Tippui pitsa pöydälle kun luin uutisen hetki sitten. Heti testaamaan, FFFFFFFFFFFFFFUUUUUUUUUUUUUUUUUUSSSSSSSSSHHHHHHHHHHHHIIIIIIIIIIIIIIIIIITTTTTTTTTTTT --->
Paras uutinen ikinä...
Itsekin fiksailen juuri uutta MAMEa ja Ketsuita. Taitaa olla Score Attackien paikka???
EDIT: Mites toi uusi patchi laitetaan tohon MAMEen?
Pelien julkaiseminen länsimaissa antaa Cavelle tärkeää näkyvyyttä ja luo uutta fanipohjaa. Importtaus ei sinänsä synnytä uusia faneja. Ei mikään ihme, että näistä ei ole kukaan ikinä kuullut mitään, kun ei näy kaupan hyllyllä, nettiarvosteluissa tai lehdissä.
Veikkaan, että Cave ei usko, että kukaan julkaisija olisi kiinnostunut tuosta Muchi Pork bundlesta. Nuo pelit kun sattuvat olemaan nicheä jopa genrensä sisällä, myös HD:n puute ei lisää julkaisijoiden kiinnostusta. Eipä siinä, helvetin hyvä että on region-free.
Cave on kuitenkin ilmaissut neuvotelleensa uusista länsimaisista julkaisuista. Veikkaan, että sieltä pamahtaa Daifukkatsu ja Deathsmiles 2 jossain vaiheessa. Eka Deathsmiles on tulossa ensi vuoden alkupuolella Eurooppaankin.
Ikinä en ole peliä pelannut, mutta joutunee osallistumaan silti skabaan! Pitääpä latailla vielä tämän illan aikana ja testailla. Ei kyllä välttämättä mitenkään hirveästi kerkiä hakkaamaan tenttiviikon takia, mutta pakkohan se on silti testailla.
Like, mutta toivottavasti sun LE ei ole region-locked. Mushissa ja Espas LE:t oli lukittu
Mushin LE on region free. Espgaluda II kohdalla region free-päätös tehtiin niin viime tingassa, että ainoastaan se normiedition ehdittiin laittamaan aluekoodivapaaksi.
Mutta joo pitää olla kuitenkin tarkkana ja perua se tilaus mikäli toi LE lukitaan, Espgaludan kohdalla siitä ainakin tiedotettiin selkeästi ennen julkaisua.
Ja jälleen loistavia uutisia genren ystäville: Caven seuraava julkaisu Muchi Muchi Pork/Pink Sweets tuplapakkaus on aluekoodivapaa!
Aivan jäätävän hyvää settiä tiedossa. Yagawan kaksi klassikkoa samassa setissä. Mukana pakkauksessa myös Arrange moodit molemmille peleille ja pelin ekan printin mukana tulee DLC-kortti, jolla saa ladattua vielä yhden lisämoodin.
Itse laitoin pelin Limitedin tulemaan samantien, mukana on kaksi soundtrackia ja tuo latauskortti. Pelejä ei ole tehty uudelleen HD-graffoilla, vaan mukana on ainoastaan alkuperäiset arcadeversiot.
Tuulisti kiteyttikin aika hyvin ton nykymeiningin. Markkinoijat ovat huomanneet uuden keräilijäasiakassegmentin ja nyt otetaan kaikki irti tästä mahdollisuudesta, tuotteita painetaan siis niin paljon kuin kysyntää riittää. Mielenkiintoista on, tuleeko tämä jatkumaan samanlaisena vai kokevatko ihmiset jossain vaiheessa hyödyttömänä noi massaspessueditionit.
Itse olen ostanut yhden länsimaisen spessueditionin (Zelda Spirit Tracks) tässä lähiaikoina. Peli oli samanhintainen/halvempi kuin normiversio. Sisältöhän on suhteellisen turha tässä pelissä: peltiboksi ja pari muovifiguuria. Kuitenkin arvo on tuplaantunut siitä lähtien pienen printin takia, eli suht riskitön sijoitus aikanaan.
Myös noi Caven Limitedit ovat pitäneet arvonsa aika nätisti. Eli kyllähän näitä sijoituskohteita vieläkin löytyy. Vaikeahan näitä on etukäteen ennustaa miten arvo kasvaa, mutta välillä voi käydä pulla. Totuus on, että suurin osa näistä on suht arvotonta hilpettä ja rahat kannattaa sijoittaa muihin asioihin, mikäli päällimmäisenä syynä ostokselle on arvonnousu. Tietenkin näistä voi löytää muutakin lisäarvoa.
Nykygenissä ei hirveästi tule näitä niche-pelejä, joilla olisi pienet printit vaan nämä budjettipelit ovat siirtyneet latauspalveluihin kustannusten ja julkaisupolitiikan vuoksi.
Mitä mieltä porukka näistä ns. Limited Editioneista, joita julkaistaan nykyään melkein jokaisesta hittipelistä. Ominaista näille on yleensä korkea hinta ja jäätävä krääsän määrä. Nykyään näihin pakataan mukaan mm. figuureja, taidekirjoja, lompakoita, radio-ohjattavia autoja, muovinaamareita, kypäriä ym. Yleensä nämä Limited Editionit eivät todellakaan ole edes kovin limited, vaan pelejä on saatavilla Ebaystä kuukausia julkaisun jälkeen halvemmilla hinnoilla.
Itse keräilen pelejä, mutta jotenkin silti rupeaa vituttamaan tämä Limited Edition-inflaatio. Tuntuu, että kuluttajalle myydään vain muovikrääsää korkealla hinnalla. Itse pystyn ostamaan tällaisen keräilyversion jos messissä on jotain oikeasti hyödyllistä tavaraa, kuten musiikki-cd tai making of dokumenttia tai mikäli tiedän, että pelin arvo tulee varmasti nousemaan tulevaisuudessa.
Mitä mieltä porukka on näistä? Onko touhu ok vai onko homma karannut käsistä? Onko "Limited" Editionin-käsite muuttunut kokonaan viime vuosina?
Suurimmaksi osaksi olen pelaillut vanhempia pelejä, mutta parit tämän vuoden julkaisutkin on tullut pelailtua.
Xbox 360: Kohokohta tälle vuodelle oli Caven Espgaluda II, joka julkaistiin yllättäen aluekoodivapaana. Hienompaa 2D:tä saa hakea ja pelimuotojen opettelemiseen menee järkyttävän kauan aikaa. Oikeastaan olen ehtinyt hieman normi Arcade-moodiin syventyä ja pelissä on vielä pelimuotoja, joiden pisteytykseen ei ole tullut vieläkään tutustuttua tarkemmin. Sen perusmoodin hallitsemiseenkin menee varmasti kuukausia.
Red Dead Redemption oli hieno yksinpelikokemus ja jäi mieleen yhtenä vuoden parhaista kokemuksista. Grafiikat ja pelimaailma ovat huikeita, samaa voi sanoa myös musiikeista ja yleistunnelmasta. Vie GTA IV:ta 100-0.
Super Street Fighter IV olikin sitten parasta mätkintää vuosiin. Hyvät musat, hiottu pelattavuus, nätit graffat ja ennenkaikkea loistava nettikoodi tekevät tästä pakkohankinnan. Myös parinkympin hinta miellytti. Harmi ettei oikein ehdi tätä treenaamaan enempää, kun vie nuo shmupit sen verran aikaa. XBLA: Super Meat Boy ja Guwange HD parhaimmat julkaisut tänä vuonna. Paljon tuli ostettua aikaisempien vuosien pelejä.
Nintendo DS: Kovimmat tänä vuonna SMT: Strange Journey ja Dragon Quest IX. Loistavia ropeja molemmat. DS on pakkohankinta mikäli meinaa nykyään näitä japsiropeja pelailla.
Ensi vuodelta venailen oikeastaan hyviä XBLA-pelejä, kuten SF 3rd Strike, Radiant Silvergun, Bangai-O. Lisäksi tulee venailtua Caven PAL-käännöksiä ja DS:n ropeja (Inazuma Eleven, DQ VI?).
Kummalla hahmolla pelasit? Toisella pitää, että saa achin vielä!
Pelailin Abnormal Palmilla. Diggailen siitä sen lasershotista, se kun tehoaa niihin bosseihin suht napakasti. Pitää kokeilla vielä jossain vaiheessa miten sujuu Recolla. Ainakin slowdownia pitäisi olla tasoissa enemmän, ne bossit onkin sitten eri asia.
Nyt ainakin pikkasen taukoa 1.5:sesta, rupesi ehkä hieman hajottamaan jossain vaiheessa sen hakkaaminen. BL on hyvää vaihtelua.
Muistutan nyt, että Mega Manin kohdalla tosiaan puhutaan pelkästään siitä Mega Man -sarjasta, johon kuuluvat osat 1-10. Ei siis pidä laskea Mega Man X:iä, Mega Man Z:itä ym. paskoja. Joten ei mun mielestä Mega Manilla hirveästi harha-askelia ole.
Onhan ne 5-8 osat suht kurasia. MM:n alamäki alkoi nelososasta, onneksi 9 ja 10 seivasivat sarjaa hienosti.
Ja sieltä! Tuli viimein hoidettua yhdellä krediitillä se Mushi Futarin 1.5 Original. Vikalla ukolla kaatui se loppuvastus. Eihän tätä ole kohta kuin se vuosi yritetty.
Paras perustelu tolle TV-maksulle on oikeastaan se, että YLE jatkaa riippumattomien uutisten ja ohjelmien tekemistä. Mikäli kaikki uutiset olisivat kaupallisten kanavien tuottamia, ei sitä voisi oikeastaan mihinkään kunnolla luottaa. Ei sitä tiedä kuinka helposti noi maikkarin ja Nelosen uutiset ovat fyrkalla manipuloitavissa.
Tämä siis kärjistetty esimerkki, kuitenkin riippumattomien uutisten ja sisällön periaate on mielestäni kohtalaisen perusteltu. Hinta voi tosin jakaa mielipiteitä ja sitä on vaikea tällaiselle sisällölle asettaa.
Joo ei ole paha toi 360-mode, luodit liikkuvat hitaasti melkein kokoajan, kunhan vain pitää sen spiritin minkä tahansa vihollisen päällä. Achievementitkin on mukava hankkia tuossa moodissa.
Yleensä tulee kuitenkin pelattua ihan tota normiarcadea. Chainaaminen on hankalahkoa, mutta kyllä se siitä kunhan treenailee. Tällä hetkellä melkoisia vaikeuksia pitää chainiä yllä kolmoslevelissä.
Kyllähän tätä tulee päivittäin ainakin pari creditiä jauhettua, eiköhän sitä edistystäkin pikkuhiljaa tule. 1CC ei ole vielä lähelläkään ja voi olla ettei sitä ikinä tulekaan, mutta eipä se mitään, hauskaa on silti.
Halvalla lähtee, kyseessä kuitenkin boksin paras peli. Tekisi melkein mieli ostaa varakopio. Kyllähän tuon on täytynyt suhteellisen hyvin myydä, toivottavasti duunaavaat jatkoa sarjalle jossain vaiheessa.
Demon perusteella tämä oli kyllä yllättävän hauska. Kovasti tuntuu piristävältä kun hahmo lentelyn sijaan on ihan vaan kävelevä tyyppi. . . mutta silti tuntuu vähän turhalta edes ajatella pelata näitä Caven juttuja ilman näyttöä jolla pystyisi pelaamaan tatessa. Joka on harmi, koska ainakin minusta oli hauskaa väsätä ne muutamat score attack-ketjut joskus biljoona vuotta sitten ja Caven pelit olisivat aika oleellisia niihin.
Joo olisihan toi tate kova juttu, mutta kyllähän tota ihan mielellään normiasetuksilla LCD:lläkin pelaa. Varmaan siinä demossa se peliscreeni on oletusasetuksissa kohtalaisen pieni, sitähän voi zoomata niin että ylhäälle ja alhaalle ei jää turhaa tilaa. CRT pelaajille paskempi homma on se, että Cave sisällytti peliin ainoastaan laajakuva-asetuksen. Tätä ei paljon 4:3 telkuilla pelailla. Saa nähdä patchaavatko tuon puutteen tulevaisuudessa.
Pelaajalaudan score attackit ois kyllä kova juttu taas. Viime skaboista on aikaa julmetusti.
Ja demossahan on vain yksi kenttä, mutta se tuli pelattua läpi yhdellä creditillä, joten ei tämä nyt sen perusteella mitenkään demonisen vaikea peli ole. Tai ehkä salainen, piilotettu kykyni onkin maannut koko elämäni ajan shmuppien peluussa!
Eka ja toka kenttä ovat suhteellisen helppoja, mutta voin taata, että haastetta löytyy myöhemmissä kentissä. Ja haastettahan tulee myös lisää kun rupeaa pelaamaan scoresta, kenttiä ei pysty enää ihan niin suoraviivaisesti suorittamaan ja katsetta täytyy pitää spiritissä enemmän.
Viimein se on täällä, Caven ensimmäinen julkaisu XBLA:ssa. Hinta 800 pointsia eli noin 10e.
Guwange julkaistiin alunperin 1999 pelihalleissa. Peli on shmupiksi kohtalaisen epätavanomainen: pelin ympäristö on vanha Japani, musiikit ovat ottaneet vaikutteita klassisesta japanilaisesta musiikista. Pelissä ei myöskään lennetä ilmassa vaan juostaan maassa hieman Gun Smoken tapaan. Pelissä ohjataan päähahmon lisäksi myös spirittiä, jonka avulla ulottuu paikkoihin, joihin normishotti ei yllä. Se on myös oleellinen osa "ketjutusta".
XBLA-versiossa on mukana kaksi ylimääräistä moodia: Xbox 360 ja Blue mode. Uudet moodit hyödyntävät pelin mekaniikkoja uudella tavalla. Xbox 360 mode vaikutti hauskalta ja aivottomalta paukuttelulta.
Onkos tätä kukaan lautalainen hommannut? Kannattaa testailla edes demoa jos pieni haaste ei pelota. Pelihän on vaikea, mutta joka pelikerralla tuntuu, että edistystä tulee. Kertokaahan tunnelmia!
Näytä kirjoitukset
Aika läppä rupeaa olemaan tuon PAL-julkaisu.
