Minullekin on tuttu tuo Aladdin, PC-versiona. En päässyt ikinä sitä mikälietaikamaailma-kenttää läpi. Varmaan menisi helposti tänä päivänä.

 Dark Soulsin grafiikoissa ja tyylissä en kyllä näe valittamisen aihetta itsekään. Karuhan se toki on , mutta kun mietin tämän sukupolven videopelejä yleisesti niin harvemmin ne ovat olleet graafisesti itseäni miellyttäviä. Genille tyypillinen turboahdettu, ja muovinen visuaalinen tyyli ei vaan iske. Tykkään enemmän aiempien sukupolvien pelien grafiikoista, kaikkine kulmineen ja rosoisuuksineenkin.

Selvisi itsellenikin vasta viestisi luettuani että tässä pystyy juoksee. 31 tuntia olen tätä pelannut. Kerrankin peli jonka ohjekirja olisi kai kannattanut lukea.

 Siis miten tuon Demon Soulsin juokseminen eroaa Dark Soulsista(Demons soulsia en ole pelannut.)?

Itse päihitin katakombien bossin. Mutta kuolen tomb of the giantsin ensimmäiseen luurankoon jatkuvasti. Tuntuu olevan täysin tuurista milloin pääsen siitä pyörivien luurankojen kohdasta, päätin sitten lopettaa tomb ofthe giantsiin pyrkimisen toistaiseksi. Mutjoo, geninsä paras peli epäilemättä. 

F-Zero GX:n upotin Cubeen vuosien tauon jälkeen.

Pakko vaan ihmetellä miten edelleen yksi peli voi olla aivan täysin ylivertainen ja edellä aikaansa omassa genressään vielä tänäkin päivänä. Murhaava vaikeustaso joka ei anna minkäänlaista armoa paskoille pelaajille. Supersulava 60fps ja nopein ajopeli päällä maan, mutta silti sukupolvensa yksi hienommista peleistä. Kermainen soundtrack ja loputtomasti avattavaa. Mistään noista ei olisi tietenkään iloa, ellei pelattavuus olisi kunnossa ja siinähän GX on parhaimmillaan.

Tekipä mieli pistää F-Zero GX taas pyörimään Cubeen, mutta oli levy niin pahasti naarmuuntunut että tilttasi kokoajan. Paras ajopelihän se kuitenkin on, vaikka ikinä ei tullut siinä kovin hyväksi pelaajaksi kehityttyä. Kaikki cupit voittajana kaikilla vaikeustasolla ja story moden normalilla läpäisin, mikä oli sekin jo vaikeaa mutta  ei vielä edes alku tässä pelissä jos meinaa kaikki mahdolliset tekniikat hallita.

Missäs muuten pystyy takomaan fire-aseen tässä vaiheessa?

Katakombeissa on se yksi seppä ihan siellä kuilun pohjalla jossa on kierreportaat. Tiputtaudu sinne ja pidä huoli samalla siitä ettei luurankoja tule messiin koska et ehdi silloin takomaan yhtikäs mitään ennen kuin ystävämme kuolo korjaa. Joudut myös ennen tulielementin pistämistä aseeseen kehittämään jonkun valitsemistasi aseista tasolle +5.

Löin vahingossa tuota tyyppiä kun yksi huomaamatta jäänyt luuranko hyökkäsi kimppuun. Nyt tyyppi vaan hyökkää kimppuuni. Ei taida olla mitään keinoa lepyttää heppua? Että se siitä tuli-elementistä. Muutenkin tuntuu että olen loppuelämäkseni jumittunut katakombeihin.   

MGS2 toimii vaan edelleen, niin juonellisesti kuin pelinäkin. MGS3:ssa nuo Extreme-vaikeustasot oli pahoin vesitetty, vastasivat MGS2:den Hardia. Big Shell on varsinkin auringonlaskussa hienon näköinen kaikessa kliinisyydessäänkin.  Eikä Raidenissakaan sen koommin valittamista- tosin hänen tarinansa saatiin tässä osassa sen verta hyvin päätökseen että hänen osuutensa MGS4:ssä vähän ontui. Sarjan 2D-osat ovat tosiaan myöskin hyviä, Ghost Babel on tosin kokeilematta vielä.

Ite olen vasta kilkatellut Undead Churchin kelloa. Blighttownissa oon kerran käyny kääntymässä eikä ole sen jälkeen pahemmin jaksanu edes yrittää. New Londo Ruinssa ei ihan auennu sielläkäkään miten tulisi edetä ko niitä kummituksia puskee päälle niin perkeleesti. Katsoin sitten parhaaksi suunnata katakombeihin.  Löysin sen oikotien kun yhdessä kohtaa tiputtautui sille tasanteelle ja siitä ihan alas. Kuolin bossiin samantien kun kaikki juomat oli jo ryypätty kiitos niiden sirkkelimiesten. Onkohan tuo bossi pelin vaikeimmasta vai helpoimmoista päästä. Haastetta vastaan minulla ei ole mitään- lähinnä tämmöinen aina kuoleman jälkeen pitkän matkan ravaaminen takaisin bossin luo aiheuttaa sen "jaksanko enää" tunteen, kun sitten bossin luo päästyään kuoleekin taas samantien ehtimättä harjoitella. Tuohan tämäkin tosin vanhat hyvät ajat mieleen. Ruikutus sikseen ja kuolemaa halveksuen taas yrittämään perkele.

Minusta se tekniikkademon grafiikka oli aika hirvittävää. Tämä art style käytettiin muutenkin jo TP:ssä, että jos he realistisen Zeldan tekevät niin toivoisin kokonaan eri näköisen Linkin tai edes muutoksia vaatetukseen (vähän niin kuin SS:ssä ne housut).

Minun puolestani aikuis-Linkki saisi luopua tonttumyssystä. Pikkulinkille se toki sopii. Vaihteeksi saisi olla muitakin pelattavia hahmoja, tähänastisista  Zeldoista ainoastaan Majorassa on ollut (tavallaan) useampi pelattava hahmo. Zelda voisi vaihteeksi olla päähenkilö, Zelda peli ilman Linkkiä olisi jo jotain.

Itselleni jo Prime 3 oli pettymys. Ei sitä alkua pidemmälle jaksanut pelata. Peli tuntui joltai Halopaskalta Metroidin sijaan. En myöskään voinut sietää niitä muita Huntereita, järkyttävää hahmosuunnittelua, eikö ne ollu vielä siitä helvetin Huntersista revitty.

Other M:ää en ole vaivautunut edes kokeilemaan. Minulla ei ole sinänsä mitään sitä vastaan että Metroidiin tuodaan juonielementtejä, esimerkiksi Fusionissa siinä onnistuttiin hyvin. Team Ninjan Metroidissa ilmeisesti sitten mentiin metsään. Team Ninja nyt oli muutenkin vihoviimeinen porukka minkä käsiin oisin uskonut Nintendon antavan klassikkopelisarjansa.

MGS:ssä tablet-ohjaimeen varmasti keksittäisiin siistejä käyttötapoja.

Ei kiitos.

Olihan MGS4:ssä  muutama  hyväkin kohta, joiden takia pelin pariin palaamista melkein harkitsee silloin tällöin. Kuten Blade Runner- kuosiin sonnustauneella Snakella varjostaminen siellä kaupungissa ja Metal Gear- mättö. Harmi vaan, että juoni ja kenttäsuunnittelu olivat mitä olivat.  Kyllähän tuon jaksoi pariin kertaan läpi pelata, lähinnä Old Snaken hahmon ansiosta. Mutta oli ne bossit vaan kyllä luvattoman huonoja.

Peace Walkeria en ole pelannut, mutta se on kuullemma ihan toista maata kuin MGS4 - siis monet MGS4:kin pettyneet ovat siitä pitäneet. Joten kaipa siellä osataan vielä pelejä tehdä, eikä tarvitse ihan toivoa vailla MGS5:sen suhteen.    

[Duck, you sucker]

Duck, you sucker                                                                                                                                                                                                     Älkaa vaan uskoko arvostelijoita, rikollisen aliarvostettu elokuva. Leffa taattua laatua Leonelta ja Morriconelta- jälkimmäisen tähän elkuvaan loihtima tunnusävel on itselleni ehkä se suosikki koko miehen tuotannosta. Leffasta löytyy niin veijarimeininkiä kuin myös onnettomia ihmiskohtaloita ja melankoliaa. Hahmot ovat kaukana puhtosankareista,  inhimillisiä ihmissaastoja.                                                                                                                                                                                                          5/5. Elokuva joka ansaitsee enemmän ymmärtäjiä!

Eikös nyt MGS4:n jälkeen ole jo opittu, että paska on paskaa. Miten kukaan jaksaa enää hypettyä Metal Gearista?

MGS4 oli tosiaan kuonaa, mutta Peace Walker palautti sarjan kuullemma oikeille raiteille.   

Nuo leffat muuten. Ovatko katsomiskelpoisia?

[FFVI on joka osa-alueella ylivertainen]

En ole oikein koskaan pitänyt peliä niin hyvänä kuin sitä yleisesti hehkutetaa ja mielestäni esim. FFVI on joka osa-alueella ylivertainen. Tarina on vähän liian simppeliä ympäriinsä juoksentelua vaikka siitä löytyykin muutamia hienoja jippoja ja hahmojen kehityskin äärimmäisen yksinkertaista levelien kasvattelua.

Täytyi oikein vaihteeksi kirjoittaa tänne peliosioonkin kun olen niin samaa mieltä lihavoidusta osuudesta. En halua silti ottaa Chrono Triggeriltä mitään pois, FFVI on täysin ylivertainen kaikkiin 16-bittisen ajan roolipeleihin verrattuna.

No eiks se nyt oo ylivertainen oikeastaan kaikkiin JRPG peleihin kautta aikain verratuna.

Ite olen aikeissa kokeilla jaksaisiko pelata Dragon Quest VIII vihdoin lävitte. Viime kerralla jäi pelaaminen jo alkupuolelle mutta ehkä nyt jaksaisi sitä grindaamista vähän paremmin, sitähän taitaa tuohon peliin tarttuessa olla taas luvassa. Taitaa Pleikkari kakkosen paras jrpg kuitenkin olla? Pelin taistelumusiikki on ainakin eräs parhaita.

Saisi kylla mieluummin olla kerran tai kaksi kertaa viikkossa kuin joka arkipäivä. Sherlockitkin vilahti niin nopeasti kun Yle niitä kerran tällä tahdilla näytti. Ja joka päivä ei välttämättä vaan millään jaksa ruudun ääreen. Mutta tokihan Macgyveria tulee aina ne viisi ensimmäistä kautta seurattua. NiIllä parilla viimeisella kaudella, kun ysärille siirryttiin, alkoi meno muistaakseni olla jo paljon väsähtäneempaa ja krapulaisempaaa, ja oli liikaa niita "Macci pelastaa teineja" jaksoja.

Se vaan kiinnostaa, onko tuo Sonyn Smash Brosin pelattavuus lahempana Meleeta vai Brawlia. Jos pelattuvuus olisi suoraan Meleesta, on hankala sanoa pitaisiko innostua vai vihastua. Varmaan seka etta. Kylla vaan repeilyttaa katsella noita tyyppeja tuossa videolla, sen verta torkea temppu

FFIV: Boss Battle Theme

http://www.youtube.com/watch?v=9cJe5v5lLKk

GC-ohjain oli F-Zeroon, Smashiin ynnä muihin  Cuben omiin peleihin täydellinen, 3rd-pelejä ei Cubella tullut koskaan pelattua minkä takia ohjaimen heikompi soveltuvuus niihin ei koskaan päässyt vaikuttamaan mielipiteeseen ohjaimesta. Pakko sanoa että on omakin suosikkini ohjaimista.

WiiU:n ohjaimen suurin ansio on se, että se ei ole wiimote.

Eikö se niin mennyt että Wind Wakerista piti alun perin tulla kahden luolaston verran pidempi, mutta kaksi viimeistä suunniteltua luolaa jäi sitten jostain syystä toteutumatta ja tuolla Triforce-metsästyksellä koitettiin siten paikata pelin keskeneräisyyttä. Kieltämättä käsittämätöntä. Wind Wakerin loulastosuunnittelu sinänsä on mainiota, niissä on vielä jäljellä sitä Zeldamaista taikaa mitä ei mielestäni enää Twilight Princessin luolista löytynyt

DS-Zeldat... en olisi uskonut että sarjan virallisisa osissa ikinä vajottaisiin niin alas.

Suurimmalle osalle muistuu sarjan toisesta osasta ensimmäisenä mieleen sen korkea vaikeustaso minkä takia sitä ei jaksanut paljoa ekaa luolaa pidemmälle pelata. Varmaan pelin vihaajat ja rakastajat ovatkin yhtä mieltä siitä, että Zelda II: Adventure of Link on sarjan haastavin osa.  Pelimekaniikka  on muuten sama kuin kahdessa muussa Nes-pelissä, Trojanissa ja Battle of Olympuksessa.

Näitä ritareita vastaan taistelu on hauskaa. Näitähän on pelissä kolmenlaisia, ja siniset ritarithan tulee  aina kusetettua ohittamalla koko taistelu keijutaijalla kun ovat niin saatanan vaikeita että on kaukana hauskuudesta.

Täytyy myöntää että en ole itse jaksanut vielä läpi pelata, matkalla seitsemänteen palatsiin tuli jotain näkymättömiä haamuja joihin sitten tyssäsi koko peli.

Ja sitten suosikkini sarjasta...

Majoras Mask. Tähän peliin tiivistyvät käsitteet "Nintendo" ja "Legend of Zelda".  Aijai, jo pelin artwork tuo mieleen sen tunnelman, joka on kuin parhaasta Studio Ghiblin elokuvasta. Tuskin tullaan näin omaperäistä mestariteosta videopelien saralla enää näkemään.

Kehoitan tulevan Skyward Swordin sijaan hankkimmaan Majors Maskin Virtual Consolesta.

Wind Waker oli vielä kiistaton klassikko, mutta Twilight Princessille sopi mielestäni arvosanaksi se Jeff Gerstmannin legendaarinen 8.7. Nyt Skyward Sword onkin ensimmäinen Zelda, jota en oikeastaan odota ollenkaan.Älkää kattoko noin, mä en vaan enää jaksa Wiimotea.

Nuo kaksi sarjan ensimmäistä peliä ovatkin sitten sellainen juttu, etten niitä varmaan ryhdy pelaamaan. Kärsivällisyys ei taida riittää eikä nostalgiankaan voima ole juuri kantamassa, koska en läpäissyt niitä nuorempana.

Ensimmäistä Metal Gearia en ole itsekään jaksanut pelata loppuun, mutta MG2: Solid Snake on kyllä parhautta. Musiikit ovat sarjan parhaat, ja "kasari-tunnelma"   on pelissä vahvana. Ei hirveästi jää taakse PLaystation-osista.  Eikä ole kovin vaikea peli.

Kaikki faktat hallussa? Punainen lanka ehkä, mutta mites ne tuhat ja yksi asiaa, joille ei annettu mitään kunnon selitystä?

Tuohon listaukseen nyt ei voi muuta sanoa kuin että eikö tällä nettinörttiviisastelu-asenteella voi pilata minkä tahansa tv-sarjan tai elokuvan. Samalla lailla voitaisiin etsiä Lynchin elokuvista, 2001:Space Odysseysta  ja vaikka Conan Barbaarista tuhat ja yksi kysymystä joihin ei vastausta löydy ja todeta sitten että perseestähän nekin ovat.

Tosissasiko olet?

Vertailet jotain LOSTia 2001: Space Odysseyhin ja Lynchin elokuviin?

Ei  toi ole kuule vielä mitään, useat pitävät noita elokuvia yliarvostettuina ja paskoina. Varsinkin avaruusseikkailu jakaa mielipiteitä aikalailla.  

Pointti oli että noistakin elokuvista voisi etsiä ne 2000 kysymystä, mihin ei saa vastausta, itseasiassa vaikka tuon avaruusseikkailun loppupuolta voisi sanoa pelkäksi non-senseksi. Kuitenkin se punainen lanka riittää että jaksaa katsoa sen kaksituntisen. Ja kyllä se vaan riitti tässä tv-sarjassakin. Mutta en tarkoita etteikö ainakin Kubrickit olisi paljon Lostin yläpuolella omillakin listoillani.

Ja miten toi Conan Barbaari nyt liittyy yhtään mihinkään? Onko se sulle jokin intellektuellinen teos, josta löydät joka katselukerralla jotain uutta?

Joo. Tai intellektuelleistä en tiedä kun sanastakin tulee mieleen lähinnä tämä tyyppi: http://www.youtube.com/watch?v=nYXdTBti6KA

Oot 3DS

Yöks. Oonko ainut joka ei diggaile tästä yhtään. Grafiikat on tässä vaan niin helvetin kliiniset. Alkuperäisissä N64:n Zeldoissa on vaan mielestäni kaikkine ihanine kulmineenkin pelihistorian parhaat grafiikat, ja niihin kajoaminen tuntuu pyhäinhäväistykseltä. Eikä tää muutenkan toimi kannetavana samalla lailla kuin vaikka link to the past.

Kaikki faktat hallussa? Punainen lanka ehkä, mutta mites ne tuhat ja yksi asiaa, joille ei annettu mitään kunnon selitystä?

Tuohon listaukseen nyt ei voi muuta sanoa kuin että eikö tällä nettinörttiviisastelu-asenteella voi pilata minkä tahansa tv-sarjan tai elokuvan. Samalla lailla voitaisiin etsiä Lynchin elokuvista, 2001:Space Odysseysta  ja vaikka Conan Barbaarista tuhat ja yksi kysymystä joihin ei vastausta löydy ja todeta sitten että perseestähän nekin ovat.

Nostalgiset fiilikset nostaa pintaan kylmän sodan aikainen muotoilu kunnon laatikko.

Ohjain olisi hyvä ilman tuota näyttöä.

Tekisi melkein pelkästään tämän nauretavan moraalihysterian vuoksi tukea perussuomalaisia. Vaaliohjelman taideosuudessako totalitarismin kaiku. Suomi taitaa sitten olla jo totalistaristinen maa, tällä hetkellähän taidepolitiikan suunnasta päättäää muummuassa  taiteen keskustoimikunta kulttuuriministeriön alaisuudessa. Tai sitten perussuomalaisten totalitarismia on heidän erilainen taidemakunsa mitä nykyisillä taidepäättäjillä  .
 
Ruotsinkielisten ohjelmien vähentämisvaatimus oli ainut juttu tuossa ohjelmassa mikä pisti silmään, aika hölmöä. Muuten aivan harmiton ohjelma. Ei tuossa vaadita maahanmuuton lopettamista, ei taiderovioita, abortin kieltoa, ei edes Eeuusta eroamista ynnä muita median ja hippien toitottoamia kliseitä. Aivan harmiton puolue, miksi paniikki.

Perussuomalaistenkin kannattajalaumasta löytyy aika kipeää porukkaa, kyllä. Päissä pyörii pelkästään maahanmuuttokysymys, jokaisesta savupiipusta ja ikkunasta sisään tunkevat sossupummi-ulkolaiset ja erityisesti muslimit. Suomi on iso maa ja kyllä niitä ulkomaalaisia aina pakoon pääsee, tekisi mieli heille sanoa. Ei sillä, etteikö tiukempi maahantulopolitiikka olisi hyvä juttu, vältytään ongelmalähiöiltä eivätkä rasistit saa lyömäasetta kunnon mamuja vastaan.

Arvosteluista sain ainakin sellaisen käsityksen, että tuo Sly 2 olisi huomattavasti tätä ekaa parempi, kun taas kolmonen osoittaa jo vähän väsymisen merkkejä.

Sly 2 on kyllä paljon parempi, varmaan paras tasoloikka PS2:lle. Hupaisat suomidubitkin löytyy. Sly 3 ei mikään kehno ole myöskään, vaikka sen yleinen typeryys ärsyttääkin.

[Zelda]

Resident Evil
Zelda
Molemmat väsyneitä pelisarjoja nykyään. Zeldoista TP:tä ei jaksanut ohjauksen takia ja kaksi uusinta DS-peliä raiskasivat koko Zeldan nimen. Onneksi voi aina pelata Majoraa ja muita klassikkoja.

Mega Man
Super Mario
Toivottavasti  Mario ei voita.