Syksyllä tuli vastaan tilanne että piti valita joko kahden viikon sohvaputken tai oman auton hankkimisen välillä ja minähän valitsin auton. Taloudellista tappiotahan siinä päädyin lopulta tekemään, mutta mieli nyt teki omaa autoa muutenkin. Seuraava kuva saattaa järkyttää autorakkaita ihmisiä, auto ostokunnossa:
Tada! Eli vuoden -96 Volvo 850.
Muodikkaat edellisen omistajan laatutuunaukset kattoivat siis maalatun konepellin, katon ja kontin ikkunat, rei'itetyt puskurit ja raadellun lokasuojan. Ei hätää kuitenkaan, muutama pönttö asetonia ja parin saavillisen edestä hikeä myöhemmin autolla kehtasi jo paremmin kruisailla. Uutta lokasuojaa en malttanut ostaa joten paikkasin ja maalasin vanhan sellaiseksi että parkkipaikan vastakkaiselta laidalta näyttää kuin uudelta. Uskomatonta kyllä motonetistä sai juuri oikean sävyistä maalia, kyseessähän on ei-niin-pienikään ihme kun huomioi että auton jokainen peltikappale on erisävyinen.
Kaippa sitä sopii vähän selitelläkin miten tuon näköinen auto tuli edes ostettua, varsinkin kun se tuli suoraan käyttöautoksi työmatkoja varten. Hintaa kaunokaisella oli lopulta 650 euroa, leimaa oli ostohetkellä vuoden edestä, varustelua löytyy ja sähkölelut toimivat takapenkin lämmittimiä myöden ja oikeastaan ainoa puuttuva turhamaisuus on puolinahkapenkit. Jakohihna oli hiljattain vaihdettu ja muutenkin osaa oli uusittu akusta jarruihin ja iskareihin. Auto kulkee hyvin ja tarjosi samalla puuhailuhalukkaalle tilaisuuden kääriä hihat.
Liikaahan se kuluttaa, mutta on myös niin mukava ajaa ja olla että vitutusta ei liiemmin pääse syntymään (joskin takapenkillä on yllättävän vähän jalkatilaa). Ensimmäinen liikennekommellukseni tapahtui viikko auton oston jälkeen, ilahduttava pösömies huomasi etten huomannut häntä ja ajoi oikealta alle. Vahingot jäivät kyllä risteysnopeuksissa olemattomiksi, Volvo otti puskurinkulmaan naarmun ja pösön puskurista meni kulma säpäleiksi. Mies siis itse päivitteli minulle että luki tilanteen oikein ja käytännössä tahallaan ajoi alle mutta aamupöhnissä ja ensikolarista hätkähtäneenä minusta ei ollut pitämään puoliani, varsinkin kun teknisesti vika oli minun. Opettava kokemus joka silti toivottavasti jää viimeiseksikin.