Kannattaa napata nuo Suikodenit, kunhan ilmestyvät. Ykkönen saattaa vaikuttaa hieman vanhanaikaiselta ja karulta, mutta on loistava peli pohjimmiltaan. Kakkonen onkin sitten GOAT-kamaa ja helposti genren kärkiteosten, kuten Chrono Triggerin ja FF VI:n tasolla. Toivottavasti tulee ladattavaksi tuo bugifixattu ja parempi PAL-versio, ropeissa tuo 50Hz ei juurikaan haittaa.
DS:n Castlevaniat ovat loistavia, mutta itselle SOTN menee niistä heittämällä ohi. Syynä on juurikin tuo yksityiskohtien määrä ja se järjetön aika mitä jonkun pienten juttujen viimeistelyyn on käytetty. Esimerkkinä mm. rukouskoppien kummitukset, jotka vaihtelevat puolelta toiselle, lepakkofamiliarin rakastuminen, kun Alucard muuttuu itse lepakoksi, Fairy familiar laskeutuu Alucardin päälle, kun pelaaja on paikoillaan ja yllättyy kun lähetään taas liikkeeseen, Alucardin muuttuminen hyvin pienellä todennäköisyydellä Gargoyliksi hänen kivettyessä. Myös grafiikoissa on jatkuvasti pieniä vaihtuvia yksityiskohtia, kuten se lintuperheen elinkaari siellä Towerissa kun poistut ja palaat alueelle. Näitä olisi huomattavasti lisääkin. DS:n pelit eivä yksinkertaisesti päässeet samalle tasolle viimeistelyssä.
Myös tunnelmaltaan ja musiikeiltaan peli vie mielestäni käsikonsoliversioita.
Nonniin eka Playstation täytti 20 vuotta (miten helvetissä siitä voi olla niin kauan?) ja aika nostella tätä ketjua. Mitkäs ovat lautalaisten Top 3 PS1-pelit? Oma lista näyttää tällä hetkellä tältä (vaikka tosin lista muuttuu jatkuvasti):
1. Castlevania Symphony of the Night - Suht kliseinen vastaus, mutta ei siitä mihinkään pääse, tämä peli on kaikkien aikojen lempipelini. Kaikki olennainen on tästä jo sanottu, mutta peli jaksaa aina silti yllättää läpipeluusta toiseen. Yksityiskohtien määrä on järjetön. Pelissä on myös paras soundtrack ikinä.
2. Suikoden II - Eka Suikoden oli hieman suunnanhakua, mutta kakkososassa pankit räjähti. Pitkä seikkailu upeilla spritegraffoilla, hienolla soundtrackillä ja ikimuistoisilla hahmoilla ja tarinalla. Tästä on muodostunut lempiropeni koskaan.
3. Metal Gear Solid - Sain pelin julkaisussa synttärilahjaksi ja se räjäytti tajunnan. Yhtäkkiä pelasin elokuvaa ja en ollut kokenut ikinä mitään vastaavaa. Peli tuli pelattua läpi monta kertaa putkeen ja muistan kaikki salaisuudet ja kikat edelleen. Legendaarista kamaa.
Juuh kaikki näköjään Konamin pelejä, lafka oli liekeissä tuohon aikaan.
Eikö noita ole tullut GBA:lle useitakin ja joku taisi olla hyväkin. Meinasin juuri ostaa, kun näin divarissa.
En ole noita GBA:n pelejä testannut, mutta pitäisi olla ihan jeppistä nekin. Taitavat olla hieman puzzlepainotteisimpia kuin nämä konsoliversiot. Kannattaa ottaa talteen jos tulee vastaan.
Tuli pelattua Klonoa: Door To Phantomile läpi ekalle pleselle. Aivan mahtava tasoloikinta kyseessä ja mielestäni rikollisen aliarvostettu. Kaikki toimii pelissä, grafiikat ovat geninsä hienointa ja upean värikästä, musat loistavat ja sopivat kenttiin. Pelimekaniikka on simppeli, mutta peli tuo jatkuvasti uusia haasteita simppeliydestä huolimatta, tämä on asia, joka kertoo hyvästä kenttäsuunnittelusta sekä mielikuvituksellisuudesta. Käytännössä pelissä on kaksi toimintanappulaa, hyppy ja vihollisten kaappaus. Näillä mennään loppuun asti, mutta ikinä ei tule tylsää. Loppubossit ovat kaikki uniikkeja ja hienosti toteutettu.
Peli kestää helposti vertailua Nintendon klassikoihin. Harmittavasti pelisarja on unohtunut ja tuskinpa sarjan pelejä tullaan enää ikinä näkemään.
Tuli perjantaina tsekattua tämä ja täytyy sanoa, että oli kyllä hienoinen pettymys. Visuaalisesti hieno ja perusidealtaan hyvä, mutta juoni oli aika ennalta-arvattava ja jätti kylmäksi. Juoni tuntui myös etenevän hieman hölmösti ja sattumalla tuntui olevan suuri rooli. Tarina oli loppupeleissä hyvin simppeli. Suhteellisuusteorialla flirttailu oli hauskaa, mutta loppupeleissä hyvinkin fantasiatasolle vedetty ja teoriaa seurattiin nimellisesti, toki tämä on hyvä asia Hollywood-rainassa.
Odotin uutta Avaruusseikkailu 2001:stä. Sitä ei päästy lähellekään, mutta kohtalaisen viihdyttävä paketti kuitenkin. Ei todellakaan mikään mestariteos ja eipä varmaan tule uudestaan tsekattua ihan lähiaikoina.
Tuo nykypäivän urakeskeisyys ja pakonomainen menestyminen ovat mietityttänyt itseäkin usein. Olen opiskellut sellaista alaa, jossa suurin osa porukasta ovat hyvin kilpailuhenkisiä ja elämässä kovin juttu tuntuu olevan se urakehitys ja duunit. Aina kun näitä frendejä näkee kysellään samantien duunihommia ja keskustelu keskittyy pääosin niihin. Tuntuu, että heidän elämässään ei ole muuta kuin opiskelu ja ura. En ole koskaan oikein pystynyt samaistumaan näihin kavereihin ja mielummin olen viettänyt vaikka aikaa släkkerikavereiden kanssa Kalliossa halvan tuopin ääressä. Vaikka koulutukseni onkin korkea, minulle riittää kyllä aika perusliksallinen duuni, kunhan pystyn toteuttamaan itseäni vapaa-ajallani suurempia murehtimatta. Fyrkka ja menestyminen eivät ole itselle tärkeitä, tärkeintä ovat elämänkokemukset ja ihmissuhteet.
Silti tuo Ass Creed keräilee pokkana 8 ja 7 arvosanoja, vaikka aika selvää on noista ongelmista päätellen, että niin moni asia on pielessä. Joskus en kyllä ymmärrä koko pelimediaa ja pelien pisteytystä, mutta kai vika on minussa. Jo pelkästään noista mikromaksuista pitäisi rankaista kunnolla ja lätkäistä samantien "paskaa"-leima pelille. Ihme, että räikeät tekniikkaongelmat ja kuluttajan päälle kuseminen menevät edelleen läpi useimmille pelaajille ja arvostelijoille.
Aika vähän on tullut osteltua pelejä viime aikoina ja tässä onkin varmaa puolen vuoden ostokset. Hinnat ovat olleet 10-20e luokassa. THPS 2 on pieni nostalgiapläjäys.
Inazuma Eleven 3 Team Ogre Attacks ja Ghost Trick ovat vielä muoveissa. Muut pelit uudenveroisia. Jos kiinnostaa niin kyselyitä YV:llä niin ilmoittelen hintaa.
Diablo 3 Reaper of Soulsia on tullut tykiteltyä 360:sellä. Yhtäkkiä teki mieli pelailla jotain loottipeliä ja tämä tuntui aika loogiselta valinnalta. Itsellä ei ole aikaisempia kokemuksia pelisarjasta, joten ei oikein ollut mitään odotuksia tätä kohtaan. Aikamoista aivot narikkaan-kyntämistähän tämä on ollut, mutta ihan hauskaa puurtamista. Plussaa myös, että peliä voi pelailla pienissä annoksissa hektisen arjen keskellä. Itse tarina tai lore ei kiinnosta vittuakaan, mutta muilta osin pelaaminen on addiktoivaa. Vaikuttaisi myös, että tästä saa ihan hyvin rahoille vastinetta pelitunneissa. Katsotaan nyt kauan tätä jaksaa painaa ennen kuin väsähtää tohon toistavaan tykittelyyn.
NHL alkoi ja Euro-karsinnoissa lieviä ylikertoimia tarjolla myöskin. Joko on betsit tulilla?
Aika vähän gämbläävänä otin tästä varmat kiinni 15 eurolla. Saas nähä miten lähtee taas hemmetti.
EDIT: Mistäs muualta löytyisi muuten näitä kovia yhdistelmävinkkejä, kuin täältä? Onhan näitä hauska silloin tällöin lyödä ja todennäköisempää näistä on voittaa kuin arvoista.
Verkkokaupassa olisi Samsung Galaxy S3 hintaan 199e. Onko tämä kannattava hankinta? Onko samassa hintaluokassa esimerkiksi parempia vaihtoehtoja. Ajattelin päivittää pikkuvikaisen S2 Plussan tähän ja pikaisen selailun perusteella vaikuttaisi olevan isojakin eroja laitteiden välillä.
Aikamoista backlashia peli on saanut, varsinkin kun arvostelujakin venytettiin vasta julkaisun jälkeiselle ajalle. Peliala on sen verran nuori vielä, että yleisölle on helppo myydä massiivisella hypekoneistolla ja markkinointibudjetilla lähes mitä tahansa, ilman että lopputuotteen laadusta on mitään takeita. Toki tämä näkyy muuallakin viihteen maailmassa kuten elokuvissa ja musiikissa, mutta kuluttajan investointi ei ole yhtä iso kuin peleissä, joten kelkkaan on helpompi hypätä mukaan. Ilmiö on itseään ruokkiva ja kun kaikki ovat hypettämässä peliä nousee mielikuva pelistä itsestään positiivisemmaksi. Tässä vaiheessa myös arvostelijoiden on vaikeampi nähdä peliä objektiivisesti, sillä tietty odotustaso on jo saavutettu ilman varsinaisia kokemuksia.
No joo en ole peliä ikinä testannut enkä tule testaamaankaan, pelaamatta paskaa jne. Tämä ilmiö tulee toistumaan niin kauan kuin Destinyn kaltaiset pelit tulevat tekemään tuntuvia voittoja hypekoneistonsa avulla.
EDIT: Pitää vielä lisätä, että toki tällaisilla myynneillä on positiivinen vaikutus itse alaan ja markkinoihin. Konsoleita menee hurjasti eteenpäin ja yleisö lisääntyy mahdollistaen erilaisten pelielämysten syntymisen. Tämä voidaan nähdä siis myös rikkautena. Loppupeleissä siis ihan positiivinen asia niin kauan kun markkinat eivät ylikuumene ja pelaajien pettymys ei käänny kyynisyydeksi alaa kohtaan.
Tämmönen napsahti tänään postista. Tämä lähti ilmaiseksi nettikirppikseltä. Vissiin jotain pientä vikaa konsolissa, kuulema näyttää kuvan mustavalkoisena. Pitää tsekkailla jos tuo olisi jotenkin fiksattavissa esimerkiksi kaapeleita vaihtamalla. Jo pelkästään tuon boksin takia päätin napata talteen.
Joo aikamoinen veto taas Nintendolta. Eipä kyllä kiinnosta tukea tällaista marginaalista parantelua, jolla jätetään vanhat omistajat ulkopuolelle. Lisäksi mietityttää, että eikö siitä WiiU:n nimeämisestä opittu taas mitään, varmaan aikamoisia sekaannuksia taas luvassa kun se Xenoblade ei toimikaan sillä 3DS XL:llä vaikka paketissa on samat logot.
Vissiin on muitakin New 3DS-exklusiiveja työn alla, joten ei jää pelkästään tuohon Xenobladeen...
Elikkäs taas mennään ja seuraavat pelit olisi lähdössä:
Inazuma Eleven Firestorm NDS Nostalgia NDS Dragon Quest The Hand of Heavenly Bride NDS Rune Factory 3 NDS Pokemon White 2 NDS Etrian Odyssey 3 NDS .Hack Outbreak PS2 Gradius V PS2 Devil May Cry 2 Limited Edition (huippuharvinainen) Zelda Oracle of Seasons JAP GBC bit Generations Digidrive GBA Tales of Xillia Day One Edition PS3 Zone of The Enders HD Collection Limited Edition NTSC (aluekoodivapaa, muoveissa)
Lisäksi Dark Souls 2 Into the Light-sarjakuva ennakkotilaajille.
Laittakaa tarjousta tulemaan, mikäli kiinnostuitte!
Ensimmäinen Dark Souls laatikossa pölyttyy muoveissa. Sai 10€ vai 14€ niin otin mukaan, kun suunnitelmissa testaaminen on ollu. Eli sinänsä on kiinnostanut jo aiemminkin. Nykyään on vain tuo pelien pelaaminen useamman viikon projekti kun pelaamaan pystyy käytännössä keskimäärin 2h ilta. Toki pari yötä voi aina valvoa pidempääkin, mutta seuraavilta päiviltä pelaaminen sitten jääkin kun on pakko nukkua.
Laita peli nyt ihmeessä tulille jos se kerran löytyy jo hyllystä. Genin paras peli ja en olisi itsekään löytänyt sarjaa ellen olisi karistanut ennakkoluuloja. Tallennuspisteitä on ihan mukavasti ja ei sitä progressia hirveesti menetä kuollessa. Peliin pitää suhtautua hieman eri tavalla kuin muihin peleihin. Pelissä kuoleminen ei välttämättä tarkoita epäonnistumista, vaan on osa oppimisprosessia. Se on välttämätöntä ja siihen tottuu. Ei niitä NES-pelejäkään aikanaan ykkösellä vedetty vaan niitä piti harjoitella kunnolla. Bonfirejen näennäinen harvinaisuus tuo pelaamiseen aivan uudenlaista jännitettä, kun tiedät, että kuljet kusisissa mestoissa healthit lopussa ennennäkemättömän pitkällä ja nyt pitäisi löytää seuraava tallennuspaikka. Monta kertaa vituttaa kuoleman tullessa, mutta palkitsemisen tunne on aivan eri tasolla tässä kuin muissa peleissä.
Kyllähän tää Bloodborne näyttää taas parhaalta ikinä. Nykyinen geni ei muuten kiinnosta, mutta tämän takia pakko harkita PS4:sen ostoa tosissaan. Huomaa, että Miyazaki puikoissa, kun pelin ulosanti on niin jumalaista. Vaikuttaa myös ehdalta Souls-peliltä uusilla twisteillä.
Bloodborne kiinnostaa kyllä älyttömästi, pelin tyyli näyttää aivan järkyttävän hienolta. Ja juuri nuo kauhuelementit puhuttelevat. Tuo onkin oikeastaan ainoa next-gen-peli, joka tällä hetkellä kiinnostaa. Dark Souls II:sessa tuo synkkä tyyli oli hieman unohdettu ja peli tuntui enemmän perinteisemmältä seikkailupeliltä. Tunnelma ei ollut ekan osan tasolla. Liekö syynä sitten, että Miyazaki ei ollut ohjaajan pallilla.
Kesän lopuksi olen ajatellut hommaavani PS3:sen jostain halvalla, jotta pääsee tahkoamaan Demon's Soulsinkin läpi.
Josko sitä vihdoin katsoisi Game of Thronesin tähän mennessä ilmestyneet jaksot. Ilmeisesti myös FX-kanavan Fargo-sarja löytyy palvelusta, kannattaa tsiigailla.
Kiitokset tästä, tuli lyötyä kokeiluaika sisään. Alottelin samantien True Detectivellä ja ainakin ekan jakson perusteella vaikuttaisi olevan laatukamaa. McConaughey on aika helvetin kova tässä. Ekan jakson jälkeen jo aivan koukussa ja pakkohan tämä on tsekata loppuun.
Tämä oli ensimmäinen JRPG, jota ikinä pelasin ja siitä lähtien olen tykännyt genrestä huomattavasti. Olen aloittanut tämän pelin useasti, mutta se on jotenkin aina jäänyt kesken. En edes tiedä miksi peli on aina jäänyt kesken, olen nauttinut aina sen pelaamisesta ja maailmasta. Tällä kertaa voisi viimein tykitellä pelin läpi kokonaan. Tällä hetkellä joku 8 tuntia mittarissa ja viimeksi vedin Dom Ruinsin läpi. Mahtava peli kyllä, hyvät hahmot, jumalainen soundtrack, mieletön määrä yksityiskohtia kaupungeissa ja paljon dialogia NPC:iden kanssa. Justinin ja Suen kommentointi eri objekteihin huvittaa.
Remake X68000:n Castlevanian remakesta. Aika vähälle huomiolle jäänyt Castlevania kyseessä, varmaan jäi aika pahasti Symphonyn jalkoihin aikoinaan. Loistavaa vanhan koulukunnan piiskaamista kovilla musiikeilla ja hienoilla 2D graffoilla. Tässä on mukana alkuperäinen X68000-versio sekä uusi PS1:selle tehty Arrange moodi. Vaikeahan tämä on, mutta niinhän näiden Castlevanioiden kuuluukin olla. Levyllä oli mukana myös IGAn haastattelu, jossa mies vihjaili muitakin remakeja, enpä kyllä tiedä saiko mies ikinä tehtyä näitä. Harmi, että tämäkin sarja taitaa olla kuollut.
Se hyvä puoli tässä fyrkattomuudessa on, että uusia pelejä ei tule ostettua päättömästi, vaan tulee palailtua pelihyllyyn ja arvostettua näitä omistamia klassikoita. Pelattavaahan olisi omassakin hyllyssä järjetön määrä, mutta jotenkin pelejä tulee silti ostettua aina vain lisää paremmassa rahatilanteessa.
Eipä oikein toikaan jeesannut. Jostain foorumeilta luin, että viallisella virtalähteellä voi olla vaikutusta suorituskykyyn. Pitää testailla jollain toisella virtalähteellä vielä, mutta aika helvetin hämärältä vaikuttaa tämä ongelma.
Nonniin elikkä meikällä on suht uusi kone ja huomasin sen vähän hidastelevan kun käytän nettiä. Tänään sattumalta huomasin, että kone ei hidastele lähellekään yhtä paljon kun otan virtapiuhan pois ja annan mennä pelkällä akulla. Voiko tämä olla edes mahdollista? Kokeilin useita kertoja ja tulos oli aina sama: kone toimii huomattavasti sutjakammin kun se ei ole kytketty virtapiuhaan. Mitäs ihmettä?
Joo käsittämätöntä näyttää pelkästään CGI:tä. Hypettyykö muka joku noista CGI-traikuista, ei niiden perusteella voi sanoa mitään pelistä. Esimerkiksi tuo Platinumin peli jäi hyvin epäselväksi, pois lukien paska tyyli. Aika varmalla linjalla vedettiin, paljon räiskintää ja perusmultiplattarit esillä. Eipä jäänyt oikeastaan mitään käteen.
On se kyllä hauska nähdä miten nämä WiiU-pelit näyttävät paremmilta kuin muiden next-gen-konsolien pelit. Todella freesin näköistä ulosantia ja grafiikan selkeys on aivan omaa luokkaansa. Myös tasaiset ruudunpäivitykset ovat karkkia. Nintendo on tällä hetkellä pelikehityksensä huipulla ja todella sääli kun konsoli ei menesty paremmin. Tekisi kyllä mieli ostaa tuo konsoli, mutta ei sitä vain tässä tilanteessa raaski, kun 3rd party support on niin heikkoa.
Näytä kirjoitukset
