Codename Kingdoms.

Haha, unohdin tuon pelin välittömästi teaserin jälkeen.

Ja Riepu on oikeassa, ei tuo slim mikään ruma ole. Saattaa ehkä ihan pikkasen näyttää Clas Ohlsonista ostetulta leivänpaahtimelta, mutta ei se ruma ole. Ja siinä on WIFI jo valmiiksi sisällä, Microsoft teki mahdottomasta mahdollisen!!

Pelien vähyys taitaa kyllä selittyä sillä, että päättivät näyttää parin ekan pelin jälkeen vain "only for xbox"-kamaa. Ei kai niitä yksinoikeuksia loppujen lopuksi paljoa ole elleivät ole tehty laitteen omalle heilumis-värkille.

Heh, tekivät Saturnit.


Täh, siinäkö se oli? :(

. . .okei, eiköhän sitä jo olla kameran edessä heilumista ihan tarpeeksi.

Suht pahaa lagia tossa kamerassa, ei tolla mitään tarkkoja pelejä pelata. Ainakaan vielä.

Lagista huolimatta tuo skannaus ja muu höttö näyttää ainakin ihan vakuuttavalta, kyllä tuolla kameralla ihan hienoja juttuja saa varmasti aikaan.

70min kestänyt, eikä vieläkään pelejä  >:(

Pöh, Rising näytti ihan kivalta ja Reachin lopussa ollut avaruustaistelu näytti siistiltä!

Gamestop omaa ainakin laskurin jo.

Aargh, mistä tähän hätään ehtii saamaan ne pari peliä vaihtoon jotka enää kelpaavat.


Gamespotin laskuri näyttää jäljellä olevan puolta tuntia ja xbox.comin vastaava tuntia, KUMPAA USKOA?!

No eihän tuo nyt rumalta näytä. . . mutta ei se kyllä kovin pieneltäkään, jota on ehkä vähän hölmöä lähteä arvioimaan tuollaisesta kuvasta, mutta silti. Saivat sentään vihdoinkin pistettyä WIFIn itse koneeseen!

Ja Kinect on. . . nimi.

Hmm.

Mizuguchu ja Q-Entertainment ovat kaiketi palaamassa REZin pariin. Jokin blogi mainitsi eilen pelistä nimeltä "Child of Eden" ja tänään Q'n twitterissä on REZ HD-taustakuvan lisäksi viestinä "Q Entertainment's new game to be revealed on Monday @5pm PST at the LA Theater. Set your clocks now! Return to SYNESTHAESIA!!"

Tiedä mitä tuosta oikein ajatella. REZ HD oli loistava uudelleenjulkaisu, mutta suora jatko-osa tuntuisi aika huonolta idealta. . . Toivon mukaan yrittävät enemmänkin jotain, joka olisi REZin seuraava askel, jotain joka tuntuisi yhtä tuoreelta ja erilaiselta kuin REZ.

Olipas mukava yllätys. Yakuza 3 kyllä taisikin myydä ihan kohtalaisen hyvin.

Tämä kyllä taitaa olla viimeinen naula Kenzain länkkärijulkaisun arkkuun, harmi. . .

...ja kaupunkiin ratsasti joku roskasakki miestä perässään narulla kiskoen. Paikallisten reaktioista päättelin sen verran, että tuli mokoma sakki suolattua.

Samanlaisen sakin kohdattuani ehdin posauttamaan yhden laukauksen, kunnes takaa ratsasti joku tsiljoonan kilometrin tuntivauhdilla suoraan päälleni ja nenäni osuessa maahan sain mukavan lämpimän lyijypesun.

Jos joku asia pelissä harmittaa, on se sama asia kuin nelos-GTA:ssa: lukuunottamatta pää- ja sivutehtävien henkilöitä, jäävät kaikki muut maailman asukkaat kovin onton tuntuisiksi kun ainoa tapa jolla heidän kanssaan voi mitenkään kommunikoida on tervehtiä heitä. Tämä harmittavasti rikkoo illuusion muuten elävän tuntuisesta ympäristöstä.
Muuten Red Dead Redemption tuntuu nappaavan kaikki parhaat puolet jokaikisesta westernistä. Musiikkikin ilahduttavasti muistuttaa Nick Caven ja Warren Elliksen soundtrackejä.

Pelasin tänään Googlen etusivua! Wakawaka!

Mun mielestä toi DVD on edelleen ihmisten aliarvioimista. Mikään ei ole tylsempää, kuin että joku opettaa kädestä pitäen.

Mutta. . . eikös tuo DVD ole oikeastaan kuin ohjekirja liikkuvalla kuvalla ja äänellä? Jos on, niin eihän tuo nyt niin kummoinen asia ole.

Tulihan ainakin parin Lucasarts-seikkailun mukana pieniä, parin ekan ruudun läpipeluuohjeitakin. . .

Onko siis mahdollista, että pääsen jossain vaiheessa (ilman mitään maksuja) pelailemaan noita pelejä joita Windowsillani olen ostanut?

Jep.

Onko tuo Portal siis aina ja ikuisesti käytettävissä?

Jep.

Ja Portal, yksi niistä kourallisista peleistä joita kaikkien tulisi joskus pelata, on n. parin viikon ajan ilmainen ihan PC-ihmisillekin näköjään.

Nyt sitä saa, nyt sitä saa!

Itse Valven peleistä ei tarjolla ole kuin Portal, mutta sitä tarjotaan ihan ilmaiseksi, joka on aika kivaa.

No ostetaan nyt sitten. World of Goo tosin jo löytyy viime maksa mitä tykkäät-tarjouksen takia, muista peleistä en ainakaan muista koskaan kuulleeni. . . 

Lugarussa näyttää nyt ainakin kivalta, jänikset ovat aina ihan jees.

Vau, Vikingiä ja God Handiä taskurahalla. Jos en olisi jo pelannut kumpaakin, niin luulisi, että olisin kuollut ja noussut taivaaseen. Kai sitä täytyy huomenna raahautua kanssa Citymarkettiin siinä toivossa, että jotain sattuisi löytymään.

Muutenkin tuntuu halpoja pelejä löytyvän. Aiemmin tänään tilasin Gigantista Alan Waken spesiaaliversion 40 eurolla, joka on aika naurettavaa.

Mjuu, jotenkin olin luullut, että spartan vs. elite olisi ollut jokaisessa tiimipohjaisessa pelimuodossa.

Kyllähän tämä ihan hauskaa on kahden pelin jälkeen, kunnes tuli "Reach server is unavailable"-viestiä. Yllättävän paljon pelaamista nuo loadoutit muuttavat.

Hmm. Näin meille tavallisten tallaajien betan aattona, olen miettinyt: elitet ovat siis nopeampia, isompia ja kestävämpiä kuin spartanit, joten. . . miksi kukaan haluaisi olla moninpelissä spartan?

Huuuh, After Burner Climax on nopea peli! Naurettavan nopea. Parhaimmillaan ei ole mitään hajua mitä ruudulla tapahtuu, kun jokapuolella on biljardi viholliskonetta joista jokainen ampuu ison kasan ohjuksia, jotka kaikki jättävät komeat savuvanat johon lisätään joko taivaallinen pilviä tai ahtaita kanjoneita. Ihan kirsikkana päälle kaikki liikkuu tsiljoonan kilometrin tuntivauhdilla, taustalla pauhaa loistava buttrock tai sitten ihana  Mega Drive After Burner II-score ja aluksen lukitsemissysteemi kilahtelee tai huutelee 16-bittisesti "fire!" joka sekunti.

Hetken jo ajattelee, että ikä alkaa painaa eikä tälläisiä pelejä pysty enää pelaamaan, mutta oudosti sitä alkaa pelikerrat pitenemään ja pitenemään ja combot kasvamaan. Ja aina jostakin sitä onnistuu avaamaan lisää Ex Optionseja, joita voi halutessaan käyttää mm. isontamaan lukistemistähtäintä, hidastamaan combo-mittaria tai jotenkin muuten hieman helpottamaan peliä. Lopuksi on jotenkin absurdia huomata kaiken sen kaaoksen jälkeen miten pelin läpäisyyn meni noin kymmenen minuuttia.

Hieno, hieno peli! Tuskinpa tämä voittaa pelin pelaamista arcadessa, mutta noin neljän vuoden odottamisen jälkeen on hieno nähdä, että After Burner Climax on vähintäänkin niin hyvä kuin toivoin sen olevan.

Tietty harmittaa, että piti mennä hankkimaan tuo euroboksi, jolla en nyt tee taas mitään.

Tänään Arcadeen ilmestynyt After Burner Climax begs to differ. Sinisiä taivaita!

Eikös tämä tule kanssa PSN Storeen? Pitäisi melkein kyllä hankkia.

Jep, tai ehkä jo tänään? Muistaakseni euro-PSN-ihmiset lupailivat muuttavansa PSN-päivitykset torstaista keskiviikkoon.

Tietty harmittaa, että piti mennä hankkimaan tuo euroboksi, jolla en nyt tee taas mitään.

Tänään Arcadeen ilmestynyt After Burner Climax begs to differ. Sinisiä taivaita!

Tuo ja viime viikolla tullut Yakuza 3 ja ennenkaikkea Giant Bombin endurance runit hieman huolestuttavat tuon Pokémon-juttuni takia. Ihan vinkkinä kaikille: ei kannata aloittaa kirjoittaa pelistä minkäänlaista let's play'n tapaista juttua, jos peliä tulee enemmänkin pelattua pienissä sessioissa bussissa, kokkauksen tai pyykkien pesun aikana, varsinkaan jos on muutakin pelattavaa. . .

Okei! Ensimmäinen kylä ja ensimmäinen sali!

Pikkuisen Cherrygrove cityn (josta sain oudolta vanhalta papparaiselta Running Shoe't, vihdoinkin. Jos joku Pokémonissa ärsyttää, on siinä sen älyttömän hidas kävely) ja kurkkauksen sysipimeään luolaan, joka saa ilmeisesti odottaa myöhempää viisittiä ja jotain taskuvalon tapaista itemiä, jälkeen päästään vihdoinkin pelin ensimmäiseen kunnon kaupunkiin, Violet Cityyn. Nopea parannusviisitti Pokémon Centeriin ja sitten Gymiin mätkimään pelin ensimmäinen traineri. . . tai sitten ei.
Ilmeisesti Busterin pitää käydä kurkkaamassa meno Gymin lähellä olevaa Sprout Toweria. Outo, huojuva torni sisältää kourallisen Bellsprouteja käyttäviä vanhuksia, joista ei ole mitään vastusta vanhalle kunnon, jo level-13 Dougille ja hänen Emberille. Kohti Gymiä!

Gymin johtaja Falkner ja hänen kaksi oppilastaan kukistuvat melkein helpommin kuin Sprout Towerin papparaiset. Ehdin alussa hieman huolestua kun gymin edustalla ollut heppu varoitteli Falknerin käyttävät lento-pokémoneja ja täysin unohtaneena miten Pokémonin kivi-sakset-paperi-systeemi toimi, arvelin miten tuli-tyyppiä oleva Dougini pärjäisi. Onneksi huolehdin täysin turhaan Falknerin tyhmät Pidgey ja Pidgeotto eivät mahtaneet mitään emberin polttavalle voimalle. Palkaksi sain ensimmäisen badgeni, jolla voin ilmeisesti käskyttää täysin huoletta alle level-20 otuksia, sekä tarpeeksi kokemuspojoja, että Doug muuttui. . .

Dougiksi! No, kai tuo virallisesti Quilava on.
Kukistettu Falkner antaa myös pelin ensimmäiset HM't ja TM't, jotka eivät sano minulle yhtään mitään. Pienen menu-tutkiskelun jälkeen HM't ovat kykyjä jotka voin antaa otuksille ja pystyn käyttämään taistelujen ulkopuolella ja TM't ovat kykyjä, jotka tulevat käyttöön taistelussa. Rock Smash-HM meni Geodudelle ja nyt pystyn mätkimään rikki tietynlaisia kiviä, jotka muuten tukkisivat reittejä, loistavaa! TM taas on HP:tä antava Roost, loistavaa! Myöskin Falkner ehdottaa, että seuraavan gymin löytäisin Azalea Towniin, joka on sattumoisin myös ainoa kaupunki jonne pystyn menemään, joten suunta Azaleaa kohti siis.

Heti Violet Cityn ulkopuolella on Ruins of Alph. Pienen tutkimisen jälkeen löydän pikkuisesta luolasta helpon laattapelin, jonka selvittäminen pudottaa minut syvemälle luolaan. Askel eteenpäin ja tapaan ensimmäisen Unown'ni:

Olin jostain syystä luullut, että Unown olisi esitelty vasta Rubyssa ja Sapphiressa, mutta olinkin näköjään väärässä. Kukistettuani ja napattuani tämän hieroglyfiä muistuttavan otuksen, luolasta löytäväni haahuileva tutkija kertoo, että Unown on siitä erikoinen laji, että heitä on iso kasa erinäköisiä versioita ja heidän keräämisen avuksi hän päättää antaa minulle Unown Reportin. Siihen luolan tutkailu päättyikin, koska pitkän käytävän päästä en onnistunut löytämään muuta kuin joka hitsin askeleella hyökkääviä Unown'eja ja umpikujan.

Ruins of Alphikin siis saa ilmeisesti jäädä odottamaan tiettyä itemiä tai jotain. Seuraavaksi törmäsin jonkinlaiseen laiturialueeseen, jossa kalasteli kolme taistelunhaluista kalastajaa. Vesi-otuksia käyttävät kalastajat kukistuivat helposti vaikkei salama-pokémonia minulla ollutkaan. Hieman etäämällä olevasta yksinäisestä Pokémon Centeristä löydän hepun joka tarjoaa minulle, maaritellusti nimetyn Old Rod-nimisen ongen. Kalastelemaan!

Äh. Ainakin viisi yritystä, eikä kalaonnea tunnu olevan yhtään. Yritetään nyt vielä kerran. . . haa!

Jos joku yksittäinen ei-alussa saatava pokémon Redistä mieleen jäi, oli se täysin surkea Magikarp. Nopea ember-isku ja pitäkööt kalastajat tunkkinsa.

Laitureista hieman etäämällä löytyy Azaleaan johtava Union Cave, joka kuulostaa aivan liian työläältä paikalta. Tallennusta, kiitos.

***

Loppuun täytyy hieman korjata väittämiäni Pokéwalkerista. Päätin hieman lukea laitteen oudon massiivista ohjekirjaa sekä paria kirjoitusta GameFAQs'stä ja selvisikin, että ehkä Pokéwalker ei ehkä olekaan niin hyödyllinen laite kuin kuvittelin sen olevan. Ensinnäkin, jokainen laitteen tunnistava askel onkin kuin onkin yksi kokemuspiste laitteeseen laitetulle otukselle, joka kuulostaa todella hyvältä. Harmiksi Pokéwalkerissa oleva pokémon ei pysty saamaan yhdellä kerralla enintään kuin yhden vaivaisen levelin riippumatta siitä olitko kävellyt tsiljoona askelta vai juuri yhden levelin tarvitseman määrän askelia. Ja ihan kirsikkana päällä, jos pokémon nousee Pokéwalkerissa levelille jossa hän oppisi uuden liikkeen tai muuttuisi uuteen muotoon, se ei tee niin. Mutta jos luin oikein, menetetty liike tai muoto saadaan heti seuraavalla levelillä joka saadaan itse pääpelissä. Ehkä ilman näitä rajoituksia pelistä tulisi aivan liian helppo, mutta sääli tämä silti minusta on. . . Taskussani Pokéwalker saa silti pysyä, ainoastaan siellä kokemuspisteitä saa hieman turhemmat otukset, joita en ehkä muuten käyttäisi ollenkaan, ykkösvalintojen sijaan.

Nyt on maaliskuu, ei marraskuu.

Höh, ei ole hajuakaan mistä puhut. Maaliskuuhan tuolla ihan selvästi lukee.

[taistella]

Okei. Tarkoituksena on ollut kirjoittaa jo paristakin pelistä jonkinlaista Let's Play'n tapaista juttua.

Tänään, 25. maaliskuuta, noin kello neljän aikaan tarkoitus muuttui toiminnaksi.

Kauppakierroksen jälkeen Anttila oli ainoa kauppa joka suostui myymään huomenna, 26. päivä, julkaistavan Pokémon HeartGoldin. Hieman kalliimmalla hinnalla, varsinkin britti-kauppoihin verrattuna, mutta minkäs teet!

Hieman kontekstina kerrottakoon, että viimeisin Pokémon mitä olen pelannut, on Red. Yellow'ta olen kokeillut parisen tuntia kunnes tajusin sen olevan Red perseessä roikkuvalla Pikachulla. Vaikka vähän liian monta tuntia Rediin tuli aikoinaan ängettyä, tulen HeartGoldiin aikalailla tyhjällä paletilla. En muista kuin parin otuksen nimen, juonesta vain pari kohtaa ja nekin ehkä enemmänkin piirretyn takia ja hämärästi jotain pieniä juttuja itse pelimekaniikasta. Sen mitä kuitenkin muistan, on miten hauska peli Pokémon oli; otusten kouluttaminen oli sopivan koukuttavaa ja taistelusysteemi oli samalla sopivan simppeli ja monimutkainen ettei se ehtinyt käymään tylsäksi missään vaiheessa. En ehkä loppujenlopuksi ostanut HeartGoldia kuitenkaan aiemman pelin hyvien muistojen takia, vaan tämän. . .

Pokéwalker! Hieman jo ajat sitten julkaistua Pocket Pikachua muistuttavaan värkkiin voi pistää HeartGoldissa tai SoulSilverissä nappaamansa pokémonit. Pokéwalkerissa on jonkinlainen tärinäsensori, jolloin esimerkiksi pistämällä sen taskuun laite tunnistaa askeleet, jotka muuttetaan Pokéwalkerissa wateiksi, jotka antavat Pokéwalkeriin laitetulle pokémonille kokemuspisteitä, sekä niitä voi käyttää Pokéwalkerissa oleviin hyvin yksinkertaisiin minipeleihin joilla voi napata lisää otuksia tai itemeitä.
Mitenkään mullistavasta tai erikoisesta laitteesta ei tosiaankaan ole kysymys, ja noin kahdella tuhannella askeleella onnistuin saamaan Geodudelleni vain yhden vaivaisen levelin, mutta jotain. . . mahtavan typerän loistavaa Pokéwalkerissa on. En oikein osaa sanoa mitä, mutta sen takia sekä ostin tämän pelin sekä kävelin kauempana olevaan kauppaan ruokaostoksille tänään.

Mutta ehkä palaisimme takaisin itse pelin pariin ja käynnistetään itse peli. Star game-nappia painattaessa tulee ruudulle hieman outo valinta, jossa peli ehdottaa kertovansa hieman mitä se sisältää:

Öh, okei. Peliä voi ohjata joko napeilla tai kosketusruudulla ja pelissä tulee eteen pokémoneita ja taistelua. Hmm.

Itse peli alkaa täysin yllätyksettömästi. Pelaaja herää ankeasta kaksikerroksisesta ja kaksihuoneisesta talostaan, hänet kutsutaan pokémon-professorin luokse, hän valitsee otuksensa ja lähtee tallustelemaan ensimmäiseen kylään, tapaa matkalla vastustajansa ja peli alkaa.
Minä päätin valita hahmokseni Buster-nimisen pojan, pokémoniksi Doug-nimisen Cyndaquilin (koska muut valittavat olin tylsän näköisiä ja cyndaquil oli jonkinnäköinen hiiri jolla on liekehtivä selkä!).

(Päivämäärä  24. huhtikuuta johtuu siitä, että DS:ni oli näköjään jossain välissä huomaamattani ilmeisesti hypännyt kuukauden ajassa eteenpäin ja huomasin sen vasta liian myöhään.)

Ensimmäiset pari tuntia olivat hieman tapahtumaköyhät (onneksi, koska tässä vaiheessa kamerastani loppuivat patterit): sain kasan tavaroita alaruudulleni, kuten Pokédexin ja Pokégearin joista en oikein jaksanut välittää, koska halusin taistella! Heti ensimmäisesti pusikosta löysin ensimmäisenä vihollisenani säälittävän level-2 Pidgeyn, josta ei ollut minkäänlaista vastusta level-5 Dougilleni. Liikevalikoimastani löytyi Leer, jolla vähensin pidgeyn puolustusta jonka jälkeen taklasin pientä lintuparkaa. Vanhan kunnon roolipelitavan mukaan päätin pyöriä tuossa samassa pusikossa kunnes sain nostettua Dougia pari leveliä, aina välillä käyden parantelemassa läheisessä Professori Elmin talossa.
Kasa kuolleita pidgeytä myöhemmin, suunnistin määränpäähäni aivan liian hölmösti nimetyn Mr. Pokemonin luokse, sain häneltä, öh, munan Professori Elmille vietäväksi. Matkalla törmäsin vihamieheeni, voitin hänet. . . ja jäin noin puoleksi tunniksi jumiin. Vietyäni munan Elmille minulle ehdotettiin, että nyt kun minulla sattuu pokémon löytymään, niin voisinpa vaikka voittaa kaikki Pokémon-mestarit. Öh, no okei sitten.
Onneksi heti ulkona ilmeisesti pelaajan tyttö-valintana oleva hahmo päätti opettaa minulle miten napata pokémoneja. Töki tarpeeksi että health on punaisella ja sitten viskaa pallo, hoituu kyllä. Ja hoituikin, hetken jälkeen Doug oli saanut seuraa Pidgeystä, Sentrestä, Caterpiestä ja Geodudesta. Ja kaikki olivat ainakin kymmenen leveliä alempana Dougia, äääh. No, se miten sain nämä otukset oli pienellä päättömällä haahuiluretkellä, koska en onnistunut huomaamaan miten kaksi toisiaan vastaan tappelevaa pokémon-kouluttajaa olivat siirtyneet jossain välissä paljasten reitin seuraavaan kylään. . . Jonne pääsemme seuraavassa osassa.

(joka tulee ehkä joskus. mahdollisesti.)

Miten maistuu kolmos-Yakuza parin viikon jälkeen, despo ja muut?

Kovasti tätä tuli odotettua, mutta englanniksi käännetty demo jostain syystä latisti odotuksen enkä oikein tiedä miksi. Ja jutut poistetuista jutuistakin oli hieman ankeaa luettavaa vaikken aiemmissa peleissä niinkään minipeleistä kamalasti innostunutkaan tai kaikkia sivuquesteja tehnyt.

Ehkä olisin toivonut sarjan pysyvän PS2:lla, kovin suurella budjettilla kun ei näitä pelejä taideta tehdä jolloin PS3:sta ei oteta kovinkaan paljon irti ja itse peli jää näyttämään hieman tökeröltä. Kun taas samalla rahalla PS2:lla peli näyttäisi alustan rajoitukset ottaen huomioon varsin hyvältä.

Ihanaa kun elokuva ottaa kokonaan valtaansa. Näin kävi Fantastic Mr. Foxin kanssa, en saa päästäni elokuvan kohtauksia ja dialoginpätkiä ja ainoa asia mitä olen viikkoon kuunnellut on elokuvan score.

Viiden elokuvan jälkeen Wes Andersonin tyylistä on tullut rakastettavan tuttua. Kaikki näyttelijävalinnoista, sanavalinnoista, fonteista kamerakulmiin ja musiikkiin on Wesin elokuvissa tehty niin kovin persoonallisella tyylillä jollaista näkee harmittavan vähän. Ja kiitos Fantastic Mr. Foxin stop-motionin, Wes on päässyt vaikuttamaan jokaikiseen asiaan joka ruudulla nähdään tehden siitä Wesin Wesimäisimmän elokuvan.

Ehkä minäkin nyt viimeinkin ostan jommankumman näistä Pokémoneista. Piti jo viime pelit ostaa, mutta väliin jäi ja Pokéwalker kuulostaa loistavan typerältä idealta, että pakko tuota peliä jo ihan sen takia on päästävä kokeilemaan.

PS3:n kanssa, jonka britti-Amazonista tilasin, kävi ainakin ihan niin, että vaihdoin virtakaapelin täkäläiseen.

Game Room - 24th March (Free download)
400 MSP dual-platform, 250 MSP single-platform, 40 MSP single play

dual-platform ja single-platform? Viitataanko tällä haluaa Game Roomin pelit sekä Xboxille että sille kännykkä-Live-alustalle?

Missä lienee "Hullu hullu maailma" kun sille kerrankin olisi näköjään iso kasa kirjoittajia ja lukijoita?