Kannattaa ehkä kuitenkin sijottaa Classic Prohon. Korjaa perus Classicin viat hyvin ja Cube -ohjain toimii vain tiettyjen pelien kanssa. Tietenkin jos pelkästään smässä ja MK mielessä ohjainta ostaa niin sitten voi olla eri asia.
Tuleepas Applelta taas tuutin täydeltä paskaa. Ensin vähätellään ettei mitään ongelmaa ole, mutta heti perään tarjotaan ratkaisuja ongelmaan. Viimeistään tuossa kohtaa pomppasi kun alettiin väittämään että myös muilla älypuhelimilla on sama ongelma. Juu, sen antennin voi kyllä peittää jos haluaa ja näin saada haluttu testitulos. Varsinkin tuo Droid Eriksen vänkyräote naurattaa. Sormi on oikein väkisin väännetty antennin päälle. IPhone 4:n kohdalla ongelma ilmenee jos satut pitämään sormea tietyssä kohtaa puhelimen reunaa.
Erikoista tosiaan että koko ajan puhutaan palkeista, mutta missään ei oikein ole raporttia siitä kärsiikö tuosta kuuluvuus tuosta ongelmasta. Imagotappio tässä silti on kyseessä ja odottaisin Applen tekevän tämän suhteen merkittäviäkin korjausliikkeitä.
Mitähän tästä nyt pitäisi olla mieltä. Tavallaan elokuva kunniottaa mukavasti alkuperäistä Predatoria ja näyttää keskaria surkeille AVP -leffoille, joka lähtökohtaisesti on tietenkin hyvä asia. Silti tässä ei voida todellakaan puhua mistään mestariteoksesta. Ikävästi juuri elokuvan toiminta on innotonta. Huomasin että toimintakohtaukset olivat jokseenkin niin tylsiä ja mielikuvituksettomia, että mietiskelin niiden aikana hahmojen taustoja ja muita juonellisia asioita. Hyvänä esimerkkinä:
Elokuvan asetelma on ihan jännästi toteutettu. Katsojalle kerrotaan oikeastaan vain samat asiat ja samassa järjestyksessä kuin päähahmoille. Näin ollen mukavasti kysymysmerkkejä ilmoille kun elokuva on päättynyt. Jälkeenpäin harmitti että olin spoilaantunut yhdestä melko merkittävästä asiasta:
Näyttelijät suoriutuivat rutiininomaisesti tehtävistään. Aluksi olin fiiliksissä Adrian Brodyn läsnäolosta, mutta ei se ihan omassa roolissaan ollut. Ihmeellisesti oli vielä muuntanut omaa ääntänsä. Laurence Fishburne taas oli positiivinen yllätys. En spoilaa hahmoa tämän enempää.
Kokonaisuutena kolmen tähden leffa, jolla olisi ollut eväät kevyesti parempaankin. Katsottava tapaus kuitenkin.
Yllättävän vauhdikkaasti on oma Bluray -leffojen kertyminen alkanut. Viimeksi tuli hommattua Changeling (9,90) ja Blood Diamond (12,90) Stockan alesta. Play.comista on tulossa Contact (11,99) sekä Zombieland (13,99). Pikaisen laskutoimituksen perusteella on kohta 25 leffaa hyllyssä. Tässä voisi kohta alkaa karsimaan noista DVD -leffoista karseimpia ja turhimpia tapauksia pois, jotta saisi hyllytilaa lisää.
Aikaisemmin tuossa harmittelin kuinka rosoiselta ensimmäinen Predator näyttää blureiskana, mutta Gizmodon artikkelin luettuani ei kyllä haittaa etten tuota remasteroituakaan hankkinut. Se on vain niin että elokuvat näyttivät tuolta vuonna 1987.
Nolanilla on kyllä huima liuta loistavia elokuvia. Jopa hieman vanhempi Insomnia on katottava pätkä. Omat lempparit ovat kyllä The Dark Knight ja The Prestige.
Trailerien, ohjaajan ja castin perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta tämä Inception. Eiköhän tämä tule teatterissa katsottua.
Ite olen jokseenkin jopa viihtynyt töissä näin kesällä, vaikka vajaan parin viikon loma ihan hyvältä tuossa juhannuksen tienoilla maistuikin. Toimistolla on nyt kuitenkin varsin letkeä fiilis. Ihmisiä on vähä ja tekemistä ei ole liiaksi asti. Mukavaa myös kun ehtii nähdä aurinkoakin vaikka valtaosan päivästä viettääkin sälekaihtimien suojassa.
Toki androidissakin voit laittaa etusivulle pelkkiä applikaatio-pikakuvakkeita ja ryhmitellä ne kansioihin miten haluaa. Jos siis välttämättä sellaisen näkymän haluaa.
Saunalahden tarjous toi aika liudan Desirejä myös meikäläisen ystäväpiiriin.
Desire on kyllä näin iPhone 3GS:nkin omistajan näkökulmasta oikein hieno laite. Varsinkin näyttö oli aivan toisesta maailmaista verrattuna 3GS:ään. Ja käyttis itsessään vaikutti pikavilkaisulla oivalliselta sekin.
Noiden Widgettien toteutus sai myös iOS:n homescreenin näyttämään vähän tylsältä. Joskin eri asioiden välillä navigoitaessa Applen ratkaisu on silti mielestäni nopeampi ja loogisempi, joskaan ei välttämättä kauniimpi.
Taitaa tuo iPhone 4:n näyttö kuitenkin viedä sen pisimmän korren. On kyllä sen luurin ehdoton valtti. Galaxy S:n Super Amoled on ilmeisesti myös jonkinlainen edistysaskel tästä normi amoledistä. Mutta ei tässäkään tosiaan mitään valittamista ole.
Mitä muuten tarkoitat tuolla eri asioiden välillä navigoimisella? Minusta sovellusten välinen siirtyminen on varsin vaivatonta ja siihen tarjotaan jopa vaihtoehtoja. Tämä edellyttää tosin myös sitä että home screeniä muokataan itselle soveltuvaksi, jolloin usein käytetyt sovellukset löytyvät nopeasti.
Veikkaisin että kaikissa uudemmissa HTC:n puhelimissa löytyy Sensen myötä ja luulisi että iPhonellekkin saa vastaavaa ainakin erillisen applikaation muodossa.
Aivan mieletön laite tämä Desire. Tässä tullut pari päivää hiplailtua uuden karheaa Android -hirmua ja ei voi muuta kuin olla tyytäväinen hankintaan. Tietenkin allekirjoittaneella ei ole pahemmin ollut kokemusta tämän sukupolven oikeista älypuhelimista. Väittäisin kuitenkin että suoraan vertailukelpoinen tulevan Iphonen rinnalla.
Rakenteeltaan laite on erinomainen. Vaikka alumiinia ei olla tässä tapauksessa käytetty, on koko paketti varsin jämäkkä ja takakannen samettinen pinta tuntuu hyvältä kädessä. Ainoastaan tuon optisen sensorin tarkoituksen voisin kyseenalaistaa, vaikka mikään ei sitä pakota käyttämään.
Puhelimen käyttis on myös täyttä rautaa. Android 2.1 on omalta osaltaan erinomainen pohja, mutta HTC Sense täydentää loistavasti ja antaa esim Androidin omille widgeteille pätevät vastineet. Widgettejä sun muita näytölle laitettavia herkkuja onkin niin paljon, että hyvä että käyttiksen seitsemän home screeniä niille kaikille riittävät. Laite keskittyy ajanmukaisesti vahvasti sosiaalisen median palveluiden ympärille. Sensen mukana tullut Friend Stream widgetti tulostaa kätevästi Facebookin ja Twitterin feedit samassa litanjassa. Halutessa voi toki ottaa päänäytölle erilliset Twitter ja FB -ikkunat. Puhelinluettelon yhteystiedot voi linkittää FB -profiileihin, joten jokaisen "naaman" ja statuksen saa näkyviin puhelinluetteloon.
Ensimmäinen huoli käyttöönottaessa tuli tietoturvaan liittyen. Onhan luurissa kuintekin koko ajan auki kaikki Google, FB, Twitter, sähköposti sun muut tilit, joten vääriin käsiin joutuessa voisi tulla hätä. Onneksi puhelin tarjoaa melko kätevän tavan lisätä tietoturvaa tällä osa-alueella. Puhelimeen voi ottaa käyttöön ns. kuviokoodin, jolla puhelimen saa pois näppäinlukosta. Käytännössä tähän ominaisuuteen tulee määritellä "kuvio" 3x3 ruudukolla, niin että sormea tulee liu'uttaa vähintään neljän ruudukon verran. Kuvio on huomattavasti nopeampi kuin erillisen pin koodin näppäily jokaisella näytönavauskerralla. En tiedä onko tätä muissa laitteissa ollut aiemmin käytössä, mutta silti pirun nerokas systeemi, joka teoriassa tarjoaa saman suojan kuin nelinumeroinen pin -koodi.
Läppäri on alkanut huutamaan koko ajan, sekä olemaan naurettavan hidas. Ajattelin siis formatoida koko paskan ja asentaa kaiken uudestaan. En ole koskaan tätä läppärillä ja vistalla tehnyt. Kovolla on oma osio jossa 1,44gigan kokoinen "HP_Recovery" eli tuossa pitäisi vissiin olla kaikki tarvittava tähän prosessiin? Koneen mukana en muista mitään levyjä tulleen.
Koneellasi on todennäköisesti HP:n oma palautuslevynluontikikkare. Tarvitset siis tyhjän DVD:n ja ruikautat visvan siihen. Koneen mukana tulevat palautuslevyt ovat katoava luonnonvara.
Jotenkin nyt nää eeppiset banaanit näyttää tylsemmiltä, kun ajan kanssa katsoi. Näyttää aivan samalta kuin Jungle Beat; graafista ulkoasua ja kenttädesignia myöten. Bongo-ohjaimella pelattavassa pelissä ymmärsi kenttien suoraviivaisen yksinkertaisuuden, mutta oikealla ohjaimella pelattavalta peliltä odottaisi vähän mielenkiintoisempaa tarjontaa. Suunta näyttää aina olevan vasemmalta oikealle mahdollisimman monen tynnyrin ja räjähdyksen kautta. Etenemisen tempo on aika hektinen. Missään vaiheessa ei oikein näy mitään monimutkaisempia päällekkäisiä tasoja, joita pitkin pitäisi pikku hiljaa kavuta esimerkiksi ylöspäin. Aina vain eteenpäin. Miksei enää kaksiulotteisissa tasohyppelyissä suunnitella kentistä jotenkin uskottavia kokonaisuuksia? Esimerkiksi sellainen kenttä, jossa pitää kavuta temppelipyramidin huipulle. Ensin hypitään hetki viidakossa, kunnes saavutaan temppelille ja astutaan sisään. Siellä loikitaan soihtujen valossa ylöspäin, varotaan ansoja ja lopulta noustaan portaat pyramidin huipulle, jossa odottaa tavoiteltu aarre. Sen sijaan tehdään maisemavuoristoratoja, joissa lennetään satoja metrejä, laskeudutaan juuri sopivasti alla odottavaan junakärryyn, kiidetään äänennopeudella läpi tulivuoren, joka räjähtää palasiksi pelaajan perässä ja viimeisestä hyppyristä syöksytään maaliin.
Ei juuri asiaan liity, mutta tuli mieleen tätä lukiessa kuinka uskomattomasti Galaxy 2:ssa on toteutettu muutamia 2D -kenttiä. Joissain kohti saa ihan oikeasti miettiä miten ja milloin painovoima vaikuttaa mihinkin suuntaan. Olisipa NSMBW:ssäkin ollut yhtä nokkelia kenttiä.
Oho, kova tahti sulla. Itellä 65 tähteä kerättynä. Pikkuhiljaa mennään; kymmenen tähteä per pelikerta on ollut sopiva tahti allekirjoittaneelle. Ensimmäisiä oikeasti haastavia kohtia tullut myös vastaan. Game Over ei kuitenkaan pääse yllättämään, kun lisäreitä tulee kinkkisissäkin kohdissa.
Kyllä tässä voi pikku hiljaa myöntää että parempi tämän on kuin ensimmäinen Galaxy. Yoshi, näppärämpi kenttävalikko, vaihtelevat power upit, vaihtelevat kentät ja pelattavuus. Kuuluu tosiaan niihin parhaimpiin videopeleihin.
Nintendon pressi jäi nyt sitten katsomatta, mutta kuulostaa olleen ihan mainio. Tosin mua silti vähän häiritsee se, että kaikki uudet pelit kuulostivat olevan vanhoja pelejä. Ei siinä, on aina douppia päästä vanhojen klassikoiden pariin niiden ansaitsemalla tyylillä - ja DK:n ynnä muiden tapauksessa välissä julkaistun shaiban määrä lisää tuoreuden tuntua entisestään - mutta suurimmat kiksit olisin silti saanut doupeista uusista peleistä. Fanipalvelus on usein sangen helppo palvelus. 3DS-konsepti kiinnostaa sen sijaan oikeasti, saas nähdä mitä sillä voidaan saada aikaan.
Ihan uusia pelejähän nuo on. Pelipartojen sydämmiä vain lämmitellään vanhoilla nimikkeillä. Esim Donkey Kong Country Returns ei nähtävästi ole mikään remake alkuperäisestä SNES -pelistä. Ainut remake näyttäisi olevan tuo Goldeneye, jossa siinäkin on kyllä uuttakin sisältöä.
High Voltagen peleistä ei muuten ollut kenenkään pressissä mainintaa, vai menikö multa ohi?
Tiger11 toimii nähtävästi ihan samalla tavalla kuin Wiillä. Kumma ettei uutta fps -puttausta ollut tuossa versiossa. Joka tapauksessa, näitä kun pääsee kokeilemaan kunnon liikkeentunnistuksella, ei golf -pelejä enää koskaan halua pelata normiohjaimilla.
Tuo Move on muuten varmasti hyvä, mutta edelleen mietityttää miten ne on toteuttaneet ohjaimella osoituksen, joka Wiillä on IR -sensoreilla toteutettu. Pleikkarin kamera varmasti seuraa tarkasti kirkasta palloa, mutta se ei voi mitenkään havaita mihin sillä osoitat (vrt. taskulampulla osoittaminen).
Ei sinänsä, klassikoita löytyy N64:ltä vaikka muille jakaa. Ja onhan se 3D siinä mukava lisä.
Enemmänki DS=N64 ja 3DS=GC. Muistat varmaan Super Mario 64 DS:n.
Aah. Tosiaan jäi SM64DS mielestä Tosin en kyllä heti usko että GC:n grafiikoihin päästäisiin...mutta tämän näkee sitten kun koneen saa käsiin.
Sitähän tuo melkein vaatii. Kaksiulotteiset videot peleistä ei tässä tapauksessa kerro koko totuutta. Uskoisin kuitenkin että Wii/XB/GC/PS2/PSP -tason grafiikat taittuvat helpostikkin laitteella. Jo tuo resoluutio antaa viitteitä tulevasta (3DS 400 x 240 vs. PSP 480 x 272). Olisi kyllä kiva tietää millaista rautaa tuo sisällään pitää.
Edit: Korjaus resoon. Eli tuo 800 jaetaan kahteen osaan, molemmille silmille. Periaatteessa on siis kaksi näyttöä tuolla 400x240 resolla.
800x240 pixel resolution (400 pixels are allocated for each eye to enable 3D viewing). Tuon takia kuva ei näytä kovin terävältä 2-ulotteisena. Ihan ok reso kuitenkin. Pelkäsin tuosta huomattavasti pienempää.
Ihan hyviä pointteja tuossa Iwatan ja Shiggen jutustelussa. Kyse ei ole pelkästä visuaalisesta elementistä. Esim, Pilotwingssissä on helpompi lentää kohteisiin, jne.
Oli kyllä aika uskomatonta kuinka Nintendolta nopeasti, kuin pienellä viittauksella vain, ohitettiin kaikki casual kama. Ainoa mikä oikeasti oli tätä oli Wii Party, ja osaltaan myös Mario urheilu. Pakko myöntää, en olis uskonu jos joku olis tätä ennustanut. Se olisi oikeasti kuulostanut ihan vitsiltä.
Nintendolla ehkä älyttiin, että huolimatta markkinoiden muutoksesta, on E3 edelleen tapahtuma, jota varsinainen pelimedia seuraa.
Näytä kirjoitukset
