BANGAI-OOOOOOO!


Miten ihmeessä videopeli voikin olla noin järjettömän ärsyttävä. Jossain syvällä pelissä piilee aivan loistava peli, josta löytyy nokkelia aseita, ties kuinka monta vihollista, aivan nerokkaita kenttiä joita pystyy lataamaan lisää nerokkaasti ja kiitos loistavan kenttäeditorin, niitä saa tehdä helposti itse. Ja mechalla lentely on kivaa ja suuren ohjuskasan ampuminen vihollisiin on hauskaa, mutta siihen se jääkin. Olen monet replayt'kin katsonut, mutta ei. . .

Jotain tässä pelissä on jota en vain yksinkertaisesti ymmärrä. Käytän aina aseita jotenkin väärin ja joudun pelaamaan melkein jokaista kenttää uudelleen ja uudelleen kunnes onnistun juuri ja juuri jollain ihme tuurilla pääsemään kentän läpi. Ja eteen on tullut jo montakin sellaista kenttää joissa en vain tajua mitä pitäisi tehdä.
Toivon kovasti, että kyse pelin kielestä. Jos vain saisin pelin ja ohjekirjan englanniksi, niin ehkä jotenkin yhtäkkiä tajuaisin koko pelin pointin? Pelin jenkkiversio on jo ennakkotilauksessa, koska oikeasti haluan osata pelata tätä peliä.

Käyppä mulle hakemassa semmonen. Ilmeisesti jossain Anttiloissa noita löytyy. Saat vähän vaivanpalkkaa.

Tampereen Anttilassa näkyi yksi tuollainen. Eikös noiden pitänyt olla aika harvinaisiakin?

Äh, miksi ihmeessä muistin, että Powered Upissa olisi ollut ihan perus-Mega Man? Old Style olikin vain sama peli alkuperäisellä kenttäsuunnittelulla ja 4:3-ruudulla. . .
Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista nostalgian tunnetta Mega Mania kohtaan, en muista yhdenkään kentän musiikkia ja jos en juuri olisi pelannut Powered Upia, en muistaisi yhtäkään pomoa mistään pelistä. Mutta oikeasti. . .

Alkuperäisen Mega Manin emulointi olisi edes hieman voinut ottaa mielen pois PSP:n tönköistä napeista. Miksei Capcom olisi julkaissut tätä DS:lle? DS Lite olisi niin hieno alusta hyvälle Mega Man-pelille: aivan kauniin loistavat napit, niin paljon nopeampi käynnistää, joten peliin voisi laittaa monta kenttää, jotta niiden ei tarvitsisi olla turhan pitkiä, joten yhden pomon voisi nujertaa mukavan nopeasti. Ja koska kentät olisivat lyhyitä, ei haittaisi jos niiden vaikeusaste olisi siellä vaikeammassa päässä. Edes turhaa 3D-grafiikkaakaan ei tarvitsisi Capcomin peliin tunkea, koska 2D on niin luonnollista DS:lle.

Noh, heihei PSP helou RockNES. ZX Advent'kin lähti tilaukseen, koska on aivan pakko päästä edes jotain Mega Mania pelaamaan DS:llä.

Hmm. Eikös Contra sentään ole ainakin koomassa, jos ei sentään elossa? Nelonenhan kai oli aika hyvä peli ja Neo Contrassa oli kenttä jossa ammuttiin vihollisia juosten ilmassa lentävän helikopterin roottoreilla!

[Castlevania]

Castlevania ja Contra... Konami nouse haudastasi.

Haaveisiisi on vastattu.

Eikun. . .

Ei seiskaa tai kasia? :(

Powered Up on tällä hetkellä ainoa omistuksessani oleva Mega Man, joten heti kun PSP on ladattu, pääsen edes hetkeksi liittymään mukaan.

Niin se Mega Man 9?

Se on tällä hetkellä virallisesti varmistettu vain Wii Wareen, se käyttää 2D-grafiikkaa ja kaikenlisäksi se käyttää 8-bittistä 2D-grafiikkaa!

1up Yours. . .

1Upilta GFW Radio. . .

Näiden kahden lisäksi 1upin Retronauts ja jos nimenomaan viihdyttävää podcastiä haluat, niin Kevin Smithin Smodcast, jota olen jossain täällä muistaakseni hehkuttanut. Joka maanantai aivan loistavaa paskanjauhantaa Kevinin ja hänen tuottajansa Scott Mosierin kanssa ties mistä aiheesta. Viimeisin jakso kannattaa tosin skipata, tunnin mittainen keskustelu Kevinin ja hänen 9-vuotiaan tyttären kanssa ei ehkä ole se paras tutustumisjakso.

Everyday Shooter on ehdottomasti PS3:sen huippuhetki minulle.

Kovasti tästä Jonathan Makin pelistä tulee mieleen Cave Story: kummallakin pelillä on syvät juuret omiin genreihinsä, joihin ne nojaavat, mutta se mikä kummastakin pelistä tekee loistavan on luojiensa vahva persoonallinen ote. Everyday Shooter tuntuu, että sen on tehnyt yksi kehittäjä juuri omanlaisekseen ja Cave Story tuntuu Pixelin teokselta.

Everyday Shooterista tulee myös mieleen REZ. Kummatkin tekevät hyvin samanlaista omalle pienelle shooter-alalajilleen: pistävät hurjasti painoa äänimaailmaan, käyttävät abstraktia peli- ja värimaailmaa ja kummassakin on omia pieniä combo- ja pisteenkeruusystemejään.

Äänimaailma on kyllä aivan käsittämätön Everyday Shooterissa. REZissä vihollisten esiintyminen on tarkasti mietytty, jotta pelaajan teot musiikin kanssa ei pääse kehittäytymään äänien sekameteliksi, mutta Everyday Shooterissa viholliset tulevat joka pelikerralla aina hieman erilailla ja varsinkin kenttien loppupuolella ruutu on täynnä vihollisia ja räjähdyksiä joista tulee miljoonia ääniä, mutta silti kaikki pelaajan aiheuttamat äänet tuntuvat sopivan täydellisesti musiikkiin.

Nyt en millään malta odottaa Makin uutta peliä, koska hän on ilmeisesti tekemässä jotain I am Robot and Proudin kanssa, joka tuntuu olevan täydellinen yhdistelmä!

Jos Vagrant Story on NM kunnossa ja PAL versio, niin voisin ostaa sen. Samoin sen FF:n jos niitä kaapeleita löytyy...

Vagrant Story ehti jo mennä, mutta Crystal Chronicles ja kaapeli löytyvät kyllä. Heitä privaa, jos tykkäisit ne ostaa.

Olipahan epätasainen peli ja jotain spoilereita seuraa:

Täynnä hienoja kohtia ja samoiten täynnä keskinkertaisia kohtia. Oikeastaan ne kohdat jotka ihan oikeasti olivat hienoja, turvautuivat nostalgiaan. Ensimmäiset kolme actia tuntuivat tuntuivat samalla olevan aivan täynnä uusia juttuja, vanhoja hahmoja ja räjähdyksiä ja kaikkea ja samalla täysin tyhjiä vailla kunnon kosketuspintaa.
Ja B&B:t olivat tosiaankin aika kamala lisäys peliin (vaikkakin pomoina ne minusta olivat ihan mukavia, tosin niissäkin turvauduttiin aikalailla nostalgiaan), jotka tuntuivat täysin irrallisilta, tuli hieman mieleen Lost Odysseyn novellit. Tosin Lost Odysseksessä novellit olivat pelin paras osa. . .

Act nelonen ja vitonen olivat taas täynnä hienoja kohtia: Shadow Moses (jossa olisi saanut olla hieman enemmän vastusta, Vulcan Ravenin tantereella olleet Gekkot eivät edes heränneet kun tallustelin niiden ohitse), pelin parhain sniikkailu Outer Havenillä ja  mätkintä Ocelotin kanssa. Mutta silti kun lopputeksit loppuivat ja peli oli takaisin alkuruudussa, en oikeasti tuntenut saavani pelistä oikein mitään irti. Käsikirjoitus tuntui olevan loppujenlopuksi aika laimea ja ehkä jo sekin, että maisemaa vaihdettiin kokoajan, vaikutti paljon. Jos aiempien Metal Gearien tapaan pelimaailmana olisi ollut ainakin melkein koko pelin ajan sama yhtenäinen paikka, pelikokemus olisi ollut näin oudon irtonainen, kait.
Sekin kertoo jo paljon kun ehdottomasti pelin parhain kohta oli Snaken MGS1-uni.

Ja muistanko väärin, vai eikö Metal Gear Solid-teemaa ollut pelissä ollenkaan? Kyllä tuon nyt olisi edes creditseissä kuulunut soida!

No, ihan mielelläänhän tuota pelasi eikä harmita yhtään, että tämä oli ensimmäinen peli PS3:n mukana (jos olisin ostanut PS3:n pelkästään tämän pelin takia, saattaisin olla eri mieltä). Ja pakko myöntää, että remaket aiemmista Metal Geareista tällä kameralla ja ohjauksella olisivat ihan mieluisia. . .

Mikä region ja minkävärinen kotelo (keltainen vai pinkki)? Kuntoa voisi myös kuvailla ja kuvakin olisi kiva.

Kyseessä on pinkkikantinen PAL-UK-versio. En tutkimisella huomannut mitään kulumisen jälkiä kotelossa, ohjekirjassa tai levyssä, eli kunto taitaapi olla aikalailla mint.

Ainoa käytettävillä oleva kamera löytyy puhelimesta, joten laatu ei ole kummoinen, mutta tässähän se.

No oli siellä sleepy :lol:

No äh, huomasin kyllä kun Scarf laittoi pelissä viestin, että tekee uuden pelin, mutta jotenkin ajattelin pelin vaihtuvan automaattisesti :P

Sain sentään zoukan tapettua pari kertaa ja joku tyyppi hyppäsi alas jostain korkealta sniputuspaikalta kuolemaansa kun yritin ammuskella häntä pistoolilla, joten ihan hauskaa oli.

Eikö noille peleille voi laittaa salasanoja, niin ei pääse random-tyypit hyppiin mukaan?

Pari tuntia mennyt peliä ja takana on pylväiden takana haahuilua ja pari random-cutsceneä. Eipä tästä oikein vielä osaa sanoa mitään järkevää; Snake liikkuu sentään edes hieman sulavammin kuin aikaisemmin, audiovisuaalinen tarjonta ei ole ihan vielä tajuntaa räjäyttänyt (pari outoa tv-mainospätkää jossain alussa melkein jo räjäyttivät) ja haluan enemmän podcastejä peleihin.

Minäkin voisin tulla MGO:n puolelle kurkkaamaan, jos täältä ovat ihmiset pelaamassa. Tuskin osaan yhtään mitään, mutta yritän olla ainakin hengessä mukana.

sleepyfin

Perjantaina alkanut kamala flunssa näyttää sopivasti hellittävän nyt sunnuntai-iltana ja PS3:n seurantaruutu on näyttänyt jo melkein kaksi päivää tätä:

Eikö Saksassa jakseta muka viikonloppuna tehdä töitä!

Mega Man 9 tulossa?! Toivottavasti tuo on totta, sillä minä ainakin kaipaisin klassisen sarjan ja X-sarjan välille muutakin linkkiä kuin pelkkää fanfictionia ja muutamaa hämärää viittausta siellä täällä.

Ilmeisesti tuo julkaistaan pelkästään Arcadessa ja PSN:ssä, joka tuntuu ihan hyvältä idealta. Hinnan ainakin pitäisi pysyä siedettävällä linjalla. Ja ennenkaikkea Capcomin ei tarvitse turhaan lähteä liikaa uudistamaan sarjaa; jos peli julkastaisiin ihan täysihintaisena versiona kaupanhyllyllä, tuloksena saattaisi olla seläntakaa kuvattu rastapäinen asenne-Mega Man ampumassa sotilaita.

Verkkojulkaisuna MM9:llä on jopa pienenpieni mahdollisuus käyttää 2D-grafiikkaa!

[PS2]

Noniin, PS3 tunkee taloon ja pitää saada hieman tilaa, joten tälläinen setti nyt ainakin lähtee myyntiin:

PS2

Ace Combat: the Belkan War, 10e
Outrun 2006 Coast 2 Coast, 15e

PS1

Vagrant Story

Gamecube

Doshin the Giant
Paper Mario: the Thousand-Year Door
Viewtiful Joe, 20e
Final Fantasy: Chrystal Chronicles (johon voin heittää mukaan niitä linkkikaapeleita, jos löydän), 20e

GBA

Golden Sun, 20e
Advance Wars 2, 20e
Legend of Zelda: Minish Cap
Advance Guardian Heroes, 15

DS

Super Princess Peach
Sonic Rush
Castlevania: Portait of Ruin, 20e

PSP
Mega Man Powered Up

Hintoihin sisältyy postikulut.
Kuvat peleistä pyydättäessä.
Kaikissa ohjeet ja muun sälät ja kunto A-OK. Tosin en tiedä miten GBA-pelien kotelot säilyvät postin käsittelyssä, mutta katsotaan.

Oikeastaan ainoa vaihto mihin suostun on joku ylläolevista peleistä hienossa kunnossa olevaan PS1:den Klonoaan.

Joel-EDIT: Alkukirjain puuttui.

Olen täydellinen hypen uhri, taas kerran. Täsmälleen samanlailla Gearsin, Halon ja GTA:n kanssa: viikko, pari ennen julkaisua tälläinen iso superjulkaisu alkaa näyttämään aivan törkeän hyvältä ja se on pakko saada heti, vaikka aiemmin peli on tullut seurattua enintään olankohautuksella. . .

Tuossa nyt seisoisi PS3 ja MGS Amazonin ostoskorissa. Neljäsataa taitaa olla kyllä jo sen verran iso summa, että 'order confirmation'-nappulan painaminen tuntuu paljon vaikemmalta teolta kuin pelkän yhden pelin tilaaminen.

Suosittelen Zoukkaa pelaamaan sitä ekaa Half-Lifeä uudelleen. On siinäkin suht pitkiä (ja tylsiä) kohtauksia, joissa kammetaan ikuisuuksia jossain headcrabeja täynnä olevassa pimeässä rännissä. Ihan vain siksi, että saatiin peliin lisää pituutta. Ja Xen Nihilantheineen...öh...se oli sen luokan antikliimaksi, että lieneeköhän tarpeellista edes kommentoida?

Ethän nyt kai sentään väitä, että aiemman osan virheet oikeuttavat tekemään samat virheet seuraavassa osassa?

Mutta en itse kokenut HL2:ssa tai sen episodeissa sen pahemmin minkäänlaista turhaa pitkittämistä olevan, ainakaan siihen asti, että se olisi alkanut vaivaamaan. Jaksotus oli sen verta vaihtelevaa ryminän ja hiljaisuuden välillä ja aina löytyi jotain kiinnostavaa katseltavaa. Ei nyt ehkä aina mitään hyödyllistä, mutta jotain pikkukivaa, ihan vaikka yksi medkitti jossain hassussa piilossa tai vaikka joku pikkuinen talo matkan varrella.



Tuota uuden Battlefieldin demoa kokeilin pari kertaa ja äh. Kunpa joku tekisi joskus pelin, joka olisi yksi iso taistelutanner joka olisi jatkuvasti liikkeessä. Pelaaja olisi yksi pienenpieni osa koko juttua ja peli ei millään tavalla pyörisi sen kummemin pelaajan ympärillä. Jos pelaaja haluaisi vaikuttaa pelin kulkuun, voisi hän niin tehdä, mutta muuten voisi ihan vaikka kyykkiä kuopassa kunnes sota olisi ohitse. Jokapuolella menisi omia ja vihollisen joukkoja ja kaikkea voisi tehdä jos huvittaisi.

Operation Flashpointin ajattelin tälläisen pelin olevan, mutta ei ihan. . . STALKER ehkä saattaa olla, mutta ei sitä Macillä pelata :(

Ja miksi ihmeessä tuossa Battlefieldin demon moninpelissä on pelkästään se aavikkokenttä? Betassa oli se kiva kylä-mappi, jossa jopa pysyi hengissä ilman ajoneuvoa.

Miten tämä sitten pitäisi toteuttaa ja sisällyttää Lautaan?

Select Buttonin käyttämä systeemi olisi ehkä yksi vaihtoehto. Foorumilla on yksi alue, jonka kaikkien ketjujen ensimmäinen postaus ja linkki itse ketjuun päätyvät etusivulle. Näin etusivun jutut tulisivat nimenomaan itse foorumilta ja kaikki saisivat tehdä myös kirjoitella niitä.

Tämäkin tosin veisi huomiota enemmän niihin tietyn alueen ketjuihin ja sen teksteihin, eikä niinkään koko foorumille. Täysin ideaali systeemihän olisi sellainen jossa olisi blogi-jutut ja foorumi samalla sivulla, mutta se taitaa olla aika kovan työn takana?

Muut näyttelijät elokuvassa jäävät näiden kahden varjoon todella pahasti.

Kyllä ne Marisa Tomein tissit aika komeasti sieltä varjoista nököttivät.

Öh, mutta ihan vakavasti tuo Lumetin elokuva aika hieno oli. En nyt siitä sen suurempia kiksejä saanut enkä oikeastaan välittäisi nähdä elokuvaa toiste, mutta mielellään sen ensimmäisen kerran katsoi. Loppukin oli mukavan avoin.

Army of Two on jossain vitos- tai kutoskentän kohdilla ja en varmasti pelaisi tätä peliä ikinä ellei siinä olisi co-oppia.

Ampuminen on epätarkkaa, tylsää ja siinä ei ole minkäänlaista voimaa tai painoa, kuten esimerkiksi Gears of Warissa, asetta vaihtaessa joutuu pysähtymään kiitos yksinpeliä varten olevan käskyttämissysteemin ja itse aseet ovat loppujenlopuksi todella tylsiä, välidemot ovat tehty GCI:llä joka näyttää täsmälleen samalta kuin yli kymmenen vuotta sitten PS1-aikoina, tarina on tylsä ja niin edelleen.

Silti ihan ilolla tuota tulee pelattua, ihan pelkästään co-opin takia. Co-opin voisi lätkäistä vaikka kuinka huonoon peliin ja sitä olisi hauska pelata.


Ninja Gaiden 2:stakin tuli kokeiltua demon muodossa hetki ja en voi muuta sanoa kuin, että se ei ole God Hand. . .

Yle näyttää muutenkin panostavan sarjoihinsa tulevaisuudessa.

Jep! Indiana Jonesin alussa tuli joku mainos näistä Ylen HBO-sarjoista ja heti ensimmäisenä näytettiin pätkät Flight of the Conchordista ja Lucky Louiesta! Kummatkin alkavat joskus syksyllä kaiketi, joten toivottavasti edes joku täältä jompaa kumpaa vilkaisee, ettei tarvitsisi yksin niistä höpötellä.

Tämä taisi tapahtua joskus kolmannen tai neljännen luokan aikoihin:

Olin pyöräilemässä mäkeä alas. Mäki ei ollut kovinkaan jyrkkä, mutta tarpeeksi pitkä, että siinä sai aika kovat vauhdit. Siinä jossain puolivälissä mieleen juolahti nokkela idea, että pikku-sleepyhän tökkäisee jalkansa pyörän pinnojen väliin. En tiedä mitä ihmettä tuolla olin ajatellut saavuttaa, mutta täysin tietoisesti pistin oikean jalkani pyörän pinnojen väliin ja sitten lennettiin.
En ihan liian nopeaa onneksi mennyt ja kengätkin taisivat olla aika jämerät, koska ihan parilla naarmuilla selvisin, mutta ei ollut jälkeenpäin mikään kovin älykäs olo.

Mikäs tuo KMS on muuten?

Kick me sign, eli se lappu joka Genellä on pelin alussa selässään. Lappu putoaa heti kun pelaaja käyttää jotain erikoisliikkeitä, eli KMS:llä viitataan pelin pelaamiseen ilman God Handin tai roulettejen käyttöä.

Sigur Rósilta tuli tänään ilmoitus uuden levyn ilmestymisestä ensi kuussa sekä ensimmäinen kappale tuolta levyltä videon kera. Koska levyn kansi ja video eivät ole ihan työ-ystävällisiä, löytyvät ne sekä ihan ilmaiseksi ladattava kappale bändin sivuilta linkin takaa.
Pikkuhiljaa Sigur Rós on mennyt aina vain luonnollisempaa soundia kohti ja nyt tällä Floodin tuottamalla levyllä ollaan jo kovin orgaanisissa ja folk-maisissa tunnelmissa: akustiset kitarat pärisevät, ihmishoilaukset ja hirmuisen iso rumpulauma tekevät hyvin yksinkertaisen ja siten älyttömän toimivan rytmin. Kovin tulee mieleen Animal Collective, joka ei ole ollenkaan huono asia.

Nyt harmittaa etten tajunnut edes yrittää saada lippuja tuonne Kulttuuritalon keikalle.

Eli ensimmäinen levy minulle, pitääkin tutustua aijempaan tuotantoon.

Downward Spiral ja With Teeth ovat varmaankin aika kivoja seuraavia levyjä tuon The Slipin jälkeen. Jos et siis tässä, öh, neljän viikon aikana ole vielä ehtinyt kuuntelemaan muita levyjä. . .

[inclusion of God Hand’s dodging abilities]

Games Radar oli näköjään lipsauttanut jotain info-pätkiä Resident Evil 5:sta ja, olettaen että nämä tosiaan ihan oikeaa tietoa olivat, sieltä seasta löytyi tälläinen hassu juttu:

If it wasn’t for the new features the game would read like a massive re-skinning job, but thanks to the inclusion of God Hand’s dodging abilities and a fully integrated online co-op story there’s enough. . .

Siistiä! Vaikkei RE5:en päähahmo ihan niin vikkelä taida olla lantioltaan kuin Gene, niin näköjään God Handia ihan täysin unohdettu Capcomilla.

Kun nyt pääsykokeet ovat ohitse, niin päätin aloittaa pienen Mikami-pelimaratoonin ja pelata sekä God Handin, että P.N.0.3:n lävitse ihan alusta alkaen. Usein tälläiset suunnitelmat tuppaavat minulla lössähtämään, mutta ehkä tällä kertaa ei!

Ei ainakaan tarvitsisi pelätä tv-lupatarkastajien tai Jehovan todistajien seuraa jos tuollaisen pistäisi nököttämään etupihalleen.

Tuli yhtäkkiä mieleen miten paljon Yakuza ja Shenmue toisiaan tosiaankin muistuttavat:
kummankin ensimmäiset osat tulevat länsimaihin todella tökeröillä dubbauksilla varustettuna (Yakuzassa oli miljoonat fuckit joka lauseessa, Shenmuessa Lucky hitit ja sailorit) ja kumpaakin odotetaan innolla, mutta loppujen lopuksi saavat aika mitättömät arvostelu- ja myyntimenestykset.
kummankin sarjan toinen osa julkaistaan alkuperäisellä ääninäyttelyllä (näin olen ainakin kuullut Yakuza 2:sta) vasta sitten kun kaikki ovat ehtineet unohtaa koko sarjan
ja kolmas osa (tässä kohtaa vertailu ei ehkä ihan onnistu, mutta menkööt) kummassakin sarjassa on hyvin erilainen, Yakuzassa mentiin samurai-aikaan ja Shenmuen piti muuttua nettiropeksi.


Platinum Gamesiltähän olisi ilmeisesti tulossa vielä Mikamin pelikin, jota ei vielä ole näytetty missään. En kyllä malta päästä pelaamaan studion pelejä ja on aina niin hienoa pelata oikeasti hyvää peliä jonka alussa tulee Segan logo!