Itseäni kiinnostaa tässä tapauksessa mahdolliset astrologiset seuraukset tai tapahtumat. Uusi aika kertoo ymmärtääkseni että samalla tavalla kuin Maa kiertää aurinkoa, aurinko vai oliko jopa galaksi kiertää avaruudessa ja tämä merkitsee aikakauden vaihtumista tänä vuonna. Vaikuttaako tämä jotenkin Maahan? Onko tässä aurinkokunnassa toista aurinkoa? Vaihtuuko napojen paikka päikseen tai toiseen paikkaan? Tuleeko meidän aurinkokunta tai galaksi tarpeeksi lähelle toista avaruuden kansaa että vierailuja alkaa tulemaan enemmän? Spekulaatioita ja arvailuja on monia, enemmän tai vähemmän hulluja. Totuus on että kukaan tätä ei tiedä, koska tälläinen tapahtuma oli Mayakalenterin mukaan viimeksi reilu 5000 vuotta sitten. Mutta maailmanloppua tämä ei periaatteessa merkitse muun kuin nykyihmisen ennustuksien mukaan. Eli median ja Hollywoodin paisuttelun seurauksena.
Siis mitä nyt. Nuo taivaankappaleiden liikkeethän pystytään laskemaan nykyään erittäin tarkasti ja mitään ei ole tapahtumassa. Se on aivan sama onko kyljessä joku Mayojen ennustus, se on epärelevantti laskujen kannalta.
Todennäköisyys sille, että maailmanlopun ennuste, joka ei oikeastaan perustu mihinkään, toteutuisi, on äärimmäisen pieni. Ei siis ole syytä olettaa, että maailmanloppu olisi tulossa 2012.
Mitäs dödöä muuten jengi käyttää? Mikä pitää parhaiten? Tuntuu, että jokaisesta dödöstä puskee soija läpi uskomattomalla voimalla. Rentoa ottaa naisia kainaloon, kun kainalot ovat kosteat kuin suonsilmä havumetsässä.
Kyllähän tuo skegge kasvaa ihan hyvää vauhtia. Joku 3-4 päivän setti rupeaa olemaan jo suht epäsiisti ja tulee ajeltua nobaa pois. Naisia treffatessa aina juuri ajettu naama on paras.
Itse olen vetänyt Rainbow-höylällä, Pirkan vaahdolla ja Euroshopper-rasvat vielä perään. Suht surkea combo ja naama ottaa hieman damagea, mutta eipä tuo ole toistaseksi ollut minkään esteenä. Ei tämä opiskelijabudjetti veny mihinkään Gilleten värinähöyliin, puhumattakaan vaihtoteriin.
Joskus tsekkasin frendien kanssa ja olihan se paska. Munamiehellä yksi läppä ja kimeä ääni ja koko kansa fiiliksissä. Mitä vittua. Levytkin myyvät ihan helvetisti, outo meininki.
Pitkästä aikaa on tullut hieman pelailtuakin. Aloitin ekan Suikodenin alusta, kun se jostain syystä jäi aikanaan kesken. Suikoden II:den olen läpäissyt ja se on mielestäni paras japsirope ikinä. On kyllä ollut todellinen nostalgiapaukku tämän pelaaminen. Nuo Konamin tuon ajan 2D-graffat vetoavat meikäläiseen todella kovaa, animaatiot ovat hienoja ja maailmassa on paljon yksityiskohtia. Samankaltaista settiä on tarjolla mm. SotNissa ja Vandal Heartseissa. Musiikeissa on hieno synasoundi ja rikkaat melodiat. Taistelujärjestelmä toimii edelleen ja taistelut ovat erittäin nopeita, lisää pelinautintoa huomattavasti. Peli on helppo kuin mikä, mutta se ei tässä vaiheessa enää haittaa, pelailen fiilistellen, enkä jaksaisi hikoilla jotain pahoja bosseja tai grindailla tuntikaupalla. Todella sympaattinen peli.
Myös Star Ocean The Second Storyn löin tulille. Musat ovat tässä pelissä parhautta ja soundi on todella muhkea. Taistelut ovat hauskoja reaaliaikaisia rymistyksiä. Graffat ovat edelleen hyvät. Jotenkin nuo tuon ajan esirendatut taustat tekevät vieläkin vaikutuksen, ne ovat kestäneet aikaa todella hyvin ja ovat edelleen tunnelmallisia. Miksei enää tehdä pelejä esirendatuilla taustoilla? Nehän on ihan törkeän siistejä.
Sairaan kivoja pelejä molemmat.
Kävin myös Gamestopissa katsomassa löytyisikö sieltä mitään uutta mielenkiintoista pelattavaa, hyllyt olivat täynnä paskoja pelejä ja kävelin kaupasta ulos tyhjin käsin.
In Rainbows voisi olla ihan kova aloittelukiekko. Sisältää modernia meininkiä, mutta ei ole nii hc kuin esimerkiksi Kid A:n minimalismikokeilut. Kid A on kyllä mielestäni bändin paras tuotos, mutta bändiin tutustuvalle se ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
Vaikka Radioheadin uusin levy ei yltänytkään bändin parhaimmistoon, on silti levyn lopetusbiisi Separator varmaan itselle koko vuoden kovin biisi. Rumpukomppi on ykisnkertaisuudessaan nerokas, Yorken laulusoundi hienon etäinen, lyriikat uskomattoman hienot ja keskivaiheilla tuleva kitara todella kaunis. On levyllä muitakin hienoja biisejä, mutta tämä oli ylitse muiden.
Olipas loistava tuo Caretaker, pitää ottaa kiekko tarkempaan kuunteluun!
Loppuvuodesta on tullut diggailtua enemmän akustisia meininkejä ja rehellistä skulailua. Tässä tämän hetken kovimmat tältä vuodelta:
Real Estate yllätti levyllä joka on täynnä loistavia biisejä. Ei kikkailua, vaan levy toimii loistavan materiaalinsa takia erinomaisesti.
Kurt Vilen uusin kolahti kovaa, hauskoja virityksiä ja nasta släkki-meininki säväytti. Tavastian keikkakin oli loistava.
PJ pamautti tiskiin todella kovan lätyn, taas kerran. Levy täynnä hyviä biisejä ja laulu kulkee käsittämättömän hienosti. Lontoon ATP-keikka oli hirmuisen kova.
Fleet Foxes jatkaa tasaista laatua tokalla levyllään. Upeita lauluharmonioita ja loistavia biisejä.
Myös Atlas Soundin uusinta on tullut pyöriteltyä ja olihan se Battlesin toka lättykin kova.
Mitään ihmeempiä joulufiiliksiä ei ole vielä kerinnyt syntymään tenttiviikon ja muiden koulukiireiden takia. Ensi viikkokin menee pitkälti duunissa. Jouluaattona olisi tarkoitus mennä porukoille safkaamaan ja lahjoja ihmettelemään. Aatto tulee vietettyä leppoisissa tunnelmissa perheen kanssa.
UV:na tulee vedettyä varmaan aika stydit keitot frendien kanssa. Stadissa tulee todennäköisesti pyörittyä, mutta baareja ei jaksa UV:na katsella, paljon nastempaa viettää kavereiden bileissä.
Aikaisempi kitarakokemus kun rajoittuu ainoastaan Beatlesin Blackbirdiin, jonka osaan sentään vetää oikeaoppisesti yhtäaikaisesti laulaen ja jalalla tahtia iskien.
Ihan kova suoritus jos tämä on ainoa kitarakokemus, ei nimittäin mikään helpoin homma veivata tuota biisiä ja laulaa samalla.
No nyt on treenikämppä plakkarissa ja samassa myös kokoaikainen äänitysmahis studiossa kunhan vain ProTools on hanskassa. Itse käyttänyt ProToolsia viimeksi vuosia sitten, joten pientä recappia joutuu ottamaan. Todella nastaa päästä jammailemaan porukassa, jossa musamaku kohtaa lähes täydellisesti. Tarkoituksena olisi laittaa krautrock/noise-jammailua tulille. Siisti päästä tuuttaamaan skeballa kunnon volyymillä, himassa kun joutuu himmailemaan aina aika urakalla.
Itseäni Ikarugassa eniten häiritsee pelin muistipelimäisyys. Kovan tason pisteisiin vaaditaan melkeinpä, että muistat tarkalleen jokaisen vihollismuodostelman ulkoa koko pelin ajalta. Pelaaminen menee uskomattomaksi hinkkaamiseksi ja ulkoa opetteluksi. En vain ehkä ole tarpeeksi hc opettelemaan peliä.
Sanokoot muut mitä sanoo, mutta olen edelleen sitä mieltä, että Ikaruga on ylivoimaisesti paras shmup mitä on koskaan tehty. Jotenkin se on vaan niin viimosen päälle hiottu ja suunniteltu paketti, että saa muut genren pelit tuntumaan huonoilta. Aina kun tekee mieli pelata kyseisen genren pelejä, niin pelaan vaan Ikarugaa. Vaikeustasoa ja opeteltavaa kuitenkin riittää kuitenkin loppuelämäksi, niin ei tarvitse ostella muita shmupppeja.
Kantsii antaa CAVE:n peleillekin mahis jos joskus Ikarugan peluulta kerkiät. Pelimekaniikat ovat usein joustavampia kuin Ikarugan huipputason chainaus. Itse myös tykkään enemmän 2D-graffoista ja old-school henkiset musat miellyttävät enemmän. High Score-potentiaalia näissä peleissä on käytännössä loputtomiin ja japanilaiset tykittävät vieläkin kuukausittain uusia enkkoja vanhoihin peleihin. Yhdessä pelissä on opittavaa loppuiäksi.
Onhan nämä makuasioita täysin ja onhan Ikaruga suvereeni mestariteos, siitä ei pääse mihinkään.
On muuten aika uskomattoman hieno peli tämä Daifukkatsu, Amazonista tilattu kopio saapui eilen. Ei taas paljon äärimmilleen voisi pelikokemusta viedä. Aika erilainen kokemus kyllä kuin Daioujou ja fokus on pääosin bullet-cancelissä. Paketissa on tosin se Daioujou-moodikin, joka on lähempänä edellistä osaa.
Black Label on pelinä aika käsittämätön. Musat ja visuaalit - aivan uskomatonta kamaa. Yagawan koodaama pelimekaniikka on myös häijy ja vaikeimmalla tasolla pelin vaikeustaso on ilmeisesti jotain Futarin God-moden luokkaa.
Eiköhän tämä peli riitä taas loppuvuodeksi, ei paljon muille peleille jää aikaa.
Itsekin hain leffoilta viihteellisyyttä joskus yläasteella, mutta sen jälkeen ymmärsi, että elokuvat voivat herättää ajatuksia ja tuoda uusia jänniä ideoita elokuvakerrontaan. Nykyään nuo semiväskät viihde-elokuvat lähinnä haukotuttaa ja tylsistyminen tulee nopeasti. Viimeaikoina on maistunut mm. Etelä-Eurooppalaiset elokuvat ihan vain siksi, että ne ovat loistava väylä oppia muiden maiden kulttuuria.
Tuon termin tekotaiteellinen kuulee usein sellaisten suusta, jotka tosiaan hakevat elokuvalta pelkkää viihdettä. Jos elokuva yrittää tuoda uusia näkökulmia kerrontaan tai visuaalisuuteen leimataan se helposti "tekotaiteelliseksi", koska se poikkeaa niin tutusta viihdehutusta ja kokemukseen ei ole totuttu eikä edes haluta tottua.
Lisää CAVE-parhautta tiedossa Eurooppalaisille! Rising Star Games tuo CAVEN viimeisimmän kolikkopelin Akai Katanan Xbox-käännöksen Eurooppaan. Pelihän pyörii 2D HD graffoilla laajakuvana, varmasti todella näyttävää kamaa. Ja itse pelihän on myös kovasti pidetty pelaajien keskuudessa.
Ihan kovia keikkoja taas tiedossa tulevaisuudessa. M83:n Tavastian keikalle tuli hommattua lippu, vanhat levyt ovat suht kovaa unipoppia ja uudella levylläkin on hyviä biisejä vaikka kokonaisuus ei ihan kannakaan. Siisti tsekata miten maistuu livenä.
Paul McCartney on pakko käydä tsekkaamassa Hartwallilla suolaisista lipuista huolimatta. Beatles on itselle yksi kovimmista bändeistä ja McCartney kohtalaisen suvereeni biisintekijä pop-musiikin historiassa. Vuoden 2004 Stadikan keikka oli huikea, joten odotukset ovat korkealla tulevankin keikan kohdalla.
Myös Circle pitää käydä katsastamassa Kanneltalolla. Kunnon krauttisjumittelut kelpaa aina ja onhan bändi yksi kotimaan mielenkiintoisimmista. Opiskelijalippu kahdeksalla eurolla on halpaa hupia.
No eiköhän sieltä kohta onneksi taas tule joku Aleksi Mäkelän leffa, jossa on pääosissa Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann vilauttamassa pippeliään.
Itsellä ollut pelaaminen täysin jäissä noin kuukauden. Eron takia tuli pieni elämäntilanteen muutos ja siihen ei ole nyt pelit mahtuneet. Varmaan ainoa peli, jonka tänä vuonna ostan on DoDonPachi, eiköhän sitä kerkeä muutaman krediitin jossain välissä jauhaa.
Nooh nyt on kämppä stadista ja elämä hymyilee kaikinpuolin.
Itselle molemmat Team ICOn pelit ovat auenneet vasta läpipeluun ja loppukohtauksien tsekkaamisen jälkeen. Molemmat pelit tuntuivat ekaa kertaa pelatessa hieman pakkopullalta, mutta hienous paljastui vasta lopussa. Kannattaa taistella ja vääntää väkisin loppuun, saattaa kolista vasta siinä vaiheessa. Jotenkin pelejä tulee tsekattua siinä vaiheessa täysin eri silmin.
Huvittavaa ja samalla vähän pelottavaa ajatella kuinka pidämme naamakirjaa jo elintärkeänä, vaikka emme olleet kuulleetkaan siitä vielä 2000-luvun alussa.
Saman argumentin voi tosin heittää sähköstä ja internetistä ja muista vastaavista ns. välttämättömyshyödykkeistä, joita pidämme jo itsestäänselvyytenä.
Näytä kirjoitukset
