Gilmore Girls olisi ollut niin paljon parempi sarja, jos jaksoja ja kaikenlaista ihmissuhdedraamaa olisi ollut ainakin puolet vähemmän.

Kolme kautta silti hyllystä löytyy ja varsinkin kaksi ensimmäistä kautta ovat kovin herttaisia. Ja se koira, joka tuli jossain viimeisimmissä kausissa mukaan, oli hauska otus.

Arkanoid DS saapui tänään paddlen kanssa. Hassu vekotin:

(läski-DS näyttää aivan kamalan rumalta, mutta eipähän paddle sentään roikota GBA-kolosta kuin Litessä. . .)

Olisin ollut paljon tyytyväisempi, jos paddle olisi ollut hieman jäykempi. Tälläisenään se on hieman liian herkkä, joka on johtanut pariin turhaan mokaan Arkanoidissa, mutta eiköhän tuo ole ihan totuttelukysymys. Joku muu kuin valkoinen olisi ollut ihan kiva, mutta minkäs teet, kun tuossa Arkanoid DS-paddle-setissä ei muuta väriä taida saada.

Arkanoid DS taas on jumalallinen peli. Arkanoid-klooneja on miljardi ja itse Arkanoidin tekijänä Taito osaa hommansa. Paddle on oikeastaan pelin isoin juju, muuten pelistä ei löydy mitään turhia kikkailuja; poweruppeja on juuri tarpeeksi eivätkä ne ole turhan pröystäileviä (Arkanoid-aluksen isonnusta ja pienennystä, kaksi palloa lisää, tykit alukseen, pallon kiinnitys alukseen). Kentät ovat se missä peli loistaa, vaikkei tässäkään mennä turhaan hienosteluun.
Grafiikat ovat ihan nättejä, tosin taustat ovat alussa todella tönkköjä, mutta sitä varten on optionsista löytyy decoration-ostasto, jossa voi ostamillaan jutuilla tehdä jokaisesta kentästä juuri sellaisen kuin haluaa! Musiikit taas ovat ihan omaa luokkaansa. Taiton oma bändi, Zuntata on aivan käsittömättömässä vedossa ja biisejä löytyy jazzahtavasta kamasta ihan peruspoppiin ja tykkään niin paljon.


Space Invaders Extreme on saanut pari pelikertaa lisää ja mitä ihmettä? Tämähän on vaikea peli. Kokoajan napsahtaa laserista tai jostain pallukasta kun yrittää katsella chainin tilannetta. No, ehkä paddle auttaa asiaan, se kun SPE:ssa toimii!

Kännykän numeron kai, ei kai Paypal-sedät ihan niin tarkkoja noiden juttujen kanssa ole. . .

Lankapuhelin?

2. Tai sitten "ambientia" (siksikö sitä kutsuttiin?), musiikkia joka keskittyy enemmän tunnelman luomiseen. Rauhallista pitäisi olla, sellaista tekee juuri nyt mieli...

Aphex Twiniltä löytyy kaksi ambient-levyä, Selected Ambient Works 85-92 ja Selected Ambient Works II, jotka kattavat aika hyvin ns. perus-ambientin, ihan rauhoittavasta hurinasta ihan biitin ja sellaisia sisältävään ambienttiin.

Boards of Canada on myös ihan näpsäkkä, varsinkin bändin Music Has the Right to Children-levy.

Eniten suosittelen kovasti ihan ensimmäistä, varsinaista ambient-levyä, Brian Enon Ambient 1: Music for Airports, joka on aivan täydellinen levy. Nimensä mukaan Eno suunnittelu levyä soitettavaksi lentokentillä auttaen poistamaan lentopelkoa ja stressiä ja sitä soitetaankin ainakin New Yorkin LaGuardia-lentokentällä. Jokainen levyn neljästä kappaleesta sisältää oman pienen melodiansa, jota soitetaan joko pianolla tai muokatuilla ihmisäänillä, jotka toistuvat hiljaa ja kiireettömästi. Vaikka melodia etenee kokoajan, tulee levyä kuunnellessa hyvin pysähtynyt olo, joka tuntuu mahtavan rauhalliselta.
Koko levyn pitäisi löytyä kuunneltavana ilmaiseksi deezer.comista.

Osta mulle Saturn-padi PS2:lle tai PC:lle. Käytettykin kelpaa. Jos värejä on enemmänkin, niin valitse valkoinen.

Kthxbye.

Jos sattuu tulemaan vastaan, niin mikä ettei.

Hei juu, mulle kanssa PC-Saturn-padi, jooko? Ei noita löydä enää jmistään ja Cave Storya olisi niin hienoa pelata tuollaisella.

(oletko pelannut DQVIII:n läpi?)

Loppupomo häämöttää hyvin lähellä, eli. . . melkein.
Enkä oikein tiedä onko DQVIII niin vaikea kun sanotaan (vai sanotaanko edes?) Helposti siinä henkensä menettää, jos ihan vaan lähtee haahuilemaan ties minne, mutta ihan perustallustelulla kylästä kylään ja luolasta luolaan saa kyllä tarpeeksi leveleitä, ettei pomot tai perusviholliset pääse ihan kovasti kiusaamaan. Lost Odysseyssä taas viholliset ilmeisesti voimistuvat sitä mukaan mitä pelaajakin.

Ehkä se haaste alkaa tuntumaan mukavammalta, kun vähitellen unohtaa Blue Dragonin karkkimaa-viholliset ja pääsee sisälle Lost Odysseyn maailmaan.

En muista mainitsinko jo läpässeeni Blue Dragonia, joten mainitsen nyt: läpäisin Blue Dragonin. Peli huononi loppua kohden kokoajan, mutta missään vaiheessa ei tehnyt silti mieli lopettaa. Juoni jäi vähän liian taka-alalle ihan viimeisintä, kovin herttaista, mökkikohtausta (josta löytyi hassu pieni cameo Toriyamalta!). Eli kovasti olisin tykännyt enemmän kyliä ja hahmoja ja kaikkea. Nyt tälläisenään Blue Dragonin maailma tuntui kovin pikkuruiselta, vaikka tutkittavaa ja sellaista olikin ihan kiitettävästi.
Naurettavan helppo peli oli, en muista kuin yhden paikan, jossa tietty vihollislauma pisti kunnolla hanttiin. Muuten sai mennä oikeastaan mihin tahansa luolastoon vihellellen ja aina selvytyi voittajana.

Lost Odyssey taas on täysi vastakohta, jossa hyvin moni perusvihu talloo heti varpaille kun silmä välttää, joka ei ole ollenkaan kivaa. Jossain God Handin tapaisessa, suht lyhyessä pelissä korkea vaikeusaste on ihan siisti juttu, mutta en kaipaa kylmää hikeä tuottavaa taistelua pitkissä roolipeleissä.
Muutenkin Lost Odysseyn pelaaminen tuntuu vastahakoiselta, joka on sääli, koska tykkään pelin tarinasta ja maailmasta. No, vasta pari-kolme tuntia tässä ollaan pelattu, että ehkä se siitä paranee.

Space Invaders Extreme taas tuntuu täysin taivaalliselta, vaikka en ole sitäkään ehtinyt kuin pari kertaa kokeilla. Zuntatan musiikin ovat täydelliset, grafiikat tunkeutuvat syvälle aivoihin ja erilaiset perus- ja pomo-invadersit ovat käsittämättömän hauskoja ammuskeltavia. Tykkään!! Kunhan ehdin kunnolla opetelle pelin salat, niin tekisi mieli tehdä ihan oma ketju pelille. Sen nyt sanon ainakin, että jos PSP löytyy, niin pelin demo on ehdottoman pakollista ladattavaa!

...mutta viriteltyä Black Label -versiota ei ole konsoleilla pystynyt pelaamaan.

Haa, ihmettelinkin mikä tuo Black Label oli.

Mutta, jännäähän tämä on. Ja eikös tämä nyt tosiaan tarkoita sitä, että enemmänkin (kaikki/kaikki tulevat?) Caven räiskintöjä 360:lle tulisi?

Ja nytpähän tuli mieleen etten ole edes muistanut kokeilla Triggerheartia vieläkään. Enkä Omega Fiveäkään sen pahemmin.

Mites paketointi? Tuleeko kirjaa ja levyä ja sellaista? Vai ostitko sen britti-version? Miksi en keksi muuta kirjoitettavaa kuin kysymyksiä?

Ja Prime 3 ei niitä tarjoillut?

Katsohan nyt tuota kuvaasi, kovasti ne värit siellä synkemmän ja mutaisemman puolella ovat. Jos vertaa tuota 2D-Metroideihin, niin kovin paljon synkempää väriä Primet tarjoavat. Ja. . . no, en tiedä. En oikeastaan pidä ollenkaan Prime-peleistä, joten en kai niistä sen enempää sano mitään. Ei kai olisi edes pitänyt mainita pelejä ollenkaan.

Ja toki Wiin puutteet ovat pätemisen arvoisia vieläkin, koska puutteita konsolista vieläkin löytyy. Ja löytyy toki muistakin konsoleista. Jos ei löytyisi, ei internet hengissä pysyisi.

(nyt vasta tajusin heittosi, sleepy  :lol:)

Tulihan se sieltä :P

Mutta pakko kyllä yhtyä DC:n väreihin, Soul Calibur varsinkin näyttää vieläkin hyvältä, kiitos värien ja niiden terävyyden. Kakkos-Calibur näytti oikeasti laimealta tuon ensimmäisen pelin jälkeen, oikeastaan vasta SC4 alkaa näyttämään ihan kunnolla paremmalta kuin SC1.

Ja mitä Wiin graafiseen puoleen tulee, niin kyllä laitteella oikeasti nättiä jälkeä saisi jos vaan viitsisi. Galaxy ja Zak & Wiki ovat kovin nättejä pelejä, kiitos väriensä ja sen takia, että ne käyttävät varsin piirrosmaista lookkia. Joku Prime 3 näyttää minusta aika ankealta suurimmaksi osaksi, ihan sen takia, että siinä pyritään jonkinlaiseen realismiin, kai.
Ehkä vain tykkään kirkkaista väreistä.

Setä Reznor jatkaa yhä In Rainbowsin aloittamalla linjalla, näemmä.

Eilen yöllä siis Nine Inch Nails julkaisi uuden neliosaisen albumin Ghosts I-IV, joka koostuu, hieman Still-levyn tunnelmissa, instrumentaalikappaleista.

Ihan ilmaiseksi levyä ei kuitenkaan Sateenkaarien tapaan saa, ainoastaan levyn ensimmäiset 9 kappaletta. Koko levyn saa pelkkänä latauksena vitosella, cd-muodossa digipackinä kympillä. Sitten löytyy kaksi keräilijaversiota "truu-faneille", 75 dollarilla saa kirjaa, bluraytä ja hienoa koteloa. Kolmella hiton sadalla saa mukana vinyyliä, lisäkirjaa ja jotain artwörkkiä.

Streamina ehdin hetken kuunnella ja tykkäsin. Itseasiassa sen verran, että tuo 75 dollarin setti lähti tilaukseen. Jee.

Jösses, finngamer.

Muistanko väärin, vai olivatko Rhythm Tengokun arcade-versio ja Typing of the Dead Naomia käyttäviä pelejä? Jos ne saat hommattua, niin olen varmasti jossain miitissä.

Ja tuota, kehtaako tänne enää tuon jälkeen muita ostoksia laittaa?
Lost Odysseyn sain viimeinkin hankittua ja ilmeisesti ihan normaali Pal-julkaisu on samanlainen kuin USA-julkaisu, eli neljä disciä on ahdettu perus-DVD-koteloon samalla.
Olisi niin tehnyt mieli tilata se asia-versio, jossa on kunnon kotelo kauniilla box artilla, mutta kun asia-versio olisi maksanut sen kolme-neljäkymppiä ja tämä Pal-versio pyöreät nolla euroa, kiitos lahjakorttien, niin minkäs teet. . .

Ja tarvitsen jonkun elitistisen suomalaisen "Edgen."

Äkkiäkös me Laudalle oma 'zine perustettaisiin. Saataisiin kiva etusivukin siitä.

TK ja Rocky hoitaa arvostelut (saataisiin kovasti trafiikkia kun kaikki pelit on laudan mielestä kuraa), Epi juttelee jotain random-Nintendo-juttuja, Fraeon ja Joel jotain PC-juttuja ja siihen malliin. Melfice hoitaa ei-peli-jutun tai jotain.

Pari-kolme numeroa, niin meillä on kunnon vaki-lukijat, Lauta kasvaa ja kohta kaikilla on isot journalistiurat.

TORIGAAHAATO EGUZERIKA eli Triggerheart Exelica tulee kuulemma ensi viikolla XBLArcadeen.
http://www.warashi.co.jp/exelica/exelica360.htm

Muistaakseni taisin joskus Dreamcastilla testata tätä, mutta sen enempää ei kyllä muistu mieleen.

Onko tuo Triggerheart kummoinen peli? Viimeisiä Dreamcast-pelejähän se taisi olla ja suurin osa niistä oli kaiketi ihan hyviä.
Noiden parin pikkuruisen kuvan perusteella ainakin väripaletiltaan oikeasti hyvältä näyttävä. On ihan pakko tunnustaa, että Caven ja hyvin iso osa muista nykyisistä 2D-shmupeista ovat minusta vähän. . . rumia. Varsinkin noissa Caven räiskinnöissä on aivan liikaa purppuraa tai pinkkiä tai jotain muista räikeitä värejä jokapuolella, joka näyttää kamalan sotkuiselta. Triggerheart onneksi näyttää käyttävän vähän hillitympiä värejä. Jopa tuossa yhdessä pikkukuvassa luotisadekin on vähän tummempaa punaista.


Ja tuossa Triggerheartissa taitaa olla tate-modekin mukana, vai onko? Kovasti tekisi mieli kokeilla sitä ja Ikarugaa tatessa, kun sattuisi olemaan tuossa yksi putkitelkkari, jota en käytä oikeastaan mihinkään. En vain oikein tiedä mitä tuollainen perus-telkkari tykkää, jos sen tönäisee kyljelleen?

Bangai-O Spirits DS:lle.

Kristus! Upea homma, Treasure.

Tämäpä mielenkiintoista: ilmeisesti DS-Bangai-O:n omatekemät kentät ja replayt voi pistää nettiin jakoon niin, että peli muuttaa kentät tai replayn mp3- tai wav-muotoon, joka äänitetään PC:lle, joka sitten taas soitetaan DS:lle, joka muuttaa äänitiedoston takaisin kenttä- tai replay-muotoon. Tai jotenkin näin.

Hmm.

Höh, en muistanut muistuttaa teitä katsomaan Teemalta Teshigaharan ohjaamaa elokuvaa Woman of the Dunes, joka on pyörinyt tätä kirjoittaessa jo puoli tuntia. . .

Jesus Camp'kin on ihan mielenkiintoinen dokumentti, joka ehti alkaa jo tovi sitten. Siinä rikotaan tällä hetkellä kuppeja Jeesuksen nimeen.

Jos Agapio Racing Team olisi pelkän dubbaamisen sijaan tehnyt piirretyt kokonaan itse, niin lopputulos olisi muistuttanut suunnilleen tälläistä.

Vau, pystyykö tuolla varsinaisesti tekemään mitään? Kaikkien aluekoodien pelit varmaan toimivat, ainakin.

Gamespot voi minun puolestani mennä pimeään koloon ja kuolla, mutta Professor Lipton. . . siis Layton näyttää oikeasti hyvältä! Ilmeisesti jatko-osakin sai varmistuksen USA-julkaisusta pelin ohjekirjassa tai jossain.

Ja peli sai aikaan parhaimman Penny-Arcade stripin vähään aikaan:

Level-5:sen pitäisi selvästikin panostaa paljon enemmän käsikonsoli-puoleen, siellä kun studiolla näyttää nykyisin menevän paljon paremmin.

[Chibi-Robo]

Niin ja uusi Chibi-Robo löytyy myös myytäväksi. Vaikka joku 25 euroa...

Eeei, miksi kukaan haluaisi ikinä myydä Chibi-Roboa? :(

Miks? Enkä edes älynnyt kyseistä meemiä.

Memet ovat välillä ihan hassuja sen ekan kerran jossain 4chanissa tai muussa internetin syrjäkujassa. Kun joka toinen postaus Neogaffissä sisältää kyseisen memen, niin alkaa jo vähän ärsyttämään. Kun memet pääsevät videopeliin, niin niistä on jo ehdittyä repiä ihan jokainen, edes vähän hauskuutta muistuttava asia irti ja pureskella se miljoonaan kertaan.

Eipä tuo Laytonin juttu kovin paha ole, eikä se pomppaa silmille ollenkaan niin pahasti kuin vaikka jommassakummassa Mario & Luigissa olleet kilpparit, jotka puhuivat leetspeekillä tai jollain muulla typerällä.

Mietin vakasti "internet-memet pois videopeleistä"-kampanjan aloittamista. Haluaako joku liittyä mukaan?

[ei]

Oletteko nyt aivan varmoja tuon lakon loppumisesta? En onnistunut pienen tutkimisen ja etsimisen jälkeen löytämään oikeastaan mitään varmistusta tuolle jutulle.

Oikeastaan ainut juttu mitä löysin, oli tämä juttu AICN:ssa, jonka mukaan lakko ei olisi loppunut.

Jos lakko olisi loppunut, odottaisin Epin postaaman viestin kaltaisia juttuja jokapuolella nettiä, mutta en sellaisia nähnyt missään.

Michael Cera oli minulle se Junon kohokohta; tykkään pienistä eleistä näyttelemisessä ja Ceran töiden perusteella hän mestari pienten eleiden käyttämisessä. Se miten Bleeker jähmettyy kauhusta Junon kertoessaan tilastaan ja juuri ja juuri itkun pidättäminen kun poika joutuu pieneen riitaan Junon kanssa koulun käytävällä olivat hetkiä, joiden perusteella Cera osaa todellakin tehdä muutakin kuin hassuttaa ihmisiä.

Tykkäsin myös kovasti siitä ihan pienestä, hieman Arrested Developmentin kaltaisesta hetkestä, kun Jason Batemanin esittämä Mark kysyy onko Junon nimestä ja nopean ei-vastauksen saaneena änkyttää ja hiljenee.


Ja jos tykkäsi Michael Cerasta, niin on aivan pakko suositella hänen ja Clark Duken loistavaa, kymmenosaista "internet-sarjaa", Clark & Michaelia.

Val Kilmer muuten korvaa viime metreillä Will Arnettin uuden KITTin äänenä:

Oh, come on! Siinä meni se ainut syy katsoa tätä sarjaa.

Sarjan ideahan oli tuo Laura Palmerin murhan selvittäminen.

Käsittääkseni Lynch ja Frostin (tai ainakin Lynchin) ideana oli alunperin viedä sarjan suuntausta pois sieltä Lauran puolelta, keskittyen enemmän niihin muihin kaupungin asukkaisiin.

Ei sillä, Cooperin hassuilut ja muut ensimmäisen kauden jutut olivat ehdottomasti sarjan parhainta antia. Bob pysyi silti pelottavana koko sarjan ajan. . .

Blue Dragon on alkanut menettämään otettaan loppupuolella. Monet arvostelut ja sellaiset ovat sanoneet, että pelin ja sen juonen pitäisi parantua ensimmäisen levyn jälkeen, mutta olen vankasti sitä mieltä, että tilanne on juuri toisinpäin.
Ensimmäisen levyn aikana juoni meni kokoajan eteenpäin ja uusia paikkoja oli jokaisen nurkan takana ja pelin maailma tuntui aika isolta.
Kakkos- ja kolmoslevyt ovat taas tuntuneet kovin vaisuilta. Isoja juonikohtia on tullut aika paljon, mutta jokaisen välillä on kamalasti haahuilua ilman, että pelaaja varsinaisesti tietää minne mennä tai miksi. Ja nyt (yllättävän myöhään) maailmankartan auettua kokonaan, selvisi miten pikkuruinen Blue Dragonin maailma on. Viimeisin RPG:ni oli Dragon Quest VIII, jonka jälkeen Blue Dragonin "yksi kohtuu iso kaupunki, kourallinen pikkuisia"-läntti tuntuu aika tylsältä. . .

Silti itse pelaaminen on yhä kivaa ja vaikkei se kovin älykäs olekaan, niin pidän pelin herttaisesta tarinasta.


Ja olen päässyt pelaamaan REZ HD:tä niinkuin sitä pitääkin pelata, eli HD:nä. Kovin sanattomaksi vetää, Direct Assaultin eri versiot kentistä ovat käsittämättömiä!

Katamarit sen kun pyörii.

Se kilparata-kenttä on aivan mahtava! Ja We Love Katamarissa on helposti viime sukupolven ohjekirjanen! Olisivat tosin saaneet tuoda ensimmäisenkin pelin tänne!

Tämä saattaa olla ihan hauska peli netissä. . .


. . .ainakin sen ensimmäiset viisi sekuntia, kunnes kaikki alkavat sneikkailla.