sleepy, mistäpäin tilaat criterionisi? Vinkkinä vain, että DeepDiscountista saisi criterioneita, ja muitakin leffoja, 20% alennuksella joulupäivään asti. Niin ja olisihan siellä se Seinfeldin complete-boksi noin 110 euron hintaan postareineen. Ostaisin, jos olisi rahaa.

Jees, tuolta DDD:stä nuo Floating weeds- ja Fishing with John-setit juuri lähtivätkin. Yleensä tosin tulee tilattua Axelmusic.comista. Ei ole ehkä kaikkein halvin paikka, mutta ennakkotilaukset tulevat yleensä melkein viikkoa ennen julkaisupäivää, asiakaspalvelu toimii ja levyt lähetetään ilmeisesti jostain Euroopan sisältä (itse kauppa taitaa olla jostain Norjasta, kai), joten tullista ei tarvitse huolehtia. Varsinkin isommat boksit tuon takia tulee tuolta hommatua; pakko on joskus hommata Criterionin Cassavetes- ja Truffaut-setit.

Hyvät pelithän kelpaavat aina, kunhan ne eivät ole urheilua.

En muista nähneeni missään Half-Lifessä yhtäkään jalkapallo- tai mäkihyppykenttää. Osta pois.

Ihan tosissaan, osta oikeasti. Portal on kiva ja HL:ät ovat parasta videopelivuoristorataa ikinä.

No, tässä se sitten on. . . kaikki Seinfeldin kaudet ovat hyllyssäni, kun tuo yhdeksäs kausi tuli tällä viikolla. Tuntuu oudon tyhjältä, kun se minulle isoin juttu viihdemaailmasta on nyt kokonaan kerätty, eikä ole ole oikeastaan muuta mitä odottaa. Olisihan se Complete collection-setti, missä tulee yksi extra-levy ja kiva coffee table-kirja, hieno joskus saada, mutta ei se nyt ihan sama juttu ole.

Tuli nyt sentään todettua, että Seinfeld on se paras tv:ssä näytetty juttu ikinä; jokaikinen jakso on loistava, eikä taso laske sekunniksikaan. DVD:näkin sarja on hyvä, kommenttiraidoista olisin odottanut paljon enemmän, olisin tykännyt jos Simpsonien ja Futuraman tapaan jokaisessa jaksossa olisi ollut raita, joissa olisi ollut näyttelijät, kirjoittajat ja muut tyypit mukana. Mutta bloopersit ja monet, pienet inside lookit jaksoista ja ne joka kaudesta löytyvät isommat featurettet ja muut sellaiset ovat ihan kelvollista korviketta kommenttiraitojen pienille vioille.

Ja taisin tehdä pari muutakin DVD-ostosta; postissa on jossain välissä tulossa kaikki Futuramat sisältävä loota, joka vihdoinkin löytyi sopivaan hintaan sekä pari Criterionia: Yasujiro Ozun elokuvat Story of floating weeds ja Floating weeds sisältävä setti (josta löytyy Roger Ebertin kommenttiraita, jota en malta päästä kuuntelemaan) sekä parista Jim Jarmuschin elokuvista tutun John Lurien. . . kalastusohjelma, Fishing with John, jonka on pakko olla vähitäänkin mielenkiintoinen.

Fishing with John on siis tosiaan John Lurien kuusiosainen kalastusohjelma. John, joka on jazz-muusikko, joka ei tiedä yhtään mitään kalastuksesta, käy yhteensä viidessä maanosassa kalastamassa viiden eri vieraan kanssa, joihin kuuluu Jim Jarmuschis (joka yrittää Johnin kanssa kalastaa haikalaa leivänpalalla ja pistoolilla), Tom Waits (joka yrittää parantaa masennustaan tunkemalla kalan housuihinsa) ja Dennis Hopper (no, Hopper on nyt itsessään aika outo mies), jotka eivät myöskään tiedä mitään kalastuksesta. Jossain jaksossa John itseasiassa kuolee nälkään Willem Dafoen kanssa, mutta onkin onneksi elossa taas seuraavassa jaksossa!

Tässä taitaa olla minun tulevat DVD-ostokseni aikalailla summattuna: tv-sarjoja ja Criterion Collection-julkaisuja. Ehkä sinne jotain pieniä poikkeuksia, kuten jotain isompia erikoissettejä, kuten se iso julkaisu Blade Runnerista, mahtuu, mutta, niin. . .  Criterion Collection on hemmotellut minut pilalle, ja varsinkin Suomessa julkaistut perus-DVD:t näyttävät säälittäviltä vertailussa.

Jos 300 olisi elokuva, joka pitäisi ottaa vastaan ilman mitään ajattelua ja keskittyä pelkästään mätkimiseen ja huitomiseen, niin silloin siinä olisi ollut pelkästään huitomista ja mätkimistä.

Olen katsellut kasan Jim Jarmuschin elokuvia (ja tulen katsomaan lisääkin, kiitos Kino Into-paikan Teemalla) ja luulen, että jos Jarmusch tekisi elokuvan yhdessä Wes Andersonin kanssa, niin saattaisin räjähtää sen mahtavuudesta. Kummatkin ohjaajat käyttävät hahmojaan, kameraa, musiikkia ja kuvauspaikkojaan niin käsittämättömän tarkasti ja omalla tyylillään. . . Tälläistä elokuvien pitää olla.

Perfect Dark Zero on kyllä ihan oikeasti kamala peli. Iso, sekava mössö, josta tulee vaan kamala olo. Kai sitä kaksin pelaa kaverin kanssa, mutta ei kai kukaan ole onnistunut sellaista videopeliä tekemään, jota ei olisi hauskaa pelata kaksin?

Ja tuota, eikös TK tykännyt Morrowindistä?

Who you gonna call?

Oh, the humanity!

Onpas tylsää.

Jos olen oikein käsittänyt, niin Microsoft tarjoaa huomenna, Liven 5-vuotissynttärin vuoksi, yhden ilmaisen Live Arcade-pelin. Arcaden tarjonta on mennyt hieman ohi minulta, joten suositelkaa jotain peliä. Exit taitaa olla hyvä, mutta se minulta löytyy PSP-pelinä, Lumines myös ja siihen pitäisi ladata miljardi lisäjuttua. . .

Every Extend Extra Extreme ja Space Giraffe saattaisivat olla ehkä kivoja. . . no, en tiedä, kertokaa te!

Tämän lisäksi vanhan Xboxin pelien lataaminen on myös mahdollista, hinta 14€/kpl.

Tämähän oli mielenkiintoinen lisäys. Vaikkei tuossa nyt ihan samanlaista potentiaalia ole kuin PS1- ja PS2-pelien lataaminen PS3:lle, niin lataisin oikein mielelläni Panzer Dragoon Ortan, jommankumman Outrunin ja sen Oddworld-FPS:än tuohon hintaan, jos ne joskus tarjolle tulevat.

Pikkuista edittiä, koska tuli juuri mieleen, etteivät nuo pelit mahdu millään tuolle pikkuiselle kovalevylle millään. Ääääh :(

Joanie make your mind up
use your imagination.
you don't want to wind
state of agitation.

Joanie, take some time out
brake communication.
you just got to sign out
take some medication.

it's the same old drag,
oh, you know you don't need none of that!
it's the same old drag,
oh, you know you don't need none of that!
it's the same. . . (it's the same old, it's the same)
it's the same. . . (it's the same old, it's the same)
it's the same. . . old. . . drag.


Kröhöm.
Jossain postin konttorissa on vietetty hauskoja iltoja sit-comin parissa, koska minun Seinfeldin 9. kausi on ollut jo matkalla kaksi viikkoa. Aaargh.

Yle Teeman Kino Into-paikalla, joka tulee aina torstaisin noin kymmenen aikaan, näytetään ensi torstaista alkaen aivan loistavan Jim Jarmuschin viisi ensimmäistä elokuvaa, hyvin pikkuisella budjetilla tehdystä Permanent Vacationista viiteen eri kaupunkiin sijoittuvaan Night on Earthiin.

Nähtävänä tulee olemaan muun muassa Tom Waitsia, John Lurieta, "I scream, you scream, we all scream for ice creme" syrjäkujia, japanilaisia Elvis-faneja, helsinkiläisiä taksikuskeja ja -matkustajia, vankilapako ja paljon kuivaa huumoria. Ihanaa!

Mitä meninkään tekemään.

Tulipahan viimeinkin koettua Episode 2 ja Portal.

Kakkos-episodi tarjosi aikalailla juuri sitä mitä siltä odotin ja halusin. Ajo-osuudet oli hoidettu yhtä hyvin kuin HL2:ssa, eikä kentistä oltu tehty turhan isoja tai laajoja, jota hieman pelkäsin. Hunterit olivat ehkä liian agressiivisia ammuskelunsa kanssa, olin ajatellut trailereiden peusteella niiden käyttävän paljon enemmän mätkimistä ja tönimistä ja muuta lähikontakti-telomista, nyt varsinkin siinä lopun isossa taistelussa meno oli aikamoista kaaosta kun huntereiden ammuksia tuli naamaan jatkuvasti. Mutta varsinkin pari ensimmäistä hunter-kohtaamista olivat varsin intensiivisiä!

Portal ei taas ihan täyttänyt odotuksia, mutta olinkin kuullut siitä aivan älyttömän paljon kehua. Jos portal-pyssykkä olisi annettu käyttöön hieman aiemmin ja ne tutoriaalien tapaiset kentät olisi tiivistetty yhteen, niin olisin tykkännyt kovasti. No, tykkäsin silti; tuli kovasti mieleen lyhytelokuvat tai pienet novellin, kai. Ja on hirmuisen kivaa, että Portal on peli, josta oikein kukaan ei löydä sen pahemmin nälvimistä, vaan suunnilleen koko internet on unohtanut hetkeksi trollaamiset ja vinkumiset ja on keskittynyt juttelemaan siitä, miten kiva peli Portal on.

Ja miksi ihmeessä täällä niin kovi ei pidä Team Fortressia minään? Peliin on aivan käsittämättömän helppo päästä sisälle; jokainen hahmoluokka on niin omanlaisensa omine tehtävineen ja kartat ovat sopivan isoja, ettei niihin eksy, mutta hengähdystaukojakin pääsee pitämään. Ja TF:än pelaaminen hauskaa, jopa Livessa random-tyyppejä vastaan, joka kertoo paljon.

Mjuuh, vähän oli laimeaa, mutta enpä nyt oikeastaan enpä kai oikein mitään suuria juttuja odottanutkaan. Ja oli siellä hauskaa, vähintäänkin jollain "meta- ja postmodernilla tasolla".

Microsoftin panostus 360-puolella oli kyllä älyttömän säälittävää; vain yksi kone, jossa oli Halo 3, se suurin mega-peli ikinä?

Olen kait jonkinlainen. . . opportunisti ja kokeilin lähinnä niitä pelejä jotka olivat tyhjillään. "Clive Barker's Jericho" oli ehkä se kohokohta; peli oli niin käsittämättömän geneerinen ja tylsä, etten uskaltanut pelata sitä enempää kuin pari minuuttia, koska pelkäsin muuttuvani harmaaksi, tunnistamattomaksi mössöksi tuon pelin voimalla. Eikös Barker ole jonkin sortin kirjailija ja eikös kirjailijoilla pitäisi olla jotain mielikuvitusta?

Tuli sitä nyt ihan kivojakin pelejä kokeiltua, lähinnä Unchartedia ja Wipeout Pulsea. Uncharted on oikeastaan Prince of Persia ilman mitään aika- tai muita ihmekikkailuja, joka on yllättävän. . . toimivaa. Kenttä, jota pelasin ei oikeastaan eronnut mitenkään muista tämäntapaisista peleistä, eikä pelin grafiikatkaan olleet oikein nättejä ollenkaan (tämä tosin taisi olla jonkin vanhempi buildi kai? joku aika sitten 1up show'ssa peli näytti mahtavalta), mutta kai tuollaisessa hyppelyssä ja kiipeilyssä vetoaa jotenkin alkukantaisesti. . . Wipeout Pulse taas on uusi Wipeout, ei sen enempää tai vähempää. En harmi kyllä kuullut mökän takia musiikkeja ollenkaan. Ja ilmeisesti Wipeout HD'kin olisi ollut jossain PS3:ssa pelattavana, kai, mutta PS3, jossa Wipeout HD-laatta oli, pyöri Stardust HD :(

Eniten tuli kyllä ihan vaan tiirailtua muiden ihmisten pelaamista. Wiin ne "oikeat pelit", Mario ja Metroid, näyttivät ihan kivoilta, mutta en tiedä haluaisinko varsinaisesti pelata kumpaakaan. No, ehkä niitä täytyisi pelata, jotta tajuaisi haluavansa pelata niitä.

Jotain megapeliä expo olisi kyllä kaivannut. Edes joku jo aiemmin nähty MGS4-traileri sieltä Pelaajan lavalla olisi ollut jotain. Ja eikös Pelaajan ständillä pitänyt olla Mass Effect pelattavana* vai olenko minä sekoittanut Mass Effectin ja Viva Pinata: Party Animalsiin?

Voisivat muuten pikkuhiljaa poistaa Counter-Striken tästä universumista. Jos oikein muistan, niin CS löytyi ainakin kolmelta ständiltä, joka on naurettavaa. Miten ihmeessä kukaan voi jaksaa tuota peliä enää?

*Ai, Mass Effect onkin sunnuntaina lavalla Huttusen demottavana. Höh.

Yritin Expoilla ladata DS:lle jonkun hevospelin demoa, mutta DS:äni ilmeisesti päätti demon olevan aivan karmea jo etukäteen ja katkaisi latauksen 98% kohdalla.

Jos zoukka ei ole onnistunut jo itselleen kakkos-Primea hankkimaan, niin täällä olisi yksi kappale tarjolla.

En tosin seuraa mitään huutonettiä tai muita juttuja, joten en oikein tiedä mitä tuosta uskaltaa pyytää. . .

Frankille pienenä vinkkinä, että Elite Beatin demoa pitäisi löytyä niiltä (melkein?) kaikista Tilt-putiikeista löytyvistä DS Download Stationeista. Jos oikein muistan, niin demossa taisi olla vain yksi biisi, mutta eiköhän se riitä jo jonkinlaisen vaikutuksen tekemään.

No tulihan sieltä edes jonkinlaista alennus-lipuketta, eli minun tuloni taisi varmistautua.

Lauantaina kai pitäisi paikalla olla ja kai sitä junalla mennään ja niin edelleen. . .

Orange Boxin ja Halo 3:n Co-op-läpäisyn väliin olen jotenkin yrittänyt saada ängettyä väliin käsikonsolipelejä, tällä hetkellä Chibi-Robo! Park Patrolia ja Polarium Advancea, jota olen pelannut lähinnä bussissa.

Chibi-Robon DS-seikkailu ei noin parin tunnin pelaamisen jälkeen tunnu yhtä hyvältä kuin ensimmäinsen, Cubelle ilmestynyt Chibi-Robo!, mutta pirteän erilainen se onneksi on.
Ensimmäisessä pelissä Chibi-Robo yritti pelastaa perheen muun muassa avioerolta, yllättävän vakava ja iso asia noin värikkäältä ja "simppeliltä" peliltä, joka oli ehdottomasti yksi niistä jutuista joka minua pelissä puoleensa veti. Park Patrolissa pienen robotin pelastuksen kohteena on kaltoin kohdeltu ja saastunut puisto kaupungin laidalla. Toki ilmaston saastuminen ja sellainen on hyvin tärkeä asia, mutta silti se tuntuu aiheena hieman. . . persoonattomalta.
Ensinnäkin, ensimmäisessa pelissä Chibi toimi hyvin paljon perheen parissa, joka toi peliin kaksi asiaa: kontaktin ihmisten kanssa sekä kokoeron Chibiin ja sen ympäristöön. Pienelle robotille tavallinen omakotitalo oli aivan valtava paikka täynnä koloja ja nurkkia tutkittavaksi ja siellä asuvat ihmiset tuntuivat oudon realistisilta, varsinkin kun muut talossa olevat asukit olivat (usein täysin sekaisin olevia) leikkikaluja. Park Patrolissa tutkittava alue puistoineen ja kaupunkineen on loppujen lopuksi varsin lättänä ja ilmeisesti leikkikalut ovat tällä kertaa paljon isommassa roolissa kuin tavalliset ihmiset, joista näkyy tällä kertaa Peanuts-tyyliin pelkästään jalat, joka hieman kylmältä ja persoonattomalta. . . Ymmärrän toki, että DS:n tekniset rajoitukset ovat suuri osa pelin maailman ja hahmojen suunnitteluun, mutta onhan tuo silti tylsää. . .

Onneksi sentään ihanan värikkäät grafiikat ja hassusti pelitapahtumista muodostuva musiiki* on saatu ahdettua varsin onnistuneesti pienelle DS:n kasetille. Myös pelin isoin uudistus ensimmäisestä pelistä tuntuu hauskalta: pelastettavaa puistoa täytyy tosissaan muuttaa, sekä kukkia kasvattamalla, että myös ihan oikeasti rakentamalla sitä, joka on kuin pieni jumalsimulaattorin tapainen peli hieman Populousin tyyliin. Ja kosketusruutuakin käytetään sekä runsaasti, että hauskasti. Pyörää poljetaan pyörittämällä polkimia, kukkia kastellaan pumppaamalla pumpulla vettä ja kukat kasvatetaan tanssimalla, joka onnistuu pyörittämällä levylautasta!

Polarium Advance taas on juuri niin täydellinen bussi-peli kuin toivoin sen olevankin. Grafiikat ovat kivan simppelit, koneen käynnistämisestä ensimmäisen puzzlen aloittamiseen kuluu tuskin viittä sekuntia ja peliä voi jopa pelata yhdellä kädellä jos Micro tai SP löytyy. Ei siis haittaa vaikka ei istumapaikkaa saisikaan!


Ja loppuun pitää ilmoittaa, että Score Attackin kolmatta ketjua tuskin ehdin tekemään hetkeen. . . Tiedän, että edellisestä taitaa olla jo kolme viikkoa kaiketi, mutta pelattavaa löytyy niin paljon ja jotain sosiaalisiakin juttuja löytyy varsin runsaasti, että en oikeasti tiedä koska ehtisin perustaa uutta ketjua. Joten jos joku kovasti kolmatta ketjua kaipaisi ja haluaisi sellaisen perustaa, niin antaa palaa minun puolestani! Pelinähän taisi olla joku Metal Slug-sarjasta.

...tuskin sanovat kenellekään mitään.

Eivät nuo mainitsemasi bändit varsinaisesti mitään Ylöjärven naapuruston pieniä underground-bändejä ole. Jos joskus on sattunut Pitchforkia lukemaan, niin eiköhän Of Montrealit ja Corneliukset ole aika tuttuja. . .

Nyt on menossa jonkinlainen hiljainen kausi musiikin puolella. Lainasin tässä kuun alussa ison läjän levyjä Tampereen kirjastosta ja tuli hieman ähky olo. Metso on kyllä kiva kirjasto; ensin kamalan pieneltä näyttävä musiikkitarjonta piilotteleekin mukavan paljon yllätyksiä. En olisi uskonut löytäväni sieltä Yellow Magic Orchestraa tai Boredomsia, mutta väärässä olin.

Kanada pelastaa!

Chibi-Robo! Park Patrol joutui jostain tylsästä syystä Amerikassa pelkästään Wal-Mart-kauppojen hyllyille ja pelin PAL-julkaisusta ei ole kuulunut mitään, joten pelin saaminen käsiini alkoi näyttää huolestuttavalta. Ilmeisesti Kanadassa Park Patrol julkaistiin ihan tavallisesti, koska tänään Video Game Plussasta tuli paketti jonka sisällä oli yksi kappale Chibi-Roboa, ilman mitään "exclusive for Wal-Mart"-leimaa.

Pääsee vihdoinkin kasvattelemaan kukkia tanssimalla. . . köh.

En tainnut aiemmin tänään Dustbowlissa muuhun kuolla kuin sinun rakentamiisi turretteihin, vaikka kuinka yritin niitä spyllä ja soldierilla tuhota.

Eikö despire tykkää hauskuudesta, vai miksei TF2 kiinnosta?

Ja Rocky voisi koittaa sellaista hahmoluokkaa kuin "engineer", on kuulemma ihan näpsäkkä hahmo joka pystyy rakentelemaan jonkinlaisia turretteja. . .

Vaikka kehuinkin 360-käännösta aluksi, niin läpipeluun peli tuntui oudon. . . vaisulta. Varsinkin "Anticitizen One"-chapterista tuntui puuttuvat jotain, vaikka tuskin näin oli. Ehkä se johtui grafiikoista, jotka näyttivät huonommalta kuin PC:llä silloin pari vuotta sitten, mutta minä pelaankin ihan vain tavallisella SD-telkulla. Tai ehkä hiiri-ja-näppis-ohjaus tosiaankin on niin paljon parempi HL2:teen.  Achievementitkin saattavat olla osasyynä, ne kun rikkoivat tuon tuosta tunnelmaa, varsinkin silloin kun niitä varta vasten yritin saada. Kivoja achievementtejä Valve peliin on laittanut, mutta silti.

Aijuu, olenko muuten ainoa jolla HL2 kaatoi 360:n? Pari kertaa peli ei jostain syystä halunnut ladata seuraavaa aluetta ja jäin jumiin tyhjään huoneeseen tai sitten 360 ihan vain jumahti ja kuva ja ääni pysähtyivät. . .

No, hieno peli täynnä mahtavia kohtauksia HL2 on, ja ykkös-episodi näyttää ensimmäisen chapterin jälkeen hieman paremmalta, nätimmät valaistukset ja kentät ja sellaista. Ja kohta pääsee pelaamaan Episode 2:ta ja Portaliakin!

Seagal tosiaankin on se viimeinen vaihtoehto.

Kävin jossain välissä viikonloppua katsomassa Ratatouillen ja Julie Delpyn ohjaaman elokuva, 2 Days in Paris.

Ratatouille oli yllättävä siinä, että se on Pixar-elokuva josta oikeasti tykkäsin. Jotain Pixarin elokuvissa on oudon etäistä, ehkä se tulee liiasta kohelluksesta ja popkulttuuri-vitseistä ja yleensäkin vitsien liian runsaana määränä. Ratatouillessa  hahmot olivat oikeasti hahmoja, ei vitsien aiheita tai kertojia. Toki mukana oli niitä "hassujakin hahmoja", mutta niitä käytettiin varsin säästeliäästi ja, kuten muutkin vitsit ja hassut jutut, mukavan armokkaasti ja elokuvaan sopivana. Vähän samoin kuin Pixar käyttää ääninäyttelijöitään: mukana on aika isojakin nimiä, mutta varsinaisia nimiä ei turhaan mainosteta vaan annetaan enemmänkin arvoa elokuvan hahmoille ja itse näyttelijöiden työlle, jopa niinkin, että melkein unohdin montakin kertaa Remyn äänenä olevan aivan mahtava Patton Oswalt.

2 Days in Paris oli kuin Woody Allen-elokuva, jos Allen olisi syntynyt pariisilaisena naisena. Tykkäsin.

[paitsi pari hahmodesignia]

Mortal Kombatit
- kaikki (paitsi pari hahmodesignia)

Haha.

Jos ei ole esim. Another Codesta ja muista sen tyyppistä DS-ongelmanratkonnoista kokemusta, antavat puzzlet varmasti suurta tyydytystä paikka paikoin.

. . . mitä jos on pelannut Another Codea ja Hotel Duskia ja muita?

Rocky syö selvästikin jotain sieniä.

Piti tuossa töiden jälkeen pelata Half-Life 2:ta hetki joka näköjään venyi melkein viideksi tunniksi. Eipä tuollaista pelimaratoonia ole tullut pelattua pitkään aikaan, jotain maagista tässä Lootassa on.

HL2:den konsolikäännös on varsin hyvä, ottaen huomioon sen, että Half-Life on oikeastaan ainut FPS jota mieluummin pelaisin hiiri-näpppis-combolla. Ohjaimella Gordon tuntuu hieman tönköltä, varsinkin hypyissä, joka on jostain syytä muutettu oudoksi. . . öh, ponnistukseksi kai. Ajoneuvojen ampuminenkin on nyt aika tylsää kiitos auto-aimin, mutta eipä sitä kai oikein paremmin olisi voinut padi-ohjauksella toteuttaa. Pari muutakin pientä ja vähän hassua muutosta on tehty, mutta pakko sitä on silti huokaista helpotuksesta tästä käännöksestä. Aseiden vaihto on nopsaa ja kaikki toiminnot saa pistää niihin nappeihin mihin tykkää.

Itse Half-Life 2:sta on kai turhaa sanoa mitään: paras yksinpeli-FPS se, on sanokoot DOA-fanit mitä tahansa. Niin käsittämättömän hieno vuoristorata, jossa jokainen uusi alue tarjoaa jotain kaunista. Episode 1 tarjoaa oikeastaan saman, mutta hieman tiiviimpänä pakettina, joka on ehkä jollain tapaa parempi juttu.

Team Fortress 2 on älyttömän kivaa, jopa padi-ohjauksella. Lagia tosiaankin on aika paljon, joka on tylsää. . . Silti kivaa vaihtelua tämä on Gearsin ja Halon moninpeliin.

Portal ja kakkos-episodi saavat odottaa vielä hetken HL2:den ja ykkös-episodin läpäisemistä.

Pakko kuitenkin lopuksi on myöntyä ja sanoa, että pelaisin näitä pelejä mieluummin PC:llä, johon varsinkin sen parhaan moninpeli-FPS:än, eli Half-Life 2 Deathmatchin, puuttuminen on yksi iso syy. Voi voi Macbook ja sinun tylsä näytönohjain.

OMGAAHD!.

Niin, no. . .EGM huhuili jo kauan sitten, että Mother 3 olisi edes jossain muodossa tulult ulos Japanista. Ja vielä odotellaan.