Olen nyt tätä White 2:sta joku 3h tykitellyt ja kylläpä maistuu taas! En tiedä miksi, mutta jotenkin tämä on vetänyt puoleensa paljon vahvemmin kuin kuin ensimmäinen White. Eka Whitekin oli kyllä kova peli, mutta se ei ikinä ihan totaalisesti räjäyttänyt pankkia ja esimerkiksi HeartGold maistui paljon paremmin.
Tässä kakkososassa on jotenkin paljon enemmän charmia. Musat ovat totaalisen kovat ja diggailen kun ruohikosta tulee vastaan niitä klassisempiakin monstereita. Tässä tuntuu olevan myös paljon kaikkia pieniä lisäyksiä, jotka ovatkin aivan loistavia lisiä itse peliin ja ilman niitä ei tulisi toimeen. Hyvänä esimerkkinä toi Habitat-list, joka näyttää mitkä monit olet pyydystänyt alueelta ja mitkä on vielä nappaamatta. Huomaan heti, että alueilla tulee pörrättyä paljon enemmän kun haluaa täyttää ton listan napatuista Pokemoneista. Myös se mitalihommeli on aika nasta lisäys ja tuo ikäänkuin pelin sisäiset Achievementit.
Joo'o tässä vaiheessa peli tarjoaa jo paljon ja ilmeisesti aika helvetisti kaikkea on vielä tiedossa.
Ainiin ja taitaa olla muuten vika Pokemoni spriteillä
Onhan tuo GYBE joo aika kova kiinnitys ja kiiinnostaa vaikka onhan se toki jo pariin kertaan nähty (Kultsa ja Lontoon ATP-festari). Kyllähän tonne varmaan tulee taas mentyä ja olihan siellä muitakin kovia, kuten Kraftwerk, Nick Cave, Beach House ym. Tosin noikin olen nähnyt jo aiemmin.
Ostin ton Max Payne 3:sen femmalla. Pelailin noin 15 min. ja poistin kiintolevyltä.
Varmaan ihan kova peli genressään ja sarjan ystäville, mutta ei vaan jotenkin jaksanut. Tylsistyin nopeasti, kun peli oli oikeastaan jatkuvasti noiden vihollisryöppyjen tulittelua eri tiloissa. Ehkä nämä ei vain ole minulle.
Löysin myös Pokemon White 2:sen 15 eurolla. Takuuvarma ostos tolla hinnalla ja eiköhän tähänkin saa taas tunteja upotettua.
Tuo Strange Journey on itselle yksi DS:n kovimmista peleistä. Siinä on vain uskomaton tunnelma ja demonien yhdistely on helvetin addiktoivaa. Myös pelin maailma ja ympäristöt ovat aika kuumottavaa kamaa. Tätähän moni piti SMT IV:nä ennen kuin se esiteltiin 3DS:lle.
Olen Devil Survivor 2:sta pelaillut jonkinverran ja onhan sekin taattua laatua. Samanlaista demonikikkailuahan sekin on strategiaelementeillä varustettuna. Ympäristönä on nykypäivän Tokio, joten aika erilaista menoa on kuin Strange Journeyssä. Kohtahan Europpassa julkaistaan tuo Devil Survivor Overclocked alennettuun hintaan, joten siitä on varmaan hyvä lähteä tutustumaan sarjaan.
Nyt on tullut tykiteltyä Super Mario 3D Landiä. Olen kakkosworldin vikassa kentässä, eli aika alussa vielä. Itse peli on ollut tähän asti aivan jumalainen. Kenttäsuunnittelu huokuu neroutta, pelaaminen on aivan käsittämättömän hauskaa. Lisäksi on ollut paljon nostalgisia throwbackejä vanhoihin Marioihin, kyllä lämmittää.
Musat ovat remixejä vanhoista Marioista ja sovitukset on hienoja, äänissuunnittelu on muutenkin erinomaista miksauksen muuttuessa riippuen menetkö jossain tunnelissa vai aavalla maastolla. Grafiikat ovat upeat ja varmaan parasta mitä olen tällä konsolilla nähnyt, lisäksi tämä on ensimmäinen peli missä oikeasti kikkaillaan kekseliäästi tuon 3D:n kanssa, se oikeasti tuo pelaamiseen sisältöä. Johtuen loistavasta värimaailmasta ja graffojen kekseliäisyydestä tämä peli on paremman näköinen meikäläisen silmissä kuin monet isompien konsolien polygonihirviöt.
Testasin myös 3DS:n Castlevania Mirror of Faten demoa. Siis ei jumalauta mitä paskaa tästäkin on nyt väännetty. Pelattavuus oli täyttä kuraa, viholliset ottivat loputtomasti iskua, musat olivat sitä geneeristä länkkäri blockbuster-osastoa ja graafinen tyyli mutaista. Ei tässä ole enää Castlevaniaa nimeksikään. Taas on yksi pelisarja tuhottu.
Ihan hyvä setti Sonylta. Positiivista, että keskityttiin tuohon pelipuoleen ja laite on selkeästi pelaamiseen tarkoitettu konsoli eikä mikään liiketunnistusräpellys. En ole boksilla ikinä tarvinnut mitään musa- tai leffapalveluja, joten nekin ovat itselle aivan turhia.
Näytetyt pelit eivät kyllä kiinnostaneet vittuakaan. Toi Killzonekin rupeaa olemaan jo niin väsynyt pelisarja, että hohhoijaa. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että näytetyt videot ovat CGI:tä, joten aika turha noista on innostua. Muistan silloin PS3:sen julkistuksen aikaankin kun jengi puolusteli aivan kassit kovana, että se Motorstormi ja Killzone ovat aitoa pelikuvaa. Nykyäänhän ne videot näyttävät aika naurettavilta ja ilmiselviltä.
Mutta joo aika kovat panokset saa Microsoft lyödä pöytään, jos haluavat vakuuttaa, että seuraava boksi olisi parempi kuin tämä Plese 4. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että mielenkiinto karisee samantien kun Kinect mainitaan kerrankin. Tämähän on erittäin todennäköistä, joten tällä kertaa vaakakuppi on Sonyn puolella.
Nintendon tilanne on haastava. Nyt on ainakin päivänselvää, että se ei pysty mitenkään osallistumaan 3rd Party multiplattariskaboihin, joten mitä jää jäljelle? Riittääkö Nintendon omat franchiset pitämään konsolin suosittuna? Hinnalla voidaan toki kilpailla, mutta kun massat haluavat, että se CODi pyörii konsolilla, niin jäädään aika nopeasti ulos leikistä.
Ihan mielenkiintoinen tilanne ja pitkästä aikaa taas kunnon tykittelyä tiedossa E3:silla. Jotenkin tällainen terve kilpailun henki vaikuttaisi olevan valmistajien kesken, nyt on konsolisota käynnissä kuumimmillaan. Itselle seuraavien sukupolven konsolien hankinta ei ole mitenkään ajankohtaista, mutta hauskaahan tätä on spekuloida.
Uusin lisäys PS1 PAL-kokoelmaan. Tämän löytäminen on melkoisen työn ja tuskan takana, varsinkin uutena muoveissa. Prosessi vaati Italian eBayn tunnollista pläräystä, hämärien yksityisviestien lähettelyä Italialaisten kanssa, sekä tarmokasta postitussumplimista.
Elikkäs Yattaman Time Bokanin PAL-versio sealedina. Peli julkaistiin ainoastaan Italiassa ja on siksi aika vaikea saada käsiin mistään muualta. Itse peli on Tatsunokon Animehahmoon perustuva 2D Cute 'em uppi. Vähän ihmetyttää miten tämä on yhtäkkiä päätetty julkaista vain Italiassa, mutta kai he vain diggailevat noista hahmoista ja sarjasta niin suvereenisti.
Toi Dino Crisis on kyllä klassikko. Taattua vanhaa Capcomin Ressa-laatua. Muistan kun penskana pelailin tota aika kuumottuneena, todella siistin tunnelman ovat saaneet peliin. Myös survival-meininkiä löytyy, eikä peli ollut päätöntä räiskintää. Tämä oli penskana yksi lemppareista. Muistan myös kun venasin Dino Crisis 2:sta aika fiiliksissä. Kakkososa olikin sitten hyvin erilainen ja melkein arcademainen räiskintä. Se oli pieni pettymys ensimmäisen osan kuumotuksiin verrattuna, mutta hyvä peli sekin oli.
Nintendo Directissä tykiteltiin jälleen. Tänä vuonna Euroopassa julkaistaan Etrian Odyssey IV, Inazuma Eleven 3, Project x Zone ja uusi Animal Crossing. Lisäksi laitteelle on tulossa uusi Mario & Luigi ja Donkey Kong Returns 3DS.
Pelattavaa riittää, sais nyt edes sen Ocarinan vedettyä ekaksi läpi.
Sain hommattua itselleni uuden PS1-konsolin ja tuli vähän retroiltua seuraavien pelien merkeissä:
Klonoa Door To Phantomile
Mahtava tasoloikka. Pelaaminen on puhdasta hauskanpitoa ja hommaa ei ole monimutkaistettu turhalla kikkailulla. Kentät ovat värikkäitä ja mielikuvituksellisia. Välillä kiemurrellaan aivan ristiinrastiin pelaamisen pysyessä kuitenkin kaksiulotteisena. Mahtavat musat myös: http://www.youtube.com/watch?v=TSvjTlqCs_Q Kyllähän tämä aika aliarvostettu peli on vaikka on tasohyppelyiden kärkeä.
Star Ocean: The Second Story
Huhhuh tästä on varmaan n. 10 vuotta kun olen tätä peliä viimeksi pelannut. Mahtava rope PS1:sen kirjastossa. Tätä pelatessa huomaa kyllä, että tällaista tunnelmaa harvoin löytyy enää peleistä. Maailma on täynnä yksityiskohtia, esirendatut taustat mahdollistavat paljon yksityiskohtaisemmat maailmat kuin mitä nykyäänkään näkee peleissä. Kaupungeissa pääsee tutkimaan vapaasti jengin koteja ja NPC:illä on tilanteesta riippuen yhä uutta sanottavaa. Musiikit ovat taivaalliset:
Näinä aikoina on kiva kaivella vanhaa pelikirjastoa ja testailla sydämellä tehtyjä pelejä. Arvostus retropelejä kohtaan on vain iän saatossa kasvanut. Pakko myöntää, että näiden parissa viihtyy edelleenkin totaalisen hyvin.
Itse ostin Mega Man 2:sen 3DS:n Virtual Consolista. On kyllä kova peli perkeles edelleen, tullut hakattua taas ihan fiiliksissä. Silti Megis 3 vie kyllä voiton sarjan kovimpana pelinä, paremmat kentät, kovemmat musat ja siistimmät bossit.
Onpa kiva levy! Alkaa hyvin Loveless-maisesti mutta B-puolella mennäänkin sitten jo hyvin erilaiseen ja uuteen suuntaan.
Perkeles, että kolisee tämä uusi MBV. Taas on skebasoundi vedetty niin tappiin, että ihan hymyilyttää. Shields saa jazzaristaan taas kerran täysin suvereenia ja uutta soundia, mies varmaan hinkannut sen 20 vuotta soundia täydelliseksi. Parasta, että hommat on vedetty analogisena eikä turvauduttu mihinkään digiefekteihin. Viimeisessä biisissä soundi muistuttaa jo lähinnä suihkuturbiinia ja hommat lähtevät aivan lapasesta. Aivan loistavan kokeellista kamaa. Diggailen todella paljon.
Tässä biisissä esimerkiksi fuzzit vedetty niin tappiin, että syntyy loistokasta tremoloa kuin itsestään tuossa 1:30 kohdalla. Hienoa meteliä.
My Bloody Valentine päätti julkaista tänään aamutuimaan uuden levyn parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Jännää!
Ja kallista :< lataus maksaa melkein 13e ja vinyyli+cd+download tuli maksamaan postikuluineen 30e, mutta pakko tuo oli kuitenkin ostaa, vaikkei rahaa tällä hetkellä oikeastaan ole mihinkään ylimääräiseen.
No huhhuh olipas mukava herätä näihin uutisiin! Pitääpä luukutella tänään rauhassa läpi muutaman kerran. Näitä pääsee ihmettelemään myös maaliskuussa livenä Lontoossa, liput ja lennot hommattu.
Tuli tuossa aiemmin huudeltua, että ei ole mikään kiire oravanpyörään. Viime viikolla minulle kuitenkin tarjottiin harjoittelijan paikkaa oman alan hommissa arvostetussa firmassa. Työ on täsmälleen samaa kuin mitä opiskelen. En voinut jättää tarjousta ja nyt tilanne on se, että olen kahdessa duunissa ja teen maisteriopintoja. Voi olla, että menee liian rankaksi, mutta tämänkaltainen työkokemus on erittäin arvokasta jatkossa.
Pitää koittaa kesällä ottaa iisimmin ja nauttia muustakin elämästä.
Ainakin toi boksin nykyinen käyttis on aika paska ja vitun sekava, tämä oli sata kertaa parempi pari vuotta sitten. Alkuvalikossakin on helvetin isoja mainoksia päivittämisestä Goldiin ja uusien pelien mehusteluja sekä suositteluja mitä kannattaisi ostaa pelihistorian takia. Laitteessa oleva peli on tietenkin aika vitusti pienemmällä ikonilla jossain nurkassa ja melkein vituttaa painella sitä kun haluaa pelailla. Voi olla, että Gold jäsenillä tilanne on eri, mutta Silverillä meno rupeaa olemaan aika jäätävää.
Uudessa Boksissa voi olla myös tuo sisäänrakennettu Kinect, jolloin valikoita selailtaisiin pääosin käsiä heiluttamalla. En tiedä kuinka raskasta tämä on raudalle, mutta luulisi imevän enemmän tehoja.
Ensi E3:set voivat olla pitkästä aikaa kunnon tykitystä, kun näistä rupeaa tulemaan lisäinfoa ja vielä Nipan vastaukset päälle.
Mielenkiintoiseksi menee kyllä tämä seuraava sukupolvi. Etenkin WiiU:n rooli uuden plesen ja boksin rinnalla mietityttää. Nintendon taktiikka saada konsolinsa ulos ensimmäisenä ei ainakaan toistaiseksi ole tuottanut toivottua tulosta. WiiU:n myynnit eivät päätä huimaa ja se mielletään tällä hetkellä lähinnä PS360 kilpailijaksi. Softispuolelta ei vielä ole mitään huimia julkaisuja nähty ja laite saattoi olla vähän liian ajoissa myynnissä. Lisäksi kuluttajat sekoittavat Wii-brändin helposti (Wii, Wii Mini, WiiU), joten next-gen viboja ei oikein synny. Tavallinen tallaaja ei välttämättä edes hiffaa, että WiiU:ssa on uutta rautaa.
Nyt kun näitä speksejä katsoo seuraava niin Pleikka ja Boksi taistelevat omalla levelillään ja multiplattarit tulevat varmasti näille alustoille. Toisaalta toivon, että WiiU:n halvemmat kehityskustannukset toisivat alustalle hieman poikkeavimpiakin julkaisuja.
Konsolisotahommelit ovat aika kekeä puuhaa ja ainakin itse toivoisin, että markkinoilla olisi tilaa kaikille konsoleille ja että etenkin Nintendo pysyisi kilpailussa mukana. Saas nähä miten homma kääntyy.
Helvetin hyvältä näyttää noi konseptitaiteet. Tunnelmallinen meno ja viholliset näyttävät hyviltä.
NG+ menossa ja viimeksi nitistin Gargoylet ja kolkuttelin ekaa kelloa. Myös sen perhosen kävin nitistämässä. Eteneminen on luonnollisesti huomattavasti nopeampaa, kun tietää mitä tuleman pitää. Hyvin huomaa kuinka taidot ovat karttuneet ja eteneminen on rohkeampaa. Viholliset ovat kyllä haastavampia kuin ekalla läpipeluukerralla ja ne pistävät hanakammin vastaan. En tehnyt edellisellä läpipeluulla mitään valmisteluja tätä uutta pelikertaa varten, joten paremminkin voisi asiat olla, mutta kyllähän tämä on ainakin toistaiseksi hyvin edennyt.
Itse opiskelen viidettä vuotta yliopistossa ja ei ole todellakaan mikään kiire siihen viiden päivän oravanpyörään. Saatan tehdä viikossa kaksi päivää töitä, käydä yhtenä päivänä luennoilla ja släkkäillä pari arkipäivää sekä viikonlopun. Mahtavaa aikaa kaikin puolin. Fyrkkaa ei ole, mutta eipä sitä tarvikaan mitenkään älyttömästi. Jos sitä olisi enemmän ostelisin varmaan tavaroita, joilla en loppupeleissä tee mitään. Nyt vietän aikaa salilla, bänditreeniksellä, paikallisilla pikkukeikoilla, mimmifrendin kanssa ja kavereiden kanssa.
Monilla opiskelukavereilla tuntuu olevan tässä vaiheessa hirveä hinku laittaa uraohjus käyntiin ja tehdä sitä duunia niin paljon kuin pystyy. Varmasti tällaista jengiä hiipuu jossain vaiheessa kun tajuaa, että elämässä ei ole tullut tehtyä oikein muuta kuin duunia firmalle, jonka intressit eivät edes itseä kiinnosta. Oma firma myös kiinnostaisi juuri siksi, että ei tarvitsisi kulkea jonkun muun talutushihnassa.
En ole MGS 4:sta pelaillut, mutta milloin Raidenista tuli noin douchebagi? Myös kaveri ajamassa autoa oli jotenkin erittäin hämmentävän näköistä ja tuntui, että ei tuo ninja nyt sinne kuulu.
Itse taistelu näytti oikein makoisalta ja pakko arvostaa, kun kehittäjät arvostavat ruudunpäivitysnopeutta enemmän kuin glitterigraffoja.
Näytä kirjoitukset
