Disclaimer: en tiedä competitive fps peleistä mitään. Enivei:
Eikö tämä ole competitive pelissä ihan yhdentekevä seikka koska kaikki pelaa kuitenkin maksimiasetuksella. Eli lopputulos on ihan sama kuin ei olisi säätömahdollisuutta ollenkaan.
Ite käytin juuri kesälomastani 2 kokonaista päivää metroid ykkösen läpäisyyn. Olin joskus ennenkin tätä koittanut mutta ei ole tullut mitään, koska peli käyttää kaikki pakissa olevat keinot pelaajan henkisen murentamiseen. Joitakin esimerkkejä: - Kulku moneen (pakolliseen) alueeseen on piilotettu jonkun tavalliselta näyttävän, mutta kuitenkin rikkoutuvan, lattian/seinän/katon taakse. Kun tämän tajuaa niin loppupeli kuluukin seinien/lattioiden/katon järjestelmällisessä läpikäynnissä joka toisessa huoneessa. - Peli on myös täynnä hämysalaisuuksia: salareittejä jotka eivät johda mihinkään. Todella rasittavia. - Monet huoneet ovat identtisiä kopioita toisistaan. Ja loput on sitten samoja huoneita mutta pienillä muutoksilla. Vaikka piirsin samalla karttaa niin eksyin silti vähän väliä. Tämä on ehkä koko pelin musertavin voimakeino pelaajan psyykettä kohtaan. - Kuoleman jälkeen (ja ”tallentamisen” yhteydessä) hp:t tippuvat takaisin 30:een pisteeseen vaikka maksimi olisi 500. Pelissä ei ole myöskään mitään keinoa saada hp:ta kerralla täyteen vaan pitää grindata perusvihuja minuuttikaupalla ennen kuin pääsee taas itse asiaan. - Pelissä voi myös eksyä alueille jotka ovat aivan liian vaikeita ilman tiettyjä poweruppeja, jotka löytyisivät toisaalta jos vain osaisi etsiä. Pyörin tuntitolkulla yhdellä alueella pelkän kärsivällisyyden ja huolellisuuden voimin vain todetakseni lopuksi ettei siellä ole vielä mitään saavutettavaa. Kun myöhemmin palasin vähän tymäkään arsenaalin kanssa, niin homma oli huomattavasti helpompaa. - Pelin bossit ovat aivan käsittämättömiä. Paras taku (ja ainoa toimiva) lienee juosta bossin sisään ja tykittää siihen raketteja nopeammin kuin se tappaa sinut. Tämän havaitsin useiden kuolemien ja yritysten jälkeen, joihin joka kerralla sisältyi minuuttien hp grindaus. Pelissä kun ei voi ”tallentaa” täysissä hp:ssa.
Ainoa ongelma tässä on se että samat pelit on saanut halvemmalla muille laitteille vuosikaudet. Pelien laatuun nähden nuohan on ihan legittejä hintoja.
Niin tai ehkä uudessa zeldassa luolastosta löytynyt hahmo onkin joulupukki, joka astuu televisioruudusta ulos oikeaan maailmaan ja jakaa pelaajalle säkkikaupalla lahjoja! Tätä tukee myös trailerin lopussa ilmaan nouseva linna, joka on selvä viittaus joulupukin lentäviin poroihin.
Odotan kolmesta pelistä lisätietoa: Rocksteadyn peli (edellinen peli vuodelta 2015, olisi aikakin kuulla tästä jotain) Retro Studiosin peli (sama kuin yllä mutta 2014...) Bayonetta 3
Ei voi kyllä aliarvioida tyydyttävän liikkumisen merkitystä (toiminta-)peleissä. Juuri tuon aspektin takia Apexista jäi hyvä maku suuhun vaikka itse genre ei voisi vähempää kiinnostaa.
Onneksi tämä hoidettiin ”pois alta” SMM2-Directissa pari viikkoa sitten. Pokemoninkin (ainakin Miekan ja Kilven) voi laskea pois, sillä uusia infopaukkuja Pokémon Companylta on tulossa huomenna ja ensi viikolla.
Hyvät fiilikset tästä!
Niin tai sitten:
”Moi mä oon Nintendo Miyamoto ja me näytettiin kaikki trailerit jo viikkoja sitten. Kiitos ymmärryksestä, nähdään ensi vuonna! (laughs)”
Odotan kolmesta pelistä lisätietoa: Rocksteadyn peli (edellinen peli vuodelta 2015, olisi aikakin kuulla tästä jotain) Retro Studiosin peli (sama kuin yllä mutta 2014...) Bayonetta 3
Tietty E3:ssa parasta on julkistusten älytön määrä jolloinka sekaan mahtuu aina jotain mielenkiintoista ja yllättävää.
Oikea ongelma noissa pimeissä kohdissa on hbo:n kuvanlaatu/bitrate, joka puraisee (liikkeen lisäksi) juuri noista pimeistä kohtauksista detaljit pois. Aivan käsittämätöntä että vaikka kuva on paperilla full hd niin käytännössä vastaa jotain kymmenen vuoden takaista youtubelaatua.
Yks päivä tuli netissä vastaan kuva kultaharkoista jossain pankin holvissa. Kasa keltaisia palikoita makaa lattialla, joiden arvo muka miljoonia tai miljardeja. Siinä just heräsi ajatus, miten järjetöntä kaikki raha oikeastaan on. Omistatko tuhansia hehtaareja metsää, peltoja, taloja, järven ja ties mitä asioita, jotka voivat elättää ja ruokkia sinut, perheesi ja kokonaisia kyliä vuosisatoja, vai onko sinulla kasa keltaisia palikoita kellarissa, joiden arvo on teoriassa sama, koska niin on päätetty. Voit vaikka nuolla niitä. Mitäs jos ihmiset vaan lakkaisivat ajattelemasta, että niillä on mitään arvoa.
Sori vaan että käyn offtopicin puolella, mutta pakko mainita kuitenkin. Eli samanlailla tuo metsien ja peltojen omistaminen perustuu luottamukseen. Ellei sinulla ole omaa armeijaa tms. kyseisen alueen pitämiseksi hallussa mahdollisten ryöstäjien varalta. Ja siinäkin tapauksessa että sulla on se armeija, niin paree pitää huolta että sulla on myös sen armeijan luottamus.
Että näin kun järkeilee niin ei ne kultaharkot enää kuulosta ihan niin järjettömiltä. Pelkkiä sopimuksia kaikki tyyni.
Otin tässä juuri dmc sarjan käsittelyyn. En ole näitä ennen pelannut mutta koska bayonettat ja muu platinum kama on uponnut niin koin velvollisuudekseni perehtyä tähän genren alkupisteeseen. Ja tietty 5 osan julkaisu sai tämän rojektin lopullisesti liikkeelle.
Devil may cry Tähän on kyllä aika puraissut pahasti. Kamera on ihan hanurista (ja olen kuitenkin vanhojen ressojen fani) ja lisäksi kombosysteemi ja movesetti vaikutti tosi yksiulotteiselta eikä tämä siksi imaissut sisäänsä. Pelasin vain normalilla läpi eikä varmaan jaksa enempää. Mielenkiintoisesti huomasin että pelissä on tosi paljon samoja juttuja kuin zelda ocarina of timessa. Esim: aavelaiva luolassa, taulusta tuleva kummitusmörkö, lost woods tyylinen puzzle, jabu jabu tyylinen alue, neljä ”sydämenpalaa” tekee yhden kokonaisen, targettaussysteemi, jne. Liekö ollut inspiraationa?
Devil may cry 2 Juuh. Tämä olikin aika tuhtia bassea. Pelasin molemmat kampanjat normalilla ja en kyllä saanut mitään irti. Mitään ekan osan ongelmia ei olla korjattu ja tilalle on saatu ihan käsittämättömän yksitoikkoinen ja mitäänsanomaton räpellys.
Devil may cry 3 Noniin. Ensimmäinen sarjan peli josta voin valehtelematta sanoa pitäväni. En ole pelannut ihan vielä loppuun, mutta suunnitteilla on lähteä heti uusintakierrokselle kun pääsen siiheen vaiheeseen. Tässä on taistelumekaniikoissa selvästi enemmän syvyyttä ja vaihtoehtoja kuin aiemmissa osissa. Lisäksi osumat ovat todella tyydyttäviä ja meiningissä on ylipäätään enemmän munaa. Lisäksi tarina ei aiheuta ihan yhtä pahoja facepalmeja kuin aiemmissa osissa - ja onpa mukaan eksynyt jopa pari ihan viihdyttävää välipätkää. Kaikin kaikkiaan vaikuttaa kovalta. Kyllä tähän jämähdettiin nyt joksikin aikaa ennen kuin käyn nelosen kimppuun.
E: Tulipa tuossa juuri pelattua tuo kolmonen kolmannen kerran läpi (nyt hardilla, toka kerta oli vergil/normal/yellow) ja on kyllä aivan tajuton peli. Vika bossi aiheutti taas semmoset fiilikset että piti oikeen tulla vielä hehkuttamaan. Tämän osan ei tarvitse hävetä laisinkaan genren uudempien pelien kuten bayojen ja w101 rinnalla. Parhaimmillaan jopa ylittää ne. Tässä oma mielipiteeni genren tarjonnasta (siltä osin kuin siihen olen tutustunut) tiereihin jaoteltuna:
1. Parasta Bayonetta Bayonetta 2 DMC3 W101
2. Toiseksi parasta Metal gear rising Ninja gaiden black
3. Näissä on jo selviä puutteita, mutta tarpeeksi hyvääkin seassa. Transformers Legend of korra DMC Nier Automata
Walking Dead - Final Season Erottelin spoilerit tuonne loppuun. Eli siihen asti voipi lukea huoletta jos juonipaljastukset pelottaa.
Eka peli oli hyvä. Kaksi seuraavaa oli aika turhia vaikka kyllä nekin mielellään pelasi kun kerran oli jo hahmoihin (eli lähinnä Clementineen) kiintynyt ekan osan myötä. Jos väliosat olivat turhia, niin tämä viimeinen osa kuitenkin redeemasi koko tarinan omalla kohdallani.
Tämä on ensimmäinen peli ikinä joka on saanut silmäni vuodattamaan kyyneleitä (ja toinen tarina kun mukaan luetaan *kaikki* mediat) En tiedä mikä näissä tietyissä tarinapeleissä (tämän lisäksi myös Life is Strange sarja) on viime vuosina iskenyt juuri minuun niin kovaa. Olen kyllä huomannut että kyse on todella syvällisesti henkilökohtaisesta kokemuksesta, sillä kun vertaan omaani kriitikoiden arvosteluihin niin ero on voi olla kuin yöllä ja päivällä. Peli vetelee minun kohdalla oikeista naruista - jollain toisella on erilaiset narut. Tai jotain.
Mega Man 10 Erottelin spoilerit tuonne loppuun. Eli siihen asti voipi lukea huoletta jos juonipaljastukset pelottaa.
Pelasin tämän vasta hiljattain ja oli kyllä kova. Varmaan paras pääsarjan peli. En tosin ole vielä pelannut 11:tä. Bossit ovat mielestäni menneet joka osassa keskimäärin parempaan suuntaan ja tässä ne on selvästi sieltä paremmasta päästä. Grafiikat olivat parasta sitten kasin ja musiikeissakin on haettu vähän uutta kulmaa, joka ainakin itseeni upposi. Lisähahmot olivat hyviä boonuksia - jos tämä tulee vielä pelattua hardilla niin aion pelata Bassilla jolloinka meno on ehkä vähän inhimillisempää.
Tämän vuoden LG OLED:it saavat vihdoin HDMI 2.1 -tuen, eli töllö tukee parhaimmillaan 4K/120Hz, josta ei vielä juuri mitään iloa ole - mutta kuola kuitenkin valuu jo ajatuksesta pelata PC:llä Vanquishia OLED:illa 4K:na 120 kuvaa sekunnissa. Game Moden input lag saatiin myös tiputettua entisestään 13 millisekunttiin. Töllö tukee myös VRR:ää, joka löytyy ainakin Xbox One X:sta.
Taidanpa laittaa keväällä viimein OLED-ostohousut jalkaan.
Lueskelin tästä jo eilen ja tämä lgn setti vaikuttaisi olevan joku töllöjen graalin malja. Eipä sillä että itse tarvisi lähteä vaihtamaan omaa 2017 mallia, mutta hyvä että suunta on tämä. Onpahan (sitten kun himot iskee) jotain järkeviä uudistuksia tullut.
Input lagi on tosiaan melkoinen pelissä. Esim. C. Falconilla edes takas dashaillessa menee ihan sekaisin, kun hahmo lähtee vasta juoksemaan oikealle, kun on ehtinyt jo ajat sitten painaa sinne ja vasemmalle.
Vaikka pelissä kyllä input lagikin on ihan tarpeeksi niin tuo keissi itseasiassa johtuu jäätävästä bufferista + meleeseen verrattuna erilaisesta dashimekaniikasta. Itsekkin ensin hämäännyin luulemaan että johtuu vain jäätävästä input lagista.
Eipä siinä, paras smash bros sitten meleen helposti. Olen pelaillut tätä nyt jonkin verran ja parhaimmillaan jopa ihan kivaa.
Kymmenien ja kymmenien driveclub tuntien aikana onnistuin (vahingossa) tasan kerran saamaan seinästä tommoisen +100km/h boostin. Harmi etten ollut ollenkaan hereillä tilanteessa ja jo seuraavassa kurvissa lisävauhdista tullut aikasäästö menetettiin. Olisi varmaan tullut uusi wr. https://youtu.be/Dxd2yXkwpdU
Onko abl se mistä johtuu kaverini valittama seikka?
En tiedä. Se ei varsinaisesti ole sama kuin dynamic contrast, mutta tekee kuitenkin juuri tuota että säätää kuvan valoisuutta tietyissä tilanteissa. Ainakin omassa viime vuoden lg oledissa se on aika rasittava jos siihen kiinnittää huomiota.
Tuon voi laittaa pois/päälle valikosta, muistaakseni. Samoin sen "pixel-shift" ominaisuuden missä ruutu liikahtaa aika ajoin yhden pikselin verran vähentäen ghostingin mahdollisuutta.
Abl (googlaa jos kiinnostaa) on rasittava ominaisuus josta ei pääse eroon muutakun laskemalla kirkkauden jonnekkin 30 hujakoille muistaakseni.
Olisi suunnitelmissa ostaa halvin iPad joka kaupasta löytyy. Mutta kuinkas nämä halvimmat (usein myös vanhimmat) toimii uusien iOS versioiden kanssa? Eli onko päivitys yleensä mahdollista ja kuinka vanha rauta toimii uuden kanssa? Olen saanut sellaisen käsityksen että Apple toimii näissä tilanteissa huomattavasti paremmin kuin Androidit(?).
Tuskinpa nousee ongelmaksi. Tarkistin justiin ja jopa 5 vuotta vanhat ipad mallit tukevat tätä uusinta iossia (12). Eli vaikka metsästäisit jostain (mistä??) kolme vuotta vanhan ipadin niin voisi olettaa että saat vielä 2 vuotta tulevaisuuteen uusimman ios päivitykset - noin niinkun keskimäärin.
Kiitos vastauksista! Tämä helpottaa jo päätöksentekoa huomattavasti. Varmaan tommoset genelecin pönikät pitää sitten hommata. Katsotaan nyt.
Joo tosiaan hommasin reilu kk sitten noi ja vielä jonku tuommoisen maranzin vahvarin. Kävin hifiliikkeessä ja ukko möi melkein saman setin mulle kun mitä heinz tuossa suositteli. Oikeen pätevät vehkeet ovat olleet ja ei kaduta yhtään. Näillä on kelvannut kyllä eikä ole enää kertaakaan ollut kaipuuta kuulokkeilla pelaamiseen / leffojen katsomiseen. Pieniä ongelmia oli aluksi noiden setuppaamisessa kaikkineen kuntoon mutta siinäkin google oli ystävä.
Ja vieläkin on kyllä yksi pieni käytettävyysnipotus nimittäin kun toi mun vahvari on kaapinoven takana piilossa niin kaukosäädin ei toimi - ellei kaapin ovea pidä auki. Onneksi volasäätö toimii tv:n kapulalla, mutta sourcen joutuu aina erikseen käydä säätämässä. Tähänkin olen kyllä jo maalaillut jonkinlaista ratkaisua (Esim joku tällainen: https://www.gigantti.fi/product/tv-ja-video/tv-ja-video-tarvikkeet/HQIREGGS3/hq-infrapunalahetin-toistin-kaukosaatimelle), mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.
Näyttää kyllä tunkkaselta nämä uudet iphonet. Oli ajatuksissa vaihtaa pari vuotta vanha 7 uudempaan, mutta olen kyllä tullut vähän toisiin aatoksiin nyt kun nämä julkistettiin. Eniten ehkä ottaa pannuun se että kaikki seiskan jälkeen tulleet luurit on olleet isompia ja painavampia möhkäleitä: 7: 138g 8: 148g Xs: 177g
Aivan väärä kehityssuunta imo. Ennen seiskaa käyttelin 5s ja se oli justiinsa sopiva - tosin myös seiska on ihan kiva kun on vastapainoksi *leveämpi* näyttö. Isompi näyttökin on kaksipiippuinen miekka: Leveämpi näyttö -> isompi näppäimistö -> helpompi kirjoittaa, kun taas korkeampi näyttö -> vaikeampi käyttää noin yleisesti kun joutuu kurottelemaan. Näissä uusissa x malleissa on isompi näyttö, mutta ei merkittävästi leveämpi jolloinka näppäimistö on lähes saman kokoinen: 7: 58mm Xs: 62mm
Eli n. 28% painon nousu ja n. 7% näppäimistön koon nousu. Ja samalla korkeutta on tullut reilusti lisää (riippuen nyt miten haluaa laskea.
Lisäksi noissa x malleissa on yhäkin tuo hemmetin rasittava pylpyrä tuolla näytön yläreunassa joka näyttää tyhmältä. Tuollaisen kun luurin ostaa niin heti vuoden päästä kaduttaaa kun tulee uusi malli jossa tuo on pienempi tai kokonaan häivytetty johonkin.
En kyllä tiedä. Olin jo luvannut antaa vanhan luurini pois loppuvuodesta ja nyt ei ole oikeen mitään kunnollista tilalle. En olisi kyllä luvannut mitään jos olisin tiennyt että tälläistä peliä applelta tällä kertaa.
Doom2016 Tää vaikuttaa aika kovalta. Olen nyt pelannut joku 4-5 kenttää ja kyllä pistää hymyilemään. Kuitenkin: ei tätä kerralla kyllä yhtä kenttää enenpää jaksa jostain syystä. Sama homma kuin esim. vanquishin kanssa: jotenkin menon adrenaliinipitoisuus on liian korkea. Eli rytmitys puuttuu ja hommaan puutuu. Mutta siitä viisastuneena olennin pelannut max 1 kentän päivässä ja näin homma toimii kuin tauti. Hyvän pelattavuuden ja yleisen designin riemuvoitto. Suosittelen pelaamaan.
Snake pass Tätä testasin kun oli ilmaisena game passissa ja luki tuoteselosteessa david wise. Nyt kun peli on melkein pelattu läpi niin kyllä soundtrack on itseasiassa pelin mitäänsanomattomimpia osa-alueita. Tuli ihan puskista mutta tämä on oikeasti hyvä. Käärmeen liikuttelussa on paljon syvyyttä ja nyanssia ja vaikka välillä se käyttäytyykin ärsyttävästi niin suurimman osan ajasta se on pelkkää nautintoa. Paljon plussaa myös siitä että mario odyssey tyyliin kenttiä voi ratkaista oikoen mikäli hallitsee liikkumisen jipot.
Horizon zero dawn + dlc Pelasin tästä kaikki trophyt ja en halua enää koskaan kuullakkaan tästä pelistä. Sen verran alkoi loppua kohden puuduttamaan. Oli se alkuun hauskaa ja tarinan scifi osuus oli jopa mielenkiintoinen. Minusta tämä on doomin täydellinen vastakohta siinä että tämä koukuttaa pelaamaan tuntitolkulla (jotenkin) mutta ei tarjoa vastapainoksi hirveästi mielenkiintoa. Siis ainakaan sadaksi tunniksi.
Säästä osa kaiutinbudjettirahoista ja liity PC herrarotuun. Ei tarvitse odotella aataminaikaisia 60fps porttauksia, vaan voi heti hypätä kiinni 120fps sulavuuteen.
Näytä kirjoitukset
