäni.
Juuh meikälläkin oli aika siinä ja siinä jaksoiko pelin aloittaa alusta, mutta ihan hyvältä tuntui taas palata Personan maailmaan. Pakko oli päivittää vanha P3 uusimpaan ajoissa, liikaa kun rupee arpomaan niin huomaa, että peliä ei löydykään enää kaupoista.
Pitkästä aikaa piti pyörähtää hieman peliostoksillekin. Mukaan tarttui Shin Megami Tensei: Persona 3 FES (nyt hieman rehellisyyttä noiden nimien kanssa) sekä pleikkarin originelli Silent Hill. Silent Hill löytyikin jo kokoelmista, mutta pakko oli mukaan napata, kun niin halvalla lähti (10e).
Persona 3 FES taas kiinnosti uudistetun tarinan takia sekä "The Answer"-kappaleen takia. Pituutta Answerillä pitäisi olla n. 30h, joten ainakin pelattavaa pitäisi paketista löytyä, kunhan vaan jaksaa puurtaa Tartarusta. Aloitin pelin muuten Easyllä ihan sen takia, ettei mene hermot liialliseen grindailuun. The Answerin vaikeustaso taitaa olla tosin oletuksena Hard, joten saas nähä miten sen kanssa käy.
Ei saakeli, että peli on koukuttanut pahasti. En ole muihin peleihin koskenutkaan viimeiseen pariin viikkoon, kun Bangai-O:ssa riittää pureskeltavaa vähän liikaakin. Noin 155 maata olen ehtinyt läpäistä, vielä olisi vaikeimmat setit jäljellä.
Peli on kyllä videopelaamista puhtaimmillaan; ei juonta, ei turhia lässytytyksiä, aivan helvetin kova vaikeustaso ja hiton koukuttava "vielä kerran"-meininki. Kun kentät ovat kerran hiessä läpäissyt, niin seuraava haaste on ajan ja pisteiden parantaminen, pelattavaa riittää luvattoman pitkäksi aikaa.
Harmi, että peli ei ole auennut suuremmille massoille, peli ansaitsisi ehdottomasti suuremman yleisön huomion. Tosin pieni yleisön tietoisuus on ominaista Treasuren peleille.
EDIT: 163 leveliä läpi, vielä 4 jäljellä. The Earth on mahdoton!
Tylsä viikko intissä ja tuli DS:ää pelailtua kohtalaisen paljon. Dragon Quest: The Chapters Of The Chosen pamahti läpi pelikellon näyttäessä jotain 34 tuntia. Tarina oli loppujenlopuksi primitiivinen ja kliseinen, mutta sen antaa anteeksi kun muistaa, että peli julkaistiin alunperin NESille. Vaikeustaso oli pelissä sopiva ja mitään grindailua ei tarvitse pahemmin harrastaa jos on varusteet ja taktiikat kunnossa. Vielä olisi bonusmatskua läpäisemättä ja DS:än paras peli.
Myös The World Ends With Youta olen hakannut kohtalaisen paljon, mutta nyt se uhkaa jäädä kuitenkin kesken. Jostain syystä peli ärsyttää, pelin maailma ja hahmot eivät vaan kiinnosta paskaakaan. Taitaa lähteä vaihdossa Bangai-O Spiritsiin.
Dragon Quest: The Chapters Of The Chosenia aloittelin hieman. Peli on on kyllä taattua Dragon Quest laatua: pelimaailma on värikäs, musiikit loistavia, Toriyaman artwork loistaa ja peli huokuu lämmintä tunnelmaa.
Taisteluita puhkeaa tiuhaan tahtiin, niinkuin ennen ropeissa oli tapana, mutta ne ovat helvetin nopeita varsinkin kun asettaa Battle Speedin nopeimmalle. Varmaankin nopeimmat taistelut , mitä on j-ropeissa tullut vastaan, mikä on tietenkin vain hyvä asia. Vihollisten taisteluanimaatiot ovat hienoa katseltavaa.
Peli ei merkittävästi eroa mekaniikaltaan DQ VIII:sta, vaan peli tuntuu samanlaiselta, ainoastaan pienemmässä mittakaavassa. Muutenkin jos DQ VIII kolahti, niin suosittelen lämpimästi myös Chapters Of The Chosenia.
Vielä on ainakin kolme sarjan peliä tulossa DS:lle, saas nähdä jaksaako ne kaikki tahkota läpi. Ainakin IX on pakko-ostos aikanaan. Sitten kun saadaan vielä Chrono Trigger ja uusi Suikoden DS:lle, niin laite on kyllä RPG-konsoli of the forever.
Ei paha, jostain kumman syystä Kula World on todella haluttu, voit saada siitä yli 40 euroa Huudossa.
Jep, näinhän se on. Onhan se legendaarinen peli ja kova kysyntä johtuu varmaan siitä legendaarisesta PS1:sen Demosta, jossa kyseistä peliä pääsi kokeilemaan.
Play-Asiasta laitoin Gameboy Micro Famicom Version tilaukseen, eihän tuolla varmaan pelattua tule kun DS:än jo omistan, mutta ihan keräilymielessä laitoinkin. Hintaa laitteelle tuli 37e postikuluineen, kun käytin alennuskuponkia.
Lisäksi löysin stadista liikkeen, jossa oli Chocobo Racing ja Bishi Bashi Special uutena myynnissä. Lisäksi nappasin vielä Kula Worldin käytettynä, yhteishinta peleille oli 25e, joten ei todellakaan paha.
Lomilla on tullut Korg DS-10-syntetisaattorilla kikkailtua. Hiton monipuolinen vehje vaikuttaisi olevan ja laitteella saa erittäin päräyttäviä soundeja aikaiseksi. Käyttöliittymä on selkeä ja styluksella on helppo ohjailla toimintoja. Kuulokkeilla kuunneltuna soundit ovat varsin muhkeat.
Taskuun mahtuva syntetisaattori on kyllä parhautta.
Uusin ostokseni on Freshly Picked Tingle's Rosy Rupeeland DS:lle hintaan 20e. Aika Gay-henkinen peli kyseessä, mutta kohtalaisen hauskalta vaikutti ensitestin perusteella. Ainoastaan neuvottelusysteemi vaikuttaa paskalta.
Myös Korg DS-10-syntikkaohjelman tilasin Play-Asiasta ja Space Invaders Extremen Play.comista, molemmat DS:lle. Taas pitäisi riittää pelattavaa vähäksi aikaa. DS on kyllä saanut ylivoimaisesti eniten peliaikaani viimeaikoina, koneelle löytyy aivan helvetisti hyvää pelattavaa.
Animal Crossing: Wild Worldiä on tullut viimeaikoina hakattua. Leppoisaa touhua kun pelissä ei ole mitään tavoitteita mihin pitäisi yltää, voi vain chillailla rauhassa maailmassa.
Intin takia pelaaminen on tosin jäänyt erittäin vähälle
Reissussa tuli hommattua The Legend Of Zelda: Minish Cap uutena hintaan 20e. Pikkaisen tuli testailtua ja vaikuttaa loistavalta ostokselta. Meininki on aika lähellä LTTP:tä ja seikkailu on imaissut mukaansa todella vahvasti. Vie Phantom Hourglassia 100-0.
Tikkurilan Anttilassa oli yksi kappale noita metallisia MGS:iä. Mukaanhan se lähti ja onhan se hieno lisä pelihyllyyn. Versio on se täysin englanninkielinen. Eikös tuon pitänyt olla aivan helvetin harvinainen?
Pitääpä lähteä Anttiloihin metsästämään tuota. Mistäköhän ihmeestä noita on yhtäkkiä ruvennut tupsahtelemaan? Tuskinpa ainakaan mitään lisäpainosta pelistä on duunailtu.
Reissussa tuli hommattua The Legend Of Zelda: Minish Cap uutena hintaan 20e. Pikkaisen tuli testailtua ja vaikuttaa loistavalta ostokselta. Meininki on aika lähellä LTTP:tä ja seikkailu on imaissut mukaansa todella vahvasti. Vie Phantom Hourglassia 100-0.
Loistava thread! Mukava fiilistellä vanhoja megiksiä ja seurata niitä, joita ei koskaan läpäissyt.
Kolmonen on itselleni se paras Megaman ja sitä tuli hakattua ylivoimaisesti eniten. Kakkonenkin on helvetin kova ja sitä tuli kaverilla hakattu paljonkin.
Uusimmassa Gamereactorissa on muuten ihan mukava retrospektiivi vanhoista Megamaneista, kannattaa ilmaiseksi napata messiin.
Olipas kova setti! Kaverit ovat helvetin kovassa vedossa ja koko keikka oli täyttä tykitystä. Settilistakin oli erinomainen: uusimmalta lätyltä kuultiin mm. Freedom Fighter, In The End, Spanish 411, Bring Out The Sun, Willing Victim. Lisäksi kuultiin tietenkin bändin kovimmat hitit. Meininki oli niin bändillä kuin yleisölläkin hyvä ja onhan nämä klubikeikat tunnelmaltaan aivan erilaisia, kuin isot lavakeikat. Ei tosiaankaan mennyt 15e hukkaan.
Nicholas Gurewitchin sarjakuvat räjäyttivät tajuntani. Aivan helvetin loistavaa hämärää huumoria ja loistavasti piirrettyjä strippejä.
Kovakantinen kirja sisältää noin 100-sivua tykitystä ja lähes kaikki netissä julkaistut sarjakuvat ovat kirjassa. Kirjassa on myös julkaisemattomia strippejä ja tekijän kommentit, miksi niitä ei julkaistu. N. 15 euron hintaan tämä on loistava ostos kaikille mustasta huumorista pitäville.
Näytä kirjoitukset
)))))))))
Tuskinpa ainakaan mitään lisäpainosta pelistä on duunailtu.
