MGS 3: Subsistenceä pelailin. Vissiin kolmas läpipeluukerta menossa nyt.
Kidutus- ja vankilakohdassa mennään tällä hetkellä. Testasin seivatakin sellissä ja koin ekan kerran Snaken Erittäin hämärää menoa kyllä ja ihmetyttää miten peliin on moinen rakennettu. Pahat hajoamiset tuli kyllä, kun soitin Sigintille kohtauksen jälkeen ja hän kertoi omista kokemuksista: Tällaiset yksityiskohdat ovat yksi syy miksi peli on niin loistava. Maailmaan on helppo samaistua, koska hahmojen inhimillisyyteen on panostettu valtavasti.
Tämän jälkeen syötin vielä Johnny-vartijalle safkaa ja hänkin avautui kylmän sodan ankeudesta ja perheestään. Loistavaa shittiä.
Niin ja Reziä piti pelata pitkästä aikaa kun muut pelit vitutti. Eikä pettänyt tälläkään kertaa. Direct Assaultilla fiilistely-meiningillä ja heilahtihan sieltä se paras loppukin. Game of the forever.
.
Rezin pariin jaksaa kyllä aina vaan palata, on se vaan niin perkeleen hyvä. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä.
Ostin aikonaan pari kappaletta peliä, kun niitä sai halvalla ja vieläkin toinen kappale muoveissa.
Öisin on kyllä mahtavaa chillailla kuulokkeet päässä Reziä pelaten. HD:tä en ole testannut, mutta pakkohan sitäkin on testata jos kokemus on vieläkin parempi.
Aika jäissä on tämän pelaaminen ollut viimeaikoina. Ei meinaa millään jaksaa koluta Tartarusta enää ja uusia hyviä Personoitakin tulee vastaan harvakseltaan. Pelaaminen tuntuu työltä tällä hetkellä ja siksi pelin pariin tulee palattua harvoin.
Nooh eiköhän tätäkin jaksa sitten kunnon breikin jälkeen taas vääntää urakalla.
Dragon Quest Heroes: Rocket Slimeä tuli väännettyä. Leppoisaa seikkailua DQ-hengessä ja pääosassa on emopeleistä tuttu Slime-vihollishahmo.
Aika helpolta on eteneminen toistaiseksi tuntunut, mutta hyvä fiilis pelissä on päällä kokoajan kaikesta huolimatta. Vaihtelua seikkailemiseen tuo tankkitaistelut, jotka ovat olleet poikkeuksetta hauskoja. Kaikenlaista roinaa heitetään niin paljon kuin vain ehtii vihollistankkia päin, kunnes se hajoaa ja altistuu invaasiolle.
Peli vaikuttaa laadukkaalta väännökseltä ja grafiikat sekä musiikit toimivat erittäin hyvin.
Todella jees lämmittelyä ennen todellisten osien jenkkiversioiden julkaisua.
DQ VIII, ai että mikä peli. Kirkkaasti viime sukupolven paras japsirope.
90 tuntia pelin läpäisyyn meni, mutta fiilis oli kyllä mahtava, kun loppubossi viimein kellistyi. Kummasti peli piti otteessaan vaikka peli on mekaniikaltaan hyvin old-school ja tarinakaan ei monimutkaisuudella päätä huimaa. Peli on kyllä hyvä osoitus, kuinka peli voi olla nautinnollinen vaikka se ei sisällä "haastavaa" scifijuonta tai tulevaisuuden taistelujärjestelmää. Hyvin toteutettuna vanha kaavakin voi tuntua raikkaalta.
Squeenix ei kuitenkaan ole vielä virallisesti vahvistanut julkaisua, mutta aika varmaahan se rupeaa jo olemaan. Todella makoisat ajat tulossa DS:n omistaville, jos muutkin DQ:t julkaistaan laitteelle. Ainakin V on jo Japaniin vahvistettu.
Kuinkas muuten ihmiset hoitavat Tartaruksessa etenemisen täysien kuiden välissä? Itselläni on tarkoitus marssia aina alussa jokainen kerros nopeasti läpi, kunnes saavutan umpikujan. Taisteluja ei tule siis paljoa harrastettua tuolloin. Kuitenkin tien pään tultua vastaan alkaa armoton grindaus, niin kauan kuin kiinnostusta ja hahmoilla kuntoa riittää.
Itse pelaan juuri näin, aina mahdollisimman nopeasti etenen loppuun, jonka jälkeen sahailen vikoja kerroksia lisäleveleitä ja itemeitä hankkiessa.
Tuli vihdoin tuo 4. kuukeissi läpäistyä. Tekisi mieli pelailla enemmänkin, mutta aikaa ei tahdo millään riittää. Kaipa tämän vielä joskus läpäisen.
Kai Bangai-O:t tänne ketjuun kuuluu, vaikkei ihan perus-shmup olekaan. Onko kukaan tuota DS-peliä, Bangai-O Spiritsiä päässyt pelaamaan?
En ole vielä päässyt testailemaan, mutta pakko-ostoshan tämä on kunhan jenkeissä julkaistaan. Japskiversiota ei raaski ostaa, kielimuuri tulee pahasti vastaan. Alkuperäistä en ole ikinä testannut, mutta odotukset ovat silti korkealla, onhan tämä Treasuren uusin tuotos.
Aika pitkä tauko oli tämän pelaamisesta, mutta eilen taas jatkoin eteenpäin ja pelaaminen maistui taas erittäin hyvin. Olen nyt neljännessä kuukeississä ja tänään olisi tarkoitus se vetäistä. Mahtava rope kyllä kyseessä!
Final Fantasy Crystal Chronicles: Ring of Fates irtoaa Play.comista 14 eurolla. Eihän tuo julkaistu kuin aivan vasta. Tilaukseen meni.
Tajuttoman halpa kyllä. Olen ihmetellyt tuota Squenixin DS-pelien hintatasoa muutenkin Playssa. DQM: Joker, FFXII: RW ja nyt Crystal Chronicles kaikki hintaan 14e. Eipä tule DS:n omistavalle kalliiksi pelailla ropeja. Toivottavasti The World Ends With You kokee saman hintakohtelun.
Nintendo DS:n paras musiikkipeli on sitten näköjään saamassa jatkoa. Sama Famitsu, joka ilmoitti Perfect Prosecutorin olemassaolosta kertoilee myös pelistä nimeltään Band Brothers DX. Kyseessä on ilmiselvästi jatkoa mainiolle Daigassoo! Band Brothersille. Mukana on yhteensä 30 kappaletta, mutta uusin osa tarjoaa myös mahdollisuuden ladata lisää biisejä. Kaiken kaikkiaan tarjolle pitäisi tulla yli 100 ladattavaa kipaletta.
Ei tietenkään riitä, että kappalelistaa vain päivitetään. BBDX tarjoaa yli 50 eri soitinta ja laulamaankin pääsee jonkin sortin karaoke-pelimuodossa. Saattavat tosin viedä peliä huonompaan suuntaan, sillä rumpuja hakataan ja kitaraa rämpytetään kosketusnäyttöä käyttämällä. Toimii ehkä Ouendanissa, mutta ensimmäinen Band Brothers oli erinomaista perinteisempää sormiakrobatiaa, jossa käytettiin hyväksi jokaista DS:n näppäintä. Tulen olemaan pettynyt, jos tätä on muokattu "helpommin lähestyttävämpään" suuntaan, vaikka Ouendanista pidinkin.
Tuo on kyllä loistava uutinen! Toivottavasti ei tosiaan ole mennyt liian arcadeksi skulailu.
Otsikon mukaiset pelit olisi myynnissä siis Nintendo DS:lle. Dawn of Sorrow on jenkki Best of-painosta ja Portrait of Ruin on alkuperäinen PAL-julkaisu. Densetsu no Stafi 4 on luonnollisesti japanijulkaisu, peliä ei ole muualla vielä julkaistukkaan. Mukana kaikki mitä ostettaessa tuli ja pelit ovat uudenveroisia.
Hintaa ajattelin 20e/peli sis. PK:t.
Myös vaihtoja voi ehdottaa DS:n tai PS2:sen peleihin!
28h takana ja kolmas kuukeissi on hoidettu. Kolmosblokin uudet viholliset ja luolan uudet tekstuurit piristävät taas grindailua hieman ja taas saa juosta kusi sukassa vihollisia karkuun Exitiä etsien. Vaikeustaso on pysynyt piristävän haastavana ja game overeita tulee enemmän kuin j-ropeissa keskimäärin.
Juoni on ajoittain hieman laahannut ja joidenkin S.Linkkien kasvattaminen ei oikein kiinnosta, mutta jotenkin peli kuitenkin pitää otteessaan ja pelaamista ei tohdi jättää kesken. Eiköhän se juonikin vielä lähde kunnolla käyntiin ja ainakin asetelmia on jo pedattu kohtalaisen hyvin.
EDIT: Pelailin vielä hieman eteenpäin ja juoni lähti eteenpäin oikein urakalla. Hyvää shittiä!
Jooh toi kakkosblokki oli kyllä ekalla kerralla kohtalaisen paha, ite sain pahasti turpaa ekan kerran noilta Hoganeilta. Kuumottavin tilanne tapahtui kuitenkin ykkösblokissa, kun valitsin mielenkiinnosta shufflessa sellaisen pääkallokortin. Seurauksena oli sitten Deathin tuleminen Tartarukseen, yritin juosta karkuun aivan kusessa, mutta kuolohan vei sitten loppujenlopuksi jollain yhdellä vuorolla ilman, että ehin edes tehdä mitään.
Pitäisi kyllä yrittää fusettaa jokin tuollainen Persona, joka osaisi kaikki Spellit. Ei tarvitsisi vaihdella Personaa aina taisteluissa.
Tänään pitäisi hoitaa vielä tuo toka täysikuukeissi. Saas nähdä miten paljon vaikeustaso nousee sitten kolmosblokissa.
Oletetaan että fuseen kaksi Personaa ja niistä kehittyy jokin toinen ja se toinen saa voimaa jostain Social Linkistäni. Oletetaan sitten, että Social Link on vasta tasolla 1, jolloin syntyvä Persona ei tietysti saa siitä niin paljon voimia. Kysynkin siis, että voimistuvatko Personat kuitenkin yhtä hyvin, jos kehitän kyseistä Social Linkkiä vai olisiko minun pitänyt odottaa että Social Link tasoni kasvaisi ensiksi?
Meikäläisen mielestä S-Linkit vaikuttavat ainoastaan fuusiointivaiheessa tasoja nostavasti. Ei olisi tarvinnut odottaa, sillä Personat voi fuusioida uudestaan missä vaiheessa peliä tahansa. Eli voit duunailla halutessasi tuon Personan uudestaan, kun S-Linkkisi on kasvanut korkeammalle.
En ole fusettanut yhtään Persoonaa. Taidan pelata väärin.
Ilman muuta kannattaa fusettaa Personoita aina kun tulemana on vahvempi Persona. Ja leveleitäkin ne saavat fusen yhteydessä, jos olet S-linkkejä saavuttanut.
Onhan tuo fiksu päätös Atlukselta julkaista Persona 4 PS2:selle. Tuotantokustannukset pysyvät kurissa ja käyttäjämäärät PS2:sella ovat aivan eri luokkaa kuin PS3:sella tai muulla current-gen-konsolilla.
Toivottavasti peli julkaistaan joskus Euroopassakin.
Lupaava alku tosiaan, mutta on tässä puutteita. Mättämisen ja koulussa säätämisen suhde ei ole tasapainossa. Tämä siksi, että sällit väsyvät noin vartin koluamisen jälkeen ja sen jälkeen vietetään taas pari päivää yhdentekevien hahmojen kanssa jossain noodeliravintolassa.
Tuo hahmojen nopea väsyminen esiintyy ainoastaan pelin alkuvaiheilla. Vähän aikaa kun pelailet eteenpäin, niin hahmot jaksavat pyöriä Tartaruksessa paljon pidempään ja tässä vaiheessa voi oikeastaan itse valita koulun ja taistelemisen välisen suhteen.
Muzakit toimivat kyllä meikäläisen mielestä kohtalaisen hyvin, tuovat kunnon metropolifiilistä. Huono puoli on vain, että kappaleita on suhteellisen vähän, lisää musamatskua olisi kyllä voinut olla.
Jokaisen välivideon sisältö oli kutakuinkin sama: Ashe pysyi ilmeettömänä ja surumielisenä, Balthier heitti läpän, pupunainen selitti sumusta ja Vaan heilui messissä, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Heh, osoittaa kyllä kuinka tosissaan olet juonta seurannut, jos ihan tosissaan tuollaista väität
No jooh, tämä oli toki kärjistetty kuvaus pätkistä. Tosiasia kuitenkin on, että hahmoissa tapahtui vähän kehitystä koko pelin aikana ja niiden välinen dialogi oli heikkoa kamaa.
Juonenkuljetus oli kyllä FFXII:ssä epätasaista, mutta kokonaisuutena FFXII:n maailma ja tarina olivat erinomaisia. Ei jaksa ymmärtää valittajia.
XII:n pahin ongelma oli, ettei hahmoista saanut mitään otetta. Lähes kaikki hahmot olivat todella persoonattomia.
Liekö sitten jäivät sinulle persoonattomiksi juuri siitä syystä, että juonenkuljetus ei ollut aivan täydellisesti tehty, joten kokonaisuuden hahmottaminen oli vaikeaa ja hahmoja/maailmaa syventävät välipätkät/keskustelut olivat liian pitkien pelirupeamien/liian suuren työn takana. Aikaisemmissa Finaaleissa on valiteltu sitä, että juonenkuljetusta on liikaakin ja että itse pelaaminen jää pahimmissa juonenkuljetusryppäissä taka-alalle. FFXIIssä on toisinpäin. Pelaamista riittää vaikka muille jakaa, jolloin välillä sai tehdä töitä ihan kunnolla että pääsisi seuraavaan juonta edistävään/hahmoja syventävään välipätkään.
Juuri tämä aiheutti pitkästymisen pelin parissa. Ensiksi grindailtiin helvetin kauan ennen kuin saatiin pomo kukistettua ja tämänjälkeen seurasi lyhyt välipätkä, joka ei vienyt juonta millään tavalla eteenpäin. Pätkän jälkeen aukesi uusi alue ja taas oli tuntien grindailu edessä ennen seuraavaan juonta "edistävään" välipätkään. Jokaisen välivideon sisältö oli kutakuinkin sama: Ashe pysyi ilmeettömänä ja surumielisenä, Balthier heitti läpän, pupunainen selitti sumusta ja Vaan heilui messissä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. 40 tunnin jälkeen tämän saman kuvion jauhaminen rupesi käymään kevyesti hermoille.
Juonenkuljetus oli kyllä FFXII:ssä epätasaista, mutta kokonaisuutena FFXII:n maailma ja tarina olivat erinomaisia. Ei jaksa ymmärtää valittajia.
XII:n pahin ongelma oli, ettei hahmoista saanut mitään otetta. Lähes kaikki hahmot olivat todella persoonattomia. Tähän kun lisää huonon juonenkuljetuksen, niin rupeaa jo saamaan jotain selvyyttä miksi tarina ei joidenkin mielestä toimi. Maailma oli itsessään yksityiskohtaisesti ja taitavasti rakennettu. Harmi, että sen potentiaali jätettiin hyödyntämättä.
Onhan FFX paska Finaliksi, mutta ei se nyt sentään paska peli ole. Tarinaa jaksoi sentään seurata toisin kuin FFXII:ssä tai umpipaskassa Rogue Galaxyssa. Ja löytyyhän pelistä sentään satoja tunteja pelattavaa, ainakin fydyille saa vastinetta. Graffatkin olivat siihen aikaan parhautta.
N. 17h nyt takana, eipä ole mikään rope pitkään aikaan imaissut mukanaan näin. Pelaamista ei yksinkertaisesti pysty lopetamaan, aina vain on nähtävä seuraavan päivän tapahtumat. Tässä vaiheessa uskaltaisi väittää jopa, että yksi parhaimmista PS2:sen ropeista on kyseessä, ja se ei ole vähän se.
Deittisimulaattori-meininki saattaa kuulostaa pahalta, mutta viihdyttävän dialogin ja tarinoiden ansiosta homma pysyy mielenkiintoisena.
Tartaruksessa taisteleminenkaan ei ainakaan toistaiseksi ole ruvennut ärsyttämään, mutta saa nähdä mikä on tilanne, kun takana on useita kymmeniä pelitunteja. Haastavuutta pelistä on löytynyt tarpeeksi Normal-vaikeustasolla ja jopa normivihollisiinkin on meno välillä katkennut.
Näytä kirjoitukset
Olen nyt neljännessä kuukeississä ja tänään olisi tarkoitus se vetäistä. Mahtava rope kyllä kyseessä!
