Olihan kakkoskausi tosiaan ykköskautta heikompi ohjaukseltaan ja käsikirjoitukseltaan ja siellä täällä oli aika hölmöjä päätöksiä sarjan juonelle, mutta varsin tyytyväinen minä kakkoskauden antiin olin.
Silti en voi kuin haaveilla Twin Peaksista, jossa David Lynch ja Mark Frost olisivat yhdessä tehtailleet neljän-viiden kauden, joissa noin kymmenen jaksoa jokaisessa, sarjan joissa miehet olisivat saaneet vapauden tehdä sitä mitä halusivat ihan rauhassa. Ykköskausi oli aivan täydellinen ja jokaisessa jaksossa mentiin naurettavan hauskasta, täysin outoon ja siitä sitten ihan oikeasti kauhistuttavaan sormien napsautuksella, tuosta noin vain.
Ja sarjalle kaiketi kuvattiin jonkinlainen päätös Fire Walk With Me'hin, mutta kohtaukset jäivät editointipöydälle. Pitäisi kyllä tuo elokuva mahdollisimman pikaisesti nähdä. En kestä sitä, että viimeinen muistoni Dale Cooperista on sarjan viimeinen kohtaus. . . :(
Dragon Quest IV on helposti se tämän vuoden odotetuin peli minulle. DQ8:n jälkeen olen epätoivoisesti halunnut kokeilla aiempia sarjan pelejä ja uutinen siitä, että Square-Enix julkaisee IV:n, V:n ja VI:n länsimaissa oli kauneimpia uutisia koskaan. Pelin rakenne (viisi eri jaksoa, joissa eri päähahmot ja niin edelleen), aivan älyttömän kauniit ja värikkäät grafiikat ja ihan pelkästään sekin, että peli on kannettavalla konsolilla kuulostavan kaikki täydelliselle. Ja ihan kirsikkana päälle, peli julkaistaan pari päivää ennen Euroopassa, joka on aina kiva juttu. Pistetään nyt yksi kuva pelistä, koska peli näyttää niin kauniilta:
10 päivää!!
Se toinen iso julkaisu minulle, Yakuza 2, julkaistaankin sitten heti viikko DQIV:n jälkeen. Ensimmäinen Yakuza oli älyttömän toimiva peli; mätkintä oli hauskaa pienine vikoineenkin ja pelin juoni oli varsinkin videopelijuoneksi yllättävän kiinnostava. Jatko-osa ei ihan kamalasti kai ykkösen vikoja paranna, mutta jo ihan pieni taistelusysteemin viilaus, tönkön englanti-dubin (joka tosin antoi oman charminsa pelille) väliin jättäminen ja ihan tarinan jatkon näkeminen tekevät tästä jonkinlaisen pakko-ostoksen.
Wipeout HD tulee ostettua välittömästi, kun se PSN:ssä julkaistaan, ihan siitäkin syystä, että PSP:ni hajosi jokin aika sitten joten Wipeoutin pelaaminen tyssäsi aikalailla siihen. Mirror's Edge'kin näyttää yhä kiinnostavalta.
Viimeinen video näytti jo ihan kivalta, ydinräjähdys varsinkin oli aika komeaa katsottavaa.
Räiskiminen näyttää silti aika tylsältä, vaikka irtopäitä ja kaikenlaisia hassuja pyssyjä löytyy. Vuoropohjainen systeemi olisi kaiketi ollut enemmän mieleeni, vaikka sellainen olisi varmaan aika tönkkö ensimmäisen persoonan pelissä ja tuskin tuollainen olisi kelvannut suurimmalle osalle 360-yleisöstä, tai jotain.
Ja miksi kukaan ei ole vielä valittanut grafiikan mössöydestä? Gears of War oli kuulemma pelkkää ruskeaa ja harmaata mössöä, mutta Falloutiin verrattessa Gears on kuin Mario Party. Edes jotain punaista sinne tänne ihan pikkuisen. . .
No, jos maailma toimii ja kaikenlaista mielenkiintoista ei-räiskintä-puuhastelua löytyy, niin ehkä tämä tulee silti ostettua.
En ole itse koskaan pelannut alkuperäistä NES:n versiota, joten en tiedä missä pelin kohdalla on menty ryssimään ja missä ei. . .
Ei kai alkuperäisen pelaamista tarvitse, että pystyy näkemään vikoja pelissä?
The Last Guy tosiaan on aika simppeli, mutta väittäisin pelin hassun surrealistisen kuorrutuksen (satelliittikuvat ja niissä juoksevat otukset ja ihmislaumat) pelastavan sen mikä ns. menetetään simppelissä pelimekaniikassa.
Ja power-upit ja, toivottavasti monet, erilaiset viholliset myös puuttuivat demosta.
Toivoisin vain, että ihmiset ja viholliset olisivat hieman kirkkaampia tai jotain, jotta ne näkyisivät paremmin kentissä.
Kartta kyllä tuntuu aika turhalta, enkä oikein muuta hyötyä keksi sen olemassaololle kuin sen, että pääsee nappaamaan aiemmista kentistä saadut salaisuudet.
Ylhäältä kuvatut räiskintäosuudetkin tosiaan ovat pelkästään rasite sen ensimmäisen kerran jälkeen. Olisivat edes lisänneet jotain sattumanvaraista, tälläisenään kaikki kolme aluetta ovat joka ikinen kerta täsmälleen samanlaisia. Tylsää tuollainen.
Toivottavasti pelattavuus olisi edes toimivaa. Ilmeisesti heiluttelua käytetään aika paljon, joka hieman pelottaa.
Aijoo, Locorocon jatko-osastakin tuli videota. Kovasti näyttävät painottavan erilaisten otusten kanssakäymiseen, varsinkin isoa kärryä vetävä otus näytti mielenkiintoiselta. Ja videon lopussa tuli jotain hyvin kiinnostavaa:
En tiedä onko tuo Locoroco 2:sta vai jostain PS3-versiosta, mutta jos jollain pelillä on Neverhood-tyylinen savianimaatio-tyyli, olen myyty.
Täysin satunnaisia juttuja tunnin-parin peluun jälkeen:
Ensimmäiset kolme pomoa lupaavat hyvää; täydellisen videopelimäisiä, joilla on omat uniikit heikot kohtansa jotka löytyvät käyttämällä tiettyjä liikkeitä. En muista tälläisiä pomoja nähneeni sitten Lost Planetin.
Eihän yltäältäpäin kuvatut jaksot ole aina täsmälleen samoja? Kahdesti olen onnistunut sellaiseen joutumaan ja kummatkin kerrat olivat täsmälleen samassa kentässä. . .
En muistanut ollenkaan Bionic Commandon olevan näin metroidvania-lainen.
Bionic Armin käyttö on täysin hallinnassa, kunnes päästään challengeihin. Loppuelämä menee jos koitan saada kaikkia viideksi tähdeksi.
Eikä mennyt kuin neljä yritystä. Kauan kesti koukkumekaniikan opettelussa, mutta kun viimeinkin pääsi challengen läpi ja varsinkin kun sai viisi tähteä, niin onnistumisen tunne oli varsin mukava.
Ja jos demon menuista ei mitään kohtaa löydy mistä pääsisi uploadaamaan pisteen, niin ei sitten varmaankaan?
Haulikkokin näköjään löytyy demosta. Potkaisu-efekti on tyylikäs! Ja onnistuin kuolemaan sen avulla kun satuin ampumaan sillä aivan reunalla.
Keskiviikkona 13.8. eli huomenna Live Arcadeen! PSN:ään. . . öh, joskus. 800 pilipalipojoa ja ilmeisesti 10 euroa!
Olin aluksi paljon enemmän kiinnostunut siitä "kunnon" Bionic Commando-jatko-osasta, mutta hiljaa seurattuani videoita ja varsinkin Jeremy Parishin juttuja Rearmedista, en malta odottaa huomista. Rearmedissa voi ilmeisesti ihan oikeasti pomppia ja heitellä tavaroita, joten mekaanisella kädellä pääsee tekemään paljon enemmän. Ja koko peli näyttää niin paljon sulavammalta kuin NES-versio. En itseasiassa tiedä miten uskollinen remake tämä on, ovatko kentät ja pomot täsmälleen samoja? No, ei kai sillä niin väliä ole, koska en tainnut ikinä alkuperäistä kovinkaan pitkälle. Moninpeli (ei online-sellainen tosin) ja varsinkin todella hauskalta näyttävä, hieman Metal Gear Solidin Virtual Missioneita muistuttavat pikku-tehtävät ovat ainakin uusia.
Natseja ei valitettavasti pelistä löydy, mutta pahiksen pää sentään taitaa räjähtää.
Ja lopuksi ihan pienenä vinkkinä, 1up.comin Retronauts-podcastilta tulee tänä torstaina Bionic Commando-aiheinen jakso.
Aika Gay-henkinen peli kyseessä, mutta kohtalaisen hauskalta vaikutti ensitestin perusteella.
Eikö tuo "gay-henkisyys" ole juuri se yksi niistä jutuista, joka pelistä tekee hauskan?
Lainaus
Ainoastaan neuvottelusysteemi vaikuttaa paskalta.
Eikö tuo neuvottelusysteemi ole aikalailla puolet koko pelistä?
Nojuu. Jos jotain hyvää voi Tinglen pelistä sanoa, niin se olisi, että Freshly Picked Tingle's Rosy Rupeeland on täsmälleen pääosa-hahmonsa kaltainen. Aika outo ja koko valuuttasysteemin tarkoitus taitaa olla pelkästään ärsyttää ja hämmentää pelaajaa. Hienoa silti, että tälläisiä pelejä ilmestyy, mutta ei tuon pelin pelaamisesta kukaan oikeasti voi nauttia.
Space Invaders Extreme taas on yhä aivan loistava peli ja on aivan mahtavaa, että Lautalaiset ostavat peliä!
Seuraava ostos taitaa tulla tapahtumaan syyskuun alussa kun Dragon Quest IV julkaistaan Euroopassa. Ja taidan ostaa pitkästä aikaa ihan euro-julkaisun DS-pelistä, ihan siitä syystä, että DQ julkaistaan täällä pari päivää ennen jenkkijulkaisua, jota täytyy tukea.
Ihmetyttää myös, että miten sleepy sai kommentoidessaan minun blogiviestiä tehtyä quoten aikaleimalla ja (väärällä) linkillä, kun quote–nappulaa ei blogeissa ole.
i transcend time and place!!
Nojuu, ihan tuolta recent postien kautta pistin quotea. Sori
Siren on ollut ihan hauskaa pelattavaa, eikä ollenkaan liian pelottava. Oikeastaan tuntuu, että tämä on kuin Metal Gear Solid, jossa vartijat ovat vaihdettu zombeiksi, eikä kun siis shibitoiksi, ja pelimaailma rähjäiseksi Japanilaiskyläksi. Hiippailua tulee siis harrastettua ja tutkan tilalla toimii sight-jacking jonka avulla pääsee näkemään maailman vihollisten silmistä, joka on varsin tehokas kun joku otus huomaa pelaajan ja pelaaja itse näkee kuinka otus juoksee pelaajaa kohti. Vihollisista tosin lähtee kaikenlainen kauhu pois heti kun jostain löytyy jotain nokkahuilua tehokkaampaa huitomisvälinettä, koska jos zombeilla ei ole mitään pistoolia, ne kaatuvat varsin helposti. Zombejahan otukset tosin ovat, eli ne nousevat pystyyn hetken päästä, sama se millä ne saat maahan, mutta yhtä helposti ne saa uudelleen mätkittyä. Tähän asti ne ehdottomasti parhaimmat ja jännittävimmät kohdat ovatkin olleet ne pari episodia jossa mennään ilman minkäänlaisia aseita.
Episodimaisuutta on käytetty kivasti jakamalla peli sopivan lyhyisiin pätkiin joissa vaihdetaan pelihahmoa (usein) ja ympäristöä (ei niin usein), mutta vähän tuhlatulta ominaisuudelta tämä hieman tuntuu kun peli nyt satuttiin julkaisemaan kokonaan heti.
Shiren the Wanderer on sitten taas siirtänyt Picrossin ja Dr. Warion syrjään ja on tällä hetkellä peli jota pelaan samalla kun podcasteja kuuntelen.
On erikoista ajatella, miten joku voi osua niin kohdalleen, mutta kuitenkin jossain määrin epäonnistua pääasiallisessa tarkoituksessaan. Mitä jos P.N.03 olisi ollut pelinä yhtä hyvä kuin Capcom Fiven muut pelit (Viewtiful Joe, Killer 7, Resident Evil 4)?
Voisin väittää, että P.N.0.3. nimenomaan onnistui olemaan pelattavuudellaan täsmälleen sellainen kuin sen piti olla. Hyvin samanlailla musiikkinsa ja grafiikkansa tavalla irrallaan itse pelistä katsottuna P.N.0.3.'n pelattavuus on tönkköä ja oudon askeettista, mutta kun pelattavuuden yhdistää pelin audiovisuaalisuuteen ja muutenkin koko pelin maailmaan on P.N.0.3. hyvin omalaatuisen kaunis. Pienellä harjoittelulla Vanessa väistelee elegantisti jokaisen laserin ja ampuu kasan robotteja tohjoksi komealla erikoisiskulla.
No, ehkä taidan pitää rajoitteista videopeleissä: God Hand ja P.N.0.3. ovat minulle ne toimintapelit joissa niiden hahmojen liikkuminen ja näköalue on hyvin rajattu, joka tekee sen, että pienellä harjoittelulla pelaamisesta tulee jotain koreografiaa muistuttavaksi. Kaikki muut toimintapelit God of Warista Ninja Gaideniin tuntuvat tyhmältä sähläykseltä joissa pelihahmo, viholliset ja kamera ovat jokapuolella . . .
Dark Knightin ja There Will Be Bloodin jälkeen Café Lumière oli mukavan raikas vaihdos tunnelmansa puolesta.
Unisella tahdilla etenevä elokuva on kivaa katseltavaa joskus aamupäivällä; kaikenlaista kameran edessä tapahtuu, mutta mitään kohtausta ei nosteta millään tavalla muiden yläpuolelle. Café Lumière tuntuu kovasti dokumentilta jolla ei ole varsinaista kohdetta: kameroita on laitettu sinne tänne ja kuvattu ihan vain elämää, välillä vaan kuvaan on sattunut samoja ihmisiä useamman kerran.
No, on tässä nyt oikeasti juonikin ja kaikkea. Ja myöskin jonkinlainen kunnianosoitus Yasujiro Ozun elokuville, jonka itse ainakin huomasin lähinnä ns. tatamikamerasta ja ehkä siellä juonipuolellakin oli jotain viittauksia sukupolvien välisestä erosta ja sellaisesta.
Ang Leen The Ice Storm tuli kanssa katseltua, joka taisi olla raikas jollain jäisellä tavalla. Tai jotain.
Vau, täällähän oppii asioita. Minulla ei ollut hajuakaan, että Kurosawa oli ollut jollain tasolla tekemisissä tuon elokuvan kanssa. Ilmeisesti miehen piti olla ihan ohjaajantuolilla, mutta eipä niin sitten käynytkään?
Veikkaisin, etta nyt kun plegekin on siirtynyt kivikaudelta keskiajalle, suurin osa uusista peleista alkaa tukemaan custom soundtrackeja.
Microsoftihan taitaa käsittääkseni omistaa jotain patentteja tuolle custom soundtrack-jutulle, vähän samaantapaan kuin Namco omistaa patentin loading-ruuduissa pelattaville minipeleille, joka ilmeisesti hieman hankaloittaa asioita.
No, ainakin näin muistan jostain lukeneeni tai kuulleeni. . .
Tosin kaikkien, noin gigan kokoisten, 12 osan lataamisessa ja asentamisessa menikin aikalailla koko päivän, joten varsinainen pelaaminen jääköön sitten Dark Knightin jälkeen.
Eiköhän tuosta nyt kuitenkin ihan mielellään 30e maksanut.
Näytä kirjoitukset
