Vau, en edes muistanut, että olin ehtinyt kokeilla Score Attackia!

Täsmälleen tuollaisella telkkarilla mentiin läpi tai ainakin yritettiin läpäistä jokaikinen Megadrive-peli, jonka pelattavakseni sain.

Ja joskus muuton aikana pelasin täysin tyhjässä talossa patjalla istuen samalla telkkarilla Saturnin Command & Conqueria. Oli kivaa.

    Gob: My God, what is this feeling?
    Michael: Well, you know the-the feeling that you’re... that you’re feeling is-is what many of us call “a feeling.”
    Gob: But it’s not like envy, or even hungry.
    Michael: Could it be love?
    Gob: I know what an erection feels like, Michael. No, it’s the opposite. It’s... it’s like my heart is getting hard.

Jos nyt oikein muistan, niin Standard REZ on kuin (melkein?) kaikki Live Arcaden 2D-pelit, eli joka reunalla on kehykset. Kuva ei siis täyty 4:3-ruutua, eikä minulla widescreeniä 360:n asetuksissakaan päällä.

En tiedä oikeastaan mitään kuvasuhteista tai muusta joten en oikein osaa selittää asiaa. . . Täällä on jotain keskustelun yritysta asiasta ja kun ehdin, niin voin ottaa jonkinlaisen kuvankin, tai jotain.

Siis ihan 4:3-telkulla pelaan. Eli en millään widescreenillä, mutta silti tuo Rez Standard ei koko ruutua täyttänyt.

No, eipä tuolla kai väliä ole, kai.


Ja Score Attackiin kannattaa myös opetella kentät ulkoa, jotta tietää milloin käyttää overdriveä ja sellaisia. Jos haluaa olla tylsä, niin replay-videoita (joka oli ihan kiva lisä HD:ssa) tutkailemalla ne isot pisteet saa aika helposti.

Wiredin Gamelife-blogi on näköjään saanut ensimmäiset kunnon tiedot Parappa-kehittäjien, NanaOn-Sha'n, Wii-pelistä.

Hieman Wii Musicin tapaan pelaaja ohjaa pientä orkesteria heiluttamalla Wiin kapulaa tahtipuikkona. Pelkän orkesterin ohjaamisen sijaan pelaajan vastuulla on pieni paraati johon täytyy nappailla soittajia ja roinaa musiikin tahdissa pitämisen välissä.

Eipä tämä peli, nimeltään Major Minor's Majestic March, olisi sen pahemmin lisäideoita pelattavuuten tarvinnut, pelkästään Rodney Greenblatin suunnittelemat eläinhahmot olisivat riittäneet. Miettikää nyt: kumpaa haluaisitte mieluummin pitää tahdissa, torvensoittajaa, joka on tylsä Mii-ukko vaiko vihreää torvensoittaja-apinaa?



Niin minä ajattelinkin.

Ihan testauksen vuoksi tuli tuota "Standard REZ"-muotoa kokeiltua ja kyllä se tosiaankin tönkömmältä näytti kuin HD-REZ. Pientä suttuisuutta viivoissa ja väreissä ja jostain syystä kuvaa ei oltu mahdutettu koko ruudulle, joka tuntui kuin olisi pelannut Virtual Boyta, jossa on pari extra-väriä punaisen vuoksi. . . Kyllä minun PS2-REZissa tuo kuva nyt sentään koko ruudun täytti?
Kolme ohjainta Trance Vibrationin tilalla on kyllä aivan mahtavan metka idea! En ole itse Trance Vibraa päässyt kokeilemaan eikä minulla ole kuin yksi 360-ohjain (enkä tiedä minne ne kolme edes, köh, tunkisin, kun minulla ei sohvassa varsinaisia sohvatyynyjä tai mitään ole), mutta vain kuvitella sen tärinan synfonian.

Ja. . . äh.  Melkein tekisi mieli tehdä pelille oma ketju kun kovasti tekee mieli kaikkea pelista sanoa, mutten osaa oikein muuta sanoiksi laittaa, kuin että minkään muun pelin pelaaminen ei ole näin hauskaa. Kun kentän värit, musiikki ja ohjaimen tärinä pääsevät siihen huippupisteeseen. . . huaaah.

REZ HD saattaa olla se peli, joka pistää minut ostamaan HD-telkkarin ja kunnon kuulokkeet.
Tykkään.

TK lähti Japaniin asti hakemaan oman kappaleensa?

On se vaan hieno peli. Ensimmäinen kenttä piti läpäistä, mutta nyt on kaikki viisi kenttää ja se lost area läpi. Ja tuli ensimmäistä kertaa pelattua Trance Missionia, jota en jostain syystä ikinä saanut aukaistua PS2-REZissä, melkein puoli tuntia. Käsittömän hypnoottinen moodi, jossa on aivan mahtavia värejä!

SD-telkulla ja kuulokkeilla tässä pelataan, joten ei tämä HD niin kovin mullistava ole. Jotenkin laimealta peli aluksi tuntui, mutta se johtui ohjaimen tärinän olleen jostain syystä pois päältä.
Silti peli pyörii hiukkasen paremmin kuin tuo PS2-versio (kai) ja enpä olisi oikeastaan enempää extra-kamaa tarvinnutkaan kuin achievementit.

Hei pojat, ootteko kuuleet sellasesta elokuvasta kun Mun metka tyttö?

Siinä on kuulemma korealaisia tai jotain japanilaisia ja sit ne jotenkin painii ja sillä tytöllä on huulipunaa ja pojalla punanen paita ja niillä on hassut yrmyilmeet naamalla!

Hyi kamala. Joudun odottelemaan vielä viisi tuntia, että pääsen lataamaan REZin ja sitten joutuu lukemaan hampaiden repimisestä.

Miksi ihmeessä Suomessa ei ole hammaslääkäreillä käytössä ilokaasun tapaisia juttuja kivun poistamiseen? Ei puudutuspiikit ole yhtään kivoja.

Tärkeää on kuitenkin, että millainen Pokémon-peli. Ei rogueliket ikinä tule myymään isoja lukuja vaikka millaiseen pakettiin sellaisen laitat.

Ihan vain spekulaation vuoksi:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Tuleeko kenellekään tuosta kuvasta mieleen se Colossuksen pieni allas, johon vaeltaja pelin lopussa muuttuu vauvaksi? Siis se allas, joka on niiden pitkien portaiden päässä siinä alttaripaikassa, jossa on colossus-patsaat ja kaikki.

Yritän kovasti ehtiä pelaamaan Blue Dragonin läpi ennenkuin Lost Odyssey ilmestyy täällä päin maailmaa.

Kovasti BD on ottanut kritiikkiä vaikka mistä, mutta ainoa tylsä osuus pelissä ensimmäisen levyn aikana oli lyhyt ammuskelu-osio. En oikein tiedä mitä ihmiset ovat tältä peliltä odottaneet. . .

Juoni on tähän asti ollut seikkailua kaupungista kaupunkiin pelastaen ja auttaen kaikennäköisiä otuksia; kaikki on mukavan puhdassydämmistä, ystävien kannustamista ja yhdessäolemista, enkä osaa nähdä tässä mitään vikaa. Tylsiä ovat sellaiset, jotka näkevät.
Hahmosuunnittelu on välillä aika tylsää Toriyamaa, mutta itse grafiikka on sen verran kaunista, ettei se nyt niin kamalasti pääse häiritsemään.

Ja tuota, Ace Combat 0 on käynyt pari kertaa PS2:ssa ja tekee aika pahaa pelata tuota Ace Combat 6:sen jälkeen, jota kovasti pelkäsin. Äh.




Ehkä se johtuu siitä, että pelasin pelin läpi co-opissa, mutta strategiani jokaisen pomon kohdalla koostui siitä, että hyppäsin keskelle pomon majapaikkaa ja hypin, juoksin, potkin, ammuin ja räjähtelin kunnes suojani olivat lopussa. Sitten hetki istuskelua ja sama uudestaan.

Hauskaa oli, mutta ehkä tuli riehuttua liikaa. . . ilmeisesti pelissä oli jokaisella pomolla joku tietty rooli, eli yhden pomon teilaaminen olisi vaikuttanut jotenkin seuraaviin pomoihin tai jotain vastaavaa, jota en huomannut koskaan.

Hmm. . .

Hmm.

Hmm!

Olenko ainoa joka odottaa enemmänkin sitä 3D-Bionic Commandoa?

Ja joka ei oikeastaan ole innostunut tuosta Rearmedista? Varjot näyttävän näteiltä, mutta. . . no, jos otetaan uudet aseet pois, niin eikö voisi ihan vaan pelata sitä alkuperäistä peliä?

Tuon kentän minä olen tainnut Gradiuksesta missata.

Äääh, tahtoo. Tykkäsin kovasti mätkinnästä Yakuzassa (mieluummin tungen jonkun roskiksen pahiksen päähän ja pistän monoa perään napin painalluksella kun yritän oppia comboja tai muita ihme kikkoja samalla kun saan köniini á la Ninja Gaiden tai DMC:t). Kokeilitko sitä toista demoa, jossa on ilmeisesti minipelejä? Kilpikonnakisat näyttävät olevan hassuja.



En ole oikein vakuuttunut, että Shenmue 3 millään myyntilistoilla koreilisi. Jos otetaan ostajakunnasta pois ne fanit, joita ei missään nimessä ole niin paljon, että he yksinään antaisivat Segalle takaisin pelin tekoon käytetyt rahat, niin ketä jää jäljelle? Kuka haluaisi ostaa kolmannen osan pelistä, jonka tarinasta tai hahmoista heillä ei ole hajuakaan ja miksi Sega haluaisi pistää tälläiseen peliin älyttömän kasan rahaa, jonka Shenmue vaatisi?

Ei sillä, jos Sega sanoisi julkistavansa Shenmuen, menisin jo nyt jonottamaan sitä.

Ladatkaa joku japani-PSN:stä Ryu ga Gotoku Kenzanin kummatkin demot ja kertokaa miten loistavia ne ovat, jookos?

Pelasin tänään Taito Legends 2:ta ja alkoi kovasti tekemään mieli lisää Taito-pelattavaa, joten Yesasiasta lähti tilaukseen Arkanoid DS paddle-ohjaimen kanssa (oujee!) sekä Space Invaders Extreme (jossa tuo paddle-ohjain toimii myöskin) jota en yksinkertaisesti malta odottaa! Space Invadersin idea on niin täydellinen, mutta jokainen sen versio on tuntunut jotenkin tönköltä pelata, mutta Extreme näyttäisi vihdoinkin hauskalta Space Invadersilta ja se kaikenlisäksi näyttää ja kuulostaa aivan käsittämättömän tyylikkäältä! Pelin sivuilla on pieni video ja jos joku ei sen katsomisen jälkeen halua pelata Extremeä, niin hän ei pidä videopeleistä tai kivoista jutuista. Fakta.

Ja öh, miten Yesasian tilauksien kanssa menee tullijutut? Ovat kai yleensä merkinneet hintoja alaspäin paketteihin ja niin edelleen, kai tekevät niin vieläkin? Jos eivät, niin heelouu tullisedät ja tädit.


Aijuu, Ace Combat Zero löytyi vihdoinkin mukavan halpaan hintaan, mutta en tiedä miten pystyn pelaamaan sitä kauniin Ace Combat 6:sen jälkeen. Saa nähdä.

Olen toki sitä mieltä, että niiden yli k15-ikärajoilla merkittyjä videopelejä tai elokuvia on aika typerää näyttää lapselle, mutta vaikka väkivalta ei ole ehkä se mieltärikastuttavin asia maailmassa, kuuluu se silti hyvin monen lapsen leikkeihin.
Varsinkin pojilla iso osa leikeistä on jotain pyssyjuttuja, sotaa leikkimistä tai jotain muuta kepillä huitomista. Ei nyt ehkä ole kyse mistään saalistustaitojen hankkimisesta kuten joillain leijonanpoikasilla, mutta kai siellä jotain pieniä vaistonrippeitä on jäljellä. . . Ja ylipäätään väkivallan pitäminen lasten ulottuvilta on melkein mahdotonta, jos talossa on jotain mediaa ulostavia laitteita; suurin osa kaikille sallittu-ikärajalla varustettu videopeli, joka ei ole bilepeli, sisältää aika varmasti jonkinlaista vihollisen kukistamista ja iso osa piirretyistäkin sisältää sen pahiksen nujertamista.


Itse tutkimusta en oikein ymmärrä, koska tupakan vaarallisuuden rinnastaminen mediaväkivaltaan tuntuu käsittömältä; onko syöpä juuri ja juuri haitallisempaa kuin veren näkeminen? Pitäisikö videopelikansiin pistää joku varoitus tupakkalaatikoiden tapaan? "Voi aiheuttaa sosiaalista eristymistä ja verenhimoa"?

"So, Kiyoshi Shigematsu is a very famous writer in Japan, and writes short stories that have special human touch elements in them. And those are the things we haven't seen in games, and those elements haven't really fit into games, but I wanted to put that kind of element into the storyline."

Noin tokaisi Sakaguchi Lost Odysseystä. Ja en oikeastaan toivo Lost Odysseyltä muuta kuin hyvää. . . tai edes kivaa tarinaa, koska pelillisesti siitä ei kai löydy mitään hurjan jännää tai "innovatiivista": siinä on hahmoja jotka muistuttavat kovasti FFIV:n hahmoja, siinä random-taisteluita perus-taistelusysteemillä jossa on se yksi perusjippo (joka tosin vaikuttaa ihan näpsäkältä) ja tuota. . . no, ilmeisesti yksi pelin pomoista on juna, eikä tuon enempää perus-japaniropea taida päästä.

Mutta silti se voi olla hyvä, jos osaa asennoitua oikein. Se on nätti ja hahmosuunnittelu on mukavan erilaista muihin peleihin verrattuna, josta kuuluu kiitos Takehiko Inouelle. Musiikissa on kiva puinen ääni ja viuluja soitetaan juuri niin paljon kuin niiden jouset kestävät ja mukana on jotain naiskuoroja ja joku pop-laulajakin kai.
Silti se tekstipuoli on se juttu, joka kiinnostaa kovasti; en ole lukenut yhtään mitään mitä Shigematsu on kirjoittanut, koska mitään hänen kirjoittamaansa ei ole kai julkaistu englanniksi, mutta jo pelkästään se, että tarinan on kirjoittanut ihan oikea kirjoittaja on aina hienoa. Ja ehkä kaikkein hienoa on se, että pelin jonkinlaisen taustatarinan, The 1000 Year Dream-lyhyttarinat, on kääntänyt englanniksi Haruki Murakamin hovikääntäjä Jay Rubin!

Olen itsekin mieltynyt noihin Sharkien mainitsemiin päivänäytöksiin, joten kyllä sitä melkein pari kertaa kuussa tulee teatterissa käytyä, jos sattuu katsottavaa riittämään. Ja Tampereelta löytyy kiva vaihtoehto Finnkinolle, Niagara, jossa näytetään välillä sekä sellasia elokuvia jotka Finnkinoon ei eksy että hieman vanhempaa kamaa (Raging Bull oli ihan kiva nähdä valkokankaalta).

Ehkä olen kovin onnekas, mutta minulle elokuvateatterissa elokuvien katseleminen on se häiritsemätön tilanne. Kotona elokuvaa katsellessa tuppaan käymään hakemassa naposteltavaa, kurkkaavan telkkarin tai internetin tarjontaa tai muuta. Teatterissa katsoja on täysin eteenpäin menevän elokuvan armoilla, joka teki esimerkiksi Inland Empirestä käsittämättömän intensiivisen kokemuksen, kun kovasti teki mieli lähteä, mutta mihinkään ei päässyt.

Onko joku pelannut Level-5:sen Jeanne d'Arcia?

En tiedä pelistä muuta kuin, että se on strategia-rope ja se on Level-5:sen käsialaa. Genrestä en ole oikeastaan koskaan ollut kamalan innostunut ja Level-5 osaa välillä tehdä virheitäkin, mutta olen kovin innostunut pelaamaan pelejä PSP:llä, jostain syystä.


Grasshopperin PS2-pelistä, Michiganistakin olisi kiva kuulla kommentteja, jos joku on sitä jostain syystä sattunut pelaamaan. Hieman pelkään ettei ole, ja taidan ostaa tuon kuitenkin sitten kun minulla on rahaa.

The Big Lebowski on kiva elokuva.

Hard Candy ei ollut. En ole koskaan tuntenut oloani niin tukalaksi elokuvaa katsellessani ja noin pari tuntia kestävän elokuvan katselemisessa meni melkein viisi tuntia; pause-nappia tuli paineltua monen monta kertaa ja kävin sekä juomatauoilla ja koiraa kävelyttämässä ja pelasin pari kisaa Wipeouttia katselemisen lomassa. Silti koko viisi tuntia Hard Candy piinasi mieltä ja pahasti. Eikä elokuva ole oikeastaan vieläkään kokonaan päästänyt otettaan. Kuvakulmien, värien, juoniasetelman, juonenkäänteiden ja näyttelijöiden käyttö oli vähän liiankin älykästä ja tarkkaa.
Nyt tykkäisin kovasti nähdä Junon, jotta Ellen Pagesta tulee ihan toinen elokuva mieleen.

It's a Festivus miracle!

Muistin pari päivää sitten, etten ollut ostanut itselleni minkäänlaista joululahjaa, joten pitkän haahuilun jälkeen Gamestopissa, nappasin mukaani Wipeout Pulsen, joka on varsin mainio (en minä sitä nyt jouluun viitsinyt säästää!)

Wipeout taitaa olla salaa yksi suosikkipelisarjoistani, aina kun pelaan ihan mitä tahansa sarjan peliä (no, Fusion ja Wip3out ovat vielä pelaamatta) minulla on hauskaa. Ja vaikka F-Zerosta pidänkin, niin Wipeout tuntuu vain niin paljon paremmalta: F-Zero räjähtää pelaajan naamalle kasan aluksia ajamassa tuhatta ja miljardia, isoja kieppuraratoja, jotka menevät jokapuolelle ja ovat täynnä kaikenlaisia häkkyröitä ja värejä ja musiikki on kovaa rokkirämpytystä. Wipeout on paljon, paljon hillitympi, värimaailma on enemmän jossain pastellin puolella, musiikeissa on aina pieni ripaus ambienttia, alukset leijuvat ja kaarteilevat radoilla, joissa on paljon tiukkoja kurveja.

Pulse ei tuo kovinkaan paljon uutta sarjaan, paitsi sen tärkeimmän, joka on enemmän Wipeouttia.  Uusien ratojen lisäksi uutta on pari asetta Eliminatorissa, joka viimeksi nähtiin Wip3outissa sekä yksi uusi pelimuoto, Speed Lap. Ja nettipelikin löytyy, joka tuntuu ihan kivalta parin kisan jälkeen, joskin itse peliin pääsy on vähän hidasta.

Hieno peli, jossa on onneksi loistava soundtrack, vaikka muuta olin lukenut. Outoa kyllä, pelin huonoin kappale on Aphex Twin-biisi.


Tuo ei ole ollenkaan kaukaa haettu idea. Episode 2:den loppupuolella kun sattui yksi varsin tutunnäköinen logo vilahtamaan. . .

En tiennyt No More Heroesin olevan noin vapaamuotoinen. En oikein tiedä mitä ajatella.

Tykkäsin kovasti killer7:n vuoristorata-tyylistä, jossa oli pakko vain painaa A-nappia ja mennä läpi hyvin, hyvin oudon radan. Jos minulle olisi annettu vaihtoehto jäädä kyydistä pois tai vaihtaa rataa, en tiedä olisinko nähnyt puoliakaan pelistä. Joten jotain rataa olisin ehkä halunnut No More Heroesiinkin, koska en tiedä haluanko ajaa ns. vapaasti tyhjillä kaduilla ja ostaa paitoja ja housuja tai ajaa nurmikoita.

No, loppujenlopuksi kummatkin videot eivät ole yhtään mitään mitään tämän rinnalla.

Olisi aivan loistavaa, jos Saturn tulisi VC-valikoimaan!

Mutta tuskinpa näin tulee käymään, joka on aika sääli. Panzer Dragoon Saga olisi peli joka saisi minut ostamaan Wiin.

En ollut erityisemmin innostunut Batman Beginsistä, mutta The Dark Knight näyttää aivan tajuttoman hyvältä!

Jokeri on aina ollut yksi suosikki-pahiksistani ja. . . jos en olisi katsonut imdb.comista, että Jokeria näyttelee Heath Ledger, en olisi tiennyt sitä. Mikään tuon trailerin perusteella ei viittaa Heathiin, hänen liikkeensä, äänensä jopa hänen kasvonsa ovat Jokerin!

"Let's put a smile on that face-a"


Toivottavasti Suomeen saataisiin jostain raahattua IMAX-teatteri, koska tämän haluaisin sellaisessa nähdä.