Toisaalta mikä määritellään rahastukseksi? Jos joku ostaa sen "massatuote" Idols Antti Tuisku albumin ja on tyytyväinen saamaansa materiaaliin, niin ei kai se silloin ole rahastusta. Omasta mielestä pahinta rahastusta voisi olla jotkut kokoelma albumit, mutta toisaalta on niillekin oma asiakaskuntansa. Rahastus olisi jotain sellaista, että ei saa rahoilleen vastinetta. Musiikkimaailmassa se on nykyään aika mahdonta, kun albumit pystyy kuuntelemaan ennakkoon ennen ostopäätöstä. Pelimaailmassa asia on hieman eri.
Niin jos relativismia harrastetaan niin kaikki on hyvää jos vaan joku siitä diggaa. Rahastusta on esimerkiksi musiikki jota tehdään täysin sieluttomasti ilman minkäänlaisia taiteellisia pyrkimyksiä, tai vaikkapa jos pystytään osoittaamaan, että selkeästi laulu on luokatonta tyylilajinsa sisällä ja soittajat vielä yläasteen musiikkiluokalla.
Mutta kyllä se avain kysymys on miten musiikkia kuluttaa. Toinen ei ikinä kuuntele levyä alusta loppuun siihen keskittyen vaan kaikki musa tulee aina taustalta jotain muuta tehdessä. Eipä silloin ole tarvettakaan välttämättä kuin bassoraidalle ja muutamalle melodiaosuudelle.