Univormumies on parempi isäehdokas kuin pultsari.

Jos tämä on ne luokat mihin miehet jaetaan, niin pitäisi alkaa ehkä huolestua. Minusta kun on aika vaikea uniformumiestä muokata, mutta pultariksi vaaditaan kai vaan likaa naamalle, voimakas tuoksu ja räsyiset vaatteet, kai.

Vai ovatko sairaalan henkilökunnan vaatteet uniformuja? Jos ovat, niin sitten on ehkä toivoa. Tosin kun sellasia käytin, jouduin käyttämään hyvin usein naisten housuja, koska a) miesten housut olivat aina lopussa ja b) miesten housut olivat aivan törkeän isoja. Äh.

Mitenköhän nuo ovat tuolla luettavassa muodossa ? Ihan alkuperäisinä läpysköinä vai uusina painoksina ?

Enpäs ollut tätä huomannutkaan.

Mutta tosiaan, tuossa setissä on siis kolme isoa kirjaa, joten uusia painoksia ovat. Isoille sunnuntai-stripeille on annettu aina omat sivunsa ja perus-stripit on jaettu nätisti. Ja extrasälä on lähinnä aiemmista albumeista ja sellaisista otettuja, isoja vesiväripiirroksia ja sellaisia.

Jos tuossa setissä olisi pieniä kommentteja stripeistä, kuten jossain Lassin & Leevin 10-vuotisalbumissa oli, niin tuo olisi aivan täydellinen kokonaisuus, mutta ei kai kaikkea voi saada. . .

Tekevät koirillekin pelejä nykyään?

Kuka painaa jarrua? Jackson?

Jackson ja New Line. Sormusten Herrojen tuloista tuli jotain kränää New Linen ja Jacksonin Wingnut Films-yhtiön välillä ja New Line taitaa jollain tavalla jotain oikeuksia Hobitista omistaa, joka vähän hankaloittaa tilannetta.

Jackson kyllä taitaisi ihan mielellään elokuvan ohjata ja tämä rahakiistakin on pikkuhiljaa alkanut menemään parempaan suuntaan, joten eiköhän se elokuva joskus ilmesty.

Burnout Paradisessa seiniä ja autoja päin ajaminen oli ihan kivaa, varsinkin kun pääsi ilmaiseksi pelaamaan. Ja onneksi oli kivaa, koska törmäilin jatkuvasti, lähinnä sen takia, että hieman isommilla nopeuksilla ruutu oli autoani lukuunottamatta pelkkää vilkettä ja vauhtiviivaa kunnes autoni oli palasina jossain tien vieressä.
Tekemistä tuntui löytyvän oudon vähän, onnistuin löytämään vain yhden ajotehtävän, mutta en yksinkertaisesti pystynyt samalla ajamaan ilman törmäämistä ja navigoimaan johonkin tiettyyn paikkaan. Jotain ihan peruskilpa-ajamista olisin tykännyt kovasti pelata, kai sellaisia demosta löytyy?

Tykkään kuitenkin Outrunista enemmän; vaikka ajaminen on melkein yhtä hauskaa kummassakin pelissä, on Burnoutissa liian paljon kaikkea oikoteistä kaikenlaisiin tolppiin ja häkkyröihin teillä ja muista autoilijoista. Outrunissa kun taas on pari ajajaa siellä täällä ja iso ajotie, jossa saa mennä hirmu kovaa.

Eilen tuli todistettua myös, että nykyään kaupoista saa muitakin kuin bilepelejä PS2:lle, kun Gamestopista onnistuin löytämään Parappa the Rapper 2:den (ei nyt sillä, että Parappa olisi mitenkään erikoisempi pelattavuudeltaan kuin joku Singstar tai Buzz. . .). Ilmeisesti jatko-osasta ei tykätty ollenkaan niin paljon kuin ensimmäistä Parappaasta, koska se ei tarjonnut paljonkaan uutta? Ykkösosaa en ole pelannut oikeastaan ollenkaan, joten Parappa 2 tuntuu mukavan pirteältä peliltä. Kaikki kappaleet tähän asti ovat olleet loistavia ja tarina aivan järjetön ja grafiikat melkein täydellistä, mahtavaa!


Doshin the Giantinkin onnistuin samasta Gamestopista löytämään, mutta sen taidan jättää loma-pelattavaksi. Onko kukaan sattunut tuota pelaamaan?

Taidan olla tuhiksen kanssa samoilla linjoilla siinä, etten kai oikein osaa olla pitämättä elokuvista edes jollain tasolla. Kai jotkut Seagalin uusimmat, suoraan DVD:lle julkaistut leffat ja vastaavat vähän vihlaisevat, muttei kai kukaan tuollaisista oikeasti pidä.

Joten hieman tynnyrin pohjan raapimista tämä taitaa olla, mutta Tarantinon tuotanto hieman tökkii. Kivoja ihmisiä Taraninon elokuvat ovat täynnä ja viittaukset ja sen sellaiset ovat aina kivoja, mutta jotain minulta taitaa jäädä miehen elokuvissa huomaamatta. Jackie Brown taitaa olla ainoa josta oikeasti tykkään, ehkä siinä on dialogia ihan muutenkin kuin vain dialogin takia tai jotain.

Ja loppuun voisin kysäistä, että miksi niin moni, siis ei pelkästään Rocky, ei tykkää mustavalkoisista elokuvista ja Ranskalaisista "taide-elokuvista" (ja mikä ihme tekee elokuvasta taide-elokuvan? onko esimerkiksi Truffautin tai Godardin elokuvat taide-elokuvia?)

Takeshi Kitanoa tulin ehdottamaan, mutta hänhän on mainittu jo kahteen kertaan! Mahtavaa!

No, Bill Murray on tainnut jostain syystä mainitsematta.



Bill on ollut elokuvissa, jotka ovat periaatteessa pelkkää istumista ja maleksimista ja ne ovat mahtavia elokuvia. Bill on ollut Ghostbustersissa ja Groundhog Dayssä. Bill on näytellyt Hunter S. Thompsonia. Bill on ajanut Ruotsin kaduilla golf-kärryssä. Bill oli Saturday Night Livessä. Bill teki Garfieldistä katsottavan elokuvan. Ja Bill on ollut monessa Wes Andersonin elokuvassa.

Bill on hieno mies!

Ja pakko mainita vielä tämä nelikko:


"But I don't want to be a pirate!"


"Vandelay! Say Vandelay Industries!"


"For I have seen the nipple on your soul!"


"Dr. Cosmo Kramer, Proctologist."

Nojuu, löytyyhän niitä ei-bilepelejäkin ja sille on kai ihan hyvä syy. . . Mutta tuntuu silti tylsältä, että PS2, jolle on ilmestynyt pelejä jo seitsemän vuoden ajan, löytyy kaupoista pelejä, jotka ovat julkaistu enintään vuosi sitten.
Ymmärrän toki, että pelejä painetaan se rajoitettu määrä ja kaupat toki pitävät hyllyissään pelejä, jotka oikeasti myyvät, mutta turhauttavaa tämä silti on (vieläkin; olen tainnut marista tästä jo parikin kertaa, pahoittelen).


Vähän mukavempi on Time-lehden julkaisema tämän vuoden videopelien top-10-lista, josta löytyy hyvin yllättäen yhdeksältä sijalta Ace Combat 6! En tiedä kuuluisiko peli oikeasti tuollaiseen listaan, mutta Ace Combat on kuitenkin kovin pienen yleisön peli, jota ei näe mainittavan oikein missään ja se on oikeasti hyvä, niin onhan tuo aika kivaa.

edit:
Hyvät uutiset sen kun jatkuvat: Masaya Matsuura, muun muassa Parappan luoja ja Parappan hahmosuunnittelija Rodney Greenblat yhdessä Matsuuran NaNaOn-Sha-studion kanssa ovat tekemässä uutta musiikkipeliä Wiille!

Sekä Time-lehti on ilmeisesti julistanut vuoden sarjakuvaksi Achewoodin. Luulen, että pitää tutustua Timeen oikein kunnolla.

Mitä ihmettä on tapahtunut PS2-peleille?

Tiesin, että Buzzin ja Singstarin tapaisia pelejä koneelle on ilmestynyt aika paljon viime aikoina, mutta tänään yritin etsiä siskoilleni jotain peliä hetki sitten voittamalleen PS2:lle ja kauppojen PS2-hyllyt ovat täytetty pelkästään näillä heilutaan telkkarin edessä outojen vempainten kanssa-peleillä. Olisin halunnut ostaa heille jonkun simppelin tasohyppelyn tai vastaavan "kunnon pelin", mutta en sellaista onnistunut löytämään mistään.

ICO kävi mielessä, mutta ainoa paikka mistä sen löysin, oli pelille pistetty melkein kuudenkympin hinta. . .

Pari tuntia Psychonautsia takana ja on valitettavasti pakko jatkaa Scarffin linjalla. . .

Kyllä kai Psychonauts on jollain tavalla hyvä peli, mutta se tuntuu hukkuvan kaikenmaailman turhan alle; kerättävää hiluvitkutinta ja pomppivaa möngertäjää löytyy niin naurettavan paljon, että että en oikeasti tiedä mitä kentissä tapahtuu. Lisäkivana on ärsyttävän sekainen grafiikka, josta ei löydy yhtäkään suoraa viivaa tai perusväriä ja hudi, jossa on miljardi eri numeroa ja kuvaa, jotka vilkkuvat jatkuvasti koska tavaraa tulee kokoajan lisää ja en minä oikeasti tiedä mitä yksikään niistä tarkoittaa. Aaaaargh.

Tuntuu oikeasti pahalta, ihan kuin isku johonkin herkkään kohtaan kehoa; minä kun olisin niin halunnut pitää tästä pelistä, koska pelin maailma ja tarina tuntuvat ihan nokkelalta, mutta. . . äh. En voi edes myydä tätä, kun ostin sen tyhmänä Marketplacesta.

Ryu näyttää varsin. . . "innostuneelta" jostain.

Onkos noissa Amazoneissa minkälaiset postikulut?

. . .joka tulee postikulujen kanssa maksamaan hieman yli 50 euroa. . .

Tämä ei ole videopeliä koskeva tarjous, mutta menkööt:

Amazon.com tarjoaa Compele Calvin & Hobbes-settiä 67,5 dollarilla, joka tulee postikulujen kanssa maksamaan hieman yli 50 euroa, joka on aivan naurettavan pieni hinta. Varsinkin kun tuo sisältää tosiaankin jokaikisen Lassi & Leevi-stripin + muuta pikkusälää isossa ja nätissä lootassa.

Hieno joululahja ja sellaista.

Nicakosesa?

Onko Miggellä jotain Haloa vastaan yleensäkin, kun tämmöisiä kommentteja tulee?

No ei nyt varsinaisesti. On vain yliarvostettu peli ja on olemassa paljon parempiakin fps-pelejä.

Hyvä peli kolmososa silti on. . .


Miksi Fraeonilla on TF2 vasta seiskana?

Ace Combat 6 on ollut noin 14 tehtävän ajan aika mukava kokemus. Eipä se oikeastaan tarjoa sen enempää mitä pelin demo ja sarjan aiemmat osat ovat tarjonneet nätimmän grafiikan lisäksi, mutta se riittää hienosti.

Juoni ja muu väliosa-puoli on kyllä aika tönkköä, mutta jotain kovasti peli yrittää olla filosofinen, syvällinen ja eeppinen, joka on aika herttaista. Tosin pelin eeppisyys tulee esille kun lentää viholliskoneiden läpi, onnistuu pamauttamaan yhden niistä ohjuskaksikolla palasiksi, lähtee hurjalla vauhdilla karkuun ja katsoo taaksensa, jossa näkyy kaunis sekamelska joka koostuu sinisestä taivaasta, kirkkaasta auringosta, valkoisista pilvistä, miljoonista ohjusvanoista ja pienistä liikkuvista pisteiltä näyttävistä lentokoneista.

13. tehtävä on ollut tähän asti se kaikkein huiken: aluksi pitää lentää matalalla kapeassa solassa vältellen vihollisten tutkia ja posauttaa vastaantulevat tukikohdat mahdollisimman nopeasti, jonka jälkeen perässä onkin melkein kaksikymmentä viholliskonetta yrittämässä ampua ohjuksia pelaajaa kohti. Ja niitä ohjuksia oikeasti tuli kohti; jos lensi suoraan edes hetken, niin pamahti. Jotenkin sitä onnistui selviämään hengissä, monen, monen, yrityksen jälkeen kierrellen ja kaarellen ja ampuen ohjuksia, jos joku vihollinen eteen sattui eksymään, kunnes omat apujoukot tulivat apuun. Oli kivaa huokaista helpotuksesta, kun koneen status vilkkui punaisena ja ohjukset olivat nollassa ja takana omat sinisellä värjätyt koneet pudottelivat punaisen värisiä koneita.

Chibi-Robo! Park Patrolkin meni läpi, mutta siitä olen tainnut kirjoittaa jo tarpeeksi täällä. . . huomenna sitten viimeinkin Psychonautsia!

Heleeeeposti

Onpas nyt. En kai muuten olisi sen pahemmin joulua julistanut, mutta tämähän on aika mahtava!

EDIT: Kyllä tuonne EDGEnkin listaan jänniä ratkaisuja mahtuu. Esim. 86. Outrun 2006: Coast 2 Coast ja...

Et ole selvästikään pelannut Coast 2 Coastia. Jos olisit, niin tietäisit pelin kuuluvan listalle, koska Outrun 2:ta on aivan käsittämättömän hauska pelata. Hieno peli.

Mutta, niin. Onko kukaan nyt oikeastaan yllättynyt tuosta top-10:stä? Eikös suunnilleen samanlainen kärkikymppi ole suunnilleen jokaisessa ei-Edge-listassa? Ainakin IGN on tainnut pitää suunnilleen samoja pelejä tuolla kärjessä jo pitkään.

Muutenkin lista on vähän hassu. Tuntuu, että pelit on lätkitty sinne täysin randomilla, jotkut sen takia, että ovat saaneet "hyviä pisteitä" ja jotkut niiden videopelibisnekseen tekemän vaikutuksen takia ja jotkut taas. . . jonkun takia.

tuhis, oot mun suosikkilautalainen!


No More Heroesin energiamittaria ei taida oikein saada jouluistettua. . .

[Amerikasta]

Viime aikoina on ollut vähän outo olo, jota olen yrittänyt turruttaa kasalla elokuvia.

Jossain välissä katsoin Apocalypse Now'n teosta kertovan dokumentin nimeltään Heart of Darkness, joka ei ollut yhtään niin pitkä tai. . . Apocalypse Now-mainen kuin luulin sen olevan. Lähelle se tuossa jälkimmäisessä pääsee: on jännää nähdä miten Coppola yrittää saada jonkinlaista elokuvaa kokoon samalla kun häneltä muun muassa viedään helikopterit pois, koska niiden täytyy käydä pommittamassa ihmisiä, hänen näyttelijänsä saavat sydänkohtauksia, ovat pilvessä tai alaikäisiä tai muuten vaan huonoja (jonka ei-Redux-versiossa ei nähdä plantaasikohtausta).
Ennenkaikkea Heart of Darkness vahvistaa teoriaani siitä, että elokuva, jonka tekeminen on ihan kunnon dokumentin arvoinen, ei voi olla huono.

Vietnamin tuskailusta oli kiva vaihtaa paikkaan, jossa sijaitsevat unelmat, rock'n'roll, Cadillacit ja kaikki muu kiva, eli toisinsanoen Memphis, Tennessee, US of A. Pääsylippuna toimi Jim Jarmuschin Mystery Train, joka on kolmesta pienestä jaksosta koostuva elokuva täynnä kauniisti rähjäytyneitä reliikkejä siitä vanhasta kunnon Amerikasta sekä sitä asuttavia ja vierailevia erikoisia hahmoja. Kolmea jaksoa yhdistävät Memphisin lisäksi vain pari pientä asiaa, mutta tärkeintä Mystery Trainissa onkin jaksojen hahmot: Screamin' Jay Hawkins hotellinvetäjänä, Tom Waits tiskijukkana, kaksi japanilaista teiniä (toisella, tytöllä, lukee nahkatakin selkämyksessä "mister baby" ja toinen, myrtsi poika, käsittelee zippoa käsittämättömällä taidolla ja vakaumuksella) rock'n'roll-pyhiinvaelluksella, Nicoletta Braschi joka näkee Elviksen haamun ja Joe Strummer sekä Steve Buscemi omalla pienellä "pyhiinvaelluksellaan".

Anton Corbijnin Control, Joy Divisionin Ian Curtiksesta kertova elokuva, oli taasen sitä rock'n'rollin synkempää puolta. Ei tullut kiva mieli kun Niagaran salista poistui.

Eikä oikeastaan tullut sen kivempi mieli kun poistuin Wong Kar Wain My Blueberry Nightsin näytöksestä. Ei sen takia, että elokuva olisi ollut synkkä, vaan koska en oikeastaan pitänyt siitä. . . Taisin tosin odottaa uutta In the Mood for Lovea, joka oli typerää. Blueberry Nightsin suurin heikkous taitaa olla siinä, ettei Wai näytä oikeastaan mitään uutta englanninkielen lisäksi. Jokaisen elokuvan kohtauksen olisi voinut laittaa melkein jokaiseen Wain aiempaan elokuvaan, enkä olisi huomannut mitään.
Pari nättiä kohtausta sentään oli joukkoon eksynyt mukaan ja musiikinkäyttö Wailta on aina onnistunut. Mutta silti. . . näin katsoin elokuvan viisi tuntia sitten, enkä oikeastaan muista siitä enää mitään muuta kuin Norah Jonesin. Joka johtuu tosin siitä, että Norah Jones on Norah Jones.

Onneksi Werner Herzogin Rescue Dawn palautti uskon elokuvaan. Herzog on mahtava ohjaaja, joka osaa tehdä elokuvia, jotka jännittävät, itkettävät, riemastuttavat ja kaikilla muilla tavoin liikuttavat katsojaa, ilman katsojan manipulointia. Käykää katsomassa tämä elokuva.

(postaus taitaa olla täynnä kaikenlaisia typoja, mutta nyt nukuttaa liian paljon, jotta niitä viitsisin korjailla.)

Mä luulen että pienet kannabistötsyt vois tehdä susta vähän mielenkiintoisemman ihmisen.

Astma.

Ääk, melkein jo unohdin kokonaan.

finngamer tosiaankin tuli ensimmäiseksi ja Sarkoni toiseksi, voittaen Hubihubi-kupongit!



Piti eilen koittaa parantaa pisteitä. . . mutta, öh, Ace Combat 6 ja Futurama tulivat jännästi tielle.

Näin kun joku tyttö jäi bussin alle perjantaina työmatkalla ollessani.

Kuulin takanani metallin raahautuvan asfalttia vasten ja näin kun noin parinkymmenen metrin päässä bussi pysähtyi äkisti keskelle tietä polkupyörä vääntyneenä eturenkaiden välissä ja tytön makaavan maassa hieman oikean eturenkaan takana. Onneksi bussista ja ympäristöltä tuli ihmisiä heti apuun, koska minun aivot jotenkin nollautuivat ja lähdin hiljaa kävelemään jonnekin.

Tuli jonkin aikaa vaan laahusteltua jossain ja melkein myöhästyttyä töistä. En onnistunut mistään uutisista löytämään mitään tapahtuneesta, mutta toivottavasti tyttö ei pahasti loukkaantunut.

Hmm.

Wario Waresta löytyvä Dr. Wario ja Picross DS ovat varmaan keränneet vähän liikaakin pelitunteja. Kun tulee katseltua DVD-levyistä löytyviä extroja tai kuunneltua kommenttiraitoja, niin tulee jompaakumpaa peliä pelattua.
Dr. Wariossa on monet kerrat päästy pistekattoon ja Picrossistakin on jo kaikki puzzlet menty moneen kertaan läpi, etten minä mitään noissa peleissä ole saavuttanut pitkään aikaan. . . rentouttavaa puuhaa silti.

Ja, no. . . kai se Counter-Strikekin monet versiot ovat ehtineet aika kasan tunteja syömään. Ylä-asteen ATK-tunnit ja monet koti-illatkin menivät pyssyjä paukutellessa.

Ollaan nyt hieman ei-ihan-heteroseksuaalia ja sanotaan Beyond Good & Evilin Majakkasaari, jossa se orpokoti sijaitsee.

Tulee kiva mieli kun istuskelee siellä puun vierellä katsellen nättiä maisemaa pirteän pianomusiikin soidessa.

Hieman samoissa tunnelmissa on Shenmue 2:n viimeinen alue, Guilin, jossa tallustellaan rauhallisesti Shenhuan kanssa kauniissa ja elävässä metsässä. Pelattavuuskin lähinnä koostuu kukkien ihailusta, puidenoksien ylihyppelystä ja tallustelusta. Yksinään Guilin olisi ehkä vähän tönkkö, mutta kun paikkaan tullaan hyvin pitkän ja jännittävän taistelun jälkeen, niin kovasti se vaan toimii. Tosin muistot ovat ehkä kullanneet tämän, koska olen jaksanut pelata viimeiselle levylle asti varmaan joskus vuonna 2001. . .

Sandersonien perheen taloon, jossa seikkaillaan Chibi-Robo!ssa, tuli saatua jonkinlainen. . . side. Skaala Chibi-Robo!n ja talon välillä oli mahtavan iso, pieniä, salaisia nurkkia ja koloja oli mukavan paljon ja ennenkaikkea talossa asuva väki tekivät paikasta erityisen.

Ja ettei nyt ihan nössöilyksi mene, niin pitää kai mainita Half-Life 2:den Highway 17, joka on kaikessa avaruudestaan huolimatta varsin painostava ja F-Zero GX:n suosikkiratani, Casino Palacen Split Oval. CS_militiassakin on tullut vietettyä monta jännää hetkeä, samoin kuin Unreal Tournamentin Tempest-mapissa (muistaakseni) kahden botin ja Instagibin kanssa.

Tämän vuoksi minä en viitsinyt yrittää. 

No, ei Metal Slug ole pistekeruupelinä oikeastaan mikään kamalan vaikea. Kuten 'gamer sanoi, pisteet tosiaankin tulevat vankien ja tavaroiden keruusta, eikä niinkään vihollisten ampumisesta. Kunhan pysyy hengissä kenttien loppuun saakka niin hyvin menee; ja pelin tahti on itseasiassa varsin leppoisa, jos niin haluaa. Vihollislaumat eivät tunge jatkuvasti päälle, niinkuin shmupeissa ja sellaisissa.

Hieman muutin pelitapaani äsken ja ryntäilyn sijasta aloin tutkimaan kenttiä rauhallisesti. Olisin saanut miljoonan jo rikki tällä keinolla, mutta onnistuin kuolemaan yhteen ohjukseen siinä kakkoskentän pomossa (jossa vauhdin hidastaminen auttoi huomattavasti: jostain syystä olin ajatellut pomon tulevan kokoajan ylemmäs, mutta tässäkin tapauksessa peli menee pelaajan vauhdin mukaan, eli pomo hyppi sitä mukaan mitä pelaajakin). No, 687260 sentään tuli.

Kolmoskenttä näytti pienen kurkkausen perusteella kivalta, olen aina tykännyt junakentistä! Kurkkaus tosin loppui siihen kun sain kranaatin päin naamaani.

Tuota, eikös yhdellä krediitillä ole kolme elämää?

No, onhan siinä . . . öh, tarkoitin toki kahta lisäelämää, tai. . . jotain.

Kakkoskentän pomo tekee aika pahaa, näppiksellä on aivan käsittämättömän vaikea ampua alaspäin. Eihän se koko pomo ole pelkkää ylöspäinhyppimistä, eihän?

Moottoreista en tiedä, mutta ei se ainakaan kolmoseen perustu kun X tuli ennen kolmosta.

Höh, luotin wikipediaan :(

Ja tuota, yhdellä crediitillä taitaa olla kaksi elämää, ja Slugeissahan ei taida 1uppeja pahemmin saada?

Kylläpäs pisteet nousevat kivasti kun saa kaikki kentät vangit vapautettua, 500000 meni rikki mukavan helposti! Menee kyllä hetki, että tulee päästyä kakkoskenttää edes läpi. En oikein tykkää muumioista ja zombeista Metal Slugeissa.

No, aloitetaan pistejahti, 255930 tuli parilla yrittämällä. Sluggeihin tarvitsisi kyllä kovasti jonkinlaista ohjainta. Jostain syystä se pomminheittonapin paikka unohtuu aina kun sitä tarvitsisi, mutta jotenkin sitä silti kakkoskentän loppupuolelle tuli päästyä.

Voin antaa voittajalle palkinnoksi kaksi (2) kappaletta vuokrauskuponkeja hubihubiin. Ei siis mikään turhake palkinto.

Haa, mahtavaa!

[Metal Slug X]

Sama homma kuin viimeksikin: 1 credit, niin monta yritystä kuin sielu ja keho kestää, aikaa pisteiden keruuseen on tällä myös tälläkin kertaa nyt ainakin viikko, eli seuraavaan sunnuntaihin (25.11.) asti.

Peli on tällä kertaa Metal Slug X.

Yleisö pyysi jotain peliä Slug-sarjasta, ja X on minulle aika tuntematon osa, joten se saakoon olla tämänkertainen peli. Kyseessähän on jonkinlainen remake Metal Slug 2:sta; X on siis periaatteessa Metal Slug 2 Metal Slug 3:n pelimoottorilla ja pienillä muutoksilla varustettuna. Mutta sen verran muutoksia (esimerkiksi power-uppeja ja sen sellaisia löytyy X:stä enemmän ja niin edelleen) on kuitenkin tehty, että tähän kisaan ei taideta Metal Slug 2:ta mukaan ottaa.
Pelaaminen onnistuu toki tavallisesti MAMEn voimin, mutta Metal Slug X löytyy minun tietääkseni Metal Slug Antology-kokoelmasta, joka on julkaistu suunnilleen jokaiselle nykyiselle konsolille aika halpaan hintaan, joten pelaaminen onnistuu ihan ohjaimella tai joystickillä, jos niin tykkää.

MAMEn saat Windowsille ladattua esimerkiksi täältä, Macille se löytyy tästä.
Metal Slug X:än saatte tästä,
sekä Neogeon bios löytyypi tästä. Tiedostot ovat molemmat zippejä, jotka laitetaan yksinkertaisesti MAMEn Roms-kansioon ilman mitään purkamista.

Jos haluatte ihan kunnolla todistaa pisteenne, niin kuvat ovat tervetulleita. Tinypic on muun muassa ihan mukava sivu kuvien hostaamiselle.

HI-SCORE

finngamer - 1678640
Sarkoni - 1108920
kep - 919180
sleepy - 687260
Ephram - 671930


Joten, hypätkää tankin tai kamelin selkään, muistaa vapauttaa vangit sekä ampua jokaista liikkuvaa asiaa.