Niin, sitähän se näyttely pohjimmiltaan on, muuttumista joksikin muuksi. Uudesta Jokerista ei vain oikeasti tunnista kuka sitä esittää, kaikkein vähiten siitä löytää jonkun siloposkisen hurmurin. Äänikin täysin tunnistamaton. Ihan sama onko rooli sarjakuvaelokuvassa vai draamassa, palkinto perikunnan takanreunukselle niin kuin olisi jo.

Tuo purkki nattoa, haluan haistaa sitä kerran ennen kuin paiskataan roskiin.

Eli kävikös tässä nyt niin, että meikäläinen jää näillä näkymin pihalle ?

Saa mut ainakin jollekin varasijalle laittaa...

Mukana ollaan kuten jo kahdesti olen postannut

Doh, nyt kun päivä on varmistunut, olet ilmoittautumisten 17. sijalla.

No juu, sanoitkin kyllä että molemmat uusista päivistä käy, eli ei tässä ketään viitsi enää sysätä poiskaan.  Ja Riepu kanssa mukaan, ei se enää missään tunnu. (Vaikka olisikin pieni ihme jos tästä porukasta kukaan ei nyt peruuta)

14 on nyt messissä, hyvä meininki. Kaksi vielä mahtuu, puuttuuko vielä joku olennainen? Fraeon, osta vaikka Ässä-arpa niin pääset mukaan.

Messissä edelleen. Ja varmaan 21.2. oli se päivämäärä  

Juu.

Ok, porukoille tuntuu muutenkin hieman paremmin sopivan tuo 21.2, eli se on nyt sitten se.

Otetaanpa nyt kunnolla ilmoittautumiset uudestaan, ettei jää minkään mutujen varaan.

Kävin jo tuosta Pelaajalehden tilaukseni kusemisesta avautumassa tuonne Boardien puolelle Finngamer, mutta kysynpäs nyt täällä seuraavaa. Kun teillä varmaan lojuu jossain ylimääräisiä joulukuun Pelaajia, niin pystytkö myymään miitissä yhden, ettei jää kokoelmani vajaaksi? 

Oliko se siis kenen vika että se joulukuun lehti jäi puuttumaan? No, ihan sama, tuon sulle yhden, ei tarvitse maksaa.

Nooo, se oli jo kolmas joka ei pääse, ja tiongillakin vähän vaikeuksia, joten keksitään jokin toinen päivä. Mikäs on porukoille parempi, 7.2 vai 21.2?

[21.2]

18! Lupa ajaa autoa ja käydä baarissa! Tai sitten istua päivä hikisten nörttien kanssa pelaten videopelejä!


Miittipäivä on 21.2. Homma alkaa klo 14, loppuu kun taju lähtee, ja yöksi saa jäädä kunhan ei sunnuntaina jää asumaan.

Uudet tyypit tottakai tervetulleita, paikkahan siis oli Espoon Keskuksessa, kävelymatkan päässä juna-asemalta, ja Kampista tulee bussi melkein viereen. Osallistujamääräksi voisi taas olla rajattu 16, ettei Wario Waren aikana tarvitse istua viltissä. Mikäli halukkuutta löytyy enemmänkin, on vanhat parrat etuasemassa.


Mukana:

-finngamer
-JayeizH
-Mixba
-Tuulisti
-despire
-Lohari
-Ephram
-Suurvisiiri
-Joel-san
-Solid Snake
-MasterTK
-Gba
-Migge
-Lanttu
-Fraeon
-tiong
-riepu
-Ville (Pelaajan harjoittelija)

[Vuoden lautalainen 2008]

Vuoden lautalainen 2008

Joel-san tietenkin. Luonut hyvät sivustot ja kehittää niitä koko ajan. Silti ehtii vielä keskustelemaankin.


Vuoden hauskin

Vaikka ei olekaan enää kirjoitellut niin usein, on se silti MasterTK. Kun vauhtiin pääsee, ei sitä mikään pysäytä.

Vuoden topic

Pitää oikein yllättää itsenikin ja sanoa Ohrapirtelöt. Itse en juo olutta laisinkaan, en hyviä enkä huonoja, mutta silti Turilaan tarinoinnit kalliiden olutpullojen ostoista, säilömisestä, kypsyttämisestä, sakkojen asettumisista, tummista suklaista ja paahteisista mauista saivat joka kerta klikkaamaan topiccia kun uusi viesti oli ilmestynyt.


Vuoden yllättäjä

Fyysinen Preesens pisti kyllä epäilijöille jauhot suuhun, kun kaikki luulivat Puha-kuvien jo lakanneen olevan hauskoja, jatkoi mies niiden laittamista edelleen. Todellinen sissi.

Vuoden viper7 (Vuoden blogi)

Roki7 Finblog tarjosi hauskaa luettavaa Japanista, ja kirjoituksiakin tuli enemmän kuin se aloitusviesti.


Vuoden tulokas


Teppo Holmqvist tietenkin. Faktat enemmän hallussa kuin muilla yhteensä, ironista vain ja sääli että makuasiat johtivat poistumiseen.

Vuoden sitaatti

By Kogeki

Aamulla herättyäni jäin makaamaan sänkyyn. Kumman näläntunteen iskettyä näin pöydällä suklaakalenterini. Epäröiden söin kaikki suklaat siitä, mutta lähtipä edes nälkä hetkeksi. Nyt kaduttaa. 

Erikoismaininta vielä Rocky_Balboalle, joka epäitsekkäästi etsi minulla vajaa kolmekymmentä japanilaista Nintendo 64-peliä. Auttoi todella paljon kokoelmaani!

Kyllähän tuollaiset huomionhakuiset otsikot varmasti uutisten kävijämäärää lisäävät, mutta eriasia on sitten miten tämä vaikuttaa koko Pelaajalehden imagoon. Tuollaiset otsikot eivät varmastikaan kovin ammattimaista kuvaa lehdestä anna. Otsikot ovat myös aivan eri linjassa itse lehden kanssa, lehtihän on itsessään oikein pätevä.

Pitkällä aikavälillä moinen uutisointi tekee varmasti hallaa Pelaaja-brändille. Kauas on tultu lehden alkuajoista.

Ihan hyvä huomio. Pelaajalehti.com varmasti pyrkii vain saamaan mahdollisimman paljon klikkejä (keinoilla millä hyvänsä), koska tulot tulevat mainoksista. Lehden tarkoitus taas on tarjota lukijoilleen mahdollisimman hyvää ja asiallista luettavaa, koska tulot tulevat lehden myynnistä. Ristiriita on valmis, eivätkä tuotteet tue toisiaan, ehkäpä jopa päinvastoin.

Mikä sitten on pitkä aikaväli? Nykyisessä muodossaan nettisivujen uutisointi on ollut jo yli vuoden päivät. Pitäisikö kohta näkyä jotain dramaattista laskua lehden tilaajamäärissä?

Jos siis on luvassa mitään muuta kuin nettisivujen kävijämäärien moninkertaistumista, asialle varmasti tehdään jotain. Mutta kyllähän se nyt niin on että ei jokin nettisivu vaikuta itse lehteen mitenkään. Tai siis korkeintaan positiivisesti, että yhä useampi saa lehdestä tietää. Kyllä Pelaajan perustajajäsenet pitävät huolen että itse lehti on pelkkää asiaa, uskokaa pois.

Ja eihän Pelaajalehti.comkaan ei ole mikään (osan) uutistensa summa, ollaanhan alettu tekemään myös podcasteja ja Retrosunnuntaita. (Jotka eivät tuota läheskään niin paljoa klikkejä kuin uutiset, mutta silti niitä tehdään)


Joelin pohjustus tähän aiheeseen oli hyvä, mutta aivan väärillä urilla ollaan oltu jo kauan. Se, että ihmiset tykkäävät työaikana klikkailla hupaisalta kuulostavia otsikoita ei kerro mistään "pelijournalismin alennustilasta" vaan yksinkertaisesti niistä klikkailijoista. Itse varsinaisen tuotteen eli printtimedian sisältöön se ei vaikuta.

Mutta keskarikuvaa vaan ruutuun, sopiihan se vastaukseksi mihin tahansa viestiin.

Toisaalta voi miettiä, onko mielekästä kirjoittaa uutisia asioista, jotka eivät ketään kiinnosta.

Sitten luulisi että ne klikkimäärät näille uutisille pikkuhiljaa laskisivat? Mutta ei, koko ajan tehdään uusia klikkiennätyksiä.

Ne muutamat uutiset mitä olen itse Pelaajalehti.comiin kirjoittanut ovat olleet ihan neutraaleja, enkä itse jaksaisikaan kirjoitella mitään sensaatioita. Mutta sen verran Eemeliä puolustan, että hän tekee vain työtä käskettyä, ja saa siitä meidän toimarilta paljon kiitosta. Ajat ne ovat muuttuneet, eivät uutisten kirjoittajat.

mutta jostain se leipä on tietysti revittävä.

Näinä laman ja lomautusten päivinä, naulan kantaan.

Mielestäni melkoista huoraamista Pelaajalehti.comin uutisointi

Nääh, osa siitä vain.

Oikeat uutiset uutisina, mutta asiat jotka eivät ketään muuten kiinnostaisi, kuten X-Bladesin uudet kuvat, anything goes.

Tämä menee jo mauttomuuden puolelle

Siis... tuossahan ei ole mitään ihmeellistä? Ymmärrän kyllä jos joku ei harhaanjohtavista otsikoista pidä, mutta tuossa puhutaan asioista niiden ihan omilla nimillä. Suoraan peleihin liittyvä uutinen ja mukana tuleva figuuri on kyseenalainen. Valita pelintekijöille jos tuo ylittää mauttomuuden rajat sinulla.

Päivän luetuin uutinen, btw.

Welcome back. Ja saat kyllä luvan tulla seuraavaan miittiinkin taas.

Juu, Batmanin kuva pitää hostia muualle. Ja mikä noita Mega Man 3:n pomojen nimiä vaivaa?


Tuli vähän yllätyksenä tuo että pidät MM 3:ea parempana kuin kakkosta, luulin että olit juuri näiden "orpojen" johtaja jotka kakkosta hypettävät, vähän kuin Castlevaniankin kanssa.

Nintendo.fin listoilla Dead Rising on tulossa 27.2.

[Super Mario World]

Aluksi oli liikaa vaihtoehtoja että olisi jaksanut äänestää, sitten taas peli meni liian tiukaksi kun piti valita Super Metroidin ja Super Mario Worldin välillä. Nyt kun valinta on puolestani tehty, on vastaus viimeiseen äänestykseen toki Super Mario World.

No nyt ei vielä puhuta DS-version Doom Modesta. On vielä very hardikin vielä selvittämättä. Selvisin very hardilla semmoisella 15 elkulla Doomiin, mutta pirulainen söi ne kaikki.

Ne viisi ensimmäistä pomoa menee kuin vettä vaan, sit alkaa rääkki.

Ah, ok. 

Very Hard nyt menee mutta Death Labelista ei siis tarvitse edes puhua, täysin mahdoton. 

No ehkä pariin ekaan Doomiin, mutta ei kyllä viiteen.

 

Tyyliin Substance, Subsistence.

Aika hämmentävää sinänsä. Eniten mua silti surettaa se, että biisi ei ollut laisinkaan hauska. Näillä spekseillä sen olisi pitänyt olla, vaan kun ei. Masennus.

Voi ei. Nyt sun pitää laittaa Ellalle ja Aleksille palautetta että ne on ihan amatöörimäisiä ipanoita.

"Ella" ja "Aleksi" on vaihtuva lapsipari, jotka lukevat isojen setien sanoja paperilta. Kyllä Sharkie saa sedille palautetta antaa.

Zoukka muuttaa maailmaa.

http://kotaku.com/5102274/freakish-gtaiv-fingers-fixed-finally

Tasoloikkanakin se on mainio, mutta kenttäeditorit ovat oikeasti niin monipuolisia käyttää, että televisiossa nähtävät vekkulit mainokset ovat täysin harhaanjohtavaa markkinointia. 99 % pelaajista ei mitään hienoa saa aikaiseksi.

Mutta jos vain kärsivällisyyttä löytyy, niin ihan ultimate näpertelypelihän tuo on.

Tulokset vain vahvistivat mielikuvaani koko skaalan käytön hehkutuksen ja numeroselitysten ristiriidasta lopullisten numeroiden kanssa.

Niin, nyt aika pitkälti PS2:lle varatun pommiryhmän lisäksi myös DS:lle ja Wiille tulee valtava määrä shovelwarea, jota ei ikinä lehdessä arvostella. Myös käytännössä kaikki lastenpelit menevät suoraan Pelaa!-ilmaislehden sivuille.

Eli jos kaikki julkaistavat pelit arvosteltaisiin, olisi keskiarvo aivan varmasti jopa alle viiden.


Toivottavasti ei nyt liikaa aikaa mennyt noiden pisteiden kaivamiseen.

Pelaaja ottaa jo otsikossaan täysin erilaisen suunnan: Rakkaudesta videopeleihin. Ihan hyväksyttävä suunta, mutta ei anna edes olettaa että peleistä kirjoitettaisiin kriittisesti tai mitenkään tutkimalla tai pohtimalla.

Ei minun nyt tänne pitänyt mitään kirjoittaa, mutta tuo kyllä oli aika erikoinen tokaisu.

Siis missä Pelaaja muka väittää että se rakastaa myös huonoja pelejä? Eikö tuo "rakkaus videopeleihin" voi antaa yhtä hyvin olettaa että linja on se kaikkein kriittisin? Ei minkään sloganin perusteella pysty lehteä leimaamaan.


Mutta tiukoin linja Pelaajalla silti kotimaisista medioista on. Fuck it, Far Crylle 6 ja Falloutille 8, ei mitään syytä kumartaa kuvia.

sekä nurkissa lojuvien tavaroiden keruuta. Jälkimmäinen toki houkuttelisi vieläkin, mutta se saa jäädä nyt hyvin vähälle sopivien pelikaverien puutteen takia.

Joo, mulla meni hermot ulkomaalaisten kanssa yrittämiseen, ja otin vain ohjaimia lainaan töistä ja vedin ne nelinpelit yksin. Ne eivät kuitenkaan vaadi sorminäppäryyttä, vaan vain seisomista napin päällä, niin ei ollut ongelma.

Thunder Force VI ja DS Ketsui nyt plakkarissa.


Thunder Force oli ainakin kärkeen pieni pettymys. Nelonen on niin tujua tavaraa, että odotukset olivat toki korkealla. Ulkoisesti peli näyttää hieman köyhän miehen Gradius V:ltä, eli sinisiä lasereita  pyörii ympärillä. Mutta taustat vain ovat aika karuja ja viholliset aika mitäänsanomattomia. Musatkin ovat vain kalpea kopio IV:stä.

Ensimmäiset levelit ovat todella lyhyitä pyrähdyksiä, ja sitten alkaakin bossisuma. Peli on aika lyhyt, tämä siis pikaisen credit-feedauksen jälkeen todettuna. Vaikeustasoa toki löytyy kuten pitääkin, tosin muutama kuolema meni kyllä sen piikkiin että jostakin vihollishyökkäyksistä ei oikein saanut selvää missä niiden osumarajat kulkevat.

TF VI ei siis mikään erityinen helmi, mutta mukava kultturiteko silti. Saapa nähdä miten pian painos loppuu Play-Asiasta.


Ketsui taas teki paljon suuremman vaikutuksen. Teknisesti todella pätevä peli, tavaraa on ruudulla kivasti. Hyvät popit tuovat kunnolla fiilistä. Onhan ruutu aika pieni, mutta kumman hyvin tilanteista saa selvää.

Pelissä tosiaan on aika erikoinen formaatti, monta eri vaikeustasoa joissa kiakissa on eri valikoima samoista pomoista. Pari ekaa vaikeustasoa pääsee läpi ilman kuolemia ja pommien käyttöä ilman sen kummempia treenaamisia, mutta siitä se vaikeus lähtee jyrkkenemään. Kaksi vaikeinta tasoa vielä avaamatta.

Jos vain osaisi japania, olisi tässä varmaan aika mukavasti avattavaa, oikeastaan joka pelikerran jälkeen aukeaa jokin inforuutu tai pelivinkki jossain valikossa. Mutta hieno paketti tämä on muutenkin, pahviboksi ja DVD mukana. 

Tämä ainakin tulee loppumaan, ostakaa omanne ennen kuin hinnat nousee.

asiakaspalvelu@pelaajalehti.com

Mutta eipä tuollaista oikein voi tapahtua, siis jos olet lehden peruuttanut ja vuoteen ei ole lehtiä tullut. Tulee pari asiaa mieleen. Toinen on, että Digiexpoilla jotkut alkoivat täyttelemään meidän tilauskuponkeja jonain kilpailukuponkeina, mutta et vissiin Digiexpoilla edes ollut? Toinen vaihtoehto on että joku teki källin ja tilasi sen sinun nimissäsi.

[Spoileri]

Käytiin. Etsittiin finskille

Spoileri (osoita katsoaksesi)

pornoa

, muttei löydetty.

Saatana. No, ei mahda mitään.

Minä kuuntelen musiikkia aika vähän. Ja ostan sitä vielä harvemmin (enkä wareta yhtään). Jos jotain leffasoundtrackeja tai pelimusia ei oteta lukuun, niin edellisiin seitsemään ostamaani albumiin lukeutuu AC/DC:n Ballbreaker vuonna 1995, Stiff Upper Lip vuonna 2000 ja Black Ice vuonna 2008. Tahtini siis on vain hieman kovempi kuin mitä AC/DC:n kuudenkympin molemmin puolin keikkuvat sedät jaksavat ulos pukata.


AC/DC on parasta. Omistan kaikki vajaat 20 albumia, ja näille mahtuu aika paljon rockin klassikoita. Ja myös maailman toiseksi myydyin albumi heti Michael Jacksonin Thrillerin jälkeen, eli Back In Black (42 miljoonaa myyty). Suuret plussat heitän bändille myös siitä ettei 35 vuoden aikana ole parin live-albumin lisäksi tullut mitään Greatest Hitsia, kun joku peruspumppu olisi siinä ajassa laittanut ulos jo puolenkymmentä. Ei, Greatest Hits tulee sitten kun ura on ohi. (Tai ainakin toivon että pojat tästä kiinni pitävät)

Jos nyt hieman analysoidaan uusimpia tuotoksia, niin Ballbreaker on mielettömän hyvä platta. Hard as a Rockin aloitusriffi tekee koko levystä jo klassikon, mutta mukana on niin AC/DC:lle soveliaita kieli poskessa sanoitettuja ralleja kuin yksi blues-rahnuttelukin. Stiff Upper Lipistä taas minulla ei kauheasti ole sanottavaa. Levy on kevyesti vähiten soitettu AC/DC-levyni, eikä sen biiseistä oikein mikään ansaitse klassikon statusta. Jotenkin turhan synkkä meininki, tosin ymmärrän jos tämä on jollekin syy pitää albumista.


Black Ice onkin sitten aika erikoinen tapaus. Naurettavan monessa arvostelussa heitetään vanhaa virttä miten tämäkin levy on vain tasapaksua vanhaa kunnon AC/DC:tä. Minulle taas koko tuotannon tuntevana Black Ice on erilaisinta AC/DC:tä mitä koskaan on tullut.

Levyltä oikeastaan puuttuvat todella raskaat biisit, mitä nyt War Machine vähän yrittää kähistä vastaan. Levy onkin pääosin ilahduttavan rentoa rock'n'rollausta, sellaista hyvän mielen kitaranvinguttelua. Toki joukosta silti nousee helmiä esiin, eka sinkku Rock'n Roll Train nyt on etunenässä kertomassa tästä. Äkkijyrkän käännöksen tekee kuitenkin levyn nelosraita Anything Goes, jonka pystyisi melkein sekoittamaan johonkin CCR:n biisiin. Melkein tulee kantri mieleen, tämä on kevyesti AC/DC:n pirtsakoin biisi. Jos totta puhutaan niin tulee kyllä usein skipattua biisi kun levyä kuuntelee, mutta propsit siitä että ovat tehneet jotain aivan erilaista.

Mutta lempibiisini Black Icelta onkin yllättävä. Greatest Hitsin puuttumisen lisäksi olen oikeastaan aina arvostanut sitä ettei bändi ole tehnyt yhtään hidasta biisiä. Metallica ja Scorpions sopivat lapsuuteni limudiskojen slovarimusaksi, AC/DC:tä miehisteltiin kotona. Muutama hidas blues tosin löytyy, ja nämä ovatkin mukavia makupaloja bändin tuotannossa (Esim. Ride On, joka on jäänyt bändin alkuperäisen laulajan muistobiisiksi, tätä ei nykyisellä kokoonpanolla soiteta livenä edes näin 28 vuotta myöhemmin). Niin, siihen lempibiisiini. Mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän siitä pitää, eli Rock'n Roll Dreamista. Tämän lähemmäs slovaria AC/DC ei varmaan koskaan tule menemään, mutta todella lähellä ollaan. Missään muussa biisissä ei Angus Youngin kitara ole näin melodinen, tai Brian Johnson laula näin pehmeästi. Kertosäkeessä toki hieman revitellään, mutta kaikenkaikkiaan biisi on suorastaan kaunis.


Olen Black Iceen todella tyytyväinen. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen tuli taas monta uutta biisiä Wanhaa Kunnon rockia, ja yksi upea yllätysbiisi. Ostakaa pois.