Suosittelen katsomaan Netflixistä Annihilation (Hävitys) nimisen elokuvan. Kyseisen leffan teatterilevitys taisi jäädä jenkeissä lyhyeen pudoten suoraan tähän moderniin direct-to-video kategoriaan, kun osoittautui liian hidastempoiseksi ja älylliseksi sci-fiksi nyky-yleisölle - eli juuri sellaiseksi, josta ainakin itse diggaan. Osa näyttelysuorituksista ja kohtauksista ei ole ihan priimaa, mutta etenkin loppupuolisko saa Interstellarin ja Kubrickin kaltaisia sfäärejä, joten uskoisin tekeleen uppoavan täältä monelle.
1. The Legend of Zelda: Breath of the Wild Vuosikymmenen peli. Kaunis, orgaaninen, herkkä, henkilökohtainen. Peliä on vaikea kuvailla sanoin, se pitää jokaisen kokea itse.
2. Super Mario Odyssey Puhdasta peli-iloa sopivasti uudistuneella konseptilla.
Nintendon vuosi. Tämän kaksikon lisäksi en edes halua antaa pisteitä muille peleille.
Cinema tai Elokuvateatteri tms tais olla HDR luvalle paras lähtökohta. Sit vaa tarkistaa ettei ole mitää terävöittämisiä ja automaattisia juttuja päällä.
Kattelin viikonlopun ajan One X:n kuvaa perus 4K-LCD:n läpi ja onhan tää OLED aivan kermaa siihen verrattuna. Plasmojen käyttäjät ovat olleet kyllä oikeassa tuon mustan tärkeydestä. Dolby Vision matsku Netflixistä on huikeaa ja One X:n natiivit 4K -pelit nättejä. Todelliseen testiin töllö pääsee kun pari testiksi tilattua 4K blurayta saapuvat. Yllätyksenä tuli ettei vieläkään ihan kaikkia elokuvia kuvata 4K:na, saatikka tuoda niistä kuluttajille versioita. Elokuvat Lucy ja Passengers edustavat kuitenkin täyttä neljää koota, joten toiminnevat hyvinä referensseinä. Revenant olisi ilmeisesti luonnonvalolähteineen paras natiivi 4K-julkaisu, mutta siitä omistan jo normi-blurayn.
Aika hyvältähän tuo kuva näyttää, kun testasi 4K Netflixiä ja One X:n CODWW2:sta. Etenkin mustan taso jaksaa ihastuttaa ja se että valovuodot ovat täysin historiaa. Värien kirkkauteen ja täyteläisyyteen pitää vielä silmän tottua. Telkkarin omilla ISF Expert -kuvatiloilla pääsee heti melkoisen hyviin tuloksiin, mutta vielä on aika paljon säädettävää että saa kaikkiin lähtöihin ja medioihin asetukset kuntoon. Harmi ettei töllö osaa vaihtaa kuvatilaa median mukaan, niin että Xboxilla kun katsoo leffaa tulee ISF päälle ja kun pelaa menee Game HDR päälle. Vielä kun kaikki menee yhden HDMI -liitännän kautta telkkariin niin joka kerta saa olla säätämässä.
Valitettavasti ainakin omassa yksilössä on hieman vertikaalista bandingia. Tämä näkyy myös ihan normimateriaalissa, kun kohtauksessa on sopiva harmaa ja liikkuva tausta. Ts dirty screen efektiä löytyy.
Verkkis saanut lähetyksen matkaan. Tiedä sitten kauan postilla menee kun bf-ruuhkat käsillä.
Vähän näin tilauksen jälkeen alkanut mietityttämään kuvan palaminen ruutuun. Mites plasma-käyttäjät, onko nämä jutut ollu yleensä turhaa pelkoa? Meitä pelaajia koskettava aihe kuitenkin.
Aleah Stanbridge (/Starbridge) toimi vokalistina ja sanoittajana Trees of Eternityn Hour of Nightingale levyllä sekä vierailemalla muutamalla muulla produktiolla. Tuotanto jäi pieneksi, artistin menehtyessä traagisesti syöpään viime vuoden huhtikuussa. Itse tutustuin artistin tuotoksiin tarkemmin vasta puolison Juha Raivion (Swallow the Sun) väkevän tunteikkaan ja mestarillisen Aleahin muistolle tehdyn Hallatar: No Stars Upon the Bridge teoksen myötä - vaikka onhan Trees of Eternityn kappale 'My Requiem' ollut Spotifyn soittolistoillani jo pitkään.
It is no secret that I tend to find solace in darker music, written from a genuine place of melancoly, sadness and emotion. In my darkest times this the music I have always find most liberating. -Aleah Starbridge.
Hour of the Nightingale julkaistiin Alehin kuoleman jälkeen ja siinä käsitelläänkin vahvasti lähestyvää loppua ja siihen liittyviä vahvoja tunteita. Aleahin ääni ja äänenkäyttö on jotain taianomaista - hieman kuiskaavaa, silti voimakasta.
Hallattaren teos kannattaa myös kuunnella kokonaisuudessaan, etenkin jos musiikkilaji (doom metal) osuu ja Alehin poismeno koskettaa. Albumilta poimintana tämän vuoden kovin kappale: Dreams Burn Down, jossa yhdistyy Tomi Joutsenen monimuotoinen murina Aleahin puhtaaseen vokaaliin: https://open.spotify.com/track/0SgTAG1J2CpMXuKaaKgCuQ jopa vielä paremmin kuin Amorphiksen Under the Red Cloud vierailuissa. Erityismainintana Hallattaresta vielä Gas Lipstickin (HIM) erittäin raskaat rummut.
On suoranainen vääryys, että Aleahin kaltainen lahjakkuus menehtyy niinkin nuorena. Onneksi tulossa on vielä postuumi soololevy.
OLED tietenkin. Sanoisin että hintavempien LCD-telkkujen hankinta ei kannata enää lainkaan tässä vaiheessa, kun OLED:ien hinnat ovat tulleet riittävän lähelle niitä. Miksi siis tyytyä kompromissiin. LG OLED 7 (tarkemmalla mallilla ei ole käytännön merkitystä kuvanlaadun suhteen) on käytännössä parasta mitä markkinoilla on.
Gigantin avaistarjouksessa ollut 55 tuuman LG OLED 7 oli hintaan 1500€. Uskoisin että tämä hieman antaa viitteitä tuleviin black friday -hintoihin. Varovainen odotus että 65:n lähtis 1999e hintaan.
BTW miksei tämä telkkupurkaus ole tuolla oikeassa ketjussaan?
Siirsin eilen Onesta X:ään datat kodin lähiverkkoyhteydellä, kun ei ollut ulkoista kiintolevyä käytettävissä. Koko iltahan siinä sitten meni, mutta pääsin lopulta testaamaan miltä uusin COS WW2 näytti uudella raudalla. Käytössä vielä 1080p näyttö, mutta kyllä tuosta melko heti pystyi sanomaan että skarpimpi ja sulavampi kuva on kyseessä. Mikään radikaali muutos ainakaan tällä setupilla ei ollut, joten en ihan varauksetta voi suositella ainakaan vanhemman näyttölaitteen omistajille. Ellei nyt halua noita vanhoja pelejä jostain syystä hinkata.
Varmaan black fridaysta tulee poistettua 65" OLED LG, joten pitänee arvioida sillon uusiksi.
Perusjuoni myös läpi. Varmaan joku 250 kuuta kerättynä. Erittäin hyvä peli, mutta ei ihan Zeldan tavoin vedä puoleensa. Painopiste tässä on enemmän keräilyssä kuin puhtaassa tasoloikassa. En ole pahemmin end gamea pelannut, mutta toistaiseksi ei kunnon tasoloikkahaastetta ole ollut.
Ite diggaan jos pelissä on sekä helppoa tekemistä että haastetta. Nykyään pelit on niin laajoja että ihan hyvä että haastekäyrä on skaalattu vastaavasti pelin koon mukaan. Kivempi kehittyä pelissä grindaamisen kautta kuin turpaan saamisen kautta - tässäkin BOTW onnistui hyvin.
Kymppejä satelee ja jotkut julistaneet parhaaksi Mario-peliksi. Enkä Zeldan jälkeen edes ihmettele. Ensin BOTW ja sitten Odyssey. Nintendo on kuin uudesti syntynyt parin vaisumman genin jälkeen.
GameCube-ohjaimet ilmeisesti toimii nyt uusimman firmiksen myötä. Yhdistäminen onnistuu Wii U:n ohjainadapterilla. Oisko se NGC Virtual Console sieltä tuloillaan...
Eiköhän kyse ole siitä ettei Switchissä ole jätetty kovin merkittävästi tehoja taustaprosesseille ja käyttikselle. Näin pelintekijä saa itse määritellä valjastaako tehoja videon tallennukseen vai itse pelin pyörittämiseen.
Suurimmaksi murheeksi tämän Pixelin kanssa luulen lopulta koituvan tallennustilan. 32 gigaa on aika vähän, kun sitä ei saa muistikortillakaan kasvatettua.
Mitä sä tallennat puhelimeen? En oo ite oikeen koskaan saanu puhelimien muisteja täyteen, kun kaikki tulee striimattua nykyään.
Galaxy S8 ollu käytössä muutaman kuukauden ja ei kyllä tule pahemmin käytettyä iirisskanneria tai kasvolukitusta. Uskomatonta ettei Apple tässäkään anna käyttäjälle valinnanvaraa.
Ekaa Destinyä tuli pelattua ehkä vähän vastoin sitä tapaa mihin se oli suunniteltu. Hyvin casuaalisti ja ad hoc -tyyppisesti. Raideja en pelannut kertaakaan, mutta Striket ja muu sisältö jaksoi kiinnostaa joitain kymmeniä tunteja. Ymmärrän että Raidit toimii parhaiten tutulla porukalla kommunikoiden, mutta oma pelityyli ei tähän ole oikein koskaan sopinut. Tykkään pelata silloin itseäni huvittaa. Siksi matchmakingin puute jopa vähän ärsytti Raidien kohdalla.
Mietin tässä nyt toimisiko D2 paremmin kaltaiselleni satunnaispelaajalle, jota ei klaanit aikataulutetut pelisessiot kiinnosta.
Hyvin toimeentuleva tuskin tekee lasta rahan takia, mutta hyvin toimiva lapsiperheiden tukijärjestelmä _mahdollistaa_ lasten teon, myös niille vähävaraisille.
Olihan toi Rinteen lausahdus hyvinkin kekkosslovakiamainen. Nykykansalainen ei halua näissä asioissa kuullaa minkäänlaista kehotusta kansakunnan hallitsijoilta.
Eikös se ongelma ole siinä että kielteinen turvapaikkapäätös ei vaikuta siihen saako maahan tulla. Esim jos joku jenkki hakisi turvapaikkaa suomesta, ei sitä varmasti heltiäisi, mutta saisi silti tulla tänne hengaamaan.
Näytä kirjoitukset
