Eka viikonloppuvapaa vetelee viimeisiään ja kohta pitäisi startata takaisin kohti kasarmia. Ensimmäiset pari viikkoa menivät loppujen lopuksi yllättävän nopeasti vaikka arviolta noin 60% ajasta käytettiin odotteluun.
Aikamoista pelleilyähän tuo touhu on, ei siitä mihinkään pääse. Välillä homma sujuu hyvinkin helposti mutta välillä touhussa ei ole mitään järkeä. Onneksi alikessujen joukosta ei löydy kuin yksi valittajatyyppi ja heti kun "ryhmänjohtajien vanhimman" vuoro vaihtui toiselle alikessulle loppui huutaminen ja valittaminen iltavahvareissa kuin seinään. Melkoinen Rennostohan tuo paikka tuntuisi olevan - heti ensimmäisen viikon keskiviikkona päästiin jo sotkuunkin
. Huomenna tosin lähdetään ensimmäiselle leirille joka kestää torstaihin asti. Lauantaina taas sitten myöhästyneelle viikonloppuvapaalle (maanantai on sitten HL-päivä kaikilla).
Eniten huolestuttaa nyt oman pään kestäminen - merkkejä hajoamisesta on jo ilmassa. Unettomuutta, satunnaista ahdistusta ja stressiä on jo nyt ilmennyt. Mitään tämmöisiä oireita siviilissä ei ole koskaan ollut. Lääkärille kävin jo kerran valittamassa ja olisi jo E-luokkaa tarjonnut. Kohteliaasti kieltäydyin ja pääsin kuraattorin juttusille, joka aikoi käydä komppanian päällikön juttusilla ja ehdottamassa mua 6kk hommiin. Unilääkkeillä saa nukutuksi ihan hyvin mutta en kyllä todellakaan ajatellut rueta niitä napsimaan jatkuvasti. Jos tilanne tästä leirin aikana pahenee niin pitää mennä uusiksi lääkärin juttusille ja kysyä mahdollisuutta C-luokkaan. Motivaatiotahan minulla ei ole -- sivariin olisin mennyt takuuvarmasti mikäli hommasta olisi selvinnyt puolella vuodella. Tarkoituksena on nimittäin päästä opiskelemaan ASAP. Reservinkieltäytyminen on sellainen juttu jonka teen aika varmasti heti kotiutumisen jälkeen. Sotimaan en todellakaan aikonut mennä vaikka sellainen tilanne tulisikin joskus elämässä eteen.
Mutta joo, eiköhän tässä ollut tarpeeksi avautumista - toivottavasti homma lähtee sujumaan. Kassua kohti, mars!
Näytä kirjoitukset
