Jos sattuu big spike pattern kohalle, niin hinnat voi mennä yli kuudensadan. Kaverilla on tänään big spike, 621 tais olla hinta. Tässä kohta puolisen tuntia myynyt omiani pois. Kysäsen voisko sen luo tulla täältäkin porukkaa tienaamaan. Näissä turnipsivierailuissahan on gentleman tippi se 10% vakio.
200 tuntia mennyt jo rikki. Paras AC tämä omasta mielestäni on. Neljän hengen kaveriporukassa ollaan pelailtu, huonekalusettien keräily helpottuu kyllä ja ikimuistoisia multiplayer sessioita ollaan saatu aikaiseksi. Itsekin panostin parilla miljoonalla turnipseihin, porukassa myös isompi todennäköisyys saada jättipotti. Tähtään tuohon 100 miljoonan bellsin tavoitteeseen, ei tässä mitään kiirettä silti ole. Badgejen keräily on myös koukuttavaa, achievementit oikein tehtynä.
Ei tässä oikeen pysty kuolemaan. Tämä peli on enempi suunniteltu speedruneihin. Kampanja oli aika lyhyt mutta ah niin nautinnollinen. Pitää vielä keräillä kaikki hedelmät ja puolet nopeammin. Tässä on co-op joka on kuulemma pätevä, pitääpäs ottaa tänään illasta testiin.
Ite oon tykännyt tuosta Dr. Whosta. Jos ei kolmannen jakson jälkeen ole mielenkiintoa niin kannattaa jättää välistä. Vaikka se paranee myöhemmillä kausilla vasta, on kolmas jakso minun mielestä se breaking point, itellä alkoi tuolloin kunnolla uppoomaan. Kakkos jakso meinas etäännyttää kokonaan, onneks jatkoin rohkeasti eteenpäin.
Tämä on mun pelatuin 3DS peli ihan kohtapuoliin. Kova AC fani olen, avataristakin voi sen päätellä. Kannattaa lisäillä best friendiksi kaveri niin näkee millon se tulee peliin ja pystyy pelin sisäistä chattia käyttämään. Best friendiksi lisääminen onnistuu silloin kun kaveri on vierailemassa, sieltä vasemmalta alanäytöstä löytyy se valikko. Logitkin löytyy jopa, mitä ei tainnut ainakaan Wild Worldissa vielä olla.
Mutta paras feature joka puuttui kokonaan City Folkista, on nuo kyläläisten kuvat. Jos sosialisoit/questaat riittävän hyvin, tulee kyläläinen joku päivä juttelemaan ja antaa sinulle kuvan itestään. Sen voi pistää kämpille näytille, painat a:ta niin se näyttää quoten kyseiseltä asukilta. Kaipasin niin tuota featurea City Folkissa, että jäi tuon takia peliaika vähäiseksi.
Paras tapa tehdä rahaa on Tortimerin saarella iltaisin, kun sen auki vaan saa. Hakkasin vaan keskellä olevat puut pois ja jätin pelkästään palmut. Arvokkaimmat ötökät löytyy juurikin näistä palmuista iltaisin. Koko ajan tässä tulee vaan kaikkea uutta, koukuttavaa puuhaa!
Huomasin muuten että jos jakaa pawneille quest itemeitä ja jos kaveri nyt sattuu kuolemaan (Hyppää kykloopin selkään kun se on henkihievereissään ja tipahtaa rotkoon örmyn mukana) löytyy ainakin quest itemit sieltä omasta stashistä. Tiiä sitten siirtyykö ihan muutkin matskut, aika paljon sillä oli sitä kamaa kannossa...
Ihan kohtapuoliin alkaa uuden sisällön tutkiminen, alotin pelin uudestaan melee tyyppinä. En malta oottaa.
Oon tätä uusversiota pelannut muutaman tunnin. Totaalihajoaminen tapahtui orkkisversioissa kun sain tapatettua Gran Sorenin innkeeperin kun saatoin sitä määränpäähän, lohikäärme hyökkäsi ja nappas äijän samalla. Aloitin uudella hahmolla, osaapahan olla valitsematta kyseistä questia tällä kertaa. Vanhan jo nähdyn sisällön pelailua tämä vielä on, hyvin kyllä uppoaa joka tapauksessa. Teen niitä Duken tehtäviä vielä Gran Sorenissa. Ite kyllä tykkään että se j-pop jätettiin pois, koitin aina alkuperäisessä päästä valikot läpi ennen kuin se renkutus alkoi, ei se koskaan onnistunut.
Ite en varmaan tuota 3DS-versiota tule laittamaan. Vieläkin tulee aika ajoin jatkettua mirror runia Wii-versiossa, kaikki kirjaimet on tullut jo kerättyä. Tunteja tullut upotettua melko kiitettävä määrä ja tekemistä riittää vieläkin. Se tunne kun pääset kentän läpi useamman tunnin yrittämisen jälkeen, huhhuh. Tämän hetkiset mietteet on nämä, saa nähdä miten käy kun peli julkaistaan, niin loistava peli kumminkin kyseessä. Pitää koittaa vältellä hypejunaa.
Uutta Xcomia. Pelailin noin 10 tuntia normaalisti, aina tiukan paikan tullen savetellen. Vaikka en koskaan savea ladannut perseelleen menneen vuoron takia, ajatus siitäkin rupesi vituttamaan. Aloitin sitten uusiks Iron Man-modessa missä on vaan yks save jota se savettaa joka vuoron jälkeen, tämän jälkeen peli on toiminut paljon paremmin kyseisen kuumottavuusaspektin takia. Aikaisempia Xcomeja en ole pelaillut mutta tämä kyllä uppoo ihan kympillä. Joka pelikerta on erilainen, että uusiks tämän alottaminen ei niin paha ollut.
Fire Emblem pitäis myöskin laittaa, saas nähä miten jaksaa sitä vääntää tämän jälkeen. FE:n ja Animal Crossingin laitan kummatkin samaan satsiin kesäkuussa lomille pelattavaksi. Samaa kuumottavuutta ilmeisesti siinäkin on jos vaan osaa valita vaikeustason oikein.
Journey - Apotheosis Xenoblade Chronicles - Main Theme
Apotheosis on niin vahva biisi ettei sille mahda edes mahtava Xenobladen tunnarikaan mitään. Mielenkiintoinen taistelupari, uskoisin että aika tiukille menee.
Skies of Arcadia - Title Silent Hill 2 - Theme of Laura
Peliä en ole koskaan pelannut mutta tämä biisi uppoaa kyllä hyvin.
Nintendo World Cup - Match 6 Phoenix Wright: Ace Attorney - Pressing Pursuit ~ Cornered / Variation
Paha. Phoenix vie kyllä silti voiton World Cupin nostalgiatykitykseltä.
Journey to Silius - Stage 2 Batman - Streets of Desolation
Tässä ei pitäis olla mitään epäselvyyttä voittajasta.
Katoin muutama kuukausi sitten koko sarjan uusiksi. Ei toiminut läheskään yhtä hyvin kun ekalla kerralla. Ensimmäiset kaudet meni aika mukisematta mutta kolmos-neloskauden kohdalla alkoi jo tökkimään. Kattelin kumminkin kokonaan läpi, 6. kausi yritti palata vielä hahmopainotteisempaan Lostiin, mutta se oli jo liian myöhästä silloin, peli oli jo menetetty. Ittee ei vituta nuo vastaamatta jääneet kysymykset, vaan ehkä enempi ne vastaukset. Oisivat vaan vielä enempi mysteeriä nakanneet kehiin.
Mullakin meni viime vuonna lukija rikki. Tilasin uuden muutamalla eurolla. Vaihtoprosessi ei mahdottoman monimutkainen ollut. Lukijasta piti kolvata asennuksen jälkeen yhdestä kohtaa hieman, surkeilla kolvaustaidoillani onnistuin siinäkin. Ei mikään mahdoton prosessi siis, vaaditaan vaan se kolmipäämeisseli ja kolvi.
Jos Kavinskystä tykkää niin suosittelen ehtottomasti Perturbatoria. Perturbatorin matskua saa vaikka ilmaiseksi Bandcampista, pay what you want. Uusin levy "I am the night" on ollut kovassa kuuntelussa ja tästä sen levyn paras kipale:
Saatiinhan me toinenkin kunyngas JRPG tälle genille. Ni No Kuni on just tätä. Tuo mukana tullut kirjanen kyllä lisää immersiota mukavasti. Vaikka kyseinen opus löytyy pelistäkin, on se fyysinen juttu silti aina parempi. Luen tuota sitä mukaa mitä saan pelissä sivuja auki. Samanlaista huumetta tämä on mitä aikoinaan Dragon Quest kasi oli. Tässä ois pari päivää vapaata. Lähtis vaikka uimahallille, muuten käy huonosti.
Päätin korkata tuon mun avaamattoman Battletoadsin ja vihdoin ja viimein mennä tämänkin peli läpi, olihan se jo aikakin. Viikkohan tuossa loppujen lopuksi meni, joka ilta otin 1-2 runia 'toadsia. Kaikista kentistä löytyy monia kohtia missä kuolo voi korjata ja melkein joka pelikerralla sitä löysi uuden tavan kuolla. Tämä kyllä vaatii paneutumista mutta ei tosiaankaan mikään mahdoton peli. Silti ehkä vaikein peli mitä oon koskaan mennyt läpi ja tunne kun Dark Queen vihdoin taipui oli kyllä uskomattoman hyvä. Ostin mä tilalle tohon toisen avaamattoman Battletoadsin joka oli, yllättäen, halvempi mitä oisin loosena ostanut. Done and done.
Baronessin Yellow & Green. Stam1nan ja Mokoman levyt oli kyllä kovaa kamaa, mutta ei millään kyllä vedä vertoja tälle tuplalevylle. Tämä vuosi on ollut yksi vuoristorata, samalla yks vaikeimmista ja parhaimmista koskaan. Tätä levyä tuli kulutettua enempi niinä vaikeina aikoina. Erittäin tunnelmallinen levy. Helppo myös kuunnella, yhdellä levyllä mittaa reilu puolisen tuntia, saa mahtumaan melkein mihin väliin tahansa. Kuuntelin kyllä useimmin silti kummatkin kiekot putkeen. Baroness oli parisen kuukautta sitten bussiturmassa, kymmenen metrin pudotus rotkoon kun kiertuebussin jarrut petti. Kitaristi John Baizleyn tiedote asiasta oli yksi voimakkaimmista kirjoituksista mitä oon vähään aikaan lukenut. Tämä oli siis ennen sitä suurinta levynkuluttamisjaksoa, tämän jälkeen nousi arvostus vaan lisää. Little Things iski eniten näistä biiseistä:
Tässä bussiturman jälkeinen video Stretchmarkerista, yhdestä hienoimmista instrumentiaaleista mitä olen kuullut. John Baizleyn (vasemmalla) vasen käsi piti käytännössä rakentaa kokonaan uudelleen, hyvin on parantuminen lähtenyt käyntiin.
Näytä kirjoitukset
